Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Mies maksaa, koska elämä maksaa. Mies maksaa naisen ja lasten elämän, hän saa työrauhan. Mies maksaa lasten laadukkaasta lapsuudesta. Vaihtoehto: molemmat töissä, molemmat maksaa lasten hoitajalle, siivoojalle ym. ym. Maksaa sen mukaan, kuink laadukasta palvelua haluaa. Vaimo saa tulonsa joko työnantajalta, tai puolisolta, joka siinä tapauksessa on hänen työnantajansa.
Aivan, miksi se lisäkompensaatio? En usko hetkeäkään että oikeasti kukaan vaatii korvausta elämän kulujen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suhteen päätarkoituksena on rahan kuppaaminen niin...
Jos mies ehdottaisi 9 avioliittovuoden jälkeen avioehtoa, lätkäisisin heti paperit allekirjoitettuna pöytään, tosin parin pikkuisen kirjaimen erolla. Heihei ja tervetuloa joka toinen viikko vain minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Mies maksaa, koska elämä maksaa. Mies maksaa naisen ja lasten elämän, hän saa työrauhan. Mies maksaa lasten laadukkaasta lapsuudesta. Vaihtoehto: molemmat töissä, molemmat maksaa lasten hoitajalle, siivoojalle ym. ym. Maksaa sen mukaan, kuink laadukasta palvelua haluaa. Vaimo saa tulonsa joko työnantajalta, tai puolisolta, joka siinä tapauksessa on hänen työnantajansa.
Aivan, miksi se lisäkompensaatio? En usko hetkeäkään että oikeasti kukaan vaatii korvausta elämän kulujen päälle.
Siitä kompensaatiosta oli sovittu (yhteiset rahat) ja nyt mies haluaa luistaa sopimuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä esimerkki siitä että ei kannata jäädä kotiin vuosikausiksi lasten kanssa. Mahdollisimman pian päivähoitoon ja sitten takaisin uraputkeen. Se on ihan huuhaata että lasten pitäisi mukamas olla kotona kolmivuotiaiksi ennen päivähoitoa. Toisin kuin monet väittävät, lapset eivät olleet äitiensä hoidettavina tuohon ikään asti, vaan hoidosta vastasivat isovanhemmat, vanhemmat sisarukset ja muut jotka eivät kyenneet työhön. Äidit ahkeroivat tuolloin pellolla, karjaa hoitamassa jne.
Nykypäivänä jotkut jäävät pidemmäksi aikaa töistä kotiin siksi että haluavat rakentaa jonkinlaista äitikulttia jonka keskiössä he itse olisivat. Kotona ollessa kertyy ainakin omasta mielestä roppakaupalla marttyyripisteitä. Monet haluavat esittää kotiin jäämisen uhrautumisena, vaikka todellisuudessa ovat tyytyväisiä siitä että ei tarvitse mennä töihin.
Jos suostut ehtoon, niin sinuna vaatisin omiin nimiin ainakin sijoitustilille laitetun sekä sen avulla kerrytetyn omaisuuden ja ehkä sopivan kompensaation kotona vietetyistä vuosista. Miehen pointtihan on sinänsä ymmärrettävä, sillä hän vastaa tällä hetkellä isommalla osalla perheen taloudesta. Se, että on joskus ollut kotona hoitamassa lapsia, ei toimi selityksenä laahaavalle ansiokehitykselle useita vuosia. Viimeistään kun lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin nainen voi panostaa etenemiseensä yhtä suurella tarmolla kuin miehensä.
Tottakai se on usein juuri noin. Mitä ihmettä? Mikä superihminen äidin pitäisi olla, että jotenkin kuroisi tuosta noin vaan näpsäkästi kiinni usean vuoden poissaolon töistä, häh? Jos on ollut useamman vuoden poissa töistä, niin tietenkin ura ja palkkaus on sen verran jäljessä, eikä se ole mitään sen kummempaa "laahaamista", voi tarvita lisäksi uutta koulutustakin tms. Näin se nyt vain on, ei tätä asiaa taikomalla tai kuvittelemalla toiseksi muuteta.
