Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä vaikuttaa. Nainen lähtee aamulla töihin, mutta mies jääkin herättelemään lasta ja hoitamaan kaikki aamutoimet, että saa vietyä lapsen hoitopaikkaan. Onhan se ihan tilanne, kun aiemmin mies on voinut nukkua tunnin pitempään ja suoriutua matkaan. Tai työpäivän aikana vahtia kelloa, että pääsee ajoissa hakemaan lapsen.
Kyllä meillä lähdetään duunista hakemaan lasta. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä.
Ehkä ongelma on tietyissä weetee-piireissä?
Kesken palaverin, asiakastapaamisen ja työmatkan? Ihanko totta?
Jos on työmatka niin toinen pariskunnan jäsen lienee asiasta tietoinen. Kommunikaatiolla tuosta yleensä selviää. Toki jos toinen osapuoli on täysin joustamaton niin ongelmia voi tulla.
Asiakastapaaminen? Kuka niitä pitää neljän jälkeen? Eiköhän se asiakaskin halua perheensä luo. Sama koskee palavereja. Jos ne venyy niin ei ole yksi tai kaksi joka on sanonut "nyt pitää mennä, kiitos palaverista". Noin tehdään keskellä päivääkin kun pitää lähteä syömään tai seuraava palaveri tulee päälle.
Mikä vimma sulla on keksiä todisteita sun narratiiville että miehet olis jotenkin paskoja? Edelleen: kuulostaa että ongelma on teidän piireissä.
Miksi yrität koko ajan vttuilla? Vaikutatkin vttumaiselta ihmiseltä.
Täällä aiemmin yksi nainen kirjoitti, että vaikka heillä oli sovittu, kumpi hakee lapsen hoidosta, mies saattoi omalla hakuvuorollaan vain ilmoittaa, että hänpä ei haekaan. Missähän piireissä se nainen pyörii? Samaa oli yhden työkaverini kohdalla, mies vain ilmoitti, että ei muka ehdi.
Minä olen tuo aiempi kirjoittaja, jonka mies saattoi ilmoittaa että nyt en haekaan. En viitsi hirveän tunnistettavasti piirejäni kuvailla, mutta sanotaan nyt, että kauppis-lääkis-oikis -akselilla pyöritään vahvasti ja nykyään kumpikin meistä tienaa yli 10t€/kk.
Mies on noin yleisesti ihan fiksu ja mukava, mutta sitten sillä on välillä näitä ihan käsittämättömiä tempauksia ja sokeita pisteitä, kuten tuo. Sen kanssa joutuu siis vääntämään välillä aika huolella, mutta on siinä paljon hyvääkin. Voisin just kuvitella hänen ehdottavan jotain tämän topan avioehdon tapaista ollessaan itse just sillä hetkellä suurempituloinen. Ja sitten minä läksyttäisin sen pahanpäiväisesti ja se todellakin ymmärtäisi, että ei meille nyt tule sitä avioehtoa.
Aloittajankin kannattaa kokeilla vanhaa kunnon raivaria. Ihan aliarvostettu keino miesten käsittelemiseen.
Raivari... ihanaa, kannustetaan henkiseen väkivaltaan. Todella aikuismaista.
Toivottavasti ap saa raivarinsa ja se hakataan lähes hengiltä.
Pahempaa henkistä väkivaltaa on loisia toisen kodin- ja lastenhoidolla sekä tehdä ohareita päiväkotihauissa, vaikka molemmat puolisot ovat töissä.
No tämä. Yksi pahimmista sovinismin ilmentymistä on käsitys, että miehelle ei edes saisi suuttua, kun se sikailee. Se on niinku henkistä väkivaltaa, voi kyynel.
Lisäksi toivotaan vastavuoroisesti rajua pahoinpitelyä.
Toiset miehet myös tykkää siitä, kun emäntä "pitää kuria". Se on itselle vieras ajatus, mutta usein kuunnellut miesten purkauksia asiasta. Ovat vähän kurittomia ja tykkäävät olla sellaisia. Mut sit tykkäävät, kun emäntä pitää niitä rajoja. Eli kukin pari tyylillään, kunhan se on molemmille ok.
