Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Ainakin sen perintösi vaadit nyt itsellesi sieltä tuottoineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehillä on usein jotenkin ihme käsitys, että heidän rahoillaan maksetaan kaikki ja he tienaa enemmän jne. Sitten kun aletaan yhdessä laskemaan ja perkaamaan niin selviääkin, että tulot suht samat molemmilla mutta nainen maksaa paljon enemmän kaikesta yhteisestä ja perheen asioista ja mies lähinnä pistää itseensä, työkaluihinsa, autoonsa ja säästöön. Nähty monesti.
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Mutta onko tämä oikein? Kuuluuko yhteisten lasten hoitamisen oikeasti jäädä naisen tappioksi?
Tähän voisi lainsäätäjäkin tehdä muutoksen, ja siksi aihe on hyvä yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Etenkin maassa, jossa syntyy aivan liian vähän lapsia.
Se on totta että yhteiskunnan tulisi kompensoida kotiin jäävän rahallista tappiota enemmän. Kotihoidontuki pitäisi olla tuplat, ottaa se raha vaikkapa täysin turhista valtion maksamista elareista.
Valtio maksaa elarit silloin, kun elatusvelvollinen ei maksa, joten ne elarit ei ole turhia.
On, täysin turhia. Ei ole yhteiskunnan asia elättää vaan sen lapsen tänne saattaneiden. Jos ei kiinnosta tai pysty, se on sit voi voi.
Kummasti yhteiskunta haluaa, että syntyvyys tästä nousisi. Mene mukaan politiikkaan, kun aihe on sinulle noin tärkeä.
Sullehan tuo taisi osua ikävään kohtaan.
Ei osunut. En ole yksinhuoltaja, en ole koskaan ollut eikä minusta sellaista koskaan tule. Lasten elatus kuuluu vanhemmille ja jos toinen ei velvollisuuttaan hoida syystä tai toisesta, niin sitten valtio paikkaa sen. Valtio perii kulut lusmuilta sitten jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Aloituksessa koko homma alkoi siitä, kun mies alkoi yllättäen vaatia avioehdon tekemistä. Aloittaja olisi ilman tuota ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen. Kun nainen huomaa avioeron olevan vain ajan kysymys, niin kyllä siinä rupeaa miettimään sovittuja päätöksiä.
Avioehto on saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet siis. Apn mies ei lulemani perusteella ole eroa hakenut, vain haluaa avioehdon. Tottakai ap varmaan miettii edellisiä sopimuksia, mutta eihän kukaan voi mennä selittämään että miten asiat olisi pitänyt hoitaa. En mä ymmärrä miten apn mies nyt on muka niin huono, ihan perus tilannehan heillä on. Mitä järkeä pohtia jälkikäteen että lapset olisi pitänyt laittaa hoitoon ja apn olisi pitänyt tehdä uraa jne. Meni jo, mitä hyödyttää vatvoa vanhoja päätöksiä?
Avioehdon vaatiminen tuossa vaiheessa ilman mitään syytä on väärin. Mies ei halua vielä eroa, hän haluaa naisen uhrautuvan vielä muutaman vuoden, että lapset ovat isompia ja mies on saanut tienattua lisää rahaa naisen kustannuksella. Mies ei tasan tarkkaan ryhdy hoitamaan lapsia tässä vaiheessa yhtään enempää mitä nyt.
Ap on palannut töihin.
Mut hoitaako mies silti niitä lapsia? Käyttääkö miehensä nyt vähemmän aikaa työllensä?
Työaika on yleensä 7.5h tai 8h, riippuu miten ruokatunti lasketaan. Onko jossain ilmennyt että mies tekisi 12h päivää? Eipä ole, siellä puhutaan vain tuloista.
Yrittäkää nyt ymmärtää jo etteivät tulot yleensä liity tehtyihin tunteihin. Jos mies tekee "ylitöitä" toimihenkilönä niin se on lähes poikkeksetta 1:1 saldoja joita ei saa rahaksi.
Onpa kiva kuulla, että ne isopalkkaiset uraohjukset tekevät vain 7,5 tunnin työpäivää. Mitä ne sitten valittaa pitkistä työpäivistä? Kyllähän tuossa he pystyvät hoitamaan lasten päiväkotikuskaukset ja kaiken muunkin lapsiin liittyvän ihan ilman ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Aloituksessa koko homma alkoi siitä, kun mies alkoi yllättäen vaatia avioehdon tekemistä. Aloittaja olisi ilman tuota ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen. Kun nainen huomaa avioeron olevan vain ajan kysymys, niin kyllä siinä rupeaa miettimään sovittuja päätöksiä.
