Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Omalla miehelläni oli vähän tuon suuntaisia ajatuksia juuri siinä kohtaa, kun hän tienasi bruttona liki tuplat minuun nähden epätasaisen lastenhoitovastuun vuoksi. Ennen lapsia minä olin selvästi parempituloinen kuin hän.
Lisäksi mies muka tärkeämmän työnsä varjolla saattoi koska vaan ilmoittaa tekstiviestillä, että
hän ei hoidakaan sovittuja asioita, kuten lapsen kuskaamista tai aikaista kotiin lähtöä töistä.
Nämä asiat ovat jääneet taakse lasten kasvaessa. Nyt lapset ovat aikuisia, minä tienaan suunnilleen saman kuin mies ja mies on taas ihan tyytyväinen. Tekee paljon kotitöitäkin.
Minä en kuitenkaan koskaan unohda sitä, ettei häneen voinut luottaa silloin, kun olin heikommassa asemassa. Tämä vaikuttaa käytökseeni kyllä ihan selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee se avioehto. Merkitkää siihen, että perintönä saatu omaosuutesi on sinun. Lisäksi vaadit siihen erillisen korvaussumman kotona viettämistäsi vuosista.
Nyt menet heti töihin ja kun avioehto on jätetty maistraattiin ja kuitattu, haet eron.
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehelläni oli vähän tuon suuntaisia ajatuksia juuri siinä kohtaa, kun hän tienasi bruttona liki tuplat minuun nähden epätasaisen lastenhoitovastuun vuoksi. Ennen lapsia minä olin selvästi parempituloinen kuin hän.
Lisäksi mies muka tärkeämmän työnsä varjolla saattoi koska vaan ilmoittaa tekstiviestillä, että
hän ei hoidakaan sovittuja asioita, kuten lapsen kuskaamista tai aikaista kotiin lähtöä töistä.Nämä asiat ovat jääneet taakse lasten kasvaessa. Nyt lapset ovat aikuisia, minä tienaan suunnilleen saman kuin mies ja mies on taas ihan tyytyväinen. Tekee paljon kotitöitäkin.
Minä en kuitenkaan koskaan unohda sitä, ettei häneen voinut luottaa silloin, kun olin heikommassa asemassa. Tämä vaikuttaa käytökseeni kyllä ihan selvästi.
Noin siinä käy, vaikka mies tulisikin järkiinsä näissä kohtuuttomissa vaatimuksissa. Ei niitä unohda vaikka yrittäisi. Siinä nimittäin putoaa luottamukselta pohja pois. Ja ilman luottoa ei oikeastaan ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Hm. Luetun onperusteella ap voisi olla 35-45 ikäinen.
Eli ehtii vielä tienata ja luoda uraa.
Avioehto jälkikäteen on mahdollista vain kummankin suostumuksella.
Eli riitatilanne johtaa eroon, jolloin miehen esittämä jako toteutuisi.
Omaisuuden kannalta varsin selkeä tilanne.
Suhteen kannalta surullinen.
Suurin osa nykyihmisistä ovat itsekkäitä paskiaisia. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Oon aina ollut sitä mieltä, että muuta rakkautta ei oo olemassa kuin vanhempien ja lasten välinen. Ihminen on egoisti ja ajattelee omaa parastaan. Aluksi kun hormonit hyrrää ja seksi luistaa, niin erehdytään luulemaan ikuiseksi rakkaudeksi, pyrstörakkautta se vaan on. Heti kun löytyy parempi tsäänssi, niin edellinen uhohtuu. Tämä on luonnonlaki. Mie en rakasta enää koskaan muita kun omia lapsiani ja lastenlapsiani. Säästyy monelta itkulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teeppä huviksesi laskelma, paljonko miehelle olisi maksanut palkata lastenhoitaja työmatkojen yms. ajaksi ja kodinhoitaja joka olisi pitänyt saman verran kodista huolta kuin sinä. Jos olet ollut yhteensä esim. 5 vuotta hoitamassa kotia ja lapsia niin siitä syntyy jo helposti kuusinumeroinen summa.
Ap on myös vanhempi, joten puolet noista kuluista kuuluisi myös AP:lle.
Lisäksi apn hyväksi pitää laskea viiden vuoden elatus jonka mies on tarjonnut. Ei se välttämättä apn hyväksi kallistu, voipa olla että laskun lopputuloksena AP olisi miehelle kymmeniä tuhansia velkaa.
