Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?

Kun sain omanarvontuntoni ja itsekunnioitukseni kuntoon = käsityksen terveistä rajoista, loppui läheisriippuva käytökseni. En rakasta enää ketään saamatta asiallista kohtelua tai vastarakkautta. Tai voin rakastaa etänä, mutta siirrän itseni suhteesta, jossa minua ei arvosteta.

Puhun:

-Puhumisiani käytetään aseena heti tilanteen tullen

-Se mitä sanon väärin ja mielipiteeni tai näkemykseni on väärä, kun se ei sovi naisen tämän hetken tunnekokemukseen

-Naapurin mummon serkkukin tietää pian ties mistä minun asiasta

-Seuraa itkukriisi, jossa olen väistämättä syyllinen paha ja joudun pyytämään anteeksi

En puhu:

-En osaa kommunikoida (naisen haluamalla tavalla)

-Olen tuppisuu ja vaikea

-Viallinen kun en osaa ilmaista tunteitani

-Taas käyttäydyn väärin ja pitäisi olla pyytämässä anteeksi omaa olemassaolia

Ei voi voittaa. Parempi valita pienempi paha.

Klassinen juttu. Ongelma tässä on naisen odotukset ja vaatimukset, eikä miehen ominaisuudet. Sen sijaan että nainen opettelisi puhumaan miehen tavalla, niin nainen vaatii miestä olemaan naisen tavalla.

Ennnen kun uliset tästä, niin haistappa pa**a!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on suhde, jossa me molemmat vaikenemme. Olisi ongelmia, mutta emme pääse niistä yli eikä ympäri koska kumpikaan ei pysty puhumaan mistään, ei hyvistä eikä etenkään huonoista asioista. En tiedä mikä mieheni mielestä meidän suhteessa on vialla. Minua vaivaa luottamuksen puute. Jos tarvitsen tukea, tiedän etten sitä ainakaan mieheltäni saa. Joskus aikoja sitten saimme vähän puhuttua, jolloin hän haukkui minut maan rakoon. Silloin jäin aivan puhumattomaksi. Koen, että mitä tahansa sanon hän saattaa kääntää asian aseeksi minua vastaan. Olen itse siis ainakin hiljaa siksi, että pelkään omista asioistani kertomisen johtavan vain haukkuihin ja halveksuntaan kuten on ennenkin tapahtunut.

Oletko sinä miettinyt sitä, miksi haluat olla tuollaisessa suhteessa? Olet kotoa saanut mallin tyytyä olemattomaan? Joskus kuitenkin on ihan hyvä pöllyttää mielensä uskomuksia.

Normaalissa tasapainossa ja hyvinvoinnissa oleva ihminen ei halua olla suhteessa, jossa ei ole luottamusta eikä turvallista puhetta.

Moni tässä ketjussa rinnastaa puhumisen negatiiviseen ja turvattomuutta luovaan puheeseen. Kukapa sellaista kaipaisikaan. Moni kuitenkin kaipaa yhteyttä luovaa hyvää puhetta ja sekin jää vaikenijoilta kokematta. Aloitin uuden suhteen. Aina, kun yritin puhua jotain (hyvää), millä oltaisiin bondauduttu enemmän ja puhua hyvää toisistamme, hän vaikeni. Häneltä jäi paljon hyvää kuulematta enkä sitten pystynyt jatkamaan suhteessa, koska en tullut kohdatuksi.

Kiitän empaattisesta ja ystävällisestä kommentistasi. Olen miettinyt asiaa paljonkin, ja uskon että jollain aikajänteellä on edessä ero, jos emme opi paremmin kommunikoimaan ja saa asioita puhuttua läpi niin, että luottamus ja läheisyys voisivat palata suhteeseen. En tällä hetkellä tosiaan ole normaalissa hyvinvoinnissa ja tasapainossa, joten ehkä siksi olen toistaiseksi vielä tätä suhdetta jatkanut. Lisäksi meillä on pieni lapsi ja hänen takiaan on mielestäni parempi jatkaa ainakin vielä yhdessä, jotta hän saa olla molempien vanhempiensa kanssa. Mieheni on todella hyvä isä ja toivoakseni suhteen huono tola ei näy lapselle asti ainakaan kovin vakavasti. Uutta suhdetta en kaipaa ollenkaan, joten yritän tehdä elämästäni niin hyvää kuin tämän suhteen puitteissa nyt on mahdollista. Sinun laillasi haluaisin parisuhteessa kehua ja kiittää ja puhua hyvää, mutta hiljaisempi mieheni ei ole tällaisesta koskaan piitannut ja nyt tällainen positiivinen puhe on meilläkin jäänyt pois (myös minun sanomanani), vähän kuin kuvailit.

