Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos varaisit ajan lakimiehelle ja teettäisit sellaisen avioehdon, jossa on otettu huomioon sinun osuus miehen uran mahdollistajana? Sitten viet sen miehelle allekirjoitettavaksi.
Sehän on otettu huomioon. Mies on ehdottanut että tämän hetkinen omaisuus jaetaan puoliksi.
Ei ole otettu huomioon.
Miten niin ei ole? Ajattelitko että ap:n pitäisi saada yli puolet yhteisestä omaisuudesta koska on hoitanut kotona lapsia?
Puuttunut palkka ja pienempi eläkekertymä, ne pitää ottaa huomioon. Jos mies olisi pitänyt yhtä pitkät vanhempain- ja hoitovapaat kuin vaimo, niin sitten omaisuus puoliksi olisi reilua.
Mies on elättänyt vaimon ja lapset noina aikoina. Se pitää myös ottaa huomioon.
Joo, sekä aviopuolisosta että alaikäisistä lapsista on huoltovelvollisuus. Ihan lain mukaan.
Tottakai on, mutta jos aletaan puhumaan puuttuneesta palkasta ja pienemmästä eläkekertymästä niin käytännössä se työssäkäyvä osapuoli kompensoi noita elättämällä perheen sen aikaa kun toinen ei ole töissä.
No eikä kompensoi. Hän tekee töitä kodin ulkopuolella, puoliso hoitaa kotona hänen lapsiaan. Jos ei puoliso hoitaisi niitä lapsia, hän ei voisi käydä töissä, koska hän on omista lapsistaan vastuussa tietenkin. Vain toiselle kertyy eläkettä, vaikka molemmilla on täyspäiväinen homma siinä.
Miksi ei voi käydä töissä? Lapset voi laittaa päivähoitoon. Onhan noita uraa tekeviä yksinhuoltajia myös.
Tähän asti siksi, että myös mies halusi lapsia hoidettavan kotona. Tästä lähtien ap käy töissä, mutta kyllähän tuossa menee hetki ennen kuin palkka nousee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että nyt panostatte nyt ensin yhdessä sinun työuraasi, ja puhutaan uudelleen, kun tulonne ovat taas yhtä suuret 😊
Hyvä ajatus sinänsä tämä, ja tästä (siis siitä että nyt itse haluaisin panostaa vihdoin omaan uraani enemmän, kun lapsiluku täynnä) ollemmekin viime aikoina jutelleet , ennen tätä kriisiä tai miehen ehdotusta. Mutta jotenkin nyt tuntuu absurdilta, että joko kirjotan avioehdon tai sitten ero ja alan luoda sitä uraa yksin! En näe tässä yhtään mitään järkeä, lasten kodin rikkominen ei tulisi itselle kyseeseen. Miehellä ei ole toista naista, tämän voin lähes 100% varmuudella sanoa. Ei koskaan ole minun tavoittamattomissani, on kyllä paljon kotona. Kysyinkin tätä suoraan ja on sanonut ettei missää nimessä ole kyse siitä. Toki aina mahdollisuus että valehtelee.
Ap
Ei vaan ensin mies hoitaa kodin ja vielä ilmeisesti pienet lapset sen kuusi vuotta, jotta sinäkin ehdit tehdä uraa. Sitten ehkä avioehto, jos mies sitä edelleen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Tottakai avioehto!!!! Mutta niin että mies maksaa korvauksen lasten hoitamisesta. Ja kuten mies esitti, tähänastinen omaisuus kahtia.
Ei avioehto ole aina hyvä juttu. Juuri aloittajan kaltaisissa tapauksissa avioehto on huono asia. Meillä on hyvä ja viisas avioliittolaki, joka sopii juuri tuohon tilanteeseen täydellisesti: mennään yhteen nuorina, perustetaan perhe, varallisuus tienataan avioliiton aikana lapsia kasvattaessa ja alun perin yhteen mennessä ei ollut isoja koulutus- tai tuloeroja.
Avioehto sopii avioliittoihin, jotka solmitaan vanhemmalla iällä, etenkin jos on jo ennestään rintaperillisiä, tai tilanteeseen, jossa on hankittu tai saatu merkittävää omaisuutta ennen yhteiselämää. Jos on isompia perintöjä tai lahjoja odotettavissa, ne on myös hyvä sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle, vaikka siinäkin on omat ongelmansa.
