Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
25.09.2023 |
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei saa miehestä mitään irti ja se on ongelma? Eipä se mieskään tunnu saavan naisesta jos mikään ei kiinnosta. Sanonpahan vain.
Odottaako mies edes saavansa parisuhteesta jotain irti? Ehkä hän saa ne asiat joita kokee tarvitsevansa. Voi hyvin olla että se mies saa ruuan kun tulee kotiin töistä tai harrastuksistaan tai puhtaat vaatteet joita ei tarvitse vaivautua itse pesemään tai jotain muuta.
Niin jokainen määrittelee itse mitä parisuhteelta odottaa. Ongelmallista on se kun omat odotukset muuttuvat ja sen kumppanin tulisi muuttua mukana.
Ei kukaan muutu mukana. Muutosta toki tapahtuu aina ja ne odotukset todennäköisesti muuttuu sillä miehelläkin iän mukana. Vastaako parisuhde niihin odotuksiin vai täyttääkö ne odotukset esim. nykyisin harrastukset tai jokin muu asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhun:
-Puhumisiani käytetään aseena heti tilanteen tullen
-Se mitä sanon väärin ja mielipiteeni tai näkemykseni on väärä, kun se ei sovi naisen tämän hetken tunnekokemukseen
-Naapurin mummon serkkukin tietää pian ties mistä minun asiasta
-Seuraa itkukriisi, jossa olen väistämättä syyllinen paha ja joudun pyytämään anteeksiEn puhu:
-En osaa kommunikoida (naisen haluamalla tavalla)
-Olen tuppisuu ja vaikea
-Viallinen kun en osaa ilmaista tunteitani
-Taas käyttäydyn väärin ja pitäisi olla pyytämässä anteeksi omaa olemassaoliaEi voi voittaa. Parempi valita pienempi paha.
Klassinen juttu. Ongelma tässä on naisen odotukset ja vaatimukset, eikä miehen ominaisuudet. Sen sijaan että nainen opettelisi puhumaan miehen tavalla, niin nainen vaatii miestä olemaan naisen tavalla.
Ennnen kun uliset tästä, niin haistappa pa**a!
Mä en ulise, enkä haista mitään. Mielenkiinnolla luin tämän, tää oli hyvä ja sai tarkastelemaan omaa lähestymistä suhteessa puolisoon. Ehkä mä oon joskus liian ahdistava/painostava kun vaadin vastauksia tuppisuulta ja hän vetäytyy entistä tiukemmin. En tiedä.
Ap
No meillä puhumaton mies paljastuikin pettäjämieheksi. Oli kova loukkaantumaan kyllä kaikesta, ryntäsi pois paikalta tai mökötti mykkäkoulussa ilman että selitti mistä kiikastaa. Ei osannut käsitellä omaa pettämistään, vaan käänsi minusta pahan ja näki kaiken mitä tein tai sanoin jonain syyttämisenä tai kritiikkinä, koska poti huonoa omatuntoa. Varmaan siten myös perusteli pettämisen itselleen, että kun olen niin kauhea arvostelemaan (hänen mielestä joku normaali kysymys oli arvostelua). Pettäminen selitti myös sen, miksi mitään yhteisiä suunnitelmia oli vaikea tehdä, tai niistä puhumisesta seurasi taas ihme mökötysshow ja yleensä hän vain häipyi äärimmäisen loukattuna johonkin. En kuulemma koskaan kuunnellut häntä ja sitä mitä hän haluaa. Vaikeaahan se oli, kun ei kertonut (eikä tietenkään kertonut, kun suunnitelma oli että menee treenireissullaan toisen naisen luo, ja yhteiset suunnitelmat pilaisivat sen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suhde, jossa me molemmat vaikenemme. Olisi ongelmia, mutta emme pääse niistä yli eikä ympäri koska kumpikaan ei pysty puhumaan mistään, ei hyvistä eikä etenkään huonoista asioista. En tiedä mikä mieheni mielestä meidän suhteessa on vialla. Minua vaivaa luottamuksen puute. Jos tarvitsen tukea, tiedän etten sitä ainakaan mieheltäni saa. Joskus aikoja sitten saimme vähän puhuttua, jolloin hän haukkui minut maan rakoon. Silloin jäin aivan puhumattomaksi. Koen, että mitä tahansa sanon hän saattaa kääntää asian aseeksi minua vastaan. Olen itse siis ainakin hiljaa siksi, että pelkään omista asioistani kertomisen johtavan vain haukkuihin ja halveksuntaan kuten on ennenkin tapahtunut.
