Lue keskustelun säännöt.
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään smalltalkkia, että utelee toisen töistä. Epämukavaa kuulustelua.
Kuka edes haluaa keskustella kaltaisesi juorukellon kanssa?
"Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä "Ai. Minusta se on niin perustason tyhjää rupattelua ettei tulisi mieleenkään tulkita sitä utelemiseksi. Minultakin on monesti kysytty että millä alalla olen, sehän on helppo aloitus tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja eikö Pena ole tuossa tapauksessa juorukello?
Ap
No,minä olen tällä hetkellä työtön,ja häpeän tilannettani todella paljon, enkä haluaisi, että asia tulee puheeksi.
No sitten voit sanoa ettet halua puhua työhön liittyvistä asioista. Ei tarvitse nyyhkyttäen avautua ikävästä tilanteestaan.
Ap
Jotenkin on vaikea nähdä, että ottaisit neutraalisti toisen mielipiteen, jossa hän ei halua puhua tietystä aiheesta. Ja etenkin jos tämän sanoisi muitta mutkitta suoraan - kuten ehdotat - olisi miehesi ja sinun pöyristyminen näkemisen arvoinen tilanne. Jota vatvottaisiin taatusti kotona pitkään. Ole varovainen siinä mitä toivot :'D
Enivei, kuulostat ap lapselliselta jyrältä kommenttiesi perusteella. Jotkut välttävät tällaisia ihmisiä ja pitävät small talkinkin minimissään silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
- Todellakin! Oletko ikinä itse tehnyt hummusta?- Itse en ole hummuksen ystävä, mutta pidän salsasta ja guacamolesta.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
- Olen lastenhoitaja ja työskentelen 3-6 vuotiaiden parissa. Millä alalla itse työskentelet?
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?- Ehdottomasti, parasta työssäni on asia X, mutta asia Y on joskus haastavaa.
Osaan kyllä itse keskustella tähän tyyliin, mutta onhan tämä nyt käsittämättömän tylsää pakkopullaa. En tiedä, saako joku oikeasti tällaisesta mitään. Mielummin nykyisin vaikka katselee juhlapaikan yksityiskohtia tai maisemia, jos mahdollista, siinä on jotain uutta aistittavaa. Olenkin opetellut kohteliaita tapoja liueta tilanteesta, ilman että kukaan ajattelee sen johtuvan heistä hlökohtaisesti. "Mutta kappas miten hieno puutarha, käväisempä ottamassa mallia omaan, heipodei!", "käväisempä puuteroimassa nenäni nyt kun ei ole jonoa" jne. Ja sitten vaan seikkailee ympäriinsä jäämättä yhteen paikkaan jallitettavaksi :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin TYLSÄÄ että aina ei vain jaksa. Samat aiheet läpi ensin Riitan kanssa, sitten Maijan,vielä Tainankin kanssa jauhetaan täytekakun koostumuksesta, Pekan opintiestä, no kas kun on sieniäkin metsissä montaa sorttia. Joo joo ja mentäiskö jo asiaan... toiset ei vain saa mitään tästä hölynpöly-keskustelusta ja menisivät asioissa mieluummin heti suoraan syvään päätyyn (esim. Miten sä oikeesti voit, mitä se tarkoittaa että voi hyvin, mistä oot kiitollinen, miksi Riitta puhuu koko ajan täyttääkseen hiljaisuuden, vaikkei sillä ole mitään sanottavaa,kuka kirjailija on tehnyt suhun vaikutuksen,minkä elämänohjeen antaisit nyt 15v täyttäneelle Pekalle jne jne)
No mikset itse hyppää syvään päätyyn ja katso, tulisiko joku perässä? Eikö sen tunnustelun voi kääntää itse nopeammin syvällisempään suuntaan, jos ei latteuksia kestä?
Niin minä teen. Mutta aika pian huomaan, kuka pystyy tän tasoiseen keskusteluun ja kenen kanssa jaarittelu jää tasolle "Ai mitä kuuluu, joo oikein hyvää hyvää kiitos kysymästä, serviettejä taitellessa ja iltaisin telkkarista Sohvaperunoita katsellessa" niin ei mua kyllä huvita tietää lisää... jos vastaus tulee aidosti ihmiseltä itseltään, niin sen huomaa. Suurin osa meistä täällä pitää kulissia yllä ja menee lampaina esim miettimättä, mikä oikeesti kuuluu ja se on tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
- Todellakin! Oletko ikinä itse tehnyt hummusta?- Itse en ole hummuksen ystävä, mutta pidän salsasta ja guacamolesta.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
- Olen lastenhoitaja ja työskentelen 3-6 vuotiaiden parissa. Millä alalla itse työskentelet?