Vähän haastaisin sinua, älä pahastu.

Miten mies on konkreettisesti hyvä isä? Mitä hän tekee lapsen kanssa? Miten hän hoivaa lasta? Mitä arvoja hän opettaa lapselle? Millaisen mallin miehestä? Millaisen mallin avioliitosta?

Minä toivon sinulle ja lapsellesi hyvää, parempaa loppuelämää. En toki pahaa miehellesikään, mutta hän ei ole nyt tässä keskiössä vaan sinä ja sinun tarpeesi.

En toki pahastu, ja kysymyksiisikin on helppo vastata. Mies nimittäin aidosti osallistuu arkeen. Vie tai hakee päiväkodista, laittaa ruokaa, tekee kodin töitä, leikkii, pesee hampaita. Puhumattomuus ja suhteen katoaminen harmittaa siksikin niin paljon, että meillä on hyvin toimiva arki. Siksi myös koen, että lapselle on parempi elää meidän molempien kanssa yhdessä. Itse aikuisena on pärjättävä vaikka olot eivät kaikilta osin olekaan parhaat mahdolliset. Liitosta taidamme yhdessä kumpikin vanhempi antaa huonoa mallia, siitä vastuu jakautuu molemmille. Aiemmin ketjussa ollut viesti 275 "Olen puhumattoman perhehelvetin kasvatti" kuulosti kyllä kauhealta, ja toivon, että meillä ei ihan tuossa pisteessä olla, vaikka keskusteluyhteys puuttuu.

Vie ja hakee lapsen päiväkodista? Oliko miehesi kuitenkin 60 -vuotias vai ymmärsinkö jotain väärin? Onko teillä kovin iso ikäero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siis puhumattomuusko teillä luo parisuhdeongelmia/epäselvyyksiä? vai vain sinä päässäsi? onko mies ollut tällainen alusta asti? minä menin naimisiin puhumattoman ukon kanssa 26 vuotta sitten, eikä ole ollut mitään ongelmaa. ei kukaan jaksa alati höpöttävää miestä. tuo ukon käppänä sanoo, jos on asiaa. juuri viime viikolla innostui kysymään, että onko paita silitetty. oli se, ja ei siitä sen enempää tarvitse keskustelua jatkaa. hyvää syksyä, ja toivottavasti asiat oikenee teilläkin.

Varmaan vähän kumpikin. Ehkä minä päässäni viime aikoina. On ollut alusta asti samanlainen ja olen täällä aiemminkin jo kirjoitellut että vasta viime aikoina tuo käytös on enemmän alannut vaivaamaan. Kun oikein mihinkään ei saa vastauksia, pelkkää örinää.

Ap

Onko miehesi käytöksessä jotain muutakin epäilyttävää, kun asia on alkanut vaivaamaan nyt yhä enemmän, vaikka olet ns. tottunut tuohon jo 30 vuoden ajan?

Epäiletkö tällä hetkellä toista naista?

On käynyt mielessä, mutta kieltää jyrkästi ja muutenkaan en näin luule. Varmahan en voi olla.

Ap

Nää pettäjät eivät ikinä myönnä toista naista, muista se. Varsinkaan nämä hiljaiset, näennäisen kiltit miehet. Näin kävi mullekkin.

Jos miehesi pihtaa sulta seksiä ja örähtelee, on sulkeutunut ja sulle on jo herännyt niin vahva epäilys toisesta naisesta, niin luota vaistoosi.

Naiselle on annettu vaisto syystä ja luota siihen. Totuudella on kuitenkin tapana pulpahtaa pintaan odottamattomalla tavalla. Veikkaan, että joku sattuma tuo totuuden eteesi joku päivä.

Hyvin sanottu tuo "varsinkin hiljaiset, näennäisen kiltit"... oma mieheni oli maailman kiltein, mukavin, auttavaisin ja kaikki rakastivat häntä, koska hän on niin älyttömän mukava. Hän oli viimeinen ihminen maailmassa, jonka olisi kuvitellut pettävän, mutta olinpa väärässä. Toki hän myös käyttäytyi päivä päivältä epäilyttävämmin, aina oli menossa taas "auttamaan kaveria" muutossa, remontissa tai muuten vaan tekemässä palveluksia kavereille, niin ne kaverit olikin naisia, joita autettiin sängyssä. Hänellä olikin jatkuvasti menossa jokin sutina jonkun vieraan naisen kanssa. Järkytys oli aikamoinen kun luin hänen kännykässään olevia seksiviestejä useilta naisilta. Aiemmin en olisi ikinä koskenut hänen puhelimeensa, mutta kun epäilykset kasvoivat sietämättömiksi, kysyin häneltä suoraan ja hän suuttui että edes kehtaan epäillä mitään pettämisiä ja aloin voida itse niin huonosti, että oli mentävä terapiaan asti selvittämään, mistä huono olo johtui, niin en pystynyt enää hillitsemään itseäni ja halusin vain mielenrauhaa. Onneksi katsoin, aivan sama vaikka tein millaisen rikoksen - mielestäni mies teki paljon kamalamman rikoksen kun hajotti toisen ihmisen mielen omalla käytöksellään. Kannattaa aina vaan luottaa omaan vaistoonsa.