Täällä aina aivan sairaita läppiä jostain eläkekertymästä miten miehen pitäisi maksaa sadalta vuodelta äidin ollessa kotona omia lapsiaan hoitamassa. Ei se ole työtä josta joku on velvollinen maksamaan. Se on äiteys. Ei normaalit ihmiset edes kuvittele moista. Jos jää itse töistä pois täytyy ymmärtää että on silloin poissa töistä ja se on poissa tuloista.
Ei ehkä velvollisuus, mutta oma mieheni on kyllä ihan vapaaehtoisesti maksanut minulle yksityistä eläkettä 15.000€/vuosi jo vuosien ajan. Juuri siitä syystä, että itse jäin molempien toivomuksesta hoitamaan kotia ja lapsia ja näin hänen mukaansa mahdollistin hänen vahvasti nousujohteisen uransa. Lisäksi meillä on lakimiehen luona tehty elatussopimus mahdollisen avioeron varalta. Ja tietenkin keskinäinen testamentti kuoleman varalta. En minä tyhmä ole, vaikka kotiin jäinkin.
Yksityisistä eläkevakuutuksisita sen verran näin ohiksena, ettei tulisi kellekään yllätyksenä, että niissä verotus on sellainen, että se syö kaikki tuotot. Eli jos olet 15 vuotta sitten laittanut 15 000 ja katsot verkkopankista että oho, sehän on kasvanut korkoa korolle ja on jo lähes 30 000, niin sitten kun sitä aletaan maksaa sinulle, niin veroon menee niin paljon, että hyvä jos saat sen 15 000 takaisin. Eli sun rahat on keränneet tuottoa valtiolle. Missään tapauksessa ei kannata ottaa näitä eläkevakuutuksia, ne ei kata mitään kotiäidin eläkevajausta, paljon järkevämpää on laittaa suoraan osakkeisiin (jos on pitkä sijoitusaika). Tämä nyt ei varsinaisesti liittynyt ap:n tilanteeseen, mutta halusin tästä varoittaa, jos joku on tilanteessa missä harkitsee näitä.
Ei se ihan noin mene. Ensinnäkin kun alat maksaa vapaaehtoista eläkevakuutusta, saat siitä verovähennyksiä tai mahdollisesti alijäämähyvitystä.
Eläkevakuutuksia on erilaisia, joten selvitä maksetaanko eläkettä nostaessa siitä ansiotulo- tai pääomatuloverotusta, ja arvioi mikä tilanteesi tulee olemaan silloin kun alat nostaa eläkettä eli kumpi vaihtoehto sopii paremmin.
Ei allekirjoitusta. Säästä, tee jatkosuunnitelmat itsellesi: työ, lapset jne. ja odota eroa. Sitä se mies suunnittelee.
Rakkaus on vain nykyään kalliisti mainostettu businessharha, ei ole ikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla miehelläni oli vähän tuon suuntaisia ajatuksia juuri siinä kohtaa, kun hän tienasi bruttona liki tuplat minuun nähden epätasaisen lastenhoitovastuun vuoksi. Ennen lapsia minä olin selvästi parempituloinen kuin hän.
Lisäksi mies muka tärkeämmän työnsä varjolla saattoi koska vaan ilmoittaa tekstiviestillä, että
hän ei hoidakaan sovittuja asioita, kuten lapsen kuskaamista tai aikaista kotiin lähtöä töistä.Nämä asiat ovat jääneet taakse lasten kasvaessa. Nyt lapset ovat aikuisia, minä tienaan suunnilleen saman kuin mies ja mies on taas ihan tyytyväinen. Tekee paljon kotitöitäkin.
Minä en kuitenkaan koskaan unohda sitä, ettei häneen voinut luottaa silloin, kun olin heikommassa asemassa. Tämä vaikuttaa käytökseeni kyllä ihan selvästi.
Aika yleistä näyttää olevan että miehet eivät pidä sopimuksiaan ja käyttäytyvät itsekkäästi ja epätasa-arvoisesti muutenkin.
Pitäisi varmaan tehdä jonkinlaisia sopimuksia etukäteen, jossa kaikista tämmöisitä sopimusrikkomuksista tulisi ukolle sakko.
Onnittelut siitä, että olet lastenhoitoajan jälkeen onnistunut nostamaan tulotasoasi hyvin. Sun kannattaa tehdä nyt suunnitelmia ja säästöjä omalle varallesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm. Luetun onperusteella ap voisi olla 35-45 ikäinen.
