Onko täällä muilla mennyt aikuisena täysin välit omaan sisarukseen? Mistä se johtui?

Muistan omasta lapsuudestani sen, että isotsiskot huiteli aina jossakin. Heissä ei ollut lainkaan perhehenkisyyttä eikä heissä ole sukurakkautta pätkääkään. Kun olin teini, siskoja kiinnosti vierailuilla livertää äidin kanssa, eikä minua oikeastaan edes katsottu. Poikaystäviä riitti ja sitten siskot menivät naimisiin, jne. - Joten milloin minä olisin heitä kiinnostanut? Sitten joistakin pikkuasioista tuli ongelmia, koska heillä oli salattuja ja varsin vankkoja motiiveja, joita en tietenkään voinut mitenkään kuvitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nuorempi veli joka oli aina vanhempien erityissuosiossa ja kaiken kaikkiaan sellainen oikein kultalusikka suussa syntynyt, mutta täysin sokea omille etuoikeuksilleen. Kuopus, sai jo lapsena enemmän kaikkea kuin muut sisarukset, asui pitkään kotona ja suoritti ylppärit ja yliopiston valmennuskurssit ja pääsykokeet mamman hoivissa täysihoidossa, ei yliopisto-opiskelijana tehnyt koskaan päivääkään töitä kun mami sponsoroi. Joskus ilmeni sattumalta että maksatti vielä joskus 26-vuotiaanakin puhelin- ja nettilaskunsa äidillä. Tyttöystävänsä on toinen ihan samanlainen, joten näiden asuminenkin hoitui opiskelijana näppärästi puoli-ilmaiseksi muijan vanhempien sijoitusasunnossa. Itse muutin kotoa heti 18-vuotiaana ja olen tehnyt kaikkia mahdollisia pas kaduuneja leipäni eteen, elämä on ollut epävarmaa ja korkeakoulutuksesta huolimatta huonommuuden kokemus on seurannut aikuisuuteen. Ja kuten arvata saattaa, veli on nyt juuri sellainen kova oikeistolainen joka sönköttää että ihmisen on otettava vastuuta itsestään ja että kaikki on vain itsestä kiinni. Juuri sellainen joka kannattaa kovaan ääneen nykyistä hallitusta ja katsoo että köyhyys on vain ihmisen omaa syytä. Ollaan pakosti jonkin verran tekemisissä kun vanhemmat on vielä elossa mutta ei taatusti enää sitten kun heistä aika jättää.

No, eikös tuo ole vanhempien syy. Ei kai lapsi kieltäydy kultalusikasta, jos sellaisen saa.

Ja sinä olet vanhempien kanssa vielä tekemisissä, miksi?

Haukut väärää puuta.

No jos on kaiken lisäksi niin totaalinen nilkki ettei edes ymmärrä tai myönnä omia etuoikeuksiaan ja suhtautuu huono-osaisempiin ylimielisesti ja kylmästi niin eipä se kauheasti lämpimiä tunteita herätä. Toki tuollainen sysipaska maailmankuva on usein seurausta juuri pumpulissa kasvamisesta, eli sikäli sekin on osittain kasvatuksen seurausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.

Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.

Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta. 

Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.

Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.

Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle. 

Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.

Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.

Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään). 

Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin. 

 

Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta. 

Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".

voihh. Nyt jo on puututtava asiaan sivusta. Verottaja pitää huolen, ettei mitään vain anneta. On tehty kauppa, tai ennakkoperintö. Molemmat otetaan tulevassa perinnönjaossa huomioon. Ennakkoperinnön osuus vähennetään veljesi lakiosasta. Kaupassa saadut rahat jaetaan perillisten kesken perintökaaren mukaisesti.

Malta nyt odottaa omaa osuuttasi vanhempiesi rahoista. Sillä aikaa voit ottaa veljesi kutsun vastaan ja käydä vieraana lapsuudenkodissasi kuten ennenkin. Olit silloinkin vanhempiesi vieraana, jos et sitä ymmärtänyt.

Tässähän on faktisesti siitä kyse, että sisaruksensa tilakaupasta valittavat lapset pitävät vanhempien omaisuutta omanaan, vaikka nämä eivät ole kuolleet. Sisarus on ostanut omaisuutta vanhemmiltaan, missä on huomioitu perinnön osuus (hieman alempi hinta). Hän ei ole saanut mitään ilmaiseksi.

