Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko puolisolle kertoa kaikkia asioita perhetaustasta?
05.09.2023 |
Mitkä on sellaisia että mitä pitäisi ehdottomasti kertoa?
Mietin kertoisinko yhtä asiaa. Se ei suoraan liity suhteeseemme mitenkään, eikä asialla ole enää oikeastaan mitään merkitystä. Minulla ja sisaruksellani on siis eri isät.
Kommentit (353)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Keneltä kysyt? Minä vastaan että elämäni on ollut melko hyvä ja tavallinen. Jos vanhemmista aletaan puhua niin totta kai kerron oikeista vanhemmistani, mahdollisesti myös sisaruksistani.
No uudelta kumppanilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelisin suuresti, jos perusasioita ei kerrottaisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.
No eihän siitä tarvitse sen enempää kertoa kuin se, että et tiedä bioisästäsi mitään ja olet aina kokenut adoptiovanhempasi omiksi vanhemmiksi. Kyllä mäkin ole kertonut miehelle paljon lapsuuden asioita kuten sen, että en koskaan tavannut vaariani, koska hän kuoli ennen syntymääni tai että lapsena toiveammattini oli kampaaja ja koulun jälkeen äiti teki mulle aina leipää ja kaakaota. Mielestäni on varsin normaalia, että kerrotaan siitä mitä lapsuudessa tai nuoruudessa on tapahtunut kumppanille vaikka se kumppani ei välttämättä aina teekään sillä tiedolla mitään. Enemmän on kyse siitä, että tutustutaan siihen toiseen ihmiseen syvemmin ja halutaan kuulla tämän elämäntarina, koska rakastetaan tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.
No eihän siitä tarvitse sen enempää kertoa kuin se, että et tiedä bioisästäsi mitään ja olet aina kokenut adoptiovanhempasi omiksi vanhemmiksi. Kyllä mäkin ole kertonut miehelle paljon lapsuuden asioita kuten sen, että en koskaan tavannut vaariani, koska hän kuoli ennen syntymääni tai että lapsena toiveammattini oli kampaaja ja koulun jälkeen äiti teki mulle aina leipää ja kaakaota. Mielestäni on varsin normaalia, että kerrotaan siitä mitä lapsuudessa tai nuoruudessa on tapahtunut kumppanille vaikka se kumppani ei välttämättä aina teekään sillä tiedolla mitään. Enemmän on kyse siitä, että tutustutaan siihen toiseen ihmiseen syvemmin ja halutaan kuulla tämän elämäntarina, koska rakastetaan tätä.
Enhän minä voisi sellaista kertoa, koska minulla ei ole mitään adoptiovanhempia, vaan äiti ja isä jotka ovat omia vanhempiani. Äiti on myös biologinen vanhempi, isä on adoptoinut minut.
Kyllä me puhutaan puolison kanssa paljonkin esimerkiksi lapsuudesta. Minä olen kertonut esimerkiksi missä matkustettiin lomilla ja mitä tein vanhempien ja sisarusten kanssa, sekä mitä harrastin lapsena. Ihan normijuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.
Miten nin valehtelisit, jos vaan kerrot mitä tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.
Miten nin valehtelisit, jos vaan kerrot mitä tiedät?
Vaikea kertoa mitään kun ei tiedä heistä oikeastaan mitään. Jos alkaisin arvailla sitä mitä olen joskus kuullut niin todennäköisesti väärin menisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.
No eihän siitä tarvitse sen enempää kertoa kuin se, että et tiedä bioisästäsi mitään ja olet aina kokenut adoptiovanhempasi omiksi vanhemmiksi. Kyllä mäkin ole kertonut miehelle paljon lapsuuden asioita kuten sen, että en koskaan tavannut vaariani, koska hän kuoli ennen syntymääni tai että lapsena toiveammattini oli kampaaja ja koulun jälkeen äiti teki mulle aina leipää ja kaakaota. Mielestäni on varsin normaalia, että kerrotaan siitä mitä lapsuudessa tai nuoruudessa on tapahtunut kumppanille vaikka se kumppani ei välttämättä aina teekään sillä tiedolla mitään. Enemmän on kyse siitä, että tutustutaan siihen toiseen ihmiseen syvemmin ja halutaan kuulla tämän elämäntarina, koska rakastetaan tätä.
