Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi isovanhemmat haluavat tukea lapsiperhettä aina vain ostamalla vaatteita?
23.09.2023 |
Meille olisi paljon enemmän iloa esim. lahjakorteista, joilla saisimme ostettua lapsille tarpeellisia asioita tai vaikka osallistumisesta turvaistuinkuluihin tai vastaaviin kalliisiin hankintoihin. Isovanhemmat tuovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen vaatteita, jotka ovat liian pieniä, epäkäytännöllisiä ja rikki (kirppikseltä). Lisäksi tämän seurauksena lapsilla on esim. monia kymmeniä erilaisia paitoja, mutta ei yhtään housuja, kun edes vaatteen tyypistä esitettyjä toiveita ei huomioida. Ei voi myöskään tehdä niin, että ostamme tarpeellisia vaatteita heidän piikkiinsä, koska se vaatteen kuosin valitseminen on ilmeisesti se juttu.
Kommentit (1577)
Miten aina menee väärin? Liian pieniä tai isoja tai tyylittömiä vaatteita. Kiittämättömyys on maailman palkka!! Tämä ketju sen osoittaa. Häpeä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten aina menee väärin? Liian pieniä tai isoja tai tyylittömiä vaatteita. Kiittämättömyys on maailman palkka!! Tämä ketju sen osoittaa. Häpeä ap.
Miksi niistä käyttökelvottomista vaatteista pitäisi olla kiitollinen?
Ostan lapsenlapsilleni hyvälaatuiset (tuttu, lasten vanhempien suosima merkki) ulkoiluhaalarit ja muut ulkoiluvaatteet lasten tykkäämissä väreissä. Ulkoiluvaatteet ostan yleensä uusina ja sisävaatteita ostan satunnaisesti kirppareilta. Hyvin on yhteistyö toiminut lasten vanhempien kanssa, kun kysyy mitä tarvitaan ja kuuntelee oikeasti vastaukset, eikä sooloile sen mukaan mikä minusta olisi kiva hankkia.
Mitä ihmettä kukaan lapsi tekee vaatteilla, jotka ovat jo ostettaessa liian pieniä tai vääränlaisia (esim. taaperolle farkut)? Tyttäreni on kertonut hyvästä ystävästään, jonka lapset saavat isovanhemmilta juuri niitä vaatteita ja usein vielä vääränkokoisina, joita eivät tarvitse, mutta eivät niitä, joista olisi iloa ja hyötyä. En voi itse isoäitinä ymmärtää tällaisen toiminnan motivaatiota.
Jos/kun tarjoaa perheelle taloudellista apua lapsenlapsille hankintoja tekemällä tai harrastuksia maksamalla, niin ei tämän avun pitäisi olla mikään hallinnan ja nöyryytyksen muoto. Avunhan pitäisi olla nimenomaan avun tarvitsijan tarpeista lähtöisin, ei avun antajan. Minusta on ilo saada auttaa lapseni perhettä lastenlasten hankintoja tekemällä/maksamalla, varsinkin kun tiedän siitä olevan todella iso apu perheen taloudelliseen tilanteeseen.
Ehkä eivät koe siinä erityisesti "auttavansa" teitä, vaan tykkäävät vaan ostella tykkäämiään juttuja lapsenlapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten aina menee väärin? Liian pieniä tai isoja tai tyylittömiä vaatteita. Kiittämättömyys on maailman palkka!! Tämä ketju sen osoittaa. Häpeä ap.
Miksi niistä käyttökelvottomista vaatteista pitäisi olla kiitollinen?
Saat pölyrättejä.
Sano mummolle "jos haluat auttaa, vie roskat" ja heitä hänen nähden lahjalumput siihen roskapussiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Tätä mummin asennetta en voi yksinkertaisesti kestää. Miksi pitää saada ostaa jotain itselle mieleistä? Miksi et halua ostaa, mitä se toinen haluaa? Eikö tuo ole idea lahjan antamisessa?
