Mieheni on hyvä mies, mutta haluan silti erota, koska haluan alkaa elämäni uudelleen

Lapset lähteneet pesästä ja haluat muutosta. Itsemurha olisi hyvä ja ekologinen teko.

Vierailija kirjoitti:

Yllättävän monilla ihmisillä on sama unelma ja samat keinot tavoitella sitä. Se ei onnistu heiltä juuri koskaan.

Ongelma tulee siitä, että aapeen kaltaiset ihmiset ajattelevat, että heidän nykyisen elämänsä tylsyys on siinä olevien muiden ihmisten syytä. Jos näitä ei olisi, he voisivat elää ihan miten haluavat. Tosiasiassa heiltä itseltään puuttuu kykyä ryhtyä toimeen ja tehdä unelmista totta. Moni heistä ei oikeasti edes tiedä, mistä unelmoi, kunhan vaan jostain hienosta ja erilaisesta. Jos heillä olisi kyky tehdä unelmistaan totta, läheiset ihmiset eivät estäisi sitä nytkään.

Tunnen muutamankin tällaisen ihmisen. Ja monilta heistä ei puutu rahaa, aikaa, mahdollisuuksia nytkään. Voisivat tehdä ihan mitä vaan. Ulkoisten puitteiden puolesta mikään ei estäisi ja perheolojen suhteen tukeakin riittäisi. Mutta he eivät ole tyytyväisiä, koska eivät vaan osaa ryhtyä tekemään sitä, mikä sitten heidät onnellisiksi tekisikään. Eivätkä edes tunnu tietävän, mitä se olisi. Samanlaisesta epämääräisestä täysillä elämisestä ja kokemisesta ja ihmisiin tutustumisesta puhuvat kuin aapeekin, mutta mikään määrä festarilla käyntiä, matkustelua tai bileitä ja ihmisiä ei kumminkaan tee heistä tyytyväisiä.

Tämä on tosi hyvin sanottu. Itseään voi toteuttaa myös (hyvässä) parisuhteessa, ei kannata tehdä siitä tekosyytä. Jos irtosuhteiden kokeminen keski-ikäisenä on se haave, mikä tähän ajaa, niin sitten tietenkin on ihan perusteltua erota. Mutta miten kannattaa laittaa se oma pääkoppa kuntoon, pyytää siihen tukea/ymmärrystä puolisolta ja toteuttaa haaveensa. Ja tällä en nyt tarkoita, että niitä haaveita pitää toteuttaa puoiison kanssa. Omat jutut on ihan sallittuja.

Ap on täys idiootti, jonka mielikuvat "vapaudesta" ovat täyttä tuubaa. En kerta kaikkiaan tajua, miksi heittää kaiken saavuttamansa vessanpöntöstä alas? Mitä ne uudet ihmiset ovat, joita et voi nykytilanteessa tavata mutta joihin kuvittelet tutustuvasi, jos hylkäät perheesi? Missä siinä niitä tapaisit? Miksi he olisivat kiinnostuneita sinusta? Kuvitteletko sinun iässäsi olevasi jotenkin kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla? Keitä luulet saavasi mukaan matkustelemaan kanssasi?

Jos eroat, sinulla ei todellakaan ole pilvin pimein mitään uusia mahdollisuuksia ja ihmisiä edessäsi - siinä käy päinvastoin; elämäsi supistuu alle puoleen siitä, mitä se nyt on: tuttavapiiristäsi ainakin puolet jäisivät pois. Elämä olisi kaksinverroin kalliimpaa kuin nyt, kun joutuisit maksamaan itse kaiken. Kukaan ei ikinä auttaisi sinua missään kotitöissä. Kaikki ne jutut, jotka miehesi nyt hoitaa, joutuisit hoitamaan itse. Kuinka kauan jaksaisit vapauttasi? Ehkä voisi olla hauskaa tehdä jokin ulkomaan reissu tai pari, mutta mitä sen jälkeen?

