Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Kaikki eivät ole yhtä persaukisia kuin sinä. Joillekin jää jopa säästöön rahaa.
Jos mies tienaa 3000 e netto ja nainen jonkun kela-rahan mitä ikinä onkaan ja lapsi saa lapsilisän, nyt nämä kaikki on laitettu yhteen kasaan, mistä on huolehdittu kaikkien tarpeet. Jos jää yli, jää säästöön, jos ei jää, ei jää. Mies ei siis YKSIN maksa kaikkea.
Tässä samalla mies on saanut myös eläkekertymää, joka äidiltä jää saamatta tuon kolmen tonnin lisäksi (palkat samat lähtötilanteessa). Jos äiti saisi tuon kolme tonnia, heille kertyisi yhdessä säästöjäkin.
Nainen olisi saanut urallaan ylennyksen ja 350 e palkankorotuksen. Se jäi nyt saamatta. Hän ei pysty palaamaan kolmen tonnin työhön,koska se vaatii venymistä ja jousto on käytetty jo miehen uran hyväksi. Molemmat vanhemmat eivät voi tehdä pitkää päivää/matkoja.Nainen palaa työhön, josta saa 2 500 e/kk.
Nainen hävisi siis eläkekertymän, palkkakehityksen sekä palkkatuloja poissaolon sekä sen jälkeiseltä ajalta.
Se nyt vielä puuttuisi, ettei mies maksaisi "kaikkea" äidin kotona ollessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Nää on näitä *Olisin balettitanssija mutku mursin lapsena nilkkani* ja *Olisin lääkäri, mutta mulla oli menkat pääsykokeissa*-tapauksia. Onneksi näitä naisia on tosi vähän ja suurin osa tajuaa että lasten isä ei ole velkaa yhtään mitään.
Mutta se onkin ok, kun miehen mielestä lasten äiti on hänelle velkaa?
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa nuo naisvihaajamiehet aina kirjoittavat, että nainen "on ollut kotona lapsen kanssa". Ihan kuin olisivat lapsen kanssa maanneet sohvalla syöden sipdäsrjä aamusta iltaan limalla. Oikea ilmaisu pitäisi olla, että "nainen on hoitanut lapsia ja kotia ilman palkkaa ja eläkkeenlertymistä ja ilman sauraslomia 23/7".
ei tarvitse olla naisvihaaja. lapsipäätökset tehdään yleensä yhdessä ja mies ymmärtää että nainen on sen ajan kun itse /yhdessä nähdään tarpeeksi. MUTTA eri asia on luistetaan yhndessä suunnitellusta talolainamaksamisesta esim vaihtamalla työ täysin opiskeluun tai huonompipalkkaiseen työhon vähintään neuvottelematta. meissä molemmissa sukupuolissa on keplotteluajattelijoita, valitettavasti perinteisen kaavan mukaan enempi naisissa; mies maksaa ja maksaa hänenkin elämänsä elämyskulut. mielestäni jos kehtaa vielä vääntää että eikö kotiäityttä arvosteta pitäisi ymmärtää että noina aikanah mies usein maksaa lähes kaiken kun tulot tippuu naiselta ja lisäksi nainen saa jotain palkkaa kotonaolostaan.
Vierailija kirjoitti:
Miehistä ei keskimäärin edes ole siihen, mihin naisista. Mies ei keskimäärin kykene olemaan niin epäitsekäs kuin mitä kotiäidiksi jäävät naiset ovat.
Pojat ja miehet kasvatetaan itsekkäiksi, itselleen tilaa ja valtaa ottaviksi, äänekkäiksi. Miettikää samanaikaista tyttöjen kasvatusta. Väistä, varo, auta, ole vaiti, palvele.
Tämä systeemi on iän kaiken palvellut miehiä. Nyt kun yhteiskuntamme on mahdollistanut myös naisille itsellisen ja ihmisarvoisen elämän, miehillä on sormi suussa.
Ratkaisuna ongelmaan he näyttävät yhä enemmän tekevän niin kuin heidät on opetettu. Elävät itsekkäästi. Pojat ovat poikia. Kyllä se äiti/nainen palvelee ja palvoo.
Pitäisi miesten löytää uusi selviytymisstrategia. Entinen ei toimi enää. Me nykynaiset emme enää alistu ilmaisiksi piioiksi emmekä tarvitse miehiä, edes lasten tekoon.