Mitä ihmeen jargonia tämä on, ei avioehto ole yksi ja sama kaiken poissulkeva aina, tässä apn tapauksessa kutakuinkin sama kuin avio-oikeus.
No siitähän tuossa just puhutaan. Perinnöt voi sulkea pois, mutta muuten jättää avio-oikeuden voimaan. Tässä ei oltu odotettu mitään perintöjä niin ei ole ollut tarvetta ollenkaan avioehdolle.
Avioehto voi olla samansisältöinen kuin mitä avioliittolain avio-oikeus, mutta että sen saa ulottumaan tiettyyn ajankohtaan niin siitä pitää silloin sopia avioehdolla, koska muutoin jatkuu avioeroon tai jommankumman puolison kuolemaan. Ja jos tosiaan halutaan pätkäistä avio-oikeuden voimassaolo kesken kaiken, pitää ottaa avioehto loppuajaksi, se taas kuulostaa venkoilulta jos tehdään taannehtivasti poiketen siitä mitä avio-oikeus olisi, tai no riippuu ehdoista, mutta jos välttämättä haluaa niin voihan sen todeta varmuuden vuoksi että avio-oikeus on voimassa tähän saakka ja sen jälkeen täysin poissulkeva tai mitä sitten ikinä halutaankin. Itsessään avioehto ei ole sen enempää paha kuin hyvä, sisältö ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään suostu. Sano, että avioero on ainoa tapa, jolla hän voi tulevaisuuden tulonsa kerryttää vain itselleen.
Itselläni on vähän samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Miehellä kusi noussut päähän tasaisesti palkan noustessa. Kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikaiset periaatteet ja ihanteet tasapainoisesta perhe-elämästä menneet hänen osaltaan romukoppaan. Syyttelee minua JÄLKIKÄTEEN siitä, että emme ole vauraampia hänen hyvästä urakehityksestään huolimatta, vaikka oli aikoinaan ihan yhtä lailla samaa mieltä, että pienet vauvat/taaperot eivät kuulu päiväkotiin, eikä itsekään halunnut niitä kotona hoitaa. Päästyään urallaan tiettyyn pisteeseen mies on yhtäkkiä kokenut valaistumisen, että hän on liian hieno ihminen syömään tarjousjauhelihaa ja ajamaan vähän vanhemmalla autolla. Voivottelee, miten hienoa elämämme olisi, jos minä tienaisin yhtä paljon, mutta ei vaivaa yhtään päätään sillä, mitä sellainen valinta olisi merkinnyt lastemme lapsuudelle, parisuhteellemme tai mielenterveydellemme.
Rahan niukkuus ei tietenkään ollut ongelma silloin, kun olimme nuorempia ja sitä oli oikeasti vähemmän. Muutos lämpimästä perheenisästä kylmäksi materialistiksi on tapahtunut aivan järkyttävän nopeasti. Itse mietin sitä, onko tämä vain joku vaihe, vai onko hän todella muuttunut sellaiseksi ihmiseksi.
Voi ei, kuulostaa niin tutulta. Mies on voivotellut minun alhaisempia tuloja viime aikoina. Pahimmalta minusta tässä tuntuu se, että vaikka arvosti kotiäitiyttäni aikasemmin ja on ollut samalla linjoilla sen suhteen, nyt tuntuu että tämä kaikki on täysin häneltä unohtunut. Aikasemmin sanoi jopa, että sitten jos/kun tienaan x verran rahaa, sinä voit vaikka keskittyä tekemään osa-aikaista työtä, esim lapset aloittavat koulun . On siis aidosti ollut ennen täysin eri mieltä asioista. Nyt muuttunut hyvin itsekkääksi.
