Maisteri Eeva jäi työttömäksi 26-vuotiaana Nyt hän on 41 ja edelleen työtön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi maisteri ei sitten kelpaa? 

On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Ylioppilasta pidettiin hyvin kouluttautuneena 1950-luvulla, mutta nykyään ylioppilastutkinto ei riitä mihinkään. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

On aina ollut illuusio, että koulutuksen arvo säilyy läpi elämän. Maisteri Eeva, sinun tutkinto ei ole enää minkään arvoinen. 

Olen eri mieltä koulutuksen arvosta. Tottakai koulutuksella on merkitystä ja arvoa, mutta ainoastaan silloin, jos koulutuksen aikana on aidosti jotain oppinut. Keskustelun aiheena henkilöllä on myös selvästi haluttomuutta työntekoon ylipäätään.

Koulutuksesta saatu aammattitaito häviää 5 vuodessa, jos sitä ei ole tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän fysiikan maisterit työllisty kuin opettajiksi. Muut hommat kiven alla. Siksi jo opiskeluaikana pitää katsoa, että sivusineet ovat matikka ja kemia, eikä muistakaan lukioaineista ole haittaa. Ja jo opiskeluaikana pitää hankkia opettajan pätevyys.

Kai niitä fyysikkoja teollisuudessa tarvitaan? Vai onko täällä nyt vaan sotealan katkerat muijat möäkimässä.

No tarvitaan niitä, mutta hyvin vähän. Ri kaikki voi Cerniinkään mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Jännä, kun puhutaan, että on kova työvoimapula kaikkialla, silti monella tuntuu olevan vaikeuksia saada töitä..

Fyysiikan maistereista on pulaa?

Jos opiskelisi opettajan pedagogiset opinnot niin olisi. Mat - luonnontieteiden opettajista on valtava pula. Vuodessa vakivirka, jos viitsisi nähdä vaivaa. 

Kaikista ei ole opettajaksi. Joskus on jopa sellaisia, jotka ovat opiskelleet pedagogiset opinnot, mutta eivät valmistumisen jälkeen uskalla mennä luokkaan opettamaan (esiintymispelko, heikot taidot hallita ryhmää ym. syistä).

Tässähän tämä ydinkysymys työttömyyden osalta varmaan onkin, jos ei työllisty opsikelemalleen alalle: heistä ei ole siihen, tai työhaastattelussa haastattelija saa kuvan, ettei heistä ole hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse käsitin jutusta on siis vain fysiikan maisteri, miksi kukaan palkkaisi maisteria kun tohtoreita on saatavilla ? Ehkä olisi lasten ollessa pieniä kehittää siinä ohessa itseään ja miettiä väitöskirjaa tms. Kyllä tässä näkee että maisterin papereilla ei tee mitään, no mäkkärille voi yrittää.

Ei tohtoreita haluta työpaikoille. Tohtorit ovat tutkijoita yliopistossa.

Höpsistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi maisteri ei sitten kelpaa? 

On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Ylioppilasta pidettiin hyvin kouluttautuneena 1950-luvulla, mutta nykyään ylioppilastutkinto ei riitä mihinkään. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

On aina ollut illuusio, että koulutuksen arvo säilyy läpi elämän. Maisteri Eeva, sinun tutkinto ei ole enää minkään arvoinen. 

Yliopistossa kun opiskelee aineita, niin pääsee töihin korkeintaan tutkijaksi yliopistolle.

Höpö höpö taas. Aika suuri osa työtätekevistä ihmisistä on yliopiston käyneitä, sitä ei vaan tule ajatelleeksi. 

Eikä sinne yliopistolle noin vain tutkijaksi pääse. Turha edes kuvitella.

Mies myi metsää ja sanoi, etä olipa fiksu nuori kaveri se "mehtäherra" ja tuntui tietävänkin jotakin. Mies ei tajunnut , että tämä nuori mies oli yliopiston käynyt maisteri.