Äh, olipas kurja juttu. Mutta toisaalta, meillä kun mies lähtee jonnekin niin kyllä hän aina sanoo minne on menossa ja milloin tulee ja usein lähettelee kuviakin. Tosin paljon on menossa työn ja harrastusten takia, niin käytännössähän kyllä onnistuisikin. En halua alkaa kenenkään puhelinta penkomaan kuitenkaan. Mä olen ajatellut että seksi kenenkään kanssa ei välttämättä enää kiinnosta häntä.

Mutta niinpä niin, eihän näistä tiedä. Vaan jos oikein mustasukkaiseksi ja kyyläksi alan, niin siinä menee mielenterveys kyllä kummaltakin, hän inhoaa mustasukkaisuutta ja mä sitä omaa epäilemistä.

Ap

Jos nyt mietitään ihan faktoja niin sulla on mies:

- joka on paljon menossa poissa kotoa (eli ei masentunut)

- miehellä on mielenkiintoa johonkin (ei ole masentunut)

- on vähän kotona (ei ole miekenkiintoa olla kotona)

- kotona örisee eikä ole kontaktissa (ei mielenkiintoa vaimoon)

- oliko niin, ettei seksikään vaimon kanssa kiinnosta, vai oliko se joku toinen kirjoittaja

- on väitteen mukaisesti hyvä isä, muttei tietoa miten se ilmenee, kun mies on paljon poissa kotoa ja örähtelee kotona

Sinä haluaisit miehen, joka:

- kohtaisi sinun sisäisen minäsi

- olisi kiinnostunut sinusta(kin)

- pitäisi jossain arvossa vaimon hyvinvointia

- olisi turvallinen ja välittäisi sinusta

- ei aiheuttaisi pahaa oloa, levottomuutta ja epätietoisuutta

Minusta kuulostaa, että tilaus ja toimitus eivät täsmää, joten reklamaatio on ihan aiheellinen. Nyt vaan kannattaa miettiä, jatkaako tilaamista noin epämääräisestä paikasta vai keksiikö jotain muuta tilalle. Aina voi myös kieltää omat tarpeensa, mutta siinä menee aina jotain tärkeääkin mukana, kuten omanarvontunto, elinvoimaa, itsetuntoa, itsekunnioitusta, tunnetta, että on välittämisen arvoinen.

Hyvä kirjoitus, olette tosi mahtavia! Itse tosin mies sanoo että "tuntuu että mikään ei kiinnosta". Ihan kuin jollain tapaa pakoittaisi itsensä koko ajan aktiiviseksi, tämä puhuisi kriisin puolesta. Käy jotain läpi...?

Ap

Masennustahan tuo on. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Tai sitten ikäkriisi? Jos ei petä (en ole tätä jättänyt pois laskuista, tarkkailen tilannetta), niin ehkä käy jollain tapaa nyt kuudenkymmenen korvissa jotain ikään liittyvää läpi? Onko kenelläkään kokemusta ikäkriiseistä? Lähinnä nyt 40 +.

Ap

Voi tuo hyin olla ikäkriisiäkin, mutta voi hyvin että ei ole. Onko miehellä ylipäätää joku kriisi vai onko se kriisi sinulla?

Vierailija kirjoitti:

Se että seksi ei kiinnosta miestä, ei automaattisesti tarkoita että miehellä on toinen. Te jotka muuta väitätte, se kertoo teistä. Mies ei ole mikään seksikone vaan ihminen, joten kohdelkaa miehiä ihmisinä, ehkä se seksikin alkaa taas ajan kanssa maistumaan. Kannattaa heittää omat oletukset ja EGO romukoppaan ja kohdata se oma kumppani aidosti tasavertaisena kumppanina. Räksyttäjille jää luu käteen sukupuolesta riippumatta.

Näin mäkin tykkäisin uskoa. Kai se nyt edes säälistä mullekin joskus antaisi? Voin kertoa että en ole ruma enkä muodoton, vaan jopa kuvankauniiksikin kehuttu (Tämä muuten miehen ollessa paikalla, se oli mahtavaa, tässä iässä! Oltiin markkinoilla ja yksi vanhempi mies tuli siihen rupattelemaan puolisolle ja sanoi samalla että "ja kuvankaunis rouvakin mukana, me ollaan aina sinua niin ihasteltu miesten kanssa".), joten en mä nyt mikään iljetys ole. Vähän väsynyt viime aikoina, ehkä ikään liittyviä vaivoja ja tuo mieskin vähän stressaa.

