Lue keskustelun säännöt.
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisko olla, että eivät pidä tenttaavasta tyylistäsi, mikä ei ole small takia nähnytkään?
Osa täällä on sitä mieltä että tenttasin, kun kysyin 2 kysymystä. Osan mielestä olisi pitänyt ymmärtää kysellä enemmän, jotta olisi löytynyt se yhteinen maaperä. Miten seuraavaksi kannattaa toimia? Onko vinkkejä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä se jaksaa.. Meneekö tänäänkin koko päivä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on kyllä _erittäin_ raskaan oloinen ihminen. Toki voi olla trolli, mutta oletetaan nyt että ei olisi.
Minusta taas ap on sellainen, jonka haluaisin viereeni kutsuilla 👍. Avoin ja sosiaalisesti taitava.
Sosiaalisesti taitava ihminen ei ahdistele ja väkisin lähesty sellaisia jotka eivät anna vastakaikua tai vaikuta kiinnostuneilta.
Mutta et voi tietää onko toinen kiinnostunut keskustelemaan ennen kuin avaat suusi. Vai otsastako pitäisi lukea että minulle ei saa puhua?
Ap
Elekielestä tai vastauksista, miks otat ittees niin kovasti jos joku on vähän tympeä, olkoon?
En ottanut itseeni.
Ap
Olin vielä eilen päivällä sinun puolellasi ja edelleen ajattelen, että jos ihminen osallistuu häihin tai muihin juhliin, häneltä on lupa odottaa seurallisuutta, mutta se että jo toista päivää jankutat samoja asioita vei kyllä empatiani sinua kohtaan.
Vastailen omassa ketjussani minulle osoitettuihin kommentteihin ja kysymyksiin. En tiedä miksi se ahdistaa joitakuita.
Ap
Mä tykkään rupatella ihan mielelläni, esim. mummojen kanssa bussipysäkillä. Tiedostan kuitenkin, että kaikki eivät ole samanlaisia. Jotkut voivat olla ujoja eivätkä siksi pidä tilanteista, joissa joutuu vuorovaikutukseen vieraiden ihmisten kanssa. Pitää osata tulkita tilannetta ja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voisko olla, että eivät pidä tenttaavasta tyylistäsi, mikä ei ole small takia nähnytkään?
Osa täällä on sitä mieltä että tenttasin, kun kysyin 2 kysymystä. Osan mielestä olisi pitänyt ymmärtää kysellä enemmän, jotta olisi löytynyt se yhteinen maaperä. Miten seuraavaksi kannattaa toimia? Onko vinkkejä?
Ap
Älä aloita keskustelua ollenkaan. Ihmiset kyllä juttelevat sinulle jos haluavat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, jotka koette small talkin tungettelevaksi, mitkä ovat olleet sellaisia kysymyksiä mitä teiltä on kysytty mitkä olette kokeneet tungettelevaksi. Mitä vastasitte tungettelevaan kysymykseen?
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-**murahtalua**
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-**ei vastausta**.
Tuo olisi ollut epäkohteliasta tai ainakin aiheuttaisi ihmettelyä. Mielestäni mitään vikaa ei ollut alkuperäisess keskustelussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka koette small talkin tungettelevaksi, mitkä ovat olleet sellaisia kysymyksiä mitä teiltä on kysytty mitkä olette kokeneet tungettelevaksi. Mitä vastasitte tungettelevaan kysymykseen?
Kysyttiin mitä teen työkseni mutta häpeän työttömyyttäni joten älkää pliis kysykö sitä. Miksi muutenkin yleensä ensimmäisenä kysytään töistä, määrittääkö työnteko meidät ihmisinä. Miksi ei kysytä harrastuksista
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
- Todellakin! Oletko ikinä itse tehnyt hummusta?
- Itse en ole hummuksen ystävä, mutta pidän salsasta ja guacamolesta.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
- Olen lastenhoitaja ja työskentelen 3-6 vuotiaiden parissa. Millä alalla itse työskentelet?
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
- Ehdottomasti, parasta työssäni on asia X, mutta asia Y on joskus haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka koette small talkin tungettelevaksi, mitkä ovat olleet sellaisia kysymyksiä mitä teiltä on kysytty mitkä olette kokeneet tungettelevaksi. Mitä vastasitte tungettelevaan kysymykseen?
