Miksi peräännyt treffeistä mukavasti sujuneen jutustelun jälkeen, kun toinen kertoo olevansa isä/äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Tarkoittaako tämä sitä, että lisääntyneet ovat ennen niitä lapsiaan vielä itsekeskeisempiä ja empatiakyvyttömiä kuin mitä ovat lisääntymisen jälkeen? Ovat kurjaa porukkaa jotka pyrkivät jalostamaan itseään lisääntymällä?

Ainakin exäni kohdalla olen sitä mieltä että hän on lapseton hyvästä syystä. Todellakin erittäin hyvä asia että ei ole lisääntynyt! Sitä vastoin nykyinen miesystäväni on sekä paras isä että paras mies jonka tunnen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jolla on lapsi ei kiihota seksuaalisesti samalla tavalla. Ajatus siitä että sillä peniksellä on saatu aikaan lapsi toisen naisen kanssa, siinä on jotain luotaantyöntävää, en himoitse sitä penistä enää. En tiedä mistä johtuu, voisiko olla jotain biologiaan liittyvää?

Ei voisi, vaan sun ikään, joko fyysiseen tai henkiseen. Ja ihan sama koskee miehiä. Kun tulee ikää tarpeeksi (yleensä 30-35) niin tajuaa, että kumppanilla on myös menneisyys ja jos ei se siitä jauha jatkuvasti niin mitä väliä.

Se menneisyys kertoo ihmisestä paljon. Sillä todellakin on väliä. Eivät teot ja ajatukset ajan myötä pyyhkiydy pois. Lapset varsinkaan.

Vai olisiko sinulle ok jos treffikumppanisi kertoisi hakanneensa kadulla satunnaisen ihmisen tohjoksi sorkkaraudalla huvikseen? Siitä nyt on jo vuosia enkä puhu siitä enää koskaan tämän jälkeen, mitä väliä, mennyt on mennyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies jolla on lapsi ei kiihota seksuaalisesti samalla tavalla. Ajatus siitä että sillä peniksellä on saatu aikaan lapsi toisen naisen kanssa, siinä on jotain luotaantyöntävää, en himoitse sitä penistä enää. En tiedä mistä johtuu, voisiko olla jotain biologiaan liittyvää?

Ei voisi, vaan sun ikään, joko fyysiseen tai henkiseen. Ja ihan sama koskee miehiä. Kun tulee ikää tarpeeksi (yleensä 30-35) niin tajuaa, että kumppanilla on myös menneisyys ja jos ei se siitä jauha jatkuvasti niin mitä väliä.

Se menneisyys kertoo ihmisestä paljon. Sillä todellakin on väliä. Eivät teot ja ajatukset ajan myötä pyyhkiydy pois. Lapset varsinkaan.

Vai olisiko sinulle ok jos treffikumppanisi kertoisi hakanneensa kadulla satunnaisen ihmisen tohjoksi sorkkaraudalla huvikseen? Siitä nyt on jo vuosia enkä puhu siitä enää koskaan tämän jälkeen, mitä väliä, mennyt on mennyttä.

Olis ok.

Ihanaa että kerrankin olisi kumppanina mies, eikä hiiri.

N22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Tarkoittaako tämä sitä, että lisääntyneet ovat ennen niitä lapsiaan vielä itsekeskeisempiä ja empatiakyvyttömiä kuin mitä ovat lisääntymisen jälkeen? Ovat kurjaa porukkaa jotka pyrkivät jalostamaan itseään lisääntymällä?

Ainakin exäni kohdalla olen sitä mieltä että hän on lapseton hyvästä syystä. Todellakin erittäin hyvä asia että ei ole lisääntynyt! Sitä vastoin nykyinen miesystäväni on sekä paras isä että paras mies jonka tunnen.

Monella tapaahan ihmisestä tulee entistä itsekkäämpi lisääntymisen jälkeen. Minä minä minä ja minun jälkikasvuni, väistäkää muut, minä tarvitsen lisää rahaa ja loman tiettyyn aikaan ja paljon palkallista poissaoloa ja minä minä minä...

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kuinka naiset aina selittää kuinka lapsen saaminen tekee niin empaattiseksi, sympaattiseksi, jumalattareksi, maailman tarkoituksen ymmärtäväksi, suuremman totuuden haltijaksi sun muuta.

Nää somalinaiset 15 lapsen kanssa on varmaan valaistuneempia kuin buddha konsanaan.

En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan mitään tuollaista.

Sitä vastoin uskon että tietyn tyyppiset naiset haluavat lapsia, toisen tyyppiset eivät.

