Hei sinä, joka annat lapsesi olla koko päivän kylässä, oletatko, että

Vierailija kirjoitti:

Kyselen, koska meillä käy tokaluokkalaisen kavereita, joiden perheitä en tunne. Lapset alkavat soittelemaan lapselleni aamu kymmenestä ja heidän peräänsä soitellaan vasta iltasella kuuden-seitsemän aikoihin. Kspsi saattaa sanoa, että sai luvan olla vielä, eikä halua lähteä kotiin.

Silloin sanot lapselle, että vietätte loppupäivän aikaa oman perheen kesken.

Mulla ei ole eikä tule lapsia, mutta kyllä ihmettelen näitä vanhempia jotka eivät kykene saamaan suutaan auki ja sopimaan etukäteen toisen perheen kanssa pidemmistä kyläilyistä. Moukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Oletan. Tosin lapseni ei koskaan ole koko päivää kylässä ellen ole sopinut ko. asiasta kyläpaikan vanhempien/vanhemman kanssa ja samalla sopinut erilaiset reunaehdot syömisistä, kotiin noutamisesta/lähtemisestä tms. En oleta lapselleni mitään  erityisherkkuja enkä kiellä syömisiä, mutta minusta on ihan hyvä keskustella asiat myös silloin, kun jonkun lapsi tulee meille.

Näin tietenkin!

Mutta tämä on aivan liian normaalia käytöstä keskiverto av-palstalaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyselen, koska meillä käy tokaluokkalaisen kavereita, joiden perheitä en tunne. Lapset alkavat soittelemaan lapselleni aamu kymmenestä ja heidän peräänsä soitellaan vasta iltasella kuuden-seitsemän aikoihin. Kspsi saattaa sanoa, että sai luvan olla vielä, eikä halua lähteä kotiin.

Siis sun 7-8v lapsi saa päättää, milloin hänen kaverinsa tulevat teille, mitä tekevät ja miten pitkään ovat?

Täällä ainakin 8-vuotiaan kohtuu itsenäisesti lähtevät ulos ja hakevat kavereita. En minä ala toppuluokkalaisen vanhemmille soittelemaan, että tulisiko se teidän Pirkko-Erkki leikkimään meidän Jesse-Jasefiinan kanssa, jos itse osaavat sopia kerran. T. eri

Kyse onkin nyt koko päivästä ja siitä, että lapset soittelevat toisilleen eikä ap nähtävästi ole osannut opettaa omalle lapselleen sitä, että ruoka-ajaksi vieraat lapset lähtevät kotiin. Meilläkin ekaluokkalainen osaa kysyä vanhemmilta, saako Pirkko-Erkki tänään tulla meille ja minä osaan vastata, että saa tulla aamupäiväksi, ruoka-aikaan pitää lähteä kotiin. Meillä lapsi ei siis päätä sitä, tuleeko kaverit käymään ja miten pitkäksi aikaa.

En oleta. Soitan lapseni kotiin syömään ja vastaavalla tavalla kerron lasten kavereille, jotka oleilevat meillä, että nyt on kotiinlähdön aika. Kaikki ovat kiltisti lähteneet joka kerta. Toivon, että oma lapsi lähetetään kyläpaikasta kotiin, jos siellä ei syystä tai toisesta voi enää olla. Tämän ketjun luettuani ajattelen, että kaikki eivät kuitenkaan ehkä toimi näin... Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Oletan että lapseni passitetaan kotiin kun isäntäväellä on tai tulee muuta tekemistä tai vaan kyllästyvät lapsensa kavereihin siltä päivältä. En itsekään ruoki lähellä asuvia, en siis odota lapsellenikaan ruokaa jos itsekseen tapaa kavereita. Asia eri jos on vanhempien kesken sovittu lapsenvahtityyppisestä kyläilystä kaverin luona.

Lapseni kavereista yli puolella on kaltaisesi vanhempi. Lapset käytännössä asuvat meillä, kutsuvat minua äidiksi ja viettävät todennäköisesti enemmän aikaa minun kuin vanhempiensa kanssa. Asia ei haittaa minua pätkääkään, on varaa ruokkia, on mahdollisuus kuljettaa harrastuksiin, meillä on erikseen vierashuone, jos lapsi ei haluakaan mennä kotiin. Silti ihmetyttää, miten tuollaiset vanhemmat kokevat olevansa vanhempia, kun eivät saa edes lastensa vaatteita pestyä, minä teen senkin, koska likavaatteinen lapsi säälittää.

