Lue keskustelun säännöt.
Puhumattomuus parisuhteessa. Miten koette sen? Varsinkin haluaisin tähän sen puhumattoman kommentteja, miksi et puhu vaikka moni parisuhteen solmu avautuisi sillä?
25.09.2023 |
Mulla kotona puhumaton mies. Muutama parisuhteeseen liittyvä asia painaa omaa mieltä ja niistä olisi hyvä keskustella. Mutta kun yritän, toinen vaikenee tai sitten suuttuu ja tyyliin menee jo eropapereita tulostelemaan kun "hän ei kerran kelpaa mulle". Ja kun mies ei puhu, niin minä pidän sitten oikeana sitä miten asian päässäni oletan. Ja minä en mielellään saa ottaa kipeitä asioita esille koska häntä ahdistaa ja ilmeisesti kokee ne jollain tapaa arvosteluna itseään kohtaan, en tiedä. Eli tästä seurauksena vetäytyvä puhumaton ja hyökkäävä minä, silloin kun kehtaan nostaa jonkin asian esille. Toisaalta kun tietää että puhumatonta ahdistaa, on hirveän vaikea aloittaa mistään parisuhteeseen liittyvästä aiheesta keskustelua kun toinen kokee sen painostamisena ja vetäytyy entistä enemmän.
Millaisia kokemuksia teillä? Puhumaton, miksi et puhu?
Kommentit (1170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Mieshän on ilmiselvästi masentunut. Pahemmaksi tuo vaan menee tuosta. Toinen nainen saattaa olla hyvinkin myös kuvioissa. Tuohon auttaa se, että teet itsestäsi uudelleen halutun, mikä tarkoittaa että joko hommaat itsellesi salasuhteen oikeasti tai sitten annan miehesi ymmärtää, että sinulla on jotain sutinaa jonkun muun kanssa. Jos hän ei kerran suostu pariterapiaan niin paras tapa herättää mielenkiinto uudelleen on joko oikea tai tekaistu sivusuhde. Trust me!
No nyt te kyllä herätätte mussa epäilijän! Voisko olla, vai pitääkö vain luottaa siihen kun hän kieltää asian? Alan pian vanhojen kokemusten vuoksi vainoharhaiseksi. Mä en kyllä enää voi tästä asiasta kysellä, hänellä menee lopullisesti hermo.
Ap
Älä kysele vaan yritä selvittää asia itse jollain keinolla. Jos et pääse puhelimeen käsiksi niin palkkaa yksityisetsivä, jos on varaa. Oma mielenterveys kiittää kun saat varmuuden. Mikään ei ole tuhoisampaa kuin epävarmuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Olen nainen, joka ei osaisi vasta kysymykseen "mitä mieltä painaa" niin, etten loukkaisi toista, koska se mieltäni painava asia on todennäköisesti sellainen, jonka toinen jo tietää, mutta ei osaa nähdä omana vikanaan. Entä jos se mies vastaa rehellisesti, että se, kun sinä olet lihonut muodottomaksi säkiksi? Itse kysyit syytä ja sait syyn selville, nytkö on hyvä mieli?
Tiäkkö joo, olis parempi kuin totaalinen mykkyys.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi pitää mölyt mahassa, ei ne asiat märehtimällä parane. Sen tieädn kokemuksesta, että jos omia heikkouksia alkaa paljastamaan, niin ne tulee tikarina selkään silloin kun toinen haluaa riidellä.
Tämä saa luonnollisesti alapeukkuja täällä, mutta miehen kannattaa olla hyvin varovainen siitä mitä kertoo ääneen esimerkiksi omista peloistaan ja heikkouksistaan naiselle parisuhteessa.
On nimittäin hyvin todennäköistä, että tämän jälkeen seksuaalinen vetovoima katoaa kokonaan ja pian myös koko parisuhde sen myötä. Naiset eivät pääsääntöisesti osaa käsitellä tämänlaisia tunteita, ja alkavat lopulta nähdä miehen heikkona ja vastenmielisenä.Parempi siis todellakin olla vain hiljaa ja puhumatta. Isona haittapuolena tulee tietenkin se, että et voi ikinä tulla hyväksytyksi omana itsenäsi ja joudut patoamaan paljon vaikeitakin asioita sisälle.
Ja vitut.
