Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Aloituksessa koko homma alkoi siitä, kun mies alkoi yllättäen vaatia avioehdon tekemistä. Aloittaja olisi ilman tuota ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen. Kun nainen huomaa avioeron olevan vain ajan kysymys, niin kyllä siinä rupeaa miettimään sovittuja päätöksiä.
Avioehto on saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet siis. Apn mies ei lulemani perusteella ole eroa hakenut, vain haluaa avioehdon. Tottakai ap varmaan miettii edellisiä sopimuksia, mutta eihän kukaan voi mennä selittämään että miten asiat olisi pitänyt hoitaa. En mä ymmärrä miten apn mies nyt on muka niin huono, ihan perus tilannehan heillä on. Mitä järkeä pohtia jälkikäteen että lapset olisi pitänyt laittaa hoitoon ja apn olisi pitänyt tehdä uraa jne. Meni jo, mitä hyödyttää vatvoa vanhoja päätöksiä?
Avioehdon vaatiminen tuossa vaiheessa ilman mitään syytä on väärin. Mies ei halua vielä eroa, hän haluaa naisen uhrautuvan vielä muutaman vuoden, että lapset ovat isompia ja mies on saanut tienattua lisää rahaa naisen kustannuksella. Mies ei tasan tarkkaan ryhdy hoitamaan lapsia tässä vaiheessa yhtään enempää mitä nyt.
Ap on palannut töihin.
Mut hoitaako mies silti niitä lapsia? Käyttääkö miehensä nyt vähemmän aikaa työllensä?
Työaika on yleensä 7.5h tai 8h, riippuu miten ruokatunti lasketaan. Onko jossain ilmennyt että mies tekisi 12h päivää? Eipä ole, siellä puhutaan vain tuloista.
Yrittäkää nyt ymmärtää jo etteivät tulot yleensä liity tehtyihin tunteihin. Jos mies tekee "ylitöitä" toimihenkilönä niin se on lähes poikkeksetta 1:1 saldoja joita ei saa rahaksi.
Onpa kiva kuulla, että ne isopalkkaiset uraohjukset tekevät vain 7,5 tunnin työpäivää. Mitä ne sitten valittaa pitkistä työpäivistä? Kyllähän tuossa he pystyvät hoitamaan lasten päiväkotikuskaukset ja kaiken muunkin lapsiin liittyvän ihan ilman ongelmia.
Kuka valittaa pitkää työpäivää ja missä?
Taitaa tuo selittety tulla lähinnä eläkeläismummojen suusta joiden ukot joutuivat noin tekemään. Ajat ovat muuttuneet, ei noita nykyisiä uraohjuksia edes kiinnosta vulva. Olette pudonneet jalustaltanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
Ihmiset ei tajua osituksesta mitään, turha heille on asiaa yrittää selittää. He kuvittelevat myös että kaikki on yhteistä silloin kun menot on puoliksi arjessa.
Todellakin avioehto kannattaa olla heti jos omaisuutta on enemmän kuin se koti.
No sitten ap perintö tuottoineen pitää siinä huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
Ihmiset ei tajua osituksesta mitään, turha heille on asiaa yrittää selittää. He kuvittelevat myös että kaikki on yhteistä silloin kun menot on puoliksi arjessa.
Todellakin avioehto kannattaa olla heti jos omaisuutta on enemmän kuin se koti.
No aplla ja miehellä ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
Ihmiset ei tajua osituksesta mitään, turha heille on asiaa yrittää selittää. He kuvittelevat myös että kaikki on yhteistä silloin kun menot on puoliksi arjessa.
Todellakin avioehto kannattaa olla heti jos omaisuutta on enemmän kuin se koti.
No aplla ja miehellä ei ollut.
Mistä niin päättelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
Ihmiset ei tajua osituksesta mitään, turha heille on asiaa yrittää selittää. He kuvittelevat myös että kaikki on yhteistä silloin kun menot on puoliksi arjessa.
