Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän oikein hyvin miksi isovanhemmat ostaa vaatteita. Se on kivaa, pikkulasten vaatteet on söpöjä ja on kiva antaa lapselle jotain. Lisäksi ajattelevat että se on vanhemmillekin kiva, niin ei tarvitse ostaa itse kaikkea.
Toivomianne housuja ei kirpparilla niin paljoa löydy kuin paitoja. Lisäksi housut eivät ole niin söpöjä. Kai nyt sentään voitte itse housuja ostaa.Jos tuo ongelma on iso, niin suuta vaan auki ja kerrotte että ei saa tuoda enää.
Entä kun tätä pyyntöä ei kuulla/kuunnella, eikä ymmärretä millään tasolla? Bo mut ku MÄ halusin ostaa kun oli niin söpö!!!
No sitten sano suorempaan! Ette saa tuoda enää yhtään paitaa, olen heittänyt kaikki tuomanne roskiin ja roskis on jo täynnä eikä sinne mahdu enää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensä pitää koko ajan tukea ihmisiä jotka mielestään ovat olleet tarpeeksi aikuisia perustamaan perheen.
Polkupyöriä, mopoja, ruokaa, harrastusrahaa, soittimia jne pitäisi isovanhempien kantaa selkä väärällään.Mummona kuljen kaihoten lasttenvaateosastojen läpi, ihania ulkopukuja, paitoja, collegepukuja mutta en osta.
Ei kelpaisi marketvaate ja vaikea se on ostaa mieleistä.
Selkä väärällään? Ap:n isovanhemmat eivät ole tuoneet ensimmäistäkään tarpeellista tavaraa, mutta kuluttavat luonnonvaroja ostamalla turhuuksia. Ylikulutus tuhoaa maapallomme, tiesithän.
Väitän, että suuriN osa aikuisista on sisimmässään lapsia. Kuten nämä ketjussa kuvatut isovanhemmat, joille lahjan antaminenkin on puhtaasti ja yksinomaan itsekäs teko. Hankitaan, sitä mistä tulee itselle kiva olo ja vähän välitetään siitä, mitä lahjan saaja ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän oikein hyvin miksi isovanhemmat ostaa vaatteita. Se on kivaa, pikkulasten vaatteet on söpöjä ja on kiva antaa lapselle jotain. Lisäksi ajattelevat että se on vanhemmillekin kiva, niin ei tarvitse ostaa itse kaikkea.
Toivomianne housuja ei kirpparilla niin paljoa löydy kuin paitoja. Lisäksi housut eivät ole niin söpöjä. Kai nyt sentään voitte itse housuja ostaa.Jos tuo ongelma on iso, niin suuta vaan auki ja kerrotte että ei saa tuoda enää.
Entä kun tätä pyyntöä ei kuulla/kuunnella, eikä ymmärretä millään tasolla? Bo mut ku MÄ halusin ostaa kun oli niin söpö!!!
No sitten sano suorempaan! Ette saa tuoda enää yhtään paitaa, olen heittänyt kaikki tuomanne roskiin ja roskis on jo täynnä eikä sinne mahdu enää!
Tämä, tai kuten aiempi ehdotti, kaikki lahjat kassiin ja vie takaisin. Sano ettei teillä ole enää tarvetta näille ja kukaan tuttukaan ei ottanut. Lähtiessä jätät eteiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka käskevät myydä kirppiksellä jne niitä turhia ei kyllä ymmärrä lapsiperheen arjesta yhtään mitään.
Ei siihen enää tarvita ylimääräistä hommaa kun ei edellistäkään tahdo selvitä.
Jaa, minusta just lapsiperheelliset harrastaa noita. Kirpparit on väärällään lastenvaatteita ja netissä jatkuvasti myyvät tai etsivät vaatteita. Plus elävät muutenkin kiireistä ja kaoottista elämää. Itse en tuohon rumbaan lähtisi, kamalaa elämää.
Niin. Se on eri asia kuin niiden täysin ylimääräisten roinien kaupittelu.
Totta kai lasten kasvaessa myy pieneksi jääneitä omia lastenvaatteita ja ostaa isompi.
Ei siihen enää tarvitse niitä turhia ulkopuolisten roudaamia lisäksi.
Miksei? Siinä samassahan ne menee ja itse asiassa niistähän saisi paremmin rahaa, kun ne on uusia.
