Miksi peräännyt treffeistä mukavasti sujuneen jutustelun jälkeen, kun toinen kertoo olevansa isä/äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan siksi, että kokisin olevani liian erilaisessa elämäntilanteessa miehen kanssa, jolla on lapsia. Tietysti, jos sattumalta rakastuisin lapselliseen mieheen, niin ei kai sille mitään voisi, mutta tieten tahtoen en sellaista tilannetta haluaisi aikaansaada.

Elän aika itsekästä ja itsellistä, riippumatonta, tavallaan ehkä keskenkasvuistakin elämää, ja toivoisin miehen olevan samanlainen. Ehkä eri asia, jos miehellä olisi jossakin kauan sitten teininä vahingossa alkunsa saanut lapsi, jonka kanssa olisi tekemisissä enintään synttärikortin verran kerran vuodessa.

Pakko tarttua tähän ja sanoa että omalla kohdallani isukkimies, joka ei ole tekemisissä lastensa kanssa, on vielä vastenmielisempi ilmestys kuin tavallinen isukkimies. Kumpaankaan en koskisi edes kaverin pimpillä, mutta ensiksi mainittua halveksun erityisesti.

Minulla toisin päin. Vanhempi, joka katuu syvästi lapsen hankkimista ja jonka elämässä lapsi ei ole mitenkään mukana, voisi juuri ja juuri mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kerro lapsestasi jo profiilissa?

Ei minullakaan lue profiilissa, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Mitä se jollekulle Tinder-hoidolle kuuluu, mikä perhetilanteeni on.

Ei tullut mieleen, että lapsettomuus on pikkasen eri asia kuin se, että on lapsia 🙄. Ja ei tullut mieleen, että ap ei ehkä etsi vain jotain hoitoja!

Jokainen on aluksi Tinder-hoito. Jatkotutustuminen sitten kertoo, onko edelletyksiä muuhunkin.

Ei ole. Vai onko esim jokainen sun kaveri ollut ensin kaveri -hoito? Työkaveri on työpaikka -hoito? Jne.

Vaikutat harvinaisen tyhmältä yksilöltä.

Ymmärrätkö tahallasi väärin, vai onko tämä todellinen suoritustasosi?

Ihan sun omaa logiikkaasi jatkoin. Sulle kun jokainen tutustuminen vaikuttaa olevan ensin hoito. Itse miellän kyseisen termin pikkasen eri tavalla...

Tinder-hoito tarkoittaa tuntematonta ihmistä, jonka kanssa mätsäät Tinder-seuranhakusovelluksessa, juttelet, käyt ehkä kaljalla, ja harrastat seksuaalista kanssakäymistä. Toivottavasti tämä selvensi asiaa.

Mitenkä tässä ap:n tapauksessa voisi olla kyse hoidosta, kun ei ole edes sinne treffeille päästy!?

Kyllä niitä kaloja meressä riittää. Yhden menettäminen nyt ei merkitse mitään.

Tuo ei ollut mikään vastaus kysymykseen. Opettele lukemaan.

Rauhoitu. Vaihdevuosioireisiin on saatavilla apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta oli kerran, kun kävi juuri ap:n kuvaamalla tavalla. Eli pitkähköjen keskustelujen jälkeen ilmenee, että miehellä on 13- ja 15v lapset. Kiinnostukseni lopahtaa ja kerron miehelle, että elämäntilanteemme on lasten takia liian eri. Sitten mies ihan paniikissa vastaa siihen: Mun lapset on aikuisia! Mistä lähtien 13v on ollut aikuinen :D

Jotkuthan on omasta mielestään lapsettomia, kun lapset ovat aikuisia ja asuvat omillaan. Ei pitäisi kuulemma haitata.

Haittaa. Minulla ei ole minkään ikäisiä lapsia, enkä halua kumppania, jolla on lapsia. Aivan sama, onko lapsia 1 vai 15, tai onko lapsi iältään 3v vai 30v.

No ei ole ollenkaan sama onko vaikka miehen lapsi 3 vuotias tai 23 vuotias! Hassu ajatuskin jo. Varmaan suurin osa 23 vuotiaista asuu jo omillaan, kun taas taapero on pikkuinen ja vaatii hoitoa pitkään.

Kuinka vanha sinä olet? 20?

