Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Kun nainen menee töihin, joutuu mies vähentämään töihin käyttämäänsä aikaa. Todennäköisesti siinä miehen tulot pienenee, mutta sehän ei haittaa.
Riippuu täysin miehen työstä. Suurimmalla osalla ihmisiä on työaika, joka määrittää sen työajan.
Aloittaja kertoi, että miehellä on paljon työmatkoja. Nehän ne jää pois kokonaan, kun ap alkaa panostaa omaan uraansa. Luultavasti mies joutuu lyhentämään työaikaansakin, että ehtii huolehtia lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Eihän sillä tietenkään olekaan, kun teillä homma jatkuu. Apn tilanne sikäli eri, jos ero tulee. Ilman avioehtoa (riippuu toki ehdon ehdoista) erossa otetaan huomioon hänen kotona viettämänsä aika. Ehdon kera sitä ei välttämättä huomioida. Kotivuodet verottavat sekä työurasta että eläkkeestä.
Sehän on huomioitu jo. Kuinka kauan se pitää huomioida?
Miten se on huomioitu?
Mies on maksanut kulut kun ap on ollut kotona.
Se ei kata vielä eläkekertymän vähennystä, eikä sitä, että vaimon ura viivästyy. Yksityinen eläkevakuutus on vähin kompensaatio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä esimerkki siitä että ei kannata jäädä kotiin vuosikausiksi lasten kanssa. Mahdollisimman pian päivähoitoon ja sitten takaisin uraputkeen. Se on ihan huuhaata että lasten pitäisi mukamas olla kotona kolmivuotiaiksi ennen päivähoitoa. Toisin kuin monet väittävät, lapset eivät olleet äitiensä hoidettavina tuohon ikään asti, vaan hoidosta vastasivat isovanhemmat, vanhemmat sisarukset ja muut jotka eivät kyenneet työhön. Äidit ahkeroivat tuolloin pellolla, karjaa hoitamassa jne.
Nykypäivänä jotkut jäävät pidemmäksi aikaa töistä kotiin siksi että haluavat rakentaa jonkinlaista äitikulttia jonka keskiössä he itse olisivat. Kotona ollessa kertyy ainakin omasta mielestä roppakaupalla marttyyripisteitä. Monet haluavat esittää kotiin jäämisen uhrautumisena, vaikka todellisuudessa ovat tyytyväisiä siitä että ei tarvitse mennä töihin.
Jos suostut ehtoon, niin sinuna vaatisin omiin nimiin ainakin sijoitustilille laitetun sekä sen avulla kerrytetyn omaisuuden ja ehkä sopivan kompensaation kotona vietetyistä vuosista. Miehen pointtihan on sinänsä ymmärrettävä, sillä hän vastaa tällä hetkellä isommalla osalla perheen taloudesta. Se, että on joskus ollut kotona hoitamassa lapsia, ei toimi selityksenä laahaavalle ansiokehitykselle useita vuosia. Viimeistään kun lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin nainen voi panostaa etenemiseensä yhtä suurella tarmolla kuin miehensä.
Tottakai se on usein juuri noin. Mitä ihmettä? Mikä superihminen äidin pitäisi olla, että jotenkin kuroisi tuosta noin vaan näpsäkästi kiinni usean vuoden poissaolon töistä, häh? Jos on ollut useamman vuoden poissa töistä, niin tietenkin ura ja palkkaus on sen verran jäljessä, eikä se ole mitään sen kummempaa "laahaamista", voi tarvita lisäksi uutta koulutustakin tms. Näin se nyt vain on, ei tätä asiaa taikomalla tai kuvittelemalla toiseksi muuteta.
Ura ja palkkaus muutamassa vuodessa ala laahata. Varsinkaan kun suurin osa on hoitovapaalla eikä työttömänä. Siellä se ura odottaa kun palaa vaan.
Täällä kyllä maalataan todella outoa kuvaa. Todellisuudessa se palkka ei olisi miksikään muuttunut sillä aikaa ja jos on, puhutaan kympeistä.