Minun miehelläni tuli ahdistuneisuutta ja masennusta ja unettomuutta yhden leikkauksen jälkeen. Leikkaus oli ilmeisesti jotenkin niin suuri fyysinen trauma, ja kun se oli tehnyt vähän liikaa töitäkin.
Taivas että olin onnellinen kun täydellisessä miehessäni oli kerrankin jotain inhimillisiä heikkouksia. Ja kerrankin minä sain auttaa, tukea ja kannatella sitä, eikä aina päinvastoin. Kerrankin minäkin olin oikeasti tarpeellinen.
No, mies tokeni parissa kuukaudessa ja on taas oma täydellinen itsensä, ja minä hellin sitä muistoa, että kerran minuakin ihan oikeasti tarvittiin.
Täydellisellä tarkoitan siis hyvällä tavalla täydellistä, mieheni on äärimmäisen tasapainoinen ja miellyttävä luonne, hyvä lähes kaikessa mitä tekee ja jos ei ole, opettelee aina niin kauan että on. Tulee kaikkien kanssa toimeen, on hyvä keskustelemaan, komea ja urheilullinen ja hemmottelee minut pilalle. Siis todellakin täydellinen lottovoitto mieheksi. Mutta on vaan mukava tietää, ettei sekään ole ihan kuolematon.
Eikä kärsinyt seksuaalinen vetovoima. Väittäsin, että vahvojen miesten heikkoudet vaan lisää sitä.
Niin, totta kai vahvojen miesten heikkoudet viehättävät. Mutta heikkojen miesten heikkoudet aiheuttavat naisissa inhoa.
Niin tietenkin. Ei kukaan pidä ihmisestä, joka on kokonaisvaltaisesti heikko. Se on vastenmielistä ihan kaikissa sukupuolesta riippumatta, koska sellaineni ihminen ei ole mieleltään eikä ruumiiltaan terve. Eikä kukaan tahdo pariutua ihmisen kanssa, joka ei ole jonkinlainen tuki ja turva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Mies on varmaankin masentunut tai ei saa suhteesta mitään. Kestää tilannetta siksi koska on kuin mies.
Voi olla näin. Jotain yhteistä tekemistä täytyisi kehitellä, mutta kun keksisi mitä se voisi olla ja mihin hänet saisin mukaani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suhde, jossa me molemmat vaikenemme. Olisi ongelmia, mutta emme pääse niistä yli eikä ympäri koska kumpikaan ei pysty puhumaan mistään, ei hyvistä eikä etenkään huonoista asioista. En tiedä mikä mieheni mielestä meidän suhteessa on vialla. Minua vaivaa luottamuksen puute. Jos tarvitsen tukea, tiedän etten sitä ainakaan mieheltäni saa. Joskus aikoja sitten saimme vähän puhuttua, jolloin hän haukkui minut maan rakoon. Silloin jäin aivan puhumattomaksi. Koen, että mitä tahansa sanon hän saattaa kääntää asian aseeksi minua vastaan. Olen itse siis ainakin hiljaa siksi, että pelkään omista asioistani kertomisen johtavan vain haukkuihin ja halveksuntaan kuten on ennenkin tapahtunut.
Oletko sinä miettinyt sitä, miksi haluat olla tuollaisessa suhteessa? Olet kotoa saanut mallin tyytyä olemattomaan? Joskus kuitenkin on ihan hyvä pöllyttää mielensä uskomuksia.
Normaalissa tasapainossa ja hyvinvoinnissa oleva ihminen ei halua olla suhteessa, jossa ei ole luottamusta eikä turvallista puhetta.
Moni tässä ketjussa rinnastaa puhumisen negatiiviseen ja turvattomuutta luovaan puheeseen. Kukapa sellaista kaipaisikaan. Moni kuitenkin kaipaa yhteyttä luovaa hyvää puhetta ja sekin jää vaikenijoilta kokematta. Aloitin uuden suhteen. Aina, kun yritin puhua jotain (hyvää), millä oltaisiin bondauduttu enemmän ja puhua hyvää toisistamme, hän vaikeni. Häneltä jäi paljon hyvää kuulematta enkä sitten pystynyt jatkamaan suhteessa, koska en tullut kohdatuksi.
