Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Minun häissäni saa viinaa ja ruokaa niin paljon kun sielu sietää ja ne pidetään kesällä, on pöydät sekä piknikhuovat. Syödä saa missä ja kenen kanssa haluaa. Puheensorina ei kiinnosta, musiikkia on ruokaillessa. Ei haittaa vaikka koko porukka olisi hiljaa kunhan jokainen saa olla miten luontevasti haluaa
Roskiin etiketti säännöt ja smal talkit, häät ovat onnen juhlat ja niissä pitää viihtyä erilaisetkin ihmiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään smalltalkkia, että utelee toisen töistä. Epämukavaa kuulustelua.
Kuka edes haluaa keskustella kaltaisesi juorukellon kanssa?
"Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä "Ai. Minusta se on niin perustason tyhjää rupattelua ettei tulisi mieleenkään tulkita sitä utelemiseksi. Minultakin on monesti kysytty että millä alalla olen, sehän on helppo aloitus tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja eikö Pena ole tuossa tapauksessa juorukello?
Ap
No,minä olen tällä hetkellä työtön,ja häpeän tilannettani todella paljon, enkä haluaisi, että asia tulee puheeksi.
No sitten voit sanoa ettet halua puhua työhön liittyvistä asioista. Ei tarvitse nyyhkyttäen avautua ikävästä tilanteestaan.
Ap
Jotenkin on vaikea nähdä, että ottaisit neutraalisti toisen mielipiteen, jossa hän ei halua puhua tietystä aiheesta. Ja etenkin jos tämän sanoisi muitta mutkitta suoraan - kuten ehdotat - olisi miehesi ja sinun pöyristyminen näkemisen arvoinen tilanne. Jota vatvottaisiin taatusti kotona pitkään. Ole varovainen siinä mitä toivot :'D
Enivei, kuulostat ap lapselliselta jyrältä kommenttiesi perusteella. Jotkut välttävät tällaisia ihmisiä ja pitävät small talkinkin minimissään silloin.
Miksi kuvittelet että minulla on joku tarve pakottaa ihmiset juttelemaan jostain tietystä aiheesta? :D Pimeä ajatus.
Ymmärrän että lapsellisen jyrän kanssa ei moni halua keskustella, mutta ihmettelen miten tällainen päätelmä voidaan tehdä jo ennen kuin on vaihdettu ensimmäistäkään sanaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan hirveetä olis joutua tommosen ventovieraan höpöttäjän viereen häissä.
Haluan syödä ruokani lämpimänä ja rsuhassa enkä voi sietää et joku syödessä puhuu mosottaa. Ylipäätään ruokailu ja juttelu on vastenmielinen yhdistelmä. Saat just haarukallisen sapuskaa suuhun niin joku utelias mummo vieressä utelee pidätkö hummuksesta. Nieleskelet nopeesti melkein tukehtuen et saat vastattua mummolle.
Ei ei ei. Joku muu tilanne jutusteluun, mutta ei ruoksilun yhteydessä.
Tämänkin voisi sitten vaikka sanoa ääneen. Kaikissa pöydissä joissa minä olen istunut, keskustelu on soljunut ihan luontevasti ilman mitään tukehtumisia tai uteliaita mummoja. Ymmärrän että joku ei pysty tai halua keskustella syödessään, mutta säästyy aikaa ja hermoja kun sanot suoraan että keskityn nyt syömiseen. Uskallan melkein taata että saat pöydässä kuin pöydässä olla sen jälkeen ihan rauhassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi luin koko ketjun, mutta nousi red flag aloittajasta jo ensimmäisessä viestissä. Olen itse niitä, jotka hyppää "syvään päähän" aika nopeasti, MUTTA itselle tulisi totaalinen hiljaisuus jo tuosta, että kuulisin asioistani juoruillun Penalle. Lisäksi esimerkiksi työhön liittyvät kysymykset on henkilökohtaisia. Ja minusta taas olisi töykeämpää sanoa, että en keskustele aiheesta. Sekös vasta ihmetystä herättäisi. Itselleni tuli aapeesta mieleen yksi lähipiirin "kohtelias rouva", joka on aivan käsittämättömän utelias juoruilija, omasta mielestään toki vain sosiaalinen ja hyväkäytöksinen.