Haluamme tietenkin, tottakai, yhä, mutta koska emme ole enää miehistä riippuvaisia emmekä suostu enää entiseen perheenäidin osaan. Ideaaliperhettä kenen tahansa miehen kanssa ei siedetä enää hinnalla millä tahansa.
Ennen, omien mummojeni aikaan aviomies oli hyvä kun kävi töissä, ei juonut ihan kaikkea eikä hakannut eikä pettänyt kohtuuttomasti. Vain joskus. Ero oli täysi mahdottomuus.
Miehet ovat varmasti nykyään keskimäärin jo paljon, paljon parempia puolisoita ja isiä. Mutta 2020-luvulla meille hyville naisille pitää olla jo todella hyvät miehet.
Emme halua lapsillemme sitä mallia, jonka omat vanhempamme antoivat. Me emme ole emmekä ala marttyyriäideiksi. Me tiedämme omakohtaisesti, millainen tunneilmasto sellaisessa kodissa on kasvaa.
Meillä on nyt molemmilla sukupuolilla hyvä itsetunto, koulutus, työ ja eläketurva. Siis mahdollisuus elää myös omillamme. Siksi kompromissit ovat mahdollisia enää vain tiettyyn rajaan asti.
Ja yritit sanoa mitä? Onko marttyyriäiti, jos ei vaadi mieheltään palkkaa vaan elää elämäänsä kotiäitinä ja sit taas töissä? Sehän se terve malli lapsille on eikä se että isi maksaa äidille teidän synnyttämisestä ja hoitamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Kun ei voi mennä töihin, kun on ne lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Nää on näitä *Olisin balettitanssija mutku mursin lapsena nilkkani* ja *Olisin lääkäri, mutta mulla oli menkat pääsykokeissa*-tapauksia. Onneksi näitä naisia on tosi vähän ja suurin osa tajuaa että lasten isä ei ole velkaa yhtään mitään.
Mutta se onkin ok, kun miehen mielestä lasten äiti on hänelle velkaa?
Mistä sä tän repäisit? Avaatko vähän?
Näinhän se tyypillisesti menee: mitä isommat tulot, sitä ahneemmaksi ihminen muuttuu. Ihan hirveän surullista ja säälittävää, että arvot menee noin vinksalleen.
Itse en kyllä olisi tehnyt erilaisia valintoja, lapset on paljon tärkeämpi asia kuin mammonan kerääminen, eikä kunnianhimoakaan löydy. Riittää että nauttii työstään ja tekee parhaansa.
Olisin sinuna tosi surullinen ja ehkä miettisin sitäkin, et onko hänellä kuitenkin ero kiikarissa. Muuten en ymmärrä, miksi haluaisi kerätä itselleen enemmän varallisuutta.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Nää on näitä *Olisin balettitanssija mutku mursin lapsena nilkkani* ja *Olisin lääkäri, mutta mulla oli menkat pääsykokeissa*-tapauksia. Onneksi näitä naisia on tosi vähän ja suurin osa tajuaa että lasten isä ei ole velkaa yhtään mitään.
Mutta se onkin ok, kun miehen mielestä lasten äiti on hänelle velkaa?
Mistä sä tän repäisit? Avaatko vähän?
Avioehdon vaatimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei ne äiditkään rahattomia ole. Jos on ollut palkkatyössä, niin se ansiosidonnainen äitiysraha on ihan tosi hyvä raha. Ja sen jälkeenkin saa jotain vanhempainrahaa ja lapsilisiä. Pieniä tuloja ne, mutta eipä ne menotkaan pienten lasten kanssa niin isot ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ja minkä arvon sinä lasket yhteisten lasten hoitamiselle? Et mitään? Nainen hoitaa siinä nyt miehenkin osuuden, samalla tavalla kuten mies hoitaa naisenkin osuuden rahan tienaamisesta perheelle. Sitä kutsutaan työnjaoksi perheessä. Jostain syystä katsot miehen palkkatyön arvokkaammaksi asiaksi näistä kahdesta? Että se olisi kompensaatio jopa? Ei se ole, se on vain työnjako.