Kiitän empaattisesta ja ystävällisestä kommentistasi. Olen miettinyt asiaa paljonkin, ja uskon että jollain aikajänteellä on edessä ero, jos emme opi paremmin kommunikoimaan ja saa asioita puhuttua läpi niin, että luottamus ja läheisyys voisivat palata suhteeseen. En tällä hetkellä tosiaan ole normaalissa hyvinvoinnissa ja tasapainossa, joten ehkä siksi olen toistaiseksi vielä tätä suhdetta jatkanut. Lisäksi meillä on pieni lapsi ja hänen takiaan on mielestäni parempi jatkaa ainakin vielä yhdessä, jotta hän saa olla molempien vanhempiensa kanssa. Mieheni on todella hyvä isä ja toivoakseni suhteen huono tola ei näy lapselle asti ainakaan kovin vakavasti. Uutta suhdetta en kaipaa ollenkaan, joten yritän tehdä elämästäni niin hyvää kuin tämän suhteen puitteissa nyt on mahdollista. Sinun laillasi haluaisin parisuhteessa kehua ja kiittää ja puhua hyvää, mutta hiljaisempi mieheni ei ole tällaisesta koskaan piitannut ja nyt tällainen positiivinen puhe on meilläkin jäänyt pois (myös minun sanomanani), vähän kuin kuvailit.
Vähän haastaisin sinua, älä pahastu.
Miten mies on konkreettisesti hyvä isä? Mitä hän tekee lapsen kanssa? Miten hän hoivaa lasta? Mitä arvoja hän opettaa lapselle? Millaisen mallin miehestä? Millaisen mallin avioliitosta?
Minä toivon sinulle ja lapsellesi hyvää, parempaa loppuelämää. En toki pahaa miehellesikään, mutta hän ei ole nyt tässä keskiössä vaan sinä ja sinun tarpeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Mies on varmaankin masentunut tai ei saa suhteesta mitään. Kestää tilannetta siksi koska on kuin mies.
Voi olla näin. Jotain yhteistä tekemistä täytyisi kehitellä, mutta kun keksisi mitä se voisi olla ja mihin hänet saisin mukaani.
Ap
Mitä mies itse tekee tai harrastaa?
Aina ei saa tietoa sanoista. Silloin katsotaan tekoja. Tekoja katsotaan myös silloin, kun puhe ja teot ovat ristiriidassa. Puhe voi olla vain täydennystä tekoihin. Teoista poikkeava puhe on harhautusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aina ei saa tietoa sanoista. Silloin katsotaan tekoja. Tekoja katsotaan myös silloin, kun puhe ja teot ovat ristiriidassa. Puhe voi olla vain täydennystä tekoihin. Teoista poikkeava puhe on harhautusta.
Sinulla on tosi hyviä pointteja kirjoituksissasi <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis puhumattomuusko teillä luo parisuhdeongelmia/epäselvyyksiä? vai vain sinä päässäsi? onko mies ollut tällainen alusta asti? minä menin naimisiin puhumattoman ukon kanssa 26 vuotta sitten, eikä ole ollut mitään ongelmaa. ei kukaan jaksa alati höpöttävää miestä. tuo ukon käppänä sanoo, jos on asiaa. juuri viime viikolla innostui kysymään, että onko paita silitetty. oli se, ja ei siitä sen enempää tarvitse keskustelua jatkaa. hyvää syksyä, ja toivottavasti asiat oikenee teilläkin.
Varmaan vähän kumpikin. Ehkä minä päässäni viime aikoina. On ollut alusta asti samanlainen ja olen täällä aiemminkin jo kirjoitellut että vasta viime aikoina tuo käytös on enemmän alannut vaivaamaan. Kun oikein mihinkään ei saa vastauksia, pelkkää örinää.
Ap
Onko miehesi käytöksessä jotain muutakin epäilyttävää, kun asia on alkanut vaivaamaan nyt yhä enemmän, vaikka olet ns. tottunut tuohon jo 30 vuoden ajan?
Epäiletkö tällä hetkellä toista naista?
On käynyt mielessä, mutta kieltää jyrkästi ja muutenkaan en näin luule. Varmahan en voi olla.
Ap
Nää pettäjät eivät ikinä myönnä toista naista, muista se. Varsinkaan nämä hiljaiset, näennäisen kiltit miehet. Näin kävi mullekkin.
