Lue keskustelun säännöt.
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lienee työtön kun jankkaa tätä päivästä toiseen
Et ole ensimmäinen joka sanoo noin. Ilmeisesti ajanhallintani on aivan timanttisen ammattimaista, sillä ehdin tehdä elämässäni muutakin kuin töitä. Harrastaa, palstailla, nukkua, katsella suoratoistoja, ulkoilla, tehdä kotitöitä, you name it. Tämä ei selvästikään onnistu monelta.
Ap
Höpöhöpö ja olet aivan saatanan rasittava jankkaaja, eikun "keskustelija".
Sinä taas vaikutat erityisen miellyttävältä keskusteluseuralta.
Ap
Lienet melkoisen huomionkipeä
Mutta muista nyt keskustella nätisti hummuksesta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi luin koko ketjun, mutta nousi red flag aloittajasta jo ensimmäisessä viestissä. Olen itse niitä, jotka hyppää "syvään päähän" aika nopeasti, MUTTA itselle tulisi totaalinen hiljaisuus jo tuosta, että kuulisin asioistani juoruillun Penalle. Lisäksi esimerkiksi työhön liittyvät kysymykset on henkilökohtaisia. Ja minusta taas olisi töykeämpää sanoa, että en keskustele aiheesta. Sekös vasta ihmetystä herättäisi. Itselleni tuli aapeesta mieleen yksi lähipiirin "kohtelias rouva", joka on aivan käsittämättömän utelias juoruilija, omasta mielestään toki vain sosiaalinen ja hyväkäytöksinen.
Meinaatko että minä uteliaisuuttani kyselin ventovieraan ihmisen mielipidettä hummuksesta ja hänen fiiliksiään omasta alastaan? Ihan niin paljon tuollaiset asiat eivät kiinnosta, keskustelun aloituksista oli kyse.
Ap
Mitä muutakaan se on kuin uteliaisuutta, jos alat juhlissa kyselemään toisten työstä? Saatikka vaikka lapsista. Molemmat voi olla kipeitä asioita. Esimerkiksi itse olen työssä, josta en mielelläni huutele. Mutta jos joku kysyy niin kerron. Sitten alkaa yksityiskohtainen utelu eikä näköjään kaikki edes ymmärrä, että mitä tarkoittaa vaitiolovelvollisuus.
Ja toisekseen, häpeäisin silmät päästäni, jos mieheni olisi niin urpo, että naureskelisi muille vieraille ja tekisi heistä analyysejä.
Se on keskustelun aloittamista. Ihan oikeasti, kuvitteletko sinä että jotain tuntematonta ihmistä juhlapöydässä henkilökohtaisesti kiinnostaa se mitä juuri sinä teet työksesi? Tarkoitus on ns. rikkoa jää ja keskustella niistä asioista mihin keskustelu sitten johtaakaan, tai olla vaikka keskustelematta sen enempää.
Minulle on tärkeää että voimme mieheni kanssa nauraa samoille asioille. Itseasiassa kun asiaa oikein miettii niin se on kymmenvuotisen suhteemme kantava voima.
Annatko vielä esimerkin mitkä työt ovat sellaisia, ettei niiden tekijä saa kertoa millä alalla työskentelee tai pitääkö työstään vai ei?
Ap
Meilläkin mieheni kanssa on yhteneväinen huumorintaju. Se on suhteessa tärkeä pointti, mekin olemme sen todenneet yhteisen 30v aikana. Onneksi meillä ei tarvitse naureskella muille vaan ilo löytyy muista aiheista.
Tuo, että naureskelette "ilmiölle" on synonyymi sille, että naureskelette niille mielestänne epänormaaleille, jotka ovat siis erilaisia kuin te "normaalit". Heillä voi tosin olla erilainen katsantokanta asiaan.