Todellakin avioehto kannattaa olla heti jos omaisuutta on enemmän kuin se koti.
No sitten ap perintö tuottoineen pitää siinä huomioida.
Apn perintö oli käteistä. Toki sen voi huomioida avioehdossa, ei siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla ollaan vähän samassa tilanteessa. Olen hoitanut lapsia kotona pitkään ja masennus aiheutti irtisanoutumisen työpaikalta. Nyt opiskelen mutta mitään säästöjä ei ole. Nyt ollaan melkein jo erotilanteessa ja mies on saanut vuosien saatossa palkankorotuksia ja tienaa nyt hyvin. On saanut tehdä rauhassa aamusta iltaan kun minä olen hoitanut lasten asioita.
Ahdistaa ja tuntuu pahalta. Jos nyt eroamme ja myymme talon, olen silti todella köyhä.
Saan ahdistuskohtuksia ja hän käyttää henkistä väkivaltaa (jota ei kuitenkaan tunnusta, minä olen syyllinen kaikkeen). En voi lähteä. Olen ihan tyhjän päällä muuten lasten kanssa.
Sinä saat erossa mukavan tasingon ellei avioehtoa ole. Lakiapuun yhteys.
Kyllä hän saa tasingon vaikka heillä olisi avioehtokin. Tietenkin jos ehto on täysin poissulkeva, on hän heikommassa asemassa, mutta mehän ei nyt tiedetä kenen nimissä heillä omaisuus edes on. Turhaan maalailette kuvaa, jossa avioehto on aina huono tai että ositus ilman sitä menee aina 50/50.
Tässäkin tilanteessa tuskin hänen miehensä ajattelisi että ota vaan puolet ja tasinko päälle, jos kerran hän on niin k.pää kun annetaan ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
Ihmiset ei tajua osituksesta mitään, turha heille on asiaa yrittää selittää. He kuvittelevat myös että kaikki on yhteistä silloin kun menot on puoliksi arjessa.
Todellakin avioehto kannattaa olla heti jos omaisuutta on enemmän kuin se koti.
No sitten ap perintö tuottoineen pitää siinä huomioida.
Apn perintö oli käteistä. Toki sen voi huomioida avioehdossa, ei siinä.
No ei kyllä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
Ihmiset ei tajua osituksesta mitään, turha heille on asiaa yrittää selittää. He kuvittelevat myös että kaikki on yhteistä silloin kun menot on puoliksi arjessa.
Todellakin avioehto kannattaa olla heti jos omaisuutta on enemmän kuin se koti.
No sitten ap perintö tuottoineen pitää siinä huomioida.
Apn perintö oli käteistä. Toki sen voi huomioida avioehdossa, ei siinä.
No ei kyllä ollut.
Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme.
Ei vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
Ihmiset ei tajua osituksesta mitään, turha heille on asiaa yrittää selittää. He kuvittelevat myös että kaikki on yhteistä silloin kun menot on puoliksi arjessa.
Todellakin avioehto kannattaa olla heti jos omaisuutta on enemmän kuin se koti.
No sitten ap perintö tuottoineen pitää siinä huomioida.
Apn perintö oli käteistä. Toki sen voi huomioida avioehdossa, ei siinä.
No ei kyllä ollut.
Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme.
Ei vai?
Ap laittoi sijoitustilille auton 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Ositus menee aina 50/50, ellei molemmat suostu johonkin muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ositus menee aina 50/50, ellei molemmat suostu johonkin muuhun.
Hyvin harvaa ositusta ei ihan itse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ositus menee aina 50/50, ellei molemmat suostu johonkin muuhun.
Ei edes mene. Kyllä se 50/50 osituskin pitää molempien hyväksyä. Ja jos sen osituksen sit tekee oikeus, lähtökohta on 50/50, mutta ei todellakaan automaatio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos päädyt allekirjoittamaan avioehdon, vaadi vastineeksi elatussopparia itsellesi. Jos ero tulisi, äijänketale maksaisi ainakin jtn. Jos oikein hyvin kävisi ja äijä delaisi, saisit eläkeyhtiön kautta eläkkeen, vaikka ette olisi enää naimisissa.