Voi kysyä, että mitä tarvitaan/halutaan. Jos ei tiedä niin voi vain antaa rahaa. Se varmasti ilahduttaa saajaa.On tavallinen ilmiö, että ihmiset ostavat lahjaksi sellaista, mistä saaja ei pidä. Tätä tehdään myös aikuisille. Sain aikoinaan suuren määrän lahjakirjoja, joista en pitänyt. Kerroin mielipiteeni antajalle parin ensimmäisen kirjan jälkeen ja yritin selittää asiaa nätisti.
Aina on riski lahjaa antaessa, että lahjan saaja ei siitä pidä, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi. Näin voi käydä, jos ei tunne lahjan saajaa riittävän hyvin, tai ei jostakin syystä voi tai halua kysyä mitä toinen haluaisi.
Lasten kohdalla pitäisi kuitenkin olla helpompaa, kun vaan kysyy vanhemmilta toiveita, jos ei lapselta itseltään pääse kysymään. Yleensä lapset on kovinkin innokkaita tekemään listaa lahjatoiveistaan.
Mummo kyseli lapsilta toiveita lähinnä siksi, ettei vahingossakaan osta mitään toivottua.
Nää stoorit vaan kasvaa 🤭 En todellakaan usko, että mummo olisi toiminut noin, eiköhän kyse on äidin omasta kontrollin tarpeesta. Kaikkien pitää noudattaa listoja tai muuten tulee sanomista.
Miksi se mummo sitten erikseen kysyy toiveet, ja ostaa joka kerta jotain ihan muuta? Siis joka kerta. Kiusallaan, muistisairaus vai mikä? Pakkohan ei ois kysyä toiveita jos ei niitä halua noudattaa kuitenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Ostan lapsenlapsilleni hyvälaatuiset (tuttu, lasten vanhempien suosima merkki) ulkoiluhaalarit ja muut ulkoiluvaatteet lasten tykkäämissä väreissä. Ulkoiluvaatteet ostan yleensä uusina ja sisävaatteita ostan satunnaisesti kirppareilta. Hyvin on yhteistyö toiminut lasten vanhempien kanssa, kun kysyy mitä tarvitaan ja kuuntelee oikeasti vastaukset, eikä sooloile sen mukaan mikä minusta olisi kiva hankkia.
Mitä ihmettä kukaan lapsi tekee vaatteilla, jotka ovat jo ostettaessa liian pieniä tai vääränlaisia (esim. taaperolle farkut)? Tyttäreni on kertonut hyvästä ystävästään, jonka lapset saavat isovanhemmilta juuri niitä vaatteita ja usein vielä vääränkokoisina, joita eivät tarvitse, mutta eivät niitä, joista olisi iloa ja hyötyä. En voi itse isoäitinä ymmärtää tällaisen toiminnan motivaatiota.
Jos/kun tarjoaa perheelle taloudellista apua lapsenlapsille hankintoja tekemällä tai harrastuksia maksamalla, niin ei tämän avun pitäisi olla mikään hallinnan ja nöyryytyksen muoto. Avunhan pitäisi olla nimenomaan avun tarvitsijan tarpeista lähtöisin, ei avun antajan. Minusta on ilo saada auttaa lapseni perhettä lastenlasten hankintoja tekemällä/maksamalla, varsinkin kun tiedän siitä olevan todella iso apu perheen taloudelliseen tilanteeseen.
Näin mun äiti toimi, kun olin hoitovapaalla ja rahasta oli tiukkaa. Oli suuri apu! Kiitos äiti! Nykyään kyllä maksan lasteni vaatteet itse, kun taloudellinen tilanne on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että niin monella on taloudellisesti huonosti pärjäävät lapset ja heillä ei vielä lapsia.
Omat lapseni ovat hyväpalkkaisia, taloudet hyvässä jamassa, heillä ei ole pieneläkeläisen ostamille halpavaatteille eikä kirpparitavaralle tarvetta. Itse kyllä käyvät kirppareillakin, teinityttö etenkin etsii persoonallisia vaatteita.
Mutta en itsekään tarvitse heiltä raha-apua.
En kehu mutta toisaalta kun täällä vauvallakin kehutaan satojen neliöitten taloista uima-altailla ja poneilla ja halveerataan vähäosaisia
Niin isovanhemmatko ne sitä elintasoa ylläpitää?
