Puolisolla lähtee riidassa kaikki lapasesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ikävän tutulta. Minunkin mies on just tuollainen, ei osaa riidellä asiosta, vaan hyvin nopeasti alkaa haukkua minua, välillä todella rumasti. Saan kuulla olevani tyhmä, idiootti, hullu akka, jne (for the record, en ole mitään noista, vaan ihan täyspäinen ja fiksu ihminen) ja haistattelee milloin v*ttua, milloin p*skaa, jne. Itse pyrin pysymään asiassa, vaikka toki joskus suutun minäkin ja kohotan ääntäni, mutta en lähde haukkumaan ja solvaamaan häntä. On aivan raivostuttavaa, kun ei voida koskaan selvittää mitään erimielisyyksiä, kun toinen ei osaa pysyä aiheessa, vaan lähtee heti haukkumaan ja solvaamaan toista. Pahinta on kuitenkin se että hän tekee surutta näin myös lasten kuullen. Ei tosiaankaan näytä hyvää esimerkkiä lapsilleen, kun haukkuu heidän äitiään avoimesti ilman minkäänlaista filtteriä. Olen alkanut sanoa lapsille että älkää toimiko riitatilanteissa kuin isä, vaan että tämä on esimerkki miten ei tulisi riidellä. En tiedä mitä muutakaan voin tehdä, koska ei miehelle voi puhua asiasta järkeä, ei hän muutu. Ei häntä kiinnosta. Nykyään myös esikoinen saa oman osansa tästä käytöksestä. Hän on nepsy-lapsi (kuitenkin suhteellisen "normaali" eli ei mitään erityisen vakavaa taustalla) ja osaa toki olla ärsyttävä, testailee rajoja ja sanoo vastaan/ei tottele, mutta isän käytös on nykyään aivan ala-arvoista myös häntä kohtaan. Häntäkin kutsuu välillä idiootiksi, inhottavaksi kakaraksi, kusipääksi, jne. Sydäntäni särkee kun kuuntelen tuota. Välillä ajattelen että pitäisi erota, ellei muuta niin lapsen takia, mutta pelottaa tehdä niin, koska arvaan että mies tekee kaikkensa viedäkseen kuopuksen minulta. Hän on (suutuspäissään) sanonutkin että hän ei kestä tuota esikoistaan, vaan hän lähtee ja ottaa kuopuksen mukaan. Koska "miksi hänen pitäisi lähteä yksin, miksi molemmat lapset jäisivät mulle" ja "mä otan tuon täyspäisen ja sä saat pitää tuon hullun". Itse en kestä ajatustakaan olla ilman kumpaakaan lastani, ja koska asiat ovat kuitenkin välillä ihan hyvin kun kaikki ovat hyväntuulisia eikä kukaan riitele,  sinnittelen ja yritän parhaani mukaan toimia erotuomarina esikoisen ja miehen välissä. Lapsella on paljon opittavaa, hänenkin täytyy oppia olemaan välillä hiljaa eikä aina räksyttää vastaan kaikessa, mutta hän on nimenomaan vielä lapsi. Mies ei jaksa edes yrittää hillitä itseään, kun tarpeeksi ärsyyntyy. Taidan soittaa tältä istumalta perheneuvolaan, jotta saisimme vähän ulkopuolista näkemystä ja tukea asiaan.

Tulipa vuodatettua. AP:n kysymykseen vastaisin että olisiko parisuhdeterapiasta hyötyä? Ulkopuolinen henkilö, jonka edessä mies tuskin kehtaa raivota, vaan saisitte puhua asiat auki jonkun johtaessa keskustelua. Ehkä ulkopuolinen henkilö saisi hänet ymmärtämään että hänen riitelytapansa on huono? Terapia tekisi ehkä hyvää omallekin parisuhteelleni, mutta enemmän olen huolestunut lapsen ja isän suhteesta.