Ura ja palkkaus muutamassa vuodessa ala laahata. Varsinkaan kun suurin osa on hoitovapaalla eikä työttömänä. Siellä se ura odottaa kun palaa vaan.
Täällä kyllä maalataan todella outoa kuvaa. Todellisuudessa se palkka ei olisi miksikään muuttunut sillä aikaa ja jos on, puhutaan kympeistä.
Millä alalla sinä olet, hoitoalalla? Iso osa nykyisin perheellistyvistä korkeastikoulutetuistakin naisista on muuten määräaikaisissa suhteissa, ne juristitkin. Tai on muuten kova paine palata takaisin töihin - case meidän naisministerit ja noin 6kk:n poissaolot. Omalla alalla naiset palaavat takaisin töihin noin 8-9 kk:n kohdalla, mutta se edellyttää, että isätkin jäävät siitä sitten kotiin. Kyllä 3 saati 6 vuoden poissaolo tekee jo ison loven työuraan. Asia oli ehkä eri vielä 2000-luvun alussa.
Olen lääkäri. Tottakai olisin tienannut tosi paljon jos olisin ollut töissä ja olisin tietenkin nostanut palkkioitani jne., mutta mä nyt halusin olla lasten kanssa.
En edelleenkään ymmärrä miksi mä syyttöisin miestäni valinnoistani. Koska sitähän se olisi, jos mä naputtaisin hänelle siitä että hänen pitäisi maksaa mulle kompensaatiota. Jos haluaisin kerryttää tilini saldoa, en olisi töistä pois jäänyt.
Arvasin, hoitoala - toki hyvin palkattuna lääkärinä. Teillä on käytännössä täystyöllisyys ja iso osa teistä pystyy tekemään myös lyhennettyä työaikaa ilman, että sillä on suurta vaikutusta työuraan. On työpaikat odottamassa. Omassa tuttavapiirissä lääkärinaisilla on eniten lapsia ja pisimmät kotonaolot. Myönnän, olen vähän kade. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä esimerkki siitä että ei kannata jäädä kotiin vuosikausiksi lasten kanssa. Mahdollisimman pian päivähoitoon ja sitten takaisin uraputkeen. Se on ihan huuhaata että lasten pitäisi mukamas olla kotona kolmivuotiaiksi ennen päivähoitoa. Toisin kuin monet väittävät, lapset eivät olleet äitiensä hoidettavina tuohon ikään asti, vaan hoidosta vastasivat isovanhemmat, vanhemmat sisarukset ja muut jotka eivät kyenneet työhön. Äidit ahkeroivat tuolloin pellolla, karjaa hoitamassa jne.
Nykypäivänä jotkut jäävät pidemmäksi aikaa töistä kotiin siksi että haluavat rakentaa jonkinlaista äitikulttia jonka keskiössä he itse olisivat. Kotona ollessa kertyy ainakin omasta mielestä roppakaupalla marttyyripisteitä. Monet haluavat esittää kotiin jäämisen uhrautumisena, vaikka todellisuudessa ovat tyytyväisiä siitä että ei tarvitse mennä töihin.
Jos suostut ehtoon, niin sinuna vaatisin omiin nimiin ainakin sijoitustilille laitetun sekä sen avulla kerrytetyn omaisuuden ja ehkä sopivan kompensaation kotona vietetyistä vuosista. Miehen pointtihan on sinänsä ymmärrettävä, sillä hän vastaa tällä hetkellä isommalla osalla perheen taloudesta. Se, että on joskus ollut kotona hoitamassa lapsia, ei toimi selityksenä laahaavalle ansiokehitykselle useita vuosia. Viimeistään kun lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin nainen voi panostaa etenemiseensä yhtä suurella tarmolla kuin miehensä.
Tottakai se on usein juuri noin. Mitä ihmettä? Mikä superihminen äidin pitäisi olla, että jotenkin kuroisi tuosta noin vaan näpsäkästi kiinni usean vuoden poissaolon töistä, häh? Jos on ollut useamman vuoden poissa töistä, niin tietenkin ura ja palkkaus on sen verran jäljessä, eikä se ole mitään sen kummempaa "laahaamista", voi tarvita lisäksi uutta koulutustakin tms. Näin se nyt vain on, ei tätä asiaa taikomalla tai kuvittelemalla toiseksi muuteta.