Kyllä ne yliopistossa opiskelleet on ihan tavallisissa ammateissa opettajanina, pappeina, insinööreinä , maanmittaajina jne.

Vierailija kirjoitti:

Miksi maisteri ei sitten kelpaa? 

On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Ylioppilasta pidettiin hyvin kouluttautuneena 1950-luvulla, mutta nykyään ylioppilastutkinto ei riitä mihinkään. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

On aina ollut illuusio, että koulutuksen arvo säilyy läpi elämän. Maisteri Eeva, sinun tutkinto ei ole enää minkään arvoinen. 

Tuo loppukommenttisi ei pidä ollenkaan paikkaansa. Monen muunkin tutkinto on 20, 30 tai jopa 40 vuotta vanha, ja oleellista on, mitä osaa nyt, eli miten on ylläpitänyt ja kehittänyt taitojaan. Siitä olen samaa mieltä, että jos ei tee mitään opiskelujen jälkeen, niin osaaminen rapistuu, vaikka se tutkinto onkin edelleen muistuttamassa siitä, että henkilöllä on kapasiteettia oppia ja tehdä. 

Eevalla ei ole kuitenkaan viimeisten 15 vuoden aikana sellaisia työhön liittyviä näyttöjä, että hän olisi kysytty esim. oman alansa vaativiin töihin, ja pitkä aukko työhistoriassa voi herättää kysymyksiä, joten oleellista olisi alkaa tehdä jotakin työtä jossakin, jotta voi antaa näyttöjä siitä, että säännöllinen työnteko onnistuu, ja ponnistaa siitä eteenpäin. Tsemppiä joka tapauksessa hänelle ja kaikille työhaluisille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse käsitin jutusta on siis vain fysiikan maisteri, miksi kukaan palkkaisi maisteria kun tohtoreita on saatavilla ? Ehkä olisi lasten ollessa pieniä kehittää siinä ohessa itseään ja miettiä väitöskirjaa tms. Kyllä tässä näkee että maisterin papereilla ei tee mitään, no mäkkärille voi yrittää.

Ei tohtoreita haluta työpaikoille. Tohtorit ovat tutkijoita yliopistossa.

Höpsistä.

Tyttäreni haki erääseen lukioon tuntiopettajan paikkaa, mutta ei päässyt, kun oli "vain" maisteri ja sinne valittiin tohtori opettajaksi. Eli kyllä tohtoreita palkataan töihin. Esim yliopistojen opettjat ovat monesti tohtoreita jne. 

Onkohan Jenni Haukio töissä yliopistossa tutkijana, kun on tohtori?? Eipä taida olla. 

Kyllä tohtoreita voi olla töissä ihan missä vaan.

Mietin vielä, että fysiikan maisterihan voisi olla hyvä matikan opettaja, eli siinäkin voisi olla hyvä siirtymä työelämään, jos saisi sijaisuuden matikan opena? Virat sen sijaan lienevät kiven alla ja tarvitsisi ensin pedagogisia opintoja ainakin ollakseen pätevä, mutta jollakin olisi hyvä päästä liikkeelle.

Voi onnetonta. Olen samaa ikäluokkaa Eevan kanssa, ja minäkin valmistuin maisteriksi 2008 laman kynnyksellä. Työpaikkojen näkymät olivat suhteellisen heikot. Aiempaa työkokemusta minulla ei ollut edes kesätöistä, olin sen verran kermaperse että vanhemmat olivat auttaneet opintojen aikana. Valmistuttua maisteriksi minulla oli muutama vaihtoehto: jäädä työttömäksi Eevan tavoin, tai etsiä mitä tahansa työtä ja melkeinpä mistä tahansa. Laitoin hakemuksia mm. gallup-haastattelijan töihin (olisin päässyt), R-kiskan myyjäksi (olisin päässyt), ja omaa akateemista alaa jotenkuten sivuavaan työpaikkaan 2300 euron palkalla 700 kilometrin päähän. Päätin valita muuton 700 km päähän, surkean palkan (koulutukseen nähden), mutta pääsinpä ainakin jotenkuten koulutusta vastaaviin töihin. Olin siellä pari vuotta (jonka aikana palkkakin nousi 500 eurolla sentään), ja siitä sain työkokemusta, kontakteja ja hyvän alun työllistymiseen. 