Miehesi ei ole sovelias isäksi. Aivan järkyttävää, että puhuu lapsesta noin. Lapsetkin tulevat saamaan tuollaisesta mielenterveysongelmia. Tuossa tilanteessa kyllä ainoa vaihtoehto on pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä tilanteesta mahdollisimman pian, vaikka turvakotiin jos ei ole muuta vaihtoehtoa.

Komppaan 100%. Oma isäni on juuri tuollainen ja minä olen esikoinen, joka joutui syntipukiksi kaikelle. No nykyään itsekin riitelen valitettavasti niin, että minulla alkaa kiehumaan kunnolla ja alan haukkumaan puolisoani...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen vastaa itse teoistaan. Lapsuuteen vetoaminen on turhaa. Hänellä on aikuisena mahdollisuus päättää miten toimii.

Ja hän saa riidellä juuri noin, jos haluaa! Ei ole olemassa sellaista riitaa, jossa pitää toimia vastapuolen säännöillä ja pelätä, että nyt se toinen loukkaantuu, kun sanon näin.

Minusta ap joko lähtee tai sitten hyväksyy sen, että riidat ovat tuollaisia. Kannattaa miettiä, mistä asioista haluaa paskaa niskaansa ja milloin opettelee olemaan sopuisa. Jos puoliso ei saa edes riidellä haluamallaan tavalla (ilman fyysistä väkivaltaa), niin miten kapeaksi ap haluaa hänen roolinsa?

Vaikka on totta, että jokaisella tulisi olla oikeus ilmaista itseään ja käydä keskusteluja avoimesti, on tärkeää muistaa, että täysin rajoittamaton riitely voi olla haitallista sekä yksilön että suhteen terveydelle. Ensinnäkin, jatkuva konfliktien eskaloituminen voi aiheuttaa merkittävää stressiä ja ahdistusta molemmille osapuolille, mikä voi johtaa fyysiseen ja henkiseen terveyshaittaan.

Lisäksi sääntöjen puuttuminen ja tunteiden purkaminen ilman harkintaa voivat johtaa henkisen väkivallan muotoihin, kuten jatkuvaa loukkaamista, syyttelyä ja halveksuntaa. Nämä ovat vakavia ongelmia, jotka voivat vaarantaa parisuhteen ja vaikuttaa negatiivisesti osapuolten hyvinvointiin.

Riitelyn tulee olla rakentavaa ja terveellistä, ja siihen liittyy myös vastuullisuus omista sanoistaan ja teoistaan. Riidan tarkoituksena ei saisi olla toisen tahallinen loukkaaminen tai vahingoittaminen, vaan pyrkimys ratkaista konfliktit ja parantaa kommunikaatiota. Siksi on tärkeää asettaa rajoja ja noudattaa tiettyjä käytöstapoja riitelyn aikana, jotta suhde voi säilyä terveenä ja kukoistavana.

Mikä ihme on tuo "lapsuudesta saatu riitelymalli"?

Millaisissa perheissä ylipäätään riidellään LASTEN nähden?

Ehkä tuokin on jokin sosiaaliluokka ero.

Sivistyneet ihmiset vs sivistymättömät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen vastaa itse teoistaan. Lapsuuteen vetoaminen on turhaa. Hänellä on aikuisena mahdollisuus päättää miten toimii.

Ja hän saa riidellä juuri noin, jos haluaa! Ei ole olemassa sellaista riitaa, jossa pitää toimia vastapuolen säännöillä ja pelätä, että nyt se toinen loukkaantuu, kun sanon näin.

Minusta ap joko lähtee tai sitten hyväksyy sen, että riidat ovat tuollaisia. Kannattaa miettiä, mistä asioista haluaa paskaa niskaansa ja milloin opettelee olemaan sopuisa. Jos puoliso ei saa edes riidellä haluamallaan tavalla (ilman fyysistä väkivaltaa), niin miten kapeaksi ap haluaa hänen roolinsa?