Millä alalla sinä olet, hoitoalalla? Iso osa nykyisin perheellistyvistä korkeastikoulutetuistakin naisista on muuten määräaikaisissa suhteissa, ne juristitkin. Tai on muuten kova paine palata takaisin töihin - case meidän naisministerit ja noin 6kk:n poissaolot. Omalla alalla naiset palaavat takaisin töihin noin 8-9 kk:n kohdalla, mutta se edellyttää, että isätkin jäävät siitä sitten kotiin. Kyllä 3 saati 6 vuoden poissaolo tekee jo ison loven työuraan. Asia oli ehkä eri vielä 2000-luvun alussa.
Olen lääkäri. Tottakai olisin tienannut tosi paljon jos olisin ollut töissä ja olisin tietenkin nostanut palkkioitani jne., mutta mä nyt halusin olla lasten kanssa.
En edelleenkään ymmärrä miksi mä syyttöisin miestäni valinnoistani. Koska sitähän se olisi, jos mä naputtaisin hänelle siitä että hänen pitäisi maksaa mulle kompensaatiota. Jos haluaisin kerryttää tilini saldoa, en olisi töistä pois jäänyt.
Arvasin, hoitoala - toki hyvin palkattuna lääkärinä. Teillä on käytännössä täystyöllisyys ja iso osa teistä pystyy tekemään myös lyhennettyä työaikaa ilman, että sillä on suurta vaikutusta työuraan. On työpaikat odottamassa. Omassa tuttavapiirissä lääkärinaisilla on eniten lapsia ja pisimmät kotonaolot. Myönnän, olen vähän kade. :)
Onhan se totta tietenkin, mutta ajatusmaailmastahan tossa puhuttiin. Siksi en kertonut ammattiani. Mä olisin luultavasti tehnyt ihan samoin vaikka olisin ollut epävarmemmassakin työssä, koska silloin kun päätöksiö tekee, mulla ne ei liity rahaan tai työhön. Olen varmaan paremmassa asemassa päättäessäni kuin moni muu, mutta en mä silti ymmärrä ajatusta siitä että toinen olisi jotain velkaa perheessä.
Sössönsössön, et olisi tehnyt. Ei olisi ollut varaa. Omasta perheestä löytyy myös näitä lääkäreitä jotka täysin sokeita omalle asemalleen ja sen tuomille eduille. :D Alanvalintakysymys tottakai, mutta älä tee narria itsestäsi kuvittelemalla että ala ei nimenomaan ole tässä se vaikuttava juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Kun nainen menee töihin, joutuu mies vähentämään töihin käyttämäänsä aikaa. Todennäköisesti siinä miehen tulot pienenee, mutta sehän ei haittaa.
Haittaa mitä? Jos ovat yhteistaloudessa, molempien palkka on perheen käytössä. Jos eroavat, ja miehen palkka pienenee yhteishuoltajuuden takia, se ei ole vaimon vastuulla. En ymmärrä, mitä tällä nyt tarkoitat?
Mies ilmeisesti kuvittelee, että hän jatkaa hyväpalkkaista työtään kuten tähän asti, mutta ei osaa ajatella, että jatkossa hänen perhevastuut kasvavat. Ei siinä pysty tekemään työmatkoja, kun lapset pitää joko viedä hoitoon tai hakea sieltä päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ajattelevat ainoastaan rahaa?
Sekö tässä maailmassa on heille tärkein asia paljonko he saavat mieheltä lypsettyä omaisuutta?Se on yhteistä omaisuutta tuossa vaihessa, kun on sovittu tuollaisesta työnjaosta ja yhteisistä rahoista perheessä. Ei miehen omaa omaisuutta. Molemmat ovat tehneet töitä sovitusti yhteiseen pottiin (pehe, lapset, toimeentulo, hyvinvointi jne) ja nainen mahdollistanut miehen urakehityksen ja nykyiset tienestit oman uransa ja tienestiensä jäädessä sovitun lasten- ja kodinhoidon takia reippaasti jälkeen. Molemmat ovat olleet tähän asti tyytyväisä työjaosta.
Ei se nyt vain mene niin, että toinen saa kaikki taloudelliset hyödyt yhteisesti sovitusta tasapuolisesta työnjaosta ja toinen kaikki taloudelliset haitat. Ap:n esimerkki ja tapaus on tässä mielessä harvinaisen selvä. Miehen nykyiset palkkatulot eivät ole tällä hetkellä miehen ikiomia yksitysiä tuloja, vaan yhteisiä, yhteisen työn ja työnjaon tulosta, ihan samalla tavalla kuin lapsetkin ovat yhteisiä, ja niistä huolehtimisen järjestäminen on ollut molemman vanhemman yhtälainen velvollisuus, jonka taas puolestaan nainen on pääasassa tässä tehnyt. Miten voi ollakin tämä yksinkertainen asia nyt noin vaikea ymmärtää?