Tämä on se asia, mistä naisia heti sivalletaan, jos kertovat miehen olevan epäreilu missään asiassa: Etkö saa suutasi auki! Nyt opettelet vaan sanomaan siitä asiasta, ei se kuule täällä netissä purnaamalla korjaannu! Oma vika! Mitäs et ole sanonut siitä asiasta! Et ole ainakaan sanonut tarpeeksi selvästi! Ei se mies ole mikään ajatustenlukija!
Ja sitten kun nainen kertoo antavansa semmoisen selkokielisen palautteen, mikä ei jää epäselväksi. Henkistä väkivaltaa! Oiiijoiiiii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on usein jotenkin ihme käsitys, että heidän rahoillaan maksetaan kaikki ja he tienaa enemmän jne. Sitten kun aletaan yhdessä laskemaan ja perkaamaan niin selviääkin, että tulot suht samat molemmilla mutta nainen maksaa paljon enemmän kaikesta yhteisestä ja perheen asioista ja mies lähinnä pistää itseensä, työkaluihinsa, autoonsa ja säästöön. Nähty monesti.
Tämä on totta. Sama asenne ulottuu myös kotitöihin. Miehet hahmottavat asian niin, että kaikki kotityöt ja kaikki kulut ja kaikki lasten hoito kuuluvat kokonaan naiselle, ja on mieheltä hieno kädenojennus, jos hän vaikka osallistuu ruokamenoihin tai vahtii vauvaa sillä aikaa kun vaimo käy lenkillä.
Jos arjen menot alkavat oikeasti näkyä miehen pankkitilin saldossa tai kodinhoito alkaa oikeasti aiheuttaa vaivaa ja rajoittaa harrastuksia tai lepäilyä/töistä palautumista, tämä on miehen mielestä lähtökohtaisesti väärin. Silloin hän alkaa valittaa, että ei hän YKSIN halua maksaa KAIKKEA, tai tehdä YKSIN KAIKKIA kotitöitä.
Jos mies hakee lapset tarhasta kerran viikossa, hän itse kuvittelee tekevänsä vähintään puolet, ehkä jopa KAIKEN. Ja kumma kyllä, tätä kompataan helposti tarhassa ja sukulaisten toimesta. On se Antti kyllä ihana mies kun hakee niiiiin ahkerasti lapsia tarhasta (melkein joka tiistai). Jopa vaimon omat vanhemmat voivat neuvoa, että älä nyt liikaa kuormita tuota aarretta.
Tämä johtuu siitä, että miehen pienikin liikahdus perheen hyväksi koetaan heti ylimääräiseksi ja aika isoksi työksi, jolla hän hyvän hyvyyttään auttaa vaimoa. Sen sijaan sama homma naisen tekemänä on ihan nolla, vie maksimissaan minuutin, ellei peräti edusta makoilua ja laiskottelua, jotka ovat naisille ominaisia syntejä, vaikka tutkimusten mukaan naiset kyllä tekevät kotona enemmän kuin miehet. Mystistä, eikö?
Tähän saman harhaan lankesin itsekin. Taloyhtiöömme muutti pari uutta lapsiperhettä. Niistä isät viettivät lastensa kanssa puistossa usein iltapäivät. Näitä isiä sitten useat naapurit kovasti kehuivat. Isät itse olivat kehuista kiukkuisia, kuultuaan niistä tarpeeksi. Tosesivat, ettei kukaan kehu heidän vaimojaan, heidän tehdessä sitä samaa.
