Puolisolla lähtee riidassa kaikki lapasesta

Tapailin hetken miestä, joka riitatilanteessa meni henkilökohtaisuuksiin ja oli aina eroamassa.

Ei millään ymmärtänyt eroa siinä että riidellessä voi kovasanaisesti olla eri mieltä jostain asiasta ja riidellä siitä. Mutta silloinkin riidellään vain siitä asiasta ja ei mennä henkilökohtaisuuksiin.

Sain riidoissa kuulla olevani hirveä ihminen, sekä muita todella loukkaavia sanoja ja minun kanssa ei voi olla jne.

Päätin että en voi olla ihmisen kanssa joka ( vaikkakin riidan aikana) ajattelee minusta niin. En voinut unohtaa niitä loukkauksia.

Enkä myöskään voi olla ihmisen kanssa joka aina eroaa kun on ristiriitatilanne. Se on todella kuluttavaa ja  haluan ihmisen rinnalleni joka on siinä tapahtui mitä tapahtui.

Tuosta suhteesta oli vaikea lähteä, koska olimme tunteneet aika kauan ennen suhdetta ja hän on muutoin aivan mahtava, välittävä ja hellä ihminen.

Mutta minun oli tehtävä päätös ja päätin että en voi jäädä suhteeseen.

Enkä ole katunut, vaikka ihan kokonaan tunteet eivät ole kuolleet vieläkään.

JÄTÄ SE MUIJA!

ADHD + RSD

Vierailija kirjoitti:

"Arguing is actually a sign that youre deeply invested in the other person, says Robert Allan, PhD, a licensed clinical psychologist and associate professor at University of Colorado Denver who supervises trainings of couples therapists. People dont fight with you if they dont care about you, Dr. Allan says.

One study found that happily married couples dont argue less than couples in distress, but they do argue differently. Happy couples tend to be good at problem-solving in their disputes, while avoiding negative and coercive exchanges, the research showed. In other words, its not arguing thats the problem. The problem is that most of us dont know how to do it right, says Dr. Thestrup."

Ihana teksti. Vapauttava.

Kaikilla on riitaa ja se on jopa merkki läheisyydestä.

Kun vaan oppisi olla taitava riitelijä!

Onnistutteko sanoittaa rakkautta kesken erimielisyyden?

Kuulostaa ihan mun muijalta. Ja jälkikäteen aina ihmettelee miksi taas sai kuokkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin hetken miestä, joka riitatilanteessa meni henkilökohtaisuuksiin ja oli aina eroamassa.

Ei millään ymmärtänyt eroa siinä että riidellessä voi kovasanaisesti olla eri mieltä jostain asiasta ja riidellä siitä. Mutta silloinkin riidellään vain siitä asiasta ja ei mennä henkilökohtaisuuksiin.

Sain riidoissa kuulla olevani hirveä ihminen, sekä muita todella loukkaavia sanoja ja minun kanssa ei voi olla jne.

Päätin että en voi olla ihmisen kanssa joka ( vaikkakin riidan aikana) ajattelee minusta niin. En voinut unohtaa niitä loukkauksia.

Enkä myöskään voi olla ihmisen kanssa joka aina eroaa kun on ristiriitatilanne. Se on todella kuluttavaa ja  haluan ihmisen rinnalleni joka on siinä tapahtui mitä tapahtui.

Tuosta suhteesta oli vaikea lähteä, koska olimme tunteneet aika kauan ennen suhdetta ja hän on muutoin aivan mahtava, välittävä ja hellä ihminen.

Mutta minun oli tehtävä päätös ja päätin että en voi jäädä suhteeseen.

Enkä ole katunut, vaikka ihan kokonaan tunteet eivät ole kuolleet vieläkään.

Riitely on normaalia. Erokortin käyttäminen ei. Se on uhkailua, alistamista, hylkäämistä, yksin jättämistä, varpailleen jättämistä. Täysin ala-arvoista.

Kaikki parit riitelee se on selvä, mut erokortti on jätettävä käyttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen vastaa itse teoistaan. Lapsuuteen vetoaminen on turhaa. Hänellä on aikuisena mahdollisuus päättää miten toimii.

Ja hän saa riidellä juuri noin, jos haluaa! Ei ole olemassa sellaista riitaa, jossa pitää toimia vastapuolen säännöillä ja pelätä, että nyt se toinen loukkaantuu, kun sanon näin.