Jos on tuo perinteinen työnjako, niin sitten on on myös miehen palkkatulot yhteisiä. Jos on omat rahat, niin on reilua silloin, että lapset ja koti hoidetaan silloin puoliksi ja mies toki myös kompensoi myös raskausajan ja synnytyksen jollain tavoin. Jos siis pyritään tekemään "tasan".
Itse olen kyllä sitä mieltä muutenkin, että perhe on yksikkö ja kaikki tekee kykyjensä mukaan yhteiseen pottiin, niin rahallisesti kuin monella muulla tavalla eikä voi olla ei elintasoja, jos yhdessä eletään, varsnkin kun on lapsia. Voi olla myös esim. sairautta ja muuta ongelmaa jne jne. eikä aina mene "tasan". Miksi ihmiset ovat niin valtavan itsekkäitä ja nykyään ja raha on niin iso mittari ja saanut suhteettoman ison roolin? Eikö tärkeää olisi kaikkien hyvinvointi ja, se että voidaan yhdessä elää mielekästä elämää perheenä ja toki myös yksilöinä? Eikö esim. ne läheiset ihmissuhteet ja terveys ole kuitenkin tärkeimpiä asioita millä on merkitystä, rahalla vain välinearvo?
Jos nyt ajatellaan että miehen tulevatkin tulot on perheen yhteisiä, niin tulisi tietää mitä se mies nyt tienaisi, jos niitä lapsia ei olisi ap ollut hoitamassa. Periaatteessa ainoa mahdollinen mittari on palkankorotukset siltä ajalta, mutta olisi hän ne varmasti saanut vaikka molemmat olisivat olleet töissäkin. Eli jäljelle jää pyytämättä annetut lisät ja indeksikorotukset. Niistä sit vähennetään tietenkin se mitä ap on jo saanut. Sanoisin että aika liki nollaan tuo jää, tai jopa miinukselle kun mies on kustantanut apn kotonaolon. Palkkatulot ei koskaan ole yhteisiä, ne saa tehdystä työstä.
Silloin mies olisi ollut kotona lapsia hoitamassa, eikä olisi saanut mitään palkankorotuksia. Selvä juttu.
jep, ei olisi saanut palkkaakaan suurimmaksi osaksi, kun halusi, että lapset olisi parempi hoitaa pitkään kotona ja itse olisi siellä sitten ollut tietenkin hoitamassa, jos ap ei olisi ollut. Eikä olisi nykyistä työtä, vaan huonompi.
Tuo edellinen kommentoija ei tajunnut myöskään, että ap hoiti miehen omia lapsia, heidän yhteisiä lapsiaan. Ap: elämisen kustantaminen sisältyi siis tähän "palkkaan" lasten- ja kodinhoidosta. Taitaa olla jäänyt vielä yötyöt maksamatta ja käyttämättömät lomat rahana kiitos nyt myös. ja eläkerahat. Ei ap:n elämisen maksaminen mitään hyväntekeväisyyttä ollut, vaan miehen oma rahallinen etu. Joka mahdollisti miehen uran ja työssäkäynnin ja nykyisen palkan ja työtilanteen sekä samanaikaisesti lapset ja perheen perustamisen.
Että nuo yhdet onkin hölmöjä kun ei tätä oikeasti tajua. Että miehen pitäisi saada kaikki, perhe ja ura ja se olisi vain ja ainoastaan naisen selkänahasta ja tuoloista pois, niin menneistä kuin nykyisistäkin ja tulevista. Että jotkut osaakin olla hölmöjä ja ymmärtämättömiä. Vai että indeksikorotus jää jäljelle ja miinukselle mennään, hohhoijaa, mitä jos laskeskelisi "vähän" uudestaan
Voi luoja 😅 Mitä muuta sen miehen siis pitäisi tehdä kuin elättää ja hoitaa osuutensa? Maksaa palkkaa yösyötöistä? Jaahas, millaistas summaa ajattelit? Älä tee lapsia, jos ne on sua riistämässä noin. Eiköhän he sen isompina sit huomaa että he pilasivat sun uran ja elämän.
