Miksi peräännyt treffeistä mukavasti sujuneen jutustelun jälkeen, kun toinen kertoo olevansa isä/äiti?

Pitääkö tällaista oikeasti kysellä?

Varmaan siksi, että kyseinen henkilö ei ole kiinnostunut ihmisestä jolla on lapsi/lapsia. Olen itse lapseton enkä halua omia lapsia, mutta en myöskään halua elämääni muiden lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Onko sulla kykyä asettua lapsettoman asemaan ja nähdä se, mitä rajoitteita lapsesi tuovat lapsettoman elämään?

Miksi tätä pitää edes kysyä? Tuo ihan todella hyväksyttävä dealbreaker, ihan samalla tavalla kuin se että toinen joskus tulevaisuudessa haluaa lapsia ja toinen ei. Silloin nuo kaksi ihmistä eivät sovi yhteen.

Ja pliis, kertokaa lapsista jo niissä Tinder-bioissa, säästätte kaikkien aikaa!

t.yhden lapsen sittemmin uudelleen pariutunut vuoroviikkoäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Onko sulla kykyä asettua lapsettoman asemaan ja nähdä se, mitä rajoitteita lapsesi tuovat lapsettoman elämään?

Meidän tapauksessa ei mitään. Näimme täysin lapsettoman ex-kumppanini ehdoilla.

En voisi joutua tuollaiseen tilanteeseen, koska olisin selvittänyt lapsiasian jo viestitellessä.

Oma lapseni on aikuinen. Kun olin yh, seurustelin yh-miehen kanssa jolla oli kaksi suunnilleen saman ikäistä lasta, mutta oli päivänselvää, että emme muuttaisi yhteen niin pitkään kuin jommalla kummalla olisi kotona asuvia lapsia. Se suhde ei sitten niin pitkälle kuitenkaan kestänyt. Sen jälkeen, kun oma lapseni alkoi olla yläasteikäinen (olin itse 38, kun hän meni yläasteelle), en olisi voinut kuvitellakaan enää aloittavani vakavaa suhdetta miehen kanssa, jolla on pienet lapset tai joka vasta haluaa lapsia.

Minusta on täysin ymmärrettävää, että lapsikysymys on todella tärkeä silloin, kun tutustutaan toiseen ihmiseen parisuhdemielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Tämä avasi siinä mielessä silmiä, että itse olisin ollut juuri näitä jotka sanoo etten etsi lapsille toista isää. Enkä omasta mielestä etsi! Mutta kyllä minäkin toivon, että pitkäaikaisessa vakavassa suhteessa eletään ainakin jossain määrin yhteistä elämää. Tuntuisi hankalalta ajatukselta, jos toinen haluaisi elää niinkuin lapseton sinkku kun itsellä kuitenkin niitä lapsia on. Jotenkin yllättänyt tässä ketjussa lukea, miten osa haluaisi pysyä jotenkin täysin irrallaan siitä lapsiarjesta, leikkiä ettei niitä lapsia olisi olemassakaan. En minä näe realistisena sellaista luvata kenellekään, että ikinä ei vahdita yhdessä lastenlapsia tai auteta muutossa. Tosin samalla tavalla tuntemani lapsettomat parit on auttaneet yhdessä kummankin vanhempia, sisaruksia ja muitakin läheisiä. Jotenkin hassua, että lapset olisi tässä poikkeus.

Talousasiat taas erikseen, olen hyvätuloinen enkä tarvitse elättäjää enkä todennäköisesti tule pariutumaan itseäni paremmin tienaavan kanssa. Enkä yhden taloudellisesti hyväksikäyttäneen ja kusettaneen exän jälkeen aio enää koskaan luottaa taloudellisesti toiseen ihmiseen niin paljon, että olen kusessa jos matto vedetäänkin jalkojen alta.

Kiitos rehellisestä vastauksesta.

Noin se todellakin on. Huomaa sanamuoto "toista isää" vrt "uutta isää".

Tuossahan mies on toinen isä lapsille. Täysin kiistatta. Mies osallistuu perheen arkeen tekemällä samoja asioita kuin lasten biologinen isäkin. Väistämättä mukana tulee ainakin jonkinlainen osallistuminen kasvatukseen, ja yleensä myös taloudellinen osallistuminen.

