Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Tuosta saa äkkiä eron aikaan. Jos mies laskelmoi tai tekee äkkikäännöksiä. Vaikka haluaakin pitää huolta omasta edustaan. Mutta miten sun etu ja uramahdollisuudet. Onneksi selvisi nyt eikä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehelläni oli vähän tuon suuntaisia ajatuksia juuri siinä kohtaa, kun hän tienasi bruttona liki tuplat minuun nähden epätasaisen lastenhoitovastuun vuoksi. Ennen lapsia minä olin selvästi parempituloinen kuin hän.
Lisäksi mies muka tärkeämmän työnsä varjolla saattoi koska vaan ilmoittaa tekstiviestillä, että
hän ei hoidakaan sovittuja asioita, kuten lapsen kuskaamista tai aikaista kotiin lähtöä töistä.Nämä asiat ovat jääneet taakse lasten kasvaessa. Nyt lapset ovat aikuisia, minä tienaan suunnilleen saman kuin mies ja mies on taas ihan tyytyväinen. Tekee paljon kotitöitäkin.
Minä en kuitenkaan koskaan unohda sitä, ettei häneen voinut luottaa silloin, kun olin heikommassa asemassa. Tämä vaikuttaa käytökseeni kyllä ihan selvästi.
Miehet on kyllä tuossa suhteessa "mahtavia". Meillä mies on ns vanhanliiton miehiä ja esim lapsen ja kodinnhoito on naisen hommia. Olettiin yhdessä yli 10 vuotta ennen kuin esikoinen syntyi ja molemmat koko ajan töissä ja palkka suunnilleen sama, miehellä ehkä 100-200 mk enemmän kuussa. Kun toinen lapsi syntyi jäin lasten kanssa kotiin. Kahden lapsen hoitomaksut olivat silloin suuret ja katsoimme parhaaksi, että jään kotiin. Mies käytti runsaasti alkoholia, mutta se ei ollut minua ennen lasten syntymää haitannut, mutta lasten synnyttyä tajusin, etten halua lasteni kasvavan alkoholistiperheessä ja riitoja oli tuon tuosta, kun mies hävisi roskapussia viedessään omille teilleen. Marssin lakimiehen pakeille , ja laitoin eron vireille.
Kun mies asiasta kuulla oli hänen ensimmäiset sanansa minulle: "Mitään et tule samaan".
Eli hän oli valmis jättämään omat lapsensa puille paljaille. Tästä on aikaa jo vuosikymmeniä , mutta vieläkin asia tuntuu pahalta.
Naisten kanssa pärjää kun pelaa heidän omilla säännöillä ja niin miehesi on tekemässäkin, joten Allekirjoita nyt vain se Paperi,pääset vähemmällä.
Laita miehesi perään joku katsomaan mitä hän puuhaa vapaa-ajallaan, miksi tällainen yhtäkkinen muutos käytöksessä? Vai onko ollut ristiriitoja lasten kasvaessa tai muuta riidan aihetta. Ei nämä avioehdot sun muut aina eroa tarkoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehelläni oli vähän tuon suuntaisia ajatuksia juuri siinä kohtaa, kun hän tienasi bruttona liki tuplat minuun nähden epätasaisen lastenhoitovastuun vuoksi. Ennen lapsia minä olin selvästi parempituloinen kuin hän.
Lisäksi mies muka tärkeämmän työnsä varjolla saattoi koska vaan ilmoittaa tekstiviestillä, että
hän ei hoidakaan sovittuja asioita, kuten lapsen kuskaamista tai aikaista kotiin lähtöä töistä.Nämä asiat ovat jääneet taakse lasten kasvaessa. Nyt lapset ovat aikuisia, minä tienaan suunnilleen saman kuin mies ja mies on taas ihan tyytyväinen. Tekee paljon kotitöitäkin.
Minä en kuitenkaan koskaan unohda sitä, ettei häneen voinut luottaa silloin, kun olin heikommassa asemassa. Tämä vaikuttaa käytökseeni kyllä ihan selvästi.