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?- Ehdottomasti, parasta työssäni on asia X, mutta asia Y on joskus haastavaa.
Osaan kyllä itse keskustella tähän tyyliin, mutta onhan tämä nyt käsittämättömän tylsää pakkopullaa. En tiedä, saako joku oikeasti tällaisesta mitään. Mielummin nykyisin vaikka katselee juhlapaikan yksityiskohtia tai maisemia, jos mahdollista, siinä on jotain uutta aistittavaa. Olenkin opetellut kohteliaita tapoja liueta tilanteesta, ilman että kukaan ajattelee sen johtuvan heistä hlökohtaisesti. "Mutta kappas miten hieno puutarha, käväisempä ottamassa mallia omaan, heipodei!", "käväisempä puuteroimassa nenäni nyt kun ei ole jonoa" jne. Ja sitten vaan seikkailee ympäriinsä jäämättä yhteen paikkaan jallitettavaksi :)
Usein sieltä puutarhasta löytyy joku toinenkin käyskentelijä, monesti vanhempi mieshenkilö, jota ei jaksa sosiaalinen akrobatia (enää) kiinnostaa. Välitön tunnistus (pakosalla ollaan), ja rauhallinen käyskentely jatkuu sopivan välimatkan yhteisymmärryksessä pitäen :D Siinä on heti syvällinen kohtaaminen, eikä edes sanoja tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.
Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").
Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?
Ei tarvitse olla puhelias kyetäkseen tavalliseen, lyhyeen pöytäkeskusteluun muiden juhlavieraiden kesken. Tästä on hyvä esimerkki juurikin mieheni, joka oli enemmän tai vähemmän pöyristynyt näiden parin tyypin epäkohteliaisuudesta. Hän on oman luonnehdintansa mukaan sosiaalisesti jännittävä ja ja hiljainen tarkkailija, mutta taitaa juhlapöytäkeskustelun vaikka väkisin koska käytöstavat on hallussa.
Ap
Tuosta tulee mieleen Pokka pitää-sarjan pariskunta. Miehen taidettava juhlapöytäkeskustelu, vaikka väkisin 😅
Omasta mielestään. Hänelle on kotona aikanaan opetettu käytöstapoja, johtuu varmaan siitä.
Ap
Mä ymmärrän tuon. Kun 1980 muutin lapsuudenkodistani pois, sain äidiltäni Käytöksen Kultaisen Kirjan mukaani. Tiedän kyllä,miten missäkin tilanteessa pitää käyttäytyä, mutta silti voin hyvin miettiä, onko sellainen muodollinen "oikein" käyttäytyminen enää tätä päivää. Varsinkaan juhlissa, jotka eivät ole virallisia vaan ihan yksityishenkilöiden järjestämiä. Jos kaikki käyttäytyisivät juhlissa kuten Käytöksen Kultaisessa Kirjassa sanotaan, ne jos mitkä olisivat nk pönötysjuhlat.
Mitä enemmän mulle tulee ikää, sitä vähemmän kiinnostaa muiden kuin itselleni kaikista tärkeimpien ja läheisimpien ihmisten juhlat. Jos tarve vaatii, voin heidän (esim omien aikuisten lasteni) juhlissaan ottaa muiden vieraiden viihdyttäjän roolin, mutta mieluiten en ottaisi sitäkään. Joskus nuorena suku olisi paheksunut, jos en olisi osallistunut sukulaisten milloin mihinkin juhliin, mutta nyt saa onneksi jo skipata serkkujen pyöreiden vuosien synttärit ja vaikka hautajaisetkin, jos ei kiinnosta. Sukupolvi, joka asiaa paheksuisi, on jo mullan alla.
Tuskin olen ainoa, joka on osallistunut juhliin tietyllä tavalla velvollisuudesta. Osallistuu, vaikka mieluummin käyttäisi senkin ajan johonkin mieluisampaan. Tässäkin ketjussa on kirjoitettu, että jos ei halua jutella tuntemattomien kanssa, pitää jättäytyä juhlista pois. Toisaalta palstalla on ollut useitakin aloituksia, jossa harmitellaan sitä, että ihmiset eivät enää osallistu juhliin. On ollut tarkoitus järjestää juhlat esim 50:lle, mutta vain 10-20 ilmoittaa tulevansa. Sitten juhlien järjestäjä on pettynyt.