Hupaisaa tässä oli vielä se, että isillä näkyi silloin tällöin olutpullot mukana. Eivät siis olleet humalassa, osasivat vaan ottaa ihanan rennosti. Äideillä ne samat pullot olisivat herättäneet pahennusta. Poikkeuksetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä ole sekin näkökulma olemassa että mies alettuaan tienaamaan enemmän, yksinkertaisesti vain havahtuu siihen että mitä jos se onkin vaimo joka jossain vaiheessa haluaa eron, eli jättää miehen, niin siinä samassa lähtee vaimon lisäksi myös puolet hänen tienaamistaan rahoista? Eihän se ole sanottu että hän avioehtoa ehdottaessaan haluaa tai hautoo itse lähtöä?
Ei lähde puolet hänen tienaamistaan rahoista. Lähtee puolet yhdessä tienatuista rahoista.
Tässäkin taas ohitit naisen mitättömänä, vaikka hän käy töissä ja luultavasti nettopalkoissa ero on aika pieni, koska suurempia tuloja verotetaan Suomessa tosi hanakasti.
Miksi kommentoit lukematta avausviestiä? Siinä sanotaan ihan selvästi että: "Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna."
Eli siis ei lähde puolet miehen tienaamasta.
Jos vaimon nettopalkka on x ja miehen 2x, tienestit ovat yhteensä 3x. Jos tämä jaetaan puoliksi, molemmat saavat 1,5x. Kun mies tienasi 2x, hänen tienesteistään 25% menee vaimon hyväksi. Ei puolet.
Niin, eli käytännössä mies menettäisi puolet siitä mitä tienaa enemmän kuin vaimonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Siksi että hyöty urasta piti jakaa puolisoiden kesken ja nyt mies haluaa pitää hyödyn kokonaan itsellään. Aika ymmärrettävää suuttua ehdotuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on usein jotenkin ihme käsitys, että heidän rahoillaan maksetaan kaikki ja he tienaa enemmän jne. Sitten kun aletaan yhdessä laskemaan ja perkaamaan niin selviääkin, että tulot suht samat molemmilla mutta nainen maksaa paljon enemmän kaikesta yhteisestä ja perheen asioista ja mies lähinnä pistää itseensä, työkaluihinsa, autoonsa ja säästöön. Nähty monesti.
Tämä on totta. Sama asenne ulottuu myös kotitöihin. Miehet hahmottavat asian niin, että kaikki kotityöt ja kaikki kulut ja kaikki lasten hoito kuuluvat kokonaan naiselle, ja on mieheltä hieno kädenojennus, jos hän vaikka osallistuu ruokamenoihin tai vahtii vauvaa sillä aikaa kun vaimo käy lenkillä.
Jos arjen menot alkavat oikeasti näkyä miehen pankkitilin saldossa tai kodinhoito alkaa oikeasti aiheuttaa vaivaa ja rajoittaa harrastuksia tai lepäilyä/töistä palautumista, tämä on miehen mielestä lähtökohtaisesti väärin. Silloin hän alkaa valittaa, että ei hän YKSIN halua maksaa KAIKKEA, tai tehdä YKSIN KAIKKIA kotitöitä.
Jos mies hakee lapset tarhasta kerran viikossa, hän itse kuvittelee tekevänsä vähintään puolet, ehkä jopa KAIKEN. Ja kumma kyllä, tätä kompataan helposti tarhassa ja sukulaisten toimesta. On se Antti kyllä ihana mies kun hakee niiiiin ahkerasti lapsia tarhasta (melkein joka tiistai). Jopa vaimon omat vanhemmat voivat neuvoa, että älä nyt liikaa kuormita tuota aarretta.
Tämä johtuu siitä, että miehen pienikin liikahdus perheen hyväksi koetaan heti ylimääräiseksi ja aika isoksi työksi, jolla hän hyvän hyvyyttään auttaa vaimoa. Sen sijaan sama homma naisen tekemänä on ihan nolla, vie maksimissaan minuutin, ellei peräti edusta makoilua ja laiskottelua, jotka ovat naisille ominaisia syntejä, vaikka tutkimusten mukaan naiset kyllä tekevät kotona enemmän kuin miehet. Mystistä, eikö?
Puhut kahdesta eri asiasta. Se on totta mitä sanot yhteiskunnan asenteista. Sen sijaan miesten asenteista et voi puhua kuin omalta kohdaltasi sen perusteella mitä olet kokenut.
