Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen

Elämältä saa kaiken mitä haluaa kun lakkaa haluamasta.

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Miehet, huomioikaa tämä. Ei IKINÄ kannata sitouttaa rahaa naiseen, ei koskaan, ei senttiäkään. Kaikki kulut puoliksi ja jos naisella on toisen miehen lapsi, niin kulut sen lapsiluvun mukaisesti suhteessa. Kannattaa olla koko ajan jalka oven raossa ja selusta taloudellisesti turvattuna, pitää itsensä fyysisesti ja henkisesti kunnossa ja mieli avarana muillekin mahdollisuuksille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Miehet, huomioikaa tämä. Ei IKINÄ kannata sitouttaa rahaa naiseen, ei koskaan, ei senttiäkään. Kaikki kulut puoliksi ja jos naisella on toisen miehen lapsi, niin kulut sen lapsiluvun mukaisesti suhteessa. Kannattaa olla koko ajan jalka oven raossa ja selusta taloudellisesti turvattuna, pitää itsensä fyysisesti ja henkisesti kunnossa ja mieli avarana muillekin mahdollisuuksille. 

Juuri näin. Tämä ikävä tosiasia toki tekee parisuhteista hankalia, siksipä niihin ei yhdenkään miehen kannata missään nimessä ryhtyä. Voimaantukoot naiset rauhassa.

Tässä ketjussa on taas hyviä muistutuksia itselleni siitä, miksi en ole koskaan eläissäni suostunut avioliittoon, vaan halunnut pitää pitkätkin suhteet sitoumusvapaina. Avioliitto näyttää edelleen olevan jonkinlainen vankila, jossa pitäisi vaan väkisin pysyä, vaikka ei enää sovittaisi yhteen, vaikka tulevaisuudenhaaveet olisi täysin erilaisia, ja tämän ketjun mukaan jopa vaikka haluaisi seksiä muidenkin kanssa (täällähän on suositeltu sitä avointa parisuhdetta). Pitäisi terapoida itseään sopeutumaan siihen, että omat haaveet ja tarpeet ei toteudu, koska avioero on jotain kauheaa jota pitää välttää viimeiseen asti.

Ei kiitos. Itse olen pysytellyt, ja aion aina pysytellä, sitoumusvapaana. Olen kyllä elänyt miesystäväni kanssa 16 vuotta, mutta jos alkaa tuntua siltä että oltaisiin onnellisempia yksin, ollaan molemmat vapaita, ei tarvitse käydä läpi mitään draamamyllyä erosta. 

Vierailija kirjoitti:

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Höpsis. Itse olen tajunnut olevani onnellisin yksin. En ole edes etsinyt eron jälkeen miestä, enkä sellaista enää halua. Ei ole myöskään mitään menoa ja meininkiä, enkä sellaista kaipaa. Tavallinen elämä töissä käyden, ruokaa laittaen ja kotitöitä tehden, lähimaastoissa lenkkeillen on se mistä tykkään yksin.

Etkö osaa lukea? Tässä ei ollut kyse sinusta, vaan ap:sta joka kaipasi vapautta, uusia ihmisiä, menoa ja meininkiä.

Yökerhoissa bilettämiseen kyllästyy nopeasti eikä vanhempana siellä muutenkaan jaksa kovin myöhään roikkua.

Puhu vaan omasta puolestasi, itselläni ei ainakaan näin viisikymppisenä ole minkäänlaisia jaksamisongelmia kukkua vaikka seuraavaan aamuun.

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Höpsis. Itse olen tajunnut olevani onnellisin yksin. En ole edes etsinyt eron jälkeen miestä, enkä sellaista enää halua. Ei ole myöskään mitään menoa ja meininkiä, enkä sellaista kaipaa. Tavallinen elämä töissä käyden, ruokaa laittaen ja kotitöitä tehden, lähimaastoissa lenkkeillen on se mistä tykkään yksin.

Etkö osaa lukea? Tässä ei ollut kyse sinusta, vaan ap:sta joka kaipasi vapautta, uusia ihmisiä, menoa ja meininkiä.