Ura ja palkkaus muutamassa vuodessa ala laahata. Varsinkaan kun suurin osa on hoitovapaalla eikä työttömänä. Siellä se ura odottaa kun palaa vaan.
Täällä kyllä maalataan todella outoa kuvaa. Todellisuudessa se palkka ei olisi miksikään muuttunut sillä aikaa ja jos on, puhutaan kympeistä.
Millä alalla sinä olet, hoitoalalla? Iso osa nykyisin perheellistyvistä korkeastikoulutetuistakin naisista on muuten määräaikaisissa suhteissa, ne juristitkin. Tai on muuten kova paine palata takaisin töihin - case meidän naisministerit ja noin 6kk:n poissaolot. Omalla alalla naiset palaavat takaisin töihin noin 8-9 kk:n kohdalla, mutta se edellyttää, että isätkin jäävät siitä sitten kotiin. Kyllä 3 saati 6 vuoden poissaolo tekee jo ison loven työuraan. Asia oli ehkä eri vielä 2000-luvun alussa.
Olen lääkäri. Tottakai olisin tienannut tosi paljon jos olisin ollut töissä ja olisin tietenkin nostanut palkkioitani jne., mutta mä nyt halusin olla lasten kanssa.
En edelleenkään ymmärrä miksi mä syyttöisin miestäni valinnoistani. Koska sitähän se olisi, jos mä naputtaisin hänelle siitä että hänen pitäisi maksaa mulle kompensaatiota. Jos haluaisin kerryttää tilini saldoa, en olisi töistä pois jäänyt.
Totuuden nimissä toki pakko myöntää että mieheni firma maksaa minulle eläkekassaan, mutta ihan omasta halustaan, ei kompensaationa. Lähinnä verotuksellisista syistä.
Et sitten ole ymmärtänyt kysyä siltä mieheltä, että mikä mättää.
Onko sille ilmestynyt stringit kalsareiksi ja yllättäviä ylitöitä.
Vaaran merkit nähtävissä, keskustelkaa asioista, vaikka ammattiavun kanssa, mutta älä tee mitään sopimuksia säälistä tai painostuksesta.
Ota oma asianajaja, jolta voit kysyä järkeviä neuvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Eihän sillä tietenkään olekaan, kun teillä homma jatkuu. Apn tilanne sikäli eri, jos ero tulee. Ilman avioehtoa (riippuu toki ehdon ehdoista) erossa otetaan huomioon hänen kotona viettämänsä aika. Ehdon kera sitä ei välttämättä huomioida. Kotivuodet verottavat sekä työurasta että eläkkeestä.
Sehän on huomioitu jo. Kuinka kauan se pitää huomioida?
Miten se on huomioitu?
Mies on maksanut kulut kun ap on ollut kotona.
Se on ollut järjestely, kuinka on hoidettu yhteiset lapset. Ei mikään kotiinjääneen työuran hyllylle laittamisen vaikutusten huomiointi. Etkö laske myöskään mitään arvoa sille ap:n tekemällä työlle kotona? Hän on tehnyt miehenkin osuuden yhteisten lasten hoidosta. Tottakai se on myös rahanarvoista hommaa sen lisäksi että muutenkin valtavan arvokasta puuhaa, jota mieltä ap:nkin mies myös on ollut alunperin. (Nyt sitten jostain syystä hänellä mieli on muuttunut...)
Sit ei tee lapsia jos ei voi töistä olla pois.
Ja lasken, kuten on laskenut hänen miehensäkin. Hän on maksanut apnkin osuuden elämästä.
Miten se mieli on nyt muuttunut? Onko hän pyytänyt rahojaan takaisin?
Yhteisiä rahoja, ei miehen rahoja, huom. Samoin kuin ap on hoitanut päasiallisesti yksin yhteisen lastenhoidon. Tästä oli sovittu.