Usein miten yksinhuoltajanaiset menevät vielä tuotakin pidemmälle ja kertovat kuinka he hoitavat omat lapsensa, miehen ei siihen tarvitse osallistua. No ikävä kyllä me miehet ymmärrämme asiat niin kuin ne sanotaan. Meitä ei kiinnosta tulkita että oikei nainen sanoo noin, mutta eihän se tietenkään noin mene. Koska kuka tietää miten se sitten menee, kun tehän olitte yksilöitä eikö niin?

Eli tosiaan, minä olen tehnyt harvinaisen selväksi ettei minkäänlainen lapsiarki kiinnosta. Ja minulle on tehty selväksi ettei se haittaa. Nyt tiedän että kyllä se haittaa, ja jatkossa olen valmis seurustelemaan vain lapsettomien naisten kanssa. Heitä on toki vaikeampia saada. Kun poistetaan sosioekonomiset ja arkeen liittyvät tarpeet, naisten halu seurustella on kummasti vähäisempi.

Tässä sinulla on varmaan mennytkin metsään. En usko, että ne naiset ovat nähneet isyyden olemuksen samoin kuin sinä, jos koet että satunnainen tai edes säännöllinen yhteiseen arkeen osallistuminen tekee sinusta isän. En minä ainakaan koe noin, ja minun on vanhempana vaikea ymmärtää että joku kokee. Kuitenkin jos ajattelee niitä uusioperheitä, joissa molemmilla on jo lapsia, on äärimmäisen harvinaista että niitä kumppanin lapsia ajateltaisiin täysin "omina". Toisin sanoen ymmärretään ehkä paremmin, mitä se isyys ja äitiys todella on ja mitä se ei ole, ja miten valtavasti se vanhemman seurustelukumppanin rooli siitä todellisesta vanhemmuudesta eroaa. Osa lapsettomista ei tätä ehkä hahmota ja kokee tulleensa huijatuksi, kun on luvattu ettei tarvitse alkaa leikkiä vanhempaa.

Ehkä ei pitäisi suoraan puhua mitä haluaa. Ei siitä, haluaako isän tai äidin roolia vai ei, vaan niistä konkreettisista asioista. Ei, en halua millään tavalla osallistua arkeen, en auttaa sinua käytännön asioissa enkä halua että lapsesi vaikuttaa elämäämme millään tavalla. Veikkaan, että noin suoraan esitettynä useimmat lapselliset tajuaa itsekin miten mahdoton yhtälö tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kuinka naiset aina selittää kuinka lapsen saaminen tekee niin empaattiseksi, sympaattiseksi, jumalattareksi, maailman tarkoituksen ymmärtäväksi, suuremman totuuden haltijaksi sun muuta.

Nää somalinaiset 15 lapsen kanssa on varmaan valaistuneempia kuin buddha konsanaan.

En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan mitään tuollaista.

Sitä vastoin uskon että tietyn tyyppiset naiset haluavat lapsia, toisen tyyppiset eivät.

Jokainen voi sitten omiin kokemuksiin peilaten miettiä millaiset.

Ihan kaikkia noita en tunnista, mutta kyllä omalla kohdalla olen huomannut että lapsien saaminen muuttaa mielen maailmaa ja arvojärjestystä elämässä.

Enää ei ole lupaa karsastaa naisen raskausarpia, koska ne ovat "Tiger mom has earned her stripes!"

Mulle tiikerimammat on se kammottavin ihmistyyppi. Ei raskausarpien, vaan henkisten piirteiden vuoksi. Mieluummin sellainen kotikissanainen, jolla ei oo tarvetta ketään raivoisasti puolustaa.

En itsekään ole halunnut lapsettoma puolisoa jolla on lapsia, sillä halusin tulevaisuudessa lapsia, enkä halunnut todellakaan uusperhekuvioita kun ei ole pakko. Nyt meillä on oma ydinperhe ja varmasti jos ero tulisi niin joutuisin pohtimaan uudestaan mitä haluaisin parisuhteelta vai haluaisinko suhdetta lainkaan. Kuitenkaan henkilön kanssa jolla on lapsi et voi saada sitä samaa kaarta seurustelusta, yhteenmuuttamisesta ja matkustelusta ja sen jälkeen kihloista, avioliitosta ja yhteisen lapsiarjen opettelusta ja jännittämisestä mitä toisen lapsettoman kanssa. Se on vähän kerta elämässä mahdollisuus ja hyväksyn myös sen että jos eroaisin niin minun kanssa ei tätä enää toinen kumppani voi mitenkään saada koska omat lapset on jo mukana kuviossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurattaa kuinka naiset aina selittää kuinka lapsen saaminen tekee niin empaattiseksi, sympaattiseksi, jumalattareksi, maailman tarkoituksen ymmärtäväksi, suuremman totuuden haltijaksi sun muuta.