No kyllä se nyt vaan on tuolle henkilölle (ja myös minulle) aivan sama!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kerro lapsestasi jo profiilissa?

Ei minullakaan lue profiilissa, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Mitä se jollekulle Tinder-hoidolle kuuluu, mikä perhetilanteeni on.

Ei tullut mieleen, että lapsettomuus on pikkasen eri asia kuin se, että on lapsia 🙄. Ja ei tullut mieleen, että ap ei ehkä etsi vain jotain hoitoja!

Jokainen on aluksi Tinder-hoito. Jatkotutustuminen sitten kertoo, onko edelletyksiä muuhunkin.

Ei ole. Vai onko esim jokainen sun kaveri ollut ensin kaveri -hoito? Työkaveri on työpaikka -hoito? Jne.

Vaikutat harvinaisen tyhmältä yksilöltä.

Ymmärrätkö tahallasi väärin, vai onko tämä todellinen suoritustasosi?

Ihan sun omaa logiikkaasi jatkoin. Sulle kun jokainen tutustuminen vaikuttaa olevan ensin hoito. Itse miellän kyseisen termin pikkasen eri tavalla...

Tinder-hoito tarkoittaa tuntematonta ihmistä, jonka kanssa mätsäät Tinder-seuranhakusovelluksessa, juttelet, käyt ehkä kaljalla, ja harrastat seksuaalista kanssakäymistä. Toivottavasti tämä selvensi asiaa.

Mitenkä tässä ap:n tapauksessa voisi olla kyse hoidosta, kun ei ole edes sinne treffeille päästy!?

Kyllä niitä kaloja meressä riittää. Yhden menettäminen nyt ei merkitse mitään.

Tuo ei ollut mikään vastaus kysymykseen. Opettele lukemaan.

Rauhoitu. Vaihdevuosioireisiin on saatavilla apua.

Menikö noin tunteisiin, kun tajusit typeryytesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Ymmärsin ja olen samaa mieltä suurimmasta osasta, mutta voit oikein hyvin sanoa vaikka sen Viivi-Pekan muuttaessa, että ei, en auta, en lainaa edes autoani, vaan vuokratkaa keskenänne ajopeli.

Ja sitten säilyttäisin aina sen oman kodin enkä muuttaisi kenenkään kanssa samaan kämppään. Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa järjestellä hyvää elämääni enää niin, että siinä olisi joku ukkeli taas 24/7 paikalla. Molemmat asuvat omissaan ja tavataan kun siltä tuntuu, se riittää. Silloin ukkelin lapsenlapsikin voi mennä ihan rauhassa vaikka viikoksi ukkinsa luokse hoitoon.

Kun se pysyisikin näin.

Mutta se ei pysy.

Kun mies osoittautuu kelvolliseksi muutenkin kuin hauskana seurana, ennen pitkää alkaa suhteeseen aletaan ujuttamaan perheenisän velvollisuuksia. Se tapahtuu vaivihkaa, ilman että mitään pyydetään saati vaaditaan suoraan.

Alkuvaiheessa keskustelu voisikin mennä noin, tai itse asiassa keskustelua ei edes käytäisi. Tuossa vaiheessa se menisi näin:

"Matti hei, meidän pitää perua se meidän mökkireissu kun Viivi-Pekka ja Nico Rastamanga muuttavat yhteiseen kotiin"

"Mutta eikös me sovittu että meidän oma elämä menee edellä"

"No mutku mehän voidaan mennä sinne mökille koska vaan ja tämä on ainutlaatuinen tapahtuma"

"Niin oli puhe edellisen poikaystävän ja sitä edellisen kanssa"

"No mä nyt menen auttamaan kuitenkin. Ja ne tarvisi auton lainaksi kun se Nicon somefirma mihin lainasin ne 20 000 euroa on vähän vaikeuksissa eikä ole varaa vuokrata autoa kun häätkin maksoi 15 000 euroa. Sun ei ole pakko tulla auttamaan"

"Okei, lähden sitten kalastamaan mökille. Onhan tämä ok?"

"On ok."

"Varmasti?"

"On. Mä sanoin jo."

Nyt voit arvata onko se oikeasi ok. Vastaus on: ei ole.

 

Repesin :D

Tuo esimerkkikeskustelu todistaa ettet keksinyt kaikkea, vaan sulla on kokemusta naisten kanssa keskustelemisesta.