Jokainen voi sitten omiin kokemuksiin peilaten miettiä millaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetä "oli kivat treffit, mutta en tuntenut kipinää" viesti.

Oikeasti, toi viesti on ihan ykkönen. Se toimii aina, riippumatta siitä mikä se oikea syy on että et halua tavata uudelleen.

Voi kyllä sanoa myös ihan rehellisesti että muuten natsasi mutta sinulla on lapsia/ei ole eikä tule lapsia ja minä niitä haluan. Mikäs sen ymmärrettävämpi syy lähteä eri suuntiin kuin asia jota ei voi muuttaa.

Tätä voi koettaa, mutta valitettavasti ainakaan useimmat miehet eivät hyväksy tuota, ettei lapsien takia ole kiinnostunut. Muutaman kerran olen testannut ja aina joutunut inhottavaan juupas-eipäs väittelyyn asiasta, kun eivät mitenkään voi ymmärtää, miksi en vaan ole kiinnostunut lapsellisista miehistä. Ei ole kipinää-viesti on siinä mielessä parempi.

"En tuntenut kipinää" viesti on paras keksintö sitten viipaloidun leivän. Se on niin neutraali ja epämääräinen, että sitä on turvallista käyttää tilanteessa kuin tilanteessa.

Miksi sanoa totuus (et näyttänyt hyvältä/sinulla on lapsia/olet tylsä/olet köyhä/sinulla ei ole tyylitajua), ja ottaa riski että toinen osapuoli suuttuu, kun voi vaan sanoa että "en tuntenut kipinää", ja torjua toinen neutraalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kuinka naiset aina selittää kuinka lapsen saaminen tekee niin empaattiseksi, sympaattiseksi, jumalattareksi, maailman tarkoituksen ymmärtäväksi, suuremman totuuden haltijaksi sun muuta.

Nää somalinaiset 15 lapsen kanssa on varmaan valaistuneempia kuin buddha konsanaan.

En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan mitään tuollaista.

Sitä vastoin uskon että tietyn tyyppiset naiset haluavat lapsia, toisen tyyppiset eivät.

Jokainen voi sitten omiin kokemuksiin peilaten miettiä millaiset.

Tässäkin ketjussa yksi kirjoittaja sanoo noin, ja palstalla tuo tuntuu olevan mammojen totuus. Vasta äitinä ihminen voi olla epäitsekäs ja ottaa muut huomioon.

Kammottavaa ajatella millaisia ihmisiä he olivat ennen lisääntymistä, jos ovat kummoisia äiti teresoita vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Tarkoittaako tämä sitä, että lisääntyneet ovat ennen niitä lapsiaan vielä itsekeskeisempiä ja empatiakyvyttömiä kuin mitä ovat lisääntymisen jälkeen? Ovat kurjaa porukkaa jotka pyrkivät jalostamaan itseään lisääntymällä?

Ainakin exäni kohdalla olen sitä mieltä että hän on lapseton hyvästä syystä. Todellakin erittäin hyvä asia että ei ole lisääntynyt! Sitä vastoin nykyinen miesystäväni on sekä paras isä että paras mies jonka tunnen.

Monella tapaahan ihmisestä tulee entistä itsekkäämpi lisääntymisen jälkeen. Minä minä minä ja minun jälkikasvuni, väistäkää muut, minä tarvitsen lisää rahaa ja loman tiettyyn aikaan ja paljon palkallista poissaoloa ja minä minä minä...

Ahaa. Omalla alallani kaikilla on loma samaan aikaan niin en tunnista ilmiötä. Sitä vastoin jos taas mietin tuota exääni, niin hän teki mielellään kaikki rahakkaat juhlavuorot. Koska ei ollut perhettä jota ajatella - eikä kumppaniakaan tietenkään tarvinnut ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Allekirjoitan naisena tuon kirjoituksesi myös, eli tuo ei päde pelkästään naisiin, joilla on lapsia, vaan myös miehiin, joilla on lapsia. Pikkuhiljaa huomaa maksavansa puolet kaikesta, hoitavansa lapsia, mutta mihinkään ei saa olla mielipidettä. Ei saa komentaa lapsia tai miettiä kodin yhteisiä sääntöjä. Koska silloin on pAhA ÄiTiPuOlI. Eli raha kelpaa, lastenhoito kelpaa ja mielellään myös kodin puunaus ja ruoan laitto. Kunhan suu pysyy kiinni kaikesta, vaikka muksu levittäisi sontaa ympäri kämppää, niin pitää vain hymyillä ja ihastella, miten innovatiivinen ja ekologinen se tuo Pirkko-Petteri onkaan.