Eli ehtii vielä tienata ja luoda uraa.
Avioehto jälkikäteen on mahdollista vain kummankin suostumuksella.
Eli riitatilanne johtaa eroon, jolloin miehen esittämä jako toteutuisi.
Omaisuuden kannalta varsin selkeä tilanne.
Suhteen kannalta surullinen.
Suurin osa nykyihmisistä ovat itsekkäitä paskiaisia. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Oon aina ollut sitä mieltä, että muuta rakkautta ei oo olemassa kuin vanhempien ja lasten välinen. Ihminen on egoisti ja ajattelee omaa parastaan. Aluksi kun hormonit hyrrää ja seksi luistaa, niin erehdytään luulemaan ikuiseksi rakkaudeksi, pyrstörakkautta se vaan on. Heti kun löytyy parempi tsäänssi, niin edellinen uhohtuu. Tämä on luonnonlaki. Mie en rakasta enää koskaan muita kun omia lapsiani ja lastenlapsiani. Säästyy monelta itkulta.
Joo, joskus ennen perheen elättäminen oli kunnia-asia miehelle, ei enää. Nykymies laskee, ettei laita peliin yhtään enempää kuin nainen. Lasten ja kodin eteen tehty työ on tietenkin arvotonta.
Eroihin ei liity enää mitään stigmaa, joten todellakin ero voi sattua ihan kenen tahansa kohdalle. Mitään ei kannata tehdä pidemmän päälle "yhteisen hyvän vuoksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm. Luetun perusteella ap voisi olla 35-45 ikäinen.
Eli ehtii vielä tienata ja luoda uraa.
Avioehto jälkikäteen on mahdollista vain kummankin suostumuksella.
Eli riitatilanne johtaa eroon, jolloin miehen esittämä jako toteutuisi.
Omaisuuden kannalta varsin selkeä tilanne.
Suhteen kannalta surullinen.
Suurin osa nykyihmisistä ovat itsekkäitä paskiaisia. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Miehestä tosiaan yhtäkkiä tullut ahneempi, en ollenkaan ymmärrä. Meillä on kaikkea ja tarpeeksi. Silti mies ei näytä olevan tyytyväinen :( Mutta tosiaan sanoi, että tämä on ehdoton hänelle. Muuten ei jatka suhdetta. En ikinä olisi hänestä uskonut tätä, vielä pari vuotta sittrn kritisoi mm. muutamaa tuttava perhettä jossa kaikki on hyvin tarkasti eroteltuna. Nyt sitten itse tekee kuitenkin niin. Itsekästä mielestäni, eikä hän ajattele lapsia. Itse en haluaisi rikkoa lasten kotia rahan takia. Kun se raha ei edes oikeesti ole ongelma, tai ei pitäisi olla :(
Ap
Miehellä on toinen. Avioliitossa mies voisi käyttää rahansa kuten parhaaksi näkee oman osansa perhe-elämästä maksettuaan. Yleensä perheenä säästäminen ym. onnistuu paremmin kuin eronneena tai yh:na. Miehen työkin vaikeutuisi, jos sinä panostaisit samalla tavalla omaan uraasi.
Eikö se ole hieman myöhäistä nyt monen vuoden jälkeen.
Itse tein avioehdon kun menin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tienaamat rahat ovat hänen omia rahojaan. Olet itse valinnut maata kotona sillä välin kun mies on käynyt töissä. Mietippä hetki kuinka paljon rahaa mies on jo käyttänyt sinun elättämiseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm. Luetun onperusteella ap voisi olla 35-45 ikäinen.
Eli ehtii vielä tienata ja luoda uraa.
Avioehto jälkikäteen on mahdollista vain kummankin suostumuksella.
Eli riitatilanne johtaa eroon, jolloin miehen esittämä jako toteutuisi.
Omaisuuden kannalta varsin selkeä tilanne.
Suhteen kannalta surullinen.
Suurin osa nykyihmisistä ovat itsekkäitä paskiaisia. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Oon aina ollut sitä mieltä, että muuta rakkautta ei oo olemassa kuin vanhempien ja lasten välinen. Ihminen on egoisti ja ajattelee omaa parastaan. Aluksi kun hormonit hyrrää ja seksi luistaa, niin erehdytään luulemaan ikuiseksi rakkaudeksi, pyrstörakkautta se vaan on. Heti kun löytyy parempi tsäänssi, niin edellinen uhohtuu. Tämä on luonnonlaki. Mie en rakasta enää koskaan muita kun omia lapsiani ja lastenlapsiani. Säästyy monelta itkulta.