Oletko sinä miettinyt sitä, miksi haluat olla tuollaisessa suhteessa? Olet kotoa saanut mallin tyytyä olemattomaan? Joskus kuitenkin on ihan hyvä pöllyttää mielensä uskomuksia.
Normaalissa tasapainossa ja hyvinvoinnissa oleva ihminen ei halua olla suhteessa, jossa ei ole luottamusta eikä turvallista puhetta.
Moni tässä ketjussa rinnastaa puhumisen negatiiviseen ja turvattomuutta luovaan puheeseen. Kukapa sellaista kaipaisikaan. Moni kuitenkin kaipaa yhteyttä luovaa hyvää puhetta ja sekin jää vaikenijoilta kokematta. Aloitin uuden suhteen. Aina, kun yritin puhua jotain (hyvää), millä oltaisiin bondauduttu enemmän ja puhua hyvää toisistamme, hän vaikeni. Häneltä jäi paljon hyvää kuulematta enkä sitten pystynyt jatkamaan suhteessa, koska en tullut kohdatuksi.
Kiitän empaattisesta ja ystävällisestä kommentistasi. Olen miettinyt asiaa paljonkin, ja uskon että jollain aikajänteellä on edessä ero, jos emme opi paremmin kommunikoimaan ja saa asioita puhuttua läpi niin, että luottamus ja läheisyys voisivat palata suhteeseen. En tällä hetkellä tosiaan ole normaalissa hyvinvoinnissa ja tasapainossa, joten ehkä siksi olen toistaiseksi vielä tätä suhdetta jatkanut. Lisäksi meillä on pieni lapsi ja hänen takiaan on mielestäni parempi jatkaa ainakin vielä yhdessä, jotta hän saa olla molempien vanhempiensa kanssa. Mieheni on todella hyvä isä ja toivoakseni suhteen huono tola ei näy lapselle asti ainakaan kovin vakavasti. Uutta suhdetta en kaipaa ollenkaan, joten yritän tehdä elämästäni niin hyvää kuin tämän suhteen puitteissa nyt on mahdollista. Sinun laillasi haluaisin parisuhteessa kehua ja kiittää ja puhua hyvää, mutta hiljaisempi mieheni ei ole tällaisesta koskaan piitannut ja nyt tällainen positiivinen puhe on meilläkin jäänyt pois (myös minun sanomanani), vähän kuin kuvailit.
Vähän haastaisin sinua, älä pahastu.
Miten mies on konkreettisesti hyvä isä? Mitä hän tekee lapsen kanssa? Miten hän hoivaa lasta? Mitä arvoja hän opettaa lapselle? Millaisen mallin miehestä? Millaisen mallin avioliitosta?
Minä toivon sinulle ja lapsellesi hyvää, parempaa loppuelämää. En toki pahaa miehellesikään, mutta hän ei ole nyt tässä keskiössä vaan sinä ja sinun tarpeesi.
En toki pahastu, ja kysymyksiisikin on helppo vastata. Mies nimittäin aidosti osallistuu arkeen. Vie tai hakee päiväkodista, laittaa ruokaa, tekee kodin töitä, leikkii, pesee hampaita. Puhumattomuus ja suhteen katoaminen harmittaa siksikin niin paljon, että meillä on hyvin toimiva arki. Siksi myös koen, että lapselle on parempi elää meidän molempien kanssa yhdessä. Itse aikuisena on pärjättävä vaikka olot eivät kaikilta osin olekaan parhaat mahdolliset. Liitosta taidamme yhdessä kumpikin vanhempi antaa huonoa mallia, siitä vastuu jakautuu molemmille. Aiemmin ketjussa ollut viesti 275 "Olen puhumattoman perhehelvetin kasvatti" kuulosti kyllä kauhealta, ja toivon, että meillä ei ihan tuossa pisteessä olla, vaikka keskusteluyhteys puuttuu.
Vie ja hakee lapsen päiväkodista? Oliko miehesi kuitenkin 60 -vuotias vai ymmärsinkö jotain väärin? Onko teillä kovin iso ikäero?
Kommentti ei ollut minun (ehkä luulit) ja mulla tosiaan ON lähes 60-v. puoliso. Meidän lapset on haettu sieltä päiväkodista jo parikymmentä vuotta sitten. Kumpikin kuskasi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Aina miettii, että miksi niin monet miehet suostuu tällaiseen elämään. Ovat ihan hukassa itseltänsäkin, mutta ongelmat kielletään jossain mielen sopukoissa, eikä haluta parannusta toisen tai omaankaan oloon.