Jos ei ole yhteisiä perheen rahoja, niin tämän lisäksi tottakai on reilua miettiä se taloudellinen kompensaatio naiselle, joka ei ole tehnyt eikä välttämättä pitkään aikaan teekään yhtä paljon kodin ulkopuolista työtä lastenhoidosta johtuen, vaikka palaisikin työelämään, jos on vieläkin päävastuussa lastenhoidosta, tottakai työura ja palkkauskin jää usein vaatimattomammaksi tuolloin. Sen sijan jos tehdään yhteisen hyvän ja perheen eteen erilaisia hommia kaikki, ja on ne yhteiset rahatkin, niin ongelmaa ei ole... paitsi sitten jos tuleekin se avioero, jolloin se kompensaatio on taas mahdollisesti tarpeen, toki tilanteesta riippuen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Kaikki eivät ole yhtä persaukisia kuin sinä. Joillekin jää jopa säästöön rahaa.
Jos mies tienaa 3000 e netto ja nainen jonkun kela-rahan mitä ikinä onkaan ja lapsi saa lapsilisän, nyt nämä kaikki on laitettu yhteen kasaan, mistä on huolehdittu kaikkien tarpeet. Jos jää yli, jää säästöön, jos ei jää, ei jää. Mies ei siis YKSIN maksa kaikkea.
Tässä samalla mies on saanut myös eläkekertymää, joka äidiltä jää saamatta tuon kolmen tonnin lisäksi (palkat samat lähtötilanteessa). Jos äiti saisi tuon kolme tonnia, heille kertyisi yhdessä säästöjäkin.
Nainen olisi saanut urallaan ylennyksen ja 350 e palkankorotuksen. Se jäi nyt saamatta. Hän ei pysty palaamaan kolmen tonnin työhön,koska se vaatii venymistä ja jousto on käytetty jo miehen uran hyväksi. Molemmat vanhemmat eivät voi tehdä pitkää päivää/matkoja.Nainen palaa työhön, josta saa 2 500 e/kk.
Nainen hävisi siis eläkekertymän, palkkakehityksen sekä palkkatuloja poissaolon sekä sen jälkeiseltä ajalta.
Se nyt vielä puuttuisi, ettei mies maksaisi "kaikkea" äidin kotona ollessa.
Persaukinen taidat olla itse.
Lapset maksaa juu, jos ei ole varaa, ei niitä tee.
Jos ajatellaan että ennen lapsia talouden kulut on olleet puoliksi ja tällöin 6000€ on mennyt tasaisesti vaikkapa niin, että rahaa jää säästöön 2000€.
Kun äiti jää kotiin, tulopuolella on 3500€. Siitä kun maksetaan kaikki, ei jää kuin sentin latia. Ei siis sille isällekään.
Jos sä lasket että äidillä on mennyt lapsiin rahaa palkka plus mahdollinen korotus, sit sun pitää laskea että niin on mennyt isälläkin koko palkkansa.
Jos ei halua lapsista maksaa, sit ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä ei keskimäärin edes ole siihen, mihin naisista. Mies ei keskimäärin kykene olemaan niin epäitsekäs kuin mitä kotiäidiksi jäävät naiset ovat.
Pojat ja miehet kasvatetaan itsekkäiksi, itselleen tilaa ja valtaa ottaviksi, äänekkäiksi. Miettikää samanaikaista tyttöjen kasvatusta. Väistä, varo, auta, ole vaiti, palvele.
Tämä systeemi on iän kaiken palvellut miehiä. Nyt kun yhteiskuntamme on mahdollistanut myös naisille itsellisen ja ihmisarvoisen elämän, miehillä on sormi suussa.
Ratkaisuna ongelmaan he näyttävät yhä enemmän tekevän niin kuin heidät on opetettu. Elävät itsekkäästi. Pojat ovat poikia. Kyllä se äiti/nainen palvelee ja palvoo.
Pitäisi miesten löytää uusi selviytymisstrategia. Entinen ei toimi enää. Me nykynaiset emme enää alistu ilmaisiksi piioiksi emmekä tarvitse miehiä, edes lasten tekoon.
Haluamme tietenkin, tottakai, yhä, mutta koska emme ole enää miehistä riippuvaisia emmekä suostu enää entiseen perheenäidin osaan. Ideaaliperhettä kenen tahansa miehen kanssa ei siedetä enää hinnalla millä tahansa.
