Miksi peräännyt treffeistä mukavasti sujuneen jutustelun jälkeen, kun toinen kertoo olevansa isä/äiti?

Vierailija kirjoitti:

Katsos, eivät yksinhuoltajanaiset mitään hölmöjä ole.

He tietävät lasten olevan hidaste parisuhdemarkkinoilla, ja toisaalta heillä on tarpeita. Tästä seuraa kaksi asiaa: kovemmat pariutumishalut ja suurempi valmius miehen miellyttämisessä. Kun mies tapaa yksinhuoltajan joka on häntä heikommassa sosioekonomisessa asemassa ja toivoisi parempaa, alkuun mies tuntee elävänsä herroiksi kun nainen tarjoaa ruokaa ja on miehelle niin paljon mukavampi kuin lapsettomat naiset joiden huomiosta piti taistella kynsin hampain täydellisellä viettelysuorituksella.

Se mitä mieheltä toivotaan, tulee myöhemmin. Sitä ei koskaan vaadita suoraan, vaan kaikki tapahtuu vaivihkaa ja sitä kautta että kieltäytymällä olisit m*lkvisti. Vaikka kuinka olisi sovittu alussa ettei sinulla ole ko. velvollisuuksia.

Ansaan on helppo mennä.

Toim. huom. on myös yksinhuoltajia joilla on pinkka kasassa. Mutta he harvoin haluavat pariutua, ellei mies sitten ole todella huipputasoa (myös) ulkonäön ja aseman suhteen.

Hyvä analyysi. Varmaan sama juttu sukupuolet toisinpäin.

?

Lisää kommentteja?

Ketään.?

Kyllä lapset ovat dealbraker, jos ovat alaikäisiä, tai siis asuvat kotona. Oman ikäluokkani (N36) miehiä treffaillessa niin todennäköisesti on.

Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä halua lapsia arkeeni enkä näinollen missään nimessä äitipuoleksi ja lapsenvahdiksi.

Ihminen, jolla on lapsia tulee pakettina, kuinka moni hyväksyisi sen, että kieltäytyisin tapaamasta miestä ollenkaan silloin, kun lapset ovat hänen luonaan. Erilliset asunnot meillä pitäisi olla, koska en halua lapsia kotiini, siis pieniä lapsia sotkemaan.

Ei vain yksinkertaisesti toimisi, joten lopettaisin sellaisen miehen tapailun heti alkuunsa.

Minulla on tapana puhua lapsiasiasta hyvin aikaisessa vaiheessa, sillä en tosiaan halua lapsia ja edellytys suhteen syntymiselle on ettei mieskään halua lapsia.

?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset ovat dealbraker, jos ovat alaikäisiä, tai siis asuvat kotona. Oman ikäluokkani (N36) miehiä treffaillessa niin todennäköisesti on.

Olen vapaaehtoisesti lapseton, enkä halua lapsia arkeeni enkä näinollen missään nimessä äitipuoleksi ja lapsenvahdiksi.

Ihminen, jolla on lapsia tulee pakettina, kuinka moni hyväksyisi sen, että kieltäytyisin tapaamasta miestä ollenkaan silloin, kun lapset ovat hänen luonaan. Erilliset asunnot meillä pitäisi olla, koska en halua lapsia kotiini, siis pieniä lapsia sotkemaan.

Ei vain yksinkertaisesti toimisi, joten lopettaisin sellaisen miehen tapailun heti alkuunsa.

Minulla on tapana puhua lapsiasiasta hyvin aikaisessa vaiheessa, sillä en tosiaan halua lapsia ja edellytys suhteen syntymiselle on ettei mieskään halua lapsia.

Toimintasi on läpinäkyvää ja säästää kaikkia osapuolia sydänsuruilta. Fiksua.

Ymmärrän itse erittäin hyvin 3 lapsen äitinä ettei joku haluaisi elämäntilanteen eroavaisuuden takia kanssani seurustella/tapailla, mutta sitä en ymmärrä miten edes tapaamiseen päädyttäisiin? Eikö nämä nyt ihan missä vaan Tinderkuviossa käy selväksi jo alkuun kun aikuisista ihmisistä on kyse.

Itse joku aika eron jälkeen aloin tapailla nuorempaa miestä jolla ei ole lapsia ja hän heti alkuun sanoi että vaikka tykkää minusta ja haluaa tavata säännöllisesti niin parisuhde ei ole mahdollinen. Se oli mulle täysin ok ja itsekin halusin silloin tuollaista kevyempää suhdetta, sovimme kuitenkin että ei tavata muita. Niin vaan kävi et kun reilu vuosi tällä tavalla mentiin, kumpikin oli aivan umpirakastunut toiseen ja homma muuttui seurusteluksi. Lapset jo isoja teinejä ja mies tavannut heitäkin useamman kerran, mutta jatkamme erillään asumista kunnes he ovat omillaan.