Minusta ap joko lähtee tai sitten hyväksyy sen, että riidat ovat tuollaisia. Kannattaa miettiä, mistä asioista haluaa paskaa niskaansa ja milloin opettelee olemaan sopuisa. Jos puoliso ei saa edes riidellä haluamallaan tavalla (ilman fyysistä väkivaltaa), niin miten kapeaksi ap haluaa hänen roolinsa?

Kyllä riideltäessä on nimenomaan pyrittävä siihen, että ei loukkaa sitä toista. Tuodaan oma mielipide esille, mutta ei nimitellä toista tai tarkoituksella koiteta saada hänen oloaan vielä pahemmaksi. Totta on taas se, että toista ihmistä on vaikea muuttaa sellaiseksi miksi itse haluaa ja silloin on parasta lopettaa suhde jos toinen osapuoli ei suostu asiallisesti ratkomaan erimielisyyksiä.

Eihän mielipiteidenvaihto ole riitaa.

Tähän nimenomaan onkin pyrittävä, että erimielisyydet eivät paisu valtavaksi riidoiksi vaan kumpikin osapuoli ottaa vastuun siitä, että pysytään asiallisina ja pyritään löytämään ratkaisu joka miellyttää molempia. 

En olisi suhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Antaisin kerran painavan varoituksen, että minun kanssani ei voi noin toimia. Ja jos käyttäytyminen toistuisi, lopettaisin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla on lapsuudessa saatu huono riitelymalli. Miten pystytte välttämään saman toistamista?

Miten tajusitte että kuulostatte pahalta?

Ystävä pohti miksei miehensä osaa sopia riidassa vaan pitkittää sopua ja heittää tahalleen kapuloita rattaisiin ettei läheisyys voi palata.

Ymmärsin kuunnellessani et teen samaa.

En kertonut, mutta vaivihkaisesti paransin tapoja kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Arguing is actually a sign that youre deeply invested in the other person, says Robert Allan, PhD, a licensed clinical psychologist and associate professor at University of Colorado Denver who supervises trainings of couples therapists. People dont fight with you if they dont care about you, Dr. Allan says.

One study found that happily married couples dont argue less than couples in distress, but they do argue differently. Happy couples tend to be good at problem-solving in their disputes, while avoiding negative and coercive exchanges, the research showed. In other words, its not arguing thats the problem. The problem is that most of us dont know how to do it right, says Dr. Thestrup."

Ihana teksti. Vapauttava.

Kaikilla on riitaa ja se on jopa merkki läheisyydestä.

Kun vaan oppisi olla taitava riitelijä!

Onnistutteko sanoittaa rakkautta kesken erimielisyyden?

Kaikilla ei todellakaan ole riitoja. Rauhalliset, älykkäät, joustavat ja samanmieliset parit eivät vain saa riitaa aikaiseksi.

Keskustelijat, millaisissa tilanteissa elämässänne olette tajunneet jonkun OMAN huonon riitelytavan ja vaihtaneet sen onnistuneesti parempaan?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Keskustelijat, millaisissa tilanteissa elämässänne olette tajunneet jonkun OMAN huonon riitelytavan ja vaihtaneet sen onnistuneesti parempaan?

Ap

Minä päätin ihan tietoisesti alkaa toimia riitatilanteissa ihan päinvastoin, mitä olen aikaisemmin toiminut tai miten minun tulisi ensimmäisenä mieleen toimia. Jos meinaan huutaa, niin sanonkin jotain ystävällistä tai menen halaamaan. Jos tekee mieli pitää mykkäkoulua, puhun vaikka väkisin (kunnioittavasti). Tai saatan ilmoittaa, että nyt haluan hetken rauhaa, voidaan puhua asiasta kahden tunnin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelijat, millaisissa tilanteissa elämässänne olette tajunneet jonkun OMAN huonon riitelytavan ja vaihtaneet sen onnistuneesti parempaan?

Ap

Pakko tunnustaa,etten tiedä riitelystä mitään,koska en ole koskaan harrastanut moista. Olen kokenut sellaisen täysin turhaksi toimintamalliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelijat, millaisissa tilanteissa elämässänne olette tajunneet jonkun OMAN huonon riitelytavan ja vaihtaneet sen onnistuneesti parempaan?

