Lue keskustelun säännöt.
Mitkä asiat tuntuvat toisille ihmisille täysin normaaleilta asioilta mutta sinulle saavuttamattomilta?
Minulle on käsittämätöntä se että jollakin on varaa omaan autoon ja omistusasuntoon. Auton varsinaisen hankintahinnan lisäksihän tulee pakolliset vakuutukset, bensat, renkaat eri vuodenajoille, huollot ja tietenkin ensin pitää olla ajokortti.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
- Omistusasunto jossa voi vain ASUA eikä joka jumalan päivä ja viikko miettiä mistä päin pitää korjata. Ikkunalasien vaihto, lämmitysjärjestelmä, katon vuodon korjaus, valojen vaihto LED-pohjaiseksi. Haluan vain olla ja asua ja miettiä mikä on söpöin sohva enkä mihin joku ruma lämmityspönttö ja tuhat vesiputkea ja rööriä pitää asentaa.
- Auton omistaminen. Viime kahden viikon aikana olen mm. hakenut vaatekaapin jollain naurettavalla työntökärryllä, vienyt ison pahvilaatikollisen maaleja ongelmajätekeräykseen pyörän sarvissa, joutunut istumaan junassa 3 tuntia hoitaakseni tunnin asian. Haluan istua oman auton ratissa oman musiikin ympäröimänä ja takapenkki täynnä vaikka harrastuskasseja, kuuden viikon ruoat tai motillinen polttopuita jos siltä tuntuu. Ärsyttää aina joutua joustamaan ja tekemään vaikeimman kautta.
- Kumppanin hankkiminen ja parisuhteen aloittaminen. Lopetan kaikki parisuhteeni kun panikoin, enkä uskalla antaa uusien ihmisten tutustua minuun. Vanhemmiten olen myös ruvennut kyynistymään ja jotenkin olen jo luovuttanut sen sijaan että maailmassa olisi joku minulle sopiva kumppani. Helpompi hyväksyä tuollainen karu fakta/tuntemus kuin pettyä joka kerta.
Kuulostaapa negatiiviselta mutta kai se tästä.
Tämä on kyllä niin totta. Vaikka omistan auton, tiedän miltä tuntuu kun joutuu kun joutuu venyttämään itsensä äärimmilleen ja kun kukaan ei ole auttamassa. Parisuhteesta puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksissä heittäytyminen ja kontrollista irtipäästäminen. Olen mies ja seksi on aina ollut jollain tasolla kumppanin kanssakin sellaista suorittamista. Se todellinen himo ja nautinto jäänyt saamatta. Persoona kysymys varmasti, koska en ole oppinut oikein missään asiassa heittäytymään ja toisaalta tämä loputon asiallisuus ja kontrollista pitäminen myös murtuu satunnaisesti mutta vain raivona ja vihana eikä esimerkiksi seksiin heittäytymisenä.
Siksi myös yhden illan jutut ovat jääneet yhteen kokeiluun. Hyi helvetti
Melkein kaikki asiat elämässä.
Normaali lapsuuden perhe, sellainen jossa vanhemmat on kiinnostuneita lapsistaan, laittaa joka päivä ruokaa ja auttaa niitä vaikka läksyissä ja on tukena isommissa elämän valinnoissa, kuten mihin lukioon haetaan tai mikä ammatti nuorta kiinnostaisi.
Opiskelujen, sosiaalisen elämän ja työssäkäynnin yhteensovittaminen niin että valmistuu korkeakoulusta tavoiteajassa ilman että saa burnouttia ja siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa hakea ns. oman alan töitä on jo niin väsynyt koko elämään että siitä ei tule mitään.
Ylipäätään työelämään pääseminen, kokoaikaisen työn saaminen omalta alalta.
Normaalin, rakastavan parisuhteen hankkiminen.
Parisuhteen eteneminen avioliittoon ja että siinä olisi turvallista ja järkevää toivoa lapsia.
Tavallinen arki.
Vierailija kirjoitti:
Uskoontulo! En vain kykene ilman mitään näyttöä! Tunnen itseni debiiliksi kirkossa.
Sama täällä, en tiedä miten pahasti pitäisi seota ja mitä pitäisi tapahtua että voisin sanoa uskovani johonkin jumalaan ja ns myöntäisin olevani uskossa.
Olen ihan liian fyysinen ihminen ja uskon vain siihen mitä näen , kongretiaan.
Hyvän, rakastavan, kaikki tarpeita tyydyttävän turvallisen ja luotettavan parisuhteen löytäminen ja sen eteneminen siihen pisteeseen että päätetään olla yhdessä lopun elämää.