Jos miehesi pihtaa sulta seksiä ja örähtelee, on sulkeutunut ja sulle on jo herännyt niin vahva epäilys toisesta naisesta, niin luota vaistoosi.
Naiselle on annettu vaisto syystä ja luota siihen. Totuudella on kuitenkin tapana pulpahtaa pintaan odottamattomalla tavalla. Veikkaan, että joku sattuma tuo totuuden eteesi joku päivä.
Hyvin sanottu tuo "varsinkin hiljaiset, näennäisen kiltit"... oma mieheni oli maailman kiltein, mukavin, auttavaisin ja kaikki rakastivat häntä, koska hän on niin älyttömän mukava. Hän oli viimeinen ihminen maailmassa, jonka olisi kuvitellut pettävän, mutta olinpa väärässä. Toki hän myös käyttäytyi päivä päivältä epäilyttävämmin, aina oli menossa taas "auttamaan kaveria" muutossa, remontissa tai muuten vaan tekemässä palveluksia kavereille, niin ne kaverit olikin naisia, joita autettiin sängyssä. Hänellä olikin jatkuvasti menossa jokin sutina jonkun vieraan naisen kanssa. Järkytys oli aikamoinen kun luin hänen kännykässään olevia seksiviestejä useilta naisilta. Aiemmin en olisi ikinä koskenut hänen puhelimeensa, mutta kun epäilykset kasvoivat sietämättömiksi, kysyin häneltä suoraan ja hän suuttui että edes kehtaan epäillä mitään pettämisiä ja aloin voida itse niin huonosti, että oli mentävä terapiaan asti selvittämään, mistä huono olo johtui, niin en pystynyt enää hillitsemään itseäni ja halusin vain mielenrauhaa. Onneksi katsoin, aivan sama vaikka tein millaisen rikoksen - mielestäni mies teki paljon kamalamman rikoksen kun hajotti toisen ihmisen mielen omalla käytöksellään. Kannattaa aina vaan luottaa omaan vaistoonsa.
Äh, olipas kurja juttu. Mutta toisaalta, meillä kun mies lähtee jonnekin niin kyllä hän aina sanoo minne on menossa ja milloin tulee ja usein lähettelee kuviakin. Tosin paljon on menossa työn ja harrastusten takia, niin käytännössähän kyllä onnistuisikin. En halua alkaa kenenkään puhelinta penkomaan kuitenkaan. Mä olen ajatellut että seksi kenenkään kanssa ei välttämättä enää kiinnosta häntä.
Mutta niinpä niin, eihän näistä tiedä. Vaan jos oikein mustasukkaiseksi ja kyyläksi alan, niin siinä menee mielenterveys kyllä kummaltakin, hän inhoaa mustasukkaisuutta ja mä sitä omaa epäilemistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Mies on varmaankin masentunut tai ei saa suhteesta mitään. Kestää tilannetta siksi koska on kuin mies.
Voi olla näin. Jotain yhteistä tekemistä täytyisi kehitellä, mutta kun keksisi mitä se voisi olla ja mihin hänet saisin mukaani.
Ap
Mitä mies itse tekee tai harrastaa?
Mä en tähän viitsi alkaa erittelemään ettei kukaan tunnista. Mutta harrastuksia on ja aikaa vievä työ. Harrastukset on niin miehisiä että mua ei houkuta mennä mukaan. Kun keksisikin jotain yhteistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Mies on varmaankin masentunut tai ei saa suhteesta mitään. Kestää tilannetta siksi koska on kuin mies.
Voi olla näin. Jotain yhteistä tekemistä täytyisi kehitellä, mutta kun keksisi mitä se voisi olla ja mihin hänet saisin mukaani.
Ap
Mitä mies itse tekee tai harrastaa?
Mä en tähän viitsi alkaa erittelemään ettei kukaan tunnista. Mutta harrastuksia on ja aikaa vievä työ. Harrastukset on niin miehisiä että mua ei houkuta mennä mukaan. Kun keksisikin jotain yhteistä.