Itsekin jätän ammattini kertomatta jos joku tuntematon kyselee. Yleensä vastaan, että olen kassa. Se ei yleensä vaadi mitään lisäselvityksiä. Jos kertoisin oikean työni niin jatkokysymyksistä ei tulisi loppua. Samaa on kertonut tuttu lääkäri, että kertoo olevansa taksinkuljettaja, koska muuten ilta kuluisi diagnoosien jakamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi luin koko ketjun, mutta nousi red flag aloittajasta jo ensimmäisessä viestissä. Olen itse niitä, jotka hyppää "syvään päähän" aika nopeasti, MUTTA itselle tulisi totaalinen hiljaisuus jo tuosta, että kuulisin asioistani juoruillun Penalle. Lisäksi esimerkiksi työhön liittyvät kysymykset on henkilökohtaisia. Ja minusta taas olisi töykeämpää sanoa, että en keskustele aiheesta. Sekös vasta ihmetystä herättäisi. Itselleni tuli aapeesta mieleen yksi lähipiirin "kohtelias rouva", joka on aivan käsittämättömän utelias juoruilija, omasta mielestään toki vain sosiaalinen ja hyväkäytöksinen.
Meinaatko että minä uteliaisuuttani kyselin ventovieraan ihmisen mielipidettä hummuksesta ja hänen fiiliksiään omasta alastaan? Ihan niin paljon tuollaiset asiat eivät kiinnosta, keskustelun aloituksista oli kyse.
Ap
Mitä muutakaan se on kuin uteliaisuutta, jos alat juhlissa kyselemään toisten työstä? Saatikka vaikka lapsista. Molemmat voi olla kipeitä asioita. Esimerkiksi itse olen työssä, josta en mielelläni huutele. Mutta jos joku kysyy niin kerron. Sitten alkaa yksityiskohtainen utelu eikä näköjään kaikki edes ymmärrä, että mitä tarkoittaa vaitiolovelvollisuus.
Ja toisekseen, häpeäisin silmät päästäni, jos mieheni olisi niin urpo, että naureskelisi muille vieraille ja tekisi heistä analyysejä.
Se on keskustelun aloittamista. Ihan oikeasti, kuvitteletko sinä että jotain tuntematonta ihmistä juhlapöydässä henkilökohtaisesti kiinnostaa se mitä juuri sinä teet työksesi? Tarkoitus on ns. rikkoa jää ja keskustella niistä asioista mihin keskustelu sitten johtaakaan, tai olla vaikka keskustelematta sen enempää.
Minulle on tärkeää että voimme mieheni kanssa nauraa samoille asioille. Itseasiassa kun asiaa oikein miettii niin se on kymmenvuotisen suhteemme kantava voima.
Annatko vielä esimerkin mitkä työt ovat sellaisia, ettei niiden tekijä saa kertoa millä alalla työskentelee tai pitääkö työstään vai ei?
Ap
Meilläkin mieheni kanssa on yhteneväinen huumorintaju. Se on suhteessa tärkeä pointti, mekin olemme sen todenneet yhteisen 30v aikana. Onneksi meillä ei tarvitse naureskella muille vaan ilo löytyy muista aiheista.
Tuo, että naureskelette "ilmiölle" on synonyymi sille, että naureskelette niille mielestänne epänormaaleille, jotka ovat siis erilaisia kuin te "normaalit". Heillä voi tosin olla erilainen katsantokanta asiaan.
Itsekin jätän ammattini kertomatta jos joku tuntematon kyselee. Yleensä vastaan, että olen kassa. Se ei yleensä vaadi mitään lisäselvityksiä. Jos kertoisin oikean työni niin jatkokysymyksistä ei tulisi loppua. Samaa on kertonut tuttu lääkäri, että kertoo olevansa taksinkuljettaja, koska muuten ilta kuluisi diagnoosien jakamiseen.
Tuo oli ihan omaa ajatusmaailmaasi että naureskelemme mielestämme epänormaaleille ihmisille. Ajattele sitä nyt ja mieti mistä moinen ajatusmaailma kumpuaa.
Ymmärrän että kaikki eivät välttämättä halua kertoa ammattiaan, mutta et vastannut kysymykseen että missä ammatissa vaitiolovelvollisuus kieltää kertomasta sitä tai pitääkö ammatistaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lienee työtön kun jankkaa tätä päivästä toiseen
Et ole ensimmäinen joka sanoo noin. Ilmeisesti ajanhallintani on aivan timanttisen ammattimaista, sillä ehdin tehdä elämässäni muutakin kuin töitä. Harrastaa, palstailla, nukkua, katsella suoratoistoja, ulkoilla, tehdä kotitöitä, you name it. Tämä ei selvästikään onnistu monelta.