Vaikka on totta, että jokaisella tulisi olla oikeus ilmaista itseään ja käydä keskusteluja avoimesti, on tärkeää muistaa, että täysin rajoittamaton riitely voi olla haitallista sekä yksilön että suhteen terveydelle. Ensinnäkin, jatkuva konfliktien eskaloituminen voi aiheuttaa merkittävää stressiä ja ahdistusta molemmille osapuolille, mikä voi johtaa fyysiseen ja henkiseen terveyshaittaan.

Lisäksi sääntöjen puuttuminen ja tunteiden purkaminen ilman harkintaa voivat johtaa henkisen väkivallan muotoihin, kuten jatkuvaa loukkaamista, syyttelyä ja halveksuntaa. Nämä ovat vakavia ongelmia, jotka voivat vaarantaa parisuhteen ja vaikuttaa negatiivisesti osapuolten hyvinvointiin.

Riitelyn tulee olla rakentavaa ja terveellistä, ja siihen liittyy myös vastuullisuus omista sanoistaan ja teoistaan. Riidan tarkoituksena ei saisi olla toisen tahallinen loukkaaminen tai vahingoittaminen, vaan pyrkimys ratkaista konfliktit ja parantaa kommunikaatiota. Siksi on tärkeää asettaa rajoja ja noudattaa tiettyjä käytöstapoja riitelyn aikana, jotta suhde voi säilyä terveenä ja kukoistavana.

Suhde jossa riidellään ei ole koskaan terve eikä kovin kukoistavakaan.

Teini-iässä en kunnolla kyennyt hallitsemaan käytöstäni tai olin oppinut olemaan jopa ilkeäkin ja sanoin mitä sylki suuhun toi. Sittemmin aikuisena jossain vaiheessa opin vaan itsehillintää ja taisi olla joku eka kerta kun huomasin voivani pystyvän vaikuttaa käytökseeni. Kesken tunnekuohun koin rauhallisen hetken jolloin pystyin valitsemaan paremmin. Ehkä se oli se aku ankkamainen tyyli laskea 1:stä 10:een tai jotain. Mutta uskon että Jumala auttoi minut paremmille teille kun tätäkin asiaa rukoilin ja anoin.

Andreas kirjoitti:

Mikä ihme on tuo "lapsuudesta saatu riitelymalli"?

Millaisissa perheissä ylipäätään riidellään LASTEN nähden?

Ehkä tuokin on jokin sosiaaliluokka ero.

Sivistyneet ihmiset vs sivistymättömät.

Voi sinua viatonta :D meillä kotona se mielipuolisesti raivoava vanhempi oli korkeasti koulutettu ja töissä johtotehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen vastaa itse teoistaan. Lapsuuteen vetoaminen on turhaa. Hänellä on aikuisena mahdollisuus päättää miten toimii.

Ja hän saa riidellä juuri noin, jos haluaa! Ei ole olemassa sellaista riitaa, jossa pitää toimia vastapuolen säännöillä ja pelätä, että nyt se toinen loukkaantuu, kun sanon näin.

Minusta ap joko lähtee tai sitten hyväksyy sen, että riidat ovat tuollaisia. Kannattaa miettiä, mistä asioista haluaa paskaa niskaansa ja milloin opettelee olemaan sopuisa. Jos puoliso ei saa edes riidellä haluamallaan tavalla (ilman fyysistä väkivaltaa), niin miten kapeaksi ap haluaa hänen roolinsa?

Vaikka on totta, että jokaisella tulisi olla oikeus ilmaista itseään ja käydä keskusteluja avoimesti, on tärkeää muistaa, että täysin rajoittamaton riitely voi olla haitallista sekä yksilön että suhteen terveydelle. Ensinnäkin, jatkuva konfliktien eskaloituminen voi aiheuttaa merkittävää stressiä ja ahdistusta molemmille osapuolille, mikä voi johtaa fyysiseen ja henkiseen terveyshaittaan.