Yksi samaa ikäluokkaa oleva kaveri valmistui tradenomiksi, ei saanut oman alan töitä valmistuttuaan. Ei kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan meni Citymarketin kassalle työttömyyskorvauksen sijaan. Miten kävi: hän eteni Keskolla pikku hiljaa eri työtehtäviin, ja on nyt esimiestöissä vaativassa asemassa. Eli mikä tahansa työ voi olla parempi kuin työttömyys. Työnantajien siivissä 15 vuotta työttömänä ollut lienee jo menetetty tapaus. 

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajaksi vaan, sillä sieltä löytyy töitä. Vai, kuvitteleeko tämä olevansa liian hieno lähihoitajaksi kun on oikein maisteri? Aika moni muukin on maisteri tai tuokin koulutus on jo kärsinyt pahan inflaation.

se on jotenkin jännää, että aina kun on kyse naisesta niin heti aletaan sitä lähihoitajaa huutelemaan.

Jos kyseessä olisi mies, niin sitten ollaan ihan hiljaa.

Ei kaikki naiset sovellu miksikään lähihoitajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä henkilöltä loistava suunnitelma loppuelämän kestävään vapaamatkustajan asemaan. Ensin opiskelee aivan marginaalisesti työllistävän ammatin ja sitten hankkiutuu paksuksi ennen kuin on kerryttänyt kestävän asiantuntijuuden. Sitten äitiysvapaille vuosiksi, jotta se vähäinenkin ammattitaito ruostuu sillä välin.

Toinen vaihtoehto on jättää lapsen hankinta myöhemmälle iälle eli mennä sen suhteen tuurilla. Moni pettyy, kun lasta ei sitten tule. Kumman itse valitsisin mieluummin, jos pitäisi valita, lapsen vai uran? Nämä ovat makuasioita ja valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi maisteri ei sitten kelpaa? 

On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Ylioppilasta pidettiin hyvin kouluttautuneena 1950-luvulla, mutta nykyään ylioppilastutkinto ei riitä mihinkään. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

On aina ollut illuusio, että koulutuksen arvo säilyy läpi elämän. Maisteri Eeva, sinun tutkinto ei ole enää minkään arvoinen. 

Olen eri mieltä koulutuksen arvosta. Tottakai koulutuksella on merkitystä ja arvoa, mutta ainoastaan silloin, jos koulutuksen aikana on aidosti jotain oppinut. Keskustelun aiheena henkilöllä on myös selvästi haluttomuutta työntekoon ylipäätään.

Koulutuksesta saatu aammattitaito häviää 5 vuodessa, jos sitä ei ole tehnyt.

Ammattitaito voi säilyä tuon 5v, jos on ehtinyt tehdä alan töitä pitemmän  aikaa, mutta jos suoraan koulunpenkiltä jää niin, ettei tee noita töitä, ei niitä 5 vuoden kuluttua osaa enää tehdä. 

Monilla on iso kynnyt tulla (ainakin vaativampiin hommiin)takaisin parin vuoden äitiyslomankin jälkeen. Tuntuu, että kaikki on unohtunut ja joutuu opettelemaan uudelleen. Kaikki on vain etäisesti jotenkin tuttua. 

Äkkiähän ne sitten palautuu mieleen, mutta jos ei ole pitkää työkokemusta takana , ei töihin paluu ole helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi maisteri ei sitten kelpaa? 