Joo, joskus ennen perheen elättäminen oli kunnia-asia miehelle, ei enää. Nykymies laskee, ettei laita peliin yhtään enempää kuin nainen. Lasten ja kodin eteen tehty työ on tietenkin arvotonta.
Eroihin ei liity enää mitään stigmaa, joten todellakin ero voi sattua ihan kenen tahansa kohdalle. Mitään ei kannata tehdä pidemmän päälle "yhteisen hyvän vuoksi".
Tuo on feministien rakentama ja haluama tapa elää.
He rikkovat ensin perinteiset roolijaot perheissä,sitten lopulta rikkovat myös perheet.
Tämä on tasa-arvoa, ei sen ihmeempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm. Luetun onperusteella ap voisi olla 35-45 ikäinen.
Eli ehtii vielä tienata ja luoda uraa.
Avioehto jälkikäteen on mahdollista vain kummankin suostumuksella.
Eli riitatilanne johtaa eroon, jolloin miehen esittämä jako toteutuisi.
Omaisuuden kannalta varsin selkeä tilanne.
Suhteen kannalta surullinen.
Suurin osa nykyihmisistä ovat itsekkäitä paskiaisia. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Oon aina ollut sitä mieltä, että muuta rakkautta ei oo olemassa kuin vanhempien ja lasten välinen. Ihminen on egoisti ja ajattelee omaa parastaan. Aluksi kun hormonit hyrrää ja seksi luistaa, niin erehdytään luulemaan ikuiseksi rakkaudeksi, pyrstörakkautta se vaan on. Heti kun löytyy parempi tsäänssi, niin edellinen uhohtuu. Tämä on luonnonlaki. Mie en rakasta enää koskaan muita kun omia lapsiani ja lastenlapsiani. Säästyy monelta itkulta.
Minun äitini löi ja piti nälässä.
En tehnyt lapsia.
Minulla on mies ja 30 vuoden liitto.
En usko äidinrakkauteen en sitten yhtään.
Mies ei nimenomaan suunnittele eroa.
Jos se haluaisi eron niin se ottaisi sen ja kaikki menisi, kuten hänen ehdottamassaan avioehtosopparissa.
OttoVille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm. Luetun onperusteella ap voisi olla 35-45 ikäinen.
Eli ehtii vielä tienata ja luoda uraa.
Avioehto jälkikäteen on mahdollista vain kummankin suostumuksella.
Eli riitatilanne johtaa eroon, jolloin miehen esittämä jako toteutuisi.
Omaisuuden kannalta varsin selkeä tilanne.
Suhteen kannalta surullinen.
Suurin osa nykyihmisistä ovat itsekkäitä paskiaisia. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Oon aina ollut sitä mieltä, että muuta rakkautta ei oo olemassa kuin vanhempien ja lasten välinen. Ihminen on egoisti ja ajattelee omaa parastaan. Aluksi kun hormonit hyrrää ja seksi luistaa, niin erehdytään luulemaan ikuiseksi rakkaudeksi, pyrstörakkautta se vaan on. Heti kun löytyy parempi tsäänssi, niin edellinen uhohtuu. Tämä on luonnonlaki. Mie en rakasta enää koskaan muita kun omia lapsiani ja lastenlapsiani. Säästyy monelta itkulta.
Joo, joskus ennen perheen elättäminen oli kunnia-asia miehelle, ei enää. Nykymies laskee, ettei laita peliin yhtään enempää kuin nainen. Lasten ja kodin eteen tehty työ on tietenkin arvotonta.
Eroihin ei liity enää mitään stigmaa, joten todellakin ero voi sattua ihan kenen tahansa kohdalle. Mitään ei kannata tehdä pidemmän päälle "yhteisen hyvän vuoksi".
Tuo on feministien rakentama ja haluama tapa elää.
He rikkovat ensin perinteiset roolijaot perheissä,sitten lopulta rikkovat myös perheet.
Tämä on tasa-arvoa, ei sen ihmeempää.
Miten mies voisikaan arvostaa tai kunnioittaa naista joka ei arvosta häntä lainkaan ,vaan lähinnä vähättelee sekä halveksuu.
Järkyttävää misangriaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies nakkaa luntun ulos.?
