Onko täällä muilla mennyt aikuisena täysin välit omaan sisarukseen? Mistä se johtui?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nuorempi veli joka oli aina vanhempien erityissuosiossa ja kaiken kaikkiaan sellainen oikein kultalusikka suussa syntynyt, mutta täysin sokea omille etuoikeuksilleen. Kuopus, sai jo lapsena enemmän kaikkea kuin muut sisarukset, asui pitkään kotona ja suoritti ylppärit ja yliopiston valmennuskurssit ja pääsykokeet mamman hoivissa täysihoidossa, ei yliopisto-opiskelijana tehnyt koskaan päivääkään töitä kun mami sponsoroi. Joskus ilmeni sattumalta että maksatti vielä joskus 26-vuotiaanakin puhelin- ja nettilaskunsa äidillä. Tyttöystävänsä on toinen ihan samanlainen, joten näiden asuminenkin hoitui opiskelijana näppärästi puoli-ilmaiseksi muijan vanhempien sijoitusasunnossa. Itse muutin kotoa heti 18-vuotiaana ja olen tehnyt kaikkia mahdollisia pas kaduuneja leipäni eteen, elämä on ollut epävarmaa ja korkeakoulutuksesta huolimatta huonommuuden kokemus on seurannut aikuisuuteen. Ja kuten arvata saattaa, veli on nyt juuri sellainen kova oikeistolainen joka sönköttää että ihmisen on otettava vastuuta itsestään ja että kaikki on vain itsestä kiinni. Juuri sellainen joka kannattaa kovaan ääneen nykyistä hallitusta ja katsoo että köyhyys on vain ihmisen omaa syytä. Ollaan pakosti jonkin verran tekemisissä kun vanhemmat on vielä elossa mutta ei taatusti enää sitten kun heistä aika jättää.

No, eikös tuo ole vanhempien syy. Ei kai lapsi kieltäydy kultalusikasta, jos sellaisen saa.

Ja sinä olet vanhempien kanssa vielä tekemisissä, miksi?

Haukut väärää puuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nuorempi veli joka oli aina vanhempien erityissuosiossa ja kaiken kaikkiaan sellainen oikein kultalusikka suussa syntynyt, mutta täysin sokea omille etuoikeuksilleen. Kuopus, sai jo lapsena enemmän kaikkea kuin muut sisarukset, asui pitkään kotona ja suoritti ylppärit ja yliopiston valmennuskurssit ja pääsykokeet mamman hoivissa täysihoidossa, ei yliopisto-opiskelijana tehnyt koskaan päivääkään töitä kun mami sponsoroi. Joskus ilmeni sattumalta että maksatti vielä joskus 26-vuotiaanakin puhelin- ja nettilaskunsa äidillä. Tyttöystävänsä on toinen ihan samanlainen, joten näiden asuminenkin hoitui opiskelijana näppärästi puoli-ilmaiseksi muijan vanhempien sijoitusasunnossa. Itse muutin kotoa heti 18-vuotiaana ja olen tehnyt kaikkia mahdollisia pas kaduuneja leipäni eteen, elämä on ollut epävarmaa ja korkeakoulutuksesta huolimatta huonommuuden kokemus on seurannut aikuisuuteen. Ja kuten arvata saattaa, veli on nyt juuri sellainen kova oikeistolainen joka sönköttää että ihmisen on otettava vastuuta itsestään ja että kaikki on vain itsestä kiinni. Juuri sellainen joka kannattaa kovaan ääneen nykyistä hallitusta ja katsoo että köyhyys on vain ihmisen omaa syytä. Ollaan pakosti jonkin verran tekemisissä kun vanhemmat on vielä elossa mutta ei taatusti enää sitten kun heistä aika jättää.

No, eikös tuo ole vanhempien syy. Ei kai lapsi kieltäydy kultalusikasta, jos sellaisen saa.

Ja sinä olet vanhempien kanssa vielä tekemisissä, miksi?

Haukut väärää puuta.

Juuri näin.

Vanhemmat on lellinyt

Vanhemmat on kohdelleet lapsia eriarvoisesti

Vanhemmat on kohdelleet lapsien eräreilusti

Vanhemmat....

Ei veli.

Vierailija kirjoitti:

Onko muuten niin että se välit katkaiseva osapuoli on useammin esikoinen tai ainakin vanhempi? Tuntuu että aika usein se kaiken saanut persreikä on se nuorempi.

Nuorin on se viimeinen vauva josta äiti pitää kiinni.

Pelkäätkö äiti kohdata kadotetun nuoruuden?

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina näiden perimmäinen syy on eriarvoinen kohtelu lapsuudenperheessä. Se on oikeasti ihan käsittämätöntä miten moni vanhempi pitää sitä suosimista ihan pikkujuttuna eikä tajua että tuollainen kokemus vaikuttaa koko loppuelämän ajan.

Ja useinhan nämä ei-suositut nakitetaan sitten hoitamaan vanhoja vanhempia yms. kivaa. Se on niiden "velvollisuus".

Nuorin kerää kerman ja ei-suosittu paskan.

Ja nämä paskan kerääjät usein suostuvat vielä tuohon paskarooliinsa. Joko tyhmyyttään tai kiltteyttään tai...en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.

Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.

Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta. 

Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.

Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.

Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?

Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa. 

He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.

Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.

Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.

Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.

Tietääkseni jokaisella on oikeus käyttää ja antaa omaisuutta elämänsä aikana, kuinka itse haluaa. Ei ole olemassa velvollisuutta kerätä perintöä tai jakaa kaiken jo eläessään tasapuolisesti.