Mutta kyllä, mies vaatii nyt omia palkkatuloja tästä edespäin vain itselleen, eikä halua enää laittaa yhteiseen pottiin. AP on isoimman homman osaltaan jo tehnyt lastenhoidossa yhteiseen pottiin, ja siksi hänen uransa on ollut tauolla ja palkkansa nyt töihin palattuaan huonompi+muuta vaikutukset. Ei tässä vaiheessa tuota työnjakosopimusta voi enää perua reilulla tavalla, kun ap ei voi perua enää sitä vuosien lastenhoitopanostustakaan ja sen monia taloudellisia vaikutuksia sekä omaan, että puolison tulotasoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Käsittämätöntä, ettei tule mieleen, että ne lapset on yhtälailla miehenkin ja olette perhe?
Lastenhankkimisen vaikutukset tuloihin oletaan nyt sitten enemmän sun pussista, ja se on sun mielestä ihan ok. Eikö olisi tasapuolisempaa, että vaikutukset tasataan kummankin lapsista vastuullisen kesken? (Oletan nyt siis, että olet ollut lastenhoitovastuussa pääasiallisesti enemmänja jäänyt työelämästä pois niinkuin ap. Tietenkin on eri asia, jos lastenhoitoonkin osallisuu molemmat vanhemmat tasapuolisesti.)
No onhan ne miehenkin niin, mutta ei mitään rahalla ostettavia huonekaluja hänellekään. Lastenhankkimisen vaikutukset ei todellakaan lopu siihen kotonaoloaikaan eikä liity mun palkkaan. Jos lasketaan kumpiko lasten 18 ikävuoden aikana meistä on enemmän maksanut perheen kuluja, todellakin mieheni. Ja siksi että mä en maksanut niitä kun olin kotona.
Katseeta että lapset on teille rahareikä ja uran stoppari. Toivon todella että te vain esitätte täällä nyt niin voimaantuneita ettekö todella ajattele noin.
Eli osoittaakseen, et arvostaa lapsiaan ja äitiyttä, pitää lapset hoitaa ilmaiseksi, siten, et mies saa luoda uran ja rahat. Ja eron tullessa äiti/vaimo ei saa vaatia mitään rahallista kompensaatiota siitä ajasta, jonka eli lasten kanssa rakkaudesta lapsiin. Miehelle tämä vanhemman rakkaus ei kuulu muilta osin, kunhan nyt sen perheensä elättää naimisissa ollessaan. Eron tullen vastuu loppuu. Jos exvaimolle ei jää kunnon uraa/eläkettä, jää hänelle aina rakkaus lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteen päätarkoituksena on rahan kuppaaminen niin...
Miehelle kuitenkin kelpasi hyvin vaimon saama monen kymmenen tuhannen euron perintö. Mies olisi voinut siinä vaiheessa ehdottaa, että tehdään avioehto, niin perintö pysyy naisen hallussa. Eipä tehnyt niin.
Jos on poissulkeva avioehto, osituksessa ei makseta mitään tasinkoa. Se taisinko on sitä kompensaatiota, ei se, että mies maksaisi kompensaationa jotain kk-palkkaa.
Eihän ongelmaa ole, jos pysytään yhdessä. Ongelma realisoituu sitten, jos avioliitto päättyy ja toinen on saanut kaiken taloudellisen hyödyn itselleen. Tätä tapahtuu oikeasti paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Kun nainen menee töihin, joutuu mies vähentämään töihin käyttämäänsä aikaa. Todennäköisesti siinä miehen tulot pienenee, mutta sehän ei haittaa.
Riippuu täysin miehen työstä. Suurimmalla osalla ihmisiä on työaika, joka määrittää sen työajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on niin vaikeita juttuja. Naiset yleensä haluaa lapsia, miehet ei. Ajatukset muuttuu, ihminen muuttuu. Kukaan ei voi tietää varmaksi miten omat ajatukset makaa esim 10v päästä.