Luuletko, että ero parantaisi suhdettasi lapsiisi? Vai pitäisivätkö he eroa typeränä juttuna ja etääntyisivät sinusta? Ketkä ystävistäsi oikeasti pysyisivät rinnallasi eron jälkeen?

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Parisuhteen löytäminen on nykypäivänä täysin mahdotonta. Olen ollut vuosia yksin, voinut mennä ja bilettää aina kun olen halunnut - ja olen vihannut jokaista yksin elettyä päivää. Parasta olisi ihan tavallinen arkielämä jonkun kivan naisen kanssa. Mutta ei sellaista löydy, kun kaikki haluavat trävellätä ja elää villiä ja vapaata sinkkuelämää yksin.

Yksinkertaisesti sanottuna pidän ap:ta fantasioissaan elävänä typeryksenä, joka ei ymmärrä niiden asioiden arvoa, joita hänellä on jo elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ymmärrän ap:ta ja muuten vähän vastaava tilanne, paitsi lapset pienempiä ja mies on oikeasti itsekäs k-pää, jota en enää rakasta. Luulen, että hän rakastaa lähinnä jotain ihannekuvaa minusta, tai sitä statusta, jota kaunis vaimo ja ihanat lapset, ihanteellinen ydinperhe hänelle tuo.

Ja vaikka voivatkin tuntua jostain pieniltä asioilta, on minusta ikävä evätä lapsilta (ja itseltäni!) lemmikkiä vain siksi, että mies on sanonut, että jos sellainen meille tulisi, ei hän ikinä ulkoiluta, hoida tai anna sille ruokaa, tai siivota miehen juustosotkuja itse lähinnä vegaanina. Noin vain pari mainitakseni.

Olemme olleet pitkään yhdessä ja tänä aikana vain toinen meistä on kasvanut ihmisenä, toinen edelleen henkisesti se sama citysinkku kuin tavatessamme. Ei erossa tarvitse olla mitään dramaattista pettämistä, väkivaltaa, alkoholismia, vaan ihan vaan voi olla, että elämät menevät niin eri suuntiin, että yhteiselo tuntuu mahdottomalta ja ajatus yhteisestä vanhuudesta lähinnä puistattaa.

Voi hyvä ihminen! Jos sinä ja lapsesi haluatte lemmikin, ottakaa sellainen! Mikäli mies ei halua lemmikin pitoon osallistua, niin se on hänen asiansa, eikä pitäisi vaikuttaa sinuun. Kyllä me kaikki muutkin lemmikimme hoidamme ihan itse, miksi et sinä ja lapsesi voisi tehdä samoin?

Eläin on äärimmäisen herkkä vaistoamaan ihmisen tunnetiloja ja en todellakaan haluaisi eläimen elävän kodissa, jossa yksi perheenjäsenistä vihaa sitä, omin sanoinsa mielummin näännyttää nälkään kuin hoitaa. Ei vastuullista hoitoa sellainenkaan, että altistaa viattoman eläimen tuollaisille olosuhteille.

Höpsistä. Puolisoni tyttärellä on koira. En pidä koirista, enkä ole ikinä kiinnittänyt piskiin mitään huomiota. Pari päivää se jaksoi kiehnätä ja yrittää saada huomiota, mutta kun se ei onnistunut, niin koira alkoi suhtautua minuun kuin huonekaluun. Monta vuotta ollaan eletty samassa taloudessa, eikä koiralla ole ilmennyt mitään ongelmia. 

Taidat olla niitä, jotka projisoi lemmikkiinsä omia tunteitaan.

Kyllä meillä Ap:lle käyttöä on.

M35

Ottaisin asian puheeksi miehesi kanssa hyvissä ajoin ja kertoisin rehellisesti tunteistani. Kerroit rakastavasi miestäsi, eikä hänessä ole kertomasi mukaan mitään vikaa. Näkisin, että siinä on erittäin hyvät lähtökohdat käydä tämä keskustelu.