Ap

Minä päätin ihan tietoisesti alkaa toimia riitatilanteissa ihan päinvastoin, mitä olen aikaisemmin toiminut tai miten minun tulisi ensimmäisenä mieleen toimia. Jos meinaan huutaa, niin sanonkin jotain ystävällistä tai menen halaamaan. Jos tekee mieli pitää mykkäkoulua, puhun vaikka väkisin (kunnioittavasti). Tai saatan ilmoittaa, että nyt haluan hetken rauhaa, voidaan puhua asiasta kahden tunnin päästä.

Ihailtavaa. Pointsit sulle 😃

Vierailija kirjoitti:

Keskustelijat, millaisissa tilanteissa elämässänne olette tajunneet jonkun OMAN huonon riitelytavan ja vaihtaneet sen onnistuneesti parempaan?

Ap

Kai sitä jossain vaiheessa vaan tajusi, että siitä riiteilystä tulee itsellekin vain entistä pahempi olo. Meditointi on myös auttanut pysymään rauhallisena. Samaten olen oppinut huomaamaan, että joidenkin ihmisten kanssa ei vaan pysty ratkomaan asioita sopuisasti ja tuolloin kannattaa miettiä, että kannattaako tällaista toksista ihmissuhdetta pitää yllä enää muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Arguing is actually a sign that youre deeply invested in the other person, says Robert Allan, PhD, a licensed clinical psychologist and associate professor at University of Colorado Denver who supervises trainings of couples therapists. People dont fight with you if they dont care about you, Dr. Allan says.

One study found that happily married couples dont argue less than couples in distress, but they do argue differently. Happy couples tend to be good at problem-solving in their disputes, while avoiding negative and coercive exchanges, the research showed. In other words, its not arguing thats the problem. The problem is that most of us dont know how to do it right, says Dr. Thestrup."

Ihana teksti. Vapauttava.

Kaikilla on riitaa ja se on jopa merkki läheisyydestä.

Kun vaan oppisi olla taitava riitelijä!

Onnistutteko sanoittaa rakkautta kesken erimielisyyden?

Kaikilla ei todellakaan ole riitoja. Rauhalliset, älykkäät, joustavat ja samanmieliset parit eivät vain saa riitaa aikaiseksi.

Juuri näin! Olemme olleet yhdessä jo yli 40 vuotta eikä meillä ole ollut yhtään riitaa. Asioista voimme olla eri mieltä ja kertoa sen, mutta ei niistä riidellä tarvitse. Ikinä ei kumpikaan ole sanonut pahasti toiselle.

Kannattaa keskustella ja rauhallisesti selittää että sinun ei tarvitse kuunnella mitään solvauksia tai uhkauksia. Tämä keskustelu silloin kun menee hyvin eikä ole riitoja päällä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ikävän tutulta. Minunkin mies on just tuollainen, ei osaa riidellä asiosta, vaan hyvin nopeasti alkaa haukkua minua, välillä todella rumasti. Saan kuulla olevani tyhmä, idiootti, hullu akka, jne (for the record, en ole mitään noista, vaan ihan täyspäinen ja fiksu ihminen) ja haistattelee milloin v*ttua, milloin p*skaa, jne. Itse pyrin pysymään asiassa, vaikka toki joskus suutun minäkin ja kohotan ääntäni, mutta en lähde haukkumaan ja solvaamaan häntä. On aivan raivostuttavaa, kun ei voida koskaan selvittää mitään erimielisyyksiä, kun toinen ei osaa pysyä aiheessa, vaan lähtee heti haukkumaan ja solvaamaan toista. Pahinta on kuitenkin se että hän tekee surutta näin myös lasten kuullen. Ei tosiaankaan näytä hyvää esimerkkiä lapsilleen, kun haukkuu heidän äitiään avoimesti ilman minkäänlaista filtteriä. Olen alkanut sanoa lapsille että älkää toimiko riitatilanteissa kuin isä, vaan että tämä on esimerkki miten ei tulisi riidellä. En tiedä mitä muutakaan voin tehdä, koska ei miehelle voi puhua asiasta järkeä, ei hän muutu. Ei häntä kiinnosta. Nykyään myös esikoinen saa oman osansa tästä käytöksestä. Hän on nepsy-lapsi (kuitenkin suhteellisen "normaali" eli ei mitään erityisen vakavaa taustalla) ja osaa toki olla ärsyttävä, testailee rajoja ja sanoo vastaan/ei tottele, mutta isän käytös on nykyään aivan ala-arvoista myös häntä kohtaan. Häntäkin kutsuu välillä idiootiksi, inhottavaksi kakaraksi, kusipääksi, jne. Sydäntäni särkee kun kuuntelen tuota. Välillä ajattelen että pitäisi erota, ellei muuta niin lapsen takia, mutta pelottaa tehdä niin, koska arvaan että mies tekee kaikkensa viedäkseen kuopuksen minulta. Hän on (suutuspäissään) sanonutkin että hän ei kestä tuota esikoistaan, vaan hän lähtee ja ottaa kuopuksen mukaan. Koska "miksi hänen pitäisi lähteä yksin, miksi molemmat lapset jäisivät mulle" ja "mä otan tuon täyspäisen ja sä saat pitää tuon hullun". Itse en kestä ajatustakaan olla ilman kumpaakaan lastani, ja koska asiat ovat kuitenkin välillä ihan hyvin kun kaikki ovat hyväntuulisia eikä kukaan riitele,  sinnittelen ja yritän parhaani mukaan toimia erotuomarina esikoisen ja miehen välissä. Lapsella on paljon opittavaa, hänenkin täytyy oppia olemaan välillä hiljaa eikä aina räksyttää vastaan kaikessa, mutta hän on nimenomaan vielä lapsi. Mies ei jaksa edes yrittää hillitä itseään, kun tarpeeksi ärsyyntyy. Taidan soittaa tältä istumalta perheneuvolaan, jotta saisimme vähän ulkopuolista näkemystä ja tukea asiaan.