Lisäksi sääntöjen puuttuminen ja tunteiden purkaminen ilman harkintaa voivat johtaa henkisen väkivallan muotoihin, kuten jatkuvaa loukkaamista, syyttelyä ja halveksuntaa. Nämä ovat vakavia ongelmia, jotka voivat vaarantaa parisuhteen ja vaikuttaa negatiivisesti osapuolten hyvinvointiin.

Riitelyn tulee olla rakentavaa ja terveellistä, ja siihen liittyy myös vastuullisuus omista sanoistaan ja teoistaan. Riidan tarkoituksena ei saisi olla toisen tahallinen loukkaaminen tai vahingoittaminen, vaan pyrkimys ratkaista konfliktit ja parantaa kommunikaatiota. Siksi on tärkeää asettaa rajoja ja noudattaa tiettyjä käytöstapoja riitelyn aikana, jotta suhde voi säilyä terveenä ja kukoistavana.

Suhde jossa riidellään ei ole koskaan terve eikä kovin kukoistavakaan.

Jep jep 😃

Välttelevä kiintymystyyli?

Kuten tutkijaprofessori sanoo: riitely ei haittaa. Se on jopa hyväksi, onnelliset parit riitelee yhtä paljon, mutta...

Riitelytaitojen on oltava kunnossa!

Kuten käsillä seisonta. Kyllä siinäkin itsensä teloo jos taidot on surkeat.

Tai autolla ajo. Kyllä ojaan pääsee tai toisen kylkeen jos taidot ei ole kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lupa erota. Et tule saamaan marttyyrikruunua.

En itse huomannut ap:n asenteessa mitän marttyyrimaista. Päinvastoin. Hän myös kertoi, että itsellään on ollut samanlainen ongelma ennen, johon on onnistunut aikaansaamaan muutoksen.

Oletko ap kertonut kumppanillesi tuon, että sulla on ollut samanainen ongelma, joka johti eroon, jonka myötä jouduit kohtaamaan ja käsittelemään tämän asian ja oman tuhoisan käytöksen ja sen seuraukset? Pystyttekö koskaan puhumaan ongelmista rauhassa, vai meneekö toinen aina tuohon haitalliseen riitamoodiin?

Useimmiten menee :/

Suusta tulee pian joku lause joka tahallaan yrittää loukata tai kasvattaa sen hetkistä pientä erimielisyyttä uusiin mittakaavoihin.

Kirjoita kumppanillesi kirje tästä aiheesta? Jos kerran suullisesti hän ei kykene asiaa kuuntelemaan tai siitä puhumaan, niin kirjeen hän voi lukea omassa rauhassa ja uudestaan. Ehkä se menisi sitten paremmiin kaaliin ja herättäisi oikeasti asiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se mikä saa tuollaiset ihmiset muuttumaan on se, jos tarpeeksi moni jättää heidät heti, kun mennään rumiin henkilökohtaisuuksiin.

Olen ollut yhteensä 20 vuotta suhteessa 3 eri miehen kanssa, nykyinen suhde on kestänyt jo kymmenisen vuotta. Ikinä ei ole ollut kenenkään kanssa sellaista riitaa, jossa olisi haukuttu toista rumasti tai pahemmin edes huudettu, vaikka olisi oltu hyvin eri mieltä.

Jos nykyinen mieheni haukkuisi minua yhtäkkiä vaikka tyhmäksi lehmäksi, niin roudaisin hänet lääkäriin ja epäilisin aivokasvainta. Ei kerta kaikkiaan ole sellainen asia, mitä hän tekisi kenellekään.

Valitkaa puoliso, joka kohtelee sekä teitä että kaikkia muitakin asiallisesti ja kunnioittavasti.

Puoliso oppisi jos lähtisin.

