Lue keskustelun säännöt.
Opitko itse nuorena....
17.10.2024 |
Että ensin työpaikka ja koti, sitten vasta lapset?
Että ainakin isällä pitäisi olla kunnon työpaikka? Että pitäisi olla "vihreällä oksalla"
Ja nyt sitten ihmetellään kun ei tule lapsia?
Kommentit (11)
Ensin piti opiskella hyvä ammatti ja saada työpaikka, sitten löytää kumppani, jonka halusi avioitua. Alkoholistia tai muuta retkua ei saanut kelpuuttaa. Sen jälkeen piti vielä onnistua suostuttelemaan kumppani hankkimaan yhteisiä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa äitini olisi halunnut että hankin ensin lapsen ja sitten muut. Itse olin sitä mieltä että ensin oma työpaikka, sitten mies ja koti, vasta senjälkeen lapset. Olisi pitänyt kuunnella äitiä.
Epätoivo iski jo ennen neljääkymppiä ja lapsi oli pakko saada. Iloitsin kun lapsi olmoitto tulostaan. Seuraavina viikkoin tapahtui 2 asiaq: äijä otti ritolat ja lähti siltojen alle. Työnantajavaloitti YT:t ja meni lopulta nurin. Lapsi oli toki ilon ja onnen aihe mutta oli siinä stressinsä ...asuin vanhempien kotona äitiysloman aikana. Kun sitten monen muun tavoin pääsin Nokialle töihin asuin kurjassa kämpässä pitkään. Kun puoliso löytyi saimme yhteisen ja säällisen ja oman.
Lapsi ei muista itse lamaa eikä matkalaukkuelämää mutta muistaa lapsuueestaan että me muisteltiin niitä aikoja "kuin sotaa".
Vaikea on niiden aikojen jälkeen suositella lasten saamista vuokra-asunnossa.
Mun äiti huusi aina raivotessaan että lapset ovat pilanneet hänen elämänsä, joten opin että lapsia ei kannata saada, enkä ole saanut.
Vela N 45v
Millä ne lapset elätetään jos ei ole työpaikkaa? Muiden kustannuksellako? Täysin moraalitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvun lama vei äidiltä työpaikan, kuten monelta muultakin vanhemmalta. Opin siis nuorena, tarkemmin ekaluokkalaisena sen ettei montaakaan alaa ole missä olisi varma työpaikka valmistumisen jälkeen.
Ex-anoppikin hiljeni tuosta ensin pitää saada vakituinen työpaikka ennen kuin lapsia alkaa tekemään -hokemastaan kun sai itse vakityöpaikastaan kenkää kaikkien muiden kanssa 15-20 vuotta sitten.
Me hankimme lapsia miehen kanssa kesken opintojen. Olimme aika nuoria. Molempien puolen isovanhemmat vain iloitsivat lapsista, eivät puuttuneet siihen järjestykseen, jossa asioita teimme. Nyt noista ajoista on jo kauan, lapsetkin ovat jo kolmekymppisiä ja meillä miehen kanssa jatkuu elämä taas kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa äitini olisi halunnut että hankin ensin lapsen ja sitten muut. Itse olin sitä mieltä että ensin oma työpaikka, sitten mies ja koti, vasta senjälkeen lapset. Olisi pitänyt kuunnella äitiä.
Minä toimin kuten äitisi tahtoi. Olen tosi tyytyväinen valintaani. Kaksi lasta 73 ja 77 syntyntyneet.
Parempina aikoina on uskaltanut. Töitä on löytynyt.
Tällä hetkellä ei uskalla mitään. Ei edes ostaa mitään, niin hilkulla on kaikilla tällä hetkellä että yt:t tulee ja vaikka olisit vuosia maksanut työttömyysvakuutusta ja kassan maksua niin yhtäkkiä kun tulee meidän vuoro niin näkemiin ja peruspäivärahalle vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista, että asiasta olisi erityisesti suoraan opetettu mitään.
Muistan, että jossain vaiheessa opintoja puhuimme poikaystävän kanssa, että jos vahinko tapahtuisi, niin lapsi olisi ollut tervetullut.
Kun lapsia aloimme "tekemään" oli molemmilla maisterin paperit taskussa, olimme naimisissa, asuimme vuokra-asunnossa ja olimme määräaikaisissa töissä. Sopiva aika oli tuo. Ekan lapsen syntyessä olimme 26 vuotta.
Ei minusta mitään vakityötä tai omistusasuntoa tarvita. Töissä olen ollut yläasteelta lähtien ja oma asuntokin 18-vuotiaasta lähtien. Eli kyllä, varmaan annettiin ymmärtää, että ennen tuota ei mielellään lapsia pitäisi saada.
Sain tehdä niinkuin itse halusin, vaikka se ei ollut tavallista "siihen aikaan". Lpsikin tuli vasta hilkkua vaille 1990.