Ennen, omien mummojeni aikaan aviomies oli hyvä kun kävi töissä, ei juonut ihan kaikkea eikä hakannut eikä pettänyt kohtuuttomasti. Vain joskus. Ero oli täysi mahdottomuus.
Miehet ovat varmasti nykyään keskimäärin jo paljon, paljon parempia puolisoita ja isiä. Mutta 2020-luvulla meille hyville naisille pitää olla jo todella hyvät miehet.
Emme halua lapsillemme sitä mallia, jonka omat vanhempamme antoivat. Me emme ole emmekä ala marttyyriäideiksi. Me tiedämme omakohtaisesti, millainen tunneilmasto sellaisessa kodissa on kasvaa.
Meillä on nyt molemmilla sukupuolilla hyvä itsetunto, koulutus, työ ja eläketurva. Siis mahdollisuus elää myös omillamme. Siksi kompromissit ovat mahdollisia enää vain tiettyyn rajaan asti.
Ja yritit sanoa mitä? Onko marttyyriäiti, jos ei vaadi mieheltään palkkaa vaan elää elämäänsä kotiäitinä ja sit taas töissä? Sehän se terve malli lapsille on eikä se että isi maksaa äidille teidän synnyttämisestä ja hoitamisesta.
En sanonut, että miehen pitää maksaa palkkaa vaimolleen yhtään mistään syystä. Opettelisitpa kotiäiti edes lukemaan, kiitos.
Kuvasin tilannetta, jossa olemme. Miesten ikiaikaista itsekkyyttä ei enää siedetä suomalaisissa moderneissa parisuhteissa. Naiset ovat löytäneet oman arvonsa.
Ap:n miehen ehdotus tässä kohtaa on lähinnä itserakkaan mulkvistin käytöstä.
Hyvin monet avioeroavat nykyään. Miesten kannattaisi huomioida ja todella omakohtaisesti sisäistää se, että nykyajan naiset ottavat avioeron mieluummin kuin sietävät enää miesten itsekkyyttä.
Osa naisista ei enää edes yritä, vaan hedelmöittävät itsensä tuontispermalla. En minä sano, että sekään on ideaali tilanne. Kuvaan vain todellisuutta sellaisena kuin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehistä ei keskimäärin edes ole siihen, mihin naisista. Mies ei keskimäärin kykene olemaan niin epäitsekäs kuin mitä kotiäidiksi jäävät naiset ovat.
Pojat ja miehet kasvatetaan itsekkäiksi, itselleen tilaa ja valtaa ottaviksi, äänekkäiksi. Miettikää samanaikaista tyttöjen kasvatusta. Väistä, varo, auta, ole vaiti, palvele.
Tämä systeemi on iän kaiken palvellut miehiä. Nyt kun yhteiskuntamme on mahdollistanut myös naisille itsellisen ja ihmisarvoisen elämän, miehillä on sormi suussa.
Ratkaisuna ongelmaan he näyttävät yhä enemmän tekevän niin kuin heidät on opetettu. Elävät itsekkäästi. Pojat ovat poikia. Kyllä se äiti/nainen palvelee ja palvoo.
Pitäisi miesten löytää uusi selviytymisstrategia. Entinen ei toimi enää. Me nykynaiset emme enää alistu ilmaisiksi piioiksi emmekä tarvitse miehiä, edes lasten tekoon.
Haluamme tietenkin, tottakai, yhä, mutta koska emme ole enää miehistä riippuvaisia emmekä suostu enää entiseen perheenäidin osaan. Ideaaliperhettä kenen tahansa miehen kanssa ei siedetä enää hinnalla millä tahansa.
Ennen, omien mummojeni aikaan aviomies oli hyvä kun kävi töissä, ei juonut ihan kaikkea eikä hakannut eikä pettänyt kohtuuttomasti. Vain joskus. Ero oli täysi mahdottomuus.
Miehet ovat varmasti nykyään keskimäärin jo paljon, paljon parempia puolisoita ja isiä. Mutta 2020-luvulla meille hyville naisille pitää olla jo todella hyvät miehet.
Emme halua lapsillemme sitä mallia, jonka omat vanhempamme antoivat. Me emme ole emmekä ala marttyyriäideiksi. Me tiedämme omakohtaisesti, millainen tunneilmasto sellaisessa kodissa on kasvaa.