Mä järkkäsin reilu 10 vuotta sitten vielä viiskymppiseni, johon tuli toisilleen tuntemattomiakin ihmisiä, mutta en kutsunut juhliini ketään sellaista, joka olisi tuntenut juhlissa ainoastaan minut. Kuuskymppiset vietin jo vain lähisuvun kesken (ei siis edes ystäviä niihin juhliin) ja seitsemänkymppisiini en aio järjestää juhlia ollenkaan.
Itse rakastan juhlia, läheisten ja vähän vähemmän läheisten. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät rakasta, mutta vaihtoehtona on silloin tosiaan myös jäädä pois. Jos sitä ei koe vaihtoehdoksi, on mielestäni kuitenkin asiallista muistaa käytöstavat kun niihin juhliin asti sen berberinsä raahaa.
Ap
Mä pidän rennoista juhlista tuttujen kesken, mutta olen ne pelkästään kohteliaisuussyistä lausuttavat small talkin liirumlaarumit sanonut elämäni aikana jo niin monille sadoille ihmisille, ettei sellaiset juhlat jaksa enää kiinnostaa. Onneksi työn puolesta ei enää edes tarvitse, koska voin nakittaa kaikki firman edustustehtävät nuoremmille. Ymmärrän oikein hyvin, miksi moni muukin tässä ketjussa pitää small talkia yksityishenkilöiden järjestämissä juhlissa varsin tylsänä ja turhana. Työn puolesta edustustehtävissä on sentään tarkoitus, että saisi lisää asiakkaita ja kauppoja ja lisäksi siitä maksetaan palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hirveetä olis joutua tommosen ventovieraan höpöttäjän viereen häissä.
Haluan syödä ruokani lämpimänä ja rsuhassa enkä voi sietää et joku syödessä puhuu mosottaa. Ylipäätään ruokailu ja juttelu on vastenmielinen yhdistelmä. Saat just haarukallisen sapuskaa suuhun niin joku utelias mummo vieressä utelee pidätkö hummuksesta. Nieleskelet nopeesti melkein tukehtuen et saat vastattua mummolle.
Ei ei ei. Joku muu tilanne jutusteluun, mutta ei ruoksilun yhteydessä.
Niin, voishan sitä itsekin kysyä jotain. "Mä tykkään eniten doggy-stylestä, mut haluaisin kokeilla reverse cowgirliä. Mikäs sun suosikki seksiasento on? Ootko ikinä käynyt strippipaikassa?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneks onneks onneks mua ei ikinä kutsuta mihinkään. Tosin, jos kutsuttaisiin, niin en menis.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.
Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").
Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?
Ei tarvitse olla puhelias kyetäkseen tavalliseen, lyhyeen pöytäkeskusteluun muiden juhlavieraiden kesken. Tästä on hyvä esimerkki juurikin mieheni, joka oli enemmän tai vähemmän pöyristynyt näiden parin tyypin epäkohteliaisuudesta. Hän on oman luonnehdintansa mukaan sosiaalisesti jännittävä ja ja hiljainen tarkkailija, mutta taitaa juhlapöytäkeskustelun vaikka väkisin koska käytöstavat on hallussa.
Ap
Tuosta tulee mieleen Pokka pitää-sarjan pariskunta. Miehen taidettava juhlapöytäkeskustelu, vaikka väkisin 😅
Omasta mielestään. Hänelle on kotona aikanaan opetettu käytöstapoja, johtuu varmaan siitä.
Ap
Mä ymmärrän tuon. Kun 1980 muutin lapsuudenkodistani pois, sain äidiltäni Käytöksen Kultaisen Kirjan mukaani. Tiedän kyllä,miten missäkin tilanteessa pitää käyttäytyä, mutta silti voin hyvin miettiä, onko sellainen muodollinen "oikein" käyttäytyminen enää tätä päivää. Varsinkaan juhlissa, jotka eivät ole virallisia vaan ihan yksityishenkilöiden järjestämiä. Jos kaikki käyttäytyisivät juhlissa kuten Käytöksen Kultaisessa Kirjassa sanotaan, ne jos mitkä olisivat nk pönötysjuhlat.