Ei mene eikä saa, vaan kyllä ne on pelkkää lisäriesaa kaiken muun lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka käskevät myydä kirppiksellä jne niitä turhia ei kyllä ymmärrä lapsiperheen arjesta yhtään mitään.
Ei siihen enää tarvita ylimääräistä hommaa kun ei edellistäkään tahdo selvitä.
Jaa, minusta just lapsiperheelliset harrastaa noita. Kirpparit on väärällään lastenvaatteita ja netissä jatkuvasti myyvät tai etsivät vaatteita. Plus elävät muutenkin kiireistä ja kaoottista elämää. Itse en tuohon rumbaan lähtisi, kamalaa elämää.
Niin. Se on eri asia kuin niiden täysin ylimääräisten roinien kaupittelu.
Totta kai lasten kasvaessa myy pieneksi jääneitä omia lastenvaatteita ja ostaa isompi.
Ei siihen enää tarvitse niitä turhia ulkopuolisten roudaamia lisäksi.
Muutama ylimääräinen vaatekappale ei toki sinällään haittaisi, mutta onhan se ylipäätään kummallista, jos joku haluaa tuoda "lahjaksi" väärän kokoisia tai muuten sopimattomia tai tarpeettomia vaatteita. Vaikka ois sanottu. Ja jotkut tosiaan roudaa sitä tavaraa ihan merkittäviä määriä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä viitsi narista jonnin joutavista asioista, kun ihmisillä on oikeastikin vaikeuksia! Ole kiitollinen isovanhemmille; he yrittävät. Olet näemmä näitä miniätyyppejä, jotka aina vain näkevät sontaa silmissään.
No eihän ap väittänytkään että kyse ois mistään maata kaatavasta ongelmasta. Ihmetteli vain että mikä saa ihmisen käyttäytymään noin kummallisesti, ja ostamaan tieten tahtoen sellaista mitä ei ole toivottu/sopivaa. Onhan se aika outoa käytöstä. Ja selvästi ap ei ole ainoa jolla on samantyyppinen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että suuriN osa aikuisista on sisimmässään lapsia. Kuten nämä ketjussa kuvatut isovanhemmat, joille lahjan antaminenkin on puhtaasti ja yksinomaan itsekäs teko. Hankitaan, sitä mistä tulee itselle kiva olo ja vähän välitetään siitä, mitä lahjan saaja ajattelee.
Mun mielestä nää mammelit on niitä lapsellisia, kun pitää kaikista lahjoista valittaa. Jos on noin vaikeaa kierrätykseen vieminen, niin ehkä niitä lapsia ei olisi kannattanut hankkia ylipäätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne väärät vaatteet voi laittaa autoon kassiin valmiiksi, sitten kulkeevat keräykseen kun menee kauppoihin. En haluaisi rikkoa välejä turhan takia. Kirpparilta nyt löytyy vaikka mitä. Meillä anoppi osti miehelle kalliita villapaitoja, joita ei koskaan pidetty. Työssä pitää olla puku ja kotona on liian kuuma. Parempi oli ostaa liinavaatteita. Myöhemmin alkoi antaa rahaa käteen.
Monellako tämä vaatteiden ylituonti on isovanhempien kohdalla ainoa ongelma?
Meillä ylikävelyä oli joka hiton asiassa. Ei todellakaan rikottu välejä turhaan, vaan se oli pakko meidän perheen aikuisten mielenterveyden vuoksi.
Voi hyvää päivää kun tää sama anopista valittaja käy joka ketjussa uikuttamassa rajojen ylikävelystä 🙄 Eikö toi marina jo kymmenen vuoden jälkeen ala itseäkin kyllästyttämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TÄMÄ ISOVANHEMMILLE: Älkää viekö mitään tavaraa tai vaatetta . Antakaa lahja tai muuten AINA rahana. Näin olen toiminut jo todella kauan . Vanhemmat ovat ostanee ,kun tietävät mitä lapset/nuoret haluaa ja tarvitsee. Paketoivat ja päällä lukee Matille , mummilta ja ukilta ect. Näin toimimme oli joulu tai juhannus 🤗
Helppoa ja hyödyllistä. Mikään ei mene hukkaan.
Tämä! Miksi kaikki ei voisi toimia noin?