Tämä on muuten yllättävän yleistä että lapset sit teineinä kokee todella pilanneensa äitinsä elämän kun äiti jauhaa miten hän olisi sitä tätä ja tuota ilman lapsia.
-ohisEn ole ikinä kuullut yhdenkään äidin tällaista puhuvan. Eri asia on se, jos kertovat realiteetteja, et miten näiden nuorten kannattaa tulevaisuudessa omat asiat järjestää. Noin niinkuin esimerkin kautta. Se ei ole katkeruutta vielä.
Täälläkin jo useampi kommentoinut noin. Luuletko ettei he kotona sano samaa?
Luulen. Luulen, et todella harva vanhempi on katkera lapselleen siitä, että lapsia on saatu. Se ei ole katkeruutta lapsia kohtaan, et pohtii, miten ura olisi ollut toinen ilman lapsia. Eikä se, jos on kiukkunen exälleen, joka ei arvosta sitä, että toinen on ne lapset hoitanut uran sijaan. Asioita voi pohdiskella eri näkökulmista. Niistä kirjoittaminen, tai edes ääneen sanominen, ei ole itsessään katkeruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille Koivun vaimolle ei jäänyt mitään kun ei ollut ehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Ikinä en ole elämässäni törmännyt tuollaiseen perhedynamiikkaan. Poikkeuksetta joko nainen antaa enemmän tai sitten puntit menee tasan.
Ai rahallisesti vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tälläiset sopimukset, (missä toinen jää helposti altavastaajaksi tai heikompaan asemaan jos ne pyörretään )
Kannattaa ehdottomasti tehdä kirjallisena. Ja sopia, miten esim. Toisen eläkekertymä yms hyvitetään vaikkapa eron sattuessa.
Mikään ei ole ikuista... ei edes yhteiset rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tässä-arvoa pitää kotonaolevan työtä arvottomana, oli kotona sitten äiti tai isä.
Vai ajatteliko joku urpo täällä että pieni lapsi, jopa vauva, hoitaa itse itsensä? Eri asia jos lapsi olisi jo päiväkoti-ikäinen ja silloinkin MOLEMPIEN vanhempien tulee järjestää työnsä niin että päiväkotipäivä ei veny liian pitkäksi, molempien tulee jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, tehdä kotona sama määrä kotitöitä jne.
Se vaan tuppaa olemaan niin että se nainen usein kuvittelee että se arvostus tarkoittaa sitä että mies antaa ja antaa. Kyllä, molemmat hoitaa lapset, ei sitä puolisoaan elätä ja passaa.
Jos toinen pääasiassa hoitaa kodin ja lapset (eli passaa), niin totta h**vetissä se toinen silloin elättää, jos hyvä työ ja ura.
Palautetaanpas mieleen mitä ap sanoi. Monella tuntuu olevan käsitys että apta ei ole elätetty tai ettei hänellä ole omaisuutta (kuten nyt vaikka sillä Helenalla). Näinhän ei ole.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä.
Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne.
Niin että mitä pitäisi nyt olla enemmän? Mikä onkaan ongelma?
Ongelma tuntuu olevan nyt siis se että kun molemmilla on omaisuutta, mies haluaa muuttaa systeemin sellaiseksi kun se monella on alunperinkin. En tiedä miksi se on ongelma.
Meillä on samankaltainen tilanne. Alettiin seurustella jo yläasteella ja opiskeluaikoina oli luonnollista että kaikki oli yhteistä. Silloin minä kävin opintojen ohessa töissä, mieheni ei, eli tavallaan mä panostin rahallisesti enemmän. Kesätöissä mieheni tienasi enemmän ja se tasasi vähän vastuunkantoa. Sit kun valmistuttiin, tienattiin aika saman verran ja kaikki maksettiin yhdessä, toki silloinkin molemmilla oli omatkin rahansa, aikuisia kun oltiin. Eikä me katseltu toistemme tilejä tai ostoksia tai hankintoja, vain yhteisistä huolehdittiin yhdessä. Sit jossain vaiheessa mieheni tienasi enemmän, jossain vaiheessa mä. Siinä sitä mentiin kunnes päätettiin perustaa perhe.