Osaan lukea, ja vastasin SINUN väitteeseesi, että KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin. Et puhunut AP:sta, vaan esitit kaikkia ihmisiä koskevan väitteen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on taas hyviä muistutuksia itselleni siitä, miksi en ole koskaan eläissäni suostunut avioliittoon, vaan halunnut pitää pitkätkin suhteet sitoumusvapaina. Avioliitto näyttää edelleen olevan jonkinlainen vankila, jossa pitäisi vaan väkisin pysyä, vaikka ei enää sovittaisi yhteen, vaikka tulevaisuudenhaaveet olisi täysin erilaisia, ja tämän ketjun mukaan jopa vaikka haluaisi seksiä muidenkin kanssa (täällähän on suositeltu sitä avointa parisuhdetta). Pitäisi terapoida itseään sopeutumaan siihen, että omat haaveet ja tarpeet ei toteudu, koska avioero on jotain kauheaa jota pitää välttää viimeiseen asti.

Ei kiitos. Itse olen pysytellyt, ja aion aina pysytellä, sitoumusvapaana. Olen kyllä elänyt miesystäväni kanssa 16 vuotta, mutta jos alkaa tuntua siltä että oltaisiin onnellisempia yksin, ollaan molemmat vapaita, ei tarvitse käydä läpi mitään draamamyllyä erosta. 

Vankilaksi sitä kutsuvat ne joilla päässä viiraa.

Ettekö voi elää yhdessä sinun miehesi kanssa sinun unelmiasi? Kuulostaa jotenkin itsekkäältä.

Vierailija kirjoitti:

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Höpsis. Itse olen tajunnut olevani onnellisin yksin. En ole edes etsinyt eron jälkeen miestä, enkä sellaista enää halua. Ei ole myöskään mitään menoa ja meininkiä, enkä sellaista kaipaa. Tavallinen elämä töissä käyden, ruokaa laittaen ja kotitöitä tehden, lähimaastoissa lenkkeillen on se mistä tykkään yksin.

Etkö osaa lukea? Tässä ei ollut kyse sinusta, vaan ap:sta joka kaipasi vapautta, uusia ihmisiä, menoa ja meininkiä.

Osaan lukea, ja vastasin SINUN väitteeseesi, että KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin. Et puhunut AP:sta, vaan esitit kaikkia ihmisiä koskevan väitteen.

Ehkä sä et sitten ole tervejärkinen - mun mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Miehet, huomioikaa tämä. Ei IKINÄ kannata sitouttaa rahaa naiseen, ei koskaan, ei senttiäkään. Kaikki kulut puoliksi ja jos naisella on toisen miehen lapsi, niin kulut sen lapsiluvun mukaisesti suhteessa. Kannattaa olla koko ajan jalka oven raossa ja selusta taloudellisesti turvattuna, pitää itsensä fyysisesti ja henkisesti kunnossa ja mieli avarana muillekin mahdollisuuksille. 

Juuri näin. Tämä ikävä tosiasia toki tekee parisuhteista hankalia, siksipä niihin ei yhdenkään miehen kannata missään nimessä ryhtyä. Voimaantukoot naiset rauhassa.

Juuri näin. Vaikka kaikki olisi hyvin ja rakkauttakin olisi, niin nainen saattaa silti vain päättää ja lähteä. Ihan vain tunteen perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on taas hyviä muistutuksia itselleni siitä, miksi en ole koskaan eläissäni suostunut avioliittoon, vaan halunnut pitää pitkätkin suhteet sitoumusvapaina. Avioliitto näyttää edelleen olevan jonkinlainen vankila, jossa pitäisi vaan väkisin pysyä, vaikka ei enää sovittaisi yhteen, vaikka tulevaisuudenhaaveet olisi täysin erilaisia, ja tämän ketjun mukaan jopa vaikka haluaisi seksiä muidenkin kanssa (täällähän on suositeltu sitä avointa parisuhdetta). Pitäisi terapoida itseään sopeutumaan siihen, että omat haaveet ja tarpeet ei toteudu, koska avioero on jotain kauheaa jota pitää välttää viimeiseen asti.

Ei kiitos. Itse olen pysytellyt, ja aion aina pysytellä, sitoumusvapaana. Olen kyllä elänyt miesystäväni kanssa 16 vuotta, mutta jos alkaa tuntua siltä että oltaisiin onnellisempia yksin, ollaan molemmat vapaita, ei tarvitse käydä läpi mitään draamamyllyä erosta. 

Vankilaksi sitä kutsuvat ne joilla päässä viiraa.

Tai heillä ei ole kokemusta hyvästä parisuhteesta ylipäätään. Hyvässä suhteessa saa toteuttaa itseään ja silti saada ja antaa rakkautta. No pettää ei "saa", mutta kuka vaihtaisi hyvän suhteen hyvän seksin johonkin baarikärpästelyyn moniongelmaisine ihmisineen.