Kuinka ruuhkavuosia elävä perheenäiti ehtisi tuommoisenkin kun ei ehdi roskiksella käydä?
Ai ei ehdi lasille ostaa synttäri-tai joululahjaa. Tiedätkös, että lapsilla on usein isäkin, jolle voi delekoida hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Tätä mummin asennetta en voi yksinkertaisesti kestää. Miksi pitää saada ostaa jotain itselle mieleistä? Miksi et halua ostaa, mitä se toinen haluaa? Eikö tuo ole idea lahjan antamisessa?
Voi kysyä, että mitä tarvitaan/halutaan. Jos ei tiedä niin voi vain antaa rahaa. Se varmasti ilahduttaa saajaa.On tavallinen ilmiö, että ihmiset ostavat lahjaksi sellaista, mistä saaja ei pidä. Tätä tehdään myös aikuisille. Sain aikoinaan suuren määrän lahjakirjoja, joista en pitänyt. Kerroin mielipiteeni antajalle parin ensimmäisen kirjan jälkeen ja yritin selittää asiaa nätisti.
Entäs jos sinä aikuisena kiittäisit kauniisti lahjasta ja lopettaisit valittamisen? Ei voi olla noin vaikeaa 🙄
En ole valittanut vaan kerroin saaneeni suuren määrän kirjoja, joista en pitänyt. Kiitin antajaa joka vuosi ja alussa yritin selittää kohteliaaseen sävyyn, että kertomukset olivat melko väkivaltaisia. Työssäkäyvänä ja kiireisenä oli vain vähän aikaa lukemiseen. Kirjojen lahjoittaja jatkoi niiden lähettämistä joka tapauksessa.
Just joo, tarinat vaan paisuu. Vai että oikein on väkivaltaisia kirjoja tuotu?!? Kannattaisi kiireisenkin vanhemman satsata lapsen lukutaitoon, että olisi edes jonkunlaiset mahdollisuudet pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota hallintaa olen pohtinut itsekin. Sopisi kuvaan. AP
Mä olen 50v velanainen mutta mulla on 2 kummilasta. Ikäni olen ihmetellyt kun lapsille ostetaan liian pieniä vaatteita. Itsekin niitä sain tädeiltä ja mummoilta aikanaan. En tiedä sanoiko äiti asiasta mutta aina tuli liian pientä. Nyt kun ostan lapsille TOUVOTTUJA vaatteita niin kysyn aina koot.
Mikä tosiaan on tää ikiaikainen ongelma että mummot ja tätit roudaa liian pientä vaatetta?
Jos mummi et tiedä kokoa varmasti niin osta se liian iso mieluummin.
Mun anoppi välillä innostui ostamaan kasvunvaraa muutamia vuosia. Ihan hyvin voi laittaa villatakin tai housut kokoa 110 muutaman kuukauden ikäisen päälle, kunhan vähän käärii hihoja ja lahkeita? Pääsääntöisesti toi kuitenkin liian pientä vaatetta.
Ei, mulla ei ole tilaa säilöä muutaman vuoden päästä käyttöön tulevia vaatteita.
Nää "neuvot" alkaa jo olla naurettavia. Ei saa tuoda liian pientä vaatetta, mutta ei myöskään missään tapauksessa olla kasvunvaraa, koska ei ole tilaa niille 😂
Nää äitylit pitäis viedä jonnekin kehitysmaahan katsomaan todellisessa puutteessa eläviä onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä - jospa se auttaisi tuohon valitukseen ja norsunvituralla olevaan naamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä jotka käskevät myydä kirppiksellä jne niitä turhia ei kyllä ymmärrä lapsiperheen arjesta yhtään mitään.
Ei siihen enää tarvita ylimääräistä hommaa kun ei edellistäkään tahdo selvitä.
Jaa, minusta just lapsiperheelliset harrastaa noita. Kirpparit on väärällään lastenvaatteita ja netissä jatkuvasti myyvät tai etsivät vaatteita. Plus elävät muutenkin kiireistä ja kaoottista elämää. Itse en tuohon rumbaan lähtisi, kamalaa elämää.
Niin. Se on eri asia kuin niiden täysin ylimääräisten roinien kaupittelu.
Totta kai lasten kasvaessa myy pieneksi jääneitä omia lastenvaatteita ja ostaa isompi.
