Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen

Kuulostaa huonolta idealta. Kuulostaa siltä että tarvitsisit enemmän omia juttuja ja erillisyyttä, ero kuulostaa suorastaan typerältä.

Anna mennä sitten, mitä täällä uikutat?

No tässä sulle näkökulmaa: jos munaa kerran tekee mieli niin silloin on syytä jakaa persettä - ei sitä muuten tule. 

Vierailija kirjoitti:

Taas lähtee yksi kiltti mies roskakoriin ja tilalle haetaan se jännis :(

Ei sillä ole väliä. Vanha muija ja lapset tehty. Hyvälle miehelle riittää paljon enemmän ottajia kuin tuon ikäiselle naiselle.

Hyvä kun huomasit olevasi itsekäs. Ei tavatonta, minäminäminä ihmisiä on nykypäivänä runsaasti. Säälin miestäsi ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Ota ero ja lusikat jakoon( jos ei ole avioehtoa). Ei sen kummempaa, miksi piti erikseen kirjoittaa tänne asiasta? Kokeile ihmeessä sitä villi ja vapaa vaihdetta, turhaan roikotat sitä miestä mukana jos et hänen kanssa halua olla. Ehkä löydät jatkossa jonkun uuden,yhtälailla rakkaan kumppanin kun olet ensin seikkailusi seikkaillut, ehkä et löydä. Itse en ole - enkä koskaan aio seurustella tai harrastaa mitään siihen liittyvää. Omaankin päähän ja ajatuksiin kypsyy hermo, en pidä kanssaihmisiäkään juuri minään ja mulla on jo työmaa hoidettavana- miksi tuhlata muiden aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Vanhassa parisuhteessa naisen rooli on enimmäkseen äidin rooli. En ole mieheni äiti, joten yksin eläminen on paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Höpsis. Itse olen tajunnut olevani onnellisin yksin. En ole edes etsinyt eron jälkeen miestä, enkä sellaista enää halua. Ei ole myöskään mitään menoa ja meininkiä, enkä sellaista kaipaa. Tavallinen elämä töissä käyden, ruokaa laittaen ja kotitöitä tehden, lähimaastoissa lenkkeillen on se mistä tykkään yksin.

Etkö osaa lukea? Tässä ei ollut kyse sinusta, vaan ap:sta joka kaipasi vapautta, uusia ihmisiä, menoa ja meininkiä.

Yökerhoissa bilettämiseen kyllästyy nopeasti eikä vanhempana siellä muutenkaan jaksa kovin myöhään roikkua.

Puhu vaan omasta puolestasi, itselläni ei ainakaan näin viisikymppisenä ole minkäänlaisia jaksamisongelmia kukkua vaikka seuraavaan aamuun.

Käsittämätöntä, että ihmisellä voi vielä tuossa iässä olla noin merkityksetön elämä.

Osalla lähtijöistä on pohjalla joku päihdeongelma, ja puoliso ei anna juoda. Menee mummotunneliin yhdeksi illaksi ja havaitsee, mikä se keski-ikäisen ihmisen kiinnostavuus todella on. 

Ei sinne voi mennä kun ei saa olla yhtään rauhassa.

kyllähän sitä voi tehdä ihan mitä vaan vaikka olisi naimisissa

jos se toinen tahtoo nyhjätä kotona niin anna nyhjätä

ihminen on niin vapaa kuin tahtoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en lähtis. Sulla on hyvä mies ja rakkautta. Tuon arvon todella tajuaa vasta, kun sen on menettänyt, tai ei ole sitä edes koskaan saanut. Olet rikas, sinulla on nyt kaikki, miksi haluat luopua siitä?

Minä lähtisin jo sen miehen takia. MIksi pitää toista lyhyessä hirressä, että tavataan silloin kuin mulle nyt sopii. Se toinen osapuoli ansaitsee paljon parempaa kuitenkin. 

Kumppani on hyvä elättäjä siihen asti kunnes oma talous on kunnossa. Rahalla on paino(pano) arvoa

Vierailija kirjoitti:

Jos ei itse ole onnellinen, pitääkö silti jäädä ihan ok suhteeseen oman onnen kustannuksella ja miellyttääkseen toista?