Perintö jaetaan kuoleman jälkeen. Silloin riidellään kuolinhetken omaisuudesta, jossa tietenkin voidaan huomioida tietyin edellytyksin lasten aiemmin saamat lahjat tai raha-avustukset.

Miksi kohdistat minulle tällaisen kommentin. En ole missään sanonut, etteikö omaa omaisuuttaan saisi lahjoittaa, mutta sukupolvenvaihdoksessa ei ole siitä kyse. Kohdista siis kommenttisi niille, jotka kritisoivat vanhempiaan siitä, että ovat lahjoittaneet omaisuuden yhdelle sisaruksista äläkä minulle.

Ilmeisesti sinä aloit asiasta mitään tietämättä väittämään, että erään kommentoijan tilanteessa olisi kyse  sukupolvenvaihdoksesta. Näin ei välttämättä ole. Lisäksi sukupolvenvaihdoksessa halutaan, että jälkipolvi jatkaa tilalla, joten kyseessä ei ole varsinaisesti tilan myynti. Usein vanhemmat jäävät tilalle asumaan, joten jo sen perusteella hyväksytään alempi korvaus.

En myöskään ymmärrä väitettä, että sukupolvenvaihdoksessa pitäisi omistajan lapsille maksaa korvauksia. Yleensä sukupolvenvaihdossa taloudellisen hyödyn saa vanhemmat. Miksi heidän pitäisi jakaa omaisuuttaan jo eläissään?

Mitä ihmettä? Se on tilakauppa, josta maksetaan helkkarinmoinen summa eli se käytännössä tarkoittaa monikymmenvuotista isoa velkaa jatkajalle maksettavaksi. Miksi puutut asiaan, josta et nähtävästi mitään tiedä? Jos vanhemmat jäävät tilalle asumaan syytinkiläisinä, se huomioidaan kauppahinnassa alentavasti, koska se jää tilalle rasitteeksi eikä taloa voi silloin esimerkiksi myydä (elinikäinen asumisoikeus). Nykyisin tuollaista ei enää suositella lainkaan. 

Jälkimmäisessä kappaleessa olet oikeassa eli siihen itsekin puutuin, sisaruksille ei edes kuulu maksaa mitään, ellei sovita ennakkoperinnöstä tilakaupan yhteydessä (sisarosuus).

Aloitit rajun riitelyn sukupolvenvaihdoksesta. Ilmeisesti itselläsi on huono omatunto, kun hyökkäät tuolla tavoin. Mistä sinä tiedät, miten toiset ovat asiansa hoitanut tai jättänyt hoitamatta!

Kukaan ei kuuna kullan valkeana usko, että sukupolvenvaihdos tehtäisiin sillä summalla, jolla se voitaisiin myydä ulkopuolisille. Verottaja puuttuu asiaan lahjaverotuksella, jos maatila kovin alhaiseen hintaan menee, mutta eiköhän verottajakin hyväksy jonkin asteisen jouston käyvän hinnan määrittelemisessä.

Vaikka maatilan saisikin sukupolvenvaihdoksella, niin ei se todellakaan tarkoita ettei siitä joutuisi maksamaan tai ottamaan maatilan maksamiseen velkaa. Usein sitä velkaa otetaan myös tilan uudistamiseen.

Suhtaudut niin raivokkaasti asiaan, että luultavasti se sukupolvenvaihoksessa maksettu rahaa kuluu teidän taloudelliseen auttamiseen?

En ole sama, mutta verottajahan kyllä arvio ilmoitetun arvon, eli "alennus" läheisen hyväksi voi olla vain prosentteja, ei kymmeniä. Hallinta -tai käyttöoikeusrasitteen arviontiin on olemassa ihan määritellyt rajat.

Kysyisin kuitenkin tässä vaiheessa, että kun niitä kotitiloja on vain yksi niin kuinka siitä tulisi hankkiutua eroon sitten kun ei enää jaksa itse pitää huolta?

Ottaisitko itse vastaan tilan, joka ei ole itse suunnittelemasi, rakentamasi, valitsemasi, ja jolla asuu joku iäkäs pariskunta vakituisesti, käypään markkinahintaan? Vai ajattelisitko, että ostanpa sitten samalla rahalla mieluummin ihka oman kodin omien mieltymyksieni mukaan.

Mites vanhempasi -olisivat sitten iloisia kun tilaan tulisi tuntemattomat omistajat, he eivät voisi enää asua itse siellä tai edes vierailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nuorempi veli joka oli aina vanhempien erityissuosiossa ja kaiken kaikkiaan sellainen oikein kultalusikka suussa syntynyt, mutta täysin sokea omille etuoikeuksilleen. Kuopus, sai jo lapsena enemmän kaikkea kuin muut sisarukset, asui pitkään kotona ja suoritti ylppärit ja yliopiston valmennuskurssit ja pääsykokeet mamman hoivissa täysihoidossa, ei yliopisto-opiskelijana tehnyt koskaan päivääkään töitä kun mami sponsoroi. Joskus ilmeni sattumalta että maksatti vielä joskus 26-vuotiaanakin puhelin- ja nettilaskunsa äidillä. Tyttöystävänsä on toinen ihan samanlainen, joten näiden asuminenkin hoitui opiskelijana näppärästi puoli-ilmaiseksi muijan vanhempien sijoitusasunnossa. Itse muutin kotoa heti 18-vuotiaana ja olen tehnyt kaikkia mahdollisia pas kaduuneja leipäni eteen, elämä on ollut epävarmaa ja korkeakoulutuksesta huolimatta huonommuuden kokemus on seurannut aikuisuuteen. Ja kuten arvata saattaa, veli on nyt juuri sellainen kova oikeistolainen joka sönköttää että ihmisen on otettava vastuuta itsestään ja että kaikki on vain itsestä kiinni. Juuri sellainen joka kannattaa kovaan ääneen nykyistä hallitusta ja katsoo että köyhyys on vain ihmisen omaa syytä. Ollaan pakosti jonkin verran tekemisissä kun vanhemmat on vielä elossa mutta ei taatusti enää sitten kun heistä aika jättää.