Meinaatko että minä uteliaisuuttani kyselin ventovieraan ihmisen mielipidettä hummuksesta ja hänen fiiliksiään omasta alastaan? Ihan niin paljon tuollaiset asiat eivät kiinnosta, keskustelun aloituksista oli kyse.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
- Todellakin! Oletko ikinä itse tehnyt hummusta?- Itse en ole hummuksen ystävä, mutta pidän salsasta ja guacamolesta.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
- Olen lastenhoitaja ja työskentelen 3-6 vuotiaiden parissa. Millä alalla itse työskentelet?
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?- Ehdottomasti, parasta työssäni on asia X, mutta asia Y on joskus haastavaa.
Osaan kyllä itse keskustella tähän tyyliin, mutta onhan tämä nyt käsittämättömän tylsää pakkopullaa. En tiedä, saako joku oikeasti tällaisesta mitään. Mielummin nykyisin vaikka katselee juhlapaikan yksityiskohtia tai maisemia, jos mahdollista, siinä on jotain uutta aistittavaa. Olenkin opetellut kohteliaita tapoja liueta tilanteesta, ilman että kukaan ajattelee sen johtuvan heistä hlökohtaisesti. "Mutta kappas miten hieno puutarha, käväisempä ottamassa mallia omaan, heipodei!", "käväisempä puuteroimassa nenäni nyt kun ei ole jonoa" jne. Ja sitten vaan seikkailee ympäriinsä jäämättä yhteen paikkaan jallitettavaksi :)
No sinä voit vaikuttaa siiheen keskustelun kulkuun ja tuomaan esille aiheita, jotka sinua kiinnostavat, mutta jostainhan se keskustelu on aloitettava. Yleensä mielenkiintoinen ihminen saa arkipäiväisenkin asian kuulostamaan kiiinnostavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi luin koko ketjun, mutta nousi red flag aloittajasta jo ensimmäisessä viestissä. Olen itse niitä, jotka hyppää "syvään päähän" aika nopeasti, MUTTA itselle tulisi totaalinen hiljaisuus jo tuosta, että kuulisin asioistani juoruillun Penalle. Lisäksi esimerkiksi työhön liittyvät kysymykset on henkilökohtaisia. Ja minusta taas olisi töykeämpää sanoa, että en keskustele aiheesta. Sekös vasta ihmetystä herättäisi. Itselleni tuli aapeesta mieleen yksi lähipiirin "kohtelias rouva", joka on aivan käsittämättömän utelias juoruilija, omasta mielestään toki vain sosiaalinen ja hyväkäytöksinen.
Meinaatko että minä uteliaisuuttani kyselin ventovieraan ihmisen mielipidettä hummuksesta ja hänen fiiliksiään omasta alastaan? Ihan niin paljon tuollaiset asiat eivät kiinnosta, keskustelun aloituksista oli kyse.
Ap
Mitä muutakaan se on kuin uteliaisuutta, jos alat juhlissa kyselemään toisten työstä? Saatikka vaikka lapsista. Molemmat voi olla kipeitä asioita. Esimerkiksi itse olen työssä, josta en mielelläni huutele. Mutta jos joku kysyy niin kerron. Sitten alkaa yksityiskohtainen utelu eikä näköjään kaikki edes ymmärrä, että mitä tarkoittaa vaitiolovelvollisuus.
Ja toisekseen, häpeäisin silmät päästäni, jos mieheni olisi niin urpo, että naureskelisi muille vieraille ja tekisi heistä analyysejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Ja et ole mielestäsi juorukello, joka puhuu toisten selän takana... Onko Pena miehesi vai onko teitä jo 3 pienessä porukassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Ehkä sinusta huokuu tuo toisille naureskelu? Tai Pena on kertonut tästä taipumuksestasi muille pöytäseurueen jäsenille? Ei varmaan innosta avautumaan omasta elämästään selän takana naureskelijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi luin koko ketjun, mutta nousi red flag aloittajasta jo ensimmäisessä viestissä. Olen itse niitä, jotka hyppää "syvään päähän" aika nopeasti, MUTTA itselle tulisi totaalinen hiljaisuus jo tuosta, että kuulisin asioistani juoruillun Penalle. Lisäksi esimerkiksi työhön liittyvät kysymykset on henkilökohtaisia. Ja minusta taas olisi töykeämpää sanoa, että en keskustele aiheesta. Sekös vasta ihmetystä herättäisi. Itselleni tuli aapeesta mieleen yksi lähipiirin "kohtelias rouva", joka on aivan käsittämättömän utelias juoruilija, omasta mielestään toki vain sosiaalinen ja hyväkäytöksinen.