En tiedä onko asia jäänyt ymmärtämättä vai annetaanko tahallaan (vaikkapa kateuden takia) väärä kuva asiasta.

En tiedä ongelmaa, mutta yksi syy saattaisi olla se, että muille ei anneta vastaavaa mahdollisuutta.

Yksikään tässä ketjussa kirjoittaneista ei maininnut, että olisivat itse halunneet ostaa tilan ja ryhtyä viljelemään sitä. Ainoastaan olisivat halunneet rahaa ja omaisuutta vanhemmiltaan ilman vastiketta. Mutta onhan tässä jo riittävän monesti huomautettu, ettei se tilan jatkaja sitä tilaa ilmaiseksi saanut.

Asiallehan ei mitään voi niin kauan kun vanhemmat elossa päättämässä omista asioistaan ja joku (oli se naapuri tai lapsi itse) on halukas ostamaan tilan omalle kontolleen. Turha siinä muiden on itkeä. Toki jos kyse olisi kuolinpesään kuuluvasta tilasta, niin yksikin jos haluaa jaon, niin se on tehtävä ja silloin siitä saattanee jäädä jotain jaettavaakin, vaikka joku sisaruksista sen kuolinpesän kiinteistön ostaiskin. Vanhemmat saa kuitenkin päättää niin kauan kuin elossa ovat ilman, että kellään lapsella on nokassa koputtamista. Typerää, jos sen takia pitää välit katkaista, oli kyse sitten kuolinpesän kiinteistöstä tai normaalista kiinteistökaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.

Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.

Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta. 

Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.

Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.

Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?

Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa. 

He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.

Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.

Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.

Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.

Tietääkseni jokaisella on oikeus käyttää ja antaa omaisuutta elämänsä aikana, kuinka itse haluaa. Ei ole olemassa velvollisuutta kerätä perintöä tai jakaa kaiken jo eläessään tasapuolisesti.

Perintö jaetaan kuoleman jälkeen. Silloin riidellään kuolinhetken omaisuudesta, jossa tietenkin voidaan huomioida tietyin edellytyksin lasten aiemmin saamat lahjat tai raha-avustukset.

Miksi kohdistat minulle tällaisen kommentin. En ole missään sanonut, etteikö omaa omaisuuttaan saisi lahjoittaa, mutta sukupolvenvaihdoksessa ei ole siitä kyse. Kohdista siis kommenttisi niille, jotka kritisoivat vanhempiaan siitä, että ovat lahjoittaneet omaisuuden yhdelle sisaruksista äläkä minulle.

Ilmeisesti sinä aloit asiasta mitään tietämättä väittämään, että erään kommentoijan tilanteessa olisi kyse  sukupolvenvaihdoksesta. Näin ei välttämättä ole. Lisäksi sukupolvenvaihdoksessa halutaan, että jälkipolvi jatkaa tilalla, joten kyseessä ei ole varsinaisesti tilan myynti. Usein vanhemmat jäävät tilalle asumaan, joten jo sen perusteella hyväksytään alempi korvaus.

En myöskään ymmärrä väitettä, että sukupolvenvaihdoksessa pitäisi omistajan lapsille maksaa korvauksia. Yleensä sukupolvenvaihdossa taloudellisen hyödyn saa vanhemmat. Miksi heidän pitäisi jakaa omaisuuttaan jo eläissään?

Mitä ihmettä? Se on tilakauppa, josta maksetaan helkkarinmoinen summa eli se käytännössä tarkoittaa monikymmenvuotista isoa velkaa jatkajalle maksettavaksi. Miksi puutut asiaan, josta et nähtävästi mitään tiedä? Jos vanhemmat jäävät tilalle asumaan syytinkiläisinä, se huomioidaan kauppahinnassa alentavasti, koska se jää tilalle rasitteeksi eikä taloa voi silloin esimerkiksi myydä (elinikäinen asumisoikeus). Nykyisin tuollaista ei enää suositella lainkaan. 