Miksi joku haluaa elää ainoan maanpäällisen elämänsä näin, ikäänkuin alistuen ja kuolemaa odottaen? En ymmärrä.
Mä ehkä kirjoittaisin miehelle kirjeen. Siihen avaisin ystävällisesti mutta rehellisesti omat tunteet ja ajatukset tilanteen sietämättömyydestä. Se on paljon helpompi tapa kuin kasvokkain, ei tarvitse toisen pelätä vaikkapa kasvojen menetystä, murtumista tai muuta kohtausta, eikä haluttoman tarvitse olla heti valmis vastaamaan ja avautumaan eli ahdistumaan. Asioita voisi pohdiskella rauhassa ilman hetkellisiä defenssejä, voisipa mies jopa ymmärtää sinua paremmin, kun energia ei mene itsen suojeluun.
Tsemppiä AP <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis puhumattomuusko teillä luo parisuhdeongelmia/epäselvyyksiä? vai vain sinä päässäsi? onko mies ollut tällainen alusta asti? minä menin naimisiin puhumattoman ukon kanssa 26 vuotta sitten, eikä ole ollut mitään ongelmaa. ei kukaan jaksa alati höpöttävää miestä. tuo ukon käppänä sanoo, jos on asiaa. juuri viime viikolla innostui kysymään, että onko paita silitetty. oli se, ja ei siitä sen enempää tarvitse keskustelua jatkaa. hyvää syksyä, ja toivottavasti asiat oikenee teilläkin.
Varmaan vähän kumpikin. Ehkä minä päässäni viime aikoina. On ollut alusta asti samanlainen ja olen täällä aiemminkin jo kirjoitellut että vasta viime aikoina tuo käytös on enemmän alannut vaivaamaan. Kun oikein mihinkään ei saa vastauksia, pelkkää örinää.
Ap
Onko miehesi käytöksessä jotain muutakin epäilyttävää, kun asia on alkanut vaivaamaan nyt yhä enemmän, vaikka olet ns. tottunut tuohon jo 30 vuoden ajan?
Epäiletkö tällä hetkellä toista naista?
On käynyt mielessä, mutta kieltää jyrkästi ja muutenkaan en näin luule. Varmahan en voi olla.
Ap
Nää pettäjät eivät ikinä myönnä toista naista, muista se. Varsinkaan nämä hiljaiset, näennäisen kiltit miehet. Näin kävi mullekkin.
Jos miehesi pihtaa sulta seksiä ja örähtelee, on sulkeutunut ja sulle on jo herännyt niin vahva epäilys toisesta naisesta, niin luota vaistoosi.
Naiselle on annettu vaisto syystä ja luota siihen. Totuudella on kuitenkin tapana pulpahtaa pintaan odottamattomalla tavalla. Veikkaan, että joku sattuma tuo totuuden eteesi joku päivä.
Hyvin sanottu tuo "varsinkin hiljaiset, näennäisen kiltit"... oma mieheni oli maailman kiltein, mukavin, auttavaisin ja kaikki rakastivat häntä, koska hän on niin älyttömän mukava. Hän oli viimeinen ihminen maailmassa, jonka olisi kuvitellut pettävän, mutta olinpa väärässä. Toki hän myös käyttäytyi päivä päivältä epäilyttävämmin, aina oli menossa taas "auttamaan kaveria" muutossa, remontissa tai muuten vaan tekemässä palveluksia kavereille, niin ne kaverit olikin naisia, joita autettiin sängyssä. Hänellä olikin jatkuvasti menossa jokin sutina jonkun vieraan naisen kanssa. Järkytys oli aikamoinen kun luin hänen kännykässään olevia seksiviestejä useilta naisilta. Aiemmin en olisi ikinä koskenut hänen puhelimeensa, mutta kun epäilykset kasvoivat sietämättömiksi, kysyin häneltä suoraan ja hän suuttui että edes kehtaan epäillä mitään pettämisiä ja aloin voida itse niin huonosti, että oli mentävä terapiaan asti selvittämään, mistä huono olo johtui, niin en pystynyt enää hillitsemään itseäni ja halusin vain mielenrauhaa. Onneksi katsoin, aivan sama vaikka tein millaisen rikoksen - mielestäni mies teki paljon kamalamman rikoksen kun hajotti toisen ihmisen mielen omalla käytöksellään. Kannattaa aina vaan luottaa omaan vaistoonsa.