Minullakin on sisaruksia, jotka ovat saaneet enemmän kuin minä, taloudellista apua ja mm lapsenhoitoapua, vanhemmiltani. Olen aikuinen ihminen ja huomaan, että se johtuu siitä etten juuri koskaan pyytänyt. Ja jos kerran pyysin, eikä pyyntööni jostain syystä vastattu, en takuulla kysynyt toista kertaa. En pidä hirveän tiiviisti vanhempiini yhteyttä, olen aina elänyt hyvin itsenäistä elämää. Jo lapsena vietin enemmän aikaa ystävieni kuin perheeni kanssa. AUTAN VANHEMPIANI eräässä asiassa säännöllisesti, mutten odota siitä mitään. Olen varmaankin tottunut siihen, että "lunastan" paikkani ilahduttamalla toisia, kun en ole perusluonteeltani hirveän huomaavainen tai seurallinen kuin aivan lähimpien ihmisten suhteen, joiden kanssa synkkaa luonnollisesti.

Omakin osuus on hyvä huomata asioissa sekä ulkopuoliset tekijät. Tällaiset suosimiset eivät tapahdu tyhjiössä. Uhriutuminen on turhaa energiasyöpää.

Tässä yksin paskaosaan tyytyjä.

Huoh.

Saatte varmasti ansionne mukaan.

Itse en ikä auttaisi tuollaisen epäteiluuden jälkeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nuorempi veli joka oli aina vanhempien erityissuosiossa ja kaiken kaikkiaan sellainen oikein kultalusikka suussa syntynyt, mutta täysin sokea omille etuoikeuksilleen. Kuopus, sai jo lapsena enemmän kaikkea kuin muut sisarukset, asui pitkään kotona ja suoritti ylppärit ja yliopiston valmennuskurssit ja pääsykokeet mamman hoivissa täysihoidossa, ei yliopisto-opiskelijana tehnyt koskaan päivääkään töitä kun mami sponsoroi. Joskus ilmeni sattumalta että maksatti vielä joskus 26-vuotiaanakin puhelin- ja nettilaskunsa äidillä. Tyttöystävänsä on toinen ihan samanlainen, joten näiden asuminenkin hoitui opiskelijana näppärästi puoli-ilmaiseksi muijan vanhempien sijoitusasunnossa. Itse muutin kotoa heti 18-vuotiaana ja olen tehnyt kaikkia mahdollisia pas kaduuneja leipäni eteen, elämä on ollut epävarmaa ja korkeakoulutuksesta huolimatta huonommuuden kokemus on seurannut aikuisuuteen. Ja kuten arvata saattaa, veli on nyt juuri sellainen kova oikeistolainen joka sönköttää että ihmisen on otettava vastuuta itsestään ja että kaikki on vain itsestä kiinni. Juuri sellainen joka kannattaa kovaan ääneen nykyistä hallitusta ja katsoo että köyhyys on vain ihmisen omaa syytä. Ollaan pakosti jonkin verran tekemisissä kun vanhemmat on vielä elossa mutta ei taatusti enää sitten kun heistä aika jättää.

Minullakin on sisaruksia, jotka ovat saaneet enemmän kuin minä, taloudellista apua ja mm lapsenhoitoapua, vanhemmiltani. Olen aikuinen ihminen ja huomaan, että se johtuu siitä etten juuri koskaan pyytänyt. Ja jos kerran pyysin, eikä pyyntööni jostain syystä vastattu, en takuulla kysynyt toista kertaa. En pidä hirveän tiiviisti vanhempiini yhteyttä, olen aina elänyt hyvin itsenäistä elämää. Jo lapsena vietin enemmän aikaa ystävieni kuin perheeni kanssa. AUTAN VANHEMPIANI eräässä asiassa säännöllisesti, mutten odota siitä mitään. Olen varmaankin tottunut siihen, että "lunastan" paikkani ilahduttamalla toisia, kun en ole perusluonteeltani hirveän huomaavainen tai seurallinen kuin aivan lähimpien ihmisten suhteen, joiden kanssa synkkaa luonnollisesti.

Omakin osuus on hyvä huomata asioissa sekä ulkopuoliset tekijät. Tällaiset suosimiset eivät tapahdu tyhjiössä. Uhriutuminen on turhaa energiasyöpää.

Tässä yksin paskaosaan tyytyjä.

Huoh.

Saatte varmasti ansionne mukaan.

Itse en ikä auttaisi tuollaisen epäteiluuden jälkeen!

jotkut meistä ei odota läheisistään hyötyä, siinä kai se ero.

Vierailija kirjoitti:

Minun isosisko vihaa minua ja on aina puhunut pahaa minusta. En halua tavata häntä enään koskaan.En vaan uskalla. 