Jälkimmäisessä kappaleessa olet oikeassa eli siihen itsekin puutuin, sisaruksille ei edes kuulu maksaa mitään, ellei sovita ennakkoperinnöstä tilakaupan yhteydessä (sisarosuus).

Aloitit rajun riitelyn sukupolvenvaihdoksesta. Ilmeisesti itselläsi on huono omatunto, kun hyökkäät tuolla tavoin. Mistä sinä tiedät, miten toiset ovat asiansa hoitanut tai jättänyt hoitamatta!

Kukaan ei kuuna kullan valkeana usko, että sukupolvenvaihdos tehtäisiin sillä summalla, jolla se voitaisiin myydä ulkopuolisille. Verottaja puuttuu asiaan lahjaverotuksella, jos maatila kovin alhaiseen hintaan menee, mutta eiköhän verottajakin hyväksy jonkin asteisen jouston käyvän hinnan määrittelemisessä.

Vaikka maatilan saisikin sukupolvenvaihdoksella, niin ei se todellakaan tarkoita ettei siitä joutuisi maksamaan tai ottamaan maatilan maksamiseen velkaa. Usein sitä velkaa otetaan myös tilan uudistamiseen.

Suhtaudut niin raivokkaasti asiaan, että luultavasti se sukupolvenvaihoksessa maksettu rahaa kuluu teidän taloudelliseen auttamiseen?

En ole sama, mutta verottajahan kyllä arvio ilmoitetun arvon, eli "alennus" läheisen hyväksi voi olla vain prosentteja, ei kymmeniä. Hallinta -tai käyttöoikeusrasitteen arviontiin on olemassa ihan määritellyt rajat.

Kysyisin kuitenkin tässä vaiheessa, että kun niitä kotitiloja on vain yksi niin kuinka siitä tulisi hankkiutua eroon sitten kun ei enää jaksa itse pitää huolta?

Ottaisitko itse vastaan tilan, joka ei ole itse suunnittelemasi, rakentamasi, valitsemasi, ja jolla asuu joku iäkäs pariskunta vakituisesti, käypään markkinahintaan? Vai ajattelisitko, että ostanpa sitten samalla rahalla mieluummin ihka oman kodin omien mieltymyksieni mukaan.

Mites vanhempasi -olisivat sitten iloisia kun tilaan tulisi tuntemattomat omistajat, he eivät voisi enää asua itse siellä tai edes vierailla?

Talo, jossa vanhus asuu on omistajan vastuulla pitää esimerkiksi asumiskunnossa, on remontoitava, meillä syytinkiin sisältyi myös sähkö ja vesi. Ja koska syytinki tehtiin suht aikaisin, maksoimme anopin asumiskulut noin 34 vuotta, myös täysi pintaremontti ja öljylämmityksen vaihtaminen sähköön sekä keittiö- ja vessaremontti 10 vuotta sitten. Melkoinen rasite tuo syytinki, ei olisi taloudellisessa mielessä kannattanut. Olisi sen pienen huojennuksen tuossa kauppahinnassa jo maksanut moneen kertaan! Nyt anoppi asuu jo muualla huonon kunnon vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.

Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.

Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta. 

Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.

Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.

Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle. 

Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.

Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.

Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään). 

Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin. 

 

Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta. 

Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".

voihh. Nyt jo on puututtava asiaan sivusta. Verottaja pitää huolen, ettei mitään vain anneta. On tehty kauppa, tai ennakkoperintö. Molemmat otetaan tulevassa perinnönjaossa huomioon. Ennakkoperinnön osuus vähennetään veljesi lakiosasta. Kaupassa saadut rahat jaetaan perillisten kesken perintökaaren mukaisesti.

Malta nyt odottaa omaa osuuttasi vanhempiesi rahoista. Sillä aikaa voit ottaa veljesi kutsun vastaan ja käydä vieraana lapsuudenkodissasi kuten ennenkin. Olit silloinkin vanhempiesi vieraana, jos et sitä ymmärtänyt.

Tässähän on faktisesti siitä kyse, että sisaruksensa tilakaupasta valittavat lapset pitävät vanhempien omaisuutta omanaan, vaikka nämä eivät ole kuolleet. Sisarus on ostanut omaisuutta vanhemmiltaan, missä on huomioitu perinnön osuus (hieman alempi hinta). Hän ei ole saanut mitään ilmaiseksi.

