Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat tuntuvat toisille ihmisille täysin normaaleilta asioilta mutta sinulle saavuttamattomilta?
Minulle on käsittämätöntä se että jollakin on varaa omaan autoon ja omistusasuntoon. Auton varsinaisen hankintahinnan lisäksihän tulee pakolliset vakuutukset, bensat, renkaat eri vuodenajoille, huollot ja tietenkin ensin pitää olla ajokortti.
Kommentit (264)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset saadaan nukahtamaan niin että heidät vain peitellään sänkyyn ja sanotaan hyvää yötä.
Ei kai heitä yleensä saadakaan. Meillä ainakin luetaan iltasatu ja jutellaan tarinasta ja päivän tapahtumista. Ja pienempänä siliteltiin, oli perhepeti ym. Jos on ulkoiltu kunnolla päivän aikana, aina parempi.
Minua hämmentää ihmiset, joilla on ns. luonnostaan hyvä itsetunto ja joita on selvästi kannustettu kotona ja ovat aikuisenakin hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Sen näkee heistä, he ovat reippaita, vankkumattomia omissa tavoitteissaan, avoimia, saavat helposti ystäviä ja toteuttavat itseään ja ovat mukavia seuraihmisiä.
Sen näkeminen on todella hämmentävää ja jopa vähän tuskallista, kun tietää että itse ei tule koskaan yltämään samaan. Mahtaa olla hienoa kasvaa maailmaan niin, että joku on aina omalla puolella. Toki lapsuuden traumoista on mahdollista eheytyä, mutta ei varmasti koskaan täysin. Ja vaikka olisikin, saavuttaisin saman itseluottamuksen tason vasta joskus vanhemmalla iällä, jolloin kaikki mahdollisuudet eivät ole enää samalla tavalla auki.
Vierailija kirjoitti:
Yleisten standardien mukainen huushollin pitäminen. Toisinsanoen, olen sottapytty. Nelikymppinen sottapytty. Olen töissä ja minut voidaan lukea "hyvätuloisiin" vaikka ei suinkaan sinne kovimpaan kärkeen. Harrastan monipuolisesti ja olen mukana lapsen jalkapalloseurassa aktiivisesti. Toisinsanoen omasta mielestäni saan paljon aikaan kaikenlaista, mutta jostain syystä on täysin mahdottomuus, että saisin imuroitua, pestyä lattiat, putsattua pölyt ja pinnat pyyhittyä ollenkaan sillä tasolla kun olen huomannut ympäröivien ihmisten tekevän. En vaan saa tätä aikaiseksi. Ja jos joku nyt ajattelee että olisin jotenkin ankara itseäni kohtaan tässä niin näin ei ole Kun saan tietää että ystäviä on tulossa kyläilemään tai on vaikka lapsen synttärit palkkaan äkkiä kotisiivojakäynnin, tai jos päädyn tekemään itse, kuuraan sitten koko edeltävän päivän ihan hulluna kämppää, mutta tämä on todella harvinaista.
Rutiinit, rutiinit. Meillä esim. perjantai on siivouspäivä, ja silloin kaikki perheenjäsenet siivoavat. Muulloin asiaa ei tarvitse ajatella.
Se kokemus, että ihastuu ja rakastuu ja toinen tuntee samoin, että se tunne ei olekaan yksipuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene töihin- fasistikäninän toteutuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyytyminen suominaiseen. En vain voi tyytyä, kun olen saanut aasialaisia naisia.
Luojan kiitos et ole meihin tyytynyt, kun asenne on tuo että naiset on jotain mitä mies saa. Todella mielelläni olen ilman sinua. Sääli aasialaisia toki, mutta toivottavasti ovat olleet kanssasi tyytyväisiä.
Miljardiomaisuus ja vuosittaiset miljoonien eurojen pääomatulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uimaan oppiminen
Autolla ajamisen oppiminen
Puhelimella soittaminen vähemmän tutuille henkilöille ilman, että kirjoitan vuorosanat valmiiksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lapset saadaan nukahtamaan niin että heidät vain peitellään sänkyyn ja sanotaan hyvää yötä.
Ei kai heitä yleensä saadakaan. Meillä ainakin luetaan iltasatu ja jutellaan tarinasta ja päivän tapahtumista. Ja pienempänä siliteltiin, oli perhepeti ym. Jos on ulkoiltu kunnolla päivän aikana, aina parempi.
Meillä tää onnistuu nykyään, kun lapset on 5v ja 8v. Vaikkapa neljä vuotta sitten tuntui täysin utopialta että lapset vois vaan laittaa nukkumaan, mutta niin vaan aika auttoi. Ja omat huoneet molemmille, että on nukkumisrauha eivätkä häiritse toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme tyyppejä täällä, onko tämä joku avohoitopotilaiden kokoontumisajo, kun ihan tavalliset jutut ei onnistu. Siis joku ajokortti jne. Ei voi tajuta.