Olen kerran tapaillut miestä kenellä oli jo lapsia, pieniä sellaisia ja sanon että never again. Ensinnäkin lasten äiti tietysti pyöri kuvioissa vahvasti mukana (rasittavaa) ja jotenkin tuo lasten kanssa touhuilu oli vaan täys turn off monesta syystä, tapailu kyllä loppui lyhyeen onneksi. 

Sitten olen vierestä seurannut oikein kunnon uusperhedraamaa missä miehen exällä oikeasti viiraa päässä pahasti. Ei kiitos. Siinä kärsii kaikki ja etenkin lapsi jolle on kehittynyt äitinsä ansiosta mielenterveysongelmia.

Uusper(se)hettä takana kolme vuotta, lapsettomana lähdin kuvioon. Ei ole ollut helppoa, aina näissä kuvioissa on jotain vikaa. Joko eksä on sekopää, lapset piloille lellittyjä ja kauhukakaroita, isä saamaton lapatossu tai etsii lapsilleen ilmaista hoitajaa. Tai jos isä on hyvä isä, niin sit se ei osaa keskustella, sopia asioista, ottaa kumppaniaan huomioon. Vanhempipuolen rooli on paska, aina. Lähes poikkeuksetta. Paljon vastuuta, olematon määrä oikeuksia. Jopa koira menee hierarkiassa edelle. En suosittele kenellekään.

Alkuun minäkin ajattelin, että meillä se tulee olemaan ihan erilaista ja meistä tulee sellainen onnellinen uusperhe .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Ymmärsin ja olen samaa mieltä suurimmasta osasta, mutta voit oikein hyvin sanoa vaikka sen Viivi-Pekan muuttaessa, että ei, en auta, en lainaa edes autoani, vaan vuokratkaa keskenänne ajopeli.

Ja sitten säilyttäisin aina sen oman kodin enkä muuttaisi kenenkään kanssa samaan kämppään. Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa järjestellä hyvää elämääni enää niin, että siinä olisi joku ukkeli taas 24/7 paikalla. Molemmat asuvat omissaan ja tavataan kun siltä tuntuu, se riittää. Silloin ukkelin lapsenlapsikin voi mennä ihan rauhassa vaikka viikoksi ukkinsa luokse hoitoon.

Kun se pysyisikin näin.

Mutta se ei pysy.

Kun mies osoittautuu kelvolliseksi muutenkin kuin hauskana seurana, ennen pitkää alkaa suhteeseen aletaan ujuttamaan perheenisän velvollisuuksia. Se tapahtuu vaivihkaa, ilman että mitään pyydetään saati vaaditaan suoraan.

Alkuvaiheessa keskustelu voisikin mennä noin, tai itse asiassa keskustelua ei edes käytäisi. Tuossa vaiheessa se menisi näin:

"Matti hei, meidän pitää perua se meidän mökkireissu kun Viivi-Pekka ja Nico Rastamanga muuttavat yhteiseen kotiin"

"Mutta eikös me sovittu että meidän oma elämä menee edellä"

"No mutku mehän voidaan mennä sinne mökille koska vaan ja tämä on ainutlaatuinen tapahtuma"

"Niin oli puhe edellisen poikaystävän ja sitä edellisen kanssa"

"No mä nyt menen auttamaan kuitenkin. Ja ne tarvisi auton lainaksi kun se Nicon somefirma mihin lainasin ne 20 000 euroa on vähän vaikeuksissa eikä ole varaa vuokrata autoa kun häätkin maksoi 15 000 euroa. Sun ei ole pakko tulla auttamaan"

"Okei, lähden sitten kalastamaan mökille. Onhan tämä ok?"

"On ok."

"Varmasti?"

"On. Mä sanoin jo."

Nyt voit arvata onko se oikeasi ok. Vastaus on: ei ole.

 

Jaa, mitä väliä sillä on onko asia toiselle ok vai ei? Itse minä ainakin asioistani päätän, joten sanoisin, että menen sinne mökille yksin, pärjäilkää. Olisin tehnyt jo heti alussa selväksi, että kumpikin hoitelee omat menonsa ja kämppänsä, sillä yhteen en muuttaisi.

