Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko jättää mies jos haluaa elää omaa elämää ?

Elä elämääsi ja pidä miehesi. Niin minä tekisin.

Miten miehesi estää sinua elämästä ?

Minä matkustelen, harrastan, nukun omassa huoneessani, teen töitä miten haluan ja matkustelen ajoittain yksin jos mies ei halua lähteä mukaan.

Tiedän että aika monella keski-ikäisellä tai iäkkäämmällä on sivusuhdekin, mutta parisuhde pysyy kasassa.

Kyse on siitä miten asian hoitaa.

Tässä ap:n aiempi vastaus parin sivun takaa:

"Mitä vapaudellani tekisin, kysyi muutama.

Tässä muutama asia jotka haluaisin tehdä mutta joita en voi tehdä, koska olen mieheni kanssa:

Haluan muuttaa ekoyhteisökommuuniin ja kokeilla siellä asumista.

Haluan myös muuttaa hetkeksi isoon kaupunkiin ennen sitä. (mies ei halua kumpaakaan)

Haluan uusia kokemuksia seksin saralta, haluan kokea vielä joskus järjen päästä vievää ihastusta, ja kenties polyamorisia suhteita. (pitkässä suhteessa näistä mitään ei ole eikä lupaa kokeillakaan)

Haluan luopua autosta ja ryhtyä kasvissyöjäksi. (mies nauraa näille ja ruoka ilman lihaa ei ole ruokaa ensinkään)

Haluan kissan tai koiran. (mies allerginen)

Haluan ettei kukaan kyseenalaista, tyrmää tai kiellä minua toteuttamasta haaveitani.

Voi olla, että minulla on keski-iänkriisi kuten joku epäili, lähestynhän jo 50 vuotta. Mutta en haluaisi katua että jätin haaveitani tekemättä tai edes kokeilematta. Vielä kun pystyisin ne kokemaan, olen terve ja elossa.

Ap"

Mikä sinua ap estää syömästä kasvisruokaa, saathan sinä syödä, mitä haluat. Vaikka miehelläsi on auto, ei sinun tarvitse sillä liikkua, kävele tai pyöräile. Käy kaupunkilomilla, ja kun olet noin tunteeton miestäsi kohtaan, teillähän käytännössä on kommuuni.

Vierailija kirjoitti:

Ap on epäonnistunut elämässään. Luonut itselleen elämän jossa ei viihdy. Nyt viimeinen uniikin lumihiutaleen epätoivoinen rypistys. Kukaan ei kaipaa suhteeseen sellaista ihmistä joka ei osaa arvostaa sitä mitä on, joten ero on kaikkien kannalta positiivinen asia.

Onhan se viihtynyt tähän asti ja elännyt ihan täysipainoisen elämän. Haluaa vaan kokea seikkailuja. Parisuhdelomissa se seikkailun maku on aika ennalta arvattavaa. Mieluummin lukee puhelinluetteloa, kun kuuntelee jonkun pariskunnan lomaraporttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkoittaako uusi elämä tässä nyt uutta miestä vaiko erilaista elämää? Mikäli jälkimmäistä niin miksei sitä erilaista elämää voi toteuttaa ilman avioeroa?

Mun kohdalla sitä erilaista elämää ei voi toteuttaa ilman avioeroa, koska mies ei suostu olemaan avioliitossa eri taloudessa asuvan naisen kanssa.

Minä en siis halua uutta miestä. Haluaisin vaan oman kodin. Oman kodin missä saa olla ihan yksin ellei itse päätä kutsua jotakuta käymään. Avioliittoa voisin jatkaa, mutta miehen mielestä avioliitossa ollessa asutaan yhdessä tai sitten erotaan.

Täytyy nyt miettiä, rakastan miestäni enkä haluaisi häntä menettää, mutta tämä toisen ihmisen kanssa saman katon alla asuminen on vaan ihan jumalattoman raskasta. Enkä olisi silloin 17 vuotta sitten naimisiin mennessä uskonut, että minusta ihan näin erakkoluonne kuoriutuu, vaikka introvertiksi itseni tiesin jo silloin. Lapset sentään ymmärsin jättää tekemättä, oli ihan selvää etten ikinä voi saman katon alla lapsen kanssa asua.