Äh, olipas kurja juttu. Mutta toisaalta, meillä kun mies lähtee jonnekin niin kyllä hän aina sanoo minne on menossa ja milloin tulee ja usein lähettelee kuviakin. Tosin paljon on menossa työn ja harrastusten takia, niin käytännössähän kyllä onnistuisikin. En halua alkaa kenenkään puhelinta penkomaan kuitenkaan. Mä olen ajatellut että seksi kenenkään kanssa ei välttämättä enää kiinnosta häntä.
Mutta niinpä niin, eihän näistä tiedä. Vaan jos oikein mustasukkaiseksi ja kyyläksi alan, niin siinä menee mielenterveys kyllä kummaltakin, hän inhoaa mustasukkaisuutta ja mä sitä omaa epäilemistä.
Ap
Jos nyt mietitään ihan faktoja niin sulla on mies:
- joka on paljon menossa poissa kotoa (eli ei masentunut)
- miehellä on mielenkiintoa johonkin (ei ole masentunut)
- on vähän kotona (ei ole miekenkiintoa olla kotona)
- kotona örisee eikä ole kontaktissa (ei mielenkiintoa vaimoon)
- oliko niin, ettei seksikään vaimon kanssa kiinnosta, vai oliko se joku toinen kirjoittaja
- on väitteen mukaisesti hyvä isä, muttei tietoa miten se ilmenee, kun mies on paljon poissa kotoa ja örähtelee kotonaSinä haluaisit miehen, joka:
- kohtaisi sinun sisäisen minäsi
- olisi kiinnostunut sinusta(kin)
- pitäisi jossain arvossa vaimon hyvinvointia
- olisi turvallinen ja välittäisi sinusta
- ei aiheuttaisi pahaa oloa, levottomuutta ja epätietoisuuttaMinusta kuulostaa, että tilaus ja toimitus eivät täsmää, joten reklamaatio on ihan aiheellinen. Nyt vaan kannattaa miettiä, jatkaako tilaamista noin epämääräisestä paikasta vai keksiikö jotain muuta tilalle. Aina voi myös kieltää omat tarpeensa, mutta siinä menee aina jotain tärkeääkin mukana, kuten omanarvontunto, elinvoimaa, itsetuntoa, itsekunnioitusta, tunnetta, että on välittämisen arvoinen.
Hyvä kirjoitus, olette tosi mahtavia! Itse tosin mies sanoo että "tuntuu että mikään ei kiinnosta". Ihan kuin jollain tapaa pakoittaisi itsensä koko ajan aktiiviseksi, tämä puhuisi kriisin puolesta. Käy jotain läpi...?
Ap
Masennustahan tuo on. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Tai sitten ikäkriisi? Jos ei petä (en ole tätä jättänyt pois laskuista, tarkkailen tilannetta), niin ehkä käy jollain tapaa nyt kuudenkymmenen korvissa jotain ikään liittyvää läpi? Onko kenelläkään kokemusta ikäkriiseistä? Lähinnä nyt 40 +.
Ap
Voi tuo hyin olla ikäkriisiäkin, mutta voi hyvin että ei ole. Onko miehellä ylipäätää joku kriisi vai onko se kriisi sinulla?
Voi olla minullakin, oon siinä iässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko harkinneet terapiaa, joko yksilö- tai pari? Puhumattomuus ja defensiivisyys johtuu usein huonosta itsetunnosta ja kyvyttömyydestä tunnistaa omia tunteita ja haluja.
Joo, olen kyllä miettinyt, mutta eipä sitä jörrikkää sinne saisi ikinä. Eli vaihtoehtona olisi sitten yksilöterapia, pureskelen sitä vaihtoehtoa vielä.
Jonkun itsetunto-ongelman olen taustalla ajatellut olevan.
Ap
Hylkäämistrauma. Aktivoituu hyvin pienestä. Uhkaan reagoidaan sitten itselle ominaisella tyylillä esim. paetaan (tulostamaan eropapereita).
Tämä! Tämä sillä on kyllä ja sen vaikutuksia aikuiselämään olen yrittänyt ymmärtää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhun:
-Puhumisiani käytetään aseena heti tilanteen tullen
-Se mitä sanon väärin ja mielipiteeni tai näkemykseni on väärä, kun se ei sovi naisen tämän hetken tunnekokemukseen
-Naapurin mummon serkkukin tietää pian ties mistä minun asiasta
-Seuraa itkukriisi, jossa olen väistämättä syyllinen paha ja joudun pyytämään anteeksiEn puhu:
-En osaa kommunikoida (naisen haluamalla tavalla)
-Olen tuppisuu ja vaikea
-Viallinen kun en osaa ilmaista tunteitani
-Taas käyttäydyn väärin ja pitäisi olla pyytämässä anteeksi omaa olemassaoliaEi voi voittaa. Parempi valita pienempi paha.