Ap
Höpöhöpö ja olet aivan saatanan rasittava jankkaaja, eikun "keskustelija".
Sinä taas vaikutat erityisen miellyttävältä keskusteluseuralta.
Ap
Lienet melkoisen huomionkipeä
Mutta muista nyt keskustella nätisti hummuksesta :D
Ei ole pakko keskustella hummuksesta, voidaan keskustella myös mistä tahansa valitsemastasi aiheesta. En tiedä mistä haluat keskustella, en mitenkään voi tietää.
Ap
Ap on mielestään kovin taitava lörpöttelemään vieraiden kanssa ja varmaan onkin.
Parhaillakin löytyy aina petrattavaa.
Ei ole mitään realismia odottaa, että leppoisassa small talk- tilanteessa joku vastaa kysymykseesi "en halua puhua aiheesta". Sellaista ei voi tehdä, ja tietänee sen myös Ap jos vähän jarruttaa ja miettii, vaikka nyt onkin kova itsepuolustusmoodi päällä.
Eli vähän jarrua, ja miettimään, onko se oma tapa välttämättä kanssaihmisten mielestä mukavin mahdollinen kuitenkaan.
Kuten moni sanoikin, henkilökohtaisten juttujen ( kuten työ, ura) kuulustelumuotoinen kysely on huonoa small talkia.
Useimmat tähän kohteliaasti lähtevät, mutta eivät siitä juuri välitä.
Suomalainen kyllä juttelee säästä, ym, mutta ihan iholle ei tarvitsisi saman tien hyökätä.
Itse miellän nuo "kuulustelut" tutustumiseksi. Siihen lähden luontevasti vasta sen small talkin jälkeen. Kun on lämmetty. Luulisin saman kaavan olevan aika monella muullakin luontaisin.
Ja jos joku ei välitä/ osaa/ jaksa lörpötellä jonninjoutavuuksia, voi koittaa muistaa, ettet todellakaan voi tietää, mitä syitä voi olla taustalla mykkäilyyn.
Joku on jaksanut juuri ja juuri työuupumuksensa/ eronsa/ tms. tragediansa keskellä osallistua ystävän tai sukulaisen häihin, hääparin iloksi - ei toisten vieraiden. Hyvin, hyvin tyypillinen tilanne. Esimerkiksi.
Itsereflektiota, nöyryyttä ja harjoitusta aloittajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi luin koko ketjun, mutta nousi red flag aloittajasta jo ensimmäisessä viestissä. Olen itse niitä, jotka hyppää "syvään päähän" aika nopeasti, MUTTA itselle tulisi totaalinen hiljaisuus jo tuosta, että kuulisin asioistani juoruillun Penalle. Lisäksi esimerkiksi työhön liittyvät kysymykset on henkilökohtaisia. Ja minusta taas olisi töykeämpää sanoa, että en keskustele aiheesta. Sekös vasta ihmetystä herättäisi. Itselleni tuli aapeesta mieleen yksi lähipiirin "kohtelias rouva", joka on aivan käsittämättömän utelias juoruilija, omasta mielestään toki vain sosiaalinen ja hyväkäytöksinen.
Meinaatko että minä uteliaisuuttani kyselin ventovieraan ihmisen mielipidettä hummuksesta ja hänen fiiliksiään omasta alastaan? Ihan niin paljon tuollaiset asiat eivät kiinnosta, keskustelun aloituksista oli kyse.
Ap
Mitä muutakaan se on kuin uteliaisuutta, jos alat juhlissa kyselemään toisten työstä? Saatikka vaikka lapsista. Molemmat voi olla kipeitä asioita. Esimerkiksi itse olen työssä, josta en mielelläni huutele. Mutta jos joku kysyy niin kerron. Sitten alkaa yksityiskohtainen utelu eikä näköjään kaikki edes ymmärrä, että mitä tarkoittaa vaitiolovelvollisuus.
Ja toisekseen, häpeäisin silmät päästäni, jos mieheni olisi niin urpo, että naureskelisi muille vieraille ja tekisi heistä analyysejä.