Meinaatko että minä uteliaisuuttani kyselin ventovieraan ihmisen mielipidettä hummuksesta ja hänen fiiliksiään omasta alastaan? Ihan niin paljon tuollaiset asiat eivät kiinnosta, keskustelun aloituksista oli kyse.
Ap
Mitä muutakaan se on kuin uteliaisuutta, jos alat juhlissa kyselemään toisten työstä? Saatikka vaikka lapsista. Molemmat voi olla kipeitä asioita. Esimerkiksi itse olen työssä, josta en mielelläni huutele. Mutta jos joku kysyy niin kerron. Sitten alkaa yksityiskohtainen utelu eikä näköjään kaikki edes ymmärrä, että mitä tarkoittaa vaitiolovelvollisuus.
Ja toisekseen, häpeäisin silmät päästäni, jos mieheni olisi niin urpo, että naureskelisi muille vieraille ja tekisi heistä analyysejä.
Se on keskustelun aloittamista. Ihan oikeasti, kuvitteletko sinä että jotain tuntematonta ihmistä juhlapöydässä henkilökohtaisesti kiinnostaa se mitä juuri sinä teet työksesi? Tarkoitus on ns. rikkoa jää ja keskustella niistä asioista mihin keskustelu sitten johtaakaan, tai olla vaikka keskustelematta sen enempää.
Minulle on tärkeää että voimme mieheni kanssa nauraa samoille asioille. Itseasiassa kun asiaa oikein miettii niin se on kymmenvuotisen suhteemme kantava voima.
Annatko vielä esimerkin mitkä työt ovat sellaisia, ettei niiden tekijä saa kertoa millä alalla työskentelee tai pitääkö työstään vai ei?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Ja et ole mielestäsi juorukello, joka puhuu toisten selän takana... Onko Pena miehesi vai onko teitä jo 3 pienessä porukassa?
Siis todellakin juttelemme mieheni kanssa muista ihmisistä ja päivän tapahtumista kotona ja muuallakin. En tiedä yhtään ihmistä joka ei tekisi niin. Kummallinen ajatuskin. Saimme vertaistukea toisiltamme taas tässäkin asiassa; ei, tuppisuu ei ollut henkilökohtaisesti töykeä vaan käyttäytyi samoin muitakin kohtaan. Juoruilusta ei tietenkään taaskaan ollut kyse, olimme molemmat samassa pöydässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Ehkä sinusta huokuu tuo toisille naureskelu? Tai Pena on kertonut tästä taipumuksestasi muille pöytäseurueen jäsenille? Ei varmaan innosta avautumaan omasta elämästään selän takana naureskelijalle.
Miksei sosiaalisille ilmiöille saisi nauraa? Miksei saa repiä huumoria arjen kiusallisista tilanteista? Mikä siinäkin nyt hiertää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainitset "Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat."
Minusta ei ole käytöstapojen mukaista kysellä ihmisiltä asioita kun/jos ei kiinnosta. Olisin tosi loukkaantunut jos selviäisi että vieruskaveri on kysellyt multa vaikka ja mitä ihan vaan jutellakseen vaikka oikeasti sitä ei kiinnosta. Haluan luottaa, että jos kerron itsestäni (vaikka sitten työstäni ja miten viihdyn tai en viihdy) niin en ole jakanut asioitani jollekin joka on ollut evvk koko sen ajan.
Eri asia on sitten just small talk, mikä on säästä, juhlapaikasta jne mitkä ei tuo mitään uutta eikä pidä itsestään kauheasti paljastaa.En ainakaan itse ajattele että vieressä istuva vieras ihminen on työstäni kysyessään kiinnostunut juuri siitä mitä minä teen työkseni. Se on keskustelun avaus joka monesti johtaa ihan mielenkiintoisiin keskusteluihin koko pöytäseurankin kesken. Ei tarvitse olla evvk vaikka tietää, ettei toisen ihmisen ammatinvalinta vaikuta omaan elämään millään tavalla sen yhden ja ainoan tapaamisen jälkeen.
