Miksi peräännyt treffeistä mukavasti sujuneen jutustelun jälkeen, kun toinen kertoo olevansa isä/äiti?

Vierailija kirjoitti:

On taas niin myrkyllinen keskustelu, että oksat pois. 

Mistään ei saa puhua, koska aina joku saattaa loukkaantua.

Se on aivan eri asia auttaa vapaaehtoisesti omia sukulaisiaan kun joutua naisen/miehen lasten muutossa auttamaan. Lapset kuitenkin odottavat enemmän ja luultavasti pitävät kaikkia apuja itsestäänselvänä. En halua omia rahojani enkä aikaani haaskata toisten lapsiin!

Peräännyn tuossa tilanteessa, koska minulla on aiempia kokemuksia seurustelusta naisen kanssa, jolla on lapsia. Ja ne kokemukset on pelkästään huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Raskauksien runtelema naisvartalo ei sytytä.

Roikkuva arpinen vatsanahka ja roikkuvat rinnat ei jostain kumman syystä lisää sytyttävyyttä

Ajattelin ennen että itselleni asialla ei ole merkitystä, mutta vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa vuosia seurusteltuani totesin että on sillä. Ei enää lapsetonta mulle. Ajattelin että se on enemmän ihmisestä kiinni että pystyykö ajattelemaan muuta kuin omaa napaa, mutta ehkä se ei olekaan. Ehkä vanhemmuus kuitenkin opettaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Allekirjoitan naisena tuon kirjoituksesi myös, eli tuo ei päde pelkästään naisiin, joilla on lapsia, vaan myös miehiin, joilla on lapsia. Pikkuhiljaa huomaa maksavansa puolet kaikesta, hoitavansa lapsia, mutta mihinkään ei saa olla mielipidettä. Ei saa komentaa lapsia tai miettiä kodin yhteisiä sääntöjä. Koska silloin on pAhA ÄiTiPuOlI. Eli raha kelpaa, lastenhoito kelpaa ja mielellään myös kodin puunaus ja ruoan laitto. Kunhan suu pysyy kiinni kaikesta, vaikka muksu levittäisi sontaa ympäri kämppää, niin pitää vain hymyillä ja ihastella, miten innovatiivinen ja ekologinen se tuo Pirkko-Petteri onkaan.

Yhden asian korjaan, minä olen aina kaikissa suhteissani ollut se osapuoli, joka on tienannut enemmän. Eli minä olen nostanut miehen elintasoa.

Noinkin voi käydä. Kuulut siihen 1% vähemmistöön.

Tuo on ihan totta. Sinulla ei lopulta ole oikeuksia. Mikä kannattaa muistaa etenkin jos sattuu ystävystymään niihin lapsiin. Koska niinkin pätoivoisia on, että ryhdytään vapaaehtoisesti varaisäksi tai varaäidiksi.

Rahaan liittyy myös yksi hauska piirre. Mikään yhteinen hauska ei ole mahdollista. Vastaus on aina "no ei käy koska minulla ei ole varaa siihen ja siihen". Aina löytyy monimutkainen ketju jossa rahanpuute estää sellaisetkin asiat joihin ei tarvittaisi rahaa (esim. koti on sotkuinen, mökki ei käy kun ei ole varaa palkata siivoojaa).

Siinä onkin sitten valittava. Jääkö yhteinen aika haaveeksi, vai lausutko toivotut sanat "no minä maksan...".

Eikös niitä pareja, joissa nainen tienaa selvästi enemmän ollut tilastollisesti noin 20% eikä 1% kuten sinä annat ymmärtää? Vs pareja joissa mies tienaa selvästi enemmän on 50%. Loput tienaa suunnilleen yhtä paljon. Kun ottaa vielä huomioon miesten ja naisten keskimääräiset tuloerot, voidaan todeta että täysin sattumanvaraisessakin pariutumisessa tulisi enemmän pareja joissa mies tienaa enemmän kuin pareja joissa nainen tienaa enemmän. Vain osa tuosta erosta selittyy siis naisten preferensseillä ja ainoastaan selvästi itseään paremmin tienaavan miehen kelpuuttavia on siis naisissa pikemminkin vähemmistö kuin enemmistö.