Se on keskustelun aloittamista. Ihan oikeasti, kuvitteletko sinä että jotain tuntematonta ihmistä juhlapöydässä henkilökohtaisesti kiinnostaa se mitä juuri sinä teet työksesi? Tarkoitus on ns. rikkoa jää ja keskustella niistä asioista mihin keskustelu sitten johtaakaan, tai olla vaikka keskustelematta sen enempää.
Minulle on tärkeää että voimme mieheni kanssa nauraa samoille asioille. Itseasiassa kun asiaa oikein miettii niin se on kymmenvuotisen suhteemme kantava voima.
Annatko vielä esimerkin mitkä työt ovat sellaisia, ettei niiden tekijä saa kertoa millä alalla työskentelee tai pitääkö työstään vai ei?
Ap
Meilläkin mieheni kanssa on yhteneväinen huumorintaju. Se on suhteessa tärkeä pointti, mekin olemme sen todenneet yhteisen 30v aikana. Onneksi meillä ei tarvitse naureskella muille vaan ilo löytyy muista aiheista.
Tuo, että naureskelette "ilmiölle" on synonyymi sille, että naureskelette niille mielestänne epänormaaleille, jotka ovat siis erilaisia kuin te "normaalit". Heillä voi tosin olla erilainen katsantokanta asiaan.
Itsekin jätän ammattini kertomatta jos joku tuntematon kyselee. Yleensä vastaan, että olen kassa. Se ei yleensä vaadi mitään lisäselvityksiä. Jos kertoisin oikean työni niin jatkokysymyksistä ei tulisi loppua. Samaa on kertonut tuttu lääkäri, että kertoo olevansa taksinkuljettaja, koska muuten ilta kuluisi diagnoosien jakamiseen.
Tuo oli ihan omaa ajatusmaailmaasi että naureskelemme mielestämme epänormaaleille ihmisille. Ajattele sitä nyt ja mieti mistä moinen ajatusmaailma kumpuaa.
Ymmärrän että kaikki eivät välttämättä halua kertoa ammattiaan, mutta et vastannut kysymykseen että missä ammatissa vaitiolovelvollisuus kieltää kertomasta sitä tai pitääkö ammatistaan.
Ap
Kommentti nro 15:
"Ei ole vaikeaa. Onneksi ei tosin yleensä tarvitse olla hiljaa, kun pöydässä useimmiten on myös normaaleja ihmisiä.
Juhlissa harvoin on tapana olla hiljaa.
Ap"
Tästä viestistä syntyi ajatusmaailmani (=luin), että henkilöt, jotka käyttäytyvät eri tavoin kuin te, eivät ole normaaleja.
En vastannut kysymykseen, että missä ammatissa vaitiolovelvollisuus kieltää kertomasta ammattiaan, tai pitääkö ammatistaan, siitä syystä etten tiedä. En ole perehtynyt asiaan, koska se ei juurikaan minua kosketa. Sen tiedän, että monet eivät halua kertoa ammattiaan ja se heille suotakoon. Itse en koskaan kysy muiden ammattia vapaa-ajalla, kyllähän rupatteluun löytyy paljon muitakin aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Ap on mielestään kovin taitava lörpöttelemään vieraiden kanssa ja varmaan onkin.
Parhaillakin löytyy aina petrattavaa.Ei ole mitään realismia odottaa, että leppoisassa small talk- tilanteessa joku vastaa kysymykseesi "en halua puhua aiheesta". Sellaista ei voi tehdä, ja tietänee sen myös Ap jos vähän jarruttaa ja miettii, vaikka nyt onkin kova itsepuolustusmoodi päällä.
Eli vähän jarrua, ja miettimään, onko se oma tapa välttämättä kanssaihmisten mielestä mukavin mahdollinen kuitenkaan.
Kuten moni sanoikin, henkilökohtaisten juttujen ( kuten työ, ura) kuulustelumuotoinen kysely on huonoa small talkia.
Useimmat tähän kohteliaasti lähtevät, mutta eivät siitä juuri välitä.
Suomalainen kyllä juttelee säästä, ym, mutta ihan iholle ei tarvitsisi saman tien hyökätä.
Itse miellän nuo "kuulustelut" tutustumiseksi. Siihen lähden luontevasti vasta sen small talkin jälkeen. Kun on lämmetty. Luulisin saman kaavan olevan aika monella muullakin luontaisin.Ja jos joku ei välitä/ osaa/ jaksa lörpötellä jonninjoutavuuksia, voi koittaa muistaa, ettet todellakaan voi tietää, mitä syitä voi olla taustalla mykkäilyyn.