Toivotaan miehen kuolemaa... onneksi palstalla ei ole miesvihaa.
Lukemisen ymmärrys haloo. "Jos" ei ole sama kuin toive. Uutispläjäys: me kaikki kuolemme joskus.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on usein jotenkin ihme käsitys, että heidän rahoillaan maksetaan kaikki ja he tienaa enemmän jne. Sitten kun aletaan yhdessä laskemaan ja perkaamaan niin selviääkin, että tulot suht samat molemmilla mutta nainen maksaa paljon enemmän kaikesta yhteisestä ja perheen asioista ja mies lähinnä pistää itseensä, työkaluihinsa, autoonsa ja säästöön. Nähty monesti.
Tämä on totta. Sama asenne ulottuu myös kotitöihin. Miehet hahmottavat asian niin, että kaikki kotityöt ja kaikki kulut ja kaikki lasten hoito kuuluvat kokonaan naiselle, ja on mieheltä hieno kädenojennus, jos hän vaikka osallistuu ruokamenoihin tai vahtii vauvaa sillä aikaa kun vaimo käy lenkillä.
Jos arjen menot alkavat oikeasti näkyä miehen pankkitilin saldossa tai kodinhoito alkaa oikeasti aiheuttaa vaivaa ja rajoittaa harrastuksia tai lepäilyä/töistä palautumista, tämä on miehen mielestä lähtökohtaisesti väärin. Silloin hän alkaa valittaa, että ei hän YKSIN halua maksaa KAIKKEA, tai tehdä YKSIN KAIKKIA kotitöitä.
Jos mies hakee lapset tarhasta kerran viikossa, hän itse kuvittelee tekevänsä vähintään puolet, ehkä jopa KAIKEN. Ja kumma kyllä, tätä kompataan helposti tarhassa ja sukulaisten toimesta. On se Antti kyllä ihana mies kun hakee niiiiin ahkerasti lapsia tarhasta (melkein joka tiistai). Jopa vaimon omat vanhemmat voivat neuvoa, että älä nyt liikaa kuormita tuota aarretta.
Tämä johtuu siitä, että miehen pienikin liikahdus perheen hyväksi koetaan heti ylimääräiseksi ja aika isoksi työksi, jolla hän hyvän hyvyyttään auttaa vaimoa. Sen sijaan sama homma naisen tekemänä on ihan nolla, vie maksimissaan minuutin, ellei peräti edusta makoilua ja laiskottelua, jotka ovat naisille ominaisia syntejä, vaikka tutkimusten mukaan naiset kyllä tekevät kotona enemmän kuin miehet. Mystistä, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Aloituksessa koko homma alkoi siitä, kun mies alkoi yllättäen vaatia avioehdon tekemistä. Aloittaja olisi ilman tuota ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen. Kun nainen huomaa avioeron olevan vain ajan kysymys, niin kyllä siinä rupeaa miettimään sovittuja päätöksiä.
Avioehto on saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet siis. Apn mies ei lulemani perusteella ole eroa hakenut, vain haluaa avioehdon. Tottakai ap varmaan miettii edellisiä sopimuksia, mutta eihän kukaan voi mennä selittämään että miten asiat olisi pitänyt hoitaa. En mä ymmärrä miten apn mies nyt on muka niin huono, ihan perus tilannehan heillä on. Mitä järkeä pohtia jälkikäteen että lapset olisi pitänyt laittaa hoitoon ja apn olisi pitänyt tehdä uraa jne. Meni jo, mitä hyödyttää vatvoa vanhoja päätöksiä?