Seuraavaksi miettisin mitä se uusi on mitä haluat ja miten miehesi estää tämän. Useat asiat ovat kuitenkin sovittavissa ilman, että tarvitsee rikkoa kotia. Lapset varmasti haluavat mieluummin viettää jatkossakin jouluja teidän luona ja mahdollisesti tarjota lapsilleen eheän mummilan missä on mummin lisäksi ukki. Yleisesti ottaen, väitän että keskustelemalla asioista saat huomattavasti enemmän vapautta mitä tulet koskaan saamaan eroamalla ja haikailemalla uuden alun perään.

Viidenkympin villitys sulle on tullut. Hommaat salarakkaan ja saat sitten jännitystä elämääsi ja eron kun suhde paljastuu.

Vihon viimeinen aika erota. Näitä on niin nähty.

En ymmärrä mikä sinua estää elämästä nytkin?.

Syy ei ole miehessäsi, vaan sinussa, ettet löydä mielekästä elämää, rakastavan miehen rinnalla.

Yksinäisyys ja köyhyys on oikeasti yhtä hä. Tuntuu julmalta kun leikit näillä asioilla.

Jotain sinulta on jäänyt puuttumaan, sehän on selvä, mutta eron jälkeen et todellakaan sitä saa. Saat sen ilman eroa helpommin.

Toinen voi sairastua, saatatte oikeasti tarvita toisianne.

Ostakaa matkailu auto ja lähtekää etsimään uusia seikkailuja. Tarvitsette yhdessä aivojen tuuletusta. Muuttakaa kämppää. Lähtekää vaeltamaan.

Jos sitten päätät kuitenkin erota, minkä tässä ymmärsin, niin tule vaan tänne kertomaan huolistasi. Kyllä me sinua autetaan,

Hitto mitä akkainlehti packaa ketju täynnä AP:stä ja tämän mielikuvitusmiehestä.

Mieheni ex-vaimolle kävi niin että jäi sitten yksin. Sain hyvän miehen.

Tinder- kahlaaminen vie helposti 5-15 vuotta ja sitten ei enää jaksa kaikkien pettymysten ja arvostelun jälkeen.

En oikein tiedä mitä tämä elämän uudelleen aloittaminen sinulle tarkoittaa. Että jättäisit tämän hyvän miehen löytääksesi toisen hyvän miehen? Vai että voisit alkaa harrastamaan mitä haluat ja/tai matkustelemaan,, Tuon viimeisen voit kyllä varmaan tehdä muutenkin. Varmaan monetkin saavat vain tunteen että ovat kyllästyneitä elämään joka menee samaa rataa mutta on sinun asia päättää voiko siihen tehdä muutoksia yhdessä vai haluatko tehdä ne yksin. 

Trolli ap elää ketjun kautta uudelleen traumaansa vikaan menneistä elämänvalinnoistaan. Haaveilee kuitenkin istestään tehdystä dokumentista jossa hänestä tehdään väärinymmärretty uhri kuin Siltsusta.

Menis nyt sinne terapiaan.

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Höpsis. Itse olen tajunnut olevani onnellisin yksin. En ole edes etsinyt eron jälkeen miestä, enkä sellaista enää halua. Ei ole myöskään mitään menoa ja meininkiä, enkä sellaista kaipaa. Tavallinen elämä töissä käyden, ruokaa laittaen ja kotitöitä tehden, lähimaastoissa lenkkeillen on se mistä tykkään yksin.

Vierailija kirjoitti:

Trolli ap elää ketjun kautta uudelleen traumaansa vikaan menneistä elämänvalinnoistaan. Haaveilee kuitenkin istestään tehdystä dokumentista jossa hänestä tehdään väärinymmärretty uhri kuin Siltsusta.

Menis nyt sinne terapiaan.

Te trollien huutelijat olette se, jotka oikeasti häiritsette ketjuja. mitä sitten, jos ap olisi trolli? Ei sillä ole MITÄÄN merkitystä. Jos ihmisiä kiinnostaa keskustella tästä aiheesta, niin se on hyvä aihe, olipa aloittaja trolli tai ei. Ja näitä tapauksiahan on paljonkin, joilla tulee lasten lähdettyä tunne, että haluaakin jotain muuta elämässään kuin nykyinen elämäntapa ja parisuhde.