Meillä on nyt molemmilla sukupuolilla hyvä itsetunto, koulutus, työ ja eläketurva. Siis mahdollisuus elää myös omillamme. Siksi kompromissit ovat mahdollisia enää vain tiettyyn rajaan asti.
Ja yritit sanoa mitä? Onko marttyyriäiti, jos ei vaadi mieheltään palkkaa vaan elää elämäänsä kotiäitinä ja sit taas töissä? Sehän se terve malli lapsille on eikä se että isi maksaa äidille teidän synnyttämisestä ja hoitamisesta.
Iskänkö ei kuulu maksaa mitään siitä, että lisääntyy?? Kaikki kulut lapsen äidille?
Ehkä vaan on parasta, ettet koskaan lisäänny. Livistikö isäsi ja äitisi ruokki ja huolsi sinut aikuiseksi ja se on sinusta äidillesi ihan oikein.. Joutikin kustantaa yksin elämäsi mokomaki eukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä esimerkki siitä että ei kannata jäädä kotiin vuosikausiksi lasten kanssa. Mahdollisimman pian päivähoitoon ja sitten takaisin uraputkeen. Se on ihan huuhaata että lasten pitäisi mukamas olla kotona kolmivuotiaiksi ennen päivähoitoa. Toisin kuin monet väittävät, lapset eivät olleet äitiensä hoidettavina tuohon ikään asti, vaan hoidosta vastasivat isovanhemmat, vanhemmat sisarukset ja muut jotka eivät kyenneet työhön. Äidit ahkeroivat tuolloin pellolla, karjaa hoitamassa jne.
Nykypäivänä jotkut jäävät pidemmäksi aikaa töistä kotiin siksi että haluavat rakentaa jonkinlaista äitikulttia jonka keskiössä he itse olisivat. Kotona ollessa kertyy ainakin omasta mielestä roppakaupalla marttyyripisteitä. Monet haluavat esittää kotiin jäämisen uhrautumisena, vaikka todellisuudessa ovat tyytyväisiä siitä että ei tarvitse mennä töihin.
Jos suostut ehtoon, niin sinuna vaatisin omiin nimiin ainakin sijoitustilille laitetun sekä sen avulla kerrytetyn omaisuuden ja ehkä sopivan kompensaation kotona vietetyistä vuosista. Miehen pointtihan on sinänsä ymmärrettävä, sillä hän vastaa tällä hetkellä isommalla osalla perheen taloudesta. Se, että on joskus ollut kotona hoitamassa lapsia, ei toimi selityksenä laahaavalle ansiokehitykselle useita vuosia. Viimeistään kun lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin nainen voi panostaa etenemiseensä yhtä suurella tarmolla kuin miehensä.
Tottakai se on usein juuri noin. Mitä ihmettä? Mikä superihminen äidin pitäisi olla, että jotenkin kuroisi tuosta noin vaan näpsäkästi kiinni usean vuoden poissaolon töistä, häh? Jos on ollut useamman vuoden poissa töistä, niin tietenkin ura ja palkkaus on sen verran jäljessä, eikä se ole mitään sen kummempaa "laahaamista", voi tarvita lisäksi uutta koulutustakin tms. Näin se nyt vain on, ei tätä asiaa taikomalla tai kuvittelemalla toiseksi muuteta.
Ura ja palkkaus muutamassa vuodessa ala laahata. Varsinkaan kun suurin osa on hoitovapaalla eikä työttömänä. Siellä se ura odottaa kun palaa vaan.
Täällä kyllä maalataan todella outoa kuvaa. Todellisuudessa se palkka ei olisi miksikään muuttunut sillä aikaa ja jos on, puhutaan kympeistä.