Mä jäin kotiin, mieheni maksoi kaiken, mua kiinnostanut jäikö hänelle säästöön rahaa kuinka paljon. Miksi olisi kiinnostanut?
Sit mä palasin töihin ja kaikki menee taas puoliksi. Tietenkin. En edes suoraan sanottuna tiedä kumpi meistä tienaa enemmän, mitä väliä? Sit kun eletään yhteistä taloutta ja sen lisäksi on omaa rahaa, mitä väliä sillä on kummalla sitä on enemmän?
Eihän sillä tietenkään olekaan, kun teillä homma jatkuu. Apn tilanne sikäli eri, jos ero tulee. Ilman avioehtoa (riippuu toki ehdon ehdoista) erossa otetaan huomioon hänen kotona viettämänsä aika. Ehdon kera sitä ei välttämättä huomioida. Kotivuodet verottavat sekä työurasta että eläkkeestä.
Sehän on huomioitu jo. Kuinka kauan se pitää huomioida?
Miten se on huomioitu?
Mies on maksanut kulut kun ap on ollut kotona.
Se ei kata vielä eläkekertymän vähennystä, eikä sitä, että vaimon ura viivästyy. Yksityinen eläkevakuutus on vähin kompensaatio.
Mistä olet tämmöisen keksinyt että ilman avioehtoa huomioitaisiin toisen kotiäitiys, eihän sellaista ole oletusarvoisesti, avio-oikeuden perusteella maksettava tasinko kattaa sen köyhemmän kompensaation, molempien omaisuudet lasketaan yhteen ja puolitetaan, jonka jälkeen enemmän omistava antaa tasinkoa köyhemmälle siten että puntit on tasan.
Sitten taas se poikkeustilanne että olisi kohtuuton lopputulos, on tyystin muuta, tulee sovellettavaksi jos esimerkiksi joku onnenonkija päässyt perusteetta apajille, kuin saattaa käydä silloin jos rikas vanha mies ottaa nuoren vaimon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Kun nainen menee töihin, joutuu mies vähentämään töihin käyttämäänsä aikaa. Todennäköisesti siinä miehen tulot pienenee, mutta sehän ei haittaa.
Haittaa mitä? Jos ovat yhteistaloudessa, molempien palkka on perheen käytössä. Jos eroavat, ja miehen palkka pienenee yhteishuoltajuuden takia, se ei ole vaimon vastuulla. En ymmärrä, mitä tällä nyt tarkoitat?
Mies ilmeisesti kuvittelee, että hän jatkaa hyväpalkkaista työtään kuten tähän asti, mutta ei osaa ajatella, että jatkossa hänen perhevastuut kasvavat. Ei siinä pysty tekemään työmatkoja, kun lapset pitää joko viedä hoitoon tai hakea sieltä päivittäin.
Mistä vetoa ettei mies suostuisi mihinkään viikko-viikko systeemiin? Tuskin edes joka toinen viikonloppu ottaisi lapset itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Sille Koivun vaimolle ei jäänyt mitään kun ei ollut ehtoa.
Anteeksi. Taisin olla väärässä. Heille oli juuri ehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Ei riitä. Ensiksikin kyllähän se äitikin laittaa pottiin oman kela-päivärahansa. Ja sen sijaan, että äiti maksaisi enemmän niin hän joutuu koko ajan miinukselle. Mies menettää vain sitä mitä hänellä jo on. Nainen menettää mahdollisuuden saada samaa.
Luuletko, ettei nainenkin mielummin saisi saman verran kuussa kuin ennenkin plus eläkkeet ja osallistuisi edelleen maksamaan puolet.
No jos haluaa niin sit menee töihin.
Miten se äiti joutuu koko ajan miinukselle silloin kun hänen kulunsa maksetaan? Joo, on tosi kurjaa että lapsia pitää hoitaa, mutta ehkäisy on keksitty.
Kun nainen menee töihin, joutuu mies vähentämään töihin käyttämäänsä aikaa. Todennäköisesti siinä miehen tulot pienenee, mutta sehän ei haittaa.
Haittaa mitä? Jos ovat yhteistaloudessa, molempien palkka on perheen käytössä. Jos eroavat, ja miehen palkka pienenee yhteishuoltajuuden takia, se ei ole vaimon vastuulla. En ymmärrä, mitä tällä nyt tarkoitat?