En tiedä onko asia jäänyt ymmärtämättä vai annetaanko tahallaan (vaikkapa kateuden takia) väärä kuva asiasta.

En tiedä ongelmaa, mutta yksi syy saattaisi olla se, että muille ei anneta vastaavaa mahdollisuutta.

Yksikään tässä ketjussa kirjoittaneista ei maininnut, että olisivat itse halunneet ostaa tilan ja ryhtyä viljelemään sitä. Ainoastaan olisivat halunneet rahaa ja omaisuutta vanhemmiltaan ilman vastiketta. Mutta onhan tässä jo riittävän monesti huomautettu, ettei se tilan jatkaja sitä tilaa ilmaiseksi saanut.

Asiallehan ei mitään voi niin kauan kun vanhemmat elossa päättämässä omista asioistaan ja joku (oli se naapuri tai lapsi itse) on halukas ostamaan tilan omalle kontolleen. Turha siinä muiden on itkeä. Toki jos kyse olisi kuolinpesään kuuluvasta tilasta, niin yksikin jos haluaa jaon, niin se on tehtävä ja silloin siitä saattanee jäädä jotain jaettavaakin, vaikka joku sisaruksista sen kuolinpesän kiinteistön ostaiskin. Vanhemmat saa kuitenkin päättää niin kauan kuin elossa ovat ilman, että kellään lapsella on nokassa koputtamista. Typerää, jos sen takia pitää välit katkaista, oli kyse sitten kuolinpesän kiinteistöstä tai normaalista kiinteistökaupasta.

No onhan se typerää, monet saavat vielä siitä haukut palkakseen sisaruksilta, kun ovat hoitaneet vanhempansa tilanpidon ohessa syytinkiin kuuluen. Meillä ei onneksi näin ollut. Mutta ei ollut kyllä kovin helppoakaan. Anoppi ei suostunut tilakauppaan ilman syytinkiä, jonka itse määritteli hyvin tiukasti. Nuorina ja hölmöinä suostuttiin siihen.

Onneksi olen ainoa lapsi ja itsellänikin on vain yksi lapsi. En tiedä yhtäkään perhettä missä sisarusten välit olisivat ongelmattomat. Vaikka omaisuutta ei edes olisi, niin jostain mummon lipastosta saadaan kyllä riita aikaan, ellei aiemmin ole tullut mistään sanomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.

Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.

Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta. 

Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.

Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.

Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle. 

Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.

Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.

Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään). 

Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin. 

 

Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta. 

Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".

voihh. Nyt jo on puututtava asiaan sivusta. Verottaja pitää huolen, ettei mitään vain anneta. On tehty kauppa, tai ennakkoperintö. Molemmat otetaan tulevassa perinnönjaossa huomioon. Ennakkoperinnön osuus vähennetään veljesi lakiosasta. Kaupassa saadut rahat jaetaan perillisten kesken perintökaaren mukaisesti.

Malta nyt odottaa omaa osuuttasi vanhempiesi rahoista. Sillä aikaa voit ottaa veljesi kutsun vastaan ja käydä vieraana lapsuudenkodissasi kuten ennenkin. Olit silloinkin vanhempiesi vieraana, jos et sitä ymmärtänyt.

Tässähän on faktisesti siitä kyse, että sisaruksensa tilakaupasta valittavat lapset pitävät vanhempien omaisuutta omanaan, vaikka nämä eivät ole kuolleet. Sisarus on ostanut omaisuutta vanhemmiltaan, missä on huomioitu perinnön osuus (hieman alempi hinta). Hän ei ole saanut mitään ilmaiseksi.

En tiedä onko asia jäänyt ymmärtämättä vai annetaanko tahallaan (vaikkapa kateuden takia) väärä kuva asiasta.

En tiedä ongelmaa, mutta yksi syy saattaisi olla se, että muille ei anneta vastaavaa mahdollisuutta.

Yksikään tässä ketjussa kirjoittaneista ei maininnut, että olisivat itse halunneet ostaa tilan ja ryhtyä viljelemään sitä. Ainoastaan olisivat halunneet rahaa ja omaisuutta vanhemmiltaan ilman vastiketta. Mutta onhan tässä jo riittävän monesti huomautettu, ettei se tilan jatkaja sitä tilaa ilmaiseksi saanut.