Onko onnettomuutesi miehesi syy vai sinun itsesi syy? Etsit jotakin ulkopuolista tekemään sinut onnelliseksi, sen sijaan että tekisit itse itsesi onnelliseksi.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Miehet, huomioikaa tämä. Ei IKINÄ kannata sitouttaa rahaa naiseen, ei koskaan, ei senttiäkään. Kaikki kulut puoliksi ja jos naisella on toisen miehen lapsi, niin kulut sen lapsiluvun mukaisesti suhteessa. Kannattaa olla koko ajan jalka oven raossa ja selusta taloudellisesti turvattuna, pitää itsensä fyysisesti ja henkisesti kunnossa ja mieli avarana muillekin mahdollisuuksille. 

Juuri näin. Tämä ikävä tosiasia toki tekee parisuhteista hankalia, siksipä niihin ei yhdenkään miehen kannata missään nimessä ryhtyä. Voimaantukoot naiset rauhassa.

Juuri näin. Vaikka kaikki olisi hyvin ja rakkauttakin olisi, niin nainen saattaa silti vain päättää ja lähteä. Ihan vain tunteen perusteella. 

Ja niin saattaa mieskin. Yleensä viidenkympin villitys iskee miehiin. Kaivataan menetettyä nuoruutta, ei ymmärretä ettei sitä saa takaisin vaikka lähtisi suhteesta. Hulluimmat perustaa uuden perheenkin ja vasta sitten tajuaa, ettei se nuoruus ja nuoruuden hyvät asiat palanneetkaan.

Vanhuus yksin ei tosiaan houkuttele. Mitä jos/kun itsekin sairastuu, kuinka kivaa on sitten yksin ja sairaana yrittää vaatia hoitoa, kun kukaan ei auta eikä välitä. Niistä tuoreista "uusista mielenkiintoisista ihmisistä" ei ole avuksi eikä tueksi. Ja tässä yhteiskunnassa keski-ikäisen kiinnostavuus (ellei ole mitään erityistä asemaa) on aika nolla, ellei ole vielä huomannut. Se että kiinnostuu muista, ei tee keski-ikäisestä kiinnostavaa (tämän kun tajuaisi nuoria tyttöjä kyttäävät s etämiehet).

Minä tavallaan tajuan, että jos on menty liian nuorena yhteen ja on jäänyt se vapaus kokematta, niin sitä voi kaivata. Mutta ikä ei ole pelkkiä numeroita, sitä nuoruutta ei eroamalla takaisin saa. Moni sitten katuu eroa, yksinäinen vanhuus ei ole mitään herkkua.

Suhteen pelisäännöt kyllä kannattaa päivittää, kun lapset lähtevät. Kannattaa aloittaa uusia harrastuksia ja hakea uutta elämänsisältöä. Ja erota vasta sitten, jos parisuhde on se oikea ongelma, mutta sitähän tässä ei yhtään oltu pohdittu, että mikä mättää. 

Ei kait sitä nyt toisen hoitajaksi loppuiäksi voida ketään velvoittaa. Aivan typerä ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Juttelin tästä eilen mieheni kanssa, ollaan oltu yhdessä 35 vuotta ja todella kokeneet kaiken sen minkä vain voi kuvitella...

Yhdessä oleminen on "tahdon asia", tahtooko vai eikö tahdo.

Mies ihmetteli ihan hirveästi että miksi vaimo ei ole aina tehnyt niinkuin haluaa. Mies totesi "en minäkään syö kalaa mutta kyllä sä saat syödä" kun ihmettelin tätä kasvisruokahässäkkää...

Kaikki kolme lasta ovat lähteneet omille teilleen ja nyt se yhdessä tehty oma elämä on kaikki kaikessa. En ikinä voisikaan kuvitella että en olisi koko elämäni tehnyt niinkuin olen halunnut, tai olisin kieltänyt miestä tekemästä sitä mitä haluaa.

Kyllä parisuhteet on kummallisia, mutta ne ovatkin kahden itsenäisen ihmisen liittoja

Ihmiset ja heidän tarpeensa muuttuvat ajan saatossa. Voi käydä niin, että vanha suhde käy ahtaaksi toiselle tai molemmille osapuolille. Silloin täytyy lähteä, jatkaa yksin omaa matkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Miehet, huomioikaa tämä. Ei IKINÄ kannata sitouttaa rahaa naiseen, ei koskaan, ei senttiäkään. Kaikki kulut puoliksi ja jos naisella on toisen miehen lapsi, niin kulut sen lapsiluvun mukaisesti suhteessa. Kannattaa olla koko ajan jalka oven raossa ja selusta taloudellisesti turvattuna, pitää itsensä fyysisesti ja henkisesti kunnossa ja mieli avarana muillekin mahdollisuuksille. 