Ap
Pitäisiköhän kaikkien kotiäitiyttä harkitsevien naisten teettää ihan virallinen sopimuspaperi, jossa mies allekirjoituksellaan vahvistaa sen, että ei tulevaisuudessa rupea valittamaan vaimonsa matalammasta tulotasosta, ja että oikeasti ymmärtää, käsittää ja älyää sen, mitä kotiäidiksi jääminen tarkoittaa vaimon urakehitykselle? Oikeasti, ihan hemmetin vähäjärkistä käytöstä miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että nyt panostatte nyt ensin yhdessä sinun työuraasi, ja puhutaan uudelleen, kun tulonne ovat taas yhtä suuret 😊
Hyvä ajatus sinänsä tämä, ja tästä (siis siitä että nyt itse haluaisin panostaa vihdoin omaan uraani enemmän, kun lapsiluku täynnä) ollemmekin viime aikoina jutelleet , ennen tätä kriisiä tai miehen ehdotusta. Mutta jotenkin nyt tuntuu absurdilta, että joko kirjotan avioehdon tai sitten ero ja alan luoda sitä uraa yksin! En näe tässä yhtään mitään järkeä, lasten kodin rikkominen ei tulisi itselle kyseeseen. Miehellä ei ole toista naista, tämän voin lähes 100% varmuudella sanoa. Ei koskaan ole minun tavoittamattomissani, on kyllä paljon kotona. Kysyinkin tätä suoraan ja on sanonut ettei missää nimessä ole kyse siitä. Toki aina mahdollisuus että valehtelee.
Ap
Jos mies ei edes jollakin tasolla harkitse eroa (olipa uutta naista jo kiikarissa tai ei), mihin ihmeeseen hän mitään avioehtoa nyt kaikkien vuosien jälkeen yhtäkkiä tarvitsisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli kyllä yksi parhaimpia provosoivia aloituksia taas pitkään aikaan.
Huolella rakennettu toimiva konsepti.
10+
No mutta, jos vaikka olisikin, mitäpä sillä väliä. Tällaisista asioista me kypsyneet parisuhdekäävät tykkäämme jutella. Valitettavasti kuulostaa vaan aika arkipäivältä tässä 40+ ikäluokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viisas mies.
Ei vaan uskomaton kuspää
Olethan sinäkin kerryttänyt omaisuutta. Saako mies perintöjä? Siltä osin avioehto ettet tule saamaan niitä jos ero tulee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm. Luetun perusteella ap voisi olla 35-45 ikäinen.
Eli ehtii vielä tienata ja luoda uraa.
Avioehto jälkikäteen on mahdollista vain kummankin suostumuksella.
Eli riitatilanne johtaa eroon, jolloin miehen esittämä jako toteutuisi.
Omaisuuden kannalta varsin selkeä tilanne.
Suhteen kannalta surullinen.
Suurin osa nykyihmisistä ovat itsekkäitä paskiaisia. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Miehestä tosiaan yhtäkkiä tullut ahneempi, en ollenkaan ymmärrä. Meillä on kaikkea ja tarpeeksi. Silti mies ei näytä olevan tyytyväinen :( Mutta tosiaan sanoi, että tämä on ehdoton hänelle. Muuten ei jatka suhdetta. En ikinä olisi hänestä uskonut tätä, vielä pari vuotta sittrn kritisoi mm. muutamaa tuttava perhettä jossa kaikki on hyvin tarkasti eroteltuna. Nyt sitten itse tekee kuitenkin niin. Itsekästä mielestäni, eikä hän ajattele lapsia. Itse en haluaisi rikkoa lasten kotia rahan takia. Kun se raha ei edes oikeesti ole ongelma, tai ei pitäisi olla :(
Ap
Muistuta häntä noista kritisoimistaan perheistä ja kysy, miksi hänen mielensä ja luonteensa ovat noin muuttuneet. Kerro, että sinulle ehdotonta on se, ettei avioerolla missään tilanteessa kiristetä. Että et aio allekirjoittaa avioehtoa. Kerro myös, että mies saa huoltajuuden ja sinusta tulee etä-äiti, koska jatkossa joudut panostamaan aikasi urakehitykseesi ja ansaitsemiseen. Ja pidä tuossa asiassa pokka.
Voi olla pariterapian paikka. Miehelläsi pukkaa vissiin keski-iän kriisi pahasti.
Ap täällä. Kiitos kaikista viesteistä! En kovin ehdi vastailla juuri nyt, vaikka tekisi mieli. Kysyin häneltä kyllä juurikin, miten on näin yhtäkkiä muuttunut mieli tämän asian suhteen, kun on tosiaan itse etunenässä ollut tätä yhdessä sopimassa. Mutta hän suuttui, että nytkö sinulla on automaattisesti oikeus hänen kaikkeen tienaamaan rahaan tulevaisuudessa vain sen vuoksi että ollut kotiäitinä 6 vuotta. Pahoin pelkään, etten saa häneltä mitään kunnon vastausta. Miehellä ollut mielestäni tämä keski-iän alkava kriisi jo tässä päällä muutaman vuoden ja tosi paljon uusia puolia tullit hänestä esiin.