Klassinen juttu. Ongelma tässä on naisen odotukset ja vaatimukset, eikä miehen ominaisuudet. Sen sijaan että nainen opettelisi puhumaan miehen tavalla, niin nainen vaatii miestä olemaan naisen tavalla.
Ennnen kun uliset tästä, niin haistappa pa**a!
Jos kummalla tahansa parisuhteessa on ongelma, niin onhan se molempien ongelma. Vai eikö enää ollakaan yhtä toisen kanssa? Jos rakastamasi ihminen voi huonosti, niin kyllähän se vaikuttaa kumpaankin. Ei kumpikaan voi ulkoistaa asioita: "toisen vika" ja siihen vedoten vain kohauttaa olkapäitä.
Toinen onneton= yhdessä etsitään keinot asian ratkeamiseksi.
Rakkaus on tekoja ja työtä yhteiseksi hyväksi. Helppoa ei kukaan täysjärkinen ole sanonutkaan sen olevan.
Vierailija kirjoitti:
Puhun:
-Puhumisiani käytetään aseena heti tilanteen tullen
-Se mitä sanon väärin ja mielipiteeni tai näkemykseni on väärä, kun se ei sovi naisen tämän hetken tunnekokemukseen
-Naapurin mummon serkkukin tietää pian ties mistä minun asiasta
-Seuraa itkukriisi, jossa olen väistämättä syyllinen paha ja joudun pyytämään anteeksiEn puhu:
-En osaa kommunikoida (naisen haluamalla tavalla)
-Olen tuppisuu ja vaikea
-Viallinen kun en osaa ilmaista tunteitani
-Taas käyttäydyn väärin ja pitäisi olla pyytämässä anteeksi omaa olemassaoliaEi voi voittaa. Parempi valita pienempi paha.
Klassinen juttu. Ongelma tässä on naisen odotukset ja vaatimukset, eikä miehen ominaisuudet. Sen sijaan että nainen opettelisi puhumaan miehen tavalla, niin nainen vaatii miestä olemaan naisen tavalla.
Ennnen kun uliset tästä, niin haistappa pa**a!
Kyllä, erittäin klassinen juttu. Siksi just näistä, kommunikaatio-ongelmista, puhutaan kaikissa parisuhdekirjoissa ja -terapioissa.
Apua saa kun vain haluaa :)
been there, done that, enää ei itkukohtauksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että seksi ei kiinnosta miestä, ei automaattisesti tarkoita että miehellä on toinen. Te jotka muuta väitätte, se kertoo teistä. Mies ei ole mikään seksikone vaan ihminen, joten kohdelkaa miehiä ihmisinä, ehkä se seksikin alkaa taas ajan kanssa maistumaan. Kannattaa heittää omat oletukset ja EGO romukoppaan ja kohdata se oma kumppani aidosti tasavertaisena kumppanina. Räksyttäjille jää luu käteen sukupuolesta riippumatta.
Näin mäkin tykkäisin uskoa. Kai se nyt edes säälistä mullekin joskus antaisi? Voin kertoa että en ole ruma enkä muodoton, vaan jopa kuvankauniiksikin kehuttu (Tämä muuten miehen ollessa paikalla, se oli mahtavaa, tässä iässä! Oltiin markkinoilla ja yksi vanhempi mies tuli siihen rupattelemaan puolisolle ja sanoi samalla että "ja kuvankaunis rouvakin mukana, me ollaan aina sinua niin ihasteltu miesten kanssa".), joten en mä nyt mikään iljetys ole. Vähän väsynyt viime aikoina, ehkä ikään liittyviä vaivoja ja tuo mieskin vähän stressaa.
Ei miestä hirveesti seksi ole ikinä kiinnostanut, joten laskeekohan halut semihaluttomalla entisestään kun ikääntyy? Kokemuksia?
Ap
Miesten seksihalut tosiaan laskevat, mutta yleensä pikkuhiljaa, joten mies sopeutumaan testosteronin laskuun. Osalla miehistä testot laskee huomattavan nopeasti, joka aiheuttaa erinäisiä ongelmia mielialasta lähtien. Riippuu niin paljon yksilöstä.
