Maisteri Eeva jäi työttömäksi 26-vuotiaana Nyt hän on 41 ja edelleen työtön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajaksi vaan, sillä sieltä löytyy töitä. Vai, kuvitteleeko tämä olevansa liian hieno lähihoitajaksi kun on oikein maisteri? Aika moni muukin on maisteri tai tuokin koulutus on jo kärsinyt pahan inflaation.

Jos ei ole rahaa opiskella? Jollakin se opiskeluaikakin pitäisi elää.

Sitä varten on näitä vuokratyöfirmoja, jne. Kautta aikojen opiskelijat ovat tehneet töitä opintojen ohessa. Minäkin päädyin tekemään kolmea eri työtä yhden työpaikan kautta kun keikkatyöläisistä oli pulaa.

Yrittäjämies kirjoitti:

Mietin vielä, että fysiikan maisterihan voisi olla hyvä matikan opettaja, eli siinäkin voisi olla hyvä siirtymä työelämään, jos saisi sijaisuuden matikan opena? Virat sen sijaan lienevät kiven alla ja tarvitsisi ensin pedagogisia opintoja ainakin ollakseen pätevä, mutta jollakin olisi hyvä päästä liikkeelle.

Minun tytär on lukiossa opettajana ja on aina valitellut sitä, miten vaikea on saada opettajia matematiikkaa ja fysiikkaa opettamaan. Jatkuvasti pulaa ja vähän joka koulussa. Niitä epäpäteviäkin on vaikea saada.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoissa pitäisi olla jonkinlainen kuluttajansuoja. Siellä on oppituoleja, joista valmistuvia ihmisiä ei kukaan ole työllistänyt enää sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti. Koulutus kuitenkin jatkuu, sekä "tieteen vapauden" nimissä, mutta varsinkin sen takia, että aineen proffalle pitää edelleenkin maksaa palkkaa. Ja kun se eläköityy, niin käydään verinen ja härski kisa seuraajan valinnasta.

Opiskelijalle jää kaksi vaihtoehtoa: Kysyä Hesburgerista töitä, eikä kertoa maisterintutkinnostaan. Tai roikkua siellä laitoksella, ja tehdä ensin lisensiaatti- ja sitten väitöskirja. Sen jälkeen voi alkaa marista siitä, kun elinkeinoelämä ei palkkaa tohtoreita?

Jokseenkin samaa mieltä tuosta yliopiston "kuluttajansuojasta". Tai ainakin opiskelijoille pitäisi jo hakuvaiheessa sekä opintojen aikana kertoa realistiset speksit työllistymiseen. Entinen kämppikseni opiskeli yliopistossa taidehistoriaa pääaineena, ja oli naiivisti sitä mieltä, että kyllä hänelle töitä löytyy julkiselta puolelta. En usko, että ihan niin kävi. Toinen kämppikseni opiskeli sosiaalispsykologiaa, ja hänelle vasta yliopisto-opiskelujen aikana tuli ymmärrys (ja pettymys!) siitä, että sosiaalipsykologi ei voi työskennellä psykologina, vaan kyseessä on ihan eri tutkinto. 

Itse olen ollut viimeiset 10 vuotta HR puolella, ja kyllä fakta on vaan se, että yritykset suhtautuvat hyvin epäilevästi "ikuisuusopiskelijoiden" (tohtorintutkinto, tai useampia maistereita, mutta ei yhtään työkokemusta) palkkaamiseen. Herättää mielikuvan (joka voi hyvin pitää paikkaansakin), että kyseenomaisella ihmisellä ei ole tarvittavia työelämätaitoja (tai sosiaalisia taitoja), jotta pystyisi pärjäämään työelämässä, ja siten on tehnyt opiskelusta itselleen uran.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoissa pitäisi olla jonkinlainen kuluttajansuoja. Siellä on oppituoleja, joista valmistuvia ihmisiä ei kukaan ole työllistänyt enää sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti. Koulutus kuitenkin jatkuu, sekä "tieteen vapauden" nimissä, mutta varsinkin sen takia, että aineen proffalle pitää edelleenkin maksaa palkkaa. Ja kun se eläköityy, niin käydään verinen ja härski kisa seuraajan valinnasta.