Joku on jaksanut juuri ja juuri työuupumuksensa/ eronsa/ tms. tragediansa keskellä osallistua ystävän tai sukulaisen häihin, hääparin iloksi - ei toisten vieraiden. Hyvin, hyvin tyypillinen tilanne. Esimerkiksi.
Itsereflektiota, nöyryyttä ja harjoitusta aloittajalle.
Aivan vallan mainiosti voi sanoa ettei halua puhua aiheesta. En ymmärrä miksi ei voisi. Toinen ei voi tietää ettet juuri sinä halua kertoa mitä teet työksesi. Monille muille se on neutraali asia. Koska toinen ei voi tietää että aihe loukkaa, voit hyvin sanoa sen ääneen ja puhua sitten jostain muusta.
Toisena voin sanoa nyt kymmenennen kerran että yhtä kysymystä ei voida millään laskea kuulusteluksi, vaikka täällä moni jostain käsittämättömästä syystä niin tekee. Minä en kuulustellut työasioista, kysyin yhden kysymyksen ja senkin hyvin yleisellä tasolla. Sitä ennen kysyin ruokaan liittyvän kysymyksen, ja se tuskin on kellekään liian henkilökohtainen. Tai jos on niin senkin voisi kyllä sanoa ääneen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi luin koko ketjun, mutta nousi red flag aloittajasta jo ensimmäisessä viestissä. Olen itse niitä, jotka hyppää "syvään päähän" aika nopeasti, MUTTA itselle tulisi totaalinen hiljaisuus jo tuosta, että kuulisin asioistani juoruillun Penalle. Lisäksi esimerkiksi työhön liittyvät kysymykset on henkilökohtaisia. Ja minusta taas olisi töykeämpää sanoa, että en keskustele aiheesta. Sekös vasta ihmetystä herättäisi. Itselleni tuli aapeesta mieleen yksi lähipiirin "kohtelias rouva", joka on aivan käsittämättömän utelias juoruilija, omasta mielestään toki vain sosiaalinen ja hyväkäytöksinen.
Meinaatko että minä uteliaisuuttani kyselin ventovieraan ihmisen mielipidettä hummuksesta ja hänen fiiliksiään omasta alastaan? Ihan niin paljon tuollaiset asiat eivät kiinnosta, keskustelun aloituksista oli kyse.
Ap
Mitä muutakaan se on kuin uteliaisuutta, jos alat juhlissa kyselemään toisten työstä? Saatikka vaikka lapsista. Molemmat voi olla kipeitä asioita. Esimerkiksi itse olen työssä, josta en mielelläni huutele. Mutta jos joku kysyy niin kerron. Sitten alkaa yksityiskohtainen utelu eikä näköjään kaikki edes ymmärrä, että mitä tarkoittaa vaitiolovelvollisuus.
Ja toisekseen, häpeäisin silmät päästäni, jos mieheni olisi niin urpo, että naureskelisi muille vieraille ja tekisi heistä analyysejä.
Se on keskustelun aloittamista. Ihan oikeasti, kuvitteletko sinä että jotain tuntematonta ihmistä juhlapöydässä henkilökohtaisesti kiinnostaa se mitä juuri sinä teet työksesi? Tarkoitus on ns. rikkoa jää ja keskustella niistä asioista mihin keskustelu sitten johtaakaan, tai olla vaikka keskustelematta sen enempää.
Minulle on tärkeää että voimme mieheni kanssa nauraa samoille asioille. Itseasiassa kun asiaa oikein miettii niin se on kymmenvuotisen suhteemme kantava voima.
Annatko vielä esimerkin mitkä työt ovat sellaisia, ettei niiden tekijä saa kertoa millä alalla työskentelee tai pitääkö työstään vai ei?
Ap
Jospa lukisit vielä ajatuksella sen viestin. Siinä ei lukenut, ettei saa kertoa missä työskentele vaan, että siitä ei mielellään kerro. Ja ei, en sano työpaikkaa, koska se ei kuulu sinulle. Minulla on hyvä intuitio ja todennäköisempi se kertoisi heti, ettei sinun kaltaiselle kannata enempää omia asioitaan kertoa.