Menisin muutenkin välillä yksin mökille, sillä olen introvertti ja haluan oma rauhaa ja jos toinen alkaisi asiasta mököttämään, niin se olisi heippa vaan. Valitettavasti oma napa on minulle tärkeämpi kuin toisen napa tai tai toisen navan lapsukaiset, oli heillä mitä huolia vain.

Ole siis aikuinen ja älä mene vain pilllun perässä.

Ja ei

Minusta tinderissä saa jättää kertomatta/valehdella näistä lapsijutuista. En itsekään etsi kuin yhden illan hoitoja, vaikka tinderissä etsin muka vakavampaa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Uusper(se)hettä takana kolme vuotta, lapsettomana lähdin kuvioon. Ei ole ollut helppoa, aina näissä kuvioissa on jotain vikaa. Joko eksä on sekopää, lapset piloille lellittyjä ja kauhukakaroita, isä saamaton lapatossu tai etsii lapsilleen ilmaista hoitajaa. Tai jos isä on hyvä isä, niin sit se ei osaa keskustella, sopia asioista, ottaa kumppaniaan huomioon. Vanhempipuolen rooli on paska, aina. Lähes poikkeuksetta. Paljon vastuuta, olematon määrä oikeuksia. Jopa koira menee hierarkiassa edelle. En suosittele kenellekään.

Alkuun minäkin ajattelin, että meillä se tulee olemaan ihan erilaista ja meistä tulee sellainen onnellinen uusperhe .

Monet ajattelevat niin.

Katsos, eivät yksinhuoltajanaiset mitään hölmöjä ole.

He tietävät lasten olevan hidaste parisuhdemarkkinoilla, ja toisaalta heillä on tarpeita. Tästä seuraa kaksi asiaa: kovemmat pariutumishalut ja suurempi valmius miehen miellyttämisessä. Kun mies tapaa yksinhuoltajan joka on häntä heikommassa sosioekonomisessa asemassa ja toivoisi parempaa, alkuun mies tuntee elävänsä herroiksi kun nainen tarjoaa ruokaa ja on miehelle niin paljon mukavampi kuin lapsettomat naiset joiden huomiosta piti taistella kynsin hampain täydellisellä viettelysuorituksella.

Se mitä mieheltä toivotaan, tulee myöhemmin. Sitä ei koskaan vaadita suoraan, vaan kaikki tapahtuu vaivihkaa ja sitä kautta että kieltäytymällä olisit m*lkvisti. Vaikka kuinka olisi sovittu alussa ettei sinulla ole ko. velvollisuuksia.

Ansaan on helppo mennä.

Toim. huom. on myös yksinhuoltajia joilla on pinkka kasassa. Mutta he harvoin haluavat pariutua, ellei mies sitten ole todella huipputasoa (myös) ulkonäön ja aseman suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Ymmärsin ja olen samaa mieltä suurimmasta osasta, mutta voit oikein hyvin sanoa vaikka sen Viivi-Pekan muuttaessa, että ei, en auta, en lainaa edes autoani, vaan vuokratkaa keskenänne ajopeli.

Ja sitten säilyttäisin aina sen oman kodin enkä muuttaisi kenenkään kanssa samaan kämppään. Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa järjestellä hyvää elämääni enää niin, että siinä olisi joku ukkeli taas 24/7 paikalla. Molemmat asuvat omissaan ja tavataan kun siltä tuntuu, se riittää. Silloin ukkelin lapsenlapsikin voi mennä ihan rauhassa vaikka viikoksi ukkinsa luokse hoitoon.

Kun se pysyisikin näin.

Mutta se ei pysy.

Kun mies osoittautuu kelvolliseksi muutenkin kuin hauskana seurana, ennen pitkää alkaa suhteeseen aletaan ujuttamaan perheenisän velvollisuuksia. Se tapahtuu vaivihkaa, ilman että mitään pyydetään saati vaaditaan suoraan.

Alkuvaiheessa keskustelu voisikin mennä noin, tai itse asiassa keskustelua ei edes käytäisi. Tuossa vaiheessa se menisi näin:

"Matti hei, meidän pitää perua se meidän mökkireissu kun Viivi-Pekka ja Nico Rastamanga muuttavat yhteiseen kotiin"

"Mutta eikös me sovittu että meidän oma elämä menee edellä"

"No mutku mehän voidaan mennä sinne mökille koska vaan ja tämä on ainutlaatuinen tapahtuma"

"Niin oli puhe edellisen poikaystävän ja sitä edellisen kanssa"

"No mä nyt menen auttamaan kuitenkin. Ja ne tarvisi auton lainaksi kun se Nicon somefirma mihin lainasin ne 20 000 euroa on vähän vaikeuksissa eikä ole varaa vuokrata autoa kun häätkin maksoi 15 000 euroa. Sun ei ole pakko tulla auttamaan"

"Okei, lähden sitten kalastamaan mökille. Onhan tämä ok?"