Mitä enemmän mulle tulee ikää, sitä vähemmän kiinnostaa muiden kuin itselleni kaikista tärkeimpien ja läheisimpien ihmisten juhlat. Jos tarve vaatii, voin heidän (esim omien aikuisten lasteni) juhlissaan ottaa muiden vieraiden viihdyttäjän roolin, mutta mieluiten en ottaisi sitäkään. Joskus nuorena suku olisi paheksunut, jos en olisi osallistunut sukulaisten milloin mihinkin juhliin, mutta nyt saa onneksi jo skipata serkkujen pyöreiden vuosien synttärit ja vaikka hautajaisetkin, jos ei kiinnosta. Sukupolvi, joka asiaa paheksuisi, on jo mullan alla.
Tuskin olen ainoa, joka on osallistunut juhliin tietyllä tavalla velvollisuudesta. Osallistuu, vaikka mieluummin käyttäisi senkin ajan johonkin mieluisampaan. Tässäkin ketjussa on kirjoitettu, että jos ei halua jutella tuntemattomien kanssa, pitää jättäytyä juhlista pois. Toisaalta palstalla on ollut useitakin aloituksia, jossa harmitellaan sitä, että ihmiset eivät enää osallistu juhliin. On ollut tarkoitus järjestää juhlat esim 50:lle, mutta vain 10-20 ilmoittaa tulevansa. Sitten juhlien järjestäjä on pettynyt.
Mä järkkäsin reilu 10 vuotta sitten vielä viiskymppiseni, johon tuli toisilleen tuntemattomiakin ihmisiä, mutta en kutsunut juhliini ketään sellaista, joka olisi tuntenut juhlissa ainoastaan minut. Kuuskymppiset vietin jo vain lähisuvun kesken (ei siis edes ystäviä niihin juhliin) ja seitsemänkymppisiini en aio järjestää juhlia ollenkaan.
Itse rakastan juhlia, läheisten ja vähän vähemmän läheisten. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät rakasta, mutta vaihtoehtona on silloin tosiaan myös jäädä pois. Jos sitä ei koe vaihtoehdoksi, on mielestäni kuitenkin asiallista muistaa käytöstavat kun niihin juhliin asti sen berberinsä raahaa.
Ap
Mä pidän rennoista juhlista tuttujen kesken, mutta olen ne pelkästään kohteliaisuussyistä lausuttavat small talkin liirumlaarumit sanonut elämäni aikana jo niin monille sadoille ihmisille, ettei sellaiset juhlat jaksa enää kiinnostaa. Onneksi työn puolesta ei enää edes tarvitse, koska voin nakittaa kaikki firman edustustehtävät nuoremmille. Ymmärrän oikein hyvin, miksi moni muukin tässä ketjussa pitää small talkia yksityishenkilöiden järjestämissä juhlissa varsin tylsänä ja turhana. Työn puolesta edustustehtävissä on sentään tarkoitus, että saisi lisää asiakkaita ja kauppoja ja lisäksi siitä maksetaan palkkaa.
Tämä tarkoitus varmaan myös opastaa sekä myyjän että ostajan edustajia siinä, millaisista asioista tilaisuudessa on puolin ja toisin luontevaa keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.
Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").
Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?
Ei tarvitse olla puhelias kyetäkseen tavalliseen, lyhyeen pöytäkeskusteluun muiden juhlavieraiden kesken. Tästä on hyvä esimerkki juurikin mieheni, joka oli enemmän tai vähemmän pöyristynyt näiden parin tyypin epäkohteliaisuudesta. Hän on oman luonnehdintansa mukaan sosiaalisesti jännittävä ja ja hiljainen tarkkailija, mutta taitaa juhlapöytäkeskustelun vaikka väkisin koska käytöstavat on hallussa.
Ap
Tuosta tulee mieleen Pokka pitää-sarjan pariskunta. Miehen taidettava juhlapöytäkeskustelu, vaikka väkisin 😅
Omasta mielestään. Hänelle on kotona aikanaan opetettu käytöstapoja, johtuu varmaan siitä.