Kyllähän sitä saa huonon suhteen saa aikaiseksi jos on epärehellinen itselleen ja toiselle. Sarjaeroajilla tämä piirre korostuneessa roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synninpäästöäkö sä meiltä haet? Elät elämäsi just niin kuin tuntuu, ei siihen meillä muilla ole mitään kommentoitavaa. 

Haen näkökulmia. Miten ihmiset reagoivat. Osaan varautua siten ehkä lähipiirinkin reaktioihin?

Ap

No täysin itsekästähän tuo on. Aikuiset lapsetkin reagoivat vanhempiensa eroon. Ja ylipäätään hyvän parisuhteen heittäminen roskiin itsekkäistä syistä on mielestäni idioottimaista, mutta itse tiedät. Todennäköisesti tulee kadottamaan ja takaisin et tehtyä saa.

Siis ketä varten niissä parisuhteissa eletään? Sitä toista? Aikuisia lapsia? Eikö ole itsekkäämpää pysyä suhteessa jossa ei halua olla? Siinä varastaa toiselta mahdollisuuden parempaan.

Voihan sitä käännellä noinkin. Ydinkysymys on mistä se johtuu että ei halua olla? Apn avauksessa syy ei ole kumppanissa vaan apssa itsessään.

Ei tuossa ollut mitään kääntelyä, vaan kysymyksiä joihin et vastannut. Sillähän ei edes ole merkitystä miksi suhteessa ei enää viihdy, jos tietää ettei tilanne muutu.

Jos siis olettaa puhumatta ettei mikään muutu.

Tai jos tietää että haluaa lähteä vaikka kaikki muuttuisi.

Eli pakenee. Itsensä kohtaamista.

Ap on kohdannut itsensä ja tietää mitä haluaa.

Mikä vaikeus hänellä oli sitten itsensä kohtaamisessa suhteen alussa? Oliko jotenkin vajaa tai epänormaali?

Nainen on aina vähän vajaa kunnes löytää miehen joka tekee hänestä itselleen täydellisen pienellä koulutuksella.

Tässä on kyllä perä vaikka kuulostaakin tasa-arvoa korostavassa kultturissamme oudolta. Naisen tehtävähän lopulta on löytää se puuttuva puolikas, joka saattaa hänet sitten siunattuun tilaan ja perustaa jälkikasvulle turvallisen kodin. Sukupuolten roolit on vähentyneet kun MIES on suunnitellut ja rakentanut maailman täyteen laitteita joiden avulla nainen pärjää arvessa ilman miestäkin.

Kehitysmaissa mies on vielä tärkeä naiselle miehenä, alkuperäiasessä tarkoituksessaan. Meidän kulttuurissamme mies joutuu kilpailemaan naaraista - niistä, joista se itse teki sellaisia että niillä on ravaa valita. Paradoksi.

Toivottavasti kukaan ei oikeasti ole näin tyhmä muuta kuin anonyymillä vauvapalstalla.

Eihän se hauskalta kuulosta mutta naiset asuisivat todennäköisesti vielä luolissa jos miehiä ei olisi. Näin ei vaan saa sanoa.

Eikä se tee naisista yhtään vähempiarvoisia kuin mihistäkään. 

Mihin ihmeeseen tällainen väite perustuu? :D Olisi oikeasti kiintoisaa kuulla, sillä naurahdin ääneen.

Minusta vaan tuntuu että naiset ei perinteisesti viime vuosikymmeniin asti ole suunnitelleet eikä rakentaneet oikeastaan mitään laitteita tai asioita joita me elämässämme käytämme. 

Jos tulee mieleen niin kerro.

Nykyään kulttuurin muuttmisen myötä toki heitä on teknisilläkin aloilla vauraissa maissa.

Eivät kai, kun miehet ovat sulkeneet heiltä koulujen ovet ja jättäneet koteihin hoitamaan lapsia. Jos naiset eivät olisi hoitaneet perustason duuneja ja lapsia siinä ohella, nykyistä yhteiskuntaa ei olisi olemassakaan.

Nythän tämäkin asia on taas isossa murroksessa, kun miesten valta päättää naisten asioista on murtumassa. Naisia on pian enemmistö niillä aloilla joista sinä puhut, ja se kertoo paljon. Lääkäreistä jo suurin osa taitaa ollakin.

Jotenkin suloisia kommentteja kyllä, en tiedä miksi vastaan mutta kai tämä on viihdettä.