= että voisin todeta ääneen olevani kaikilla elämän osa-aluilla onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytää sellainen työpaikka /työyhteisö missä ei olisi minkäänlaista vähättelevää käytöstä toisia kohtaan, jossa pomo kunnioittaisi ja arvostaisi alan pitkän linjan osaajia pätevämpänä kuin hän itse on.
Työyhteisö jossa tuntisi oikeasti tulleensa kuulluksi ja jossa saisi oikeasti vaikuttaa siihen miten asioita kannattaisi tehdä tai viedä asioita eteenpäin.
Ja vielä noiden edellisten lisäksi koko firmassa ja erit. omasa tiimissä vallitseisi iloinen nauravainen zemppihenki, yhteen hiileen puhaltaminen, rento vapautunut ilmapiiri jossa ei tarvitse pelätä parin v välein potkuja. Rahaa pitäisi olla käytössä siten ettei kokoajan tarvitse miettiä säästötoimia ja sitä mistä vielä voidaan nipistää.
Käsi kystyyn kuinka moni kokee tämän lähes mahdottomaksi toteutua.
Yleisten standardien mukainen huushollin pitäminen. Toisinsanoen, olen sottapytty. Nelikymppinen sottapytty. Olen töissä ja minut voidaan lukea "hyvätuloisiin" vaikka ei suinkaan sinne kovimpaan kärkeen. Harrastan monipuolisesti ja olen mukana lapsen jalkapalloseurassa aktiivisesti. Toisinsanoen omasta mielestäni saan paljon aikaan kaikenlaista, mutta jostain syystä on täysin mahdottomuus, että saisin imuroitua, pestyä lattiat, putsattua pölyt ja pinnat pyyhittyä ollenkaan sillä tasolla kun olen huomannut ympäröivien ihmisten tekevän. En vaan saa tätä aikaiseksi. Ja jos joku nyt ajattelee että olisin jotenkin ankara itseäni kohtaan tässä niin näin ei ole Kun saan tietää että ystäviä on tulossa kyläilemään tai on vaikka lapsen synttärit palkkaan äkkiä kotisiivojakäynnin, tai jos päädyn tekemään itse, kuuraan sitten koko edeltävän päivän ihan hulluna kämppää, mutta tämä on todella harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan uskaltanut ajaa ajokorttia. Muutaman harjoitusajon tein nuorena, mutta siihen se jäi. Edelleenkin ajatus autolla liikenteessä liikkumisesta on täysin vieras ja pelottava, siis liikkuminen siten, että ajaisin itse. Kerran eräs sukulainen katsoi asiakseen huomauttaa, että silloin ei ole oma elämäkään omissa ohjaimissa, vaan annan jonkun muun ohjata. EI se niin kyllä ole. Minä vain pelkään moottoriajoneuvolla ajamista, skootteria tai skuuttiakaan en käytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoontulo! En vain kykene ilman mitään näyttöä! Tunnen itseni debiiliksi kirkossa.
Sama täällä, en tiedä miten pahasti pitäisi seota ja mitä pitäisi tapahtua että voisin sanoa uskovani johonkin jumalaan ja ns myöntäisin olevani uskossa.
Olen ihan liian fyysinen ihminen ja uskon vain siihen mitä näen , kongretiaan.
Ethän sinä näe omia tunteitasikaan, etkä ajatuksiasi. Joskus vaistoat asiat oikein, joskus "näet" jonkun ihmisen motiivien läpi. Et näe kipua vaan tunnet sen. Kaikki tämä on silti konkreettista, todellista.
Jumalan ymmärtämiseen auttaa minun mielestäni sanonta "tyhjästä ei voi nyhjäistä", eli kaikelle on oltava "arkkitehti". Maailmankaikkeus ja kaikki mitä siinä on, ei ole voinut syntyä tyhjästä ilman, että jokin voima sen alulle laittaisi.
Ei Jumala tarvitse kirkosta etsiä, eikä mitään uskoontuloa minusta tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kohtaisin ystävällisiä ihmisiä. Itsellä tuntuu olevan aina joku ihmeen magneetti, joka vetää myrkyllisiä ihmisiä lähipiirin. Kunpa saisin lisää itseluottamusta, että nämä myrkylliset persoonat jättäisivät rauhaan. Ehkä se on jo parempaan päin, että kuitenkin tiedostaa tämän ongelman.
Koulutusta vastaava työpaikka. Työllistyin yliopiston jälkeen vain matalapalkkaisiin työtehtäviin joita voi tehdä ilman koulutustakin. Nyt lähdin suorittamaan uutta tutkintoa jotta saisin joskus kunnon palkkaa ja pysyvän työsuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen saaminen. Tuntuu ihan epäuskottavalta, kun kaveri löytää aina hetkessä uuden naisen.