Ap
Mä ymmärrän tuon. Kun 1980 muutin lapsuudenkodistani pois, sain äidiltäni Käytöksen Kultaisen Kirjan mukaani. Tiedän kyllä,miten missäkin tilanteessa pitää käyttäytyä, mutta silti voin hyvin miettiä, onko sellainen muodollinen "oikein" käyttäytyminen enää tätä päivää. Varsinkaan juhlissa, jotka eivät ole virallisia vaan ihan yksityishenkilöiden järjestämiä. Jos kaikki käyttäytyisivät juhlissa kuten Käytöksen Kultaisessa Kirjassa sanotaan, ne jos mitkä olisivat nk pönötysjuhlat.
Mitä enemmän mulle tulee ikää, sitä vähemmän kiinnostaa muiden kuin itselleni kaikista tärkeimpien ja läheisimpien ihmisten juhlat. Jos tarve vaatii, voin heidän (esim omien aikuisten lasteni) juhlissaan ottaa muiden vieraiden viihdyttäjän roolin, mutta mieluiten en ottaisi sitäkään. Joskus nuorena suku olisi paheksunut, jos en olisi osallistunut sukulaisten milloin mihinkin juhliin, mutta nyt saa onneksi jo skipata serkkujen pyöreiden vuosien synttärit ja vaikka hautajaisetkin, jos ei kiinnosta. Sukupolvi, joka asiaa paheksuisi, on jo mullan alla.
Tuskin olen ainoa, joka on osallistunut juhliin tietyllä tavalla velvollisuudesta. Osallistuu, vaikka mieluummin käyttäisi senkin ajan johonkin mieluisampaan. Tässäkin ketjussa on kirjoitettu, että jos ei halua jutella tuntemattomien kanssa, pitää jättäytyä juhlista pois. Toisaalta palstalla on ollut useitakin aloituksia, jossa harmitellaan sitä, että ihmiset eivät enää osallistu juhliin. On ollut tarkoitus järjestää juhlat esim 50:lle, mutta vain 10-20 ilmoittaa tulevansa. Sitten juhlien järjestäjä on pettynyt.
Mä järkkäsin reilu 10 vuotta sitten vielä viiskymppiseni, johon tuli toisilleen tuntemattomiakin ihmisiä, mutta en kutsunut juhliini ketään sellaista, joka olisi tuntenut juhlissa ainoastaan minut. Kuuskymppiset vietin jo vain lähisuvun kesken (ei siis edes ystäviä niihin juhliin) ja seitsemänkymppisiini en aio järjestää juhlia ollenkaan.
Itse rakastan juhlia, läheisten ja vähän vähemmän läheisten. Ymmärrän kyllä että kaikki eivät rakasta, mutta vaihtoehtona on silloin tosiaan myös jäädä pois. Jos sitä ei koe vaihtoehdoksi, on mielestäni kuitenkin asiallista muistaa käytöstavat kun niihin juhliin asti sen berberinsä raahaa.
Ap
Mä pidän rennoista juhlista tuttujen kesken, mutta olen ne pelkästään kohteliaisuussyistä lausuttavat small talkin liirumlaarumit sanonut elämäni aikana jo niin monille sadoille ihmisille, ettei sellaiset juhlat jaksa enää kiinnostaa. Onneksi työn puolesta ei enää edes tarvitse, koska voin nakittaa kaikki firman edustustehtävät nuoremmille. Ymmärrän oikein hyvin, miksi moni muukin tässä ketjussa pitää small talkia yksityishenkilöiden järjestämissä juhlissa varsin tylsänä ja turhana. Työn puolesta edustustehtävissä on sentään tarkoitus, että saisi lisää asiakkaita ja kauppoja ja lisäksi siitä maksetaan palkkaa.
Tämä tarkoitus varmaan myös opastaa sekä myyjän että ostajan edustajia siinä, millaisista asioista tilaisuudessa on puolin ja toisin luontevaa keskustella.
Kyllä. Sen vuoksi työelämän small talk onkin erilaista kuin vapaa-ajan small talk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveetä olis joutua tommosen ventovieraan höpöttäjän viereen häissä.
Haluan syödä ruokani lämpimänä ja rsuhassa enkä voi sietää et joku syödessä puhuu mosottaa. Ylipäätään ruokailu ja juttelu on vastenmielinen yhdistelmä. Saat just haarukallisen sapuskaa suuhun niin joku utelias mummo vieressä utelee pidätkö hummuksesta. Nieleskelet nopeesti melkein tukehtuen et saat vastattua mummolle.
Ei ei ei. Joku muu tilanne jutusteluun, mutta ei ruoksilun yhteydessä.