Yhden asian korjaan, minä olen aina kaikissa suhteissani ollut se osapuoli, joka on tienannut enemmän. Eli minä olen nostanut miehen elintasoa.

Noinkin voi käydä. Kuulut siihen 1% vähemmistöön.

Tuo on ihan totta. Sinulla ei lopulta ole oikeuksia. Mikä kannattaa muistaa etenkin jos sattuu ystävystymään niihin lapsiin. Koska niinkin pätoivoisia on, että ryhdytään vapaaehtoisesti varaisäksi tai varaäidiksi.

Rahaan liittyy myös yksi hauska piirre. Mikään yhteinen hauska ei ole mahdollista. Vastaus on aina "no ei käy koska minulla ei ole varaa siihen ja siihen". Aina löytyy monimutkainen ketju jossa rahanpuute estää sellaisetkin asiat joihin ei tarvittaisi rahaa (esim. koti on sotkuinen, mökki ei käy kun ei ole varaa palkata siivoojaa).

Siinä onkin sitten valittava. Jääkö yhteinen aika haaveeksi, vai lausutko toivotut sanat "no minä maksan...".

Eikös niitä pareja, joissa nainen tienaa selvästi enemmän ollut tilastollisesti noin 20% eikä 1% kuten sinä annat ymmärtää? Vs pareja joissa mies tienaa selvästi enemmän on 50%. Loput tienaa suunnilleen yhtä paljon. Kun ottaa vielä huomioon miesten ja naisten keskimääräiset tuloerot, voidaan todeta että täysin sattumanvaraisessakin pariutumisessa tulisi enemmän pareja joissa mies tienaa enemmän kuin pareja joissa nainen tienaa enemmän. Vain osa tuosta erosta selittyy siis naisten preferensseillä ja ainoastaan selvästi itseään paremmin tienaavan miehen kelpuuttavia on siis naisissa pikemminkin vähemmistö kuin enemmistö.

Preferenssien vaikutuksen näkee vertaamalla näitä kahta graafia:

Lapsettomat yksinasuvat:

https://www.stat.fi/tietotrendit/media/uploads/tt2021/okkonen/okkonen_n…

Lapsettomat pariskunnat:

https://www.stat.fi/tietotrendit/media/uploads/tt2021/okkonen/okkonen_n…

Aika selkeä ero. Itse asiassa naisten preferenssien vaikutus on niin suuri, että pl. vanhemmat ikäluokat sinkkunaiset tienaavat keskimäärin enemmän kuin sinkkumiehet, johtuen siitä että hyvätuloiset miehet ovat parisuhteissa ja hyvätuloiset naiset välttelevät pariutumista.

Kun katsotaan kumpi on parempituloinen, mukana on myös parit joissa toinen opiskelee tai toinen on väliaikaisesti työttömänä. Pitäisin näitä eri asiana kuin sitä jos toinen on toista kovempituloisessa ja korkeamman statuksen ammatissa.

En minä väittänyt, ettei kenelläkään naisella ole taipumusta preferoida parempituloisia miehiä, vaan että ilmiön mittakaava ei ole se 99% vs 1% naisista kuten täällä annetaan ymmärtää vaan jotain ihan muuta. Jos 20% pareista on sellaisia, joissa nainen tienaa kumppaniaan enemmän, niin aivan vähintään 20% parisuhteessa olevista naisista on tällaisia. Lisäksi osa niistä, joiden puoliso tienaa saman verran tai enemmän on valinneet aivan muilla perusteilla ihmisen, joka vaan sattuu olemaan samalla tai paremmalla tulotasolla.

Ja olen eri mieltä jälkimmäisestä, kyllä työssäkäyvän pariutuminen (tai pysyminen) työttömän tai opiskelijan kanssa kertoo minusta olennaisesti sen, että kyseinen ihminen ei pidä itseä parempaa tulotasoa ehtona parisuhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Tarkoittaako tämä sitä, että lisääntyneet ovat ennen niitä lapsiaan vielä itsekeskeisempiä ja empatiakyvyttömiä kuin mitä ovat lisääntymisen jälkeen? Ovat kurjaa porukkaa jotka pyrkivät jalostamaan itseään lisääntymällä?

Ainakin exäni kohdalla olen sitä mieltä että hän on lapseton hyvästä syystä. Todellakin erittäin hyvä asia että ei ole lisääntynyt! Sitä vastoin nykyinen miesystäväni on sekä paras isä että paras mies jonka tunnen.