Minä en ympäristössäni tai omassa elämässäni tunne yhtäkään miestä/isää, joka kuvittelisi, toimisi tai edes puhuisi noin.
No tavallan ne yhteiskunnan asenteet kertovat ilmiön yleisyydestä. Riippumatta siitä, mitä oma mies tekee.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Mutta onko tämä oikein? Kuuluuko yhteisten lasten hoitamisen oikeasti jäädä naisen tappioksi?
Tähän voisi lainsäätäjäkin tehdä muutoksen, ja siksi aihe on hyvä yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Etenkin maassa, jossa syntyy aivan liian vähän lapsia.
Se on totta että yhteiskunnan tulisi kompensoida kotiin jäävän rahallista tappiota enemmän. Kotihoidontuki pitäisi olla tuplat, ottaa se raha vaikkapa täysin turhista valtion maksamista elareista.
Valtio maksaa elarit silloin, kun elatusvelvollinen ei maksa, joten ne elarit ei ole turhia.
On, täysin turhia. Ei ole yhteiskunnan asia elättää vaan sen lapsen tänne saattaneiden. Jos ei kiinnosta tai pysty, se on sit voi voi.
Kummasti yhteiskunta haluaa, että syntyvyys tästä nousisi. Mene mukaan politiikkaan, kun aihe on sinulle noin tärkeä.
Onpa noussutkin huimasti. Eiköhän se syntyvyys nouse enemmän, jos kotona oloa tuetaan kuin sillä että melko heikko aines saa sen pari sataa valtiolta toisen vanhemman sijaan.
Onkin suuri yllätys että heti aletaan aukoa päätä kun joku sanoo jotakin perusteltua.
Sitä saa mitä tilaa.
Missä oli se perustelu?Ei ole yhteiskunnan asia elättää vaan sen lapsen tänne saattaneiden. Jos ei kiinnosta tai pysty, se on sit voi voi.
Ei ole yhteiskunnan tehtävä tukea suuryrityksiäkään. Tekee sen silti. Miten ne suuryritykset ovat tärkeämpiä, kuin lapset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Heiltä on unohtunut sopia se mitä töihin paluun jälkeen tapahtuu. Silloin käy just noin että alunperin muka yhdessä tehty sopimus alkaakin tuntua epäreilulta. Ihmiset eivät tarpeeksi usein mieti asioita riittävän pitkälle. Ap on luullut haluavansa miehensä uraa tukea mutta onkin itseasiassa halunnut omaansa edistää. Kyllähän se syö naista kun tajuaa että mä tein päätökseni kuuntelematta itseäni. Mutta myöhäistä sen tajuaminen nyt on kun maito on jo kaatunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Etkö ole viitsinyt lukea edes aloitusta? Asia on nyt erilainen, kun mies alkoi vaatia avioehdon tekemistä. Miehelle ei enää kelpaa miten hän vaimon kanssa sopi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Mutta onko tämä oikein? Kuuluuko yhteisten lasten hoitamisen oikeasti jäädä naisen tappioksi?
Tähän voisi lainsäätäjäkin tehdä muutoksen, ja siksi aihe on hyvä yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Etenkin maassa, jossa syntyy aivan liian vähän lapsia.
Se on totta että yhteiskunnan tulisi kompensoida kotiin jäävän rahallista tappiota enemmän. Kotihoidontuki pitäisi olla tuplat, ottaa se raha vaikkapa täysin turhista valtion maksamista elareista.
Valtio maksaa elarit silloin, kun elatusvelvollinen ei maksa, joten ne elarit ei ole turhia.
On, täysin turhia. Ei ole yhteiskunnan asia elättää vaan sen lapsen tänne saattaneiden. Jos ei kiinnosta tai pysty, se on sit voi voi.
Kummasti yhteiskunta haluaa, että syntyvyys tästä nousisi. Mene mukaan politiikkaan, kun aihe on sinulle noin tärkeä.