Meillä oli jotenki selkeetä lapsena että mentii kotii syömää jossai välis ja tultiin takasi leikkimään. Vanhemmat vois muistuttaa omille lapsilleen tänäkin päivänä että tuu sit syömään klo X. Ei tarvis miettii tätäkää :D

Vierailija kirjoitti:

Voisin satunnaisesti lapseni kavereita ruokkia, mutta enää en uskalla. Kuka on allerginen millekki ja kuka saa mistäki ristiallergiaa. Juu en ota riskiä. Puhumattakaan näistä pekka-irmeleistä jokka on vegaaneja ja hajuttomia/mauttomia ja mitälie. Lapset kotio syömään aina.

Kaikki ovat nykyään erityisherkkiä tai muita tunnevammaisia. Onkohan normaaleja lapsia enää? Ja minkälainen vanhempi antaa lapsensa olla naapureissa vuosikausia ruoka-aikaan ymmärtämättä osallistua maksuihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin satunnaisesti lapseni kavereita ruokkia, mutta enää en uskalla. Kuka on allerginen millekki ja kuka saa mistäki ristiallergiaa. Juu en ota riskiä. Puhumattakaan näistä pekka-irmeleistä jokka on vegaaneja ja hajuttomia/mauttomia ja mitälie. Lapset kotio syömään aina.

Kaikki ovat nykyään erityisherkkiä tai muita tunnevammaisia. Onkohan normaaleja lapsia enää? Ja minkälainen vanhempi antaa lapsensa olla naapureissa vuosikausia ruoka-aikaan ymmärtämättä osallistua maksuihin?

On paljon näitä vanhempia jotka "ovelasti" pistävät lapsensa ulos ruoka-aikaan. Säästöä se on pienikin säätö.

En oleta. En myöskään oleta lapseni olevan koko päivä kylässä. Kotona on kyllä ruokaa.

Kyllä oletan. Ruokin myös sina kaikki lapset jotka on meillä ruoka-aikaan.

Meillä lapsi tulee usein koulusta jonkun kaverinsa kanssa (useimmiten naapurintyttö) meille, mikä onkin ihan ok, ettei tarvitse montaa tuntia yksin olla. Syövät välipalaa meillä, usein paras kaveri hengaa meillä vielä päivällisenkin aikoihin. Satunnaisesti ollaan tarjottu kaverillekin, joskus ottavat, joskus ei. Nykyään harvemmin tuolle naapurintytölle tarjoillaan, hän kun saattaa olla meillä viitenä päivänä viikosta ja syö välipalansa melko säännöllisesti meidän kaapista. Kotiin häntä harvoin soitellaan syömään. Meidän lapsi on aniharvoin siellä kylässä, syönyt ei ole kai ikinä mitään.

Kyllä kaikesta voi tehdä itselleen ongelman.. Koettakaa nyt lasten vanhemmat vähän skarpata. Nokka pois puhelimesta ja ylimääräinen lautanen pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Oletan että lapseni passitetaan kotiin kun isäntäväellä on tai tulee muuta tekemistä tai vaan kyllästyvät lapsensa kavereihin siltä päivältä. En itsekään ruoki lähellä asuvia, en siis odota lapsellenikaan ruokaa jos itsekseen tapaa kavereita. Asia eri jos on vanhempien kesken sovittu lapsenvahtityyppisestä kyläilystä kaverin luona.