Ei miestä hirveesti seksi ole ikinä kiinnostanut, joten laskeekohan halut semihaluttomalla entisestään kun ikääntyy? Kokemuksia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen puhumaton, mutta en ole parisuhteessa. Koen, että suurin osa puhumisesta on täysin turhaa hölpöttämistä, jolla asiat eivät ratkea suuntaan eivätkä toiseen. Ja suurimmaksi osaksi puhe on jatkuvaa saman asian toistoa, eikä sekään vie asioita eteenpäin. Ja yleensä se, joka jatkuvasti haluaa puhua, pääsääntöisesti haluaa vain jyrätä oman tahtonsa mukaisesti. Joku yhteisen sävelen etsintä onnistuu vain, jos mennään sen pälpättäjän mielihalujen mukaan.

Mielestäni et voisi olla enempää väärässä. Puhuminen liittyy aivojen toimintaan, miten aivot prosessoivat mielessä olevaa asiaa. Jopa yksinään puhuminen on toimiva ratkaisu.  Puhumalla ääneen mieltä askarruttavat asiat, tavallaan kuulet itsesi sanovan ne asiat ääneen. Silloin noihin asioihin saa aivan uuden näkökulman, verrattuna siihen että pyörittelee ajatuksia päässään, ja oma mielikuvitus täydentää tarinoiden tyhjät aukkopaikat. Puhumalla ääneen, asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Silloin usein itsekin huomaa, ovatko ne ongelmat oikeasti niin isoja, kuin miksi ne on mielessään kuvitellut. Pahinta on herätä aamuyöllä unestaan, ja ruveta silloin pyörittämään ajatuksia päässään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siis puhumattomuusko teillä luo parisuhdeongelmia/epäselvyyksiä? vai vain sinä päässäsi? onko mies ollut tällainen alusta asti? minä menin naimisiin puhumattoman ukon kanssa 26 vuotta sitten, eikä ole ollut mitään ongelmaa. ei kukaan jaksa alati höpöttävää miestä. tuo ukon käppänä sanoo, jos on asiaa. juuri viime viikolla innostui kysymään, että onko paita silitetty. oli se, ja ei siitä sen enempää tarvitse keskustelua jatkaa. hyvää syksyä, ja toivottavasti asiat oikenee teilläkin.

Varmaan vähän kumpikin. Ehkä minä päässäni viime aikoina. On ollut alusta asti samanlainen ja olen täällä aiemminkin jo kirjoitellut että vasta viime aikoina tuo käytös on enemmän alannut vaivaamaan. Kun oikein mihinkään ei saa vastauksia, pelkkää örinää.

Ap

Onko miehesi käytöksessä jotain muutakin epäilyttävää, kun asia on alkanut vaivaamaan nyt yhä enemmän, vaikka olet ns. tottunut tuohon jo 30 vuoden ajan?

Epäiletkö tällä hetkellä toista naista?

On käynyt mielessä, mutta kieltää jyrkästi ja muutenkaan en näin luule. Varmahan en voi olla.

Ap

Nää pettäjät eivät ikinä myönnä toista naista, muista se. Varsinkaan nämä hiljaiset, näennäisen kiltit miehet. Näin kävi mullekkin.

Jos miehesi pihtaa sulta seksiä ja örähtelee, on sulkeutunut ja sulle on jo herännyt niin vahva epäilys toisesta naisesta, niin luota vaistoosi.

Naiselle on annettu vaisto syystä ja luota siihen. Totuudella on kuitenkin tapana pulpahtaa pintaan odottamattomalla tavalla. Veikkaan, että joku sattuma tuo totuuden eteesi joku päivä.

