Hei sinä, joka annat lapsesi olla koko päivän kylässä, oletatko, että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän kärjistäen kyllä nyt tämän sanon, mutta olen huomannut lapsen kavereista että akateemiset perheet huolehtivat lapsistaan niin, etteivät jää moneksi tunniksi kaverille kylään, soittavat syömään js ottavat vanhempana itse vastuun kauanko lapsi on kylässä. Alempi sosiaaliluokka päästää lapset pihalle puuhailemaan, josta ne päätyvät usein kavereille pyörimään koko päiväksi. Hyvällä lykyllä saatetaan pari kertaa soitella perään, muttei kutsuta kotiin, ja odottavat että joku muu tekee päätöksen kapsen kotiin passittamisesta. Varmaan samat tyypit sitten odottaa, että lapsi saa tai jopa itse pyytää ruokaa kyläpaikassa?

 

Täsmälleen näin! Meilläpäin asuu eräs perhe, jonka lapset tunkevat toisten kotiin, vaikka eivät edes ole ko.perheiden lasten kavereita.

Perheen äiti on kuulemma sanonut, että säästää rahaa, kun lapset syövät muualla

Tiedän samankaltaisen naisen. Hyvin näyttää rahaa olevan ja mies hyvässä työssä, mutta pihi kuin mikä! Antaa lasten syödä itseään köyhempien pusseista.

Meillä käy pari lapsen kaveria enemmän, ja heidän kanssa toimii tasapuolisesti niin, että meillä saa syödä kun on ruoka-aika, ja oma lapseni ruokitaan siellä kavereilla jos on ruoka-aika. Tykkään siitä, kun syödään yhdessä ja jutellaan kuulumiset, tykkään lapsen kavereista. Ollaan pienellä paikkakunnalla, niin etäisyydetkin on pidempiä, eikä ole niin helppoa käydä yhtäkkiä kotona syömässä. Ja ehkä samasta syystä ei ole kokemusta kenestäkään vieraammasta lapsesta, joka kävisi meillä ruuan toivossa.

Vierailija kirjoitti:

No meillä saa kyllä todellakin ruokaa kaikenikäiset vieraat jos vaan maistuu. Lapsivieras tekee suuren palveluksen kun on lapseni kaverina ja minulla jää aikaa muuhun. Samoin on kiva jos ruokapöydässä on väkeä, mitä enemmän, sitä parempi.

Aika köyhää jos ei pikkuvieraalle riitä ruokaa 😳

Elä tee enempää lapsia kun joudut ruokapalkalla työllistämään naapurin lapsia! Sinä olet vastuussa lapsestasi. 

Tässä näkyy varmaan kaupungin ja maaseudun ero. Jos kaverille on matkaa 10 km, ei sieltä isompikaan lapsi lähde kesken leikkien itse kotiin syömään ja kulkemiset täytyy joka tapauksessa sopia etukäteen. Lähellä asuvien kavereiden kohdalla taas olisi hyvin kummallinen ajatus, ettei tuntisi kaverin vanhempia hyvin. Käytännössä ne ovat omia kavereita.

Ei ole sellaista ongelmaa, että olisi yhtäkkiä lähitaloyhtiöiden 20 puolituntematonta lasta ruokapöydässä.

Tosin itse vietin lapsuuteni 80- ja 90-luvulla espoolaisella omakotitaloalueella, ja kyllä sielläkin kutsuttiin aina lapsivieraat ruokapöytään.