Miksi et voi itse pyytää lasta kotiin kun sovelias vierailuaika on ylitetty? Oikeastibottaa päähän nämä lapset jotka tulevat kylään ja ilmoittavat että "saan olla niin kauan kuin haluan". Itse joutuu aina olemaan sitten se tylsä tyyppi joka käskee lapsen kotiinsa ja silloinkin alkavat sitkeimmät vielä inttämään vastaan tai ilmoittavat tulevansa kohta uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli jotenki selkeetä lapsena että mentii kotii syömää jossai välis ja tultiin takasi leikkimään. Vanhemmat vois muistuttaa omille lapsilleen tänäkin päivänä että tuu sit syömään klo X. Ei tarvis miettii tätäkää :D

Silloin olikin kulttuuri enemmän yhtenäistä. Päivällinen oli viiden aikoihin, ei poikkeuksia. Nykyään ei tiedä, kokkaillaanko kaverin perheessä päivällistä töiden jälkeen, vai onko tapana syödä vasta esim seitsemän jälkeen. Näkeehän se jo palstallakin, ihmiset syövät ihan eri aikaan.

Meillä syödään päivällinen varhain, yleensä viideltä. Lapsi oli joskus kaverilla ja kun soittelin syömään, kysyi lupaa syödä kaverilla. Annoin luvan, mutta tunnin päästä lapsi tuli kuitenkin kotiin, kun kaverilla ei vielä ollutkaan ruokaa ja nälkä tuli kovaksi. Enpä tajunnut tarkistaa, mihin aikaan yleensä syövät...

Muistan lapsuudesta, että meidät käskettiin kotiin muutaman kerran, kun isäntäväki alkoi syömään. Ja ihan kasvatuksellistakin tuo on, vieraan on kiva ymmärtää aikuisenakin, milloin on aika lähteä. Muutama aikuinen ystäväni ei sitä ymmärrä, että koko päivää ei tarvitsisi kyläillä. Mutta heitä ei varmaan ole koskaan lapsenakaan ohjattu kotimatkalle, kun sen aika olisi.

Kyllä työssä käyvänä naisena, 2 lasta,ei miestä. Oli sääntö ,paras ystäväni tuli 2 lapsen kanssa ,nälkä kurkena kotiimme ruoka aikaan arkipäivän iltana.En tohtinut sanoa ,kule ei minulla olisi varaa teitä ruokia ja olen väsynt työn jälkeen. Hän oli työtön,mistäpä tiesi työssä käyvän väsymys.Kun kumalakin lapsen lasia. Tuli omiensa kanssa.Joloin rohkenin sanoa.Meille ei voi tulla lasten lastesi kanssa ja ilman sopimatta etukätee päivää,aikaa.siihen hipui ystävyytemme valitetattavasti.Kyllä ekaluokalinen sai noita nälkä kurkeja ystäväksi.Söivät kotimme  välipalat ja isomalle ei jnyt mitään  välipalaa kun koulusta tuli kotiin.Vähän vaikeaa työstä seurata ketä 7 vuotias raijaa kotiin?Jouduin otaa asiasta tiukan linjan ja puhutella kun olen töissä kotimme ei tuoda ketään.Loukkavinta vuosikymenien jälkeen.Aikuinen nainen silloin jo,kun lapseni raijasi  lapsia kotiimme .Aikuinen nainen kadulla kohdatessa  sanoi, kyllä sinulla oli siisti koti aina. Ikuine työtön nainen ja Hän ei ystäväni, vaan päivää tuttu kerrostalossa. Mitä teki kotini kun olin työssä?

Oma lapsi on useimmiten viikonloppuisin ulkona kavereiden kanssa ja kaikki käyvät syömässä kotonaan. Jos ovat koulun jälkeen jonkun luona, niin syövät välipalaa, mutta ruokia ei. Tämä muotoutunut ehkä siksi, että porukassa on yksi vegaaniperheestä, pari allergista jne.

Vierailija kirjoitti:

Voihan kylässä aina tarjota halpoja lättyjä tai uuni pannaria, teetä ja mansikkahilloa eikä sen luulisi vievän ketään konkurssiin. 

Samaa mieltä. Riisipuurokin on halpaa ja herkkua. Keittelee puuroo ja leipoo puuronjämistä sämpylöitä iltapalaksi. 

Ei niin köyhää voi olla ettei halvimpaan tarjottavaan ole varaa. Banaaneitakin saa halvalla. 

Kaikki ovat nykyään erityisherkkiä tai muita tunnevammaisia. Onkohan normaaleja lapsia enää? Ja minkälainen vanhempi antaa lapsensa olla naapureissa vuosikausia ruoka-aikaan ymmärtämättä osallistua maksuihin?