Preferenssien vaikutuksen näkee vertaamalla näitä kahta graafia:

Lapsettomat yksinasuvat:

https://www.stat.fi/tietotrendit/media/uploads/tt2021/okkonen/okkonen_n…

Lapsettomat pariskunnat:

https://www.stat.fi/tietotrendit/media/uploads/tt2021/okkonen/okkonen_n…

Aika selkeä ero. Itse asiassa naisten preferenssien vaikutus on niin suuri, että pl. vanhemmat ikäluokat sinkkunaiset tienaavat keskimäärin enemmän kuin sinkkumiehet, johtuen siitä että hyvätuloiset miehet ovat parisuhteissa ja hyvätuloiset naiset välttelevät pariutumista.

Kun katsotaan kumpi on parempituloinen, mukana on myös parit joissa toinen opiskelee tai toinen on väliaikaisesti työttömänä. Pitäisin näitä eri asiana kuin sitä jos toinen on toista kovempituloisessa ja korkeamman statuksen ammatissa.

Dealbreaker on se että ihminen ei kerro lapsistaan heti profiilissaan. Varsinkin miehet tekee tätä. Ja muutenkin jokaisella on lupa mihin tahansa preferensseihin, vaikka siihen että toinen on lapseton.

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

siksi, ettei kiinnosta toisten jälkikasvu. omat jo maailmalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Mies jolla on lapsi ei kiihota seksuaalisesti samalla tavalla. Ajatus siitä että sillä peniksellä on saatu aikaan lapsi toisen naisen kanssa, siinä on jotain luotaantyöntävää, en himoitse sitä penistä enää. En tiedä mistä johtuu, voisiko olla jotain biologiaan liittyvää?

Ei voisi, vaan sun ikään, joko fyysiseen tai henkiseen. Ja ihan sama koskee miehiä. Kun tulee ikää tarpeeksi (yleensä 30-35) niin tajuaa, että kumppanilla on myös menneisyys ja jos ei se siitä jauha jatkuvasti niin mitä väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Tämä avasi siinä mielessä silmiä, että itse olisin ollut juuri näitä jotka sanoo etten etsi lapsille toista isää. Enkä omasta mielestä etsi! Mutta kyllä minäkin toivon, että pitkäaikaisessa vakavassa suhteessa eletään ainakin jossain määrin yhteistä elämää. Tuntuisi hankalalta ajatukselta, jos toinen haluaisi elää niinkuin lapseton sinkku kun itsellä kuitenkin niitä lapsia on. Jotenkin yllättänyt tässä ketjussa lukea, miten osa haluaisi pysyä jotenkin täysin irrallaan siitä lapsiarjesta, leikkiä ettei niitä lapsia olisi olemassakaan. En minä näe realistisena sellaista luvata kenellekään, että ikinä ei vahdita yhdessä lastenlapsia tai auteta muutossa. Tosin samalla tavalla tuntemani lapsettomat parit on auttaneet yhdessä kummankin vanhempia, sisaruksia ja muitakin läheisiä. Jotenkin hassua, että lapset olisi tässä poikkeus.

Talousasiat taas erikseen, olen hyvätuloinen enkä tarvitse elättäjää enkä todennäköisesti tule pariutumaan itseäni paremmin tienaavan kanssa. Enkä yhden taloudellisesti hyväksikäyttäneen ja kusettaneen exän jälkeen aio enää koskaan luottaa taloudellisesti toiseen ihmiseen niin paljon, että olen kusessa jos matto vedetäänkin jalkojen alta.

Kiitos rehellisestä vastauksesta.

Noin se todellakin on. Huomaa sanamuoto "toista isää" vrt "uutta isää".

Tuossahan mies on toinen isä lapsille. Täysin kiistatta. Mies osallistuu perheen arkeen tekemällä samoja asioita kuin lasten biologinen isäkin. Väistämättä mukana tulee ainakin jonkinlainen osallistuminen kasvatukseen, ja yleensä myös taloudellinen osallistuminen.