Nää somalinaiset 15 lapsen kanssa on varmaan valaistuneempia kuin buddha konsanaan.

En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan mitään tuollaista.

Sitä vastoin uskon että tietyn tyyppiset naiset haluavat lapsia, toisen tyyppiset eivät.

Jokainen voi sitten omiin kokemuksiin peilaten miettiä millaiset.

Ihan kaikkia noita en tunnista, mutta kyllä omalla kohdalla olen huomannut että lapsien saaminen muuttaa mielen maailmaa ja arvojärjestystä elämässä.

Enää ei ole lupaa karsastaa naisen raskausarpia, koska ne ovat "Tiger mom has earned her stripes!"

Mulle tiikerimammat on se kammottavin ihmistyyppi. Ei raskausarpien, vaan henkisten piirteiden vuoksi. Mieluummin sellainen kotikissanainen, jolla ei oo tarvetta ketään raivoisasti puolustaa.

Monille ihmisille noita raskausarpia tulee ihan murrosiässä tai painonvaihtelun seurauksena ihan sukupuolesta riippumatta. Joten eiköhän ne ole vähän nähty juttu jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Onko sulla kykyä asettua lapsettoman asemaan ja nähdä se, mitä rajoitteita lapsesi tuovat lapsettoman elämään?

Meidän tapauksessa ei mitään. Näimme täysin lapsettoman ex-kumppanini ehdoilla.

Ja sitä katkeruutta purat nyt tähän keskusteluun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Onko sulla kykyä asettua lapsettoman asemaan ja nähdä se, mitä rajoitteita lapsesi tuovat lapsettoman elämään?

Meidän tapauksessa ei mitään. Näimme täysin lapsettoman ex-kumppanini ehdoilla.

Niin, kun sinun ja lastesi ehdoilla näkeminen olisi ollut se oikea tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Onko sulla kykyä asettua lapsettoman asemaan ja nähdä se, mitä rajoitteita lapsesi tuovat lapsettoman elämään?

Meidän tapauksessa ei mitään. Näimme täysin lapsettoman ex-kumppanini ehdoilla.

Älä puhu puppua, sinulla on lapsi ja silloin kun lapsi on luonasi, ette voi nähdä jos toinen ei lapsielämää halua. Vastaavasti lapseton kumppani on vapaampi näkemään seurustelukumppaniaan milloin tahansa. Lapsi on rajoite, miksi vängätä päivänselvää asiaa vastaan?

En usko, että minulla voi kauheasti olla yhteistä ihmisen kanssa, joka on joskus halunnut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Tämä avasi siinä mielessä silmiä, että itse olisin ollut juuri näitä jotka sanoo etten etsi lapsille toista isää. Enkä omasta mielestä etsi! Mutta kyllä minäkin toivon, että pitkäaikaisessa vakavassa suhteessa eletään ainakin jossain määrin yhteistä elämää. Tuntuisi hankalalta ajatukselta, jos toinen haluaisi elää niinkuin lapseton sinkku kun itsellä kuitenkin niitä lapsia on. Jotenkin yllättänyt tässä ketjussa lukea, miten osa haluaisi pysyä jotenkin täysin irrallaan siitä lapsiarjesta, leikkiä ettei niitä lapsia olisi olemassakaan. En minä näe realistisena sellaista luvata kenellekään, että ikinä ei vahdita yhdessä lastenlapsia tai auteta muutossa. Tosin samalla tavalla tuntemani lapsettomat parit on auttaneet yhdessä kummankin vanhempia, sisaruksia ja muitakin läheisiä. Jotenkin hassua, että lapset olisi tässä poikkeus.

Talousasiat taas erikseen, olen hyvätuloinen enkä tarvitse elättäjää enkä todennäköisesti tule pariutumaan itseäni paremmin tienaavan kanssa. Enkä yhden taloudellisesti hyväksikäyttäneen ja kusettaneen exän jälkeen aio enää koskaan luottaa taloudellisesti toiseen ihmiseen niin paljon, että olen kusessa jos matto vedetäänkin jalkojen alta.

Kiitos rehellisestä vastauksesta.