Maskottikeisari kirjoitti:

Ap on täys idiootti, jonka mielikuvat "vapaudesta" ovat täyttä tuubaa. En kerta kaikkiaan tajua, miksi heittää kaiken saavuttamansa vessanpöntöstä alas? Mitä ne uudet ihmiset ovat, joita et voi nykytilanteessa tavata mutta joihin kuvittelet tutustuvasi, jos hylkäät perheesi? Missä siinä niitä tapaisit? Miksi he olisivat kiinnostuneita sinusta? Kuvitteletko sinun iässäsi olevasi jotenkin kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla? Keitä luulet saavasi mukaan matkustelemaan kanssasi?

Jos eroat, sinulla ei todellakaan ole pilvin pimein mitään uusia mahdollisuuksia ja ihmisiä edessäsi - siinä käy päinvastoin; elämäsi supistuu alle puoleen siitä, mitä se nyt on: tuttavapiiristäsi ainakin puolet jäisivät pois. Elämä olisi kaksinverroin kalliimpaa kuin nyt, kun joutuisit maksamaan itse kaiken. Kukaan ei ikinä auttaisi sinua missään kotitöissä. Kaikki ne jutut, jotka miehesi nyt hoitaa, joutuisit hoitamaan itse. Kuinka kauan jaksaisit vapauttasi? Ehkä voisi olla hauskaa tehdä jokin ulkomaan reissu tai pari, mutta mitä sen jälkeen?

Luuletko, että ero parantaisi suhdettasi lapsiisi? Vai pitäisivätkö he eroa typeränä juttuna ja etääntyisivät sinusta? Ketkä ystävistäsi oikeasti pysyisivät rinnallasi eron jälkeen?

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Parisuhteen löytäminen on nykypäivänä täysin mahdotonta. Olen ollut vuosia yksin, voinut mennä ja bilettää aina kun olen halunnut - ja olen vihannut jokaista yksin elettyä päivää. Parasta olisi ihan tavallinen arkielämä jonkun kivan naisen kanssa. Mutta ei sellaista löydy, kun kaikki haluavat trävellätä ja elää villiä ja vapaata sinkkuelämää yksin.

Yksinkertaisesti sanottuna pidän ap:ta fantasioissaan elävänä typeryksenä, joka ei ymmärrä niiden asioiden arvoa, joita hänellä on jo elämässään.

Ap haluaa kaikkia kivoja elämyksiä ja kokemuksia. Tyypillinen ulkoa-ohjautuva mieleltään heikkoluonteinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Trolli ap elää ketjun kautta uudelleen traumaansa vikaan menneistä elämänvalinnoistaan. Haaveilee kuitenkin istestään tehdystä dokumentista jossa hänestä tehdään väärinymmärretty uhri kuin Siltsusta.

Menis nyt sinne terapiaan.

Te trollien huutelijat olette se, jotka oikeasti häiritsette ketjuja. mitä sitten, jos ap olisi trolli? Ei sillä ole MITÄÄN merkitystä. Jos ihmisiä kiinnostaa keskustella tästä aiheesta, niin se on hyvä aihe, olipa aloittaja trolli tai ei. Ja näitä tapauksiahan on paljonkin, joilla tulee lasten lähdettyä tunne, että haluaakin jotain muuta elämässään kuin nykyinen elämäntapa ja parisuhde.

Se koira älähtää kehen kalikka kalahtaa. 🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Höpsis. Itse olen tajunnut olevani onnellisin yksin. En ole edes etsinyt eron jälkeen miestä, enkä sellaista enää halua. Ei ole myöskään mitään menoa ja meininkiä, enkä sellaista kaipaa. Tavallinen elämä töissä käyden, ruokaa laittaen ja kotitöitä tehden, lähimaastoissa lenkkeillen on se mistä tykkään yksin.

Etkö osaa lukea? Tässä ei ollut kyse sinusta, vaan ap:sta joka kaipasi vapautta, uusia ihmisiä, menoa ja meininkiä.