Vierailija kirjoitti:
Miten aina menee väärin? Liian pieniä tai isoja tai tyylittömiä vaatteita. Kiittämättömyys on maailman palkka!! Tämä ketju sen osoittaa. Häpeä ap.
Miksi kenenkään pitäisi olla kiitollinen liian pienistä tai tarpeettomista vaatteista, varsinkin jos asiasta on jo sanottu moneen kertaan? Parempi ois jos eivät toisi mitään, kuin että tuodaan mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Tätä mummin asennetta en voi yksinkertaisesti kestää. Miksi pitää saada ostaa jotain itselle mieleistä? Miksi et halua ostaa, mitä se toinen haluaa? Eikö tuo ole idea lahjan antamisessa?
Voi kysyä, että mitä tarvitaan/halutaan. Jos ei tiedä niin voi vain antaa rahaa. Se varmasti ilahduttaa saajaa.On tavallinen ilmiö, että ihmiset ostavat lahjaksi sellaista, mistä saaja ei pidä. Tätä tehdään myös aikuisille. Sain aikoinaan suuren määrän lahjakirjoja, joista en pitänyt. Kerroin mielipiteeni antajalle parin ensimmäisen kirjan jälkeen ja yritin selittää asiaa nätisti.
Aina on riski lahjaa antaessa, että lahjan saaja ei siitä pidä, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi. Näin voi käydä, jos ei tunne lahjan saajaa riittävän hyvin, tai ei jostakin syystä voi tai halua kysyä mitä toinen haluaisi.
Lasten kohdalla pitäisi kuitenkin olla helpompaa, kun vaan kysyy vanhemmilta toiveita, jos ei lapselta itseltään pääse kysymään. Yleensä lapset on kovinkin innokkaita tekemään listaa lahjatoiveistaan.
Mummo kyseli lapsilta toiveita lähinnä siksi, ettei vahingossakaan osta mitään toivottua.
Nää stoorit vaan kasvaa 🤭 En todellakaan usko, että mummo olisi toiminut noin, eiköhän kyse on äidin omasta kontrollin tarpeesta. Kaikkien pitää noudattaa listoja tai muuten tulee sanomista.
Miksi se mummo sitten erikseen kysyy toiveet, ja ostaa joka kerta jotain ihan muuta? Siis joka kerta. Kiusallaan, muistisairaus vai mikä? Pakkohan ei ois kysyä toiveita jos ei niitä halua noudattaa kuitenkaan...
Se lähtee siitä vankasta uskosta, että mummo tietää paremmin. Siksi niihin äidin ininöihin ei tarvitse suhtautua niin vakavasti, eikä edes lapsen, koska mummohan se tietää, mistä se lapsi oikeasti tykkää. Samasta kuin mummo.
eri
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että niin monella on taloudellisesti huonosti pärjäävät lapset ja heillä ei vielä lapsia.
Omat lapseni ovat hyväpalkkaisia, taloudet hyvässä jamassa, heillä ei ole pieneläkeläisen ostamille halpavaatteille eikä kirpparitavaralle tarvetta. Itse kyllä käyvät kirppareillakin, teinityttö etenkin etsii persoonallisia vaatteita.
Mutta en itsekään tarvitse heiltä raha-apua.En kehu mutta toisaalta kun täällä vauvallakin kehutaan satojen neliöitten taloista uima-altailla ja poneilla ja halveerataan vähäosaisia
Niin isovanhemmatko ne sitä elintasoa ylläpitää?
Kirjoitusvirhe eka lauseessa, huonostipärjäävillä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että niin monella on taloudellisesti huonosti pärjäävät lapset ja heillä ei vielä lapsia.
Omat lapseni ovat hyväpalkkaisia, taloudet hyvässä jamassa, heillä ei ole pieneläkeläisen ostamille halpavaatteille eikä kirpparitavaralle tarvetta. Itse kyllä käyvät kirppareillakin, teinityttö etenkin etsii persoonallisia vaatteita.