Ap
Kaikki eivät halua puhua työstään, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää. Työpaikka voi herättää ikäviä ajatuksia (työpaikkakiusaaminen, uupumus) tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Tai ei halua tulla määritellyksi ammattinsa kautta. Juhlissa ja muutenkin on miljoona neutraalimpaakin puheenaihetta kuin työnteko. Sosiaalisesti taitava ihminen näkee, jos aihe alkaa mennä toiselle epämieluisaksi ja kohteliaasti vaihtaa aihetta. Tai on hiljaa. Tenttaaminen on junttia, kukaan ei tilivelvollinen vastailemaan toisten kysymyksiin.
Totta, tenttaajalle voi sanoa suoraan ettei halua puhua aiheesta.
Ap
Ja sitten te, mielestänne suuretkin seurapiirileijonat, vedätte herneen nenään, kun teidän uteluihinne ei haluta vastata. Ongelma on, että höpöttäjät haluavat muiden olevan itsensä kaltaisia eivätkä ymmärrä vihjeitä eivätkä suoraa puhetta.
En vedä hernettä nenään. Ihan niin tärkeä asia sen vieraan ihmisen käytöstapojen puute ei itselleni ole. Siirryn toiseen seuraan keskustelemaan. Vihjeeksi riittää 1-2 joo tai ei- vastausta.
Ap
Miksi ihmeessä sitten esität kysymyksiä, joihin voi vastata vain joo tai ei? Ehkä et olekaan niin taitava small talkissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainitset "Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat."
Minusta ei ole käytöstapojen mukaista kysellä ihmisiltä asioita kun/jos ei kiinnosta. Olisin tosi loukkaantunut jos selviäisi että vieruskaveri on kysellyt multa vaikka ja mitä ihan vaan jutellakseen vaikka oikeasti sitä ei kiinnosta. Haluan luottaa, että jos kerron itsestäni (vaikka sitten työstäni ja miten viihdyn tai en viihdy) niin en ole jakanut asioitani jollekin joka on ollut evvk koko sen ajan.
Eri asia on sitten just small talk, mikä on säästä, juhlapaikasta jne mitkä ei tuo mitään uutta eikä pidä itsestään kauheasti paljastaa.En ainakaan itse ajattele että vieressä istuva vieras ihminen on työstäni kysyessään kiinnostunut juuri siitä mitä minä teen työkseni. Se on keskustelun avaus joka monesti johtaa ihan mielenkiintoisiin keskusteluihin koko pöytäseurankin kesken. Ei tarvitse olla evvk vaikka tietää, ettei toisen ihmisen ammatinvalinta vaikuta omaan elämään millään tavalla sen yhden ja ainoan tapaamisen jälkeen.
Ap
Kaikki eivät halua puhua työstään, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää. Työpaikka voi herättää ikäviä ajatuksia (työpaikkakiusaaminen, uupumus) tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Tai ei halua tulla määritellyksi ammattinsa kautta. Juhlissa ja muutenkin on miljoona neutraalimpaakin puheenaihetta kuin työnteko. Sosiaalisesti taitava ihminen näkee, jos aihe alkaa mennä toiselle epämieluisaksi ja kohteliaasti vaihtaa aihetta. Tai on hiljaa. Tenttaaminen on junttia, kukaan ei tilivelvollinen vastailemaan toisten kysymyksiin.
Totta, tenttaajalle voi sanoa suoraan ettei halua puhua aiheesta.
Ap
Ja sitten te, mielestänne suuretkin seurapiirileijonat, vedätte herneen nenään, kun teidän uteluihinne ei haluta vastata. Ongelma on, että höpöttäjät haluavat muiden olevan itsensä kaltaisia eivätkä ymmärrä vihjeitä eivätkä suoraa puhetta.
En vedä hernettä nenään. Ihan niin tärkeä asia sen vieraan ihmisen käytöstapojen puute ei itselleni ole. Siirryn toiseen seuraan keskustelemaan. Vihjeeksi riittää 1-2 joo tai ei- vastausta.
Ap
Miksi ihmeessä sitten esität kysymyksiä, joihin voi vastata vain joo tai ei? Ehkä et olekaan niin taitava small talkissa?