"On ok."

"Varmasti?"

"On. Mä sanoin jo."

Nyt voit arvata onko se oikeasi ok. Vastaus on: ei ole.

 

Repesin :D

Tuo esimerkkikeskustelu todistaa ettet keksinyt kaikkea, vaan sulla on kokemusta naisten kanssa keskustelemisesta.

Minä taas näin tekstissä vain nyhverö-Nyyssösen, eli miehen, joka on ihan mamman vietävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Ymmärsin ja olen samaa mieltä suurimmasta osasta, mutta voit oikein hyvin sanoa vaikka sen Viivi-Pekan muuttaessa, että ei, en auta, en lainaa edes autoani, vaan vuokratkaa keskenänne ajopeli.

Ja sitten säilyttäisin aina sen oman kodin enkä muuttaisi kenenkään kanssa samaan kämppään. Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa järjestellä hyvää elämääni enää niin, että siinä olisi joku ukkeli taas 24/7 paikalla. Molemmat asuvat omissaan ja tavataan kun siltä tuntuu, se riittää. Silloin ukkelin lapsenlapsikin voi mennä ihan rauhassa vaikka viikoksi ukkinsa luokse hoitoon.

Kun se pysyisikin näin.

Mutta se ei pysy.

Kun mies osoittautuu kelvolliseksi muutenkin kuin hauskana seurana, ennen pitkää alkaa suhteeseen aletaan ujuttamaan perheenisän velvollisuuksia. Se tapahtuu vaivihkaa, ilman että mitään pyydetään saati vaaditaan suoraan.

Alkuvaiheessa keskustelu voisikin mennä noin, tai itse asiassa keskustelua ei edes käytäisi. Tuossa vaiheessa se menisi näin:

"Matti hei, meidän pitää perua se meidän mökkireissu kun Viivi-Pekka ja Nico Rastamanga muuttavat yhteiseen kotiin"

"Mutta eikös me sovittu että meidän oma elämä menee edellä"

"No mutku mehän voidaan mennä sinne mökille koska vaan ja tämä on ainutlaatuinen tapahtuma"

"Niin oli puhe edellisen poikaystävän ja sitä edellisen kanssa"

"No mä nyt menen auttamaan kuitenkin. Ja ne tarvisi auton lainaksi kun se Nicon somefirma mihin lainasin ne 20 000 euroa on vähän vaikeuksissa eikä ole varaa vuokrata autoa kun häätkin maksoi 15 000 euroa. Sun ei ole pakko tulla auttamaan"

"Okei, lähden sitten kalastamaan mökille. Onhan tämä ok?"

"On ok."

"Varmasti?"

"On. Mä sanoin jo."

Nyt voit arvata onko se oikeasi ok. Vastaus on: ei ole.

 

Repesin :D

Tuo esimerkkikeskustelu todistaa ettet keksinyt kaikkea, vaan sulla on kokemusta naisten kanssa keskustelemisesta.

Minä taas näin tekstissä vain nyhverö-Nyyssösen, eli miehen, joka on ihan mamman vietävänä.

Jos olisi, niin olisi suhteessa yhärin kanssa nytkin. Ja luultavasti kirjoittaisi tänne itku kurkussa siitä kuinka kyllä he ovat onnellisia vaikka ongelmia onkin, olan yli vilkuillen ettei rakas saa kiinni palstailusta.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Allekirjoitan naisena tuon kirjoituksesi myös, eli tuo ei päde pelkästään naisiin, joilla on lapsia, vaan myös miehiin, joilla on lapsia. Pikkuhiljaa huomaa maksavansa puolet kaikesta, hoitavansa lapsia, mutta mihinkään ei saa olla mielipidettä. Ei saa komentaa lapsia tai miettiä kodin yhteisiä sääntöjä. Koska silloin on pAhA ÄiTiPuOlI. Eli raha kelpaa, lastenhoito kelpaa ja mielellään myös kodin puunaus ja ruoan laitto. Kunhan suu pysyy kiinni kaikesta, vaikka muksu levittäisi sontaa ympäri kämppää, niin pitää vain hymyillä ja ihastella, miten innovatiivinen ja ekologinen se tuo Pirkko-Petteri onkaan.