Miehet on kyllä tuossa suhteessa "mahtavia". Meillä mies on ns vanhanliiton miehiä ja esim lapsen ja kodinnhoito on naisen hommia. Olettiin yhdessä yli 10 vuotta ennen kuin esikoinen syntyi ja molemmat koko ajan töissä ja palkka suunnilleen sama, miehellä ehkä 100-200 mk enemmän kuussa. Kun toinen lapsi syntyi jäin lasten kanssa kotiin. Kahden lapsen hoitomaksut olivat silloin suuret ja katsoimme parhaaksi, että jään kotiin. Mies käytti runsaasti alkoholia, mutta se ei ollut minua ennen lasten syntymää haitannut, mutta lasten synnyttyä tajusin, etten halua lasteni kasvavan alkoholistiperheessä ja riitoja oli tuon tuosta, kun mies hävisi roskapussia viedessään omille teilleen. Marssin lakimiehen pakeille , ja laitoin eron vireille.
Kun mies asiasta kuulla oli hänen ensimmäiset sanansa minulle: "Mitään et tule samaan".
Eli hän oli valmis jättämään omat lapsensa puille paljaille. Tästä on aikaa jo vuosikymmeniä , mutta vieläkin asia tuntuu pahalta.
Miten kävi sinulle, saitko osuutesi ja pärjäsitkö muuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm. Luetun onperusteella ap voisi olla 35-45 ikäinen.
Eli ehtii vielä tienata ja luoda uraa.
Avioehto jälkikäteen on mahdollista vain kummankin suostumuksella.
Eli riitatilanne johtaa eroon, jolloin miehen esittämä jako toteutuisi.
Omaisuuden kannalta varsin selkeä tilanne.
Suhteen kannalta surullinen.
Suurin osa nykyihmisistä ovat itsekkäitä paskiaisia. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Oon aina ollut sitä mieltä, että muuta rakkautta ei oo olemassa kuin vanhempien ja lasten välinen. Ihminen on egoisti ja ajattelee omaa parastaan. Aluksi kun hormonit hyrrää ja seksi luistaa, niin erehdytään luulemaan ikuiseksi rakkaudeksi, pyrstörakkautta se vaan on. Heti kun löytyy parempi tsäänssi, niin edellinen uhohtuu. Tämä on luonnonlaki. Mie en rakasta enää koskaan muita kun omia lapsiani ja lastenlapsiani. Säästyy monelta itkulta.
Joo, joskus ennen perheen elättäminen oli kunnia-asia miehelle, ei enää. Nykymies laskee, ettei laita peliin yhtään enempää kuin nainen. Lasten ja kodin eteen tehty työ on tietenkin arvotonta.
Eroihin ei liity enää mitään stigmaa, joten todellakin ero voi sattua ihan kenen tahansa kohdalle. Mitään ei kannata tehdä pidemmän päälle "yhteisen hyvän vuoksi".
Ja sitten ihmetellään syntyvyyden alenemista. Mutta näin se menee, vain itseensä voi luottaa - eikä aina itseensäkään.
Miksi naiset ajattelevat ainoastaan rahaa?
Sekö tässä maailmassa on heille tärkein asia paljonko he saavat mieheltä lypsettyä omaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut avioehtoa ja olimme erota, asuimme eri asunnoissakin hetken aikaa. Ennen niin fiksu mies muuttui erossa ihan hirviöksi. Hän tienaa kolme kertaa enemmän kuin minä, mutta alkoi väittämään, että hänellä ei ole lapsiin mitään elatusmaksuvelvollisuutta ja että minun on turha yrittää tasapäistä ositusta kun teen siitä vain hallaa itselleni. Lähdin lopulta lasten ja muutaman huonekalun kera, jätin kaikki omakotitaloineen miehelle. Tilanne meni muutenkin äärimmäisen rumaksi kaikin puolin, kunnes totesin lopulta väsyneenä, että nyt yrittäminen riitti ja hyvästi. Sen jälkeen mies tuli oven taakse itkien ja pyysi palaamaan kotiin. Olemme edelleen yhdessä, koska meillä on lapset ja muuten ihan hyvä suhde, mutta rakkaus oli vain kadonnut vuosien aikana. Nyt tilanne on toki monin tavoin muuttunut parisuhdeterapian myötä ja yhteiselo on sujuvaa, mutta jotenkin itselle tuli tunne, että näin sen todellisen minän tuona kriisiaikana enkä milloinkaan luota siihen, etteikö huonossa tilanteessa epäröimättä mattoa vedettäisi jalkojeni alta. Yksikään nainen ei ole niin itsekäs, kylmä ja laskelmoiva kuin mies, joten aina tulee turvata oma selusta.