Kysyttiin mitä teen työkseni mutta häpeän työttömyyttäni joten älkää pliis kysykö sitä. Miksi muutenkin yleensä ensimmäisenä kysytään töistä, määrittääkö työnteko meidät ihmisinä. Miksi ei kysytä harrastuksista
Valehtele olevasi töissä, niin minäkin teen
Vierailija kirjoitti:
Vielä se jaksaa.. Meneekö tänäänkin koko päivä?
Kyllä jaksan! Jankutan niin kauan, että te myönnätte minun olevan oikeassa ja että kaikilla tuppisuilla on velvollisuus vastailla minun kysymyksiini. Monisanaisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka koette small talkin tungettelevaksi, mitkä ovat olleet sellaisia kysymyksiä mitä teiltä on kysytty mitkä olette kokeneet tungettelevaksi. Mitä vastasitte tungettelevaan kysymykseen?
Kysyttiin mitä teen työkseni mutta häpeän työttömyyttäni joten älkää pliis kysykö sitä. Miksi muutenkin yleensä ensimmäisenä kysytään töistä, määrittääkö työnteko meidät ihmisinä. Miksi ei kysytä harrastuksista
Mielestäni tuo ei ole tungetteleva kysymys, mutta ymmärrän että saattaa silti tuntua ikävältä. Tuolloin voit sanoa vaikka sen alan millä olet aiemmin työskennellyt ja minkä alan töitä haet. "Olen ravintola-alalla"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka koette small talkin tungettelevaksi, mitkä ovat olleet sellaisia kysymyksiä mitä teiltä on kysytty mitkä olette kokeneet tungettelevaksi. Mitä vastasitte tungettelevaan kysymykseen?
Kysyttiin mitä teen työkseni mutta häpeän työttömyyttäni joten älkää pliis kysykö sitä. Miksi muutenkin yleensä ensimmäisenä kysytään töistä, määrittääkö työnteko meidät ihmisinä. Miksi ei kysytä harrastuksista
Työ on helppo aihe aloittaa keskustelu, ja kertoohan alanvalinta ihmisestä monesti paljonkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään smalltalkkia, että utelee toisen töistä. Epämukavaa kuulustelua.
Kuka edes haluaa keskustella kaltaisesi juorukellon kanssa?
"Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä "Ai. Minusta se on niin perustason tyhjää rupattelua ettei tulisi mieleenkään tulkita sitä utelemiseksi. Minultakin on monesti kysytty että millä alalla olen, sehän on helppo aloitus tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja eikö Pena ole tuossa tapauksessa juorukello?
Ap
No,minä olen tällä hetkellä työtön,ja häpeän tilannettani todella paljon, enkä haluaisi, että asia tulee puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka koette small talkin tungettelevaksi, mitkä ovat olleet sellaisia kysymyksiä mitä teiltä on kysytty mitkä olette kokeneet tungettelevaksi. Mitä vastasitte tungettelevaan kysymykseen?
Kysyttiin mitä teen työkseni mutta häpeän työttömyyttäni joten älkää pliis kysykö sitä. Miksi muutenkin yleensä ensimmäisenä kysytään töistä, määrittääkö työnteko meidät ihmisinä. Miksi ei kysytä harrastuksista
Työ on helppo aihe aloittaa keskustelu, ja kertoohan alanvalinta ihmisestä monesti paljonkin.
Ap
Taas lähti sama levy päälle, monettako kertaa? Etkö saanut työkkäristä sitä tontun paikkaa, kun trollaat täällä?
Opettele lukemaan ihmisiä ja hyväksymään, että ihmiset ovat erilaisia. Kaikille ei small talk ole samalla tavalla tärkeää. Handlaa oma ahdistuksesi, että et saa aina vastakaikua.
Keksi puheenaiheita, jotka ovat sopivan pinnallisia ja joihin ei helposti liity ahdistavia asioita. Esim. työ on vaikea työttömälle, lapset lapsettomalle jos ei vela jne. Hienotunteisuutta peliin.
Yritän löytää aiheita, jotka teitä yhdistävät. Niin syntyvät parhaat keskustelut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään smalltalkkia, että utelee toisen töistä. Epämukavaa kuulustelua.
Kuka edes haluaa keskustella kaltaisesi juorukellon kanssa?
"Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä "Ai. Minusta se on niin perustason tyhjää rupattelua ettei tulisi mieleenkään tulkita sitä utelemiseksi. Minultakin on monesti kysytty että millä alalla olen, sehän on helppo aloitus tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja eikö Pena ole tuossa tapauksessa juorukello?
Ap
No,minä olen tällä hetkellä työtön,ja häpeän tilannettani todella paljon, enkä haluaisi, että asia tulee puheeksi.
Suomalaiset ovat liian rehellisiä. Kun kyse on tuntemattomien välisestä small talkista, minkään sanomasi ei tarvitse olla totta. Voit sanoa olevasi vaikka palkanlaskija ja lisätä, että et halua puhua työasioista vapaa-ajallasi. Jos myöhemmin Pena sanoo sulle, että miten niin olet palkanlaskija, tiedät silloin, että kertomasi asiat eivät kulkeudu vain Penalta kysyjälle vaan myös kysyjältä Penalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole mitään smalltalkkia, että utelee toisen töistä. Epämukavaa kuulustelua.
Kuka edes haluaa keskustella kaltaisesi juorukellon kanssa?
"Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä "Ai. Minusta se on niin perustason tyhjää rupattelua ettei tulisi mieleenkään tulkita sitä utelemiseksi. Minultakin on monesti kysytty että millä alalla olen, sehän on helppo aloitus tilanteessa kuin tilanteessa.
Ja eikö Pena ole tuossa tapauksessa juorukello?
Ap
Ja jos kohde on eri sukupuolta, voidaan keskustelun aloitus kokea ahdisteluksi ja kohde kokea turvattomuutta. Täälläkin on monta kertaa kirjoitettu, että vieraiden kanssa EI SAA puhua.
Höpö höpö nyt taas. Juhlapöytäkeskustelu ei ole ahdistelua kenenkään mielestä, tai riippuu tietysti mitä suustasi päästät. Voit ahdistella myös siellä juhlissa, mutta normaali pöytäkeskustelu ei ole ahdistelua.
Ap
Huomaatko ap, että aika jyränä tuossakin määrittelet normeja siitä miten muut muka asiat kokevat tai pitäisi kokea. Todellisuudessa se mikä on kullekin normaalia, vaihtelee paljon ihmisten välillä ja yhden normaali voi olla toiselle ahdistavaa.
Sulla on selvästi haasteita ihmisten erilaisuuden tajuamisessa. Meet helposti paheksunta- ja normitusmoodiin. Entä jos vaan hyväksyisit, että meitä on moneen junaan ja tiedostaisit vähän enemmän omia tunteitasi ja reaktioitasi. Mistä ne kumpuavat. Miksi on tarve normittaa toisia ja saada hyväksyntää?
Puhelias ei ole sama kun small talk taitoinen. Naureskelen niille, jotka höpöttelee kummin kaimansa kuulumisia ja oman perheen Minna ja Simot tulee tutuiksi puheen lomassa, mutta eivät kysy mitään toiselta ja jos mainitsee jotain, ei noteeraa ja jatkaa omia juttuja. Tuollaisia oli esim. Helsingin kotihoidossa lähihoitajissa. Rasittavaa puheseuraa. Menee kuunteluksi täysin.
Toinen ääripää on se, joka melkein loukkaantuu jos toinen ei aloita puhumaan oma-aloitteisesti omasta puolisosta tai lapsistaan. Puhukoon kukin mitä haluaa ja omasta puolestani aina saa kysyä. Huvittavaa myös jos joku loukkaantuu kysymyksistä,
kuten onko lapsia tai missä asutte? Ei ehkä ensimmäisessä lauseessa noita mutta esim. työkavereilta voi mielestäni kysäistä.
Ehkä pitäisi oppia pois siitä laumakäyttäytymisestä ja alkaa ajattelemaan. Nähdä että sinä tarvitset tuota toista nyt vain tässä tapauksessa ihan oman erittäin vanhaa perua olevan kemiallisen turvallisuudentunteen synnyttämiseksi. Siksi keskustelet ja kommunikoit, koska sinä ja vain sinä saat siitä serotoniinia tms. Jos se toinen ei saa samaa kemikaalihuippua, niin siksi sitä ei kiinnostele puhua.
Voithan sä toki olla ihmisistä kiinnostunut noin muutenkin, mutta pohjimmiltaan sen kiinnostuksen synnyttää se hyvänolontunne eli just nuo hormonit.