Tarvitseeko puolisolle kertoa kaikkia asioita perhetaustasta?

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö kertoa jos on joutunut perheenjäsenen hyväksikäyttämäksi?

No olisihan tuokin hyvä tietää, niin ymmärtää vähän enemmän asioista. Miksi tuollaista edes salaisi rakkaalta kumppanilta? 

Vierailija kirjoitti:

Olen yhdelle kumppanille kertonut että isäni ei ole biologinen isäni. Ei olisi pitänyt. Siitä seurasi, että tämä alkoi kutsua isääni nimityksellä isäpuoli, kyllä, myös muiden kuullen, vaikka ihan hyvin tiesi että tämä oli minulle isä sekä sosiaalisesti että juridisesti. Yritti myös puhua biologisesta isästäni "oikeana" isänä.

Näitä biologiapakottajia tuntuu riittävän. Vissiin se siitä seuraa kun elelee tarpeeksi pää omassa hanurissa, että kaikkien pitäisi olla samanlaista kuin itsellä.

Näiden valopäiden mielestä varmaan kumppanille pitää kertoa isin impotenssista ja äidin hedelmättömyydestä.

Edelleen odottelen vastausta siihen, miksi on niin tärkeää kertoa kumppanille että isäni ei ole biologinen isäni.

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö kertoa jos on joutunut perheenjäsenen hyväksikäyttämäksi?

No tuommoisesta nyt ainakin kertoisin aivan ehdottomasti. Ensinnäkin se antaa selvennyksen kumppanille siitä miksi et halua olla tekemisissä kyseisen henkilön kanssa ja etenkin jos teille tulee lapsia niin selittää miksi niitä ei voi päästää tuon ihmisen lähelle. Toiseksi se kumppani pystyy olemaan myös tukenasi jos sulla on vielä tähän asiaan liittyviä traumoja kuten monella hyväksikäytetyllä varmasti on. En näe ainuttakaan syytä miksi tämmöisestä asiasta ei voisi kertoa kumppanille. Se miten kumppani suhtautuu asiaan kertoo myös hyvin paljon siitä onko ylipäätään semmoinen ihminen, jonka kanssa haluaa olla yhdessä. Kuka tahansa normaali ihminen suhtautuu tuollaiseen asiaan myötätunnolla ja jos ei suhtaudu niin on hyvä, että pääset eroon tästä henkilöstä.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen odottelen vastausta siihen, miksi on niin tärkeää kertoa kumppanille että isäni ei ole biologinen isäni.

Samasta syystä, että oli tärkeää kertoa sinulle, ettei isäsi ole biologinen isäsi. Ja oli tärkeä kertoa muille lapsuudenperheesi jäsenille.

Puolison pitäisi olla läheisin omainen ja tuollainen tieto kuuluu hänelle sinun lähimpänä ihmisenä ihan kuten se kuuluu vaikkapa mahdollisille sisaruksillesi.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen odottelen vastausta siihen, miksi on niin tärkeää kertoa kumppanille että isäni ei ole biologinen isäni.

Odottelen vastausta siihen, miksi et haluaisi kertoa. Adoptointi on aika merkittävä tapahtuma ihmisen elämässä ja yleensä isot ja tärkeät tapahtumat halutaan jakaa kumppanin kanssa ja näistä kertominen voi lisätä läheisyyttä sen kumppanin kanssa. Etenkin siinä vaiheessa kun alatte lapsia tekemään niin on myös hyvä tietää esimerkiksi perinnöllisistä sairauksista.

Ei ihan kaikkea tarvitse.

Jos siskosi isä on joku muu, niin eihän asia edes suoraan liity teidän perheeseen, varsinkaan puolisosi tai lapsiinne.

Itse en ole kertonut sitä että setäni oli hiv-positiivinen ja kuolinsyy aids, tämä tapahtui silloin kun olin itse ollut pieni. Ei se edes mikään varsinainen salaisuus ole, eipähän vaan ole tullut puheeksi. Toki mies tietää että minulla on ollut setä joka on kuollut, mutta luulee että välitön kuolinsyy oli se mikä se oli, ei tiedä että sen aiheutti aids.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen odottelen vastausta siihen, miksi on niin tärkeää kertoa kumppanille että isäni ei ole biologinen isäni.