Avioehdon vaatiminen tuossa vaiheessa ilman mitään syytä on väärin. Mies ei halua vielä eroa, hän haluaa naisen uhrautuvan vielä muutaman vuoden, että lapset ovat isompia ja mies on saanut tienattua lisää rahaa naisen kustannuksella. Mies ei tasan tarkkaan ryhdy hoitamaan lapsia tässä vaiheessa yhtään enempää mitä nyt.
Ap on palannut töihin.
Mut hoitaako mies silti niitä lapsia? Käyttääkö miehensä nyt vähemmän aikaa työllensä?
Työaika on yleensä 7.5h tai 8h, riippuu miten ruokatunti lasketaan. Onko jossain ilmennyt että mies tekisi 12h päivää? Eipä ole, siellä puhutaan vain tuloista.
Yrittäkää nyt ymmärtää jo etteivät tulot yleensä liity tehtyihin tunteihin. Jos mies tekee "ylitöitä" toimihenkilönä niin se on lähes poikkeksetta 1:1 saldoja joita ei saa rahaksi.
Toimihenkilö ei ole uraohjus, eikä tee nousujohteista uraa. Toimihenkilö voi hoitaa työnsä riittävän hyvin vaikka yksinhuoltajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Kun asialliset argumentit loppuvat...
Missä sä näet asiallisia argumentteja?
Onhan se nyt ihan naurettavaa että määytään miten äiti tekee ratkaisut lasten hoidosta aina lasten parhaaksi ja miehen hyväksi mutta mies aina itsekkääyyttään eikä edes tajua miten äiti uhrautuu ja säästää aikaa ja rahaa.
Silkkaa höpönlöpöä.
Tulet kommentoimaan lukematta aloitusta ja muiden kommentteja. Vähän typerää.
No ihan kuule aloituksesta ja muiden kommenteistahan tossa nimenomaan puhuttiin.
No eipä täällä ole miehiä yleisesti haukuttu. En tiedä, mitä määkyminen tarkoittaa, mutta osoittaa asenteen kommentoijia kohtaan.
Jos jollakin on ollut huono kokemus puolisostaan, se on hänen huono kokemus. Ei tarkoita, että kaikki miehet on ikäviä. Yks naisvihamielinen ja yks miesvihamielinen on näkynyt. Jokainen osaa heidän äärikommentit sijoittaa niille kuuluvaan paikkaan.Mitäs sitten kun sen "yhden miesvihamielisen" kommentit saavat taas parisataa tykkäystä?
Jaa a, en tiedä. Ei ole koskaan vielä tullut vastaan.
Kannattaa kuitenkin ymmärtää erottaa kommentti, jossa puhutaan jostakin tietystä miehestä/naisesta, joka on tehnyt jotain typerää, tai yleistäen kaikki miehet/naiset...Ei ole tullut vastaan koska ei ole mitään "yhtä" miesvihaajaa tällä palstalla vaan teitä on tuhansia.
Voi kuule, ei sun, eikä edes mun juttuja jaksa niin moni lukea. Koitas keskittyä tässä ketjussa tähän aiheeseen. Täällä ei nyt vihata ketään. Pohditan käytännön ratkaisuja kotitilanteisiin.
Ehdotatte raivareita, toivotte miehen kuolemaa. Runkkaatte ringissä keksien tarinoita mitä mies on muka tehnyt ja miten se on voinut riistää naista.
Mitä se on jos ei miesvihaa?
Toki sun kaltaiselle miehen tappaminen on käytännön ratkaisu.
Ainoa miesvi ha on se, mitä sinä kenties herätät noilla äärimmäisillä ja tahallaan vääristetyillä tulkinnoilla. Väkivaltafantasiat kertoo, ettei kaikki ole siellä ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Mutta onko tämä oikein? Kuuluuko yhteisten lasten hoitamisen oikeasti jäädä naisen tappioksi?
Tähän voisi lainsäätäjäkin tehdä muutoksen, ja siksi aihe on hyvä yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Etenkin maassa, jossa syntyy aivan liian vähän lapsia.