Ei siihen enää tarvitse niitä turhia ulkopuolisten roudaamia lisäksi.
Miksei? Siinä samassahan ne menee ja itse asiassa niistähän saisi paremmin rahaa, kun ne on uusia.
No, kun meille roudataan näitä tahraisia ja rikkinäisiä riepuja. Ei niillä ole oikeasti minkäänlaista jälleenmyyntiarvoa.
No sitä en kyllä tajua. Mullakin on kolme lapsenlasta, jo periaatteessa aikuisia ja joskus ostin jotain heille, mutta aina hyvää ja uutta. Mutta lähinnä kyllä niin, että käytiin yhdessä ostamassa.
Nyt en kyllä ostaisi hyvä jos sukkiakaan. Nuoret on niin kranttuja ja tietoisia omasta tyylistään. Rahan annan jos pyytävät ja jos on antaa. On niitä menoja itselläkin.
Mulle kelpaa kirppistavarakin, mutta en käsitä, miksi joku ostaa valmiiksi tahraista tai rikkinäistä toisen nurkkiin. Varsinkin, kun kyseessä ei ole mikään laatuvaate vaan hm:n trikoopaita. Ehjä, puhdas ja sopivan kokoinen on mennyt käyttöön kyllä. Lapset ovat nyt kouluikäisiä, saavat itse valita mitä ostetaan, kunhan on tarkoitukseen sopiva vaatekappale.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.
Huomaa, että joku sivistymätön mammeli on vetänyt herneen pahasti nenään kirjoista - siis ei oikeesti voi olla noin vaikeaa. Kun joku haluaa satsata sun lasten lukutaitoon ja sivistykseen, niin luulisi sen olevan hyvä asia, varsinkin kun lapsi itse on säilyttänyt nämä tärkeät lahjat.
Tässäkin ketjussa näkee kuinka etuoikeutettuja ja kiittämättömiä nykymammelit on.
Höpsis. Minusta kirja on hieno lahja. Harmittaa vaan, jos joku pelkästään siitä, että kotona ei ole kirjoja näkyvillä tekee päätelmiä, ettei kotona luettaisi.
Päätelmiä ja päätelmiä. Me ihmiset, jotka käydään toistemme luona, ollaan paljon yhteydessä, koska ollaan hyviä ystäviä, me yleensä TUNNEMME toisemme. Ei me tehdä toisistamme päätelmiä heidän kotinsa tavaroiden tms. perusteella, vaan tunnetaan ja tiedetään toisemme ihan muutenkin.
Voi hyvä taivas teidän ajatuksianne.
Ei meidän tarvitse penkoa toistemme kaappeja ja komeroita oppiaksemme tuntemaan heidän tapojaan ja mieltymyksiään. Kyllä ne on elämän varrella tulleet esille ihan ilmankin.
Vai mitä luulette, täytyykö minun penkoa jonkun ystäväni koti löytääkseni sieltä lumilaudan, ja jos en löydä, vasta sittenkö voin olla varma, ettei perheessä kukaan harrasta lumilautailua? Vai uskoisinko ihan ystäväni kertoman ja oman heistä saamani kokemukseni perusteella, että heillä ei lumilautailla?Se kummi voi olla joku joka ei ole niin kamalan tuttu toisen puolison kanssa, vaan esimerkiksi toisen serkku, joka lähinnä velvollisuudesta on otettu kummiksi tai siksi että puoliso on hänen lastensa kummi.
Meillä on ihan kaikki lastenkirjat meidän vanhempien huoneessa, jonne täytyy vieraiden erikseen mennä eri kerrokseen penkomaan nähdäkseen onko meillä lastenkirjoja lapsille vai ei.
Voi voi. Voi voi. Kaikki on niin vaikeata.
Jos minä olisin se velvollisuuskummi, niin en osallistuisi koko kummiuteen sitä nimellistä velvollisuutta enempää. Lahjat lapselle hankkii se oikea kummi ja sillä siisti.
Mutta jos siltä tuntemattomalta kummilta nyt kuitenkin jotain tahtoo, niin eikö vanhempi voi sanoa, että älä osta ainakaan kirjaa, koska todennäköisesti se on hutiostos, lapsella on jo kirjoja.