En ole sanonutkaan olevani taitava small talkissa. :D Ihan peruskauralla olen tähän asti pärjännyt.
Ei tullut mieleen että pitäisi kysellä jotain syväanalyyseja jotta saa vastauksen tavalliseen kohteliaaseen ruokapöytäkeskusteluun. Eikö täällä juuri ole tehty selväksi ettei saisi kysyä yhtään mitään, tai jos kysyy niin korkeintaan säästä? Eikö olisi epäkohteliasta saattaa toinen tilanteeseen jossa on pakko tarinoida pitkät pätkät ties mistä epäkiinnostavasta aiheesta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainitset "Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat."
Minusta ei ole käytöstapojen mukaista kysellä ihmisiltä asioita kun/jos ei kiinnosta. Olisin tosi loukkaantunut jos selviäisi että vieruskaveri on kysellyt multa vaikka ja mitä ihan vaan jutellakseen vaikka oikeasti sitä ei kiinnosta. Haluan luottaa, että jos kerron itsestäni (vaikka sitten työstäni ja miten viihdyn tai en viihdy) niin en ole jakanut asioitani jollekin joka on ollut evvk koko sen ajan.
Eri asia on sitten just small talk, mikä on säästä, juhlapaikasta jne mitkä ei tuo mitään uutta eikä pidä itsestään kauheasti paljastaa.En ainakaan itse ajattele että vieressä istuva vieras ihminen on työstäni kysyessään kiinnostunut juuri siitä mitä minä teen työkseni. Se on keskustelun avaus joka monesti johtaa ihan mielenkiintoisiin keskusteluihin koko pöytäseurankin kesken. Ei tarvitse olla evvk vaikka tietää, ettei toisen ihmisen ammatinvalinta vaikuta omaan elämään millään tavalla sen yhden ja ainoan tapaamisen jälkeen.
Ap
Kaikki eivät halua puhua työstään, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää. Työpaikka voi herättää ikäviä ajatuksia (työpaikkakiusaaminen, uupumus) tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Tai ei halua tulla määritellyksi ammattinsa kautta. Juhlissa ja muutenkin on miljoona neutraalimpaakin puheenaihetta kuin työnteko. Sosiaalisesti taitava ihminen näkee, jos aihe alkaa mennä toiselle epämieluisaksi ja kohteliaasti vaihtaa aihetta. Tai on hiljaa. Tenttaaminen on junttia, kukaan ei tilivelvollinen vastailemaan toisten kysymyksiin.
Totta, tenttaajalle voi sanoa suoraan ettei halua puhua aiheesta.
Ap
Ja sitten te, mielestänne suuretkin seurapiirileijonat, vedätte herneen nenään, kun teidän uteluihinne ei haluta vastata. Ongelma on, että höpöttäjät haluavat muiden olevan itsensä kaltaisia eivätkä ymmärrä vihjeitä eivätkä suoraa puhetta.
En vedä hernettä nenään. Ihan niin tärkeä asia sen vieraan ihmisen käytöstapojen puute ei itselleni ole. Siirryn toiseen seuraan keskustelemaan. Vihjeeksi riittää 1-2 joo tai ei- vastausta.
Ap
Miksi ihmeessä sitten esität kysymyksiä, joihin voi vastata vain joo tai ei? Ehkä et olekaan niin taitava small talkissa?
Se on sen toisen osapuolen tehtävä olla vastaamatta pelkästään vaan joo tai ei. Ihan alkeellisimpia small talkin perusteita, että ollaan vastavuoroisia.
Ap lienee työtön kun jankkaa tätä päivästä toiseen
Vierailija kirjoitti:
Ap lienee työtön kun jankkaa tätä päivästä toiseen
Et ole ensimmäinen joka sanoo noin. Ilmeisesti ajanhallintani on aivan timanttisen ammattimaista, sillä ehdin tehdä elämässäni muutakin kuin töitä. Harrastaa, palstailla, nukkua, katsella suoratoistoja, ulkoilla, tehdä kotitöitä, you name it. Tämä ei selvästikään onnistu monelta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lienee työtön kun jankkaa tätä päivästä toiseen
Et ole ensimmäinen joka sanoo noin. Ilmeisesti ajanhallintani on aivan timanttisen ammattimaista, sillä ehdin tehdä elämässäni muutakin kuin töitä. Harrastaa, palstailla, nukkua, katsella suoratoistoja, ulkoilla, tehdä kotitöitä, you name it. Tämä ei selvästikään onnistu monelta.