Olen ollut avokätinen hänelle ja ihan äskettäinkin ostin hänelle topin sekä tarjosin jalkahoidon. Tosi surullinen tilanteesta.Emme ole nuoria enään , eikä aikaa ole jäljellä tuhlaamiseen. 

Tässä yksi kynnysmatto.

Miksi ihmeessä te suostutte enää tällaiseen AIKUISINA.

Lapsena sen vielä ymmärtää kun on vanhemmista riippuvainen mutta että vielä aikuisenakin.

Ihmiset kohtelee teitä just niin kuin annatte niiden kohdella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nuorempi veli joka oli aina vanhempien erityissuosiossa ja kaiken kaikkiaan sellainen oikein kultalusikka suussa syntynyt, mutta täysin sokea omille etuoikeuksilleen. Kuopus, sai jo lapsena enemmän kaikkea kuin muut sisarukset, asui pitkään kotona ja suoritti ylppärit ja yliopiston valmennuskurssit ja pääsykokeet mamman hoivissa täysihoidossa, ei yliopisto-opiskelijana tehnyt koskaan päivääkään töitä kun mami sponsoroi. Joskus ilmeni sattumalta että maksatti vielä joskus 26-vuotiaanakin puhelin- ja nettilaskunsa äidillä. Tyttöystävänsä on toinen ihan samanlainen, joten näiden asuminenkin hoitui opiskelijana näppärästi puoli-ilmaiseksi muijan vanhempien sijoitusasunnossa. Itse muutin kotoa heti 18-vuotiaana ja olen tehnyt kaikkia mahdollisia pas kaduuneja leipäni eteen, elämä on ollut epävarmaa ja korkeakoulutuksesta huolimatta huonommuuden kokemus on seurannut aikuisuuteen. Ja kuten arvata saattaa, veli on nyt juuri sellainen kova oikeistolainen joka sönköttää että ihmisen on otettava vastuuta itsestään ja että kaikki on vain itsestä kiinni. Juuri sellainen joka kannattaa kovaan ääneen nykyistä hallitusta ja katsoo että köyhyys on vain ihmisen omaa syytä. Ollaan pakosti jonkin verran tekemisissä kun vanhemmat on vielä elossa mutta ei taatusti enää sitten kun heistä aika jättää.

Minullakin on sisaruksia, jotka ovat saaneet enemmän kuin minä, taloudellista apua ja mm lapsenhoitoapua, vanhemmiltani. Olen aikuinen ihminen ja huomaan, että se johtuu siitä etten juuri koskaan pyytänyt. Ja jos kerran pyysin, eikä pyyntööni jostain syystä vastattu, en takuulla kysynyt toista kertaa. En pidä hirveän tiiviisti vanhempiini yhteyttä, olen aina elänyt hyvin itsenäistä elämää. Jo lapsena vietin enemmän aikaa ystävieni kuin perheeni kanssa. AUTAN VANHEMPIANI eräässä asiassa säännöllisesti, mutten odota siitä mitään. Olen varmaankin tottunut siihen, että "lunastan" paikkani ilahduttamalla toisia, kun en ole perusluonteeltani hirveän huomaavainen tai seurallinen kuin aivan lähimpien ihmisten suhteen, joiden kanssa synkkaa luonnollisesti.

Omakin osuus on hyvä huomata asioissa sekä ulkopuoliset tekijät. Tällaiset suosimiset eivät tapahdu tyhjiössä. Uhriutuminen on turhaa energiasyöpää.

Tässä yksin paskaosaan tyytyjä.

Huoh.

Saatte varmasti ansionne mukaan.

Itse en ikä auttaisi tuollaisen epäteiluuden jälkeen!

jotkut meistä ei odota läheisistään hyötyä, siinä kai se ero.

Ei se mikään hyöty ole jos antaa kohdella itseään huonosti ja vielä kumartaen palvelee tätä huonosti kohteliaansa.

Tyhmyyttä tuo on.

Sinä varmasti jäisit väkivaltaiseen suhteeseenkin ja selittelisit sitä parhainpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.

Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.

Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta. 

Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.

Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.

Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?

Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa. 

He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.

Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.

Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.

Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.

Tietääkseni jokaisella on oikeus käyttää ja antaa omaisuutta elämänsä aikana, kuinka itse haluaa. Ei ole olemassa velvollisuutta kerätä perintöä tai jakaa kaiken jo eläessään tasapuolisesti.

Perintö jaetaan kuoleman jälkeen. Silloin riidellään kuolinhetken omaisuudesta, jossa tietenkin voidaan huomioida tietyin edellytyksin lasten aiemmin saamat lahjat tai raha-avustukset.

Miksi kohdistat minulle tällaisen kommentin. En ole missään sanonut, etteikö omaa omaisuuttaan saisi lahjoittaa, mutta sukupolvenvaihdoksessa ei ole siitä kyse. Kohdista siis kommenttisi niille, jotka kritisoivat vanhempiaan siitä, että ovat lahjoittaneet omaisuuden yhdelle sisaruksista äläkä minulle.

Ilmeisesti sinä aloit asiasta mitään tietämättä väittämään, että erään kommentoijan tilanteessa olisi kyse  sukupolvenvaihdoksesta. Näin ei välttämättä ole. Lisäksi sukupolvenvaihdoksessa halutaan, että jälkipolvi jatkaa tilalla, joten kyseessä ei ole varsinaisesti tilan myynti. Usein vanhemmat jäävät tilalle asumaan, joten jo sen perusteella hyväksytään alempi korvaus.