Asiallehan ei mitään voi niin kauan kun vanhemmat elossa päättämässä omista asioistaan ja joku (oli se naapuri tai lapsi itse) on halukas ostamaan tilan omalle kontolleen. Turha siinä muiden on itkeä. Toki jos kyse olisi kuolinpesään kuuluvasta tilasta, niin yksikin jos haluaa jaon, niin se on tehtävä ja silloin siitä saattanee jäädä jotain jaettavaakin, vaikka joku sisaruksista sen kuolinpesän kiinteistön ostaiskin. Vanhemmat saa kuitenkin päättää niin kauan kuin elossa ovat ilman, että kellään lapsella on nokassa koputtamista. Typerää, jos sen takia pitää välit katkaista, oli kyse sitten kuolinpesän kiinteistöstä tai normaalista kiinteistökaupasta.

No onhan se typerää, monet saavat vielä siitä haukut palkakseen sisaruksilta, kun ovat hoitaneet vanhempansa tilanpidon ohessa syytinkiin kuuluen. Meillä ei onneksi näin ollut. Mutta ei ollut kyllä kovin helppoakaan. Anoppi ei suostunut tilakauppaan ilman syytinkiä, jonka itse määritteli hyvin tiukasti. Nuorina ja hölmöinä suostuttiin siihen.

no joo, minä maksan kaikki laskut (tänä vuonna joku 2500-3000eur) mökistä, jota ei voi käyttää niin kuin omaa, koska vanhemmat on siellä käytännössä koko ajan. Olishan sillä rahalla ollut vaikka vuokramökillä kesäloman ja talvilomankin päälle. Mutta tästäkin yksi sisarus on jotenkin katkera, että saan toimia vanhempien kesämökillä isännöitsijänä ja laskunmaksajana ja sitten joskus kun vanhemmista aika jättää se on mun mökkini. Mitään ylimääräistä perintöosuutta en siis ole saamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien väli voi olla aika lyhyt tänä päivänä ja perintö tulee kun itsekin on jo joku yli seitsenkymppinen. Juhuu, kylläpä lohduttaa, kun sisarus puolestaan sai omaisuuden jo kolmikymppisenä.

Sinähän voit toimia toisin. Tee kuten minä: kieltäydyn perinnöstä, jolloin se perintökaaren mukaisesti siirtyy minun perilliselleni eli lapselleni.

Aikuisella ihmisellä kuuluu olla oma talous jo sillä mallilla mihin elämänsä rakentaa ja perinnöt on sitten vaan jotain eläkeiän humpparahaa. Sitten ei raaski kuitenkaan niitä silloinkaan kuluttaa vaan säästää jälleen perinnöksi ja samasta rahamässäkästä maksetaan jälleen uusi perintövero.

yleisesti ottaen, miksi mikään omassa elämässä on kiinni vanhemmilta aikuisena saatavista rahoista?Ellei kyse ole jostain suvussa kulkeneesta yrityksestä tai maatilasta, joka tuo jälkipolvelle myös elannon.

Tuossa on monta loogista aukkoa. Ensinnä, aikuisella ihmisellä pakosti onkin oma talous, mutta eläkeiässä tulot romahtavat nykyisillä keski-ikäisillä. Kyllä siinä perinnöstä on monelle apua, ei sitä käy kiistäminen. Ne lapset ovat vuorostaan hyvässä työiässä, kun on itse eläkkeellä. Että kenellä siinä on paras mahdollisuus omaan tienaamiseen.

Toiseksi, miksi ne kirjoittajan lapset olisivat sen oikeutetumpia perintöön kuin hän itse? Kyllä sitä on itsekin ihan oikea ihminen, ja ihan hyvin voi ottaa itse vastaan oman perintönsä.