Hyvin sanottu tuo "varsinkin hiljaiset, näennäisen kiltit"... oma mieheni oli maailman kiltein, mukavin, auttavaisin ja kaikki rakastivat häntä, koska hän on niin älyttömän mukava. Hän oli viimeinen ihminen maailmassa, jonka olisi kuvitellut pettävän, mutta olinpa väärässä. Toki hän myös käyttäytyi päivä päivältä epäilyttävämmin, aina oli menossa taas "auttamaan kaveria" muutossa, remontissa tai muuten vaan tekemässä palveluksia kavereille, niin ne kaverit olikin naisia, joita autettiin sängyssä. Hänellä olikin jatkuvasti menossa jokin sutina jonkun vieraan naisen kanssa. Järkytys oli aikamoinen kun luin hänen kännykässään olevia seksiviestejä useilta naisilta. Aiemmin en olisi ikinä koskenut hänen puhelimeensa, mutta kun epäilykset kasvoivat sietämättömiksi, kysyin häneltä suoraan ja hän suuttui että edes kehtaan epäillä mitään pettämisiä ja aloin voida itse niin huonosti, että oli mentävä terapiaan asti selvittämään, mistä huono olo johtui, niin en pystynyt enää hillitsemään itseäni ja halusin vain mielenrauhaa. Onneksi katsoin, aivan sama vaikka tein millaisen rikoksen - mielestäni mies teki paljon kamalamman rikoksen kun hajotti toisen ihmisen mielen omalla käytöksellään. Kannattaa aina vaan luottaa omaan vaistoonsa.

Äh, olipas kurja juttu. Mutta toisaalta, meillä kun mies lähtee jonnekin niin kyllä hän aina sanoo minne on menossa ja milloin tulee ja usein lähettelee kuviakin. Tosin paljon on menossa työn ja harrastusten takia, niin käytännössähän kyllä onnistuisikin. En halua alkaa kenenkään puhelinta penkomaan kuitenkaan. Mä olen ajatellut että seksi kenenkään kanssa ei välttämättä enää kiinnosta häntä.

Mutta niinpä niin, eihän näistä tiedä. Vaan jos oikein mustasukkaiseksi ja kyyläksi alan, niin siinä menee mielenterveys kyllä kummaltakin, hän inhoaa mustasukkaisuutta ja mä sitä omaa epäilemistä.

Ap

Jos nyt mietitään ihan faktoja niin sulla on mies:

- joka on paljon menossa poissa kotoa (eli ei masentunut)

- miehellä on mielenkiintoa johonkin (ei ole masentunut)

- on vähän kotona (ei ole miekenkiintoa olla kotona)

- kotona örisee eikä ole kontaktissa (ei mielenkiintoa vaimoon)

- oliko niin, ettei seksikään vaimon kanssa kiinnosta, vai oliko se joku toinen kirjoittaja

- on väitteen mukaisesti hyvä isä, muttei tietoa miten se ilmenee, kun mies on paljon poissa kotoa ja örähtelee kotona

Sinä haluaisit miehen, joka:

- kohtaisi sinun sisäisen minäsi

- olisi kiinnostunut sinusta(kin)

- pitäisi jossain arvossa vaimon hyvinvointia

- olisi turvallinen ja välittäisi sinusta

- ei aiheuttaisi pahaa oloa, levottomuutta ja epätietoisuutta

Minusta kuulostaa, että tilaus ja toimitus eivät täsmää, joten reklamaatio on ihan aiheellinen. Nyt vaan kannattaa miettiä, jatkaako tilaamista noin epämääräisestä paikasta vai keksiikö jotain muuta tilalle. Aina voi myös kieltää omat tarpeensa, mutta siinä menee aina jotain tärkeääkin mukana, kuten omanarvontunto, elinvoimaa, itsetuntoa, itsekunnioitusta, tunnetta, että on välittämisen arvoinen.

Nimenomaan ap:n miestä ei kiinnosta seksi.

Täähän on ihan selkeä keissi = toinen nainen.

Meillä taas mies aktivoitui kovastikin kotona seksin suhteen ja kävi ilmi, että hänellä oli seksisuhde toisaalla.

Tämä meilläkin silloin 15 v. sitten. Nyt ei tällaisia merkkejä ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Luen hyvän ketjun myöhemmin. Haluan kuitenkin jo nyt heittää ajatuksen, että kun se puhumattomuus ulottuu vielä lapsiinkin. Milainen suhde lapsella on omiin vanhempiinsä, jos he eivät ole koskaan vaivautuneet puhumaan mitään, edes säästä?

Nimimerkki Täysin puhumattoman isän lapsi, ja äitikään ei juuri puhut mutta ymmärsi edes jotakin.

'

Hei! Meillä on niin että lapset puhuvat minulle kaikesta, isälleen ei mistään.

Ap

Itsellä kaatui eka avioliitto puhumattomuuteen vanhoista ikävistä tapahtumista. Laastarisuhteessa opettelin puhumaan ja opinkin. Nyt toisessa avioliitossa puhun liikaakin...välillä :)

Puhuminen ainakin omalla kohdalla helpottaa aivan helkkaristi, turha on sitä pahaa oloa hautoa ja pitää toista epätietoisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että seksi ei kiinnosta miestä, ei automaattisesti tarkoita että miehellä on toinen. Te jotka muuta väitätte, se kertoo teistä. Mies ei ole mikään seksikone vaan ihminen, joten kohdelkaa miehiä ihmisinä, ehkä se seksikin alkaa taas ajan kanssa maistumaan. Kannattaa heittää omat oletukset ja EGO romukoppaan ja kohdata se oma kumppani aidosti tasavertaisena kumppanina. Räksyttäjille jää luu käteen sukupuolesta riippumatta.