Mutta en itsekään tarvitse heiltä raha-apua.En kehu mutta toisaalta kun täällä vauvallakin kehutaan satojen neliöitten taloista uima-altailla ja poneilla ja halveerataan vähäosaisia
Niin isovanhemmatko ne sitä elintasoa ylläpitää?
Aika monet täällä on niitä ihan hyvin pärjääviä, kertovat että voivat kyllä itsekin ostaa vaatteet, ja silti heille kannetaan sitä kirppistavaraa. Sitä vois tosiaan kysyä, että miksi ihmeessä.
No me ei saada mitään. Jotain ilmaistuotteita korkeintaan. Ja rahaa kyllä heillä on, ettei siitä ole kysymys. Kerran lupailivat polkupyörää, mutta kun kysyin ovatko ostamassa, koska muuten ostan itse, niin olivat ihan pöyristyneitä että mitä ihmettä, miten edes kehtaan pyytää mitään tuollaista. Eli siis saattavat lupailla jotain suurempaa, mutta sitten unohtavat nämä lupaukset. En tiedä mitä vinksahtanutta tuo sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Tätä mummin asennetta en voi yksinkertaisesti kestää. Miksi pitää saada ostaa jotain itselle mieleistä? Miksi et halua ostaa, mitä se toinen haluaa? Eikö tuo ole idea lahjan antamisessa?
Voi kysyä, että mitä tarvitaan/halutaan. Jos ei tiedä niin voi vain antaa rahaa. Se varmasti ilahduttaa saajaa.On tavallinen ilmiö, että ihmiset ostavat lahjaksi sellaista, mistä saaja ei pidä. Tätä tehdään myös aikuisille. Sain aikoinaan suuren määrän lahjakirjoja, joista en pitänyt. Kerroin mielipiteeni antajalle parin ensimmäisen kirjan jälkeen ja yritin selittää asiaa nätisti.
Aina on riski lahjaa antaessa, että lahjan saaja ei siitä pidä, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi. Näin voi käydä, jos ei tunne lahjan saajaa riittävän hyvin, tai ei jostakin syystä voi tai halua kysyä mitä toinen haluaisi.
Lasten kohdalla pitäisi kuitenkin olla helpompaa, kun vaan kysyy vanhemmilta toiveita, jos ei lapselta itseltään pääse kysymään. Yleensä lapset on kovinkin innokkaita tekemään listaa lahjatoiveistaan.
Mummo kyseli lapsilta toiveita lähinnä siksi, ettei vahingossakaan osta mitään toivottua.
Nää stoorit vaan kasvaa 🤭 En todellakaan usko, että mummo olisi toiminut noin, eiköhän kyse on äidin omasta kontrollin tarpeesta. Kaikkien pitää noudattaa listoja tai muuten tulee sanomista.
Miksi se mummo sitten erikseen kysyy toiveet, ja ostaa joka kerta jotain ihan muuta? Siis joka kerta. Kiusallaan, muistisairaus vai mikä? Pakkohan ei ois kysyä toiveita jos ei niitä halua noudattaa kuitenkaan...
Se lähtee siitä vankasta uskosta, että mummo tietää paremmin. Siksi niihin äidin ininöihin ei tarvitse suhtautua niin vakavasti, eikä edes lapsen, koska mummohan se tietää, mistä se lapsi oikeasti tykkää. Samasta kuin mummo.
eri
Joo mutta miten ihmeessä! Vaikka lapsi itse kertoisi mistä tykkää ja mistä ei?! Onhan tuo nyt ihan vinksahtanutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Varmasti joudutte viemään kierrätykseen myös niitä itse ostamianne vaatteita. Siinä samallahan ne lahjaksi saadut vääränlaiset vaatteet voi viedä pois.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tätä kierrättämisen ulkoistamista ja sen kutsumista lahjan antamiseksi.