Ja teissä on kyllä vakka kantensa valinnut, kun yhteisenä harrastuksena on muille naureskelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap lienee työtön kun jankkaa tätä päivästä toiseen
Et ole ensimmäinen joka sanoo noin. Ilmeisesti ajanhallintani on aivan timanttisen ammattimaista, sillä ehdin tehdä elämässäni muutakin kuin töitä. Harrastaa, palstailla, nukkua, katsella suoratoistoja, ulkoilla, tehdä kotitöitä, you name it. Tämä ei selvästikään onnistu monelta.
Ap
:D Kaikilla on 24 tuntia vuorokaudessa. Jos hankkia päivästä toiseen vähän väliä vauvapalstalla niin silloin se on pois muusta ajasta. Ei sun työ ainakaan kovin vaativaa ole, jos työn ohessa palstailet päiväkaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tämä pöydässäsi istunut henkilö on hyvin tietoinen tavastasi udella ja juoruilla toisten asioista ja oli siksi hiljaa? Tuli mieleen, koska sellaisten kanssa käyttäydyn itsekin juuri noin. Vastaan vähäsanaisesti ja sinnepäin, jotta jatkokysymyksiä ei tulisi.
Työpaikasta kysely on aina arkaluontoista ja epäkohteliasta ventovieraiden kanssa. Jokaisen luulisi ymmärtävän syyt siihen. Varsinkin kun tässäkin tapauksessa henkilö työskentelee ihmisten parissa eli lastenhoitajana
Pöytäkeskusteluun ventovieraan kanssa häissä sopii sää, ruoka, sisustus, juhlapaikka jne yleinen pölinä, ei mikään muu. Ja jos joku keskittyy syömiseen ottamatta kontaktia muihin, niin antakaa niiden olla rauhassa.
Itse en halua tuntemattomien kanssa jakaa yksityisasioitani, mutta mikä olisi kohteliain tapa viestittää asia näille uteliaille kyselijöille? Vinkit tervetulleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on mielestään kovin taitava lörpöttelemään vieraiden kanssa ja varmaan onkin.
Parhaillakin löytyy aina petrattavaa.Ei ole mitään realismia odottaa, että leppoisassa small talk- tilanteessa joku vastaa kysymykseesi "en halua puhua aiheesta". Sellaista ei voi tehdä, ja tietänee sen myös Ap jos vähän jarruttaa ja miettii, vaikka nyt onkin kova itsepuolustusmoodi päällä.
Eli vähän jarrua, ja miettimään, onko se oma tapa välttämättä kanssaihmisten mielestä mukavin mahdollinen kuitenkaan.
Kuten moni sanoikin, henkilökohtaisten juttujen ( kuten työ, ura) kuulustelumuotoinen kysely on huonoa small talkia.
Useimmat tähän kohteliaasti lähtevät, mutta eivät siitä juuri välitä.
Suomalainen kyllä juttelee säästä, ym, mutta ihan iholle ei tarvitsisi saman tien hyökätä.
Itse miellän nuo "kuulustelut" tutustumiseksi. Siihen lähden luontevasti vasta sen small talkin jälkeen. Kun on lämmetty. Luulisin saman kaavan olevan aika monella muullakin luontaisin.Ja jos joku ei välitä/ osaa/ jaksa lörpötellä jonninjoutavuuksia, voi koittaa muistaa, ettet todellakaan voi tietää, mitä syitä voi olla taustalla mykkäilyyn.
Joku on jaksanut juuri ja juuri työuupumuksensa/ eronsa/ tms. tragediansa keskellä osallistua ystävän tai sukulaisen häihin, hääparin iloksi - ei toisten vieraiden. Hyvin, hyvin tyypillinen tilanne. Esimerkiksi.
Itsereflektiota, nöyryyttä ja harjoitusta aloittajalle.
Aivan vallan mainiosti voi sanoa ettei halua puhua aiheesta. En ymmärrä miksi ei voisi.
Sitä ennen kysyin ruokaan liittyvän kysymyksen, ja se tuskin on kellekään liian henkilökohtainen. Tai jos on niin senkin voisi kyllä sanoa ääneen.