Mies ilmeisesti kuvittelee, että hän jatkaa hyväpalkkaista työtään kuten tähän asti, mutta ei osaa ajatella, että jatkossa hänen perhevastuut kasvavat. Ei siinä pysty tekemään työmatkoja, kun lapset pitää joko viedä hoitoon tai hakea sieltä päivittäin.
Mistä vetoa ettei mies suostuisi mihinkään viikko-viikko systeemiin? Tuskin edes joka toinen viikonloppu ottaisi lapset itselleen.
Eihän tuo tarkoittanut eron jälkeistä tilannetta vaan sitä, jos heidän avioliitto jatkuu. Aloittajalla ei taatusti löydy mitään joustoa miehen työn hyväksi, hän panostaa omaan työhönsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun Ei tarvitse allekirjoittaa yhtään mitään ja mies ei voi painostaa siihen.
Voi todellakin painostaa, laittaa avioeron vireille ja hakee osituksen, avioeroa ei ole pakko viedä päätökseen mutta ositus pysyy ja avioehto on siinä, avioeron vireilletulosta alkaen avio-oikeutta ei ole enää sen jälkeen saatuun omaisuuteen.
Kuka hullu enää jäisi avioliittoon tuollaisen vedon jälkeen? Kyllä se tarkoittaisi avioeroa, jota voi hakea yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan mies kerryttää omalle tililleen varoja ilman avioehtoa, aivan niinkuin sinäkin. En näe tota tilannetta niin katastrofaalisena, jos teillä tosiaan on yhteisissä nimissä asunto ja isommat hankinnat. Mut aviehtoon ei välttämättä kannata suostua, luin juuri netistä jostain artikkelista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun Ei tarvitse allekirjoittaa yhtään mitään ja mies ei voi painostaa siihen.
Voi todellakin painostaa, laittaa avioeron vireille ja hakee osituksen, avioeroa ei ole pakko viedä päätökseen mutta ositus pysyy ja avioehto on siinä, avioeron vireilletulosta alkaen avio-oikeutta ei ole enää sen jälkeen saatuun omaisuuteen.
Kuka hullu enää jäisi avioliittoon tuollaisen vedon jälkeen? Kyllä se tarkoittaisi avioeroa, jota voi hakea yksinkin.
Semmoinen jolla on alaikäisiä lapsia ja tulee vielä jotenkuten toimeen puolisonsa kanssa, eikä ole sitä kolmatta pyörää mukana. Mitä se avioehto muuttaisi arjessa, sujuu samallatavoin kuin aiemminkin, työssäkäyvä maksaa perheen kulut ja kotonaoleva hoitaa lapset, päinvastoin lujittaa suhdetta koska köyhemmän ei kannata erota.
Ei missään nimessä kannata allekirjoittaa. Ainoa syy, miksi äijäsi on tuota sinulle tyrkyttämässä on se, että hän aikoo ottaa kohta eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun Ei tarvitse allekirjoittaa yhtään mitään ja mies ei voi painostaa siihen.
Voi todellakin painostaa, laittaa avioeron vireille ja hakee osituksen, avioeroa ei ole pakko viedä päätökseen mutta ositus pysyy ja avioehto on siinä, avioeron vireilletulosta alkaen avio-oikeutta ei ole enää sen jälkeen saatuun omaisuuteen.
Kuka hullu enää jäisi avioliittoon tuollaisen vedon jälkeen? Kyllä se tarkoittaisi avioeroa, jota voi hakea yksinkin.
Semmoinen jolla on alaikäisiä lapsia ja tulee vielä jotenkuten toimeen puolisonsa kanssa, eikä ole sitä kolmatta pyörää mukana. Mitä se avioehto muuttaisi arjessa, sujuu samallatavoin kuin aiemminkin, työssäkäyvä maksaa perheen kulut ja kotonaoleva hoitaa lapset, päinvastoin lujittaa suhdetta koska köyhemmän ei kannata erota.
Jessus mikä vajakkitaukki sieltä tuli kommentoimaan. Ai että "lujittaa suhdetta" tuollainen. Miten helevatan tyhmä ihmisen pitää olla, että tuollaista kirjoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ajattelevat ainoastaan rahaa?