Tulipa vuodatettua. AP:n kysymykseen vastaisin että olisiko parisuhdeterapiasta hyötyä? Ulkopuolinen henkilö, jonka edessä mies tuskin kehtaa raivota, vaan saisitte puhua asiat auki jonkun johtaessa keskustelua. Ehkä ulkopuolinen henkilö saisi hänet ymmärtämään että hänen riitelytapansa on huono? Terapia tekisi ehkä hyvää omallekin parisuhteelleni, mutta enemmän olen huolestunut lapsen ja isän suhteesta.

Pakko olla keksitty juttu tai sitten teidän perhe on tosi sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelijat, millaisissa tilanteissa elämässänne olette tajunneet jonkun OMAN huonon riitelytavan ja vaihtaneet sen onnistuneesti parempaan?

Ap

Minä päätin ihan tietoisesti alkaa toimia riitatilanteissa ihan päinvastoin, mitä olen aikaisemmin toiminut tai miten minun tulisi ensimmäisenä mieleen toimia. Jos meinaan huutaa, niin sanonkin jotain ystävällistä tai menen halaamaan. Jos tekee mieli pitää mykkäkoulua, puhun vaikka väkisin (kunnioittavasti). Tai saatan ilmoittaa, että nyt haluan hetken rauhaa, voidaan puhua asiasta kahden tunnin päästä.

Ihailtavaa. Pointsit sulle 😃

En oikein tiedä, onko tämä viestisi jotain kettuilua vai oletko tosissasi, mutta ihan jokainen meistä kykenee muuttamaan omaa käytöstään. Sitähän tämä koko viestiketju koskee - ap miettii, miten puolisonsa voisi muuttaa käytöstään. Siihen ei kenelläkään ole avaimia, mutta se muutos täytyy lähteä omasta itsestä. Se on itse asiassa paljon helpompaa kuin kuvittelisi, jos vain halua on. Mutta jos halu puuttuu, niin eihän mikään onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni taas tuntuu nauttivan että kiista jatkuu. Hän ei työskentele sen lopettamiseksi.

Uskon että hän tajuaa joskus kuinka pieniä asioita hän pitkitti.

Opettelisi jonkun muun tavan käsitellä stressiä...

Riitojen ulkopuolella meillä on ihanaa. Toivon kovasti et elämä voisi olla pelkkää sitä.

(Tosin tuskin yhdenkään pitkä suhde on pelkkiä ruusuja ;D )

Tuo on itse asiassa aika tyypillistä henkisesti väkivaltaiselle suhteelle, että riitoja seuraa sitten sitäkin ihanampi ns. kuherruskuukausi. Kunnes taas pinna alkaa kiristyä ja tulee uusi räjähdys. Itse elänyt tuossa syklissä