Kyllä kohdataan. Mutta ei ole olemassa mitään maagista avainta, jolla saa miehen avautumaan asioista. Jos mies on opetellut haitallisen käytöksen (puhumattomuuden) eikä suostu siitä luopumaan, ei asialle voi mitään.

Totta, eipä se taida siitä muuksi muuttua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

siis puhumattomuusko teillä luo parisuhdeongelmia/epäselvyyksiä? vai vain sinä päässäsi? onko mies ollut tällainen alusta asti? minä menin naimisiin puhumattoman ukon kanssa 26 vuotta sitten, eikä ole ollut mitään ongelmaa. ei kukaan jaksa alati höpöttävää miestä. tuo ukon käppänä sanoo, jos on asiaa. juuri viime viikolla innostui kysymään, että onko paita silitetty. oli se, ja ei siitä sen enempää tarvitse keskustelua jatkaa. hyvää syksyä, ja toivottavasti asiat oikenee teilläkin.

Varmaan vähän kumpikin. Ehkä minä päässäni viime aikoina. On ollut alusta asti samanlainen ja olen täällä aiemminkin jo kirjoitellut että vasta viime aikoina tuo käytös on enemmän alannut vaivaamaan. Kun oikein mihinkään ei saa vastauksia, pelkkää örinää.

Ap

Onko miehesi käytöksessä jotain muutakin epäilyttävää, kun asia on alkanut vaivaamaan nyt yhä enemmän, vaikka olet ns. tottunut tuohon jo 30 vuoden ajan?

Epäiletkö tällä hetkellä toista naista?

On käynyt mielessä, mutta kieltää jyrkästi ja muutenkaan en näin luule. Varmahan en voi olla.

Ap

Nää pettäjät eivät ikinä myönnä toista naista, muista se. Varsinkaan nämä hiljaiset, näennäisen kiltit miehet. Näin kävi mullekkin.

Jos miehesi pihtaa sulta seksiä ja örähtelee, on sulkeutunut ja sulle on jo herännyt niin vahva epäilys toisesta naisesta, niin luota vaistoosi.

Naiselle on annettu vaisto syystä ja luota siihen. Totuudella on kuitenkin tapana pulpahtaa pintaan odottamattomalla tavalla. Veikkaan, että joku sattuma tuo totuuden eteesi joku päivä.

Hyvin sanottu tuo "varsinkin hiljaiset, näennäisen kiltit"... oma mieheni oli maailman kiltein, mukavin, auttavaisin ja kaikki rakastivat häntä, koska hän on niin älyttömän mukava. Hän oli viimeinen ihminen maailmassa, jonka olisi kuvitellut pettävän, mutta olinpa väärässä. Toki hän myös käyttäytyi päivä päivältä epäilyttävämmin, aina oli menossa taas "auttamaan kaveria" muutossa, remontissa tai muuten vaan tekemässä palveluksia kavereille, niin ne kaverit olikin naisia, joita autettiin sängyssä. Hänellä olikin jatkuvasti menossa jokin sutina jonkun vieraan naisen kanssa. Järkytys oli aikamoinen kun luin hänen kännykässään olevia seksiviestejä useilta naisilta. Aiemmin en olisi ikinä koskenut hänen puhelimeensa, mutta kun epäilykset kasvoivat sietämättömiksi, kysyin häneltä suoraan ja hän suuttui että edes kehtaan epäillä mitään pettämisiä ja aloin voida itse niin huonosti, että oli mentävä terapiaan asti selvittämään, mistä huono olo johtui, niin en pystynyt enää hillitsemään itseäni ja halusin vain mielenrauhaa. Onneksi katsoin, aivan sama vaikka tein millaisen rikoksen - mielestäni mies teki paljon kamalamman rikoksen kun hajotti toisen ihmisen mielen omalla käytöksellään. Kannattaa aina vaan luottaa omaan vaistoonsa.

Äh, olipas kurja juttu. Mutta toisaalta, meillä kun mies lähtee jonnekin niin kyllä hän aina sanoo minne on menossa ja milloin tulee ja usein lähettelee kuviakin. Tosin paljon on menossa työn ja harrastusten takia, niin käytännössähän kyllä onnistuisikin. En halua alkaa kenenkään puhelinta penkomaan kuitenkaan. Mä olen ajatellut että seksi kenenkään kanssa ei välttämättä enää kiinnosta häntä.