Onpa noussutkin huimasti. Eiköhän se syntyvyys nouse enemmän, jos kotona oloa tuetaan kuin sillä että melko heikko aines saa sen pari sataa valtiolta toisen vanhemman sijaan.
Onkin suuri yllätys että heti aletaan aukoa päätä kun joku sanoo jotakin perusteltua.
Sitä saa mitä tilaa.
Missä oli se perustelu?Ei ole yhteiskunnan asia elättää vaan sen lapsen tänne saattaneiden. Jos ei kiinnosta tai pysty, se on sit voi voi.
Ei ole yhteiskunnan tehtävä tukea suuryrityksiäkään. Tekee sen silti. Miten ne suuryritykset ovat tärkeämpiä, kuin lapset?
Suuryrityksen abortointi on melko vaikeaa, lapsen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Etkö ole viitsinyt lukea edes aloitusta? Asia on nyt erilainen, kun mies alkoi vaatia avioehdon tekemistä. Miehelle ei enää kelpaa miten hän vaimon kanssa sopi.
Miten se on erilainen? Ihan hän teki just kuten lupasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on usein jotenkin ihme käsitys, että heidän rahoillaan maksetaan kaikki ja he tienaa enemmän jne. Sitten kun aletaan yhdessä laskemaan ja perkaamaan niin selviääkin, että tulot suht samat molemmilla mutta nainen maksaa paljon enemmän kaikesta yhteisestä ja perheen asioista ja mies lähinnä pistää itseensä, työkaluihinsa, autoonsa ja säästöön. Nähty monesti.
Tämä on totta. Sama asenne ulottuu myös kotitöihin. Miehet hahmottavat asian niin, että kaikki kotityöt ja kaikki kulut ja kaikki lasten hoito kuuluvat kokonaan naiselle, ja on mieheltä hieno kädenojennus, jos hän vaikka osallistuu ruokamenoihin tai vahtii vauvaa sillä aikaa kun vaimo käy lenkillä.
Jos arjen menot alkavat oikeasti näkyä miehen pankkitilin saldossa tai kodinhoito alkaa oikeasti aiheuttaa vaivaa ja rajoittaa harrastuksia tai lepäilyä/töistä palautumista, tämä on miehen mielestä lähtökohtaisesti väärin. Silloin hän alkaa valittaa, että ei hän YKSIN halua maksaa KAIKKEA, tai tehdä YKSIN KAIKKIA kotitöitä.
Jos mies hakee lapset tarhasta kerran viikossa, hän itse kuvittelee tekevänsä vähintään puolet, ehkä jopa KAIKEN. Ja kumma kyllä, tätä kompataan helposti tarhassa ja sukulaisten toimesta. On se Antti kyllä ihana mies kun hakee niiiiin ahkerasti lapsia tarhasta (melkein joka tiistai). Jopa vaimon omat vanhemmat voivat neuvoa, että älä nyt liikaa kuormita tuota aarretta.
Tämä johtuu siitä, että miehen pienikin liikahdus perheen hyväksi koetaan heti ylimääräiseksi ja aika isoksi työksi, jolla hän hyvän hyvyyttään auttaa vaimoa. Sen sijaan sama homma naisen tekemänä on ihan nolla, vie maksimissaan minuutin, ellei peräti edusta makoilua ja laiskottelua, jotka ovat naisille ominaisia syntejä, vaikka tutkimusten mukaan naiset kyllä tekevät kotona enemmän kuin miehet. Mystistä, eikö?
Puhut kahdesta eri asiasta. Se on totta mitä sanot yhteiskunnan asenteista. Sen sijaan miesten asenteista et voi puhua kuin omalta kohdaltasi sen perusteella mitä olet kokenut.
Minä en ympäristössäni tai omassa elämässäni tunne yhtäkään miestä/isää, joka kuvittelisi, toimisi tai edes puhuisi noin.