Ap
Yhteisistä kiinnostuksen kohteista yleensä riittää juteltavaa. Jos sinä et ole kiinnostunut miehesi miehisistä harrastuksista eikä hän sinun kiinnostuksen kohteista niin ei oikeastaan ole ihme että ette keskustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhumattomuus, jota pidin vaan puolison luonteenpiirteenä ja rauhallisuutena/hiljaisuutena tappoi koko suhteen. 15 vuoden avioliiton jälkeen puoliso ilmoitti vaan yhtäkkiä, että ' en ole onnellinen enää tässä suhteessa, että paha olo on ollut jo pitkään. Haluan eron'. Tuosta noin vaan. Ykskaks. Kerta laakista. Asioita ei suostunut käsittelemään eikä halunnut korjata. Sen verran myönsi, että 'kaikenlaista pahaa mieltä on vuosien mittaan kertynyt ja että nyt tuli tunnit täyteen'.
Mitään riitoja ei ollut, ei toisia osapuolia, ei taloudellisia ongelmia, ei mitään järjellä selittävää syytä eroon.
Tää on just näiden puhumattomien, näennäisesti kilttien ja hiljaisten miesten vaara. He sitten oikeasti lähtevät siitä pitkästäkin avioliitosta puhumatta, tuosta noin vain.
Edes ilman mitään järkevää syytä. Tai noh, yleensä noi ovat hommanneet toisen naisen salaa, selvisikö sulle ikinä, että mies oli hommannut naisen, ennenkuin sut jätti?
Mua kiinostaisi että MITEN se mies saa uuden naisen jos ei puhu mitään? Elehtimällä?
Heh heh.
Meille joillekin riittää hieman eritasoinen puhuminen kuim toisille. Toiset kaipaavat älyllistä keskustelua ja ongelmien läpikäyntiä, toiisille riittää suun liikuttelu ja on ilmoja pidellyt.
Sellaista se on, kun päässä ei oikein liiku sen suurempia ajatuksia.Pointti olikin siinä että tuntemani eronneet tuppisuumiehet ovat kyllä oikein mainiosti osanneet puhua sitten siinä seuraavassa suhteessa. JA sillä puhumisella ovat uuden puolisonkin löytäneet rinnalleen, ja jokainen näistä tuntemistani miehistä on edelleen siinä suhteessa joka löytyi puhumattooman suhteen jälkeen.
Täällä yksi joka sopii täysin kuvaukseesi. Edellisessä suhteessa olin tuppisuu, koska kaikki ongelmat kaadettiin minun päälle ja keskustelu oli huutamista, joten lopetin yrittämisen ja jatkoin tuppisuuna lasten vuoksi. Nyt nykyisessä suhteessa olen totaalisen ihmeissäni, että olen löytänyt naisen joka ei valita ja antaa minun olla silloin rauhassa koska minun pitää ladata akkuja. Kommunikaatio toimii erinomaisesti, kun ei kunnioitetaan toistemme tarpeita. Introverttinä tarvitsen sen oman aikani, jotta jaksan antaa itsestäni jotain.
Ap voisi kysyä mieheltä mielipidettä siihen, että kaipaako tämä enemmän hetkiä jolloin saisi vain olla. Monesti naiset ovat tukka putkella suorittamassa elämää ja vaativat miehään suorittamaan myös ja se on parisuhteen kannalta suuri virhe. Parisuhde perustuu luottamukseen ja luottamus ilmenee tässä asiassa että toinen tekee parhaansa niillä voimavaroilla jotka hänellä ovat. Sellaiset ihmiset jotka vaativat toiselta aina yhtäläistä osallistumista eivät ymmärrä ihmisten erillisyyttä. Aina ei jaksa ja silloin pitää levätä että jaksaa. Ei kannata haalia niin paljoa tehtävää että niillä uuvuttaa myös sen kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Annoin alapeukun kun mielestäni antamasi esimerkit olivat aika huonoja "keskustelun"avauksia. Esim. en itse sanoisi (kysyisi) että mennäänkö elokuviin vaan sanoisin että haluaisin että mentäisiin yhdessä elokuviin.