Aika kätevästi mies on unohtanut yhteiselle tilille laittamasi 20 000 euron perinnön eli hyvin on kelvannut sinun rahasi hänelle. Nyt kun mies tienaa paremmin kuin sinä, alkaakin olla minun rahat ja sinun rahat. Miehesi on varmaan kyllästynyt perhe-elämään ja suunnittelee jo toisenlaista tulevaisuutta, miksi muuten alkaisi vaatimaan avioehtoa. Koska raha-asianne ovat olleet vastavuoroisia alusta alkaen, en lähtisi lähes 10 yhteisen vuoden jälkeen avioehtoa allekirjoittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettii, miten vaihtaa sinut nuorempaan ilman, että rahat menevät. :)
Aika outo ajattelutapa miehelläsi. Ensin mietin, että on varmaan ottamassa eroa ja sillä on jo toinen nainen katsottuna, mutta sitten luin tekstiä pidemmälle.
Periaatteessa siis haluaa rusinat pullasta, eli sinä hoidat edelleen kodin ja hän kiipeää uraputkessa ylöspäin ja tienaa, mutta sen sijaan, että laittaisi rahat perheen yhteiseen pottiin, haluaakin hillot vain itselleen. Tienaa siis sinun kustannuksella.
En suostuisi. Ero sitten mieluummin ja vuoroviikot lasten kanssa. Siinähän kiipeää sitten vuoroviikoillaan minne haluaa. Sinä et enää saa niitä lastenhoidossa menettämiäsi vuosia tai rahoja mistään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nakkaa luntun ulos.?
Mutta koska haluaa avioehdon koskevan vain tulevaa omaisuutta,eikä nyt jo kertynyttä omaisuutta,niin eipä tuo mitään eroa ole ottamassa.
Jotkut ääliöt leikkii täällä "juristeja",eikä tuon vertaa ole ymmärrystä päässä..Tämä asia tässä minua häiritsee eniten. Miehen puolustuksena voin sanoa, että kaikki tähän asti kertynyt kirjattaisiin ehtoon tasan. Joten jos eroa suunnittelee niin se on sitten lähitulevaisuudessa tai kauempana tulevaisuudessa, koska yhtä hyvin voisi nyt ottaa eron. Hyötyy asiasta siis vain, jos vaikka olisimme vielä useamman vuoden yhdessä ja itse eläisin pienillä tuloilla hänen eläessä leveästä ja tehden sijoituksia.
Ap
Joku motiivi miehellä on tuollainen ehto tehdä. Eli joku isompi potti/bonus tulossa, tai jemmannut rahaa jotka voi siirtää "bonuksina" omalle tililleen kun avioehto on astunut voimaan. Jos on esim. yrittäjä on voinut jättää nostamatta suuriakin summia palkkaa tilille ja jemmata niitä yrityksen nimissä, kunnes uusi avioehto astuu voimaan. Keinoja valitettavasti on. Eli ehdoton ei avioehdolle!
Yläpeukku täältä. Emme voi tietää, mikä miehen motiivi tarkalleen on, mutta jos tuolla tavalla ehdottaa avioehtoa monen vuoden jälkeen, niin motiivi tuskin on mikään vaimolle edullinen, hyvin todennäköisesti päinvastoin. Jos nimittäin motiivi ei olisi joku selvästi miehen edun mukainen - ja jos mies ei näkisi oman etunsa eriytyvän vaimon / perheen edusta - miksi hän ylipäätään ehdottaisi mitään avioehtoa monen vuoden liiton jälkeen? Kuka sitä tarvitsee, ja miksi? On myös vaikea kuvitella, että ko. henkilö vastaisi ko. kysymyksiin rehellisesti.