Mikä siinä on niin raskasta?

Minä olen autisti, eli sinun pikku introversiosi on pisara meressä minun yksinolontarpeeni kanssa. Silti minä koen, että elämä parisuhteessa saman katon alla on merkittävästi helpompaa kuin sinkkuna. Ensinnäkin ei tarvitse laittaa ruokaa joka päivä, kun toinen kokkaa jos toinen ei tahdo. Toisekseen minun ei tarvitse mennä kauppaan jos en tahdo, mies käy kaupassa 90 % kerroista.

Puhumattakaan siitä, että kun on kahden ihmisen tulot, voidaan asua paljon paremmalla alueella kuin mihin kummallakaan olisi sinkkuna varaa. Tämä on tärkeää aistikuormituksen takia, kun ympäristössä ei ole mölyapinoita, juoppoja eikä pärinäpoikia.

Mies käy aika paljon yön yli -retkillä viikonloppuisin (siis telttailemassa) ja voin myös pyytää sitä menemään itsekseen mökille jos tahdon olla yksin.

Eikä tänne kukaan ikinä tule ilman minun lupaani. Sanoin miehelle heti alussa, että tahdon olla kotona rauhassa. Että nähköön kavereitaan jne vaikka joka päivä, mutta muualla. Mies aikanaan muutti minun kämppääni, oli helppo sanella säännöt. Ja muutenkin mies näkee tuttujaan lähinnä treeneissä pari kertaa viikossa, ei sillä vieraita käynyt sinkkunakaan.

Minäkin olen vanhemmiten tullut vaan autistisemmaksi ja aistiyliherkkyydet ovat pahentuneet. En kuitenkaan aio muuttaa johonkin kälyiseen yksiöön. Ei, suunnitelmissa on muuttaa isompaan asuntoon, että minä voin saada itselleni oman woman caven mihin vetäytyä. Ostan sinne chesterfield- kaluston ja sellaisen karttapallon, minkä sisällä voi pitää viskipulloja. Tai muutakin alkoholia tietysti.

Fantasioiden ja unelmien ero todellisuuteen voi olla karu. Isoissa kaupungeissa on helposti yksinäistä. Verkosta saa tosin varmasti helposti seksiä, jos ei nirsoile ja oikeasti haluaa vaan munaa välittämättä pahemmin keneltä. Toki sitä voi rampata museokortin kanssa museot läpi ja hankkia jotain harrastuksia. Kissa tai koira voi hankaloittaa sinne ekokommuuniin muuttamista. Mitäs sitten, kun se ekokommunnikin on kokeiltu?

Ap, sinä olet totaalisen sekaisin.

Ei se mies kovin rakkaalta sinulle vaikuta, jos haluat karata hänen luotaan. Sanon, että mene vaan. Anna mies jollekin häntä arvostavalle naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarkoittaako uusi elämä tässä nyt uutta miestä vaiko erilaista elämää? Mikäli jälkimmäistä niin miksei sitä erilaista elämää voi toteuttaa ilman avioeroa?

Mun kohdalla sitä erilaista elämää ei voi toteuttaa ilman avioeroa, koska mies ei suostu olemaan avioliitossa eri taloudessa asuvan naisen kanssa.

Minä en siis halua uutta miestä. Haluaisin vaan oman kodin. Oman kodin missä saa olla ihan yksin ellei itse päätä kutsua jotakuta käymään. Avioliittoa voisin jatkaa, mutta miehen mielestä avioliitossa ollessa asutaan yhdessä tai sitten erotaan.

Täytyy nyt miettiä, rakastan miestäni enkä haluaisi häntä menettää, mutta tämä toisen ihmisen kanssa saman katon alla asuminen on vaan ihan jumalattoman raskasta. Enkä olisi silloin 17 vuotta sitten naimisiin mennessä uskonut, että minusta ihan näin erakkoluonne kuoriutuu, vaikka introvertiksi itseni tiesin jo silloin. Lapset sentään ymmärsin jättää tekemättä, oli ihan selvää etten ikinä voi saman katon alla lapsen kanssa asua.

Mikä siinä on niin raskasta?