Opiskelijalle jää kaksi vaihtoehtoa: Kysyä Hesburgerista töitä, eikä kertoa maisterintutkinnostaan. Tai roikkua siellä laitoksella, ja tehdä ensin lisensiaatti- ja sitten väitöskirja. Sen jälkeen voi alkaa marista siitä, kun elinkeinoelämä ei palkkaa tohtoreita?

Oppilaitokset saavat rahaa valmistuneista opiskelijoista. Niissä oppilaitoksissa ei välitetä työllistyykö opiskelija vai ei. Oppilaitokselle saatu raha on tärkeintä.

Juuri näin. Tökeröimmät tapaukset ovat joutuneet palauttamaan rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Tehnyt nuo lapset tyhmästi, suorastaan vaikuttaa siltä, että on tehnyt noin isoilla raoilla, jotta EI joutuisi töihin.

Aivan selvästi uusi lapsi on laitettu alulle aina juuri siinä vaiheessa, kun edellinen ei enää kelpaa syyksi olla aloittamatta työntekoa.

Ihan kaikki mitä Eeva haastattelussa sanoo on pelkkää tekosyytä sille, ettei hän oikeasti edes halua tehdä töitä.

Kallista koulutustaankin käyttänyt ainoastaan ja vaan välttyäkseen työnteolta, minkä ei enää pitäisi olla edes mahdollista.

Etenkin kun itsekin sanoo, ettei hänellä edes ole alasta mitään kokemusta eikä mitään edellytyksiä työllistyä juuri siihen, mihin lähes 20 vuotta sitten kouluttautui, joten käytännössä hän on nyt kouluttamaton ja työnhaussa samalla viivalla kaikkien kouluttamattomien kanssa eli hänen tulisi hyväksyä uusi työ täysin siltä pohjalta

Ongelmaa ei ole silloin, kun olet top kympissä. Aina riittää töitä.

Mutta samaa unelmaa myydään myös niille rimaa hipoen menijöille.

Sellaisille ei juuri käyttöä ole.

Eli ensin on mammalomalla muutaman vuoden, sitten omasta valinnasta työtön ja sitten kun ei olekaan koulutusta vastaavaa työtä niin vuokrafirman kautta ekassa paikassa jää heti sairaslomalle.

Nyt pitäisi löytää oman alan töitä?! Miten hän on ylläpitänyt sitä ammattitaitoaan näinä vuosina?

Ja työnantajien pitäisi hakea täysin ummikkoja?

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjämies kirjoitti:

Mietin vielä, että fysiikan maisterihan voisi olla hyvä matikan opettaja, eli siinäkin voisi olla hyvä siirtymä työelämään, jos saisi sijaisuuden matikan opena? Virat sen sijaan lienevät kiven alla ja tarvitsisi ensin pedagogisia opintoja ainakin ollakseen pätevä, mutta jollakin olisi hyvä päästä liikkeelle.

Minun tytär on lukiossa opettajana ja on aina valitellut sitä, miten vaikea on saada opettajia matematiikkaa ja fysiikkaa opettamaan. Jatkuvasti pulaa ja vähän joka koulussa. Niitä epäpäteviäkin on vaikea saada.

Siinäpä se, kun pitäisi opettaa matematiikkaa ja fysiikkaa. Matematiikka on minulle selvää kuin pläkki, fysiikasta en tajua tuon taivaallista. Moni paikka jäänyt sen takia hakematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi maisteri ei sitten kelpaa? 

On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Ylioppilasta pidettiin hyvin kouluttautuneena 1950-luvulla, mutta nykyään ylioppilastutkinto ei riitä mihinkään. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

On aina ollut illuusio, että koulutuksen arvo säilyy läpi elämän. Maisteri Eeva, sinun tutkinto ei ole enää minkään arvoinen. 

Olen eri mieltä koulutuksen arvosta. Tottakai koulutuksella on merkitystä ja arvoa, mutta ainoastaan silloin, jos koulutuksen aikana on aidosti jotain oppinut. Keskustelun aiheena henkilöllä on myös selvästi haluttomuutta työntekoon ylipäätään.

Koulutuksesta saatu aammattitaito häviää 5 vuodessa, jos sitä ei ole tehnyt.

Fyysikon pitää olla muutaman vuoden tutkijana, jotta pystyy soveltaa teorian käytäntöön. Vasta sitten on mahdollista työllistyä yrityksiin. Tutkijat tekevät yleensä samoja töitä kuin yrityksissä, mutta huomattavasti hitaammalla tahdilla. Toisaalta ylioistoissa on paras osaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajaksi vaan, sillä sieltä löytyy töitä. Vai, kuvitteleeko tämä olevansa liian hieno lähihoitajaksi kun on oikein maisteri? Aika moni muukin on maisteri tai tuokin koulutus on jo kärsinyt pahan inflaation.