Yhden asian korjaan, minä olen aina kaikissa suhteissani ollut se osapuoli, joka on tienannut enemmän. Eli minä olen nostanut miehen elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Ymmärsin ja olen samaa mieltä suurimmasta osasta, mutta voit oikein hyvin sanoa vaikka sen Viivi-Pekan muuttaessa, että ei, en auta, en lainaa edes autoani, vaan vuokratkaa keskenänne ajopeli.

Ja sitten säilyttäisin aina sen oman kodin enkä muuttaisi kenenkään kanssa samaan kämppään. Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa järjestellä hyvää elämääni enää niin, että siinä olisi joku ukkeli taas 24/7 paikalla. Molemmat asuvat omissaan ja tavataan kun siltä tuntuu, se riittää. Silloin ukkelin lapsenlapsikin voi mennä ihan rauhassa vaikka viikoksi ukkinsa luokse hoitoon.

Kun se pysyisikin näin.

Mutta se ei pysy.

Kun mies osoittautuu kelvolliseksi muutenkin kuin hauskana seurana, ennen pitkää alkaa suhteeseen aletaan ujuttamaan perheenisän velvollisuuksia. Se tapahtuu vaivihkaa, ilman että mitään pyydetään saati vaaditaan suoraan.

Alkuvaiheessa keskustelu voisikin mennä noin, tai itse asiassa keskustelua ei edes käytäisi. Tuossa vaiheessa se menisi näin:

"Matti hei, meidän pitää perua se meidän mökkireissu kun Viivi-Pekka ja Nico Rastamanga muuttavat yhteiseen kotiin"

"Mutta eikös me sovittu että meidän oma elämä menee edellä"

"No mutku mehän voidaan mennä sinne mökille koska vaan ja tämä on ainutlaatuinen tapahtuma"

"Niin oli puhe edellisen poikaystävän ja sitä edellisen kanssa"

"No mä nyt menen auttamaan kuitenkin. Ja ne tarvisi auton lainaksi kun se Nicon somefirma mihin lainasin ne 20 000 euroa on vähän vaikeuksissa eikä ole varaa vuokrata autoa kun häätkin maksoi 15 000 euroa. Sun ei ole pakko tulla auttamaan"

"Okei, lähden sitten kalastamaan mökille. Onhan tämä ok?"

"On ok."

"Varmasti?"

"On. Mä sanoin jo."

Nyt voit arvata onko se oikeasi ok. Vastaus on: ei ole.

 

Jaa, mitä väliä sillä on onko asia toiselle ok vai ei? Itse minä ainakin asioistani päätän, joten sanoisin, että menen sinne mökille yksin, pärjäilkää. Olisin tehnyt jo heti alussa selväksi, että kumpikin hoitelee omat menonsa ja kämppänsä, sillä yhteen en muuttaisi.

Menisin muutenkin välillä yksin mökille, sillä olen introvertti ja haluan oma rauhaa ja jos toinen alkaisi asiasta mököttämään, niin se olisi heippa vaan. Valitettavasti oma napa on minulle tärkeämpi kuin toisen napa tai tai toisen navan lapsukaiset, oli heillä mitä huolia vain.

Ole siis aikuinen ja älä mene vain pilllun perässä.

Ja ei

Noin minä nykyään tekisinkin.

Mutta en näe syytä edetä seurustelussa pisteeseen jossa joudun sanomaan suoraan ja mököttäminen alkaa.

Siksi sanon ei naisille joilla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jos itselle toisen lapset edellisestä liitosta on täysin no-no, niin säästyy paljolta surulta kun lopettaa ennenkuin ehtii alkaakaan. Miksi pitkittää väistämätöntä? Vai onko tässä ajatuksena että se toinen oppii rakastamaan niitä lapsia jos vaan antaa mahdollisuuden? No ei opi, ajatellaan nyt vaikka sitä Eerikan äitipuoltakin.