Joten unohdetaan nyt ne kirjat sitten, kun niistäkin saatiin aikaan tämmöinen täpinä.
Ei kirjoja, ei vaatteita, ei lahjakortteja.
Miten se raha sitten olisi parhainta antaa? Vanhemman tilille? Vai käteisenä kuoressa?En ole sanonut että ei kirjoja vaan että on todella törkeää päättää omin päin olla se sivistyksen airut, joka sivistää jonkun toisen lasta, kun se toinen ei osaa. Kuten tämä yksi täällä sössötti.
Ja että jos ostaa kirjoja, tarkistaa ettei se lapsi saa sitä samaa kirjaa moneen kertaan tai että sitä ei ole jo.
Ylipäätään on fiksua kysyä vanhemmilta mitä lapsi toivoo, mitä hän tarvitsee ja mitä ei ole muuten tulossa.
Räpäti räpäti, uskotaan jo että mitään ei saa ostaa ennen kuin on käyty vanhempien kanssa tarkka rätinki, mitä kukakin lahjan antaja saa tuoda ja millä mielellä.
Ei ihme jos ihmiset ei enää halua ryhtyä kummiksi.
Tämä!! Tai ylipäätään olla missään tekemisissä näiden kontrolloivien hirviöäityleiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota hallintaa olen pohtinut itsekin. Sopisi kuvaan. AP
Mä olen 50v velanainen mutta mulla on 2 kummilasta. Ikäni olen ihmetellyt kun lapsille ostetaan liian pieniä vaatteita. Itsekin niitä sain tädeiltä ja mummoilta aikanaan. En tiedä sanoiko äiti asiasta mutta aina tuli liian pientä. Nyt kun ostan lapsille TOUVOTTUJA vaatteita niin kysyn aina koot.
Mikä tosiaan on tää ikiaikainen ongelma että mummot ja tätit roudaa liian pientä vaatetta?
Jos mummi et tiedä kokoa varmasti niin osta se liian iso mieluummin.
Mun anoppi välillä innostui ostamaan kasvunvaraa muutamia vuosia. Ihan hyvin voi laittaa villatakin tai housut kokoa 110 muutaman kuukauden ikäisen päälle, kunhan vähän käärii hihoja ja lahkeita? Pääsääntöisesti toi kuitenkin liian pientä vaatetta.
Ei, mulla ei ole tilaa säilöä muutaman vuoden päästä käyttöön tulevia vaatteita.
Nää "neuvot" alkaa jo olla naurettavia. Ei saa tuoda liian pientä vaatetta, mutta ei myöskään missään tapauksessa olla kasvunvaraa, koska ei ole tilaa niille 😂
Nää äitylit pitäis viedä jonnekin kehitysmaahan katsomaan todellisessa puutteessa eläviä onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä - jospa se auttaisi tuohon valitukseen ja norsunvituralla olevaan naamaan.
Kun kehitysmaissakaan ei tarvita noita riepuja. Lue joskus uutisia, ylitarjontaa on sielläkin noista.
Miten kummassa ne onkin ne anopit jotka tyrii 😏 vaikka miniät on niin fiksuja. Ja miniän oma äiti osaa ostaa kunnollisia lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lasten aikanaan saamat vaatelahjat ei olleet kaikki aina sellaisia, että itse olisin ostanut, mutta aina ilahduin kuitenkin siitä, että joku oli halunnut lastani muistaa. Ja huolehdin, että lapsella oli se lahjaksi saatu asu yllä, kun mentiin kylään tai muuten tavattiin lahjan antajaa.
Mutta en mä kyllä ikinä ajatellut, että lahjan antaja jotenkin yritti tukea meitä, toipahan vain omasta mielestään söpön lahjan. Ihan samalla lailla vien sitten vastavierailulle vaikkapa omenapiirakan, vaikken uskokaan saajan olevan mitenkään erityisesti sitä vailla.
Joskus kun on ollut tilanne, että olen ollut taloudellisen tuen tarpeessa, olen sen ihan ääneen sanonut. Ja silloin olen saanut apua sen tarpeellisen asian hankintaan. Isovanhemmat on mielellään halunneet varmistaa, että lapsilla on ollut mahdollisuus ja välineet harrastaa haluamiaan asioita. Samoin mummolassa on ollut aina tarvittaessa hoitopaikka.