Se on totta että yhteiskunnan tulisi kompensoida kotiin jäävän rahallista tappiota enemmän. Kotihoidontuki pitäisi olla tuplat, ottaa se raha vaikkapa täysin turhista valtion maksamista elareista.
Valtio maksaa elarit silloin, kun elatusvelvollinen ei maksa, joten ne elarit ei ole turhia.
On, täysin turhia. Ei ole yhteiskunnan asia elättää vaan sen lapsen tänne saattaneiden. Jos ei kiinnosta tai pysty, se on sit voi voi.
Kummasti yhteiskunta haluaa, että syntyvyys tästä nousisi. Mene mukaan politiikkaan, kun aihe on sinulle noin tärkeä.
Onpa noussutkin huimasti. Eiköhän se syntyvyys nouse enemmän, jos kotona oloa tuetaan kuin sillä että melko heikko aines saa sen pari sataa valtiolta toisen vanhemman sijaan.
Onkin suuri yllätys että heti aletaan aukoa päätä kun joku sanoo jotakin perusteltua.
Sitä saa mitä tilaa.
Missä oli se perustelu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on usein jotenkin ihme käsitys, että heidän rahoillaan maksetaan kaikki ja he tienaa enemmän jne. Sitten kun aletaan yhdessä laskemaan ja perkaamaan niin selviääkin, että tulot suht samat molemmilla mutta nainen maksaa paljon enemmän kaikesta yhteisestä ja perheen asioista ja mies lähinnä pistää itseensä, työkaluihinsa, autoonsa ja säästöön. Nähty monesti.
Tämä on totta. Sama asenne ulottuu myös kotitöihin. Miehet hahmottavat asian niin, että kaikki kotityöt ja kaikki kulut ja kaikki lasten hoito kuuluvat kokonaan naiselle, ja on mieheltä hieno kädenojennus, jos hän vaikka osallistuu ruokamenoihin tai vahtii vauvaa sillä aikaa kun vaimo käy lenkillä.
Jos arjen menot alkavat oikeasti näkyä miehen pankkitilin saldossa tai kodinhoito alkaa oikeasti aiheuttaa vaivaa ja rajoittaa harrastuksia tai lepäilyä/töistä palautumista, tämä on miehen mielestä lähtökohtaisesti väärin. Silloin hän alkaa valittaa, että ei hän YKSIN halua maksaa KAIKKEA, tai tehdä YKSIN KAIKKIA kotitöitä.
Jos mies hakee lapset tarhasta kerran viikossa, hän itse kuvittelee tekevänsä vähintään puolet, ehkä jopa KAIKEN. Ja kumma kyllä, tätä kompataan helposti tarhassa ja sukulaisten toimesta. On se Antti kyllä ihana mies kun hakee niiiiin ahkerasti lapsia tarhasta (melkein joka tiistai). Jopa vaimon omat vanhemmat voivat neuvoa, että älä nyt liikaa kuormita tuota aarretta.
Tämä johtuu siitä, että miehen pienikin liikahdus perheen hyväksi koetaan heti ylimääräiseksi ja aika isoksi työksi, jolla hän hyvän hyvyyttään auttaa vaimoa. Sen sijaan sama homma naisen tekemänä on ihan nolla, vie maksimissaan minuutin, ellei peräti edusta makoilua ja laiskottelua, jotka ovat naisille ominaisia syntejä, vaikka tutkimusten mukaan naiset kyllä tekevät kotona enemmän kuin miehet. Mystistä, eikö?
Puhut kahdesta eri asiasta. Se on totta mitä sanot yhteiskunnan asenteista. Sen sijaan miesten asenteista et voi puhua kuin omalta kohdaltasi sen perusteella mitä olet kokenut.
Minä en ympäristössäni tai omassa elämässäni tunne yhtäkään miestä/isää, joka kuvittelisi, toimisi tai edes puhuisi noin.
Tässä ap esimerkissä ei ollut.