Ymmärrät varmaan, että mainitsemallasi naisella oli jotain ongelmia jo ennen kuin hän tapasi Eerikan isän. Naisen omat lapset oli otettu huostaan. Laajamittainen valehteleminen viittaa jonkinlaiseen häiriötilaan. Kaiken lisäksi osa viranomaisista uskoi naista, kun tämä puhui Eerikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Ymmärsin ja olen samaa mieltä suurimmasta osasta, mutta voit oikein hyvin sanoa vaikka sen Viivi-Pekan muuttaessa, että ei, en auta, en lainaa edes autoani, vaan vuokratkaa keskenänne ajopeli.

Ja sitten säilyttäisin aina sen oman kodin enkä muuttaisi kenenkään kanssa samaan kämppään. Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa järjestellä hyvää elämääni enää niin, että siinä olisi joku ukkeli taas 24/7 paikalla. Molemmat asuvat omissaan ja tavataan kun siltä tuntuu, se riittää. Silloin ukkelin lapsenlapsikin voi mennä ihan rauhassa vaikka viikoksi ukkinsa luokse hoitoon.

Kun se pysyisikin näin.

Mutta se ei pysy.

Kun mies osoittautuu kelvolliseksi muutenkin kuin hauskana seurana, ennen pitkää alkaa suhteeseen aletaan ujuttamaan perheenisän velvollisuuksia. Se tapahtuu vaivihkaa, ilman että mitään pyydetään saati vaaditaan suoraan.

Alkuvaiheessa keskustelu voisikin mennä noin, tai itse asiassa keskustelua ei edes käytäisi. Tuossa vaiheessa se menisi näin:

"Matti hei, meidän pitää perua se meidän mökkireissu kun Viivi-Pekka ja Nico Rastamanga muuttavat yhteiseen kotiin"

"Mutta eikös me sovittu että meidän oma elämä menee edellä"

"No mutku mehän voidaan mennä sinne mökille koska vaan ja tämä on ainutlaatuinen tapahtuma"

"Niin oli puhe edellisen poikaystävän ja sitä edellisen kanssa"

"No mä nyt menen auttamaan kuitenkin. Ja ne tarvisi auton lainaksi kun se Nicon somefirma mihin lainasin ne 20 000 euroa on vähän vaikeuksissa eikä ole varaa vuokrata autoa kun häätkin maksoi 15 000 euroa. Sun ei ole pakko tulla auttamaan"

"Okei, lähden sitten kalastamaan mökille. Onhan tämä ok?"

"On ok."

"Varmasti?"

"On. Mä sanoin jo."

Nyt voit arvata onko se oikeasi ok. Vastaus on: ei ole.

 

Jaa, mitä väliä sillä on onko asia toiselle ok vai ei? Itse minä ainakin asioistani päätän, joten sanoisin, että menen sinne mökille yksin, pärjäilkää. Olisin tehnyt jo heti alussa selväksi, että kumpikin hoitelee omat menonsa ja kämppänsä, sillä yhteen en muuttaisi.

Menisin muutenkin välillä yksin mökille, sillä olen introvertti ja haluan oma rauhaa ja jos toinen alkaisi asiasta mököttämään, niin se olisi heippa vaan. Valitettavasti oma napa on minulle tärkeämpi kuin toisen napa tai tai toisen navan lapsukaiset, oli heillä mitä huolia vain.

Ole siis aikuinen ja älä mene vain pilllun perässä.

Ja ei

Noin minä nykyään tekisinkin.

Mutta en näe syytä edetä seurustelussa pisteeseen jossa joudun sanomaan suoraan ja mököttäminen alkaa.

Siksi sanon ei naisille joilla on lapsia.

Minä sanon naisilleni, että mököttäminen ei ole sallittua minun seurassani, sitä varten täytyy lähteä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodka en tyydy yksinhuoltajiin. M28

Mistä sä sen kuvittelet tietäväsi, onko jollain yksin tai yhteishuoltajuus? Mitä jos tulevaisuudessa jäät itse yksinhuoltajaksi. Taitaa tulla raskaaksi elämä kun sen jälkeen sinuun vain tyydytään paremman puutteessa.

Taidat olla niitä ihmisiä, jotka luulevat, että niitä lapsia vain tulee iän myötä?