Kiitos tästä kommentista! Pikkuhiljaa tämä tuntuu tapahtuneenkin. Kerran jo melkein meni testeihin (mutta siinä oli joku lab.läheteongelma silloin ja jäi lähete tekemättä eikä täten sitten mennyt), ehkä se vielä meneekin? Sitten ei mene jos tosiaan pelit ja vehkeet toimivat avioliiton ulkopuolella, mutta sitähän minä en voi tietää (epäilijä nostaa välillä päätään).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että seksi ei kiinnosta miestä, ei automaattisesti tarkoita että miehellä on toinen. Te jotka muuta väitätte, se kertoo teistä. Mies ei ole mikään seksikone vaan ihminen, joten kohdelkaa miehiä ihmisinä, ehkä se seksikin alkaa taas ajan kanssa maistumaan. Kannattaa heittää omat oletukset ja EGO romukoppaan ja kohdata se oma kumppani aidosti tasavertaisena kumppanina. Räksyttäjille jää luu käteen sukupuolesta riippumatta.
Näin mäkin tykkäisin uskoa. Kai se nyt edes säälistä mullekin joskus antaisi? Voin kertoa että en ole ruma enkä muodoton, vaan jopa kuvankauniiksikin kehuttu (Tämä muuten miehen ollessa paikalla, se oli mahtavaa, tässä iässä! Oltiin markkinoilla ja yksi vanhempi mies tuli siihen rupattelemaan puolisolle ja sanoi samalla että "ja kuvankaunis rouvakin mukana, me ollaan aina sinua niin ihasteltu miesten kanssa".), joten en mä nyt mikään iljetys ole. Vähän väsynyt viime aikoina, ehkä ikään liittyviä vaivoja ja tuo mieskin vähän stressaa.
Ei miestä hirveesti seksi ole ikinä kiinnostanut, joten laskeekohan halut semihaluttomalla entisestään kun ikääntyy? Kokemuksia?
Ap
Miesten menopaussista puhutaan liian vähän. Kyllähän testot laskee, mutta onneksi niihin auttaa pillerit :) Meillä mies myöntyi ottamaan käyttöön 52-vuotiaana ja nyt on todella iloinen että suostui, minä myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisen metsäkansan tapa. Ei osata puhua, tai auta armias haluta.
Suomi on nuori maa ja kansa. Vielä 100 vuotta sitten täällä synnyttiin saunassa:)
Ei meillä ole kulttuuria, viisautta tai syvyyttä.
Googlaa Occipital bun - aka math bump - voinee selittää miksi suomalaiset ovat sellaisia kuin ovat
It is a typical trait of Neanderthals.
They are still found fairly often among Basque, Sami and Finn individuals.[citation needed] Bushmen from South Africa and Australian aborigines often have occipital buns also.[
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei saa miehestä mitään irti ja se on ongelma? Eipä se mieskään tunnu saavan naisesta jos mikään ei kiinnosta. Sanonpahan vain.
Odottaako mies edes saavansa parisuhteesta jotain irti? Ehkä hän saa ne asiat joita kokee tarvitsevansa. Voi hyvin olla että se mies saa ruuan kun tulee kotiin töistä tai harrastuksistaan tai puhtaat vaatteet joita ei tarvitse vaivautua itse pesemään tai jotain muuta.
Niin jokainen määrittelee itse mitä parisuhteelta odottaa. Ongelmallista on se kun omat odotukset muuttuvat ja sen kumppanin tulisi muuttua mukana.
Mun odotukset on ehkä muuttuneet, mies on aina ollut tuollainen. Tosin mun mielestä on vähän vielä vetäytyneempi kuin ennen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos alat epäilemään että mies pettää, onko suhteessanne luottamus kunnossa? En antaisi hirveästi valtaa näille katkerille mammoille, joiden työnä on näiden pettämiskommenttien jatkuva kirjoittelu. Jos haluat hyvän parisuhteen, sinun pitää pystyä luottamaan, tiedät sen itsekkin. Stalkkaus ja epäily ovat täysin turhia asioita, silloin ei ole luottamusta ja suhde on tyhjä.
Yrittäisin rakentaa kommunikaatiota sellaisten asioiden kautta jotka miestäsi kiinnostaa. Ota hivenen jostain sellaisesta selvää ja kysy mieheltäsi lisää, ehkä sitä kautta saatte portit auki.
Voihan se olla niin, että mies tietää että jokin on vialla, mutta ei tiedä mikä. Yhteinen harrastus on paras keino nähdä se arkipäiväinen kumppani eri valossa.