Jos syöt muiden seurassa, on velvollisuutesi jutella heidän kanssaan
:D
No ei oo kyllä sellaista velvollisuutta oikeasti olemassa, jos ihan tarkkoja ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeakoulu ei opeta small talkia. Outo aloitus.
Mitäköhän se juhlien järjestäjä, eli hääpari haluaa? Että juhlassa kaikki syövät puhumatta vai että salissa käy iloinen puheensorina? Kyllä se on tuo jälkimmäinen.
Juhliin kutsutaan ihmisiä saman katon alle samanaikaisesti. Mitä järkeä siinä olisi jos ihmiset eivät vuorovaikuta keskenään? Muussa tapauksessahan jokainen voisi yksinään onnitella hääparia satunnaisena ajanhetkenä, eikä mitään juhlia edes olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hääpari haluaa että juhlasalissa käy iloinen puheensorina niin hääpari antaa vieraiden istua kenen vieressä haluavat.
Voi se elämä joillekin sit olla vaikeaa :D
Vierailija kirjoitti:
Small talk aiheet liittyy saahaan, ymparistoon, sen paivan uutisiin. Small talk ei sisalla mitaan henkilokohtaista. Se on keskustelu jota voit kayda vaikka kassaneidin kanssa. Keskustelusta ei jaa kateen mitaan.. se on tyhjaa hopotysta.
Onko nyt niin, etta ei itse tieda miten small talkia kaydaan. Suomessa on keikenlisaksi vapautus jutustelusta.
Samaa mieltä!
Samalla talkin on oltava KAIKILLE miellyttävää.
Ei tarinointia matkoista, uusista autoista, hienoista työpaikoista tai lapsista.
Vaan nimenomaan säästä, ruuasta siinä edessä, talosta jossa olette, ja toisen kauniista kampauksesta ja mekosta.
Ymmärtäkää pliis tämä.
Mutta siitä samaa mieltä.... vastuu jonkinlaisesta juttelusta on jokaisella läsnäolojalla tasapuolisesti. Kaikkien on yritettävä, että KAIKKI voi osallistua jutusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk aiheet liittyy saahaan, ymparistoon, sen paivan uutisiin. Small talk ei sisalla mitaan henkilokohtaista. Se on keskustelu jota voit kayda vaikka kassaneidin kanssa. Keskustelusta ei jaa kateen mitaan.. se on tyhjaa hopotysta.
Onko nyt niin, etta ei itse tieda miten small talkia kaydaan. Suomessa on keikenlisaksi vapautus jutustelusta.
Samaa mieltä!
Samalla talkin on oltava KAIKILLE miellyttävää.
Ei tarinointia matkoista, uusista autoista, hienoista työpaikoista tai lapsista.
Vaan nimenomaan säästä, ruuasta siinä edessä, talosta jossa olette, ja toisen kauniista kampauksesta ja mekosta.Ymmärtäkää pliis tämä.
Mutta siitä samaa mieltä.... vastuu jonkinlaisesta juttelusta on jokaisella läsnäolojalla tasapuolisesti. Kaikkien on yritettävä, että KAIKKI voi osallistua jutusteluun.
Oletko sinä tässä joku matkustaja? Jos sinulla on aiheeseen liittyviä rajoituksia tai vaatimuksia, niin sinä itse aloitat keskustelun mielestäsi hyvästä aiheesta tai johdattelet keskustelun sinne.
Vierailija kirjoitti:
Voi se elämä joillekin sit olla vaikeaa :D
Tällä palstalla suurimmalla osalla on jotain ongelmia
En tiedä miksi luin koko ketjun, mutta nousi red flag aloittajasta jo ensimmäisessä viestissä. Olen itse niitä, jotka hyppää "syvään päähän" aika nopeasti, MUTTA itselle tulisi totaalinen hiljaisuus jo tuosta, että kuulisin asioistani juoruillun Penalle. Lisäksi esimerkiksi työhön liittyvät kysymykset on henkilökohtaisia. Ja minusta taas olisi töykeämpää sanoa, että en keskustele aiheesta. Sekös vasta ihmetystä herättäisi. Itselleni tuli aapeesta mieleen yksi lähipiirin "kohtelias rouva", joka on aivan käsittämättömän utelias juoruilija, omasta mielestään toki vain sosiaalinen ja hyväkäytöksinen.
Häiden tarkoitus on tutustua uusiin ihmisiin
:D