Avioehto on saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet siis. Apn mies ei lulemani perusteella ole eroa hakenut, vain haluaa avioehdon. Tottakai ap varmaan miettii edellisiä sopimuksia, mutta eihän kukaan voi mennä selittämään että miten asiat olisi pitänyt hoitaa. En mä ymmärrä miten apn mies nyt on muka niin huono, ihan perus tilannehan heillä on. Mitä järkeä pohtia jälkikäteen että lapset olisi pitänyt laittaa hoitoon ja apn olisi pitänyt tehdä uraa jne. Meni jo, mitä hyödyttää vatvoa vanhoja päätöksiä?
Avioehdon vaatiminen tuossa vaiheessa ilman mitään syytä on väärin. Mies ei halua vielä eroa, hän haluaa naisen uhrautuvan vielä muutaman vuoden, että lapset ovat isompia ja mies on saanut tienattua lisää rahaa naisen kustannuksella. Mies ei tasan tarkkaan ryhdy hoitamaan lapsia tässä vaiheessa yhtään enempää mitä nyt.
Ap on palannut töihin.
Mut hoitaako mies silti niitä lapsia? Käyttääkö miehensä nyt vähemmän aikaa työllensä?
Työaika on yleensä 7.5h tai 8h, riippuu miten ruokatunti lasketaan. Onko jossain ilmennyt että mies tekisi 12h päivää? Eipä ole, siellä puhutaan vain tuloista.
Yrittäkää nyt ymmärtää jo etteivät tulot yleensä liity tehtyihin tunteihin. Jos mies tekee "ylitöitä" toimihenkilönä niin se on lähes poikkeksetta 1:1 saldoja joita ei saa rahaksi.
Onpa kiva kuulla, että ne isopalkkaiset uraohjukset tekevät vain 7,5 tunnin työpäivää. Mitä ne sitten valittaa pitkistä työpäivistä? Kyllähän tuossa he pystyvät hoitamaan lasten päiväkotikuskaukset ja kaiken muunkin lapsiin liittyvän ihan ilman ongelmia.
Missä he valittaa? Luuletko ettei he hoida kuskauksia tai lapsiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Mutta onko tämä oikein? Kuuluuko yhteisten lasten hoitamisen oikeasti jäädä naisen tappioksi?
Tähän voisi lainsäätäjäkin tehdä muutoksen, ja siksi aihe on hyvä yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Etenkin maassa, jossa syntyy aivan liian vähän lapsia.
Se on totta että yhteiskunnan tulisi kompensoida kotiin jäävän rahallista tappiota enemmän. Kotihoidontuki pitäisi olla tuplat, ottaa se raha vaikkapa täysin turhista valtion maksamista elareista.
Valtio maksaa elarit silloin, kun elatusvelvollinen ei maksa, joten ne elarit ei ole turhia.
On, täysin turhia. Ei ole yhteiskunnan asia elättää vaan sen lapsen tänne saattaneiden. Jos ei kiinnosta tai pysty, se on sit voi voi.
Kummasti yhteiskunta haluaa, että syntyvyys tästä nousisi. Mene mukaan politiikkaan, kun aihe on sinulle noin tärkeä.
Sullehan tuo taisi osua ikävään kohtaan.
Ei osunut. En ole yksinhuoltaja, en ole koskaan ollut eikä minusta sellaista koskaan tule. Lasten elatus kuuluu vanhemmille ja jos toinen ei velvollisuuttaan hoida syystä tai toisesta, niin sitten valtio paikkaa sen. Valtio perii kulut lusmuilta sitten jossain vaiheessa.
Juu, näin se menee ja mun mielestä ei pitäisi mennä. Valtio laittaa näille epäonnistuneille vuosittain lähes 200 miljoonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Mutta onko tämä oikein? Kuuluuko yhteisten lasten hoitamisen oikeasti jäädä naisen tappioksi?
Tähän voisi lainsäätäjäkin tehdä muutoksen, ja siksi aihe on hyvä yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Etenkin maassa, jossa syntyy aivan liian vähän lapsia.
Se on totta että yhteiskunnan tulisi kompensoida kotiin jäävän rahallista tappiota enemmän. Kotihoidontuki pitäisi olla tuplat, ottaa se raha vaikkapa täysin turhista valtion maksamista elareista.
Valtio maksaa elarit silloin, kun elatusvelvollinen ei maksa, joten ne elarit ei ole turhia.
On, täysin turhia. Ei ole yhteiskunnan asia elättää vaan sen lapsen tänne saattaneiden. Jos ei kiinnosta tai pysty, se on sit voi voi.