Jos nyt sitten joku juhlamekko joskus on ollut mummon eikä minun maun mukainen, niin en kyllä usko, että siitä on mitään haittaa kenellekään koitunut.Olet järkevä. Sun kanssa olisikin helppo toimia.
Kaikki ei aina voi myötäillä toisen ihmisen maailmaa, kun ei tiedä siitä. Vein aikoinani kummilapselleni lahjaksi kirjoja, koska olen itse lukija ja lapsesta asti sitä ollut. Lapsen äiti oli aina siitä jotenkin närkästynyt, lapsi kyllä tykkäsi lukea ja luimmme yhdessä usein.
Mutta kun tavaraa olisi pitänyt antaa tai rahaa. En lähtenyt siihen peliin mukaan.
Nyt kummilapsi on aikuinen ja sanoo, että hänellä on vieläkin kaikki ne kirjat tallessa ja aikoo pitääkin ja säilyttää omaa tulevaa lastaan varten.Tuliko mieleesi, että veit saman kirjan kuin äiti oli jo hankkinut tai hän tiesi, että tulee muualtakin?
Yleensä se äiti yrittää jollain tavoin kontrolloida sitä tulvaa ja vinkkaa ihan siksi, että ei tulisi samaa tavaraa monesta suunnasta.
t. kolme tatupatua, neljä samaa ellaa jne.
Ei. Siihen aikaan mitään tatuja ja patuja ei ollutkaan
Ikinä ei heillä kirjoja näkynyt, muuta kuin ne minun lapselle ostamani ja nekään ei olleet mitään ohkaisia kuvakirjoja. Siksi veinkin, kun tiesin, että siinä perheessä ei lapsille lueta.Ja kirjastojahan ei ole myöskään. Kaikki eivät tosiaan halua ostaa omaksi kirjoja.
Huomaa, että joku sivistymätön mammeli on vetänyt herneen pahasti nenään kirjoista - siis ei oikeesti voi olla noin vaikeaa. Kun joku haluaa satsata sun lasten lukutaitoon ja sivistykseen, niin luulisi sen olevan hyvä asia, varsinkin kun lapsi itse on säilyttänyt nämä tärkeät lahjat.
Tässäkin ketjussa näkee kuinka etuoikeutettuja ja kiittämättömiä nykymammelit on.
Höpsis. Minusta kirja on hieno lahja. Harmittaa vaan, jos joku pelkästään siitä, että kotona ei ole kirjoja näkyvillä tekee päätelmiä, ettei kotona luettaisi.
Päätelmiä ja päätelmiä. Me ihmiset, jotka käydään toistemme luona, ollaan paljon yhteydessä, koska ollaan hyviä ystäviä, me yleensä TUNNEMME toisemme. Ei me tehdä toisistamme päätelmiä heidän kotinsa tavaroiden tms. perusteella, vaan tunnetaan ja tiedetään toisemme ihan muutenkin.
Voi hyvä taivas teidän ajatuksianne.
Ei meidän tarvitse penkoa toistemme kaappeja ja komeroita oppiaksemme tuntemaan heidän tapojaan ja mieltymyksiään. Kyllä ne on elämän varrella tulleet esille ihan ilmankin.
Vai mitä luulette, täytyykö minun penkoa jonkun ystäväni koti löytääkseni sieltä lumilaudan, ja jos en löydä, vasta sittenkö voin olla varma, ettei perheessä kukaan harrasta lumilautailua? Vai uskoisinko ihan ystäväni kertoman ja oman heistä saamani kokemukseni perusteella, että heillä ei lumilautailla?Se kummi voi olla joku joka ei ole niin kamalan tuttu toisen puolison kanssa, vaan esimerkiksi toisen serkku, joka lähinnä velvollisuudesta on otettu kummiksi tai siksi että puoliso on hänen lastensa kummi.
Meillä on ihan kaikki lastenkirjat meidän vanhempien huoneessa, jonne täytyy vieraiden erikseen mennä eri kerrokseen penkomaan nähdäkseen onko meillä lastenkirjoja lapsille vai ei.
Voi voi. Voi voi. Kaikki on niin vaikeata.
Jos minä olisin se velvollisuuskummi, niin en osallistuisi koko kummiuteen sitä nimellistä velvollisuutta enempää. Lahjat lapselle hankkii se oikea kummi ja sillä siisti.