Minä olen autisti, eli sinun pikku introversiosi on pisara meressä minun yksinolontarpeeni kanssa. Silti minä koen, että elämä parisuhteessa saman katon alla on merkittävästi helpompaa kuin sinkkuna. Ensinnäkin ei tarvitse laittaa ruokaa joka päivä, kun toinen kokkaa jos toinen ei tahdo. Toisekseen minun ei tarvitse mennä kauppaan jos en tahdo, mies käy kaupassa 90 % kerroista.

Puhumattakaan siitä, että kun on kahden ihmisen tulot, voidaan asua paljon paremmalla alueella kuin mihin kummallakaan olisi sinkkuna varaa. Tämä on tärkeää aistikuormituksen takia, kun ympäristössä ei ole mölyapinoita, juoppoja eikä pärinäpoikia.

Mies käy aika paljon yön yli -retkillä viikonloppuisin (siis telttailemassa) ja voin myös pyytää sitä menemään itsekseen mökille jos tahdon olla yksin.

Eikä tänne kukaan ikinä tule ilman minun lupaani. Sanoin miehelle heti alussa, että tahdon olla kotona rauhassa. Että nähköön kavereitaan jne vaikka joka päivä, mutta muualla. Mies aikanaan muutti minun kämppääni, oli helppo sanella säännöt. Ja muutenkin mies näkee tuttujaan lähinnä treeneissä pari kertaa viikossa, ei sillä vieraita käynyt sinkkunakaan.

Minäkin olen vanhemmiten tullut vaan autistisemmaksi ja aistiyliherkkyydet ovat pahentuneet. En kuitenkaan aio muuttaa johonkin kälyiseen yksiöön. Ei, suunnitelmissa on muuttaa isompaan asuntoon, että minä voin saada itselleni oman woman caven mihin vetäytyä. Ostan sinne chesterfield- kaluston ja sellaisen karttapallon, minkä sisällä voi pitää viskipulloja. Tai muutakin alkoholia tietysti.

😍😍😍

Ei muuta kun kylille jakelemaan

Raikkaan rapsakka ketju. Oikein kunnon pöyhimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on epäonnistunut elämässään. Luonut itselleen elämän jossa ei viihdy. Nyt viimeinen uniikin lumihiutaleen epätoivoinen rypistys. Kukaan ei kaipaa suhteeseen sellaista ihmistä joka ei osaa arvostaa sitä mitä on, joten ero on kaikkien kannalta positiivinen asia.

Onhan se viihtynyt tähän asti ja elännyt ihan täysipainoisen elämän. Haluaa vaan kokea seikkailuja. Parisuhdelomissa se seikkailun maku on aika ennalta arvattavaa. Mieluummin lukee puhelinluetteloa, kun kuuntelee jonkun pariskunnan lomaraporttia.

Ai, no jos sinusta muiden elämä on tylsää, niin ehkä se kertoo eniten sinusta eikä muista? Me olimme juuri lomamatkalla jossa minä vaelsin paikkaan johon vaimoni meloi. Se oli seksintäyteinen loma. Se oli meidän molempien unelmaloma jonka toteutimme, ei sinun. Se oli meille seikkailu, ei sinulle, sinä et ollut siellä, eikä sen loman ollut tarkoituskaan miellyttää sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on epäonnistunut elämässään. Luonut itselleen elämän jossa ei viihdy. Nyt viimeinen uniikin lumihiutaleen epätoivoinen rypistys. Kukaan ei kaipaa suhteeseen sellaista ihmistä joka ei osaa arvostaa sitä mitä on, joten ero on kaikkien kannalta positiivinen asia.

Onhan se viihtynyt tähän asti ja elännyt ihan täysipainoisen elämän. Haluaa vaan kokea seikkailuja. Parisuhdelomissa se seikkailun maku on aika ennalta arvattavaa. Mieluummin lukee puhelinluetteloa, kun kuuntelee jonkun pariskunnan lomaraporttia.

Täyspainoinen elämä sisältää sellaisia asoita joita kaipaa. Oikeasti ap on vain yksi hölmöläinen lisää joka ei ole opetellut koskaan tuntemaan itseään.

Ap ei rakasta.