Minun siskoni menee alta aikayksikön suhteesta toiseen, MUTTA suhteet myös kestävät vuosia ja vuosia. Ei siis ole mikään pelailija. Nyt on ensimmäistä kertaa koskaan kihloissa ja uskon, että tämä suhde tulee kestämään ehkä jopa loppuelämän. Toivottavasti ainakin. En kyllä käsitä miten hän aina etenee niin nopeasti, mutta ehkä hän katselee sitten seuraavaa jo edellisen loppuvaiheessa, ken tietää... miksi, en tiedä sitäkään. Mutta ehdottomasti vaikuttaa olevan aidosti suhteissa mukana.
Päätös siitä haluanko lapsia. Mietin plussia ja miinuksia. Vaikeaa tehdä tuo elämän suurin päätös joka toisille on itsestään selvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni on vastannut ajokortti. Toki ei se ole tärkeä jos asuu joukkoliikenteen saavutettavissa.
Itse olen kokenut tärkeäksi että kaikki lapseni on ajokortin ajanut, jotku heti kun täyttänyt 18 ja osa myöhemmin.
Tähän olmme vanhemmat kannustaneet ja myös itse sen ajoluvalla opettaneet.
Sellainen elämä ettei tarvis koko ajan miettiä miten raha riittää, edes normaaliin elämään. Eläminen on vain kituuttamista päivästä toiseen. Lomailu ja auto on saavuttamattomia.
Parisuhde, omistusasunto, ulkomailla käynti, kahviloissa/ ravintolassa käynti. Elokuvissa käynti jne.
Sama koskee ikävä kyllä eron myötä myös lapsia.
t. Yh äiti
Energia. Minulla on sairaus, joka vie voimat ja aiheuttaa voimakasta väsymystä, varsinkin stressaantuneena. Halua olisi tehdä vaikka mitä, osallistua ja harrastaa, mutta voimat eivät riitä. Kaikessa tekemisessä pitää miettiä sitä, miten pääsen palautumaan ja kuinka paljon ehdin nukkua. Jos joskus joutuu venymään voimavarojen yli, olen vähintään pari viikkoa aivan puhki. (Huom. olen siis sairautta lukuun ottamatta fyysisesti hyvässä kunnossa, ja elämäntavat ovat terveelliset.) Koska en toitota sairaudestani kaikille, saatan ulkopuolisille vaikuttaa laiskalta ja passiiviselta. Tämän oireen hyväksyminen on ollut itselle todella iso pala, ja sen hyväksyminen etten enää pysty siihen mihin ennen, ja koska on tottunut siihen asenteeseen, että pitää suorittaa, on tullut soimattua itseä niinä huonoina päivinä ja on välillä vaikea pitää itsestä tällaisena. Lisäksi tuntuu, että joidenkin ihmisten on todella vaikea ymmärtää että on kyse parantumattomasta sairaudesta, ei asenteesta.
Kaverit. Ystävät. Parisuhde. Onhan näitä.
1. Vastaat itsellesi
2. Suurin osa suomalaisista naisista ei arvosta häntäheikiksi yrittävää epämiellyttävää tyyppiä, joka saattaa olla epämiellyttävän outo.
Häntäheikkiyttä ja epämiellyttävyttä ilmentää tapa, jolla puhut naisista monikossa ja kuin esineinä. Ihminen ei ole esine, sinäkään et ole.
Outoutta on pakkomielle tuoda erityispiirrettään esille joka paikassa. Kuten myös se, että mietit koko ajan miten "suominaisia ärsyttää" kun eivät saakaan sinua.
Suurin osa ei noteeraa sinua ja ohittaa. Kukaan nainen ei olisi sinulle kateellinen aasialaisista naisista, vaikka haluaisi seurustella naisten kanssa.
Minä olen jo iäkäs ja minua tavallaan säälittää. Ymmärrän, ettei sinulla ehkä ole mahdollista, mutta toivoisin että voisit tehdä elämälläsi jotakin järkevää. Se voisi olla mahdollista vielä. En usko, että olet 50 v. vanhempi. Voi olla että erehdyn, ehkä oletkin jo yli 60?
Maneereista voi yrittää luopua ja hankkia jotain muuta tilalle. Sitten se tietysti on vaikea, jos sinulla ei ole elämässäsi yhtäkään naista miltään mantereelta ja vain haaveilet ja purat katkeruutta mammapalstalla.
Älä ota pahalla kun sanon minua säälittää. Jos sinulla oli mummo lapsuudessa tai naapurin mummo oli ystävällinen sinulle, ajattele se niin. Yritä etsiä jotain muuta kuin mammapalsta, tai voisitko saada itsellesi jonkun lemmikkieläimen, jota oppisit hoitamaan? Lemmikit vähentävät stressiä ja niiden hoitaminen auttaa jos on pahalla mielellä.