Enhän minä voisi sellaista kertoa, koska minulla ei ole mitään adoptiovanhempia, vaan äiti ja isä jotka ovat omia vanhempiani. Äiti on myös biologinen vanhempi, isä on adoptoinut minut.
Kyllä me puhutaan puolison kanssa paljonkin esimerkiksi lapsuudesta. Minä olen kertonut esimerkiksi missä matkustettiin lomilla ja mitä tein vanhempien ja sisarusten kanssa, sekä mitä harrastin lapsena. Ihan normijuttuja.
Toki oma valintasi, mutta en silti ymmärrä miksi et kertoisi haluaisi kertoa siitä, että isäsi halusi adoptoida sinut ja miten hyvin kaikki on mennyt. Jos jossain vaihetta suhdetta adoptio tulee yleisellä tasolla esille tai vaikka miehenne kanssa joku päivä harkitsette itse adoptiota, etkö silloinkaan kertoisi että sinut on adoptoitu? Jos asia tulee jotain muuta kautta esille saattaa miehesi pitää tätä kummallisena asiana, että et ole kertonut hänelle asiasta aikasemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.
Miten nin valehtelisit, jos vaan kerrot mitä tiedät?
Vaikea kertoa mitään kun ei tiedä heistä oikeastaan mitään. Jos alkaisin arvailla sitä mitä olen joskus kuullut niin todennäköisesti väärin menisi.
No sitten sanot miten asiat ovat. MIksi ihmeesä alkaisit arvailla jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.
Miten nin valehtelisit, jos vaan kerrot mitä tiedät?
Vaikea kertoa mitään kun ei tiedä heistä oikeastaan mitään. Jos alkaisin arvailla sitä mitä olen joskus kuullut niin todennäköisesti väärin menisi.
Yritätkö nyt tehdä asioista vaikeampaa mitä ne oikeastaan on? Kerrot vaan sen mitä tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.
No eihän siitä tarvitse sen enempää kertoa kuin se, että et tiedä bioisästäsi mitään ja olet aina kokenut adoptiovanhempasi omiksi vanhemmiksi. Kyllä mäkin ole kertonut miehelle paljon lapsuuden asioita kuten sen, että en koskaan tavannut vaariani, koska hän kuoli ennen syntymääni tai että lapsena toiveammattini oli kampaaja ja koulun jälkeen äiti teki mulle aina leipää ja kaakaota. Mielestäni on varsin normaalia, että kerrotaan siitä mitä lapsuudessa tai nuoruudessa on tapahtunut kumppanille vaikka se kumppani ei välttämättä aina teekään sillä tiedolla mitään. Enemmän on kyse siitä, että tutustutaan siihen toiseen ihmiseen syvemmin ja halutaan kuulla tämän elämäntarina, koska rakastetaan tätä.
Enhän minä voisi sellaista kertoa, koska minulla ei ole mitään adoptiovanhempia, vaan äiti ja isä jotka ovat omia vanhempiani. Äiti on myös biologinen vanhempi, isä on adoptoinut minut.
Kyllä me puhutaan puolison kanssa paljonkin esimerkiksi lapsuudesta. Minä olen kertonut esimerkiksi missä matkustettiin lomilla ja mitä tein vanhempien ja sisarusten kanssa, sekä mitä harrastin lapsena. Ihan normijuttuja.
Toki oma valintasi, mutta en silti ymmärrä miksi et kertoisi haluaisi kertoa siitä, että isäsi halusi adoptoida sinut ja miten hyvin kaikki on mennyt. Jos jossain vaihetta suhdetta adoptio tulee yleisellä tasolla esille tai vaikka miehenne kanssa joku päivä harkitsette itse adoptiota, etkö silloinkaan kertoisi että sinut on adoptoitu? Jos asia tulee jotain muuta kautta esille saattaa miehesi pitää tätä kummallisena asiana, että et ole kertonut hänelle asiasta aikasemmin.
Minulla ei ole sen kummempaa tarvetta kertoa että isäni halusi adoptoida minut kuin että äitini halusi hankkia minut. Mieskään ei ole koskaan ainakaan muistaakseni kertonut miten hänen vanhempansa halusivat hankkia hänet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.
Miten nin valehtelisit, jos vaan kerrot mitä tiedät?