Mutta en halua jättää häntä. Rakastan häntä.

Mikä teillä kuuma kalleilla joku lause/teko jonka kuuleminen kumppanilta rauhoittaa teidät? Tai saa katumaan pahoja sanoja?

Ei kaikki opi vaikka kuinka moni olisi jo lähtenyt ja suhteet pilattu. Riippu siitäkin, kuinka syvällä ongelma on. Onko kyse enemmän huonoista opituista käytösmalliesta tms. , joista voi oppia helpommin poiskin, vai onko ongelma persoonan ja luonteen tasolla (pahimmassa tapauksessa voi olla kyseessä persoonallisuushäiriökin)? Jälkimmäisessä tapauksessa käytöstä on paljon vaikeampi muuttaa, joskus jopa mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Hänelle riita ei siis edusta erimielisyyden ratkaisuyritystä vaan kilpailua toisen loukkaamisesta. Ja luulee et riidan voi voittaa yksin.

Ap

Tämä oli hyvin sanottu! Kiitos!! En ole ikinä ajatellut riitelemistä noin. Riidellessä ei tehdä niin, että tarkoituksena olisi saada erimielisyydet pöydälle, vaan kilpailla kumpi huutaa kovempaa ja osaa loukata toista enemmän. Pahemmin loukannut voittaa.

Tämä ei ole ikinä tullut mieleen, hassua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen vastaa itse teoistaan. Lapsuuteen vetoaminen on turhaa. Hänellä on aikuisena mahdollisuus päättää miten toimii.

Ja hän saa riidellä juuri noin, jos haluaa! Ei ole olemassa sellaista riitaa, jossa pitää toimia vastapuolen säännöillä ja pelätä, että nyt se toinen loukkaantuu, kun sanon näin.

Minusta ap joko lähtee tai sitten hyväksyy sen, että riidat ovat tuollaisia. Kannattaa miettiä, mistä asioista haluaa paskaa niskaansa ja milloin opettelee olemaan sopuisa. Jos puoliso ei saa edes riidellä haluamallaan tavalla (ilman fyysistä väkivaltaa), niin miten kapeaksi ap haluaa hänen roolinsa?

Henkinen väkivalta kuitenkin ok? Ei ole kovin "kapeaa" rajata henkinen väkivalta parisuhteen ulkopuolelle.

Samaa mieltä siitä, jos tilanteeseen ei tule muutota, niin parempi lähteä. Tuollaisessa suhteessa hajoittaa vaan pitkän päälle itensä ja jopa oman mielenterveytensäkin. Pahat sanat, loukkaukset, halveksunta, alentaminen, haukkumien, syyttely jne, ei voi olla vaikuttamatta haitallisesti monella tavalla, jos sitä säännöllisesti kuulee.

Vierailija kirjoitti:

Hänelle riita ei siis edusta erimielisyyden ratkaisuyritystä vaan kilpailua toisen loukkaamisesta. Ja luulee et riidan voi voittaa yksin.

Ap

Hankala homma..

Itselläni oli vanhempi, joka viilsi kyllä syvältä sanoillaan. Käytti henkilökohtaisuuksiin menevää metodia, kun työkaluja muuhun ei ollut.

Itse opin siitä taas sen, että teen kaikkeni hallitakseni kieleni, enkä koskaan sano mitään mitä en tarkoita, ja minkä takana en periaatteessa voisi seisoa vielä seuravanakin päivänä. Riidellessä vain ne asiat riitelee; en loukkaa tarkoituksella, en haistattele, enkä uhkaile. Mutta kyllä sitä joutuu aktiivisesti siinä tunnekuohussaan miettimään, että ei sorru alatyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla on lapsuudessa saatu huono riitelymalli. Miten pystytte välttämään saman toistamista?

Miten tajusitte että kuulostatte pahalta?