Myöskään en kysyisi miksi et halua seksiä koska se voi olla väärä oletus. Voi olla että mies haluaa mutta ei pysty tai haluaa mutta ei kysyjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on suhde, jossa me molemmat vaikenemme. Olisi ongelmia, mutta emme pääse niistä yli eikä ympäri koska kumpikaan ei pysty puhumaan mistään, ei hyvistä eikä etenkään huonoista asioista. En tiedä mikä mieheni mielestä meidän suhteessa on vialla. Minua vaivaa luottamuksen puute. Jos tarvitsen tukea, tiedän etten sitä ainakaan mieheltäni saa. Joskus aikoja sitten saimme vähän puhuttua, jolloin hän haukkui minut maan rakoon. Silloin jäin aivan puhumattomaksi. Koen, että mitä tahansa sanon hän saattaa kääntää asian aseeksi minua vastaan. Olen itse siis ainakin hiljaa siksi, että pelkään omista asioistani kertomisen johtavan vain haukkuihin ja halveksuntaan kuten on ennenkin tapahtunut.
Oletko sinä miettinyt sitä, miksi haluat olla tuollaisessa suhteessa? Olet kotoa saanut mallin tyytyä olemattomaan? Joskus kuitenkin on ihan hyvä pöllyttää mielensä uskomuksia.
Normaalissa tasapainossa ja hyvinvoinnissa oleva ihminen ei halua olla suhteessa, jossa ei ole luottamusta eikä turvallista puhetta.
Moni tässä ketjussa rinnastaa puhumisen negatiiviseen ja turvattomuutta luovaan puheeseen. Kukapa sellaista kaipaisikaan. Moni kuitenkin kaipaa yhteyttä luovaa hyvää puhetta ja sekin jää vaikenijoilta kokematta. Aloitin uuden suhteen. Aina, kun yritin puhua jotain (hyvää), millä oltaisiin bondauduttu enemmän ja puhua hyvää toisistamme, hän vaikeni. Häneltä jäi paljon hyvää kuulematta enkä sitten pystynyt jatkamaan suhteessa, koska en tullut kohdatuksi.
Kiitän empaattisesta ja ystävällisestä kommentistasi. Olen miettinyt asiaa paljonkin, ja uskon että jollain aikajänteellä on edessä ero, jos emme opi paremmin kommunikoimaan ja saa asioita puhuttua läpi niin, että luottamus ja läheisyys voisivat palata suhteeseen. En tällä hetkellä tosiaan ole normaalissa hyvinvoinnissa ja tasapainossa, joten ehkä siksi olen toistaiseksi vielä tätä suhdetta jatkanut. Lisäksi meillä on pieni lapsi ja hänen takiaan on mielestäni parempi jatkaa ainakin vielä yhdessä, jotta hän saa olla molempien vanhempiensa kanssa. Mieheni on todella hyvä isä ja toivoakseni suhteen huono tola ei näy lapselle asti ainakaan kovin vakavasti. Uutta suhdetta en kaipaa ollenkaan, joten yritän tehdä elämästäni niin hyvää kuin tämän suhteen puitteissa nyt on mahdollista. Sinun laillasi haluaisin parisuhteessa kehua ja kiittää ja puhua hyvää, mutta hiljaisempi mieheni ei ole tällaisesta koskaan piitannut ja nyt tällainen positiivinen puhe on meilläkin jäänyt pois (myös minun sanomanani), vähän kuin kuvailit.
Vähän haastaisin sinua, älä pahastu.
Miten mies on konkreettisesti hyvä isä? Mitä hän tekee lapsen kanssa? Miten hän hoivaa lasta? Mitä arvoja hän opettaa lapselle? Millaisen mallin miehestä? Millaisen mallin avioliitosta?
Minä toivon sinulle ja lapsellesi hyvää, parempaa loppuelämää. En toki pahaa miehellesikään, mutta hän ei ole nyt tässä keskiössä vaan sinä ja sinun tarpeesi.
En toki pahastu, ja kysymyksiisikin on helppo vastata. Mies nimittäin aidosti osallistuu arkeen. Vie tai hakee päiväkodista, laittaa ruokaa, tekee kodin töitä, leikkii, pesee hampaita. Puhumattomuus ja suhteen katoaminen harmittaa siksikin niin paljon, että meillä on hyvin toimiva arki. Siksi myös koen, että lapselle on parempi elää meidän molempien kanssa yhdessä. Itse aikuisena on pärjättävä vaikka olot eivät kaikilta osin olekaan parhaat mahdolliset. Liitosta taidamme yhdessä kumpikin vanhempi antaa huonoa mallia, siitä vastuu jakautuu molemmille. Aiemmin ketjussa ollut viesti 275 "Olen puhumattoman perhehelvetin kasvatti" kuulosti kyllä kauhealta, ja toivon, että meillä ei ihan tuossa pisteessä olla, vaikka keskusteluyhteys puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Mies on varmaankin masentunut tai ei saa suhteesta mitään. Kestää tilannetta siksi koska on kuin mies.