Usein miten yksinhuoltajanaiset menevät vielä tuotakin pidemmälle ja kertovat kuinka he hoitavat omat lapsensa, miehen ei siihen tarvitse osallistua. No ikävä kyllä me miehet ymmärrämme asiat niin kuin ne sanotaan. Meitä ei kiinnosta tulkita että oikei nainen sanoo noin, mutta eihän se tietenkään noin mene. Koska kuka tietää miten se sitten menee, kun tehän olitte yksilöitä eikö niin?

Eli tosiaan, minä olen tehnyt harvinaisen selväksi ettei minkäänlainen lapsiarki kiinnosta. Ja minulle on tehty selväksi ettei se haittaa. Nyt tiedän että kyllä se haittaa, ja jatkossa olen valmis seurustelemaan vain lapsettomien naisten kanssa. Heitä on toki vaikeampia saada. Kun poistetaan sosioekonomiset ja arkeen liittyvät tarpeet, naisten halu seurustella on kummasti vähäisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Allekirjoitan naisena tuon kirjoituksesi myös, eli tuo ei päde pelkästään naisiin, joilla on lapsia, vaan myös miehiin, joilla on lapsia. Pikkuhiljaa huomaa maksavansa puolet kaikesta, hoitavansa lapsia, mutta mihinkään ei saa olla mielipidettä. Ei saa komentaa lapsia tai miettiä kodin yhteisiä sääntöjä. Koska silloin on pAhA ÄiTiPuOlI. Eli raha kelpaa, lastenhoito kelpaa ja mielellään myös kodin puunaus ja ruoan laitto. Kunhan suu pysyy kiinni kaikesta, vaikka muksu levittäisi sontaa ympäri kämppää, niin pitää vain hymyillä ja ihastella, miten innovatiivinen ja ekologinen se tuo Pirkko-Petteri onkaan.

Yhden asian korjaan, minä olen aina kaikissa suhteissani ollut se osapuoli, joka on tienannut enemmän. Eli minä olen nostanut miehen elintasoa.

Noinkin voi käydä. Kuulut siihen 1% vähemmistöön.

Tuo on ihan totta. Sinulla ei lopulta ole oikeuksia. Mikä kannattaa muistaa etenkin jos sattuu ystävystymään niihin lapsiin. Koska niinkin pätoivoisia on, että ryhdytään vapaaehtoisesti varaisäksi tai varaäidiksi.

Rahaan liittyy myös yksi hauska piirre. Mikään yhteinen hauska ei ole mahdollista. Vastaus on aina "no ei käy koska minulla ei ole varaa siihen ja siihen". Aina löytyy monimutkainen ketju jossa rahanpuute estää sellaisetkin asiat joihin ei tarvittaisi rahaa (esim. koti on sotkuinen, mökki ei käy kun ei ole varaa palkata siivoojaa).

Siinä onkin sitten valittava. Jääkö yhteinen aika haaveeksi, vai lausutko toivotut sanat "no minä maksan...".

Eikös niitä pareja, joissa nainen tienaa selvästi enemmän ollut tilastollisesti noin 20% eikä 1% kuten sinä annat ymmärtää? Vs pareja joissa mies tienaa selvästi enemmän on 50%. Loput tienaa suunnilleen yhtä paljon. Kun ottaa vielä huomioon miesten ja naisten keskimääräiset tuloerot, voidaan todeta että täysin sattumanvaraisessakin pariutumisessa tulisi enemmän pareja joissa mies tienaa enemmän kuin pareja joissa nainen tienaa enemmän. Vain osa tuosta erosta selittyy siis naisten preferensseillä ja ainoastaan selvästi itseään paremmin tienaavan miehen kelpuuttavia on siis naisissa pikemminkin vähemmistö kuin enemmistö.

Preferenssien vaikutuksen näkee vertaamalla näitä kahta graafia:

Lapsettomat yksinasuvat:

https://www.stat.fi/tietotrendit/media/uploads/tt2021/okkonen/okkonen_n…

Lapsettomat pariskunnat:

https://www.stat.fi/tietotrendit/media/uploads/tt2021/okkonen/okkonen_n…

Aika selkeä ero. Itse asiassa naisten preferenssien vaikutus on niin suuri, että pl. vanhemmat ikäluokat sinkkunaiset tienaavat keskimäärin enemmän kuin sinkkumiehet, johtuen siitä että hyvätuloiset miehet ovat parisuhteissa ja hyvätuloiset naiset välttelevät pariutumista.