Jos ei ole rahaa opiskella? Jollakin se opiskeluaikakin pitäisi elää.

Jos nyt on peruspäivärahalla niin eihän hän nytkään paljoa saa. Ja luultavasti mies tienaa hyvin, koska varmaan myös korkeasti koulutettu?

Saako aikuisopiskelija mitään tukia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo ihme että tämä maa on näin surkeessa kunnossa.

Eeva-Maisterin syytä! Kiva kun tulee näitä propagandauutisia säännöllisin väliajoin teille lampaille.

Itsekin olen työtön maisteri. Olen lähettänyt about 100 työhakemusta muihin kuin korkeakoulututkintoa vaativiin töihin, kuten kaupan kassalle. Ei oteta töihin! Eikä omalle alalle pääse ilman työkokemusta.

Tämä siis Oulussa. Ja kyllä harkitsen muuttoa, mutta en tiedä missä olisi asiat paremmin. Jotenkin vaan mennyt luottamus tähän maahan.

Älä mainitse tutkintoa kun haet sinne kauppaan. Ne ajattelevat että etsit kuitenkin parempaa palkkaa ja lähdet heti pois kun oman alan työ löytyy (vaikka todellisuudessa ei löytyisi). Monen vuoden aukko cvssä on heidän mielestään parempi kuin maisterinpaperit.

Mitä kannattaa sanoa työpaikkahaastattelussa, kun kysytään, mitä olet tehnyt kaikki nämä vuodet lukion jälkeen?

Sano vaikka että mies on elättänyt. Jos sulla on lapsia niin sano että halusit olla lasten kanssa kotona. Tai että yritit luoda uraa taiteilijana/kirjailijana mutta ei siitä tullut mitään. Ei ne oikeasti ala tenttaamaan kovin syvällisesti, haluavat vaan jonkun vastauksen ja sitten siirrytään seuraavaan kysymykseen.

Et pääse aukollisella cv:llä edes haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset jutut herättää aina kahtiajakoisia ajatuksia.

Todellakin ymmärrän, että työllistyminen ei ole tosiaankaan yhtä helppoa kuin vaikkapa 10v sitten, koska itse pomon jutulle pääsee todella harvoin, hakijoita on sata muitakin ja rekryfirmat kerää usein vain nimiä listoilleen tai virat jo täytetty sisäisesti.

Mutta miten ihmeessä voi olla 20v pääsemättä minnekään, varsinkaan hyvin koulutettu? Siis jos ajatellaan, että koko se aika on oltu työttömänä työnhakijana te toimistossa. Median haastatteluista saa aina sen käsityksen, että työkkäri ja muut viranomaiset antaa vain olla vai jätetäänkö näissä kertomatta se, että todellisuudessa haastateltavat eivät ole koko aikaa olleet työttöminä työnhakijoina, vaan kikkaileet vaikkapa juuri kodinhoidontuella tai pimeillä hommilla?

Itse mt-taustaisena 18-28-vuotiaana olin koko ajan ihan tavallisena työttömänä työnhakijana (en vakavista mt ongelmistani kertonut, koska häpesin niin paljon), mutta todella vähän vietin oikeasti aikaa kotona ns tekemättä mitään, koska olin milloin työharjoittelussa, työkokeilussa, yritin käydä kursseja ja koulutuksia, välillä palkkatukityössä ja välillä palkkatöissäkin. Kävin sadoissa haastatteluissa, joissa katsottiin mulkoilevasti tyhjää cv:täni, mutta kyllä silti irtosi edes jotakin määräaikaista palkkahommaa paristi vuodessa.

Ei mun ole annettu ns kotona olla lainkaan, vaikka mt ongelmien takia olin monena iltana heittää veivini, koska olin niin ahdistunut ja väsynyt. Ensimmäisen ammatinkin opiskelin vasta 30 vuotiaana mt ongelmien vihdoinkin helpotettua alalle, josta ei ollut ennestään mitään kokemusta, mutta työharjoittelun kautta sain vakityön ja sen jälkeen olen muutamassa vuodessa jopa noussut työnjohdolliseen asemaan.