Oma anoppi on tällainen henkilö. Hänen pitää jatkuvasti ostaa itselleen kaikkea uutta, vaikka varastot pursuavat jo ennestään. Kuulemma hän ei raaski hankkiutua itse tavarasta eroon, joten roina annetaan meille. Poissa silmistä, poissa mielestä. Meillä työssäkäyvillä on ilmeisesti aikaa ravata sorttiasemalla, kierrätyskeskuksessa ja lahjoituslaatikoilla, toisin kuin eläkkeellä olevalla anopilla. Jos emme suostu ottamana lahjoitusta vastaan, anoppi toteaa tavaroiden odottavan meitä sitten, kun tulee kuolinsiivouksen aika.
Joka syksy vuorossa on myös syyllistäminen siitä, kuinka meidän pitää tulla tyhjentämään heidän marjapensaansa ja omenapuunsa. Kun muutenhan ne pitäisi laittaa kompostiin. Samoin heidän jääkaappinsa pitää aina tulla tyhjentämään ennen ulkomaan matkoja, koska muutenhan ruoka pitäisi laittaa roskikseen. Olemme todenneet, että on vaan helpompi ottaa ruoat vastaan ja heittää kotona suoraan biojätteeseen.
Eli joka tavalla mahdollistatte tuon " alkoholismin" tavaraan ja ruokaan? Mitä sitten ihmettelet, ei se lopu ennen kuin mahdollistajat lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon lopettanut kaiken ostamisen, kun en mitään mieluisaa ole osannut ostaa. - mummi
Olet varmaan kysynyt mitä tarvitsee, kysynyt koot jne.? Jostain syystä siskoni ja kummit osaavat kysyä sen hetkistä kokoa, mutta anoppi ei tähän kykene. Olen miettinyt kovasti, että mistä tämä arvovaltakysymys?
Mieskään ei osaisi sanoa lapselle sopivaa kokoa kysymättä multa, joten lasta harvoin näkevä anoppikaan ei voi osata.
Mutta kun pitää päsmäröidä ja kuvitella, että kyllä mummo tietää.
Ja miniä on sitten ikävä ihminen, kun mummon ostamat ei kelpaa.Tätä mummin asennetta en voi yksinkertaisesti kestää. Miksi pitää saada ostaa jotain itselle mieleistä? Miksi et halua ostaa, mitä se toinen haluaa? Eikö tuo ole idea lahjan antamisessa?
Voi kysyä, että mitä tarvitaan/halutaan. Jos ei tiedä niin voi vain antaa rahaa. Se varmasti ilahduttaa saajaa.On tavallinen ilmiö, että ihmiset ostavat lahjaksi sellaista, mistä saaja ei pidä. Tätä tehdään myös aikuisille. Sain aikoinaan suuren määrän lahjakirjoja, joista en pitänyt. Kerroin mielipiteeni antajalle parin ensimmäisen kirjan jälkeen ja yritin selittää asiaa nätisti.
Aina on riski lahjaa antaessa, että lahjan saaja ei siitä pidä, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisi. Näin voi käydä, jos ei tunne lahjan saajaa riittävän hyvin, tai ei jostakin syystä voi tai halua kysyä mitä toinen haluaisi.
Lasten kohdalla pitäisi kuitenkin olla helpompaa, kun vaan kysyy vanhemmilta toiveita, jos ei lapselta itseltään pääse kysymään. Yleensä lapset on kovinkin innokkaita tekemään listaa lahjatoiveistaan.
Mummo kyseli lapsilta toiveita lähinnä siksi, ettei vahingossakaan osta mitään toivottua.
Nää stoorit vaan kasvaa 🤭 En todellakaan usko, että mummo olisi toiminut noin, eiköhän kyse on äidin omasta kontrollin tarpeesta. Kaikkien pitää noudattaa listoja tai muuten tulee sanomista.
Miksi se mummo sitten erikseen kysyy toiveet, ja ostaa joka kerta jotain ihan muuta? Siis joka kerta. Kiusallaan, muistisairaus vai mikä? Pakkohan ei ois kysyä toiveita jos ei niitä halua noudattaa kuitenkaan...
Se lähtee siitä vankasta uskosta, että mummo tietää paremmin. Siksi niihin äidin ininöihin ei tarvitse suhtautua niin vakavasti, eikä edes lapsen, koska mummohan se tietää, mistä se lapsi oikeasti tykkää. Samasta kuin mummo.
eri
Joo mutta miten ihmeessä! Vaikka lapsi itse kertoisi mistä tykkää ja mistä ei?! Onhan tuo nyt ihan vinksahtanutta!