Sekö tässä maailmassa on heille tärkein asia paljonko he saavat mieheltä lypsettyä omaisuutta?Se on yhteistä omaisuutta tuossa vaihessa, kun on sovittu tuollaisesta työnjaosta ja yhteisistä rahoista perheessä. Ei miehen omaa omaisuutta. Molemmat ovat tehneet töitä sovitusti yhteiseen pottiin (pehe, lapset, toimeentulo, hyvinvointi jne) ja nainen mahdollistanut miehen urakehityksen ja nykyiset tienestit oman uransa ja tienestiensä jäädessä sovitun lasten- ja kodinhoidon takia reippaasti jälkeen. Molemmat ovat olleet tähän asti tyytyväisä työjaosta.
Ei se nyt vain mene niin, että toinen saa kaikki taloudelliset hyödyt yhteisesti sovitusta tasapuolisesta työnjaosta ja toinen kaikki taloudelliset haitat. Ap:n esimerkki ja tapaus on tässä mielessä harvinaisen selvä. Miehen nykyiset palkkatulot eivät ole tällä hetkellä miehen ikiomia yksitysiä tuloja, vaan yhteisiä, yhteisen työn ja työnjaon tulosta, ihan samalla tavalla kuin lapsetkin ovat yhteisiä, ja niistä huolehtimisen järjestäminen on ollut molemman vanhemman yhtälainen velvollisuus, jonka taas puolestaan nainen on pääasassa tässä tehnyt. Miten voi ollakin tämä yksinkertainen asia nyt noin vaikea ymmärtää?
Jos on tuo perinteinen työnjako, niin sitten on on myös miehen palkkatulot yhteisiä. Jos on omat rahat, niin on reilua silloin, että lapset ja koti hoidetaan silloin puoliksi ja mies toki myös kompensoi myös raskausajan ja synnytyksen jollain tavoin. Jos siis pyritään tekemään "tasan".
Itse olen kyllä sitä mieltä muutenkin, että perhe on yksikkö ja kaikki tekee kykyjensä mukaan yhteiseen pottiin, niin rahallisesti kuin monella muulla tavalla eikä voi olla ei elintasoja, jos yhdessä eletään, varsnkin kun on lapsia. Voi olla myös esim. sairautta ja muuta ongelmaa jne jne. eikä aina mene "tasan". Miksi ihmiset ovat niin valtavan itsekkäitä ja nykyään ja raha on niin iso mittari ja saanut suhteettoman ison roolin? Eikö tärkeää olisi kaikkien hyvinvointi ja, se että voidaan yhdessä elää mielekästä elämää perheenä ja toki myös yksilöinä? Eikö esim. ne läheiset ihmissuhteet ja terveys ole kuitenkin tärkeimpiä asioita millä on merkitystä, rahalla vain välinearvo?
Jos nyt ajatellaan että miehen tulevatkin tulot on perheen yhteisiä, niin tulisi tietää mitä se mies nyt tienaisi, jos niitä lapsia ei olisi ap ollut hoitamassa. Periaatteessa ainoa mahdollinen mittari on palkankorotukset siltä ajalta, mutta olisi hän ne varmasti saanut vaikka molemmat olisivat olleet töissäkin. Eli jäljelle jää pyytämättä annetut lisät ja indeksikorotukset. Niistä sit vähennetään tietenkin se mitä ap on jo saanut. Sanoisin että aika liki nollaan tuo jää, tai jopa miinukselle kun mies on kustantanut apn kotonaolon. Palkkatulot ei koskaan ole yhteisiä, ne saa tehdystä työstä.
Silloin mies olisi ollut kotona lapsia hoitamassa, eikä olisi saanut mitään palkankorotuksia. Selvä juttu.
jep, ei olisi saanut palkkaakaan suurimmaksi osaksi, kun halusi, että lapset olisi parempi hoitaa pitkään kotona ja itse olisi siellä sitten ollut tietenkin hoitamassa, jos ap ei olisi ollut. Eikä olisi nykyistä työtä, vaan huonompi.
Tuo edellinen kommentoija ei tajunnut myöskään, että ap hoiti miehen omia lapsia, heidän yhteisiä lapsiaan. Ap: elämisen kustantaminen sisältyi siis tähän "palkkaan" lasten- ja kodinhoidosta. Taitaa olla jäänyt vielä yötyöt maksamatta ja käyttämättömät lomat rahana kiitos nyt myös. ja eläkerahat. Ei ap:n elämisen maksaminen mitään hyväntekeväisyyttä ollut, vaan miehen oma rahallinen etu. Joka mahdollisti miehen uran ja työssäkäynnin ja nykyisen palkan ja työtilanteen sekä samanaikaisesti lapset ja perheen perustamisen.