Mutta niinpä niin, eihän näistä tiedä. Vaan jos oikein mustasukkaiseksi ja kyyläksi alan, niin siinä menee mielenterveys kyllä kummaltakin, hän inhoaa mustasukkaisuutta ja mä sitä omaa epäilemistä.

Ap

Plus ei halua seksiä, on ärtyisä ja sulkeutunut.

Usko pois, sillä on taas joku toinen nainen. 

Ei tää mitään rakettitiedettä oo.

Sinuna todellakin ryhtyisin stalkkaamaan kaiken mahdollisen. Älä enää puhu ääneen epäilyistäsi, sillä muuten hän alkaa varovaiseksi ja tuhoaa todistusaineistot.

Mistä mä stalkkaisin? Puhelimelle en halua mennä. Mies on tarkka ulkonäöstään, mutta aika rumissa (heh) kuteissa aina lähtee ilman mua. Jos menisi naisiin, niin luulisi että laittautuisi vimpan päälle?

Ap

Riippuu pitkälti siitä naisesta. Ei kaikki naiset ole niin tarkkoja sen suhteen miten mies pukeutuu. Ihastuminen on voinut tulla ihan jostakin muusta syystä kuin pukeutumisen perusteella.

Ehkä niin, mutta kun mun mies on. En mä millään jaksaisi uskoa että se lähtisi sellaisissa lökäpöksyissä naisiin joissa se harrastuksiin ja kauppaan lähtee.

Ap

Nainen ei saa miehestä mitään irti ja se on ongelma? Eipä se mieskään tunnu saavan naisesta jos mikään ei kiinnosta. Sanonpahan vain.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo aloitus ole mikään parisuhde. Alistussuhde. Toinen osapuoli käyttäytyy passiivis-aggressiivisesti ja manipuloi siten koko ihmissuhdetta. Parisuhde tarkoittaa jotain aivan muuta. Minkä varmaan aloittaja itsekin hiljaisesti tietää, koska avasi tämän keskustelun.

Kyllä tiedän. Kokemuksia teiltä muilta haen. Ja niitä olen saanut, kiitos!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että seksi ei kiinnosta miestä, ei automaattisesti tarkoita että miehellä on toinen. Te jotka muuta väitätte, se kertoo teistä. Mies ei ole mikään seksikone vaan ihminen, joten kohdelkaa miehiä ihmisinä, ehkä se seksikin alkaa taas ajan kanssa maistumaan. Kannattaa heittää omat oletukset ja EGO romukoppaan ja kohdata se oma kumppani aidosti tasavertaisena kumppanina. Räksyttäjille jää luu käteen sukupuolesta riippumatta.

Kyllä kohdataan. Mutta ei ole olemassa mitään maagista avainta, jolla saa miehen avautumaan asioista. Jos mies on opetellut haitallisen käytöksen (puhumattomuuden) eikä suostu siitä luopumaan, ei asialle voi mitään.

Totta, eipä se taida siitä muuksi muuttua.

Ap

Maaginen avain on useinkin rakastuminen tai ainakin jonkinlainen ihastuminen. Pitkässä parisuhteessa sitä ei automaattisesti ole vaan sitä pitää pitää yllä koko suhteen ajan. Se ei välttämättä ole hereteltävissä kun lapset muuttaa kotoa jos sitä ei ole pidetty yllä lapsiperheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko harkinneet terapiaa, joko yksilö- tai pari? Puhumattomuus ja defensiivisyys johtuu usein huonosta itsetunnosta ja kyvyttömyydestä tunnistaa omia tunteita ja haluja.

Joo, olen kyllä miettinyt, mutta eipä sitä jörrikkää sinne saisi ikinä. Eli vaihtoehtona olisi sitten yksilöterapia, pureskelen sitä vaihtoehtoa vielä.

Jonkun itsetunto-ongelman olen taustalla ajatellut olevan.

Ap

Hylkäämistrauma. Aktivoituu hyvin pienestä. Uhkaan reagoidaan sitten itselle ominaisella tyylillä esim. paetaan (tulostamaan eropapereita). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on syvältä.

Takaisin kertakäyttöisiin.

Vuosisadat vierivät. Ainakin vuosikymmenet.

Mä en enää koskaan hanki (voiko noin sanoa) uutta miestä jos tämä päättyy eroon tai hänen kuolemaansa.

Ap

Vaikuttaa hiukan siltä että et ole hirveän kiinnostunut miehestä. Miksi mies olisi kiinnostunut sinusta?