Kummasti yhteiskunta haluaa, että syntyvyys tästä nousisi. Mene mukaan politiikkaan, kun aihe on sinulle noin tärkeä.
Sullehan tuo taisi osua ikävään kohtaan.
Ei osunut. En ole yksinhuoltaja, en ole koskaan ollut eikä minusta sellaista koskaan tule. Lasten elatus kuuluu vanhemmille ja jos toinen ei velvollisuuttaan hoida syystä tai toisesta, niin sitten valtio paikkaa sen. Valtio perii kulut lusmuilta sitten jossain vaiheessa.
Juu, näin se menee ja mun mielestä ei pitäisi mennä. Valtio laittaa näille epäonnistuneille vuosittain lähes 200 miljoonaa.
Plus että nää on sitä porukkaa, jotka nostaa muita tukia toisen mokoman.
-eri
Ap entäs sitten? Anna sen vaatia, ei ole sun pakko suostua.
En näe tässä mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Yhteiset lapset ja naimisissa niin testamentti korkeintaan. Ei avioehtoa.
Miksi ei? Testamentti myös tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
No jos toinen on laittanut perintönsä yhteiseen pottiin niin kyllä silloin on.
Omalla kohdalla ollaan vähän samassa tilanteessa. Olen hoitanut lapsia kotona pitkään ja masennus aiheutti irtisanoutumisen työpaikalta. Nyt opiskelen mutta mitään säästöjä ei ole. Nyt ollaan melkein jo erotilanteessa ja mies on saanut vuosien saatossa palkankorotuksia ja tienaa nyt hyvin. On saanut tehdä rauhassa aamusta iltaan kun minä olen hoitanut lasten asioita.
Ahdistaa ja tuntuu pahalta. Jos nyt eroamme ja myymme talon, olen silti todella köyhä.
Saan ahdistuskohtuksia ja hän käyttää henkistä väkivaltaa (jota ei kuitenkaan tunnusta, minä olen syyllinen kaikkeen). En voi lähteä. Olen ihan tyhjän päällä muuten lasten kanssa.
Lapsiperheessä ei kyllä voi noin alkaa yhtäkkiä eriyttämään kun toinen ottanut monta vuotta takkiin koska sovittu kaikki yhteiseksi. Olisi pitänyt sopia jo ennen lapsia niin isä olisi voinut ottaa yhteneväisen vastuun lapsista. Myös perintö ja sen tuotot kuuluu sitten naiselle itselleen, ei miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen kyllä että jotain isoa rahaa on saamassa ja haluaa pitää itsellään sen. Melko epäreilua jos itsekin perintösi hänen kanssaan jaoit. Muistuttaisin miestä tästä.
Tai sit ei. Mekin alettiin pihua avioehdosta vasta kun yksi ystävämme kuoli ja nähtiin mikä sotku osituksesta voi tulla kun kuviossa on lapsia. Tehtiin avioehto vuosi sitten, yhdessä oltu 25 vuotta ja naimisissa 15.
Eihän tuossa tule sotkua toisen kuollessa kun kaikki on yhteistä ja lapsia.
Ihan samalla tavalla se ositus tehdään vaikka kaikki olisi yhteistäkin. Ja miksi kaikki olisi yhteistä? Onko kellään todella?
Ihmiset ei tajua osituksesta mitään, turha heille on asiaa yrittää selittää. He kuvittelevat myös että kaikki on yhteistä silloin kun menot on puoliksi arjessa.
Todellakin avioehto kannattaa olla heti jos omaisuutta on enemmän kuin se koti.
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla ollaan vähän samassa tilanteessa. Olen hoitanut lapsia kotona pitkään ja masennus aiheutti irtisanoutumisen työpaikalta. Nyt opiskelen mutta mitään säästöjä ei ole. Nyt ollaan melkein jo erotilanteessa ja mies on saanut vuosien saatossa palkankorotuksia ja tienaa nyt hyvin. On saanut tehdä rauhassa aamusta iltaan kun minä olen hoitanut lasten asioita.
Ahdistaa ja tuntuu pahalta. Jos nyt eroamme ja myymme talon, olen silti todella köyhä.
Saan ahdistuskohtuksia ja hän käyttää henkistä väkivaltaa (jota ei kuitenkaan tunnusta, minä olen syyllinen kaikkeen). En voi lähteä. Olen ihan tyhjän päällä muuten lasten kanssa.
Sinä saat erossa mukavan tasingon ellei avioehtoa ole. Lakiapuun yhteys.
No tämä. Yksi pahimmista sovinismin ilmentymistä on käsitys, että miehelle ei edes saisi suuttua, kun se sikailee. Se on niinku henkistä väkivaltaa, voi kyynel.