Ap
Ja et sinä käsittääkseni ole väittänyt, että sinulla olisi automaattisesti oikeus hänen kaikkeen tienaamaan rahaan tulevaisuudessa", vaan aivan luonnollista on, että kumman tahansa tienaamat rahat tulevat perheyksikön kassaan. Aivan sama kenen tienaamia ne ovat.
Sopimuskysymys.
Meillä oli esim ensin niin, että molemmat maksoi tietyn summan yhteiselle tilille ja sitten loput oli "omaan käyttöön".
Meillä on aika samanlainen tapa käyttää rahaa, ja molemmat olemme ennemmin innostuneet sijoittamisesta kuin tuhlaamisesta vaikkapa johonkin sisustustyynyihin. Aika pitkään meillä on ollut "se maksaa joka ehtii" .Mutta silti meillä on omat OSTt ja omat normaalit sijoitusinstrumentit. Onko ollakin, "perhe Virtanen" ei esim tee veroilmoitusta vaan jokaisen omaisuusyksikön omistus täytyy olla määritelty kauppakirjassa tai siinä kenen nimissä sijoitustili on.
Meillä on silti avioehto (mies on yrittäjä yrittäjäriskillä) ja edelliset sukupolvet ovat molemmin puolin sulkeneet testamentissa puolison ulos avio-oikeudesta perintömökkiin ja metsiin.
Ei avioliitto automaattisesti tarkoita jotain mystistä rahojen yhteensulautumista ja varsinkin jos ajatus rahan käytöstä ei kohtaa, olisi se aika kohtuutontakin.
Pitäisin myös kovin kummallisena ajatusta, että "oho koko mun tili meni, no eipä menoa haittaa kun voinhan mä aina käyttää noita (mun tapauksessa) miehen säästöjä".
Kirjoitin perheyksikön kassasta, mutta kyllä meilläkin vaimoni kanssa erilliset tilit on. Silti yhteisellä kassalla tarkoitan sitä, että talous on siinä mielessä yhteinen, että ei toinen voi olla köyhä ja toinen rikas, ja se voi maksaa, joka pystyy. Maksan kuluista enemmän ja useimmiten esim. ostokset ruokakaupassa tms. eikä niitä summia koskaan missään lasketa, että kumpi on maksanut miten paljon ruokia per kk, tms. Raskaudet ja lapsiin liittyvät asiat tekevät uran suunnittelemisen vaimolle haastavammaksi, ja vaikka eivät tekisikään, niin talous on yhteinen, ja kumpikin tekee osuutensa perheen eteen kotitöillä tai muuten.
Vierailija kirjoitti:
Kun nainen on pyöräyttänyt miehelle jälkeläiseksi POJAN niin silloin nainen on tehtävänsä tehnyt ja voi mennä.
Ehkä nainen ei sitä ymmärrä, mutta hänen arvonsa laskee siinä vaiheessa kun Mies on saanut haluamansa.
Ja se rakkaudesta.
Outo ajattelutapa joillakin. Meille on tulossa poika, mutta tyttö olisi aivan yhtä tervetullut ja rakas, totta kai. Tytär, joka meillä jo on, on isän silmäterä.
-isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli kyllä yksi parhaimpia provosoivia aloituksia taas pitkään aikaan.
Huolella rakennettu toimiva konsepti.
10+
Oli oikeastaan aika helppo.
Mitä nainen pelkää ?
A) hylätyksi tulemista.
B) rahoittajan puuttumista.
C) kotirouva statuksen menettämistä sekä työntekoa.
Nämä kun yhdistää yhteen aloitukseen niin
We Have The Winner!
Tämähän pamahti heti kättelyssä luetuimpien joukkoon. 🔥
Meillähän tehtiin avioehto 8 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Sanoin miehelle, että jos hän höpsähtää nuorempaan ja jättää, niin minä olen ollut yhteensä 5v kotona lasten kanssa. Avioehtoon kirjattiin tulonmenetyksestä summa, jonka saan. Raha ja rakkaus asioita ei saisi koskaan sotkea, ja naisena täytyy pitää huoli, ettei jää tyhjän päälle. Kuulostaa ap:n mies sille, että suunnittelee jotain omaa elämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään suostu. Sano, että avioero on ainoa tapa, jolla hän voi tulevaisuuden tulonsa kerryttää vain itselleen.