Tästä miehestä olen, mutta en enää jaksa parisuhteita, ihmettelemistä jne hänen jälkeensä (jos näin kävisi). Jos en olisi hänestä kiinnostunut, en täällä kyselisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei saa miehestä mitään irti ja se on ongelma? Eipä se mieskään tunnu saavan naisesta jos mikään ei kiinnosta. Sanonpahan vain.

Odottaako mies edes saavansa parisuhteesta jotain irti? Ehkä hän saa ne asiat joita kokee tarvitsevansa. Voi hyvin olla että se mies saa ruuan kun tulee kotiin töistä tai harrastuksistaan tai puhtaat vaatteet joita ei tarvitse vaivautua itse pesemään tai jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että seksi ei kiinnosta miestä, ei automaattisesti tarkoita että miehellä on toinen. Te jotka muuta väitätte, se kertoo teistä. Mies ei ole mikään seksikone vaan ihminen, joten kohdelkaa miehiä ihmisinä, ehkä se seksikin alkaa taas ajan kanssa maistumaan. Kannattaa heittää omat oletukset ja EGO romukoppaan ja kohdata se oma kumppani aidosti tasavertaisena kumppanina. Räksyttäjille jää luu käteen sukupuolesta riippumatta.

Näin mäkin tykkäisin uskoa. Kai se nyt edes säälistä mullekin joskus antaisi? Voin kertoa että en ole ruma enkä muodoton, vaan jopa kuvankauniiksikin kehuttu (Tämä muuten miehen ollessa paikalla, se oli mahtavaa, tässä iässä! Oltiin markkinoilla ja yksi vanhempi mies tuli siihen rupattelemaan puolisolle ja sanoi samalla että "ja kuvankaunis rouvakin mukana, me ollaan aina sinua niin ihasteltu miesten kanssa".), joten en mä nyt mikään iljetys ole. Vähän väsynyt viime aikoina, ehkä ikään liittyviä vaivoja ja tuo mieskin vähän stressaa.

Ei miestä hirveesti seksi ole ikinä kiinnostanut, joten laskeekohan halut semihaluttomalla entisestään kun ikääntyy? Kokemuksia?

Ap

Miesten seksihalut tosiaan laskevat, mutta yleensä pikkuhiljaa, joten mies sopeutumaan testosteronin laskuun. Osalla miehistä testot laskee huomattavan nopeasti, joka aiheuttaa erinäisiä ongelmia mielialasta lähtien. Riippuu niin paljon yksilöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen ei saa miehestä mitään irti ja se on ongelma? Eipä se mieskään tunnu saavan naisesta jos mikään ei kiinnosta. Sanonpahan vain.

Odottaako mies edes saavansa parisuhteesta jotain irti? Ehkä hän saa ne asiat joita kokee tarvitsevansa. Voi hyvin olla että se mies saa ruuan kun tulee kotiin töistä tai harrastuksistaan tai puhtaat vaatteet joita ei tarvitse vaivautua itse pesemään tai jotain muuta.

Niin jokainen määrittelee itse mitä parisuhteelta odottaa. Ongelmallista on se kun omat odotukset muuttuvat ja sen kumppanin tulisi muuttua mukana.

Vierailija kirjoitti:

Ap jos alat epäilemään että mies pettää, onko suhteessanne luottamus kunnossa? En antaisi hirveästi valtaa näille katkerille mammoille, joiden työnä on näiden pettämiskommenttien jatkuva kirjoittelu. Jos haluat hyvän parisuhteen, sinun pitää pystyä luottamaan, tiedät sen itsekkin. Stalkkaus ja epäily ovat täysin turhia asioita, silloin ei ole luottamusta ja suhde on tyhjä.

Yrittäisin rakentaa kommunikaatiota sellaisten asioiden kautta jotka miestäsi kiinnostaa. Ota hivenen jostain sellaisesta selvää ja kysy mieheltäsi lisää, ehkä sitä kautta saatte portit auki.

Voihan se olla niin, että mies tietää että jokin on vialla, mutta ei tiedä mikä. Yhteinen harrastus on paras keino nähdä se arkipäiväinen kumppani eri valossa.

Tekihän se taannoinen pettäminen mulle avonaisen haavan, joka nyt on jo arpeutunut, mutta on se jälkensä jättänyt. Tuskin koskaan enää luottamus voi tuollaisen jälkeen täysin ennalleen palautuakaan. Kieltämättä nää kommentit sai mulle ns. vainoharhoja tulille ja mietin että jos sittenkin. Tää oli hyvä ja asiallinen kommentti, rakentava. Jos ei nyt lähdettäisikään sille epäilyksen tielle kovinkaan pitkälle (mutta pidän silmäni ja korvani auki). Mä yritän luottaa toisen sanaan, voin olla sinisilmäinen, mutta tätä mies on multa toivonut.

Ap