Taidat olla niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat elämän aina menevän suunnitelmien mukaan. Mitäpä jos vaimosi kuolee synnytykseen? Tai onnettomuudessa? Siinäpä sitten olet se hyljeksitty yh. Köyhäkin vielä, tuloista riippumatta, koska kyllähän yh nyt on aina köyhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Allekirjoitan naisena tuon kirjoituksesi myös, eli tuo ei päde pelkästään naisiin, joilla on lapsia, vaan myös miehiin, joilla on lapsia. Pikkuhiljaa huomaa maksavansa puolet kaikesta, hoitavansa lapsia, mutta mihinkään ei saa olla mielipidettä. Ei saa komentaa lapsia tai miettiä kodin yhteisiä sääntöjä. Koska silloin on pAhA ÄiTiPuOlI. Eli raha kelpaa, lastenhoito kelpaa ja mielellään myös kodin puunaus ja ruoan laitto. Kunhan suu pysyy kiinni kaikesta, vaikka muksu levittäisi sontaa ympäri kämppää, niin pitää vain hymyillä ja ihastella, miten innovatiivinen ja ekologinen se tuo Pirkko-Petteri onkaan.

Yhden asian korjaan, minä olen aina kaikissa suhteissani ollut se osapuoli, joka on tienannut enemmän. Eli minä olen nostanut miehen elintasoa.

Noinkin voi käydä. Kuulut siihen 1% vähemmistöön.

Tuo on ihan totta. Sinulla ei lopulta ole oikeuksia. Mikä kannattaa muistaa etenkin jos sattuu ystävystymään niihin lapsiin. Koska niinkin pätoivoisia on, että ryhdytään vapaaehtoisesti varaisäksi tai varaäidiksi.

Rahaan liittyy myös yksi hauska piirre. Mikään yhteinen hauska ei ole mahdollista. Vastaus on aina "no ei käy koska minulla ei ole varaa siihen ja siihen". Aina löytyy monimutkainen ketju jossa rahanpuute estää sellaisetkin asiat joihin ei tarvittaisi rahaa (esim. koti on sotkuinen, mökki ei käy kun ei ole varaa palkata siivoojaa).

Siinä onkin sitten valittava. Jääkö yhteinen aika haaveeksi, vai lausutko toivotut sanat "no minä maksan...".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jättäisin yhteydenpidon tuossa vaiheessa ihan siksi, ettei toinen oo vaivautunut lapsesta aiemmin kertomaan. Tulee sellainen olo että on epärehellinen ihminen, tai ei pidä lastaan kovin oleellisena seikkana elämässä.

Muutenkin lapsi muuttaa arkea paljon, joten ymmärrän jos ei joku minun kanssa halua deittailla, koska minulla lapsia

No tuota. Lapsi ei määrittele mua. Olen paljon muutakin kuin äiti. Jos olen treffeillä, haen seuraa itselleni, en isää lapsille. Lapsella on jo isä ja hän viettää yhtä paljon aikaa lapsen kanssa kuin minäkin. Enkä edes muuttaisi yhteen yhdenkään miehen kanssa ennen kun lapsi on muuttanut kotoa, joten mitään uusperhekuvioita ei ole tulossa.

Eli sä et kerro itsestäs muutakaan. Et ammattiasi koska se ei määrittele sua, oot paljon muutakin kuin työntekijä. Harrastuksia et paljasta koska ne ei määrittele sua, oothan sä paaaljon enemmän kuin esim. kuviokellunta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodka en tyydy yksinhuoltajiin. M28

Mistä sä sen kuvittelet tietäväsi, onko jollain yksin tai yhteishuoltajuus? Mitä jos tulevaisuudessa jäät itse yksinhuoltajaksi. Taitaa tulla raskaaksi elämä kun sen jälkeen sinuun vain tyydytään paremman puutteessa.

Taidat olla niitä ihmisiä, jotka luulevat, että niitä lapsia vain tulee iän myötä?

Taidat olla niitä ihmisiä, jotka kuvittelevat elämän aina menevän suunnitelmien mukaan. Mitäpä jos vaimosi kuolee synnytykseen? Tai onnettomuudessa? Siinäpä sitten olet se hyljeksitty yh. Köyhäkin vielä, tuloista riippumatta, koska kyllähän yh nyt on aina köyhä.

Tiesitkö, että kaiken tuon välttää kun ei hanki niitä lapsia?