Siksi, että avoimuus on hyvä ja tärkeä juttu parisuhteessa, tai siis ei sinulle, mutta vastaankin omasta puolestani. Ihan samoin olen kertonut kumppanilleni, että olen syntynyt Rovaniemellä, olisihan se outoa, että olisin sanonut syntyneeni Kajaanissa (jonne muutimme  ollessani 1v). Etenkin tämä vertaus on sama, jos kerrot, ettei sillä olisi kumppanillesi mitään väliä suhteenne kannalta, kuten ei tuolla paikkakunnallakaan, mutta olihan se nyt todella outoa antaa ymmärtää jotain muuta. Ja vielä noin keskeisessä asiassa.

Mutta, olemme erilaisia, ja sekin on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen odottelen vastausta siihen, miksi on niin tärkeää kertoa kumppanille että isäni ei ole biologinen isäni.

Odottelen vastausta siihen, miksi et haluaisi kertoa. Adoptointi on aika merkittävä tapahtuma ihmisen elämässä ja yleensä isot ja tärkeät tapahtumat halutaan jakaa kumppanin kanssa ja näistä kertominen voi lisätä läheisyyttä sen kumppanin kanssa. Etenkin siinä vaiheessa kun alatte lapsia tekemään niin on myös hyvä tietää esimerkiksi perinnöllisistä sairauksista.

Millä tavalla adoptio on merkittävä tapahtuma?

Ehkä silloin jos adoptoidaan jostain orpokodista ihan uuteen maahan ja perheeseen. Mutta minun kohdallani adoptio oli vaan juridinen muodollisuus, eikä se vaikuttanut silloiseen arkeeni mitenkään.

Perinnöllisistä sairauksista ei ole sen enempää tietoa eikä tule, kertoi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan kaikkea tarvitse.

Jos siskosi isä on joku muu, niin eihän asia edes suoraan liity teidän perheeseen, varsinkaan puolisosi tai lapsiinne.

Itse en ole kertonut sitä että setäni oli hiv-positiivinen ja kuolinsyy aids, tämä tapahtui silloin kun olin itse ollut pieni. Ei se edes mikään varsinainen salaisuus ole, eipähän vaan ole tullut puheeksi. Toki mies tietää että minulla on ollut setä joka on kuollut, mutta luulee että välitön kuolinsyy oli se mikä se oli, ei tiedä että sen aiheutti aids.

Omituinen näkemys. Minulla on sisaruspuolia eikä tulisi mieleenkään salata puolisolta, ettei olla täyssisaruksia. Miksi ihmeessä pitäisi salata tuollainen asia?

Jos puoliso ei kykenisi vastaavaa asiaa omasta perheestään kertomaan, pitäisin tilannetta hyvin epänormaalina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen odottelen vastausta siihen, miksi on niin tärkeää kertoa kumppanille että isäni ei ole biologinen isäni.

Odottelen vastausta siihen, miksi et haluaisi kertoa. Adoptointi on aika merkittävä tapahtuma ihmisen elämässä ja yleensä isot ja tärkeät tapahtumat halutaan jakaa kumppanin kanssa ja näistä kertominen voi lisätä läheisyyttä sen kumppanin kanssa. Etenkin siinä vaiheessa kun alatte lapsia tekemään niin on myös hyvä tietää esimerkiksi perinnöllisistä sairauksista.

Millä tavalla adoptio on merkittävä tapahtuma?

Ehkä silloin jos adoptoidaan jostain orpokodista ihan uuteen maahan ja perheeseen. Mutta minun kohdallani adoptio oli vaan juridinen muodollisuus, eikä se vaikuttanut silloiseen arkeeni mitenkään.

Perinnöllisistä sairauksista ei ole sen enempää tietoa eikä tule, kertoi tai ei.

Osaatko sitten kertoa, oliko mielestäsi tärkeää kertoa sinulle itsellesi adoptiosta?

Jos se on täysin turha tieto, miksi adoptoidulle itselleen olisi olennaista tietää siitä?