Noin se todellakin on. Huomaa sanamuoto "toista isää" vrt "uutta isää".

Tuossahan mies on toinen isä lapsille. Täysin kiistatta. Mies osallistuu perheen arkeen tekemällä samoja asioita kuin lasten biologinen isäkin. Väistämättä mukana tulee ainakin jonkinlainen osallistuminen kasvatukseen, ja yleensä myös taloudellinen osallistuminen.

Usein miten yksinhuoltajanaiset menevät vielä tuotakin pidemmälle ja kertovat kuinka he hoitavat omat lapsensa, miehen ei siihen tarvitse osallistua. No ikävä kyllä me miehet ymmärrämme asiat niin kuin ne sanotaan. Meitä ei kiinnosta tulkita että oikei nainen sanoo noin, mutta eihän se tietenkään noin mene. Koska kuka tietää miten se sitten menee, kun tehän olitte yksilöitä eikö niin?

Eli tosiaan, minä olen tehnyt harvinaisen selväksi ettei minkäänlainen lapsiarki kiinnosta. Ja minulle on tehty selväksi ettei se haittaa. Nyt tiedän että kyllä se haittaa, ja jatkossa olen valmis seurustelemaan vain lapsettomien naisten kanssa. Heitä on toki vaikeampia saada. Kun poistetaan sosioekonomiset ja arkeen liittyvät tarpeet, naisten halu seurustella on kummasti vähäisempi.

Tässä sinulla on varmaan mennytkin metsään. En usko, että ne naiset ovat nähneet isyyden olemuksen samoin kuin sinä, jos koet että satunnainen tai edes säännöllinen yhteiseen arkeen osallistuminen tekee sinusta isän. En minä ainakaan koe noin, ja minun on vanhempana vaikea ymmärtää että joku kokee. Kuitenkin jos ajattelee niitä uusioperheitä, joissa molemmilla on jo lapsia, on äärimmäisen harvinaista että niitä kumppanin lapsia ajateltaisiin täysin "omina". Toisin sanoen ymmärretään ehkä paremmin, mitä se isyys ja äitiys todella on ja mitä se ei ole, ja miten valtavasti se vanhemman seurustelukumppanin rooli siitä todellisesta vanhemmuudesta eroaa. Osa lapsettomista ei tätä ehkä hahmota ja kokee tulleensa huijatuksi, kun on luvattu ettei tarvitse alkaa leikkiä vanhempaa.

Ehkä ei pitäisi suoraan puhua mitä haluaa. Ei siitä, haluaako isän tai äidin roolia vai ei, vaan niistä konkreettisista asioista. Ei, en halua millään tavalla osallistua arkeen, en auttaa sinua käytännön asioissa enkä halua että lapsesi vaikuttaa elämäämme millään tavalla. Veikkaan, että noin suoraan esitettynä useimmat lapselliset tajuaa itsekin miten mahdoton yhtälö tuo on.

Tuo  jolle vastasit sanoi että oli jo tehnyt kumppaneilleen selväksi, että minkäänlainen lapsiarki ei kiinnosta. Niaset eivät kuitenkaan olleet tätä ymmärtäneet. Minusta "minkäänlainen lapsiarki ei kiinnosta" voidaan tulkita ainoastaan niin, että silloin kun lapset ovat äidillään, mies on muualla. Ja usein tällainen mies löytää niillä naisen lapisiviikoilla itselleen muuta seuraa. Älkää ihan turhaan hakatko päätä seinään siellä deittailumaailmassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Onko sulla kykyä asettua lapsettoman asemaan ja nähdä se, mitä rajoitteita lapsesi tuovat lapsettoman elämään?

Meidän tapauksessa ei mitään. Näimme täysin lapsettoman ex-kumppanini ehdoilla.

Ja sitä katkeruutta purat nyt tähän keskusteluun?

Joo, olen ehkä vähän katkera menetetystä vuosikymmenestä väärän ihmisen kanssa, varsinkin kun se olisi helposti vältettävissä sillä että hän olisi jättänyt mut tapaamatta alun alkaen koska ei halua lapsia elämäänsä. Toisaalta olen onnellinen koska nyt tiedän mitä asioita arvostan kumppanissa ja mitä en itse aio enää koskaan sietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai että se jos ei halua lapsia tai varsinkaan muiden lapsia tarkoittaa että tuijottaa omaan napaansa. Ymmärrä jo että sinun lapsesi ei tule kellekään vieraalle ihmiselle olemaan erityisen tärkeä ja vaikka oppisi sietämään lapsiasi, valitsisi milloin vaan tilanteen jossa heitä ei ole.