Vaikea kertoa mitään kun ei tiedä heistä oikeastaan mitään. Jos alkaisin arvailla sitä mitä olen joskus kuullut niin todennäköisesti väärin menisi.
No sitten sanot miten asiat ovat. MIksi ihmeesä alkaisit arvailla jotain?
Miksi kertoa erikseen ettei tiedä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on jatetty kertomatta kuka oma oikea isoisani oli. Siis lapsena ja nuorena juttu oli vaan etta isa ei muka tiennyt kuka hanen isansa oli, oli siis avioton lapsi. Vaan vasta viisikymppisena sain tietaa kaukaisen sukulaisen kautta edes jotain tuosta nuorena kuolleesta isoisasta. Isani oli kylla nuo tiedot elaessaan saanut, jopa aitini tiesi, mutta minulle ei kerrottu. Minulla on siis sukulaisia joista en tieda mitaan ja todella olisin toivonut etta noinkin tarkea asia olisi kerrottu. Joskus mietin olisivatko nuo sukulaiset kiinnostuneita tietamaan etta kauan sitteen kuolleella miehella on elossa oleva lapsenlapsi.
Ei kannattaisi salailla tuollaisia asioita, se tuottaa vaan murhetta ja ihmettelya jalkipolville.
Miksi adoptoiduille aina vaaditaan enemmän selvittelyä perhetaustasta?
Tässäkin keskustelussa adoptoidulla tuntuu olevan suoranainen velvollisuus kertoa muille siitä että on adoptoitu. Miksi? Eihän biologisten vanhempiensa kanssa asuneetkaan joudu selvittelemään että joo, mun vanhemmat hankki minut pas-menetelmällä kun olivat niin kauan lasta toivoneet ja turhaan yrittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi adoptoiduille aina vaaditaan enemmän selvittelyä perhetaustasta?
Tässäkin keskustelussa adoptoidulla tuntuu olevan suoranainen velvollisuus kertoa muille siitä että on adoptoitu. Miksi? Eihän biologisten vanhempiensa kanssa asuneetkaan joudu selvittelemään että joo, mun vanhemmat hankki minut pas-menetelmällä kun olivat niin kauan lasta toivoneet ja turhaan yrittäneet.
Nyt puhutaan kuitenkin sen adoptoidun kumppanin puolisosta, josta tulee itsestäänkin osa sitä adoptoidun perhettä avioliiton kautta. Kyllä mielestäni aivan luonnollista, että näin läheiselle ihmiselle kerrotaan tuommoinen asia. Aivan eri asia sitten vieraammat ihmiset, joille asia ei tietysti mitenkään kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi adoptoiduille aina vaaditaan enemmän selvittelyä perhetaustasta?
Tässäkin keskustelussa adoptoidulla tuntuu olevan suoranainen velvollisuus kertoa muille siitä että on adoptoitu. Miksi? Eihän biologisten vanhempiensa kanssa asuneetkaan joudu selvittelemään että joo, mun vanhemmat hankki minut pas-menetelmällä kun olivat niin kauan lasta toivoneet ja turhaan yrittäneet.
Nyt puhutaan kuitenkin sen adoptoidun kumppanin puolisosta, josta tulee itsestäänkin osa sitä adoptoidun perhettä avioliiton kautta. Kyllä mielestäni aivan luonnollista, että näin läheiselle ihmiselle kerrotaan tuommoinen asia. Aivan eri asia sitten vieraammat ihmiset, joille asia ei tietysti mitenkään kuulu.
Mutta miksi vain sen adoptoidun pitäisi kertoa kumppanille taustaansa? Miksei sen hedelmöityshoitoja avulla alkunsa saaneen biologisten vanhempiensa kanssa eläneen puolison?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MItä vastaat, kun kysyn, että millainen elämä sinulla on ollut ja millainen lähisuku? Valehteletko sitä sun tätä sitten?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.
No eihän siitä tarvitse sen enempää kertoa kuin se, että et tiedä bioisästäsi mitään ja olet aina kokenut adoptiovanhempasi omiksi vanhemmiksi. Kyllä mäkin ole kertonut miehelle paljon lapsuuden asioita kuten sen, että en koskaan tavannut vaariani, koska hän kuoli ennen syntymääni tai että lapsena toiveammattini oli kampaaja ja koulun jälkeen äiti teki mulle aina leipää ja kaakaota. Mielestäni on varsin normaalia, että kerrotaan siitä mitä lapsuudessa tai nuoruudessa on tapahtunut kumppanille vaikka se kumppani ei välttämättä aina teekään sillä tiedolla mitään. Enemmän on kyse siitä, että tutustutaan siihen toiseen ihmiseen syvemmin ja halutaan kuulla tämän elämäntarina, koska rakastetaan tätä.