Vierailija kirjoitti:

Näiden valopäiden mielestä varmaan kumppanille pitää kertoa isin impotenssista ja äidin hedelmättömyydestä.

Koska äidin hedelmättömyysongelmat voivat olla periytyviä niin onhan siitä ihan fiksua keskustella sen kumppanin kanssa jos yhteisiä lapsia haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan kaikkea tarvitse.

Jos siskosi isä on joku muu, niin eihän asia edes suoraan liity teidän perheeseen, varsinkaan puolisosi tai lapsiinne.

Itse en ole kertonut sitä että setäni oli hiv-positiivinen ja kuolinsyy aids, tämä tapahtui silloin kun olin itse ollut pieni. Ei se edes mikään varsinainen salaisuus ole, eipähän vaan ole tullut puheeksi. Toki mies tietää että minulla on ollut setä joka on kuollut, mutta luulee että välitön kuolinsyy oli se mikä se oli, ei tiedä että sen aiheutti aids.

Omituinen näkemys. Minulla on sisaruspuolia eikä tulisi mieleenkään salata puolisolta, ettei olla täyssisaruksia. Miksi ihmeessä pitäisi salata tuollainen asia?

Jos puoliso ei kykenisi vastaavaa asiaa omasta perheestään kertomaan, pitäisin tilannetta hyvin epänormaalina.

Mitä puolisosi tekee tiedolla että ette ole täyssisaruksia? Sanoo aha?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edelleen odottelen vastausta siihen, miksi on niin tärkeää kertoa kumppanille että isäni ei ole biologinen isäni.

Odottelen vastausta siihen, miksi et haluaisi kertoa. Adoptointi on aika merkittävä tapahtuma ihmisen elämässä ja yleensä isot ja tärkeät tapahtumat halutaan jakaa kumppanin kanssa ja näistä kertominen voi lisätä läheisyyttä sen kumppanin kanssa. Etenkin siinä vaiheessa kun alatte lapsia tekemään niin on myös hyvä tietää esimerkiksi perinnöllisistä sairauksista.

Millä tavalla adoptio on merkittävä tapahtuma?

Ehkä silloin jos adoptoidaan jostain orpokodista ihan uuteen maahan ja perheeseen. Mutta minun kohdallani adoptio oli vaan juridinen muodollisuus, eikä se vaikuttanut silloiseen arkeeni mitenkään.

Perinnöllisistä sairauksista ei ole sen enempää tietoa eikä tule, kertoi tai ei.

Osaatko sitten kertoa, oliko mielestäsi tärkeää kertoa sinulle itsellesi adoptiosta?

Jos se on täysin turha tieto, miksi adoptoidulle itselleen olisi olennaista tietää siitä?

Ei siitä mitenkään erikseen kerrotukaan. Se vaan on aina ollut itsestäänselvyys niin kauannkuin muistan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan kaikkea tarvitse.

Jos siskosi isä on joku muu, niin eihän asia edes suoraan liity teidän perheeseen, varsinkaan puolisosi tai lapsiinne.

Itse en ole kertonut sitä että setäni oli hiv-positiivinen ja kuolinsyy aids, tämä tapahtui silloin kun olin itse ollut pieni. Ei se edes mikään varsinainen salaisuus ole, eipähän vaan ole tullut puheeksi. Toki mies tietää että minulla on ollut setä joka on kuollut, mutta luulee että välitön kuolinsyy oli se mikä se oli, ei tiedä että sen aiheutti aids.

Omituinen näkemys. Minulla on sisaruspuolia eikä tulisi mieleenkään salata puolisolta, ettei olla täyssisaruksia. Miksi ihmeessä pitäisi salata tuollainen asia?

Jos puoliso ei kykenisi vastaavaa asiaa omasta perheestään kertomaan, pitäisin tilannetta hyvin epänormaalina.

Mitä puolisosi tekee tiedolla että ette ole täyssisaruksia? Sanoo aha?