Minulla oli mykkkäkoulumalli ja kun puoliso riittävän usein sanoi, että tuo on lapsellista ja typerää, niin ihan tarkoituksella opettelin päästämään suustani ulos juuri sen, mitä halusin sanoa. Sanoin paljon ja julmasti ja ilkeästi ja huomasin, että sehän helpotti. Puolison mielestä se ei ollutkaan kivaa, hän loukkaantui.

Saan kuullostaa pahalta, koska sehän on tarkoituskin, purkaa mieltä ja sanoa asiat, joita ei enää halua hautoa.

Nuo molemmat mainitsemasi tavat ovat haitallisia. Et sitten keksi mitään rakentavampaa ja vähemmän toista satuttavaa? Vai kiinnostaako sellainen asia edes...

Riidan tarkoitus ei ole oksentaa kaikkea paskaa toisen päälle. Tai toisaalta kieltäytyä kommunikoinnista kokonaan. Etkö keksi mitään parempaa tapaa? Olen ymmärtänyt kyllä, että joskus se mykkäkoulunpitäjä on tosiaan hiljaa juuri siksikin, kun hänellä on niin ikäviä ajatuksia.

Jeps, tuttuakin tutumpaa. Kun meidän mies suuttuu, vaahtoaa sen suupielet pahemman kerran ja tekstiä tulee siihen malliin että hirvittää, seuraavana päivänä ei edes muista mitä on ladellut, silloinhan on minun vuoroni muistuttaa. Sitten hän vielä uhriutuu kun muistuttaa, mitä tuli sanottua ja sen jälkeen passitan hänet pois kotoa. Sen pituinen se, jos alkaa jonkun perkeleen äijän väkätyksiä kuuntelemaan vaan kiltisti, eihän se lopu koskaan. Ulkoruokinta rauhoittaa kummasti ja paskaset pesemättömät alushousut, hooratkaan ei niitä pese.

Andreas kirjoitti:

Mikä ihme on tuo "lapsuudesta saatu riitelymalli"?

Millaisissa perheissä ylipäätään riidellään LASTEN nähden?

Ehkä tuokin on jokin sosiaaliluokka ero.

Sivistyneet ihmiset vs sivistymättömät.

Kuulehan Andreas,

Tavallisissa, sivistyneissä, turvallisissakin perheissä riidellään toisinaan. Ei riitely tarkoita mitään mielipuolista tavaroiden paiskontaa ja huutoa, vaan voi olla ihan vain tiukkasävyinen väittely jostain sen kummemmin erittelemättä aiheesta. Mikä kriisi nyt kutakin joskus aina kohtaa elämässä.

Otahan se pumpulikypärä jo pois; olet aikuinen mies.

Hohhoijaa. Taas kovaäänisiä ja temperamenttisia ihmisiä dissataan ja syytetään henkisestä väkivallasta. Kivat teille, jos olette syntyneet sellaisella tempperamentilla, ettei teillä ääni nouse riidellessä mutta ei se tee teistä parempia ihmisiä eikä teidän tapa riidellä ole välttämättä se ainoa oikea. Tekisi teillekin hyvää vähän opetella suvaitsevuutta erilaisia ihmisiä kohtaan. Välillä toivon, että asuisin vaikka Italiassa, jossa temperamenttiä, kiihtymistä ja kovaäänisyyttä pidetään normaalina mitä se onkin!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla on lapsuudessa saatu huono riitelymalli. Miten pystytte välttämään saman toistamista?

Miten tajusitte että kuulostatte pahalta?

Minulla oli mykkkäkoulumalli ja kun puoliso riittävän usein sanoi, että tuo on lapsellista ja typerää, niin ihan tarkoituksella opettelin päästämään suustani ulos juuri sen, mitä halusin sanoa. Sanoin paljon ja julmasti ja ilkeästi ja huomasin, että sehän helpotti. Puolison mielestä se ei ollutkaan kivaa, hän loukkaantui.