Ymmärsit väärin. Tarkoitin ihan yleistä kykyä asettua toisen asemaan, nähdä asioita muistakin kuin omasta vinkkelistä, kyky tehdä kompromisseja, olla kiinnostunut jostain muustakin kuin omasta navasta ja omista intresseistä, halua että toisellakin on hyvä olla. Jne. Ei liittynyt mitenkään lapsiin.

Tarkoittaako tämä sitä, että lisääntyneet ovat ennen niitä lapsiaan vielä itsekeskeisempiä ja empatiakyvyttömiä kuin mitä ovat lisääntymisen jälkeen? Ovat kurjaa porukkaa jotka pyrkivät jalostamaan itseään lisääntymällä?

Ainakin exäni kohdalla olen sitä mieltä että hän on lapseton hyvästä syystä. Todellakin erittäin hyvä asia että ei ole lisääntynyt! Sitä vastoin nykyinen miesystäväni on sekä paras isä että paras mies jonka tunnen.

Hieman ohis mutta muutama tuntematon aivan sietämättömän itsekäs vela-ihminen on minulle loukkaantunut verisesti kun olen hienovaraisesti maininnut, että ihanaa kun nykyään ei edes oleteta kaikkien haluavan lapsia, kun ei se kaikille sovi. Tämä siis jatkona keskusteluihin, joissa he ovat kovaan ääneen julistaneet kuinka ällöttävää on että lisääntyminen on joku oletus. Nykyään se ei onneksi ole!

En treffaile mutta minua ei kiinnosta olla äiti ja olen siksi lapseton. Olisi tässä tilanteessa aika typerää hankkia puoliso, jonka mukana tulisivat myös lapset.

Jos et kerro noin oleellisesta asiasta etukäteen, mitä muuta mahdat salailla?

Lapsellisilla ja lapsettomilla (jos puhutaan veloista) erilaiset intressit ja arvot. Ei ole hyvä lähtökohta suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Tämä avasi siinä mielessä silmiä, että itse olisin ollut juuri näitä jotka sanoo etten etsi lapsille toista isää. Enkä omasta mielestä etsi! Mutta kyllä minäkin toivon, että pitkäaikaisessa vakavassa suhteessa eletään ainakin jossain määrin yhteistä elämää. Tuntuisi hankalalta ajatukselta, jos toinen haluaisi elää niinkuin lapseton sinkku kun itsellä kuitenkin niitä lapsia on. Jotenkin yllättänyt tässä ketjussa lukea, miten osa haluaisi pysyä jotenkin täysin irrallaan siitä lapsiarjesta, leikkiä ettei niitä lapsia olisi olemassakaan. En minä näe realistisena sellaista luvata kenellekään, että ikinä ei vahdita yhdessä lastenlapsia tai auteta muutossa. Tosin samalla tavalla tuntemani lapsettomat parit on auttaneet yhdessä kummankin vanhempia, sisaruksia ja muitakin läheisiä. Jotenkin hassua, että lapset olisi tässä poikkeus.

Talousasiat taas erikseen, olen hyvätuloinen enkä tarvitse elättäjää enkä todennäköisesti tule pariutumaan itseäni paremmin tienaavan kanssa. Enkä yhden taloudellisesti hyväksikäyttäneen ja kusettaneen exän jälkeen aio enää koskaan luottaa taloudellisesti toiseen ihmiseen niin paljon, että olen kusessa jos matto vedetäänkin jalkojen alta.

Siinä on ero kuitenkin, auttaako vanhempiaan vai lapsiaan. Mulle pohjimmiltaan kyse on siitä, että ihmisellä, jolla on lapsia, se vanhemmuus on osa identiteettiä. Mun identiteetissä ei ole sitä puolta ja se tekee meistä ihmisinä hyvin erilaisia.

Joo ilman muuta ja kunnioitan tätä näkemystä täysin. Viittasinkin niihin, jotka itse alkavat seukkaamaan lapsellisen kanssa ja sitten hermostuvat jos joutuvat auttamaan käytännön asioissa. Se, ettei alunperinkään halua ihmistä joka on tehnyt lapsia on minusta täysin ymmärrettävää. Se ei, että anoppia voi auttaa muutossa mutta kumppanin lasta ei.