Itselläni on vähän samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Miehellä kusi noussut päähän tasaisesti palkan noustessa. Kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikaiset periaatteet ja ihanteet tasapainoisesta perhe-elämästä menneet hänen osaltaan romukoppaan. Syyttelee minua JÄLKIKÄTEEN siitä, että emme ole vauraampia hänen hyvästä urakehityksestään huolimatta, vaikka oli aikoinaan ihan yhtä lailla samaa mieltä, että pienet vauvat/taaperot eivät kuulu päiväkotiin, eikä itsekään halunnut niitä kotona hoitaa. Päästyään urallaan tiettyyn pisteeseen mies on yhtäkkiä kokenut valaistumisen, että hän on liian hieno ihminen syömään tarjousjauhelihaa ja ajamaan vähän vanhemmalla autolla. Voivottelee, miten hienoa elämämme olisi, jos minä tienaisin yhtä paljon, mutta ei vaivaa yhtään päätään sillä, mitä sellainen valinta olisi merkinnyt lastemme lapsuudelle, parisuhteellemme tai mielenterveydellemme.
Rahan niukkuus ei tietenkään ollut ongelma silloin, kun olimme nuorempia ja sitä oli oikeasti vähemmän. Muutos lämpimästä perheenisästä kylmäksi materialistiksi on tapahtunut aivan järkyttävän nopeasti. Itse mietin sitä, onko tämä vain joku vaihe, vai onko hän todella muuttunut sellaiseksi ihmiseksi.
Voi ei, kuulostaa niin tutulta. Mies on voivotellut minun alhaisempia tuloja viime aikoina. Pahimmalta minusta tässä tuntuu se, että vaikka arvosti kotiäitiyttäni aikasemmin ja on ollut samalla linjoilla sen suhteen, nyt tuntuu että tämä kaikki on täysin häneltä unohtunut. Aikasemmin sanoi jopa, että sitten jos/kun tienaan x verran rahaa, sinä voit vaikka keskittyä tekemään osa-aikaista työtä, esim lapset aloittavat koulun . On siis aidosti ollut ennen täysin eri mieltä asioista. Nyt muuttunut hyvin itsekkääksi.
Ap
Pitäisiköhän kaikkien kotiäitiyttä harkitsevien naisten teettää ihan virallinen sopimuspaperi, jossa mies allekirjoituksellaan vahvistaa sen, että ei tulevaisuudessa rupea valittamaan vaimonsa matalammasta tulotasosta, ja että oikeasti ymmärtää, käsittää ja älyää sen, mitä kotiäidiksi jääminen tarkoittaa vaimon urakehitykselle? Oikeasti, ihan hemmetin vähäjärkistä käytöstä miehiltä.
Mikä ihmeen vaimon urakehitys???
Kaupan kassaneiti,lähihoituri..joku muu matalapalkka-alan?
Justiinsa tuon välttääkseen ne naiset menevätkin naimisiin miehen kanssa joka takaa heille helpon elämän.
Vierailija kirjoitti:
Meillähän tehtiin avioehto 8 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Sanoin miehelle, että jos hän höpsähtää nuorempaan ja jättää, niin minä olen ollut yhteensä 5v kotona lasten kanssa. Avioehtoon kirjattiin tulonmenetyksestä summa, jonka saan. Raha ja rakkaus asioita ei saisi koskaan sotkea, ja naisena täytyy pitää huoli, ettei jää tyhjän päälle. Kuulostaa ap:n mies sille, että suunnittelee jotain omaa elämää...
Siis avioehtoon ei kirjattu mitään muuta kuin tuo summa, muilta osin ositus tehdään avio-oikeuden mukaisesti? Jopas.
Vierailija kirjoitti:
Haarat kiinni ainakin.
Taitaa olla jo ja siksi avioehtoa tehdään kun "palvelut" haetaan nyt muualta vähän timmimmässä paketissa :D
Sitä mukaan, kun exällä alkoi omaisuus karttua, alkoi myös riidat, omaisuuden piilottelu, ylimielinen käytös ja lopulta hän otti eron. Juu, hän siirtyi lapsettoman naiseen. Maksoimme pitkään (pois lukien minun kotivuodet lasten ollessa ihan pieniä) puolet ja puolet, silloinkin, kun hänen tulonsa oli yhtäkkiä kymmenkertaiset.