Juuri näin. Tämä ikävä tosiasia toki tekee parisuhteista hankalia, siksipä niihin ei yhdenkään miehen kannata missään nimessä ryhtyä. Voimaantukoot naiset rauhassa.

Juuri näin. Vaikka kaikki olisi hyvin ja rakkauttakin olisi, niin nainen saattaa silti vain päättää ja lähteä. Ihan vain tunteen perusteella. 

Ja niin saattaa mieskin. Yleensä viidenkympin villitys iskee miehiin. Kaivataan menetettyä nuoruutta, ei ymmärretä ettei sitä saa takaisin vaikka lähtisi suhteesta. Hulluimmat perustaa uuden perheenkin ja vasta sitten tajuaa, ettei se nuoruus ja nuoruuden hyvät asiat palanneetkaan.

Vanhuus yksin ei tosiaan houkuttele. Mitä jos/kun itsekin sairastuu, kuinka kivaa on sitten yksin ja sairaana yrittää vaatia hoitoa, kun kukaan ei auta eikä välitä. Niistä tuoreista "uusista mielenkiintoisista ihmisistä" ei ole avuksi eikä tueksi. Ja tässä yhteiskunnassa keski-ikäisen kiinnostavuus (ellei ole mitään erityistä asemaa) on aika nolla, ellei ole vielä huomannut. Se että kiinnostuu muista, ei tee keski-ikäisestä kiinnostavaa (tämän kun tajuaisi nuoria tyttöjä kyttäävät s etämiehet).

Minä tavallaan tajuan, että jos on menty liian nuorena yhteen ja on jäänyt se vapaus kokematta, niin sitä voi kaivata. Mutta ikä ei ole pelkkiä numeroita, sitä nuoruutta ei eroamalla takaisin saa. Moni sitten katuu eroa, yksinäinen vanhuus ei ole mitään herkkua.

Suhteen pelisäännöt kyllä kannattaa päivittää, kun lapset lähtevät. Kannattaa aloittaa uusia harrastuksia ja hakea uutta elämänsisältöä. Ja erota vasta sitten, jos parisuhde on se oikea ongelma, mutta sitähän tässä ei yhtään oltu pohdittu, että mikä mättää. 

Ei kait sitä nyt toisen hoitajaksi loppuiäksi voida ketään velvoittaa. Aivan typerä ajatus.

Miksi ihmeen hoitajaksi? Nykypäivän miehet osaavat kyllä hoitaa asiansa ihan itse.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei itse ole onnellinen, pitääkö silti jäädä ihan ok suhteeseen oman onnen kustannuksella ja miellyttääkseen toista?

Onko onnettomuutesi miehesi syy vai sinun itsesi syy? Etsit jotakin ulkopuolista tekemään sinut onnelliseksi, sen sijaan että tekisit itse itsesi onnelliseksi.

-ohis

Ei siinä ketään ulkopuolista tarvita eikä syyllisiä tarvitse edes hakea. On kyse ihmisten kehittymisestä ja kasvamisesta eri suuntiin. Silloin on hankala olla enää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Miehet, huomioikaa tämä. Ei IKINÄ kannata sitouttaa rahaa naiseen, ei koskaan, ei senttiäkään. Kaikki kulut puoliksi ja jos naisella on toisen miehen lapsi, niin kulut sen lapsiluvun mukaisesti suhteessa. Kannattaa olla koko ajan jalka oven raossa ja selusta taloudellisesti turvattuna, pitää itsensä fyysisesti ja henkisesti kunnossa ja mieli avarana muillekin mahdollisuuksille. 

Juuri näin. Tämä ikävä tosiasia toki tekee parisuhteista hankalia, siksipä niihin ei yhdenkään miehen kannata missään nimessä ryhtyä. Voimaantukoot naiset rauhassa.

Juuri näin. Vaikka kaikki olisi hyvin ja rakkauttakin olisi, niin nainen saattaa silti vain päättää ja lähteä. Ihan vain tunteen perusteella. 