Ei ne sitä ihan noin suoraan sano, ja totta kai minä hiukan kärjistin. Vähän veikkaan, että sinä et ole vaan huomannut asiaa, mutta nyt kun olet siitä lukenut, alat havaita tulevina vuosina merkkejä asiasta. Minullakin kesti monta vuotta ennen kuin hoksasin, miksi miehen kanssa keskusteleminen tuntuu välillä niin vääristyneeltä. Se puhuu niinku tavallaan ihan järkevästi ja kuulostaa reilulta, mutta omassa takaraivossa vaan tuntuu siltä, että jokin ei nyt täsmää.
Minä heräsin tähän asiaan, kun jouduin onnettomuuteen enkä pystynyt tekemään kotitöitä ollenkaan muutamaan kuukauteen. Mies oli jo vuosia purnannut, miten olen niin sotkuinen ja kuinka hän yksin siivoaa meillä. Hän kyllä siivoaakin paljon, minä taas olen omastakin mielestäni laiska siivoamaan.
No kumminkin, sitten kun minä en oikeasti voinut ollenkaan siivota, koti räjähti ihan täysin. Ymmärsin vasta siinä kohtaa edes itse, että onhan minulla tapana viedä pyykkejä, pyyhkiä pöytiä, imuroida hiekat eteisestä teen tuota vähemmän kuin äitini opetti, ja päästän eteisen tai ruokapöydän hurjempaan kuntoon kuin Kunnon Emäntä päästäisi, mutta kyllä minun työpanokseni puuttuminen todellakin näkyi.
Mies siis tosiaan siivoaa meillä paljon, ja se ei jää epäselväksi. Hän puhisee ja tuhisee ja kolistelee ja päivittelee kuinka tämäkin tässä on niin likainen kohta. Ei taatusti jää kenellekään epäselväksi, miten hurjan paljon hän tekeekään.
Minä taas en itsekään huomaa tekeväni, huomaan ennemmin kaiken sen, mitä olisi pitänyt tehdä enemmän. Jos imuroin eteisen, mietin että makuuhuonekin pitäisi kyllä imuroida. Jos pesen vessan, mietin, että on nuo kaakelisaumat kyllä hurjan näköiset. Tämä on se, mihin minut on kasvatettu, kannan kokonaisvastuuta itsestäänselvyytenä. Tajusin itsekin sen vasta keski-iässä.
Tää on niin totta!! Ihanasti kirjoitettu, kuin omasta elämästä. Oma mieskin tekee kotona paljon, verrattuna siihen, ettei tekis ollenkaan. Mutta se tulee ihan kaikille selväksi, kun sitä tekee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Etkö ole viitsinyt lukea edes aloitusta? Asia on nyt erilainen, kun mies alkoi vaatia avioehdon tekemistä. Miehelle ei enää kelpaa miten hän vaimon kanssa sopi.
Miten se on erilainen? Ihan hän teki just kuten lupasi.
Nainen teki miten oli sovittu, nyt mies jälkikäteen yrittää muuttaa sovittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on usein jotenkin ihme käsitys, että heidän rahoillaan maksetaan kaikki ja he tienaa enemmän jne. Sitten kun aletaan yhdessä laskemaan ja perkaamaan niin selviääkin, että tulot suht samat molemmilla mutta nainen maksaa paljon enemmän kaikesta yhteisestä ja perheen asioista ja mies lähinnä pistää itseensä, työkaluihinsa, autoonsa ja säästöön. Nähty monesti.
Tämä on totta. Sama asenne ulottuu myös kotitöihin. Miehet hahmottavat asian niin, että kaikki kotityöt ja kaikki kulut ja kaikki lasten hoito kuuluvat kokonaan naiselle, ja on mieheltä hieno kädenojennus, jos hän vaikka osallistuu ruokamenoihin tai vahtii vauvaa sillä aikaa kun vaimo käy lenkillä.
Jos arjen menot alkavat oikeasti näkyä miehen pankkitilin saldossa tai kodinhoito alkaa oikeasti aiheuttaa vaivaa ja rajoittaa harrastuksia tai lepäilyä/töistä palautumista, tämä on miehen mielestä lähtökohtaisesti väärin. Silloin hän alkaa valittaa, että ei hän YKSIN halua maksaa KAIKKEA, tai tehdä YKSIN KAIKKIA kotitöitä.