Meilläkin asiat sujui silloin, kun meillä ei ollut about mitään tai kun tienasimme samaa verran. Kun yhteinen panostuksemme häneen uraansa alkoi tuottaa hedelmää, hän halusi eron. Ja mekin olimme puhuneet aiemmin siitä, kuinka myöhemmin olisi minun aika keskittyä enemmän uraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teeppä huviksesi laskelma, paljonko miehelle olisi maksanut palkata lastenhoitaja työmatkojen yms. ajaksi ja kodinhoitaja joka olisi pitänyt saman verran kodista huolta kuin sinä. Jos olet ollut yhteensä esim. 5 vuotta hoitamassa kotia ja lapsia niin siitä syntyy jo helposti kuusinumeroinen summa.
Ap on myös vanhempi, joten puolet noista kuluista kuuluisi myös AP:lle.
Lisäksi apn hyväksi pitää laskea viiden vuoden elatus jonka mies on tarjonnut. Ei se välttämättä apn hyväksi kallistu, voipa olla että laskun lopputuloksena AP olisi miehelle kymmeniä tuhansia velkaa.
Täällä aina aivan sairaita läppiä jostain eläkekertymästä miten miehen pitäisi maksaa sadalta vuodelta äidin ollessa kotona omia lapsiaan hoitamassa. Ei se ole työtä josta joku on velvollinen maksamaan. Se on äiteys. Ei normaalit ihmiset edes kuvittele moista. Jos jää itse töistä pois täytyy ymmärtää että on silloin poissa töistä ja se on poissa tuloista.
Ei ehkä velvollisuus, mutta oma mieheni on kyllä ihan vapaaehtoisesti maksanut minulle yksityistä eläkettä 15.000€/vuosi jo vuosien ajan. Juuri siitä syystä, että itse jäin molempien toivomuksesta hoitamaan kotia ja lapsia ja näin hänen mukaansa mahdollistin hänen vahvasti nousujohteisen uransa. Lisäksi meillä on lakimiehen luona tehty elatussopimus mahdollisen avioeron varalta. Ja tietenkin keskinäinen testamentti kuoleman varalta. En minä tyhmä ole, vaikka kotiin jäinkin.
Yksityisistä eläkevakuutuksisita sen verran näin ohiksena, ettei tulisi kellekään yllätyksenä, että niissä verotus on sellainen, että se syö kaikki tuotot. Eli jos olet 15 vuotta sitten laittanut 15 000 ja katsot verkkopankista että oho, sehän on kasvanut korkoa korolle ja on jo lähes 30 000, niin sitten kun sitä aletaan maksaa sinulle, niin veroon menee niin paljon, että hyvä jos saat sen 15 000 takaisin. Eli sun rahat on keränneet tuottoa valtiolle. Missään tapauksessa ei kannata ottaa näitä eläkevakuutuksia, ne ei kata mitään kotiäidin eläkevajausta, paljon järkevämpää on laittaa suoraan osakkeisiin (jos on pitkä sijoitusaika). Tämä nyt ei varsinaisesti liittynyt ap:n tilanteeseen, mutta halusin tästä varoittaa, jos joku on tilanteessa missä harkitsee näitä.
Vierailija kirjoitti:
Meillähän tehtiin avioehto 8 vuoden avioliittovuoden jälkeen. Sanoin miehelle, että jos hän höpsähtää nuorempaan ja jättää, niin minä olen ollut yhteensä 5v kotona lasten kanssa. Avioehtoon kirjattiin tulonmenetyksestä summa, jonka saan. Raha ja rakkaus asioita ei saisi koskaan sotkea, ja naisena täytyy pitää huoli, ettei jää tyhjän päälle. Kuulostaa ap:n mies sille, että suunnittelee jotain omaa elämää...
Kaikennäkösiin soppareihin sitä tyhmät miehet nimiään laittaa. Olisin lähtenyt välittömästi ensin nostettuani kaikki irtovarat käteisenä salkkuun.
Kuulostaahan tuo kyllä pahalta, koska tähän asti kaikki on ollut teille yhteistä ja selvää talouteenne liittyen. Väkisinkin tulee mieleen, että onko hän miettimässä avioeroa? Toki ei hän nyt ennätä kovin suurta omaa varallisuutta kerryttää, jos vaikka hänellä on jo toinen katsottuna ja vaikka vuoden päästä eroa haluaisi. Kurjalta kuulostaa tilanteesi. Älä kuitenkaan allekirjoita avioehtoa, koska et voi tietää, mitä on ajatuksena tuossa.