Ja niin saattaa mieskin. Yleensä viidenkympin villitys iskee miehiin. Kaivataan menetettyä nuoruutta, ei ymmärretä ettei sitä saa takaisin vaikka lähtisi suhteesta. Hulluimmat perustaa uuden perheenkin ja vasta sitten tajuaa, ettei se nuoruus ja nuoruuden hyvät asiat palanneetkaan.

Vanhuus yksin ei tosiaan houkuttele. Mitä jos/kun itsekin sairastuu, kuinka kivaa on sitten yksin ja sairaana yrittää vaatia hoitoa, kun kukaan ei auta eikä välitä. Niistä tuoreista "uusista mielenkiintoisista ihmisistä" ei ole avuksi eikä tueksi. Ja tässä yhteiskunnassa keski-ikäisen kiinnostavuus (ellei ole mitään erityistä asemaa) on aika nolla, ellei ole vielä huomannut. Se että kiinnostuu muista, ei tee keski-ikäisestä kiinnostavaa (tämän kun tajuaisi nuoria tyttöjä kyttäävät s etämiehet).

Minä tavallaan tajuan, että jos on menty liian nuorena yhteen ja on jäänyt se vapaus kokematta, niin sitä voi kaivata. Mutta ikä ei ole pelkkiä numeroita, sitä nuoruutta ei eroamalla takaisin saa. Moni sitten katuu eroa, yksinäinen vanhuus ei ole mitään herkkua.

Suhteen pelisäännöt kyllä kannattaa päivittää, kun lapset lähtevät. Kannattaa aloittaa uusia harrastuksia ja hakea uutta elämänsisältöä. Ja erota vasta sitten, jos parisuhde on se oikea ongelma, mutta sitähän tässä ei yhtään oltu pohdittu, että mikä mättää. 

Ei kait sitä nyt toisen hoitajaksi loppuiäksi voida ketään velvoittaa. Aivan typerä ajatus.

Miksi ihmeen hoitajaksi? Nykypäivän miehet osaavat kyllä hoitaa asiansa ihan itse.

-ohis

Tuo edellinen ei ainakaan siltä vaikuttanut, kun vanhuuden apua ja tukea peräänkuulutti.

Vaikutat sen verran yksinkertaiselta että sun pitää vaan mennä ja kokea itse. Voi olla että kadut pahasti,voi olla että selittelet töppäilysi itsellesi parhain päin ja elät asian kanssa. Just do it. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos alkuun lähdet vaikka yksin vähän pidemmälle reissulle ja katsot sillä tavalla tätä vapautta.

Miksi naisen pitäisi lähteä matkalle, miksei mies lähde ja anna naisen nauttia kodista: kutsua ystäviään ja sukulaisiaan syömään, tekemään yhdessä ruokaa ihan ilman miehen mielipiteitä ja kontrollia mistään. Se on vapautta!

Vierailija kirjoitti:

Onpas ankea ketju, jossa haukutaan apta. Monella naisellahan tulee keski-iässä kriisi, kun huomaa että on vain sopeutunut ja mukautunut muiden tahtoon ja tarpeisiin koko elämänsä. Tätä voimaantumista ja itseensä tutustumista sitten tällä palstalla jaksetaan loputtomasti pilkata. Ymmärrän toki, että jotkut kokevat uhkana.

Kuka on niin lapanen että on vain sopeutunut mukautunut muiden tahtoon ja tarpeisiin koko elämänsä? Parisuhteeseen tulee mennä vasta kun tietää mitä haluaa ja osaa kommunikoida avoimesti siitä. Oma syynsä alunperinkin naisella silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei itse ole onnellinen, pitääkö silti jäädä ihan ok suhteeseen oman onnen kustannuksella ja miellyttääkseen toista?

Onko onnettomuutesi miehesi syy vai sinun itsesi syy? Etsit jotakin ulkopuolista tekemään sinut onnelliseksi, sen sijaan että tekisit itse itsesi onnelliseksi.

-ohis

Ei siinä ketään ulkopuolista tarvita eikä syyllisiä tarvitse edes hakea. On kyse ihmisten kehittymisestä ja kasvamisesta eri suuntiin. Silloin on hankala olla enää yhdessä.

Mitä ihme moskaa selität? Tuossahan on kyse vain vieraan hausta.