Kun katsotaan kumpi on parempituloinen, mukana on myös parit joissa toinen opiskelee tai toinen on väliaikaisesti työttömänä. Pitäisin näitä eri asiana kuin sitä jos toinen on toista kovempituloisessa ja korkeamman statuksen ammatissa.

Oho.

Todellakin näyttävät graafit erilaisilta.

Helpommalla pääsee, kun ne henkilöt, joilla on lapsia, seurustelevat niiden kanssa, joilla on kutakuinkin samanikäisiä lapsia.

Minulla ei omia lapsia eikä mitään kiinnostusta ruveta äitipuoleksi, mikä siinä ongelma. Jos tuntee itsensä, sen tietää, jos on vela.

Minä olen uusperheen kasvatti, molemmilla vanhemmillani on uusi kumppani, eli molemmissa kodeissa oli myös runsaasti ongelmia. Ja se ongelma olin luonnollisesti minä koski molempien kotien "uusi vanhempi" kumpikin vihasivat minua jo ihan siitä syystä että olen olemassa. Pahin tämä ns äitipuoli (myös se joka hajotti perheeni isäni kanssa) joka muutti kersoineen isäni luo. Pelkkä läsnäoloni ärsytti häntä ja etenkin se että isäni huomio myös minua. Se nainen on vuosikausia tehnyt selväksii etten ole toivottu heillä, vain hänen omat lapsensa merkitsevät jotain. En siis tapaa isääni paljon enää tämän muijan vuoksi. 

Isäpuoleni oli enemmän välinpitämätön mutta olin minä hänenkin harmikseen liikaa kotona vaikka enimmäkseen olin omassa huoneessani, olin se kiltti lapsi joka ei koskaan sanonut vastaan ja joka hoiti koulunsa hyvin, autoin myös kotihommissa. Että turha väittää miksikään teiniprinsessaksi.

Minultahan ei koskaan kysytty mitään ja tästä syystä lähdin omilleni heti kun pystyin enkä taakseni ole katsellut. Äitiini minulla on hyvät välit, isääni nyt sitten suht etäiset.

Omat kokemukseni ovat opettaneet minulle etten ikinä, en koskaan tahdo ns uusperhetilanteeseen. Sääliksi käy niitä lapsia jotka joutuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Tarkoittaako tämä sitä, että lisääntyneet ovat ennen niitä lapsiaan vielä itsekeskeisempiä ja empatiakyvyttömiä kuin mitä ovat lisääntymisen jälkeen? Ovat kurjaa porukkaa jotka pyrkivät jalostamaan itseään lisääntymällä?

Christiiina kirjoitti:

Helpommalla pääsee, kun ne henkilöt, joilla on lapsia, seurustelevat niiden kanssa, joilla on kutakuinkin samanikäisiä lapsia.

Paitsi lapsille tämä skenaario voi olla aivan hirveä. Se että sillä toisella on samanikäisiä lapsia ei tarkoita että lapset automattisesti tule toimeen keskenään vaikka vanhempansa niin haluaisivat kuvitella.

Mikä tarve teillä eri osapuolilla on nokitella toisianne? Todella kurjan mielen ketju lukea. En tiedä kumpi osapuoli antaa itsestään epämiellyttävämmän kuvan. Molemmat erittäin epämiellyttävän joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Helpommalla pääsee, kun ne henkilöt, joilla on lapsia, seurustelevat niiden kanssa, joilla on kutakuinkin samanikäisiä lapsia.

Paitsi lapsille tämä skenaario voi olla aivan hirveä. Se että sillä toisella on samanikäisiä lapsia ei tarkoita että lapset automattisesti tule toimeen keskenään vaikka vanhempansa niin haluaisivat kuvitella.

Ja sitten yritetään väkisin saada nämä lapset esittämään sisaruksia toisilleen. Vaikkei heistä todellakaan tule sukulaisia siksi että heidän vanhempansa paneskelevat keskenään.

Uusperhesekoilut pitäisi kieltää lailla.