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella vaikka some ja media antavat näin ymmärtää. Olet niiden sokaisema. On vain yksi elämä. Uutta ei voi saada, joten tyydy siihen mitä sinulla jo on. Sitäpaitsi olet jo liian vanha.

Vierailija kirjoitti:

Maskottikeisari kirjoitti:

Ap on täys idiootti, jonka mielikuvat "vapaudesta" ovat täyttä tuubaa. En kerta kaikkiaan tajua, miksi heittää kaiken saavuttamansa vessanpöntöstä alas? Mitä ne uudet ihmiset ovat, joita et voi nykytilanteessa tavata mutta joihin kuvittelet tutustuvasi, jos hylkäät perheesi? Missä siinä niitä tapaisit? Miksi he olisivat kiinnostuneita sinusta? Kuvitteletko sinun iässäsi olevasi jotenkin kuumaa kamaa parisuhdemarkkinoilla? Keitä luulet saavasi mukaan matkustelemaan kanssasi?

Jos eroat, sinulla ei todellakaan ole pilvin pimein mitään uusia mahdollisuuksia ja ihmisiä edessäsi - siinä käy päinvastoin; elämäsi supistuu alle puoleen siitä, mitä se nyt on: tuttavapiiristäsi ainakin puolet jäisivät pois. Elämä olisi kaksinverroin kalliimpaa kuin nyt, kun joutuisit maksamaan itse kaiken. Kukaan ei ikinä auttaisi sinua missään kotitöissä. Kaikki ne jutut, jotka miehesi nyt hoitaa, joutuisit hoitamaan itse. Kuinka kauan jaksaisit vapauttasi? Ehkä voisi olla hauskaa tehdä jokin ulkomaan reissu tai pari, mutta mitä sen jälkeen?

Luuletko, että ero parantaisi suhdettasi lapsiisi? Vai pitäisivätkö he eroa typeränä juttuna ja etääntyisivät sinusta? Ketkä ystävistäsi oikeasti pysyisivät rinnallasi eron jälkeen?

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Parisuhteen löytäminen on nykypäivänä täysin mahdotonta. Olen ollut vuosia yksin, voinut mennä ja bilettää aina kun olen halunnut - ja olen vihannut jokaista yksin elettyä päivää. Parasta olisi ihan tavallinen arkielämä jonkun kivan naisen kanssa. Mutta ei sellaista löydy, kun kaikki haluavat trävellätä ja elää villiä ja vapaata sinkkuelämää yksin.

Yksinkertaisesti sanottuna pidän ap:ta fantasioissaan elävänä typeryksenä, joka ei ymmärrä niiden asioiden arvoa, joita hänellä on jo elämässään.

Ap haluaa kaikkia kivoja elämyksiä ja kokemuksia. Tyypillinen ulkoa-ohjautuva mieleltään heikkoluonteinen ihminen.

Mulle kaikki heti nyt!

Maskottikeisari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä se meno ja meininki olisi, jota haluaisit kokea eron jälkeen? KUKAAN tervejärkinen ei halua elää yksin, jos vaihtoehtona on perhe-elämä edes suurin piirtein täysjärkisten ihmisten kanssa. KUKAAN nykypäivän parisuhdemarkkinoilta suhteeseen päässyt ei halua takaisin sinkuksi, jos saa valita.

Höpsis. Itse olen tajunnut olevani onnellisin yksin. En ole edes etsinyt eron jälkeen miestä, enkä sellaista enää halua. Ei ole myöskään mitään menoa ja meininkiä, enkä sellaista kaipaa. Tavallinen elämä töissä käyden, ruokaa laittaen ja kotitöitä tehden, lähimaastoissa lenkkeillen on se mistä tykkään yksin.

Etkö osaa lukea? Tässä ei ollut kyse sinusta, vaan ap:sta joka kaipasi vapautta, uusia ihmisiä, menoa ja meininkiä.

Yökerhoissa bilettämiseen kyllästyy nopeasti eikä vanhempana siellä muutenkaan jaksa kovin myöhään roikkua.