Ap
Et ole sosiaalisesti niin terävä ja hienotunteinen kuin kuvittelet. Sulla on vahva käsitys siitä miten muiden pitää toimia, et aidosti pysty nöyrtymään ja ymmärtämään että
1) muilla on eri syitä toimia niin kuin toimivat
2) mitä ne syyt ovat
Et hyväksy erilaisuutta ja siihen monet täällä reagoivat negatiivisesti. Ainakin sulla maailmassa ihmeteltävää riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap saattaa olla neurokirjolla tai ainakin piirteitä siihen suuntaan. Siihen viittaa jankkaaminen ja että on tarve suorittaa sosiaalista elämää sääntöjen mukaan jäa puuttuu siihen että joku niitä sääntöjä ei noudata. Siksi on myös vaikeaa ymmärtää erilaisuutta ja olla hienotunteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk aiheet liittyy saahaan, ymparistoon, sen paivan uutisiin. Small talk ei sisalla mitaan henkilokohtaista. Se on keskustelu jota voit kayda vaikka kassaneidin kanssa. Keskustelusta ei jaa kateen mitaan.. se on tyhjaa hopotysta.
Onko nyt niin, etta ei itse tieda miten small talkia kaydaan. Suomessa on keikenlisaksi vapautus jutustelusta.
Samaa mieltä!
Samalla talkin on oltava KAIKILLE miellyttävää.
Ei tarinointia matkoista, uusista autoista, hienoista työpaikoista tai lapsista.
Vaan nimenomaan säästä, ruuasta siinä edessä, talosta jossa olette, ja toisen kauniista kampauksesta ja mekosta.Ymmärtäkää pliis tämä.
Mutta siitä samaa mieltä.... vastuu jonkinlaisesta juttelusta on jokaisella läsnäolojalla tasapuolisesti. Kaikkien on yritettävä, että KAIKKI voi osallistua jutusteluun.
Miten tämä on voinut saada alapeukutuksia ?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä pöydässäsi istunut henkilö on hyvin tietoinen tavastasi udella ja juoruilla toisten asioista ja oli siksi hiljaa? Tuli mieleen, koska sellaisten kanssa käyttäydyn itsekin juuri noin. Vastaan vähäsanaisesti ja sinnepäin, jotta jatkokysymyksiä ei tulisi.
Työpaikasta kysely on aina arkaluontoista ja epäkohteliasta ventovieraiden kanssa. Jokaisen luulisi ymmärtävän syyt siihen. Varsinkin kun tässäkin tapauksessa henkilö työskentelee ihmisten parissa eli lastenhoitajana
Pöytäkeskusteluun ventovieraan kanssa häissä sopii sää, ruoka, sisustus, juhlapaikka jne yleinen pölinä, ei mikään muu. Ja jos joku keskittyy syömiseen ottamatta kontaktia muihin, niin antakaa niiden olla rauhassa.
Itse en halua tuntemattomien kanssa jakaa yksityisasioitani, mutta mikä olisi kohteliain tapa viestittää asia näille uteliaille kyselijöille? Vinkit tervetulleita.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5283148/miten-kieltaytya-small-talkista…
Vierailija kirjoitti:
Mutta siitä samaa mieltä.... vastuu jonkinlaisesta juttelusta on jokaisella läsnäolojalla tasapuolisesti. Kaikkien on yritettävä, että KAIKKI voi osallistua jutusteluun.
No ei se AP:n keskustelukumppanikaan jättänyt vastaamatta. Jos todettiin, että "onpa hyvää hummusta", niin siiten voi vastata "joo". Olis kysyny jotain muuta, jos olis halunnu toisenlaisen vastauksen.
Toi on vähän kuin mä ala-asteella koulussa, jos piti äikän tunnilla kirjoittaa aine: Mitä teit viikonloppuna? Saatoi kirjoittaa jotain tyyliin "Käytiin äitin kanssa rannalla ongella ja sain kaksi kalaa". Vastasin kysymykseen, mutta opettaja valitti, että oli liian lyhyt.
Tai vaikka joku Kimi Räikkönen. Hänkin vasatas haastatteluissa monesti ihan yhden-kahden sanan vastauksilla, vaikka hänen toimenkuvaansa jopa kuuluu toimittajille vastaileminen.