Ei se sillä tiedolla mitään tee eikä se varmaan reagoisi muutoin kuin aha, mutta se olisi OMITUISTA, ettei läheisen puolison kanssa puhuttaisi tuollaisesta asiasta. Toki ymmärrän, jos tilanteeseen liittyy jokin trauma tai jotain sellaista, ettei itse pysty asiaa kohtaamaan -silloin on jotenkin ymmärrettävää, ettei itse ota puheeksi ja saa sanotuksi. Mutta tässä ollaan kai keskusteltu pääasiallisesti tilanteista, joissa asianosainen kokee, ettei asia ole mikään ongelma ja salaa vaan sen takia, ettei puoliso sillä tiedolla mitään tee. Ja se on OUTOA PARISUHTEESSA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden valopäiden mielestä varmaan kumppanille pitää kertoa isin impotenssista ja äidin hedelmättömyydestä.

Koska äidin hedelmättömyysongelmat voivat olla periytyviä niin onhan siitä ihan fiksua keskustella sen kumppanin kanssa jos yhteisiä lapsia haluaa. 

Yhtälailla se miehen hedelmättömyys voi olla perinnöllistä esimerkiksi kivesten tai siemeniohdinten rakennepoikkeavuuksien vuoksi. Kai olette keskustelleet miehen isän kanssa tästä?

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi jos ei halua. Mieheni ei tiedä että minut on adoptoitu. Ei se ole koskaan vaan tullut esiin.

Ok. Terapian paikka. Tuo on sairasta. Tuohan on ihan todella iso osa identiteettiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan kaikkea tarvitse.

Jos siskosi isä on joku muu, niin eihän asia edes suoraan liity teidän perheeseen, varsinkaan puolisosi tai lapsiinne.

Itse en ole kertonut sitä että setäni oli hiv-positiivinen ja kuolinsyy aids, tämä tapahtui silloin kun olin itse ollut pieni. Ei se edes mikään varsinainen salaisuus ole, eipähän vaan ole tullut puheeksi. Toki mies tietää että minulla on ollut setä joka on kuollut, mutta luulee että välitön kuolinsyy oli se mikä se oli, ei tiedä että sen aiheutti aids.

Omituinen näkemys. Minulla on sisaruspuolia eikä tulisi mieleenkään salata puolisolta, ettei olla täyssisaruksia. Miksi ihmeessä pitäisi salata tuollainen asia?

Jos puoliso ei kykenisi vastaavaa asiaa omasta perheestään kertomaan, pitäisin tilannetta hyvin epänormaalina.

Mitä puolisosi tekee tiedolla että ette ole täyssisaruksia? Sanoo aha?

Miksi itse kerrot yhtään mitään tietoja itsestäsi puolisollesi? Mitä odotat toisen sanovan?

Parempi varmaan, ettei kumpikaan kuormita toista sellaisilla täysin turhilla aiheilla kuin mikään itseensä liittyvä tieto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihan kaikkea tarvitse.

Jos siskosi isä on joku muu, niin eihän asia edes suoraan liity teidän perheeseen, varsinkaan puolisosi tai lapsiinne.

Itse en ole kertonut sitä että setäni oli hiv-positiivinen ja kuolinsyy aids, tämä tapahtui silloin kun olin itse ollut pieni. Ei se edes mikään varsinainen salaisuus ole, eipähän vaan ole tullut puheeksi. Toki mies tietää että minulla on ollut setä joka on kuollut, mutta luulee että välitön kuolinsyy oli se mikä se oli, ei tiedä että sen aiheutti aids.

Omituinen näkemys. Minulla on sisaruspuolia eikä tulisi mieleenkään salata puolisolta, ettei olla täyssisaruksia. Miksi ihmeessä pitäisi salata tuollainen asia?

Jos puoliso ei kykenisi vastaavaa asiaa omasta perheestään kertomaan, pitäisin tilannetta hyvin epänormaalina.

Mitä puolisosi tekee tiedolla että ette ole täyssisaruksia? Sanoo aha?

Miksi ylipäätään kerrot sitten sille kumppanille yhtään mitään? Voittehan te olla vaikka hamaan maailmantappiin saakka puhumatta mistään muusta kun siitä mitä tapahtui Salkkareissa.