Mutta jos siltä tuntemattomalta kummilta nyt kuitenkin jotain tahtoo, niin eikö vanhempi voi sanoa, että älä osta ainakaan kirjaa, koska todennäköisesti se on hutiostos, lapsella on jo kirjoja.
Joten unohdetaan nyt ne kirjat sitten, kun niistäkin saatiin aikaan tämmöinen täpinä.
Ei kirjoja, ei vaatteita, ei lahjakortteja.
Miten se raha sitten olisi parhainta antaa? Vanhemman tilille? Vai käteisenä kuoressa?En ole sanonut että ei kirjoja vaan että on todella törkeää päättää omin päin olla se sivistyksen airut, joka sivistää jonkun toisen lasta, kun se toinen ei osaa. Kuten tämä yksi täällä sössötti.
Ja että jos ostaa kirjoja, tarkistaa ettei se lapsi saa sitä samaa kirjaa moneen kertaan tai että sitä ei ole jo.
Ylipäätään on fiksua kysyä vanhemmilta mitä lapsi toivoo, mitä hän tarvitsee ja mitä ei ole muuten tulossa.
Räpäti räpäti, uskotaan jo että mitään ei saa ostaa ennen kuin on käyty vanhempien kanssa tarkka rätinki, mitä kukakin lahjan antaja saa tuoda ja millä mielellä.
Ei ihme jos ihmiset ei enää halua ryhtyä kummiksi.Ei siinä mitään ylivoimaista ole. Opettelet vain käyttäytymään kuten normaalit ihmiset.
Ihanko tosissasi selität, että näiden mammeleiden käytös ja valitus olisi jotenkin normaalia? Ennen selvittiin oikein hyvin ilman pakollisia lahjalistoja ja selvityksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota hallintaa olen pohtinut itsekin. Sopisi kuvaan. AP
Mä olen 50v velanainen mutta mulla on 2 kummilasta. Ikäni olen ihmetellyt kun lapsille ostetaan liian pieniä vaatteita. Itsekin niitä sain tädeiltä ja mummoilta aikanaan. En tiedä sanoiko äiti asiasta mutta aina tuli liian pientä. Nyt kun ostan lapsille TOUVOTTUJA vaatteita niin kysyn aina koot.
Mikä tosiaan on tää ikiaikainen ongelma että mummot ja tätit roudaa liian pientä vaatetta?
Jos mummi et tiedä kokoa varmasti niin osta se liian iso mieluummin.
Mun anoppi välillä innostui ostamaan kasvunvaraa muutamia vuosia. Ihan hyvin voi laittaa villatakin tai housut kokoa 110 muutaman kuukauden ikäisen päälle, kunhan vähän käärii hihoja ja lahkeita? Pääsääntöisesti toi kuitenkin liian pientä vaatetta.
Ei, mulla ei ole tilaa säilöä muutaman vuoden päästä käyttöön tulevia vaatteita.
Nää "neuvot" alkaa jo olla naurettavia. Ei saa tuoda liian pientä vaatetta, mutta ei myöskään missään tapauksessa olla kasvunvaraa, koska ei ole tilaa niille 😂
Nää äitylit pitäis viedä jonnekin kehitysmaahan katsomaan todellisessa puutteessa eläviä onnellisia ja tyytyväisiä ihmisiä - jospa se auttaisi tuohon valitukseen ja norsunvituralla olevaan naamaan.
Kun kehitysmaissakaan ei tarvita noita riepuja. Lue joskus uutisia, ylitarjontaa on sielläkin noista.
Kysymys olikin tästä valittavasta marisijamammasta, jolle ei mikään kelpaa. Muualla maailmassa vielä osataan käytöstavat ja kiitollisuus.
Alue: Aihe vapaa
No sitä en kyllä tajua. Mullakin on kolme lapsenlasta, jo periaatteessa aikuisia ja joskus ostin jotain heille, mutta aina hyvää ja uutta. Mutta lähinnä kyllä niin, että käytiin yhdessä ostamassa.
Nyt en kyllä ostaisi hyvä jos sukkiakaan. Nuoret on niin kranttuja ja tietoisia omasta tyylistään. Rahan annan jos pyytävät ja jos on antaa. On niitä menoja itselläkin.