Saan kuullostaa pahalta, koska sehän on tarkoituskin, purkaa mieltä ja sanoa asiat, joita ei enää halua hautoa.

Apua!

Menit siis ojasta allikkoon.

Ehei, ryhdyn riitelemään terveellä tavalla. En enää istunut hiljaa ja miettinyt vastausta, vaan sanoin kaiken sen, mikä tuli mieleen. Uskomattoman puhdistava ja helpottava tunne! En ymmärrä, miksi mies loukkaantui siitä, että vihdoinkin vaikenemisen sijaan olin avoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla on lapsuudessa saatu huono riitelymalli. Miten pystytte välttämään saman toistamista?

Miten tajusitte että kuulostatte pahalta?

Minulla oli mykkkäkoulumalli ja kun puoliso riittävän usein sanoi, että tuo on lapsellista ja typerää, niin ihan tarkoituksella opettelin päästämään suustani ulos juuri sen, mitä halusin sanoa. Sanoin paljon ja julmasti ja ilkeästi ja huomasin, että sehän helpotti. Puolison mielestä se ei ollutkaan kivaa, hän loukkaantui.

Saan kuullostaa pahalta, koska sehän on tarkoituskin, purkaa mieltä ja sanoa asiat, joita ei enää halua hautoa.

Apua!

Menit siis ojasta allikkoon.

Ehei, ryhdyn riitelemään terveellä tavalla. En enää istunut hiljaa ja miettinyt vastausta, vaan sanoin kaiken sen, mikä tuli mieleen. Uskomattoman puhdistava ja helpottava tunne! En ymmärrä, miksi mies loukkaantui siitä, että vihdoinkin vaikenemisen sijaan olin avoin.

Ei julma ja ilkeä puhe ole avoimuutta ja tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla on lapsuudessa saatu huono riitelymalli. Miten pystytte välttämään saman toistamista?

Miten tajusitte että kuulostatte pahalta?

Minulla oli mykkkäkoulumalli ja kun puoliso riittävän usein sanoi, että tuo on lapsellista ja typerää, niin ihan tarkoituksella opettelin päästämään suustani ulos juuri sen, mitä halusin sanoa. Sanoin paljon ja julmasti ja ilkeästi ja huomasin, että sehän helpotti. Puolison mielestä se ei ollutkaan kivaa, hän loukkaantui.

Saan kuullostaa pahalta, koska sehän on tarkoituskin, purkaa mieltä ja sanoa asiat, joita ei enää halua hautoa.

Nuo molemmat mainitsemasi tavat ovat haitallisia. Et sitten keksi mitään rakentavampaa ja vähemmän toista satuttavaa? Vai kiinnostaako sellainen asia edes...

Riidan tarkoitus ei ole oksentaa kaikkea paskaa toisen päälle. Tai toisaalta kieltäytyä kommunikoinnista kokonaan. Etkö keksi mitään parempaa tapaa? Olen ymmärtänyt kyllä, että joskus se mykkäkoulunpitäjä on tosiaan hiljaa juuri siksikin, kun hänellä on niin ikäviä ajatuksia.

Miksi pitää riidellä, miksi ei voi asiallisesti keskustella asioista?

Koska se ei riitä miehelle ja koska miestä mykkökouluni (omasta mielestäni asioiden miettiminen) ahdisti, niin opettelin riitelemään tavalla, jossa miehelle ei jää epäselväksi, mitä mieltä olen.

Meillä tosin riitely väheni huomattavasti sen jälkeen, kun ryhdyin suutuspäissäni latelemaan kaiken, mitä loukkauksia ikinä mieleen tuli. Mieskin tajusi, että se toivomani keskustelemalla asioista sopiminen on paljon parempi malli kuin se, missä toista loukataan.

Niin, minä tein kuten mies teki, ei kovin rakentavaa, mutta enpä ollut enää se, jota oli loukattu.