Enhän minä voisi sellaista kertoa, koska minulla ei ole mitään adoptiovanhempia, vaan äiti ja isä jotka ovat omia vanhempiani. Äiti on myös biologinen vanhempi, isä on adoptoinut minut.
Kyllä me puhutaan puolison kanssa paljonkin esimerkiksi lapsuudesta. Minä olen kertonut esimerkiksi missä matkustettiin lomilla ja mitä tein vanhempien ja sisarusten kanssa, sekä mitä harrastin lapsena. Ihan normijuttuja.
Toki oma valintasi, mutta en silti ymmärrä miksi et kertoisi haluaisi kertoa siitä, että isäsi halusi adoptoida sinut ja miten hyvin kaikki on mennyt. Jos jossain vaihetta suhdetta adoptio tulee yleisellä tasolla esille tai vaikka miehenne kanssa joku päivä harkitsette itse adoptiota, etkö silloinkaan kertoisi että sinut on adoptoitu? Jos asia tulee jotain muuta kautta esille saattaa miehesi pitää tätä kummallisena asiana, että et ole kertonut hänelle asiasta aikasemmin.
Minulla ei ole sen kummempaa tarvetta kertoa että isäni halusi adoptoida minut kuin että äitini halusi hankkia minut. Mieskään ei ole koskaan ainakaan muistaakseni kertonut miten hänen vanhempansa halusivat hankkia hänet.
Näin minäkin ajattelen. Adoptio on vain yksi keino hankkia lapsia, eikä se sen kummempi keino ole.
En kertoisi sellaiselle ihmisille joka suhtautuu adoptioon niin kuin jotkut täällä. En ylipäätänsä haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa.
Meillä syntyi aikoinaan jopa riita miehen kanssa siitä kun tämä sai kuulla että olen adoptoitu. Itse tietoon hän suhtautui ihan ok, mutta kun oli saanut kuulla asiasta, hän alkoi vähätellä vanhempiani ja painostaa minua ottamaan yhteyttä biologisen isän perheeseen. Hän ei lainkaan voinut käsittää, että nämä olivat minulle täysin vieraita ihmisiä. Sama kuin minä olisin painostanut häntä ottamaan yhteyttä hänen serkkunsa, joten hän ei ollut ikinä tavannut. Tosi raskasta. Ymmärrän siis oikein hyvin ettei kaikki halua kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi adoptoiduille aina vaaditaan enemmän selvittelyä perhetaustasta?
Tässäkin keskustelussa adoptoidulla tuntuu olevan suoranainen velvollisuus kertoa muille siitä että on adoptoitu. Miksi? Eihän biologisten vanhempiensa kanssa asuneetkaan joudu selvittelemään että joo, mun vanhemmat hankki minut pas-menetelmällä kun olivat niin kauan lasta toivoneet ja turhaan yrittäneet.
Nyt puhutaan kuitenkin sen adoptoidun kumppanin puolisosta, josta tulee itsestäänkin osa sitä adoptoidun perhettä avioliiton kautta. Kyllä mielestäni aivan luonnollista, että näin läheiselle ihmiselle kerrotaan tuommoinen asia. Aivan eri asia sitten vieraammat ihmiset, joille asia ei tietysti mitenkään kuulu.
Mutta miksi vain sen adoptoidun pitäisi kertoa kumppanille taustaansa? Miksei sen hedelmöityshoitoja avulla alkunsa saaneen biologisten vanhempiensa kanssa eläneen puolison?
No eikö kaikki kerro taustastaan? Mistä joku edes tietää, että on saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla, jos vanhemmat eivät kerro?
Silloinhan minä vasta valehtelisinkin jos alkaisin kertoa bioisästä ja hänen perheestään, joista en tiedä mitään. Omista vanhemmistani luonnollisesti kertoisin. Elämässäni on, usko tai älä, muitakin asioita kuin aikoinaan tapahtunut adoptio.