Kyllä, tällä palstalla käy paljon niitä ihmisiä joille ns normaali elämä on kaukainen ajatus. Ja tämä ketju on vielä erityisesti sellaisille suunnattu.
En tiedä enää miten saisin juna- tai bussilipun toiseen kaupunkiin. Ennen sen sai asemalta tai kuskilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auton ajaminen silleen rennosti ja normaalisti jopa siitä nauttien. Tiedän että on vaan harjoituksen puutetta pitkälti, mutta oikeasti en usko että ikinä millään treenillä voisin tottua autolla ajamiseen niin, etten hartaasti odottaisi ajon päättymistä. Olen ennen ajatellut että johtuu huonosta hahmotuskyvystä, mutta nyt kun mies on välillä pakottanut mut ajamaan olenkin saanut häneltä palautetta, että osaanhan minä oikeasti ajaa. Ongelma onkin siis ilmeisesti lähinnä pelokkuuteni. Kuvittelen koko ajan kaikkea hirveää, tyyliin että tapan jonkun.
Minulla on ihan sama! Pahinta, jos joudun pakkotilanteessa ajamaan lapsi kyydissä. Koetan järjestää elämäni niin että en joudu näihin tilanteisiin, mutta joskus se on mahdotonta.
Onkohan tässä kyse pakkoajatuksista vai mistä? Mitään erityistä traumaa minulla ei ole, mutta autolla ajassa tuntuu kuin käsittelisin ladattua asetta julkisella paikalla.
Parisuhde, ystävät, "uusi kumppani löytyy heti" jne.
Rotukoiran hankkiminen. On turhauttavaa katsella sosiaalisen median ryhmiä, joissa muut kertomansa mukaan ovat saaneet uuden pennun tai peräti toisen pennun nykyisen vanhemman koiran rinnalle muutamissa päivissä tai viikoissa. Miksen minä saa? Olen kolmatta vuotta yrittänyt etsiä, soitellut, laittanut viestiä, usein huonolla menestyksellä. Tarjotaan ei-oota, koska kaikki varattuja tai sitten pitää olla erityisen harrastava koti. Ja olen panostanut näihin yhteydenottoihin paljon, enkä ole kysellyt esim. hintoja. Olen toivonut vuosia omaa pentua jonka kanssa käydä lenkeillä ja puuhastella, ottaa mukaan autoon, pihatöihin, ym. tavallisia kotikoiran juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyytyminen suominaiseen. En vain voi tyytyä, kun olen saanut aasialaisia naisia.
Minulla sama aasialaisten miesten suhteen, joten ymmärrän todella hyvin.
Minulla afrikkalaisen miehen suhteen. Seurustelin ihanan länsi-afrikkalaisen miehen kanssa ja en osannut arvostaa sitä ennenkuin nyt, vuosien kuluttua. Sabotoin suhteen, kun oli niin paljon miestarjontaa, työn haasteet, lasten kasvatus (puolisoni oli kuollut pari vuotta aiemmin).
Nyt kaiholla muistelen tuota Afrikan miestä. Hoikka, ei alkoholia, kantoi minua reppuselässä jopa keskellä kaupunkia. Meillä oli tosi hauskaa. Mieletön vetovoima...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme tyyppejä täällä, onko tämä joku avohoitopotilaiden kokoontumisajo, kun ihan tavalliset jutut ei onnistu. Siis joku ajokortti jne. Ei voi tajuta.
Kyllä, tällä palstalla käy paljon niitä ihmisiä joille ns normaali elämä on kaukainen ajatus. Ja tämä ketju on vielä erityisesti sellaisille suunnattu.
Järkyttävää, että heitä on noin paljon. Omassa tuttavapiirissä ei ole kuin yksi-kaksi.
Auto ja omistusasunto on, mutta parisuhde ja perhe ovat valovuosien päässä. On mahdoton ajatella edes parisuhdetta, jos aina kiinnostuneet kumppanit ovat aivan mahdottomia reppahousuja ja juopoja. Ei kiitos!
No joskus ehkä alle 25-vuotiaana ihmettelin kovasti samaa. Ihmettelin, miksi nämä ns. tavalliset ihmiset eivät paasaa maailman vääryyksistä somessa ja kahviloissa, ja käy kokouksissa, kerhoissa ja harrastuksissa, vaan tuolla vaan elelevät muina miehinä. Nyt vähän naurattaa sellainen asenne. Eipä mulla ole elämäntavat muuttuneet yhtään huonommiksi tai kiinnostuksen kohteet tylsemmiksi vaikka en enää ole pitämässä kaikesta (ja itsestäni) kovaa meteliä. Ja monet epäkohdat ja kiinnostavat aiheetkin on koluttu puhumalla jo niin monta kertaa, ettei niistä aina jaksa jankuttaa. Pakkohan sitä on kuitenkin edelleen syödä ja mökillä on mukavaa.