Asiassa ei ole mitään vaikeaa. Jos päätät hankkia lapsia, mielenmuuttumisella ei ole hevonperseen väliä. Eikä sillä, jos olet tehnyt päätöksen vain toista miellyttääksesi. Vain päätöksellä on väliä ja sinä kannat vastuun sen jälkeen kuolemaasi saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä esimerkki siitä että ei kannata jäädä kotiin vuosikausiksi lasten kanssa. Mahdollisimman pian päivähoitoon ja sitten takaisin uraputkeen. Se on ihan huuhaata että lasten pitäisi mukamas olla kotona kolmivuotiaiksi ennen päivähoitoa. Toisin kuin monet väittävät, lapset eivät olleet äitiensä hoidettavina tuohon ikään asti, vaan hoidosta vastasivat isovanhemmat, vanhemmat sisarukset ja muut jotka eivät kyenneet työhön. Äidit ahkeroivat tuolloin pellolla, karjaa hoitamassa jne.
Nykypäivänä jotkut jäävät pidemmäksi aikaa töistä kotiin siksi että haluavat rakentaa jonkinlaista äitikulttia jonka keskiössä he itse olisivat. Kotona ollessa kertyy ainakin omasta mielestä roppakaupalla marttyyripisteitä. Monet haluavat esittää kotiin jäämisen uhrautumisena, vaikka todellisuudessa ovat tyytyväisiä siitä että ei tarvitse mennä töihin.
Jos suostut ehtoon, niin sinuna vaatisin omiin nimiin ainakin sijoitustilille laitetun sekä sen avulla kerrytetyn omaisuuden ja ehkä sopivan kompensaation kotona vietetyistä vuosista. Miehen pointtihan on sinänsä ymmärrettävä, sillä hän vastaa tällä hetkellä isommalla osalla perheen taloudesta. Se, että on joskus ollut kotona hoitamassa lapsia, ei toimi selityksenä laahaavalle ansiokehitykselle useita vuosia. Viimeistään kun lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin nainen voi panostaa etenemiseensä yhtä suurella tarmolla kuin miehensä.
Tottakai se on usein juuri noin. Mitä ihmettä? Mikä superihminen äidin pitäisi olla, että jotenkin kuroisi tuosta noin vaan näpsäkästi kiinni usean vuoden poissaolon töistä, häh? Jos on ollut useamman vuoden poissa töistä, niin tietenkin ura ja palkkaus on sen verran jäljessä, eikä se ole mitään sen kummempaa "laahaamista", voi tarvita lisäksi uutta koulutustakin tms. Näin se nyt vain on, ei tätä asiaa taikomalla tai kuvittelemalla toiseksi muuteta.
Ura ja palkkaus muutamassa vuodessa ala laahata. Varsinkaan kun suurin osa on hoitovapaalla eikä työttömänä. Siellä se ura odottaa kun palaa vaan.
Täällä kyllä maalataan todella outoa kuvaa. Todellisuudessa se palkka ei olisi miksikään muuttunut sillä aikaa ja jos on, puhutaan kympeistä.
Millä alalla sinä olet, hoitoalalla? Iso osa nykyisin perheellistyvistä korkeastikoulutetuistakin naisista on muuten määräaikaisissa suhteissa, ne juristitkin. Tai on muuten kova paine palata takaisin töihin - case meidän naisministerit ja noin 6kk:n poissaolot. Omalla alalla naiset palaavat takaisin töihin noin 8-9 kk:n kohdalla, mutta se edellyttää, että isätkin jäävät siitä sitten kotiin. Kyllä 3 saati 6 vuoden poissaolo tekee jo ison loven työuraan. Asia oli ehkä eri vielä 2000-luvun alussa.
Olen lääkäri. Tottakai olisin tienannut tosi paljon jos olisin ollut töissä ja olisin tietenkin nostanut palkkioitani jne., mutta mä nyt halusin olla lasten kanssa.
En edelleenkään ymmärrä miksi mä syyttöisin miestäni valinnoistani. Koska sitähän se olisi, jos mä naputtaisin hänelle siitä että hänen pitäisi maksaa mulle kompensaatiota. Jos haluaisin kerryttää tilini saldoa, en olisi töistä pois jäänyt.
Totuuden nimissä toki pakko myöntää että mieheni firma maksaa minulle eläkekassaan, mutta ihan omasta halustaan, ei kompensaationa. Lähinnä verotuksellisista syistä.
Ihan samaa kompensaatiota tuo on vaikka eri nimityksellä sitä sanot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Kun nainen menee töihin, joutuu mies vähentämään töihin käyttämäänsä aikaa. Todennäköisesti siinä miehen tulot pienenee, mutta sehän ei haittaa.