En osaa sanoa. Sekä minun äitini että anoppini ovat tuollaisia. Kumpikaan ei ole koskaan oikeasti kuunnellut lapsiaan. Ehkä heille ne lapset ei ole ksokaan oikein itsestä irronneetkaan.
Anoppini saattoi soittaa ja kysyä, mitä ostaisi meille kun käy Riihimäellä lasimyymälässä. Kerroin selkeästi halvan ja järkevän toiveen, hän toi noin 10 kertaa kalliimman ja töysin hyödyttömän.
Äitini taas kantoi tyttärille nukkeja, nukkekoteja, nukkekirjoja, nuken kalusteita, nukenvaatteita nini että niitä on lämmin varasto täynnä, eikä kumpikaan koskaan leikkinyt niillä. Äiti itse jäänyt lapsena jotain nukkea vaille.
He on molemmat muutenkin täysin rajattomia ja sillä lailla negatiivisesti nälvimällä ja kieltämällä ja rankaisemalla ja kostamalla toimivia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin ihmisillä vaan on tapana hamstrata kaikkea kirpputorilta kun halvalla saa. Pistäisin itse vaa johonkin kierrätykseen suoraan. Tuo ei ole mitenkään haitallista lasta kohtaan ja en lähtisi välejä sukulaisiin sen takia pilaamaan.
Ei kaikilla ole aikaa kuskailla ylimääräisi vaatteita jatkuvasti kierrätykseen. Varsinkin maaseudulla sinne lähimpään kierrätyspaikkaan voi olla kymmeniä kilometrejä matkaa.
Varmasti joudutte viemään kierrätykseen myös niitä itse ostamianne vaatteita. Siinä samallahan ne lahjaksi saadut vääränlaiset vaatteet voi viedä pois.
Ei meillä ainakaan mene mihinkään ilmaislootaan omista ostoksista mitään.
Ja kai sillä mummollakin menee, veisi samalla.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lahja ilahduttaa saajaa ja antajaa. Onneksi tuo vaihe, jolloin lapset eivät osaa kertoa omia toiveitaan, on kovin lyhyt. Kun se on ohi, niin lasten venhempien ei pitäisi edes olla yhtälössä mukana. Eiväthän ne lahjat heille ole, vaan sille lapselle.
Kyllä ne lahjat kuuluu heillekin koska hehän ne yleensä pyykkäävät ja siivoavat.
Onpa itsekästä valitusta - eli äitylin pitää tässäkin päästä pätemään, ja lasta ei siis saa ilahduttaa.
Miten lapsi ilahtuu epäkäytännöllisestä / liian pienestä vaatekappaleesta?
Voihan se toki alkuun ilahtua, jos siinä on kiva kuva. Ja sitten pettymys on kahta kauheampi, kun käykin ilmi että paita onkin liian pieni. Ja vanhempi saa kuunnella kiukut siinä kohtaa toki, mummo ihmettelee että mitä ne lapsen vanhemmat valittaa, lapsihan tykkäsi siitä!
Alue: Aihe vapaa
Minä ainakin kiitän onneani, että on hyvin toimeentulevat isovanhemmat. Kysytään säännöllisin väliajoin, mitä lapsi tarvitsee ja menevät sitten yhdessä ostoksille 10 vuotiaan lapsemme kanssa. Syksyllä kysellään onko luistimet, sukset jne. sopivat? Keväällä pyörä. Jos ei niin käyvät tytön kanssa ostamassa. Tytön kerta viikkoisen ratsastuksen maksavat. Tyttöä näkevät noin kerta viikkoon. Käyvät uimassa, luistelemassa tai puuhastelevat mitä milloinkin. Tytön onneksi kaikki isovanhemmat ovat vielä elossa ja aktiivisia vaikka ovat 1943-1949 välillä syntyneitä. Vakaviakin sairauksia ollut. En voi muusta "valittaa" kuin vanhojen ihmisten koomisista rutiineista.