Ihmisiä estää elämästä pelko yksinolosta. Täälläkin näkee vain etkstejä, että kyseinen ihminen on sekaisin jne, ei ole, yksi elämän vaihe ohi ja nykyaika mahdollistaa muutoksen. Siirry seuraavaan elämän vaiheeseen.

Ainoa asia mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan on tekemättömät asiat. Tärkeintä on matka, ei päämäärä. Sen kaikki tietää muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä estää elämästä pelko yksinolosta. Täälläkin näkee vain etkstejä, että kyseinen ihminen on sekaisin jne, ei ole, yksi elämän vaihe ohi ja nykyaika mahdollistaa muutoksen. Siirry seuraavaan elämän vaiheeseen.

Ainoa asia mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan on tekemättömät asiat. Tärkeintä on matka, ei päämäärä. Sen kaikki tietää muutenkin.

Jos tuo on asenne se pitää sanoa ääneen parisuhdekumppanille heti alussa että tulet olemaan käyttöesine yhteen elämänvaiheeseen. Katos rehellisyys on asia mitä ihmiset arvostavat, epärehellisyyttä halveksuvat, sanovat.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä estää elämästä pelko yksinolosta. Täälläkin näkee vain etkstejä, että kyseinen ihminen on sekaisin jne, ei ole, yksi elämän vaihe ohi ja nykyaika mahdollistaa muutoksen. Siirry seuraavaan elämän vaiheeseen.

Ainoa asia mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan on tekemättömät asiat. Tärkeintä on matka, ei päämäärä. Sen kaikki tietää muutenkin.

Kyllä siinä kuolinvuoteella voi kaatua eroakin, ei vain eroamattomuutta. Täytyy sanoa, että vanhuus ei elämänvaiheena muutekaan niin innosta, saati sitten yksinäinen vanhuus. 

Ismo Alangon asenteella liikkuvat eivät välttis kelvollisia mihinkään parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mä en lähtis. Sulla on hyvä mies ja rakkautta. Tuon arvon todella tajuaa vasta, kun sen on menettänyt, tai ei ole sitä edes koskaan saanut. Olet rikas, sinulla on nyt kaikki, miksi haluat luopua siitä?

Minä lähtisin jo sen miehen takia. MIksi pitää toista lyhyessä hirressä, että tavataan silloin kuin mulle nyt sopii. Se toinen osapuoli ansaitsee paljon parempaa kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tällaista tapausta olen sivusta seurannut. Lähtijälle kävi köpelösti. Jätetty kunnon mies löysi nopeasti uuden hyvän naisen, vaimo on nyt yksin ja narsisti-hurmurin takia rahaton ja joutuu elämään pelossa. Aina ei kannata lähteä, jos ei mitään ole vialla.

Minä lähdin ja olen tosi tyytyväinen päätökseen. Tosin ei ole mitään rahaongelmia. Eksä löysi uuden samantien ja olen vaan onnellinen hänen puolestaan. Voin tosi pahoin suhteessa enkä olisi jäänyt siihen vaikka olisi rahallisesti ollut ongelmia. Yritätkö sanoa ettei rahan takia kannattaisi erota? 

Ihan normaalia naisen toimintaa. Mies on palvellut siinä tarkoituksessa mihin hänet otettiin ja nyt on aika katsoa mitä joku muu voisi tarjota.

Nainen ei ole koskaan miehen oma, miehellä on vain oma vuoronsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaista tapausta olen sivusta seurannut. Lähtijälle kävi köpelösti. Jätetty kunnon mies löysi nopeasti uuden hyvän naisen, vaimo on nyt yksin ja narsisti-hurmurin takia rahaton ja joutuu elämään pelossa. Aina ei kannata lähteä, jos ei mitään ole vialla.

Minä lähdin ja olen tosi tyytyväinen päätökseen. Tosin ei ole mitään rahaongelmia. Eksä löysi uuden samantien ja olen vaan onnellinen hänen puolestaan. Voin tosi pahoin suhteessa enkä olisi jäänyt siihen vaikka olisi rahallisesti ollut ongelmia. Yritätkö sanoa ettei rahan takia kannattaisi erota? 

Miksi voit pahoin? Aiheutitko pahan olo itse itsellesi?