En myöskään ymmärrä väitettä, että sukupolvenvaihdoksessa pitäisi omistajan lapsille maksaa korvauksia. Yleensä sukupolvenvaihdossa taloudellisen hyödyn saa vanhemmat. Miksi heidän pitäisi jakaa omaisuuttaan jo eläissään?

Mitä ihmettä? Se on tilakauppa, josta maksetaan helkkarinmoinen summa eli se käytännössä tarkoittaa monikymmenvuotista isoa velkaa jatkajalle maksettavaksi. Miksi puutut asiaan, josta et nähtävästi mitään tiedä? Jos vanhemmat jäävät tilalle asumaan syytinkiläisinä, se huomioidaan kauppahinnassa alentavasti, koska se jää tilalle rasitteeksi eikä taloa voi silloin esimerkiksi myydä (elinikäinen asumisoikeus). Nykyisin tuollaista ei enää suositella lainkaan. 

Jälkimmäisessä kappaleessa olet oikeassa eli siihen itsekin puutuin, sisaruksille ei edes kuulu maksaa mitään, ellei sovita ennakkoperinnöstä tilakaupan yhteydessä (sisarosuus).

Aloitit rajun riitelyn sukupolvenvaihdoksesta. Ilmeisesti itselläsi on huono omatunto, kun hyökkäät tuolla tavoin. Mistä sinä tiedät, miten toiset ovat asiansa hoitanut tai jättänyt hoitamatta!

Kukaan ei kuuna kullan valkeana usko, että sukupolvenvaihdos tehtäisiin sillä summalla, jolla se voitaisiin myydä ulkopuolisille. Verottaja puuttuu asiaan lahjaverotuksella, jos maatila kovin alhaiseen hintaan menee, mutta eiköhän verottajakin hyväksy jonkin asteisen jouston käyvän hinnan määrittelemisessä.

Vaikka maatilan saisikin sukupolvenvaihdoksella, niin ei se todellakaan tarkoita ettei siitä joutuisi maksamaan tai ottamaan maatilan maksamiseen velkaa. Usein sitä velkaa otetaan myös tilan uudistamiseen.

Suhtaudut niin raivokkaasti asiaan, että luultavasti se sukupolvenvaihoksessa maksettu rahaa kuluu teidän taloudelliseen auttamiseen?

En ole sama, mutta verottajahan kyllä arvio ilmoitetun arvon, eli "alennus" läheisen hyväksi voi olla vain prosentteja, ei kymmeniä. Hallinta -tai käyttöoikeusrasitteen arviontiin on olemassa ihan määritellyt rajat.

Kysyisin kuitenkin tässä vaiheessa, että kun niitä kotitiloja on vain yksi niin kuinka siitä tulisi hankkiutua eroon sitten kun ei enää jaksa itse pitää huolta?

Ottaisitko itse vastaan tilan, joka ei ole itse suunnittelemasi, rakentamasi, valitsemasi, ja jolla asuu joku iäkäs pariskunta vakituisesti, käypään markkinahintaan? Vai ajattelisitko, että ostanpa sitten samalla rahalla mieluummin ihka oman kodin omien mieltymyksieni mukaan.

Mites vanhempasi -olisivat sitten iloisia kun tilaan tulisi tuntemattomat omistajat, he eivät voisi enää asua itse siellä tai edes vierailla?

Se kotitilalla vapaasti kulkeminen ja lomailu loppuu kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin. Vanhemmistaan, lapsuudenperheestään ja lapsuudenkodistaan joutuu jossain vaiheessa päästämään irti. Se voi sattua, mutta ei kannata sitä kipua purkaa siihen sisarukseen, joka on vanhempien pyynnöstä jäänyt esim kotitilaa jatkamaan. Vanhemmat on toivoneet jatkuvuutta ja varmasti parhaan ymmärryksensä mukaan esittäneet toiveen sille joka mielestään siihen pystyy parhaiten vastaamaan. Jos tuntuu siltä, että vaikkapa vanhempien mökki olisi parempi myytynä vieraalle kuin testamentattuna yhdelle lapsista, niin kannatta miettiä mikä tämän ajatuksen aikaan saa. Sitähän ei voi loogisesti perustella mitenkään omana "voittonaan", vaan ennemminkin sen estämisenä, ettei sisaruskaan "voita". Miksi on parempi menettää kokonaan vieraalle kuin osin jäädä vielä käyttömahdollisuus sisaruksen omana?

Tässä joku kommentoi, että näkee hyvin miten varallisuus on kehittynyt ja ettei ennen ollut isoja perintöjä.

Omat 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat kyllä saaneet ihan tuntuvat perinnöt. Ei puhuta sadoista tuhansista, mutta kymmenistä tuhansista euroista kylläkin.

Vanhempani käyttävät rahansa surutta itseensä ja tuhlailevat sitä ihan päättömiin asioihin. Ei heillä ole tarkoitustakaan jättää yhtään mitään meille lapsille, saatika jakaa sitä jotenkin etukäteen. Toki meistä neljästä sisaruksesta kaksi on erityissuosiossa ja heille rahaa on syydetty kaikenlaisessa muodossa ja saipa sisarenikin korottoman lainankin täysin turhaan asiaan eikä maksanut lainaa kokonaisuudessaan takaisin. 

Vanhemmat kohtelevat meitä lapsia eriarvoisesti ja välit heihin on mennyt täysin. Sisaruksiin välit ovat suht hyvät, eihän eriarvoisuus varsinaisesti heidän vikansa ole.