Eeva on tosiaan käyttänyt tuota kallista koulutusta TE-toimistossa ihan vaan hyväkseen siten, että on päässyt lusmuilemaan kaikesta työnteosta.

Kuten hän itsekin asian ilmaisee:

Ainakin Jyväskylässä koulutetut saavat olla sillä tavalla rauhassa, ettei olla koko ajan pakottamassa työharjoitteluihin.

Toivottavasti Jyväskylässäkin jatkossa ymmärretään, ettei Eeva enää tee sillä vuosikausien takaisella tutkinnolla mitään, vaan on käytännössä kouluttamaton eli työnhaku pitäisi aloittaa siltä pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoissa pitäisi olla jonkinlainen kuluttajansuoja. Siellä on oppituoleja, joista valmistuvia ihmisiä ei kukaan ole työllistänyt enää sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti. Koulutus kuitenkin jatkuu, sekä "tieteen vapauden" nimissä, mutta varsinkin sen takia, että aineen proffalle pitää edelleenkin maksaa palkkaa. Ja kun se eläköityy, niin käydään verinen ja härski kisa seuraajan valinnasta.

Opiskelijalle jää kaksi vaihtoehtoa: Kysyä Hesburgerista töitä, eikä kertoa maisterintutkinnostaan. Tai roikkua siellä laitoksella, ja tehdä ensin lisensiaatti- ja sitten väitöskirja. Sen jälkeen voi alkaa marista siitä, kun elinkeinoelämä ei palkkaa tohtoreita?

Oppilaitokset saavat rahaa valmistuneista opiskelijoista. Niissä oppilaitoksissa ei välitetä työllistyykö opiskelija vai ei. Oppilaitokselle saatu raha on tärkeintä.

Tuotahan voisi muuttaa.

Eikä sen sitä tarvitsisi edes tarkoittaa, että lakkautetaan joku hyödytön professuuri, vaan vaikka sitä, että opetettaisiin olemassaolevien oppiaineiden puitteissa sisältöjä, jotka ovat työelämässä relevantteja.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset jutut herättää aina kahtiajakoisia ajatuksia.

Todellakin ymmärrän, että työllistyminen ei ole tosiaankaan yhtä helppoa kuin vaikkapa 10v sitten, koska itse pomon jutulle pääsee todella harvoin, hakijoita on sata muitakin ja rekryfirmat kerää usein vain nimiä listoilleen tai virat jo täytetty sisäisesti.

Mutta miten ihmeessä voi olla 20v pääsemättä minnekään, varsinkaan hyvin koulutettu? Siis jos ajatellaan, että koko se aika on oltu työttömänä työnhakijana te toimistossa. Median haastatteluista saa aina sen käsityksen, että työkkäri ja muut viranomaiset antaa vain olla vai jätetäänkö näissä kertomatta se, että todellisuudessa haastateltavat eivät ole koko aikaa olleet työttöminä työnhakijoina, vaan kikkaileet vaikkapa juuri kodinhoidontuella tai pimeillä hommilla?

Itse mt-taustaisena 18-28-vuotiaana olin koko ajan ihan tavallisena työttömänä työnhakijana (en vakavista mt ongelmistani kertonut, koska häpesin niin paljon), mutta todella vähän vietin oikeasti aikaa kotona ns tekemättä mitään, koska olin milloin työharjoittelussa, työkokeilussa, yritin käydä kursseja ja koulutuksia, välillä palkkatukityössä ja välillä palkkatöissäkin. Kävin sadoissa haastatteluissa, joissa katsottiin mulkoilevasti tyhjää cv:täni, mutta kyllä silti irtosi edes jotakin määräaikaista palkkahommaa paristi vuodessa.

Ei mun ole annettu ns kotona olla lainkaan, vaikka mt ongelmien takia olin monena iltana heittää veivini, koska olin niin ahdistunut ja väsynyt. Ensimmäisen ammatinkin opiskelin vasta 30 vuotiaana mt ongelmien vihdoinkin helpotettua alalle, josta ei ollut ennestään mitään kokemusta, mutta työharjoittelun kautta sain vakityön ja sen jälkeen olen muutamassa vuodessa jopa noussut työnjohdolliseen asemaan.

Ihan mahtavaa! Tällaisia rohkaisevia kertomuksia olisi kiva saada myös mediaan. 