Monella tapaahan ihmisestä tulee entistä itsekkäämpi lisääntymisen jälkeen. Minä minä minä ja minun jälkikasvuni, väistäkää muut, minä tarvitsen lisää rahaa ja loman tiettyyn aikaan ja paljon palkallista poissaoloa ja minä minä minä...

Ahaa. Omalla alallani kaikilla on loma samaan aikaan niin en tunnista ilmiötä. Sitä vastoin jos taas mietin tuota exääni, niin hän teki mielellään kaikki rahakkaat juhlavuorot. Koska ei ollut perhettä jota ajatella - eikä kumppaniakaan tietenkään tarvinnut ottaa huomioon.

Mulle viimeksi eilen lisääntynyt kollega vinkui että miksi lapsettoman ihmisen pitää saada lomaa silloin kun hänen pitää saada olla lomalla, eli koulujen syysloman aikaan. Nauroin.

Ja eikö aina sanota että lapsettomien pitää nimenomaan tehdä ne juhlavuorot, kun lapsellisten pitää olla kotona joulupöydässä perheen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä peräänny. Näin eronneena, jolla on itselläkin lapsi, treffaan vaan lapsellisia naisia.

Se on ok, kunhan et kuvittele ettei lapseton nainen ymmärtäisi sitä itsestäänselvyyttä, että lasten kuuluu aina mennä edelle kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä peräänny. Näin eronneena, jolla on itselläkin lapsi, treffaan vaan lapsellisia naisia.

Sama paitsi minulle kelpaavat ainoastaan lapsettomat naiset. En halua mitään uusperhehelvettiä. Uuden naisen kanssa voi kyllä sitten tehdä vielä lapsen tai kaksi, mutta vielä ei ole sen aika. Katsotaan kun olen 45v..

Voisko joku selittää perinpohjaisesti, että miksi tämä aiheuttaa niin suurta vihaa ja katkeruutta? Jos ihminen ilmoittaa, että lapset on jo tehty, niin hirveä haukkuminen ja alapeukut satelee. Jos ihminen ilmoittaa, ettei halua koskaan lapsia, vihat ryöppyy taas. Miksi tästä täytyy suuttua ja alkaa käyttäytyä huonosti? Eikö voi vain ihan asiallisesti etsiä ihmistä, jolla on sinulle sopiva elämäntilanne ja kunnioittavasti hyväksyä, että joidenkin tulevaisuuden toiveet eivät mene yksiin sinun kanssasi.

Esim. itselläni on lapset tehtynä ja ero takana ja nyt olen suhteessa miehen kanssa, jolla on täysin sama tilanne. Kumpikaan ei kaipaa yhteenmuuttoa ainakaan niin kauan kun lapset asuu kotona. Olemme kuitenkin päivittäin yhteydessä, jaamme ilot ja surut ja vietämme laatuaikaa sekä lasten seurassa että kahdestaan. Elämä on hyvä näin. En tietenkään nyt siis deittaile muita, mutta teoriassa jos vaikka minun tilanteeni ei sopisi sinun tilanteeseesi, niin miksi alkaa haukkua? Eikö voi vain asiallisesti todeta, että olet kiva tyyppi, mutta itse haluan vielä omia lapsia/ en halua lapsiperhe-elämää, mutta haluan suhteen, jossa asutaan yhdessä tms.

Miksi erilaiset elämäntilanteet aiheuttaa niin suurta katkeruutta? Olen miettinyt, että se on jotain alitajuista ajatusta siitä, että katkeroituja ajattelee, että lapset olisi pitänyt tehdä hänen kanssaan tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Tämä avasi siinä mielessä silmiä, että itse olisin ollut juuri näitä jotka sanoo etten etsi lapsille toista isää. Enkä omasta mielestä etsi! Mutta kyllä minäkin toivon, että pitkäaikaisessa vakavassa suhteessa eletään ainakin jossain määrin yhteistä elämää. Tuntuisi hankalalta ajatukselta, jos toinen haluaisi elää niinkuin lapseton sinkku kun itsellä kuitenkin niitä lapsia on. Jotenkin yllättänyt tässä ketjussa lukea, miten osa haluaisi pysyä jotenkin täysin irrallaan siitä lapsiarjesta, leikkiä ettei niitä lapsia olisi olemassakaan. En minä näe realistisena sellaista luvata kenellekään, että ikinä ei vahdita yhdessä lastenlapsia tai auteta muutossa. Tosin samalla tavalla tuntemani lapsettomat parit on auttaneet yhdessä kummankin vanhempia, sisaruksia ja muitakin läheisiä. Jotenkin hassua, että lapset olisi tässä poikkeus.