Olen siis kyllä sitä mieltä, että jokainen sukupolvi eläköön niin kuin tykkää eikä perintöjä tarvitse väkipakolla säästellä, mutta älytön tuhlailu tuntuu tekopyhältä, kun samaan aikaan vanhemmat esittävät olevansa niin välittäviä ja huolehtivia. Eivät siis oikeasti ole, vaan saimme elää väkivaltaisen lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.

Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.

Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta. 

Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.

Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.

Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?

Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa. 

He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.

Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.

Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.

Miksi olet enää missään tekemisissä veljesi ja vanhempiesi kanssa?

En ymmärrä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nuorempi veli joka oli aina vanhempien erityissuosiossa ja kaiken kaikkiaan sellainen oikein kultalusikka suussa syntynyt, mutta täysin sokea omille etuoikeuksilleen. Kuopus, sai jo lapsena enemmän kaikkea kuin muut sisarukset, asui pitkään kotona ja suoritti ylppärit ja yliopiston valmennuskurssit ja pääsykokeet mamman hoivissa täysihoidossa, ei yliopisto-opiskelijana tehnyt koskaan päivääkään töitä kun mami sponsoroi. Joskus ilmeni sattumalta että maksatti vielä joskus 26-vuotiaanakin puhelin- ja nettilaskunsa äidillä. Tyttöystävänsä on toinen ihan samanlainen, joten näiden asuminenkin hoitui opiskelijana näppärästi puoli-ilmaiseksi muijan vanhempien sijoitusasunnossa. Itse muutin kotoa heti 18-vuotiaana ja olen tehnyt kaikkia mahdollisia pas kaduuneja leipäni eteen, elämä on ollut epävarmaa ja korkeakoulutuksesta huolimatta huonommuuden kokemus on seurannut aikuisuuteen. Ja kuten arvata saattaa, veli on nyt juuri sellainen kova oikeistolainen joka sönköttää että ihmisen on otettava vastuuta itsestään ja että kaikki on vain itsestä kiinni. Juuri sellainen joka kannattaa kovaan ääneen nykyistä hallitusta ja katsoo että köyhyys on vain ihmisen omaa syytä. Ollaan pakosti jonkin verran tekemisissä kun vanhemmat on vielä elossa mutta ei taatusti enää sitten kun heistä aika jättää.

Minullakin on sisaruksia, jotka ovat saaneet enemmän kuin minä, taloudellista apua ja mm lapsenhoitoapua, vanhemmiltani. Olen aikuinen ihminen ja huomaan, että se johtuu siitä etten juuri koskaan pyytänyt. Ja jos kerran pyysin, eikä pyyntööni jostain syystä vastattu, en takuulla kysynyt toista kertaa. En pidä hirveän tiiviisti vanhempiini yhteyttä, olen aina elänyt hyvin itsenäistä elämää. Jo lapsena vietin enemmän aikaa ystävieni kuin perheeni kanssa. Autan vanhempiani eräässä asiassa säännöllisesti, mutten odota siitä mitään. Olen varmaankin tottunut siihen, että "lunastan" paikkani ilahduttamalla toisia, kun en ole perusluonteeltani hirveän huomaavainen tai seurallinen kuin aivan lähimpien ihmisten suhteen, joiden kanssa synkkaa luonnollisesti.

Omakin osuus on hyvä huomata asioissa sekä ulkopuoliset tekijät. Tällaiset suosimiset eivät tapahdu tyhjiössä. Uhriutuminen on turhaa energiasyöpää.

Vai oma osuus on hyvä huomata.

Just.

Mitähän se lapsen olisi aikansa pitänyt huomata. Ei mitään. Odottaa vain reilua kohtelua jota ei koskaan saanut.

Etkö juuri uhriudu kun syytät itseäsi. Sinä teet itsestä juuri silloin uhrin.

En ymmärrä teitä. Nöyristelijöitä olette vielä aikuisenakin vaikka ei olisi pakko. Siedätte tuollaisia tekoja ja ihmisiä. Ei teillä hirveästi itsekunnioitusta ole. Se on valitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nuorempi veli joka oli aina vanhempien erityissuosiossa ja kaiken kaikkiaan sellainen oikein kultalusikka suussa syntynyt, mutta täysin sokea omille etuoikeuksilleen. Kuopus, sai jo lapsena enemmän kaikkea kuin muut sisarukset, asui pitkään kotona ja suoritti ylppärit ja yliopiston valmennuskurssit ja pääsykokeet mamman hoivissa täysihoidossa, ei yliopisto-opiskelijana tehnyt koskaan päivääkään töitä kun mami sponsoroi. Joskus ilmeni sattumalta että maksatti vielä joskus 26-vuotiaanakin puhelin- ja nettilaskunsa äidillä. Tyttöystävänsä on toinen ihan samanlainen, joten näiden asuminenkin hoitui opiskelijana näppärästi puoli-ilmaiseksi muijan vanhempien sijoitusasunnossa. Itse muutin kotoa heti 18-vuotiaana ja olen tehnyt kaikkia mahdollisia pas kaduuneja leipäni eteen, elämä on ollut epävarmaa ja korkeakoulutuksesta huolimatta huonommuuden kokemus on seurannut aikuisuuteen. Ja kuten arvata saattaa, veli on nyt juuri sellainen kova oikeistolainen joka sönköttää että ihmisen on otettava vastuuta itsestään ja että kaikki on vain itsestä kiinni. Juuri sellainen joka kannattaa kovaan ääneen nykyistä hallitusta ja katsoo että köyhyys on vain ihmisen omaa syytä. Ollaan pakosti jonkin verran tekemisissä kun vanhemmat on vielä elossa mutta ei taatusti enää sitten kun heistä aika jättää.