Ap
Höpöhöpö ja olet aivan saatanan rasittava jankkaaja, eikun "keskustelija".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainitset "Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat."
Minusta ei ole käytöstapojen mukaista kysellä ihmisiltä asioita kun/jos ei kiinnosta. Olisin tosi loukkaantunut jos selviäisi että vieruskaveri on kysellyt multa vaikka ja mitä ihan vaan jutellakseen vaikka oikeasti sitä ei kiinnosta. Haluan luottaa, että jos kerron itsestäni (vaikka sitten työstäni ja miten viihdyn tai en viihdy) niin en ole jakanut asioitani jollekin joka on ollut evvk koko sen ajan.
Eri asia on sitten just small talk, mikä on säästä, juhlapaikasta jne mitkä ei tuo mitään uutta eikä pidä itsestään kauheasti paljastaa.En ainakaan itse ajattele että vieressä istuva vieras ihminen on työstäni kysyessään kiinnostunut juuri siitä mitä minä teen työkseni. Se on keskustelun avaus joka monesti johtaa ihan mielenkiintoisiin keskusteluihin koko pöytäseurankin kesken. Ei tarvitse olla evvk vaikka tietää, ettei toisen ihmisen ammatinvalinta vaikuta omaan elämään millään tavalla sen yhden ja ainoan tapaamisen jälkeen.
Ap
Kaikki eivät halua puhua työstään, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää. Työpaikka voi herättää ikäviä ajatuksia (työpaikkakiusaaminen, uupumus) tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Tai ei halua tulla määritellyksi ammattinsa kautta. Juhlissa ja muutenkin on miljoona neutraalimpaakin puheenaihetta kuin työnteko. Sosiaalisesti taitava ihminen näkee, jos aihe alkaa mennä toiselle epämieluisaksi ja kohteliaasti vaihtaa aihetta. Tai on hiljaa. Tenttaaminen on junttia, kukaan ei tilivelvollinen vastailemaan toisten kysymyksiin.
Totta, tenttaajalle voi sanoa suoraan ettei halua puhua aiheesta.
Ap
Ja sitten te, mielestänne suuretkin seurapiirileijonat, vedätte herneen nenään, kun teidän uteluihinne ei haluta vastata. Ongelma on, että höpöttäjät haluavat muiden olevan itsensä kaltaisia eivätkä ymmärrä vihjeitä eivätkä suoraa puhetta.
En vedä hernettä nenään. Ihan niin tärkeä asia sen vieraan ihmisen käytöstapojen puute ei itselleni ole. Siirryn toiseen seuraan keskustelemaan. Vihjeeksi riittää 1-2 joo tai ei- vastausta.
Ap
Miksi ihmeessä sitten esität kysymyksiä, joihin voi vastata vain joo tai ei? Ehkä et olekaan niin taitava small talkissa?
Se on sen toisen osapuolen tehtävä olla vastaamatta pelkästään vaan joo tai ei. Ihan alkeellisimpia small talkin perusteita, että ollaan vastavuoroisia. Vai pitäisikö kysymyksen olla "Kerro sadalla sanalla miksi pidät tai et pidä hummuksesta? Voit vastauksessasi tuoda esille myös mihin eri tarkoituksiin käytät hummusta ja miten hummuksen syönnissä näkyy eri yhteiskuntaluokkien väliset mieltymykset."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lienee työtön kun jankkaa tätä päivästä toiseen
Et ole ensimmäinen joka sanoo noin. Ilmeisesti ajanhallintani on aivan timanttisen ammattimaista, sillä ehdin tehdä elämässäni muutakin kuin töitä. Harrastaa, palstailla, nukkua, katsella suoratoistoja, ulkoilla, tehdä kotitöitä, you name it. Tämä ei selvästikään onnistu monelta.
Ap
Höpöhöpö ja olet aivan saatanan rasittava jankkaaja, eikun "keskustelija".
Sinä taas vaikutat erityisen miellyttävältä keskusteluseuralta.
Ap
No tämä olikin ESIMERKKI, eli juttelet juuri mistä haluat