Haittaa mitä? Jos ovat yhteistaloudessa, molempien palkka on perheen käytössä. Jos eroavat, ja miehen palkka pienenee yhteishuoltajuuden takia, se ei ole vaimon vastuulla. En ymmärrä, mitä tällä nyt tarkoitat?
Onko ap jotenkin pakotettu tai painostettu jäämään kotiin perhevapaan jälkeen? Perhevapaa-ajalta kertyy eläkettä. Vai onko ap jotenkin niin ymmärtämätön, että ei ole tajunnut, mitä merkitsee se, että vapaaehtoisesti on poissa töistä vuosikausia?
Ap on ihan itse tehnyt valintansa ja aikuisen ihmisen on elettävä valintojensa seurausten kanssa.
Ja voisin vielä huomauttaa, että ei niitä lapsiakaan kukaan pakota tekemään, kyllä siinäkin on kyse ihan omasta valinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Eihän sillä tietenkään olekaan, kun teillä homma jatkuu. Apn tilanne sikäli eri, jos ero tulee. Ilman avioehtoa (riippuu toki ehdon ehdoista) erossa otetaan huomioon hänen kotona viettämänsä aika. Ehdon kera sitä ei välttämättä huomioida. Kotivuodet verottavat sekä työurasta että eläkkeestä.
Sehän on huomioitu jo. Kuinka kauan se pitää huomioida?
Miten se on huomioitu?
Mies on maksanut kulut kun ap on ollut kotona.
Se on ollut järjestely, kuinka on hoidettu yhteiset lapset. Ei mikään kotiinjääneen työuran hyllylle laittamisen vaikutusten huomiointi. Etkö laske myöskään mitään arvoa sille ap:n tekemällä työlle kotona? Hän on tehnyt miehenkin osuuden yhteisten lasten hoidosta. Tottakai se on myös rahanarvoista hommaa sen lisäksi että muutenkin valtavan arvokasta puuhaa, jota mieltä ap:nkin mies myös on ollut alunperin. (Nyt sitten jostain syystä hänellä mieli on muuttunut...)
Sit ei tee lapsia jos ei voi töistä olla pois.
Ja lasken, kuten on laskenut hänen miehensäkin. Hän on maksanut apnkin osuuden elämästä.
Miten se mieli on nyt muuttunut? Onko hän pyytänyt rahojaan takaisin?
Sun mielestä todella yhteisten lapsten hankkimisen vaikutukset työelämään ja pakkaukseen tuleekin olla vain naisen harteilla? Eikö reilumpaa ole jakaa nämä vaikutukset molemman vanhemman kesken? Ei vai? miksei?
(Mies on juu maksanut ap:n osuuden elämästä kotona ollessa. Samoin kuin ap on hoitanut miehen osuuden lastenhoidosta.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Ikinä en ole elämässäni törmännyt tuollaiseen perhedynamiikkaan. Poikkeuksetta joko nainen antaa enemmän tai sitten puntit menee tasan.
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa nuo naisvihaajamiehet aina kirjoittavat, että nainen "on ollut kotona lapsen kanssa". Ihan kuin olisivat lapsen kanssa maanneet sohvalla syöden sipdäsrjä aamusta iltaan limalla. Oikea ilmaisu pitäisi olla, että "nainen on hoitanut lapsia ja kotia ilman palkkaa ja eläkkeenlertymistä ja ilman sauraslomia 23/7".
Joo se yleinen ilmaisu on sohvalla makaava lompakkoloinen.
Alue: Aihe vapaa
Olen lääkäri. Tottakai olisin tienannut tosi paljon jos olisin ollut töissä ja olisin tietenkin nostanut palkkioitani jne., mutta mä nyt halusin olla lasten kanssa.
En edelleenkään ymmärrä miksi mä syyttöisin miestäni valinnoistani. Koska sitähän se olisi, jos mä naputtaisin hänelle siitä että hänen pitäisi maksaa mulle kompensaatiota. Jos haluaisin kerryttää tilini saldoa, en olisi töistä pois jäänyt.