Talousasiat taas erikseen, olen hyvätuloinen enkä tarvitse elättäjää enkä todennäköisesti tule pariutumaan itseäni paremmin tienaavan kanssa. Enkä yhden taloudellisesti hyväksikäyttäneen ja kusettaneen exän jälkeen aio enää koskaan luottaa taloudellisesti toiseen ihmiseen niin paljon, että olen kusessa jos matto vedetäänkin jalkojen alta.

Siinä on ero kuitenkin, auttaako vanhempiaan vai lapsiaan. Mulle pohjimmiltaan kyse on siitä, että ihmisellä, jolla on lapsia, se vanhemmuus on osa identiteettiä. Mun identiteetissä ei ole sitä puolta ja se tekee meistä ihmisinä hyvin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Tarkoittaako tämä sitä, että lisääntyneet ovat ennen niitä lapsiaan vielä itsekeskeisempiä ja empatiakyvyttömiä kuin mitä ovat lisääntymisen jälkeen? Ovat kurjaa porukkaa jotka pyrkivät jalostamaan itseään lisääntymällä?

Ei vaan sitä että eri ihmiset tekevät lapsia ja jättävät tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kuinka naiset aina selittää kuinka lapsen saaminen tekee niin empaattiseksi, sympaattiseksi, jumalattareksi, maailman tarkoituksen ymmärtäväksi, suuremman totuuden haltijaksi sun muuta.

Nää somalinaiset 15 lapsen kanssa on varmaan valaistuneempia kuin buddha konsanaan.

En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan mitään tuollaista.

Sitä vastoin uskon että tietyn tyyppiset naiset haluavat lapsia, toisen tyyppiset eivät.

Jokainen voi sitten omiin kokemuksiin peilaten miettiä millaiset.

Ihan kaikkia noita en tunnista, mutta kyllä omalla kohdalla olen huomannut että lapsien saaminen muuttaa mielen maailmaa ja arvojärjestystä elämässä.

Enää ei ole lupaa karsastaa naisen raskausarpia, koska ne ovat "Tiger mom has earned her stripes!"

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ennen että itselleni asialla ei ole merkitystä, mutta vapaaehtoisesti lapsettoman kanssa vuosia seurusteltuani totesin että on sillä. Ei enää lapsetonta mulle. Ajattelin että se on enemmän ihmisestä kiinni että pystyykö ajattelemaan muuta kuin omaa napaa, mutta ehkä se ei olekaan. Ehkä vanhemmuus kuitenkin opettaa jotain.

Lapsettoman näkökulmasta perheellinen katsoo omaa napaansa ja lastensa napaa. Toisen lapset tuo suhteeseen jouston tarpeen, jota lapsettoman elämässä muuten ei olisi. Lapsellisen elämässä taas tuo pakko joustaa on ja sitten loukkaannutaan, jos kumppani ei halua tuota rajoitetta elämäänsä.

Minä joskus nuorena peräännyin monien treffien jälkeen tähän ilmoitukseen. Tuli sellainen tunne, että asia oli pidetty salassa. Kuinka niin tärkeän asian voi jättää kertomatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Tarkoittaako tämä sitä, että lisääntyneet ovat ennen niitä lapsiaan vielä itsekeskeisempiä ja empatiakyvyttömiä kuin mitä ovat lisääntymisen jälkeen? Ovat kurjaa porukkaa jotka pyrkivät jalostamaan itseään lisääntymällä?

Ei vaan sitä että eri ihmiset tekevät lapsia ja jättävät tekemättä.

Se on kyllä totta. Lisääntyvä on itsekäs aina, lapseton voi olla itsekäs tai epäitsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä peräänny. Näin eronneena, jolla on itselläkin lapsi, treffaan vaan lapsellisia naisia.

Se on ok, kunhan et kuvittele ettei lapseton nainen ymmärtäisi sitä itsestäänselvyyttä, että lasten kuuluu aina mennä edelle kaikessa.

Tämä on just se ongelma näissä tilanteissa. Pitäisi ottaa yksilöt yksilöinä, eikä yleistä. Joku lapseton ymmärtää tuon lainaamani ja hyväksyy lapsen, toinen ei. Joku vanhempi hurahtaa vanhemmuuteen niin, ettei osaa olla enää mitään muuta, kun taas toinen voi säilyttää ns. vanhan identiteettinsä, olla lapsestaan erillinen ihminen esim. yhteisvanhemmuudessa lapsen ollessa toisella vanhemmalla, voimakas työminä jne.

Kaikki yleistykset tämän asian tiimoilta kertoo vain henkilön kapeasta ajatusmaailmasta ja sellaiset tyypit harvoin on hyviä puolisoita kenellekään.