Tekihän se taannoinen pettäminen mulle avonaisen haavan, joka nyt on jo arpeutunut, mutta on se jälkensä jättänyt. Tuskin koskaan enää luottamus voi tuollaisen jälkeen täysin ennalleen palautuakaan. Kieltämättä nää kommentit sai mulle ns. vainoharhoja tulille ja mietin että jos sittenkin. Tää oli hyvä ja asiallinen kommentti, rakentava. Jos ei nyt lähdettäisikään sille epäilyksen tielle kovinkaan pitkälle (mutta pidän silmäni ja korvani auki). Mä yritän luottaa toisen sanaan, voin olla sinisilmäinen, mutta tätä mies on multa toivonut.
Ap
Niin, mitä mies on sinulta toivonut? Että luotat sokeasti häneen?
Tämän ketjun seuraaminen on hetkittäin aika triggeröivää. Ap panostaa ihan liikaa tuottoon nähden. Ap on hyvä ja rakastava ihminen ja ansaitsisi paljon parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei saa miehestä mitään irti ja se on ongelma? Eipä se mieskään tunnu saavan naisesta jos mikään ei kiinnosta. Sanonpahan vain.
Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Muuta kuin eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun:
-Puhumisiani käytetään aseena heti tilanteen tullen
-Se mitä sanon väärin ja mielipiteeni tai näkemykseni on väärä, kun se ei sovi naisen tämän hetken tunnekokemukseen
-Naapurin mummon serkkukin tietää pian ties mistä minun asiasta
-Seuraa itkukriisi, jossa olen väistämättä syyllinen paha ja joudun pyytämään anteeksiEn puhu:
-En osaa kommunikoida (naisen haluamalla tavalla)
-Olen tuppisuu ja vaikea
-Viallinen kun en osaa ilmaista tunteitani
-Taas käyttäydyn väärin ja pitäisi olla pyytämässä anteeksi omaa olemassaoliaEi voi voittaa. Parempi valita pienempi paha.
Klassinen juttu. Ongelma tässä on naisen odotukset ja vaatimukset, eikä miehen ominaisuudet. Sen sijaan että nainen opettelisi puhumaan miehen tavalla, niin nainen vaatii miestä olemaan naisen tavalla.
Ennnen kun uliset tästä, niin haistappa pa**a!
Jos kummalla tahansa parisuhteessa on ongelma, niin onhan se molempien ongelma. Vai eikö enää ollakaan yhtä toisen kanssa? Jos rakastamasi ihminen voi huonosti, niin kyllähän se vaikuttaa kumpaankin. Ei kumpikaan voi ulkoistaa asioita: "toisen vika" ja siihen vedoten vain kohauttaa olkapäitä.
Toinen onneton= yhdessä etsitään keinot asian ratkeamiseksi.
Rakkaus on tekoja ja työtä yhteiseksi hyväksi. Helppoa ei kukaan täysjärkinen ole sanonutkaan sen olevan.
Parisuhteet ei ole samanlaisia eikä parisuhde samanlaisina pysy läpi elämän samassakaan suhteessa. Vaikka nuorena olisi ollut tarve siihen että ollaa yhdessä ja puhutaan asiat yhdessä ja koetaan ongelmat yhteisiksi. Ei sitä vanhemmiten välttämättä koe puolison ikäkriisiä omaksi kriisikseen.
Rakkaus taas merkitsee ihmisille eriasioita ja myös sen merkitys saattaa elämän varrella muuttua. Jollekin se on kaiken jakamista, toiselle taas sitä pysyvyyttä tuttua ja turvallista elämää jossa toinen on sitoutunut parisuhteeseen myös silloin kun ei ole mitään keskusteltavaa tai kun ei vain jaksa puhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jos alat epäilemään että mies pettää, onko suhteessanne luottamus kunnossa? En antaisi hirveästi valtaa näille katkerille mammoille, joiden työnä on näiden pettämiskommenttien jatkuva kirjoittelu. Jos haluat hyvän parisuhteen, sinun pitää pystyä luottamaan, tiedät sen itsekkin. Stalkkaus ja epäily ovat täysin turhia asioita, silloin ei ole luottamusta ja suhde on tyhjä.
Yrittäisin rakentaa kommunikaatiota sellaisten asioiden kautta jotka miestäsi kiinnostaa. Ota hivenen jostain sellaisesta selvää ja kysy mieheltäsi lisää, ehkä sitä kautta saatte portit auki.