Mutta koska haluaa avioehdon koskevan vain tulevaa omaisuutta,eikä nyt jo kertynyttä omaisuutta,niin eipä tuo mitään eroa ole ottamassa.
Jotkut ääliöt leikkii täällä "juristeja",eikä tuon vertaa ole ymmärrystä päässä..Tämä asia tässä minua häiritsee eniten. Miehen puolustuksena voin sanoa, että kaikki tähän asti kertynyt kirjattaisiin ehtoon tasan. Joten jos eroa suunnittelee niin se on sitten lähitulevaisuudessa tai kauempana tulevaisuudessa, koska yhtä hyvin voisi nyt ottaa eron. Hyötyy asiasta siis vain, jos vaikka olisimme vielä useamman vuoden yhdessä ja itse eläisin pienillä tuloilla hänen eläessä leveästä ja tehden sijoituksia.
Ap
Joku motiivi miehellä on tuollainen ehto tehdä. Eli joku isompi potti/bonus tulossa, tai jemmannut rahaa jotka voi siirtää "bonuksina" omalle tililleen kun avioehto on astunut voimaan. Jos on esim. yrittäjä on voinut jättää nostamatta suuriakin summia palkkaa tilille ja jemmata niitä yrityksen nimissä, kunnes uusi avioehto astuu voimaan. Keinoja valitettavasti on. Eli ehdoton ei avioehdolle!
Vierailija kirjoitti:
Mies ei nimenomaan suunnittele eroa.
Jos se haluaisi eron niin se ottaisi sen ja kaikki menisi, kuten hänen ehdottamassaan avioehtosopparissa.
Älä sinä tule pilaamaan hyvää tarinaa faktoilla! Hush hush.
Suostut ehdottomasti neuvotteleman asiasta miehesi kanssa, mutta vaadit että asiat pitää sopia tasa-arvoisesti.
1. Vetoat ensin siihen, että aikaisempi sopimuksenne yhteistaloudesta on edelleen voimassa kunnes sovitte muuta. Suomessahan sanallinen sopimus on sein virallinen. Ja koska olette eläneet yhteistaloudessa tähän asti, asia on helppo todistaakin tarvittaessa.
2. Vaadit myös että aikaisemmassa sopimuksessanne sinun roolisi lastenhoidossa ja kotityössä oli keskeinen tekijä sille, että miehesi pystyisi saavuttamaan työurallaan sekä palkassa että asemassa sen joka hänellä on nyt. Tämä pitäisi siis ottaa huomioon eli sinun olisi saatava sopimuksen muuttuessa rahallisia korvauksia menetyksistäsi omalla urallasi, koska uusi sopimus erillistalouksista vie sinulta edellisen sopimuksen myötä sovitut edut eli osuuden miehesi palkkatasosta tulevaisuudessa. Kertakorvaus tässä tai jonkinlainen vapaaehtoinen eläke tai rahasto, johon miehesi säästää sinun nimelläsi, olisi hyvä vaihtoehto.
3. Liittyen edelliseen, kun jatkatte erillistalouksina, sopikaa niin että kumpikin maksaa yhteisistä menoista prosenttiosuuden tulojensa perusteella. Esim. jos maksatte asumiskuluja 700 euroa kuussa, niin mies voisi maksaa 70 % ja sinä 30 % (tai muu sopiva). Jos mies vaati että sinun pitää maksaa tasan puolet niin silloin sinä joudut maksamaan enemmän siitä että hoidit teidän yhteiset lapset ja kodin vuosien ajan mikä vaikutti sekä tulevaan eläkkeesesi sekä työuraasi ja palkkaasi. Tämä on tietysti epäoikeudenmukaista. Siis sinun kuuluu maksaa tuloistasi pienempi osuus yhteisistä menoista.
4. Ennen kuin istutte neuvottelemaan, laske kaikki summat ja selvitä asiat (tuleva työelääkkeesi, palkkasi nyt sen oletettu tulokehitys eläkeikään, ja laske jonkinlainen tuntimäärä sille, paljonko olet uhrannut lastenhoitoon ja kotitöihin enemmän kuin miehesi, yms.) ja arvioi ihan konkreettinen summa paljonko työsi edustaa rahassa. Tee kivat Excelit varmuudeksi. Koita hakea neuvoja joltain asiantuntijalta.
5. Älä suostu sopimukseen, jossa jäät tappiolle ja varaudu myös avioeroon.