Kolmanneksi, kuten tuossakin sanottiin, ei se perintö tosiaan aina ole vanhempien työllään keräämää. Osa voi olla jo isovanhempien kerryttämää, ja he ovat ehkä eläessään oikein iloinneetkin, miten se pesämuna voi auttaa tulevia sukupolvia kutakin vuorollaan eikä vain omia lapsia. Eikä tämä koske vain maatilaa tai yritystä, vaan yhtä lailla mökkiä, osakesalkkua tai sijoitusasuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on nuorempi veli joka oli aina vanhempien erityissuosiossa ja kaiken kaikkiaan sellainen oikein kultalusikka suussa syntynyt, mutta täysin sokea omille etuoikeuksilleen. Kuopus, sai jo lapsena enemmän kaikkea kuin muut sisarukset, asui pitkään kotona ja suoritti ylppärit ja yliopiston valmennuskurssit ja pääsykokeet mamman hoivissa täysihoidossa, ei yliopisto-opiskelijana tehnyt koskaan päivääkään töitä kun mami sponsoroi. Joskus ilmeni sattumalta että maksatti vielä joskus 26-vuotiaanakin puhelin- ja nettilaskunsa äidillä. Tyttöystävänsä on toinen ihan samanlainen, joten näiden asuminenkin hoitui opiskelijana näppärästi puoli-ilmaiseksi muijan vanhempien sijoitusasunnossa. Itse muutin kotoa heti 18-vuotiaana ja olen tehnyt kaikkia mahdollisia pas kaduuneja leipäni eteen, elämä on ollut epävarmaa ja korkeakoulutuksesta huolimatta huonommuuden kokemus on seurannut aikuisuuteen. Ja kuten arvata saattaa, veli on nyt juuri sellainen kova oikeistolainen joka sönköttää että ihmisen on otettava vastuuta itsestään ja että kaikki on vain itsestä kiinni. Juuri sellainen joka kannattaa kovaan ääneen nykyistä hallitusta ja katsoo että köyhyys on vain ihmisen omaa syytä. Ollaan pakosti jonkin verran tekemisissä kun vanhemmat on vielä elossa mutta ei taatusti enää sitten kun heistä aika jättää.

No, eikös tuo ole vanhempien syy. Ei kai lapsi kieltäydy kultalusikasta, jos sellaisen saa.

Ja sinä olet vanhempien kanssa vielä tekemisissä, miksi?

Haukut väärää puuta.

Juuri näin.

Vanhemmat on lellinyt

Vanhemmat on kohdelleet lapsia eriarvoisesti

Vanhemmat on kohdelleet lapsien eräreilusti

Vanhemmat....

Ei veli.

Mutta kyllä veli voi aikuisena valita, miten itse tähän suhtautuu.

Olen miettinyt, että mistä se kateus syntyy. Sisareni väittää minun saaneen enemmän kuin hän.

Ilmeisesti tarkoittaa huomion saamista, koska materiaa hän on saanut paljon enemmän.

Minä en ole tällaista eriarvoistamista huomannut, vanhemmat pääasiassa hyvää hänestä puhuneet. Sama kokemus muillakin sisarilla, kuin minullakin.

Samaa asiaa valittaa vuodesta toiseen, en jaksaisi.

Ei ole mennyt. Ennen nähtiin kerran viidessä vuodessa...ehkä. Nykyään vähän useammin 😁

Se perus, eli päihteet ja nisteily. Toinen vetää kaksin käsin mitä vaan mömmöjä ja aina sai olla rahaa antamassa. Varasti kun silmä vältti. Kävi ovella riehumassa ja soitteli kamapäissään sekopäisiä puheluita. Ei kiinnostanut enää kattella sitä touhua. Niin helvetin monta kertaa sanoin nätisti, että menis katkolle, mutta ei. En ole missään tekemisissä enää.

Sisko ei suostu myöntämään, että vanhemmat suosivat häntä lapsuudessamme. Häneltä ei vaadittu niin paljoa esim. koulussa, hänen kaverinsa olivat meille paljon tervetulleempia kuin minun, ja jos esim. tehtiin yhdessä jotain hölmöilyjä niin minä olin aina se jolle tuli huudot/kotiaresti/tukkapölly/remmi. Vanhemmat jotenkin ajattelivat, että koska olin isompi ja olin poika, niin olin jotenkin vastuussa paitsi omista niin myös siskoni tekemisistä. Vanhemmat eivät olleet sellaisia että niiden kanssa olisi voinut ruveta tästä väittelemään silloin lapsena.