Missä maassa asut? Et ainakaan Suomessa. Täällä on naiset opiskellut ja tehneet töitä jo sata vuotta. Ovat voineet olla myös itsenäisiä. Suvussani on näitä ollut monta, jotka ovat eläneet ilman miestä tehden töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Miehet, huomioikaa tämä. Ei IKINÄ kannata sitouttaa rahaa naiseen, ei koskaan, ei senttiäkään. Kaikki kulut puoliksi ja jos naisella on toisen miehen lapsi, niin kulut sen lapsiluvun mukaisesti suhteessa. Kannattaa olla koko ajan jalka oven raossa ja selusta taloudellisesti turvattuna, pitää itsensä fyysisesti ja henkisesti kunnossa ja mieli avarana muillekin mahdollisuuksille. 

Miehenä allekirjoitan tämän. Vaikka olen pitkässä parisuhteessaa, niin tiedän että naisen mieli voi muuttua koska vain. Taloudellisia resursseja ei kannata korvamerkitä yhteisiksi, vaan molemmat hoitaa oman puoliskonsa. Avioon vain avioehdon kanssa ja jos se ei käy, naisella oli jotain muuta mielessä kuin sinä. Pitäkää naisten kanssa selkeät rajat, ne eivät rajoita rakkautta, sillä aito rakkaus ei tule materiasta. Moni nainen naamioi materialistiset pyrkimyksensä rakkaudeksi siten, että jos et jaa hänen kanssaan kaikkea, sinä et rakasta häntä, vaikka todellisuudessa he haluavat resurssisi. Ei kukaan voi sanoa toisen puolesta milloin rakastaa ja milloin ei, se on sinun asiasi. Älkää langetko tähän vääristelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Miehet, huomioikaa tämä. Ei IKINÄ kannata sitouttaa rahaa naiseen, ei koskaan, ei senttiäkään. Kaikki kulut puoliksi ja jos naisella on toisen miehen lapsi, niin kulut sen lapsiluvun mukaisesti suhteessa. Kannattaa olla koko ajan jalka oven raossa ja selusta taloudellisesti turvattuna, pitää itsensä fyysisesti ja henkisesti kunnossa ja mieli avarana muillekin mahdollisuuksille. 

Juuri näin. Tämä ikävä tosiasia toki tekee parisuhteista hankalia, siksipä niihin ei yhdenkään miehen kannata missään nimessä ryhtyä. Voimaantukoot naiset rauhassa.

Juuri näin. Vaikka kaikki olisi hyvin ja rakkauttakin olisi, niin nainen saattaa silti vain päättää ja lähteä. Ihan vain tunteen perusteella. 

Ja niin saattaa mieskin. Yleensä viidenkympin villitys iskee miehiin. Kaivataan menetettyä nuoruutta, ei ymmärretä ettei sitä saa takaisin vaikka lähtisi suhteesta. Hulluimmat perustaa uuden perheenkin ja vasta sitten tajuaa, ettei se nuoruus ja nuoruuden hyvät asiat palanneetkaan.

Vanhuus yksin ei tosiaan houkuttele. Mitä jos/kun itsekin sairastuu, kuinka kivaa on sitten yksin ja sairaana yrittää vaatia hoitoa, kun kukaan ei auta eikä välitä. Niistä tuoreista "uusista mielenkiintoisista ihmisistä" ei ole avuksi eikä tueksi. Ja tässä yhteiskunnassa keski-ikäisen kiinnostavuus (ellei ole mitään erityistä asemaa) on aika nolla, ellei ole vielä huomannut. Se että kiinnostuu muista, ei tee keski-ikäisestä kiinnostavaa (tämän kun tajuaisi nuoria tyttöjä kyttäävät s etämiehet).

Minä tavallaan tajuan, että jos on menty liian nuorena yhteen ja on jäänyt se vapaus kokematta, niin sitä voi kaivata. Mutta ikä ei ole pelkkiä numeroita, sitä nuoruutta ei eroamalla takaisin saa. Moni sitten katuu eroa, yksinäinen vanhuus ei ole mitään herkkua.

Suhteen pelisäännöt kyllä kannattaa päivittää, kun lapset lähtevät. Kannattaa aloittaa uusia harrastuksia ja hakea uutta elämänsisältöä. Ja erota vasta sitten, jos parisuhde on se oikea ongelma, mutta sitähän tässä ei yhtään oltu pohdittu, että mikä mättää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Höpsis. Itse olen tajunnut olevani onnellisin yksin. En ole edes etsinyt eron jälkeen miestä, enkä sellaista enää halua. Ei ole myöskään mitään menoa ja meininkiä, enkä sellaista kaipaa. Tavallinen elämä töissä käyden, ruokaa laittaen ja kotitöitä tehden, lähimaastoissa lenkkeillen on se mistä tykkään yksin.