Miksi ylipäänsä sitten hakeutuu sellaisten ihmisten pariin jotka eivät puhu? Onhan niitä puheliaanpiakin ihmisiä... hakeudu niiden pariin joiden kanssa on samalla aaltopituudella. Voit toki sitten ärsyyntyä kun itse et saa suunvuoroa kun toinen päättää tauotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk aiheet liittyy saahaan, ymparistoon, sen paivan uutisiin. Small talk ei sisalla mitaan henkilokohtaista. Se on keskustelu jota voit kayda vaikka kassaneidin kanssa. Keskustelusta ei jaa kateen mitaan.. se on tyhjaa hopotysta.
Onko nyt niin, etta ei itse tieda miten small talkia kaydaan. Suomessa on keikenlisaksi vapautus jutustelusta.
Samaa mieltä!
Samalla talkin on oltava KAIKILLE miellyttävää.
Ei tarinointia matkoista, uusista autoista, hienoista työpaikoista tai lapsista.
Vaan nimenomaan säästä, ruuasta siinä edessä, talosta jossa olette, ja toisen kauniista kampauksesta ja mekosta.Ymmärtäkää pliis tämä.
Mutta siitä samaa mieltä.... vastuu jonkinlaisesta juttelusta on jokaisella läsnäolojalla tasapuolisesti. Kaikkien on yritettävä, että KAIKKI voi osallistua jutusteluun.
Miten tämä on voinut saada alapeukutuksia ?!
Olen muuten samaa mieltä, mutten ymmärrä miksei voisi puhua myös autoista, matkoista, lapsista tai työstä. Oman kokemukseni mukaan ne ovat tosi yleisiä aiheita myös kevyessä jutustelussa. Minua ainakin kiinnostaa kuulla matkatarinoita tai vaikka hauskoista sattumuksista lasten kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäänsä sitten hakeutuu sellaisten ihmisten pariin jotka eivät puhu? Onhan niitä puheliaanpiakin ihmisiä... hakeudu niiden pariin joiden kanssa on samalla aaltopituudella. Voit toki sitten ärsyyntyä kun itse et saa suunvuoroa kun toinen päättää tauotta.
En hakeutunut, istuimme nimimerkityillä paikoilla. En tiennyt ettei hän halua puhua, mutta kun huomasin sen, käännyin puheliaampien ihmisten puoleen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk aiheet liittyy saahaan, ymparistoon, sen paivan uutisiin. Small talk ei sisalla mitaan henkilokohtaista. Se on keskustelu jota voit kayda vaikka kassaneidin kanssa. Keskustelusta ei jaa kateen mitaan.. se on tyhjaa hopotysta.
Onko nyt niin, etta ei itse tieda miten small talkia kaydaan. Suomessa on keikenlisaksi vapautus jutustelusta.
Samaa mieltä!
Samalla talkin on oltava KAIKILLE miellyttävää.
Ei tarinointia matkoista, uusista autoista, hienoista työpaikoista tai lapsista.
Vaan nimenomaan säästä, ruuasta siinä edessä, talosta jossa olette, ja toisen kauniista kampauksesta ja mekosta.Ymmärtäkää pliis tämä.
Mutta siitä samaa mieltä.... vastuu jonkinlaisesta juttelusta on jokaisella läsnäolojalla tasapuolisesti. Kaikkien on yritettävä, että KAIKKI voi osallistua jutusteluun.
Miten tämä on voinut saada alapeukutuksia ?!
Olen muuten samaa mieltä, mutten ymmärrä miksei voisi puhua myös autoista, matkoista, lapsista tai työstä. Oman kokemukseni mukaan ne ovat tosi yleisiä aiheita myös kevyessä jutustelussa. Minua ainakin kiinnostaa kuulla matkatarinoita tai vaikka hauskoista sattumuksista lasten kanssa.
Ap
Siksi, että moni kärsii esimerkiksi lapsettomuudesta. Voi olla tosi kipeä asia. Matkoista ja autoista keskustelu kuulostaa kyllä pröystäilyltä, ei small talkilta. Jos on häissä niin puhutaan hääparista, miljööstä jne. Se on small talkia.
Lienet melkoisen huomionkipeä