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta saatu aammattitaito häviää 5 vuodessa, jos sitä ei ole tehnyt.

Onneksi ensimmäinen vakituinen työnatajani ei ajatellut noin kapeakatseisesti.

Olin ysärin laman aikaan pitkään työttömänä paitsi mitä muutaman työllisyyspätkän tein. Sitten kun lama alkoi hellittää, pääsin koodariksi, vaikka viimeisestä alan kurssistä oli liki kymmenen vuotta. Rekrytoiva esimies totesi, etten mielestään osaa mitään, mutta että vaikutan oppimiskykyiseltä, ja päätti luottaa siihen. Oli tyytyväinen hankintaansa.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjämies kirjoitti:

Mietin vielä, että fysiikan maisterihan voisi olla hyvä matikan opettaja, eli siinäkin voisi olla hyvä siirtymä työelämään, jos saisi sijaisuuden matikan opena? Virat sen sijaan lienevät kiven alla ja tarvitsisi ensin pedagogisia opintoja ainakin ollakseen pätevä, mutta jollakin olisi hyvä päästä liikkeelle.

Minun tytär on lukiossa opettajana ja on aina valitellut sitä, miten vaikea on saada opettajia matematiikkaa ja fysiikkaa opettamaan. Jatkuvasti pulaa ja vähän joka koulussa. Niitä epäpäteviäkin on vaikea saada.

Oon kolmella eri koululla sijaislistalla, en tosin matemaattisissa aineissa, ja olen saanut syksyllä koulun alettua yhden, päivän mittaisen sijaisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajaksi vaan, sillä sieltä löytyy töitä. Vai, kuvitteleeko tämä olevansa liian hieno lähihoitajaksi kun on oikein maisteri? Aika moni muukin on maisteri tai tuokin koulutus on jo kärsinyt pahan inflaation.

Jos ei ole rahaa opiskella? Jollakin se opiskeluaikakin pitäisi elää.

Jos nyt on peruspäivärahalla niin eihän hän nytkään paljoa saa. Ja luultavasti mies tienaa hyvin, koska varmaan myös korkeasti koulutettu?

Saako aikuisopiskelija mitään tukia?

Jos talous on tiukoilla niin kyllä se peruspäiväraha on iso raha sekin.

Jos on opintotukikuukautensa jo käyttänyt niin eipä rahaa taida herua mistään.

Jäin työttömäksi vuoden mittaisen työsuhteen jälkeen 26-vuotiaana vuonna 2009?! Ei esim jouduin työttömäksi, sanottiin irti vuoden jälkeen, jne?

Eeva voisi valita sosiaali-tai terveysalan. 40-vuotias ehtii hyvin vielä uudelleenkouluttautua ja työelämää jäljellä 20-30 vuotta.

Itsellä on liuta vanhempainvapaita, määräaikaisia työsoppareita, silpputyötä ja pari koulutusta (lähihoitaja + sosionomi) ja ei kyllä ole mitään vaikeuksia päästä töihin. Saa käytännössä valita mitä tekee ja milloin tekee.

Virhekuvitelma opiskella jotain asiantuntijuutta vaativaa marginaalialaa ja sit vielä pitää päälle pitkät vanhempainvapaat, se ei siellä toimi. Jos paikkoja on alalla vähän, ei voi työelämästä olla pois kahta vuotta, saatikka enemmän ja useasti. Sit putoo kelkasta ja usein pysyvästi. Siinä ei vanha tutkintokaan auta yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäjämies kirjoitti:

Mietin vielä, että fysiikan maisterihan voisi olla hyvä matikan opettaja, eli siinäkin voisi olla hyvä siirtymä työelämään, jos saisi sijaisuuden matikan opena? Virat sen sijaan lienevät kiven alla ja tarvitsisi ensin pedagogisia opintoja ainakin ollakseen pätevä, mutta jollakin olisi hyvä päästä liikkeelle.

Minun tytär on lukiossa opettajana ja on aina valitellut sitä, miten vaikea on saada opettajia matematiikkaa ja fysiikkaa opettamaan. Jatkuvasti pulaa ja vähän joka koulussa. Niitä epäpäteviäkin on vaikea saada.

Olen vasta opiskelija, en edes kandi ja revitään töihin. Kyllä fyysikolle on töitä, jos opetustyö kelpaa. Sijaisella on ihan hyvä palkkakin, ainakin hänen työkokemukseensa nähden.