Jos mies hakee lapset tarhasta kerran viikossa, hän itse kuvittelee tekevänsä vähintään puolet, ehkä jopa KAIKEN. Ja kumma kyllä, tätä kompataan helposti tarhassa ja sukulaisten toimesta. On se Antti kyllä ihana mies kun hakee niiiiin ahkerasti lapsia tarhasta (melkein joka tiistai). Jopa vaimon omat vanhemmat voivat neuvoa, että älä nyt liikaa kuormita tuota aarretta.
Tämä johtuu siitä, että miehen pienikin liikahdus perheen hyväksi koetaan heti ylimääräiseksi ja aika isoksi työksi, jolla hän hyvän hyvyyttään auttaa vaimoa. Sen sijaan sama homma naisen tekemänä on ihan nolla, vie maksimissaan minuutin, ellei peräti edusta makoilua ja laiskottelua, jotka ovat naisille ominaisia syntejä, vaikka tutkimusten mukaan naiset kyllä tekevät kotona enemmän kuin miehet. Mystistä, eikö?
Tähän saman harhaan lankesin itsekin. Taloyhtiöömme muutti pari uutta lapsiperhettä. Niistä isät viettivät lastensa kanssa puistossa usein iltapäivät. Näitä isiä sitten useat naapurit kovasti kehuivat. Isät itse olivat kehuista kiukkuisia, kuultuaan niistä tarpeeksi. Tosesivat, ettei kukaan kehu heidän vaimojaan, heidän tehdessä sitä samaa.
Hupaisaa tässä oli vielä se, että isillä näkyi silloin tällöin olutpullot mukana. Eivät siis olleet humalassa, osasivat vaan ottaa ihanan rennosti. Äideillä ne samat pullot olisivat herättäneet pahennusta. Poikkeuksetta.
Joo ihanat suloiset äitylit hiekkalaatikon reunalla vetämässä sidukkaa 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Siksi että hyöty urasta piti jakaa puolisoiden kesken ja nyt mies haluaa pitää hyödyn kokonaan itsellään. Aika ymmärrettävää suuttua ehdotuksesta.
Miten niin haluaa pitää hyödyn kokonaan itsellään? Ei tää nyt aukea mulle sitten mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä kuulostaa tyypilliseltä trollaukselta kun ap katoaa kuin tuhka tuuleen. Mutta jos olen väärässä, laitanpa pari ajatusta.
Miksi apsta tuntuu pahalta ehdotus avioehdosta?
Jos yhdessä on eletty ja *se mikä on mun on myös sun* on toteutunut, mikä on se mikä apta hiertää?
Etkö ymmärtänyt kun jäit kotiin että et sit käy töissä?
Olisiko miehesi pitänyt jämähtää myös urallaan? Miksi ette jakaneet perhevapaita, jos toisen uran jatko on suurikin vääryys?
Millä tavalla olet nyt heikommassa asemassa jos teillä on avioehto vs. ei ole?
Voi olla trolli, mutta onpahan herättänyt keakustelua.
En tiedä, miksi apsta tuntui pahalta, mutta herättäähän toi ihmetyksen, et miksi!
Miten niin ap ei ymmärtänyt? Sen takia jäi kotiin, että toinen voi sitä uraansa luoda. Yhteisessä taloudessa se on lasten etu, että toinen hoitaa ja perheen etu, et toinen tienaa. Kaikki olis jatkossakin ok, mut toinen haluaa muuttaa sopimusta. Herää siis edelleen kysymys, et miks!
No jos hän on jäänyt kotiin nimenomaan toisen uran vuoksi, miksi jälkikäteen harmitella? Miten asia on nut erilainen? Ai että jos mies teki sen mikä oli molempien tarkoitus, se onkin nyt väärin?