Etkö osaa lukea? Tässä ei ollut kyse sinusta, vaan ap:sta joka kaipasi vapautta, uusia ihmisiä, menoa ja meininkiä.

Yökerhoissa bilettämiseen kyllästyy nopeasti eikä vanhempana siellä muutenkaan jaksa kovin myöhään roikkua.

Puhu vaan omasta puolestasi, itselläni ei ainakaan näin viisikymppisenä ole minkäänlaisia jaksamisongelmia kukkua vaikka seuraavaan aamuun.

Käsittämätöntä, että ihmisellä voi vielä tuossa iässä olla noin merkityksetön elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Höpsis. Itse olen tajunnut olevani onnellisin yksin. En ole edes etsinyt eron jälkeen miestä, enkä sellaista enää halua. Ei ole myöskään mitään menoa ja meininkiä, enkä sellaista kaipaa. Tavallinen elämä töissä käyden, ruokaa laittaen ja kotitöitä tehden, lähimaastoissa lenkkeillen on se mistä tykkään yksin.

Etkö osaa lukea? Tässä ei ollut kyse sinusta, vaan ap:sta joka kaipasi vapautta, uusia ihmisiä, menoa ja meininkiä.

Yökerhoissa bilettämiseen kyllästyy nopeasti eikä vanhempana siellä muutenkaan jaksa kovin myöhään roikkua.

Puhu vaan omasta puolestasi, itselläni ei ainakaan näin viisikymppisenä ole minkäänlaisia jaksamisongelmia kukkua vaikka seuraavaan aamuun.

Käsittämätöntä, että ihmisellä voi vielä tuossa iässä olla noin merkityksetön elämä.

Osalla lähtijöistä on pohjalla joku päihdeongelma, ja puoliso ei anna juoda. Menee mummotunneliin yhdeksi illaksi ja havaitsee, mikä se keski-ikäisen ihmisen kiinnostavuus todella on. 

Ap on epäonnistunut elämässään. Luonut itselleen elämän jossa ei viihdy. Nyt viimeinen uniikin lumihiutaleen epätoivoinen rypistys. Kukaan ei kaipaa suhteeseen sellaista ihmistä joka ei osaa arvostaa sitä mitä on, joten ero on kaikkien kannalta positiivinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monilla ihmisillä on sama unelma ja samat keinot tavoitella sitä. Se ei onnistu heiltä juuri koskaan.

Ongelma tulee siitä, että aapeen kaltaiset ihmiset ajattelevat, että heidän nykyisen elämänsä tylsyys on siinä olevien muiden ihmisten syytä. Jos näitä ei olisi, he voisivat elää ihan miten haluavat. Tosiasiassa heiltä itseltään puuttuu kykyä ryhtyä toimeen ja tehdä unelmista totta. Moni heistä ei oikeasti edes tiedä, mistä unelmoi, kunhan vaan jostain hienosta ja erilaisesta. Jos heillä olisi kyky tehdä unelmistaan totta, läheiset ihmiset eivät estäisi sitä nytkään.

Tunnen muutamankin tällaisen ihmisen. Ja monilta heistä ei puutu rahaa, aikaa, mahdollisuuksia nytkään. Voisivat tehdä ihan mitä vaan. Ulkoisten puitteiden puolesta mikään ei estäisi ja perheolojen suhteen tukeakin riittäisi. Mutta he eivät ole tyytyväisiä, koska eivät vaan osaa ryhtyä tekemään sitä, mikä sitten heidät onnellisiksi tekisikään. Eivätkä edes tunnu tietävän, mitä se olisi. Samanlaisesta epämääräisestä täysillä elämisestä ja kokemisesta ja ihmisiin tutustumisesta puhuvat kuin aapeekin, mutta mikään määrä festarilla käyntiä, matkustelua tai bileitä ja ihmisiä ei kumminkaan tee heistä tyytyväisiä.

Naulankantaan!

Vierailija kirjoitti:

Mä ap sinuna eroaisin jos pärjäisin taloudellisesti yksin. Itselläni on kohta sama edessä muutaman vuoden päästä ja jos saan talousasiat kuntoon niin eroan. Yksin on kuitenkin kaikista kivointa. Saa tehdä mitä tykkää.

Voivoi, noita yksinäisiä miehiä ja naisia, aikaa myöten, etenkin ikääntyessään, kaipaavat toista rinnalle ja sitten kelpaa vaikka avionrikkoja tms.