On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Ylioppilasta pidettiin hyvin kouluttautuneena 1950-luvulla, mutta nykyään ylioppilastutkinto ei riitä mihinkään. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

On aina ollut illuusio, että koulutuksen arvo säilyy läpi elämän. Maisteri Eeva, sinun tutkinto ei ole enää minkään arvoinen. 

Olen eri mieltä koulutuksen arvosta. Tottakai koulutuksella on merkitystä ja arvoa, mutta ainoastaan silloin, jos koulutuksen aikana on aidosti jotain oppinut. Keskustelun aiheena henkilöllä on myös selvästi haluttomuutta työntekoon ylipäätään.

Koulutuksesta saatu aammattitaito häviää 5 vuodessa, jos sitä ei ole tehnyt.

Tämä ihminenhän on vasta 41v, joten hänellä on vielä 25 vuotta työaikaa jäljellä. Hän ehtii oikein hyvin opiskella uuden ammatin, joka työllistää. 

Itse jäin ensimmäisen kerran työttömaksi 56 vuotiaana ja kyllä minulle suositeltiin opiskelua uuteen ammatiin, vaikka minulla oli ihan hyvä ammatti ennestäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajaksi vaan, sillä sieltä löytyy töitä. Vai, kuvitteleeko tämä olevansa liian hieno lähihoitajaksi kun on oikein maisteri? Aika moni muukin on maisteri tai tuokin koulutus on jo kärsinyt pahan inflaation.

Jos ei ole rahaa opiskella? Jollakin se opiskeluaikakin pitäisi elää.

Tehnyt nuo lapset tyhmästi, suorastaan vaikuttaa siltä, että on tehnyt noin isoilla raoilla, jotta EI joutuisi töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi maisteri ei sitten kelpaa? 

On selvää, että korkeakoulututkinnolla ei ole sellaista arvoa kuin ennen. Tämä on oikea ongelma, mutta myös luonnollinen kehitys. Luonnollinen kehitys tarkoittaa, että kun ihmiset kouluttautuvat yhä enemmän, tutkintojen arvo alenee. Ylioppilasta pidettiin hyvin kouluttautuneena 1950-luvulla, mutta nykyään ylioppilastutkinto ei riitä mihinkään. Kun monilla on samanarvoinen tutkinto, kilpailu on kovaa.

On aina ollut illuusio, että koulutuksen arvo säilyy läpi elämän. Maisteri Eeva, sinun tutkinto ei ole enää minkään arvoinen. 

Olen eri mieltä koulutuksen arvosta. Tottakai koulutuksella on merkitystä ja arvoa, mutta ainoastaan silloin, jos koulutuksen aikana on aidosti jotain oppinut. Keskustelun aiheena henkilöllä on myös selvästi haluttomuutta työntekoon ylipäätään.

Koulutuksesta saatu aammattitaito häviää 5 vuodessa, jos sitä ei ole tehnyt.

Riippuu varmasti koulutuksesta, mutta oleellisinta tosiaan on, onko koulutuksessa myös oppinut ne opiskelemansa asiat ja onko koulutuksen saaneella ylipäätään halua työllistymiseen.

Eevalla sitä halua ei ilmiselvästi ole tippaakaan ollut.

Kyse ei siis ole siitä, etteikö koulutuksella saisi työtä, vaan siitä, että Eeva keksii kaikki mahdolliset tekosyyt välttyäkseen työnteolta.

Kuvaavaa on seuraava lause:

TE-toimistossa suhtautuminen on ollut Rajalan mielestä aina asiallista.

Siellä on asiallista porukkaa ja he tekevät parhaansa. Ongelma, että työttömiä pompotellaan, tuntuu minusta tulevan ylempää. Ainakin Jyväskylässä koulutetut saavat olla sillä tavalla rauhassa, ettei olla koko ajan pakottamassa työharjoitteluihin.

Toisin sanoen käyttää nyt tuota koulutustaan hyväkseen ihan vaan välttyäkseen työnteolta.