Voi olla näin. Jotain yhteistä tekemistä täytyisi kehitellä, mutta kun keksisi mitä se voisi olla ja mihin hänet saisin mukaani.
Ap
Mitä mies itse tekee tai harrastaa?
Mä en tähän viitsi alkaa erittelemään ettei kukaan tunnista. Mutta harrastuksia on ja aikaa vievä työ. Harrastukset on niin miehisiä että mua ei houkuta mennä mukaan. Kun keksisikin jotain yhteistä.
Ap
Yhteisistä kiinnostuksen kohteista yleensä riittää juteltavaa. Jos sinä et ole kiinnostunut miehesi miehisistä harrastuksista eikä hän sinun kiinnostuksen kohteista niin ei oikeastaan ole ihme että ette keskustele.
Joo, voi olla. Täytyisi kehitellä jotain yhteistä enemmän, kun vain keksisi mitä. Hän kyllä kaipaisi sellaista, tiedän sen, mutta ei ole valmis pohtimaan mikä sellaista tekemistä voisi olla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu, koska toinen osapuoli aloittaa raivoamisen tai sitten ei noteeraa mitään. Kaikki on puolison mielestä henkilökohtainen loukkaus häntä vastaan. Ihan sama, kuinka varovasti yrittää tuoda esiin omia ajatuksia.
Meillä se puhumaton käyttäytyy noin.
Ap
Onko aina käyttäytynyt noin, kaikki nämä 30 vuotta?
Miten mies oirehti, kun hänellä oli se toinen nainen? Miten jäi kiinni siitä? Miten saitte asiat korjattua ja jatkettua liittoa? Milloin tämä toinen nainen oli kuvioissa? Siis missä kohtaa tätä 30 vuoden yhdessäoloa?
On käyttäytynyt. Toinen nainen oli vähän aikaa kuvioissa n. 15 v. sitten. Silloin mies oli minussakin kiinni kun takiainen, aiemmin ei ollut ollut. Hän ei vastannut puhelimeensa kun soittelin, kummallisia poissaoloja, levoton, nenä kiinni puhelimessa, ei voinut katsoa silmiin jne jne. Sain kiinni jollain tapaa Facebookin kautta (Facebook oli silloin aika uusi juttu).
Meillä oli silloin huono vaihe ja kai hän sitten etsi lohtua muualta. Annoin anteeksi ja jatkoimme elämää, enää en antaisi. Siitä varmaan jäänytkin tuo että: "Onko sulla toinen nainen?" ja se riepoo häntä. Eli joo, oon vähän jumittunut tähän. Ja silloinkaan ei KUNNOLLA keskusteltu tuota tilannetta auki.
Ap
Just. Huh.
Muistan hyvin, kun Facebook rantautui Suomeen. Se oli 2006-2007. Silloin jopa Iltalehdet tekivät otsikoita aiheesta tyyliin: "Mikä ihmeen Facebook?" ja "Mikä on some?". Silloin noina vuosina oikeastaan kaikki kynnelle kykenevät loivat Facebook tilin, minäkin.
Eli ette tuotakaan koskaan selvittäneet? Tiedätkö kuinka kauan tuo suhde kesti?
Tiedätkö naisen? Jäikö nainen pois kuvioista kuinka nopeasti ja miten? Myönsikö mies tuon suhteen siis? Oletko sen jälkeen ollut varuillasi, että voi pettää uudelleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Annoin alapeukun kun mielestäni antamasi esimerkit olivat aika huonoja "keskustelun"avauksia. Esim. en itse sanoisi (kysyisi) että mennäänkö elokuviin vaan sanoisin että haluaisin että mentäisiin yhdessä elokuviin.
Myöskään en kysyisi miksi et halua seksiä koska se voi olla väärä oletus. Voi olla että mies haluaa mutta ei pysty tai haluaa mutta ei kysyjän kanssa.