Etkö ole viitsinyt lukea edes aloitusta? Asia on nyt erilainen, kun mies alkoi vaatia avioehdon tekemistä. Miehelle ei enää kelpaa miten hän vaimon kanssa sopi.
Miten se on erilainen? Ihan hän teki just kuten lupasi.
Nainen teki miten oli sovittu, nyt mies jälkikäteen yrittää muuttaa sovittua.
Eihän ne olleet sopineet mitään muuta kuin avioliiton solmimisesta, vasta nyt mies oli ehdottanut sopimusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Mut mihin se avioehto vaikuttaa, jos yhteiset lapset ja naimisissa? Kuolemankaan tullessa. Jos lapset eivät ole yhteisiä, tai vain osin, tilanne eri. Mut silloinkin voip testamenttikin tulla kyseeseen. Ja luulis, et uusperheissä onkin avioehdo. Jos siis on mitään, mitä omistaa.
Se vaikuttaa tasingon määrään. Leskellä on kyllä tasonloprivilegio, mutta kuolinpesällä ei ole.
Ihan hassu ajatus, että avioehto ei vaikuttaisi mihinkään. Onhan siihen joku syy, miksi niitä tehdään.
Ymmärrän avioehdon eron tullessa, mutta en kuoleman sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä ole sekin näkökulma olemassa että mies alettuaan tienaamaan enemmän, yksinkertaisesti vain havahtuu siihen että mitä jos se onkin vaimo joka jossain vaiheessa haluaa eron, eli jättää miehen, niin siinä samassa lähtee vaimon lisäksi myös puolet hänen tienaamistaan rahoista? Eihän se ole sanottu että hän avioehtoa ehdottaessaan haluaa tai hautoo itse lähtöä?
Ei lähde puolet hänen tienaamistaan rahoista. Lähtee puolet yhdessä tienatuista rahoista.
Tässäkin taas ohitit naisen mitättömänä, vaikka hän käy töissä ja luultavasti nettopalkoissa ero on aika pieni, koska suurempia tuloja verotetaan Suomessa tosi hanakasti.
Miksi kommentoit lukematta avausviestiä? Siinä sanotaan ihan selvästi että: "Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna."
Eli siis ei lähde puolet miehen tienaamasta.
Jos vaimon nettopalkka on x ja miehen 2x, tienestit ovat yhteensä 3x. Jos tämä jaetaan puoliksi, molemmat saavat 1,5x. Kun mies tienasi 2x, hänen tienesteistään 25% menee vaimon hyväksi. Ei puolet.
Niin, eli käytännössä mies menettäisi puolet siitä mitä tienaa enemmän kuin vaimonsa.
Yksi tärkeimmistä vaikutuksista on se, että on miehelle hyvä, jos vaimon palkka nousee. Miehen siis kannattaa huolehtia, että myös vaimo pystyy tekemään työtänsä hyvin. Tämä lisää parisuhteen tasa-arvoa ja parantaa ilmapiiriä huomattavasti.
Tietenkään et suostu, sinun ei ole pakko, ja ennen kaikkea sinun EI PIDÄ suostua. Hän on saanut mitä halusi, ja nyt haluaa vetää maton sinun jalkojen alta.
Itse en luottaisi enää pätkääkään tuollaiseen mieheen, ja eroaisin jaa veisin puolet kaikesta, niin kuin alun perin sovittiin. Hän voi tehdä avioehdon sitten seuraavan vaimon kanssa.
Äläkä anna alennusta elareistakaan.
Ihmiset ehkä ajattelee ositusta vain niin että mitä leski saa, toiset sit myös sen itse osituksen teon kannalta. Meidän ystävämme tilanteessa (ja meilläkin olisi) nimenomaan oli kyse siitä että jos toinen ei olisi ositusta tekemässä, omaisuus, joka on vain tunnetasolla yhteistä ja kirjoissa ja kansissa vain toisen, on turhan vaikeaa osittaa perinnönjaossa. Paljon selkeämpi se on tehdä jo eläessä sopien.
-se alkuperäinen kommentoija