Millä alalla sinä olet, hoitoalalla? Iso osa nykyisin perheellistyvistä korkeastikoulutetuistakin naisista on muuten määräaikaisissa suhteissa, ne juristitkin. Tai on muuten kova paine palata takaisin töihin - case meidän naisministerit ja noin 6kk:n poissaolot. Omalla alalla naiset palaavat takaisin töihin noin 8-9 kk:n kohdalla, mutta se edellyttää, että isätkin jäävät siitä sitten kotiin. Kyllä 3 saati 6 vuoden poissaolo tekee jo ison loven työuraan. Asia oli ehkä eri vielä 2000-luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ja minkä arvon sinä lasket yhteisten lasten hoitamiselle? Et mitään? Nainen hoitaa siinä nyt miehenkin osuuden, samalla tavalla kuten mies hoitaa naisenkin osuuden rahan tienaamisesta perheelle. Sitä kutsutaan työnjaoksi perheessä. Jostain syystä katsot miehen palkkatyön arvokkaammaksi asiaksi näistä kahdesta? Että se olisi kompensaatio jopa? Ei se ole, se on vain työnjako.
Jos ei ole yhteisiä perheen rahoja, niin tämän lisäksi tottakai on reilua miettiä se taloudellinen kompensaatio naiselle, joka ei ole tehnyt eikä välttämättä pitkään aikaan teekään yhtä paljon kodin ulkopuolista työtä lastenhoidosta johtuen, vaikka palaisikin työelämään, jos on vieläkin päävastuussa lastenhoidosta, tottakai työura ja palkkauskin jää usein vaatimattomammaksi tuolloin. Sen sijan jos tehdään yhteisen hyvän ja perheen eteen erilaisia hommia kaikki, ja on ne yhteiset rahatkin, niin ongelmaa ei ole... paitsi sitten jos tuleekin se avioero, jolloin se kompensaatio on taas mahdollisesti tarpeen, toki tilanteesta riippuen.
Aivan, en laske rahallista arvoa kun puhun perheestä ja elämästä. Avioerossa ihan normaali ositus ja joo, jos nyt sit nainen kokee olevansa huonommassa asemassa kun on lapsia tehty, vaatikoon sit isomman osan omaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Kaikki eivät ole yhtä persaukisia kuin sinä. Joillekin jää jopa säästöön rahaa.
Jos mies tienaa 3000 e netto ja nainen jonkun kela-rahan mitä ikinä onkaan ja lapsi saa lapsilisän, nyt nämä kaikki on laitettu yhteen kasaan, mistä on huolehdittu kaikkien tarpeet. Jos jää yli, jää säästöön, jos ei jää, ei jää. Mies ei siis YKSIN maksa kaikkea.
Tässä samalla mies on saanut myös eläkekertymää, joka äidiltä jää saamatta tuon kolmen tonnin lisäksi (palkat samat lähtötilanteessa). Jos äiti saisi tuon kolme tonnia, heille kertyisi yhdessä säästöjäkin.
Nainen olisi saanut urallaan ylennyksen ja 350 e palkankorotuksen. Se jäi nyt saamatta. Hän ei pysty palaamaan kolmen tonnin työhön,koska se vaatii venymistä ja jousto on käytetty jo miehen uran hyväksi. Molemmat vanhemmat eivät voi tehdä pitkää päivää/matkoja.Nainen palaa työhön, josta saa 2 500 e/kk.
Nainen hävisi siis eläkekertymän, palkkakehityksen sekä palkkatuloja poissaolon sekä sen jälkeiseltä ajalta.
Se nyt vielä puuttuisi, ettei mies maksaisi "kaikkea" äidin kotona ollessa.
Persaukinen taidat olla itse.
Lapset maksaa juu, jos ei ole varaa, ei niitä tee.
Jos ajatellaan että ennen lapsia talouden kulut on olleet puoliksi ja tällöin 6000€ on mennyt tasaisesti vaikkapa niin, että rahaa jää säästöön 2000€.
Kun äiti jää kotiin, tulopuolella on 3500€. Siitä kun maksetaan kaikki, ei jää kuin sentin latia. Ei siis sille isällekään.
Jos sä lasket että äidillä on mennyt lapsiin rahaa palkka plus mahdollinen korotus, sit sun pitää laskea että niin on mennyt isälläkin koko palkkansa.
Jos ei halua lapsista maksaa, sit ei halua.