-Se aiempi mies ilman avioehtoa
Vierailija kirjoitti:
Tottakai voit tehdä sopimuksen, kun kerran tähän astiset rahat jaetaan puoliksi.
Eihän sitä rahan takia yhdessä olla.
Se on vanhanaikaista turvautua toisen rahoihin.
Eiköhän tuossa vaiheessa ole jo uran suhteen ne kulmakertoimet ja pohjat luotu, että mihin suuntaan mennään, joten se on hyvä ottaa myös huomioon, jos diilejä tehdään. Täysillä uraa tehnyt tulee todennäköisesti tienaamaan selvästi enemmän loppu-urallaankin ja eläkekertymä on myös erilainen, joten kotona olleelle olisi "tähänastiset puoleksi" aika huono diili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään tapauksessa allekirjoita avioehtoa. Olet hoitanut lapsia kauan kotona; näin olette yhdessä sopineet. Sinun ei kuulu kantaa taloudellista vastuuta näistä vuosista yksin.
oikeustieteen opiskelija
Olisiko mies kyllästynyt kun kaikki raha menee turhuuksiin naisen toimesta.
Meillä vaimolla kaapeissa yli 50 paria kenkiä jotka lähes kaikki käyttämättömiä. Korusenkissä erilasia koruja ainakin sata. Kosmetiikkaa kaikissa kaapeissa yhteensä yli 200 pulloa ja putkiloa!, monet kasvovoiteet maksaneet yli 50euroa purkki.
Onneksi on avioehto ja omat rahat, vaimo on P/A minä en, miksikähän..
Vierailija kirjoitti:
Hm. Luetun perusteella ap voisi olla 35-45 ikäinen.
Eli ehtii vielä tienata ja luoda uraa.
Avioehto jälkikäteen on mahdollista vain kummankin suostumuksella.
Eli riitatilanne johtaa eroon, jolloin miehen esittämä jako toteutuisi.
Omaisuuden kannalta varsin selkeä tilanne.
Suhteen kannalta surullinen.
Suurin osa nykyihmisistä ovat itsekkäitä paskiaisia. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Juu, eläkekertymää kannattaa ajatella.
Avioehto on sopimus, jonka molemmat allekirjoittavat. Avioehtosopimuksen voi tehdä ennen avioliittoa tai sen aikana. Sinun tilanteessasi ei kannata tehdä sitä . Muuten tuo "suostumuksella" kuulostaa siltä, että et käsitä, mistä on kyse..
Ei kuitenkaan voi alkaa kerätä salaa mitää omaa pesämunaa minnekään salapaikkaan, koska kun teillä ei ole avioehtoa, teidän molempien kaikki omaisuus otetaan huomioon. Teistä kumpikaan ei saa pilottaa omaisuuttaan. Myös miehesi nimissä oleva asunto tulee mukaan laskelmiin ja sitten laksetaan, kuka saa tasinkoa ja kuinka paljon.
Älä ala piilottaa rahaa, se on laitonta. Ja tarkkaile, tekeekö mies niin.
Täällä palstalla joku kertoi, että oli avioerossa toinen osapuoli huomannut toisen piilottavan omaisuuttaan ja käröyttänyt jölkiköteen niin, että puoliso tuomittiin petoksesta.
Sen sijaan voinee hankkia yhteisistä rahoista esim vaatteita ja käyttötavaraa itselle ja lapsille ns valmiiksi, josta on hyötyä eronkin jälkeen.
laskut maksettu puokkiin niin loput voi laittaa säästöön.
Tottakai voit tehdä sopimuksen, kun kerran tähän astiset rahat jaetaan puoliksi.
Eihän sitä rahan takia yhdessä olla.
Se on vanhanaikaista turvautua toisen rahoihin.