Että nuo yhdet onkin hölmöjä kun ei tätä oikeasti tajua. Että miehen pitäisi saada kaikki, perhe ja ura ja se olisi vain ja ainoastaan naisen selkänahasta ja tuoloista pois, niin menneistä kuin nykyisistäkin ja tulevista. Että jotkut osaakin olla hölmöjä ja ymmärtämättömiä. Vai että indeksikorotus jää jäljelle ja miinukselle mennään, hohhoijaa, mitä jos laskeskelisi "vähän" uudestaan
Voi luoja 😅 Mitä muuta sen miehen siis pitäisi tehdä kuin elättää ja hoitaa osuutensa? Maksaa palkkaa yösyötöistä? Jaahas, millaistas summaa ajattelit? Älä tee lapsia, jos ne on sua riistämässä noin. Eiköhän he sen isompina sit huomaa että he pilasivat sun uran ja elämän.
Tämä on muuten yllättävän yleistä että lapset sit teineinä kokee todella pilanneensa äitinsä elämän kun äiti jauhaa miten hän olisi sitä tätä ja tuota ilman lapsia.
-ohisEn ole ikinä kuullut yhdenkään äidin tällaista puhuvan. Eri asia on se, jos kertovat realiteetteja, et miten näiden nuorten kannattaa tulevaisuudessa omat asiat järjestää. Noin niinkuin esimerkin kautta. Se ei ole katkeruutta vielä.
Täälläkin jo useampi kommentoinut noin. Luuletko ettei he kotona sano samaa?
Luulen. Luulen, et todella harva vanhempi on katkera lapselleen siitä, että lapsia on saatu. Se ei ole katkeruutta lapsia kohtaan, et pohtii, miten ura olisi ollut toinen ilman lapsia. Eikä se, jos on kiukkunen exälleen, joka ei arvosta sitä, että toinen on ne lapset hoitanut uran sijaan. Asioita voi pohdiskella eri näkökulmista. Niistä kirjoittaminen, tai edes ääneen sanominen, ei ole itsessään katkeruutta.
Tottakai se on katkeruutta lapsia kohtaan. Kukaan ei pohdi (ei tule edes mieleen) että miten mä olisin uratykki tai rikas ilman lapsia, jos mukana ei ole katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun Ei tarvitse allekirjoittaa yhtään mitään ja mies ei voi painostaa siihen.
Voi todellakin painostaa, laittaa avioeron vireille ja hakee osituksen, avioeroa ei ole pakko viedä päätökseen mutta ositus pysyy ja avioehto on siinä, avioeron vireilletulosta alkaen avio-oikeutta ei ole enää sen jälkeen saatuun omaisuuteen.
Kuka hullu enää jäisi avioliittoon tuollaisen vedon jälkeen? Kyllä se tarkoittaisi avioeroa, jota voi hakea yksinkin.
Semmoinen jolla on alaikäisiä lapsia ja tulee vielä jotenkuten toimeen puolisonsa kanssa, eikä ole sitä kolmatta pyörää mukana. Mitä se avioehto muuttaisi arjessa, sujuu samallatavoin kuin aiemminkin, työssäkäyvä maksaa perheen kulut ja kotonaoleva hoitaa lapset, päinvastoin lujittaa suhdetta koska köyhemmän ei kannata erota.
Vai lujittaa suhdetta! Aloittajan tapauksessa mies suunnittelee eroa. Parempi hoitaa se alta pois mahdollisimman pian. Muuten mies aikoo hyötyä vielä muutaman vuoden aloittajasta.
Alue: Aihe vapaa
Onhan se totta tietenkin, mutta ajatusmaailmastahan tossa puhuttiin. Siksi en kertonut ammattiani. Mä olisin luultavasti tehnyt ihan samoin vaikka olisin ollut epävarmemmassakin työssä, koska silloin kun päätöksiö tekee, mulla ne ei liity rahaan tai työhön. Olen varmaan paremmassa asemassa päättäessäni kuin moni muu, mutta en mä silti ymmärrä ajatusta siitä että toinen olisi jotain velkaa perheessä.