Minullakin on sisaruksia, jotka ovat saaneet enemmän kuin minä, taloudellista apua ja mm lapsenhoitoapua, vanhemmiltani. Olen aikuinen ihminen ja huomaan, että se johtuu siitä etten juuri koskaan pyytänyt. Ja jos kerran pyysin, eikä pyyntööni jostain syystä vastattu, en takuulla kysynyt toista kertaa. En pidä hirveän tiiviisti vanhempiini yhteyttä, olen aina elänyt hyvin itsenäistä elämää. Jo lapsena vietin enemmän aikaa ystävieni kuin perheeni kanssa. Autan vanhempiani eräässä asiassa säännöllisesti, mutten odota siitä mitään. Olen varmaankin tottunut siihen, että "lunastan" paikkani ilahduttamalla toisia, kun en ole perusluonteeltani hirveän huomaavainen tai seurallinen kuin aivan lähimpien ihmisten suhteen, joiden kanssa synkkaa luonnollisesti.

Omakin osuus on hyvä huomata asioissa sekä ulkopuoliset tekijät. Tällaiset suosimiset eivät tapahdu tyhjiössä. Uhriutuminen on turhaa energiasyöpää.

Vai oma osuus on hyvä huomata.

Just.

Mitähän se lapsen olisi aikansa pitänyt huomata. Ei mitään. Odottaa vain reilua kohtelua jota ei koskaan saanut.

Etkö juuri uhriudu kun syytät itseäsi. Sinä teet itsestä juuri silloin uhrin.

Enhän ole mikään uhri. minä olen mikä olen, huono soittelemaan ihmisille, enkä halua tavata kovinkaan usein. Jos en silloin ole läheisin, oli se perheelle tai ystäville, niin täytyyhän minun se hyväksyä. Se on oman persoonani aiheuttama asia, onhan mun itse vastuu omasta toiminnastani otettava. laki määrittelee omaisuuden jaosta perillisten kesken, sekä siinä perinnönjaossa huomioon otettavien lahjojen koosta.Niin kauan kun mennään lain määrittelemissä rajoissa, ei asiasta ole sen enempää valittamista kuin on siitä, että minäkin autan toista ystävää, mutta etäisempää kaveria taas en.

Kaiken viimeiseksi tällaiset epäoikeudenmukaisuuden kokemukset ovat syy suuttua sisarukselle.

Vierailija kirjoitti:

Tässä joku kommentoi, että näkee hyvin miten varallisuus on kehittynyt ja ettei ennen ollut isoja perintöjä.

Omat 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat kyllä saaneet ihan tuntuvat perinnöt. Ei puhuta sadoista tuhansista, mutta kymmenistä tuhansista euroista kylläkin.

Vanhempani käyttävät rahansa surutta itseensä ja tuhlailevat sitä ihan päättömiin asioihin. Ei heillä ole tarkoitustakaan jättää yhtään mitään meille lapsille, saatika jakaa sitä jotenkin etukäteen. Toki meistä neljästä sisaruksesta kaksi on erityissuosiossa ja heille rahaa on syydetty kaikenlaisessa muodossa ja saipa sisarenikin korottoman lainankin täysin turhaan asiaan eikä maksanut lainaa kokonaisuudessaan takaisin. 

Vanhemmat kohtelevat meitä lapsia eriarvoisesti ja välit heihin on mennyt täysin. Sisaruksiin välit ovat suht hyvät, eihän eriarvoisuus varsinaisesti heidän vikansa ole.

Olen siis kyllä sitä mieltä, että jokainen sukupolvi eläköön niin kuin tykkää eikä perintöjä tarvitse väkipakolla säästellä, mutta älytön tuhlailu tuntuu tekopyhältä, kun samaan aikaan vanhemmat esittävät olevansa niin välittäviä ja huolehtivia. Eivät siis oikeasti ole, vaan saimme elää väkivaltaisen lapsuuden.

Jep, yksilöllisiä tarinoita löytyy. Suurina linjoina asia menee niin kuin lainaamasi kirjoittaja kertoo.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siltä tuntuu. Veli on vaan päättänyt olla olematta tekemisissä. 2 kertaa nähnyt 1.5-vuotiaan lapsenikin. Ei ole ollut mitään riitoja tms. Ei vastaa kuulumisten kyselyyn, ei itse ole ottanut koskaan yhteyttä. On normaali, työssäkäyvä mies, jolla naisystävä. Harmittaa kyllä, mutta minkä sille voi.

Mulla sama tilanne. Veli ei koskaan ota yhteyttä, eikä kysele kuulumisia. Jouluna laittaa whatsapp viestin, jos minä laitan jouluntoivotukset eka. En ole edes nähnyt hänen kuopustaan, joka on just ehkä 1,5 vuotta. Lapsen nimen kuulin siskoltani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.

Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.

Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta. 

Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.

Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.

Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?

Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa. 

He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.

Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.

Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.

Miksi olet enää missään tekemisissä veljesi ja vanhempiesi kanssa?

En ymmärrä!

Välit ovatkin tulehtuneet mutta haluan kuitenkin pitää kohteliaat välit esimerkiksi omien lasten takia. Se tarkoittaa sitä, että kutsun heidät lasten syntymäpäiville ja jouluna käymään. Muuten ei yhteyksissä oikeastaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.

Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.

Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta. 

Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.

Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.

Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?

Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa. 

He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.

Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.

Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.

Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.

Tietääkseni jokaisella on oikeus käyttää ja antaa omaisuutta elämänsä aikana, kuinka itse haluaa. Ei ole olemassa velvollisuutta kerätä perintöä tai jakaa kaiken jo eläessään tasapuolisesti.

Perintö jaetaan kuoleman jälkeen. Silloin riidellään kuolinhetken omaisuudesta, jossa tietenkin voidaan huomioida tietyin edellytyksin lasten aiemmin saamat lahjat tai raha-avustukset.

Miksi kohdistat minulle tällaisen kommentin. En ole missään sanonut, etteikö omaa omaisuuttaan saisi lahjoittaa, mutta sukupolvenvaihdoksessa ei ole siitä kyse. Kohdista siis kommenttisi niille, jotka kritisoivat vanhempiaan siitä, että ovat lahjoittaneet omaisuuden yhdelle sisaruksista äläkä minulle.

Ilmeisesti sinä aloit asiasta mitään tietämättä väittämään, että erään kommentoijan tilanteessa olisi kyse  sukupolvenvaihdoksesta. Näin ei välttämättä ole. Lisäksi sukupolvenvaihdoksessa halutaan, että jälkipolvi jatkaa tilalla, joten kyseessä ei ole varsinaisesti tilan myynti. Usein vanhemmat jäävät tilalle asumaan, joten jo sen perusteella hyväksytään alempi korvaus.

En myöskään ymmärrä väitettä, että sukupolvenvaihdoksessa pitäisi omistajan lapsille maksaa korvauksia. Yleensä sukupolvenvaihdossa taloudellisen hyödyn saa vanhemmat. Miksi heidän pitäisi jakaa omaisuuttaan jo eläissään?

Mitä ihmettä? Se on tilakauppa, josta maksetaan helkkarinmoinen summa eli se käytännössä tarkoittaa monikymmenvuotista isoa velkaa jatkajalle maksettavaksi. Miksi puutut asiaan, josta et nähtävästi mitään tiedä? Jos vanhemmat jäävät tilalle asumaan syytinkiläisinä, se huomioidaan kauppahinnassa alentavasti, koska se jää tilalle rasitteeksi eikä taloa voi silloin esimerkiksi myydä (elinikäinen asumisoikeus). Nykyisin tuollaista ei enää suositella lainkaan. 

Jälkimmäisessä kappaleessa olet oikeassa eli siihen itsekin puutuin, sisaruksille ei edes kuulu maksaa mitään, ellei sovita ennakkoperinnöstä tilakaupan yhteydessä (sisarosuus).

Aloitit rajun riitelyn sukupolvenvaihdoksesta. Ilmeisesti itselläsi on huono omatunto, kun hyökkäät tuolla tavoin. Mistä sinä tiedät, miten toiset ovat asiansa hoitanut tai jättänyt hoitamatta!

Kukaan ei kuuna kullan valkeana usko, että sukupolvenvaihdos tehtäisiin sillä summalla, jolla se voitaisiin myydä ulkopuolisille. Verottaja puuttuu asiaan lahjaverotuksella, jos maatila kovin alhaiseen hintaan menee, mutta eiköhän verottajakin hyväksy jonkin asteisen jouston käyvän hinnan määrittelemisessä.

Vaikka maatilan saisikin sukupolvenvaihdoksella, niin ei se todellakaan tarkoita ettei siitä joutuisi maksamaan tai ottamaan maatilan maksamiseen velkaa. Usein sitä velkaa otetaan myös tilan uudistamiseen.

Suhtaudut niin raivokkaasti asiaan, että luultavasti se sukupolvenvaihoksessa maksettu rahaa kuluu teidän taloudelliseen auttamiseen?

Mikähän sinuakin oikein vaivaa.

Yksikään toimiva maatila ei Suomessa vaihda omistajaa sukupolvenvaihdoksessa ilman että siitä maksetaan rahaa. Sukupolvenvaihdoksessa tehdään likvi, jolla varmistetaan, että kyseessä on tuottava tila. Ellei näin ole, ei sukupolvenvaihdosta ole mahdollista tehdä, mutta tokihan silloin omaa omaisuutta voi pois lahjoittaa ilmaiseksi, jolloin lahjan saaja maksaa omaisuudesta lahjaveron. Siitä en kuitenkaan viestissäni puhunut mitään. 

Ulkopuoliselle tilan voi myydä käypään hintaan, totta kai hinta on silloin korkeampi. Silloin summan saa yksin myyjä, eivät hänen lapsensa. Näin itsekin joudun toimimaan noin kahdeksan vuoden kuluttua, jos olen elossa, koska minulla ei ole jatkajaa.

Olen oman tilani jo maksanut vuosikymmeniä sitten eli olen jo lähellä eläkeikää. Silloin tilojen hinnat olivat hyvin korkeat, koska maatilat kannattivat paremmin. Vanhemmat ostivat tilakaupoista saamillaan rahoilla asunnon ja sijoittivat loput. Sisaruksia minulla ei ole, onneksi, ketjustakin näkee, miten hankalaksi tilanne voi muodostua.

En ole laittanut välejä poikki mutta en myöskään pidä yhteyttä. En ole kuulumisten soittelija ja mielummin pidän yhteyttä ihmisiin, joiden seurasta nautin kuin sellaisiin, jotka loukkaavat tahattomasti tai tahaltaan.