Kysymys kuuluukin, miksi tuollaisen lusmuilijan annetaan vuodesta toiseen elää yhteiskunnan tuella eikä laiteta työharjoitteluun ja töihin, kuten muitakin?

Tällaiset jutut herättää aina kahtiajakoisia ajatuksia.

Todellakin ymmärrän, että työllistyminen ei ole tosiaankaan yhtä helppoa kuin vaikkapa 10v sitten, koska itse pomon jutulle pääsee todella harvoin, hakijoita on sata muitakin ja rekryfirmat kerää usein vain nimiä listoilleen tai virat jo täytetty sisäisesti.

Mutta miten ihmeessä voi olla 20v pääsemättä minnekään, varsinkaan hyvin koulutettu? Siis jos ajatellaan, että koko se aika on oltu työttömänä työnhakijana te toimistossa. Median haastatteluista saa aina sen käsityksen, että työkkäri ja muut viranomaiset antaa vain olla vai jätetäänkö näissä kertomatta se, että todellisuudessa haastateltavat eivät ole koko aikaa olleet työttöminä työnhakijoina, vaan kikkaileet vaikkapa juuri kodinhoidontuella tai pimeillä hommilla?

Itse mt-taustaisena 18-28-vuotiaana olin koko ajan ihan tavallisena työttömänä työnhakijana (en vakavista mt ongelmistani kertonut, koska häpesin niin paljon), mutta todella vähän vietin oikeasti aikaa kotona ns tekemättä mitään, koska olin milloin työharjoittelussa, työkokeilussa, yritin käydä kursseja ja koulutuksia, välillä palkkatukityössä ja välillä palkkatöissäkin. Kävin sadoissa haastatteluissa, joissa katsottiin mulkoilevasti tyhjää cv:täni, mutta kyllä silti irtosi edes jotakin määräaikaista palkkahommaa paristi vuodessa.

Ei mun ole annettu ns kotona olla lainkaan, vaikka mt ongelmien takia olin monena iltana heittää veivini, koska olin niin ahdistunut ja väsynyt. Ensimmäisen ammatinkin opiskelin vasta 30 vuotiaana mt ongelmien vihdoinkin helpotettua alalle, josta ei ollut ennestään mitään kokemusta, mutta työharjoittelun kautta sain vakityön ja sen jälkeen olen muutamassa vuodessa jopa noussut työnjohdolliseen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoissa pitäisi olla jonkinlainen kuluttajansuoja. Siellä on oppituoleja, joista valmistuvia ihmisiä ei kukaan ole työllistänyt enää sen jälkeen, kun Neuvostoliitto romahti. Koulutus kuitenkin jatkuu, sekä "tieteen vapauden" nimissä, mutta varsinkin sen takia, että aineen proffalle pitää edelleenkin maksaa palkkaa. Ja kun se eläköityy, niin käydään verinen ja härski kisa seuraajan valinnasta.

Opiskelijalle jää kaksi vaihtoehtoa: Kysyä Hesburgerista töitä, eikä kertoa maisterintutkinnostaan. Tai roikkua siellä laitoksella, ja tehdä ensin lisensiaatti- ja sitten väitöskirja. Sen jälkeen voi alkaa marista siitä, kun elinkeinoelämä ei palkkaa tohtoreita?

Oppilaitokset saavat rahaa valmistuneista opiskelijoista. Niissä oppilaitoksissa ei välitetä työllistyykö opiskelija vai ei. Oppilaitokselle saatu raha on tärkeintä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi voinut tuossa ajassa opiskella jonkun duunariammatin. Päätä ainakin opiskeluun riittää.

Duunariammateissa on tarjolla vain vuokratöitä ja ne eivät nappaa.

Vuokratyöt ovat erinomainen keino päästä työpaikkoihin sisään, hyvin suoriutuvat palkataan usein työpaikoille vuokratyöpätkän jälkeen.

Pitäisi varmaan osatakin jotain, niin pääsisi töihin.