Täsmennän tuota kirjoittamaani, että kotonaoloajalta sinnitellään, mutta mies ei jää saamatta mitään. Nainen jää myös saamatta (eläke, mahdollisuus ansiosidonnaiseen, ehkä työpaikka tai -tehtävä ja palkka- sekä urakehitys) sen lisäksi, että menettää tasapuolisesti tulonsa kuten mieskin, siinä ovat samassa veneessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Mies maksaa, koska elämä maksaa. Mies maksaa naisen ja lasten elämän, hän saa työrauhan. Mies maksaa lasten laadukkaasta lapsuudesta. Vaihtoehto: molemmat töissä, molemmat maksaa lasten hoitajalle, siivoojalle ym. ym. Maksaa sen mukaan, kuink laadukasta palvelua haluaa. Vaimo saa tulonsa joko työnantajalta, tai puolisolta, joka siinä tapauksessa on hänen työnantajansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Eihän sillä tietenkään olekaan, kun teillä homma jatkuu. Apn tilanne sikäli eri, jos ero tulee. Ilman avioehtoa (riippuu toki ehdon ehdoista) erossa otetaan huomioon hänen kotona viettämänsä aika. Ehdon kera sitä ei välttämättä huomioida. Kotivuodet verottavat sekä työurasta että eläkkeestä.
Sehän on huomioitu jo. Kuinka kauan se pitää huomioida?
Miten se on huomioitu?
Mies on maksanut kulut kun ap on ollut kotona.
Se on ollut järjestely, kuinka on hoidettu yhteiset lapset. Ei mikään kotiinjääneen työuran hyllylle laittamisen vaikutusten huomiointi. Etkö laske myöskään mitään arvoa sille ap:n tekemällä työlle kotona? Hän on tehnyt miehenkin osuuden yhteisten lasten hoidosta. Tottakai se on myös rahanarvoista hommaa sen lisäksi että muutenkin valtavan arvokasta puuhaa, jota mieltä ap:nkin mies myös on ollut alunperin. (Nyt sitten jostain syystä hänellä mieli on muuttunut...)
Sit ei tee lapsia jos ei voi töistä olla pois.
Ja lasken, kuten on laskenut hänen miehensäkin. Hän on maksanut apnkin osuuden elämästä.
Miten se mieli on nyt muuttunut? Onko hän pyytänyt rahojaan takaisin?
Suurin osa ihmisistä haluaa lapsia yhdessä ja pystyy myös hoitamaan nämä raha-asiat reilusti.
sitten kun ero tulee ja ei ole avioehtoa varakkaammalla osapuolella, kaikki menee puoleksi
Melko luonnollista, ja reilua puolin ja toisin että tehdään avioehto, itse asiassa se pitäisi olla lakisääteinen, niin jäisi monet turhat "ai suunnitteletko sä jo eroa" riidat pois. Avioehtohan voi sitten olla sisällöltään monenlainen, ja siinä karsiutuisi melko automaattisesti tyypilliset onnenonkijat heti pois, kun joutuisi suoraan sanomaan että "kyllä minä haluan puolet sunkin omaisuudesta jos erotaan". Harvalla onnenonkijalla riittäisi pokka tähän.
Ja toisekseen, melko reilu peli että on esimerkiksi sovittu, että molemmat pitää eron sattuessa sen oamisuuden mikä ollut avioliittoon astuessa, ja avioliiton aikana hankittu omaisuus on sitten yhteistä. Eli se peruskaava. Monet riidat välttyisi, jos tämä olisi pakollinen, jossain muodossa.
Sitten mitä tähän tulee, niin voithan sinä siihen suostua, tee vain kuitenkin sitten selväksi että siitä päivästä lähtien sinä alat myös rakentaa uraasi, ja kotityöt, lasten hoidot ymt. jaetaan tasan. Ei ole tuossakaan mitään epäreilua, kumpaakaan kohtaan silloin.
Täällä yleinen telaketjufemakoiden "et sitten allekirjoita mitään..." jutut jätä omaan arvoonsa, jos aiot avioliittoasi vielä jatkaa. Sivusta on helppo huudella mitä toisen tulisi tehdä, sitten eri ääni kellossa näillä kun asia osuu omalle kohdalle.
Aloita oma sijoittamisesi ja varankeruusi vaikka täältä :) https://tinyurl.com/2tyxjm9j
Alue: Aihe vapaa
Aloituksen tapauksessa ei mitään ongelmaa olisi ollutkaan ellei mies täysin yksipuolisella päätöksellä alkanut vaatia avioehtosopimusta. Tietenkin se muuttaa koko kuvion ihan toiseksi, mitä alunperin on sovittu.