Voihan se olla niin, että mies tietää että jokin on vialla, mutta ei tiedä mikä. Yhteinen harrastus on paras keino nähdä se arkipäiväinen kumppani eri valossa.
Tekihän se taannoinen pettäminen mulle avonaisen haavan, joka nyt on jo arpeutunut, mutta on se jälkensä jättänyt. Tuskin koskaan enää luottamus voi tuollaisen jälkeen täysin ennalleen palautuakaan. Kieltämättä nää kommentit sai mulle ns. vainoharhoja tulille ja mietin että jos sittenkin. Tää oli hyvä ja asiallinen kommentti, rakentava. Jos ei nyt lähdettäisikään sille epäilyksen tielle kovinkaan pitkälle (mutta pidän silmäni ja korvani auki). Mä yritän luottaa toisen sanaan, voin olla sinisilmäinen, mutta tätä mies on multa toivonut.
Ap
Hyvin mahdollista. Miltä sinusta tuntuu jos miehesi epäilisi sinun rehellisyyttäsi? Auttaisiko se parisuhdetta?
Ehkä mies on umpikujassa itsensä, odotustensa ja parisuhteen kanssa. Ehkä hän ei tiedä mitä haluaa, ehkä hän ei uskalla haluta. Voi olla myös että hän on antanut ns periksi ja on vaan kotona paikalla.
Hyvä parisuhde perustuu luottamukseen, kommunikaatioon ja kunnioitukseen. Nuo kun ovat kunnossa, niin kaikki muu menee omalla painollaan. Sinun puoleltasi horjuu luottamus ja hänen puoleltaan kommunikaatio, miten on kunnioituksen laita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei saa miehestä mitään irti ja se on ongelma? Eipä se mieskään tunnu saavan naisesta jos mikään ei kiinnosta. Sanonpahan vain.
Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Muuta kuin eroa?
Epäilisin että ihan hirveästi ei ole vaihtoehtoja jos miehellä ei ole tarvetta puhua. Vaihtoehdot on joko se ero tai sitten se että tyytyy tilanteeseen. Vaihtoehto voi tietysti olla myös se että jostain miehelle syntyy tarve puhua. Kukko ei kuitenkaan käskien laula joten tuskin sitä puhumista saa aikaan vaatimalla.
Vierailija kirjoitti:
No meillä puhumaton mies paljastuikin pettäjämieheksi. Oli kova loukkaantumaan kyllä kaikesta, ryntäsi pois paikalta tai mökötti mykkäkoulussa ilman että selitti mistä kiikastaa. Ei osannut käsitellä omaa pettämistään, vaan käänsi minusta pahan ja näki kaiken mitä tein tai sanoin jonain syyttämisenä tai kritiikkinä, koska poti huonoa omatuntoa. Varmaan siten myös perusteli pettämisen itselleen, että kun olen niin kauhea arvostelemaan (hänen mielestä joku normaali kysymys oli arvostelua). Pettäminen selitti myös sen, miksi mitään yhteisiä suunnitelmia oli vaikea tehdä, tai niistä puhumisesta seurasi taas ihme mökötysshow ja yleensä hän vain häipyi äärimmäisen loukattuna johonkin. En kuulemma koskaan kuunnellut häntä ja sitä mitä hän haluaa. Vaikeaahan se oli, kun ei kertonut (eikä tietenkään kertonut, kun suunnitelma oli että menee treenireissullaan toisen naisen luo, ja yhteiset suunnitelmat pilaisivat sen).
Olen muuten kaikesta samaa mieltä, mutta en usko hetkeäkään, että hänellä oli huono omatunto. Hän koki oikeutusta ja siksi toimi noin. Normaalin ihmisen on sitä vaikea käsittää. Tutustuminen narsistien toimintaan sekä kirja Why does he do that ovat avanneet silmiä sille, että parisuhteissa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole parisuhdekelpoisia eivätkä edes yritä tulla sellaisiksi.
Ei ap:n mieskään pode mitään huonoa oloa käytöksestään, muuten hän käyttäytyisi toisin tai hakeutuisi avun pariin. Hän kokee oikeutetuksi toisen mitätöinnin, huomiottajättämisen ja murahtelun.
Sinun mielipiteesi ei tee toisten mielipiteistä vääriä, olet vain eri mieltä. Minä ratkaisen juuri aamuyöstä ne vaikeimmat ongelmat ja vastaukset tulee ihan tuosta noin vaan. Niin me ollaan erilaisia. Sivusta