No kyllä mä tähänkin haluaisin suoran vastauksen. Jos ei pysty, asia ok, mutta pihtaaminen ei. Jos on toinen nainen, sitten erotaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Annoin alapeukun kun mielestäni antamasi esimerkit olivat aika huonoja "keskustelun"avauksia. Esim. en itse sanoisi (kysyisi) että mennäänkö elokuviin vaan sanoisin että haluaisin että mentäisiin yhdessä elokuviin.
Myöskään en kysyisi miksi et halua seksiä koska se voi olla väärä oletus. Voi olla että mies haluaa mutta ei pysty tai haluaa mutta ei kysyjän kanssa.
Ja joo, ehkä vähän kökköjä esimerkkejä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko olleet teini-ikäisistä asti yhdessä? Onko teillä edes ehtinyt olla mitään pitkiä parisuhteita (=useita vuosia) muiden kanssa?
Voisiko miehellä olla tällainen identiteetti- ja ikäkriisi eli viidenkympin kriisi ja ajattelee, että on viimeinen hetki katsoa muitakin naisia? Tuollainen monesti tulee, jos ollaan nuoresta asti oltu vain sen yhden kanssa.
Miehen puhumattomuus ja erokortin esiin vetäminen ja ärtyneisyys viittaa, että on mielenkiinto ehkäpä jossain toisessa naisessa.
Kyllä voisi olla joku kriisi, mutta lähinnä nyt sitten jo kuudenkympin sellainen. Eiköhän sen jälkeen ole ikäkriisit kriiseilty, luulisin ainakin.
Hmmm, voisiko liki kuusikymppinen vielä jaksaa toisia naisia? Vähän sellainen tunne että ei, mutta niin....kaikkeahan sitä puolison selän takana tosiaan hääräillään. Itsellä ei olisi jaksamista enää tuon yhden miehen lisäksi vielä toiseenkin mieheen, huh. Itse asiassa olenkin kysynyt jossain vaiheessa että onkohan toinen nainen kyseessä, niin jyrkästi kieltää, ei auta kuin luottaa tähän. Järkyttävää elää jatkuvassa epäluulon ilmapiirissä. Joskus aikanaan mies oli minusta todella mustasukkainen ja näki piruja siellä missä niitä ei todellakaan ollut, se oli aivan hirvittävää.
Ap
Olisi kiva tietää millaisia ovat ne asiat, joista hän ei suostu puhumaan. Se kertoo paljon.
Mielestäni päätös olla suostumatta puhumaan haluamistaan aiheista, vaikka tämä ahdistaa kovasti kumppania, on henkistä väkivaltaa.
Mun täytyy tähän vastata, että eipä oikein mistään, kuulostaa kyllä aika hurjalta näin kun oikein ajattelen. Toisen naisen siis kieltää, mutta voiko siihen luottaa, luulisin niin. Kun kysyn että lähdetäänkö viikonloppuna elokuviin: "En tiedä." Mikä mieltä painaa: "Ei mikään." (Vaikka siis näkee että painaa.) Kumman mekon laitan: "En tiedä." Mitä pidit elokuvasta: "En tiedä." Miksi et halua seksiä? "Mykkä."
Viimeinen kysymyshän oli jo niin extreme-syvällinen että siihen on turha vastausta odottaakaan. Eli joo, on alannut myös seksiä pihtaamaan ja ainoa vastaus minkä olen saanut irti: "Ei haluta, vika ei ole sun."
Ap
Mies on varmaankin masentunut tai ei saa suhteesta mitään. Kestää tilannetta siksi koska on kuin mies.
Voi olla näin. Jotain yhteistä tekemistä täytyisi kehitellä, mutta kun keksisi mitä se voisi olla ja mihin hänet saisin mukaani.
Ap
Mitä mies itse tekee tai harrastaa?
Mä en tähän viitsi alkaa erittelemään ettei kukaan tunnista. Mutta harrastuksia on ja aikaa vievä työ. Harrastukset on niin miehisiä että mua ei houkuta mennä mukaan. Kun keksisikin jotain yhteistä.
Ap
Eli pettämisen mahdollistavia juttuja.
Mies voi mennä "harrastukseen" ja mies voi "tehdä ylitöitä".
Just saying.
Apua! Miten sait selville? Miten mä voin saada selville? Ilman että tulen hulluksi stalkkaajaksi.
Ap