Sisko on vedonnut siihen, että tähän tietyllä tavalla jotenkin seksistiseen kuvioon liittyi kääntöpuolena se, että vanhemmat tyyliin antoivat minun valita jotkut harrastukseni vapaammin, ja antoivat niihin (siskon muistikuvan mukaan) enemmän rahaa ja tukea. Sanoin näistä lapsuuskokemuksista keskusteltaessa kerran, että sillä ei ole väliä, koska jos kysytään olisinko halunnut olla mieluummin tyttö, jos sillä olisi saanut tytön kohtelun, niin olisin. Tarkoitin sitä oikeasti, mutta sisko ei uskonut vaan väitti että sanoin niin vaan suutuksissani.

Ei olla varsinaisesti katkaistu välejä, vastaisin kyllä jos esim. näkisin että se soittaa, mutta yhteydenpito on ihan olematonta. Tässä auttaa sekin, että asutaan nykyään ihan eri puolilla Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupolvien väli voi olla aika lyhyt tänä päivänä ja perintö tulee kun itsekin on jo joku yli seitsenkymppinen. Juhuu, kylläpä lohduttaa, kun sisarus puolestaan sai omaisuuden jo kolmikymppisenä.

Sinähän voit toimia toisin. Tee kuten minä: kieltäydyn perinnöstä, jolloin se perintökaaren mukaisesti siirtyy minun perilliselleni eli lapselleni.

Aikuisella ihmisellä kuuluu olla oma talous jo sillä mallilla mihin elämänsä rakentaa ja perinnöt on sitten vaan jotain eläkeiän humpparahaa. Sitten ei raaski kuitenkaan niitä silloinkaan kuluttaa vaan säästää jälleen perinnöksi ja samasta rahamässäkästä maksetaan jälleen uusi perintövero.

yleisesti ottaen, miksi mikään omassa elämässä on kiinni vanhemmilta aikuisena saatavista rahoista?Ellei kyse ole jostain suvussa kulkeneesta yrityksestä tai maatilasta, joka tuo jälkipolvelle myös elannon.

Tuossa on monta loogista aukkoa. Ensinnä, aikuisella ihmisellä pakosti onkin oma talous, mutta eläkeiässä tulot romahtavat nykyisillä keski-ikäisillä. Kyllä siinä perinnöstä on monelle apua, ei sitä käy kiistäminen. Ne lapset ovat vuorostaan hyvässä työiässä, kun on itse eläkkeellä. Että kenellä siinä on paras mahdollisuus omaan tienaamiseen.

Toiseksi, miksi ne kirjoittajan lapset olisivat sen oikeutetumpia perintöön kuin hän itse? Kyllä sitä on itsekin ihan oikea ihminen, ja ihan hyvin voi ottaa itse vastaan oman perintönsä.

Kolmanneksi, kuten tuossakin sanottiin, ei se perintö tosiaan aina ole vanhempien työllään keräämää. Osa voi olla jo isovanhempien kerryttämää, ja he ovat ehkä eläessään oikein iloinneetkin, miten se pesämuna voi auttaa tulevia sukupolvia kutakin vuorollaan eikä vain omia lapsia. Eikä tämä koske vain maatilaa tai yritystä, vaan yhtä lailla mökkiä, osakesalkkua tai sijoitusasuntoa.

Tulot romahtaa, kuin myös menot. Omat asumiskustannukset jää tälläkin hetkellä alle 500 euron, kun viimeisetkin lainat on maksettu, on kustannus joitain satasia. Emme tarvitse kuin yhden auton kun työt loppuu jne. Poika rakentaa tuossa vaiheessa taas elämäänsä ja elää ruuhkavuosiaan. Lisäraha on varmasti tarpeen. Jos vanhuksena joudun hankkimaan palveluasumista, kuluisi mahdollinen perintö siihen, uskon. Jos tulot jostain syystä romahtaisi niin, että tarvitsisin taloudellista apua, olisi mahdollinen perintö kulutettava ensin, olen tästä melko varma. Luulen, että sekä vanhempani,että itse suhteellisen korkeilla palkkatuloillamme olemme jo maksaneet riittävästi veroa jotta meille turvattaisi nuo palvelut. Toisaalta jos palveluita ei kyetä tarjoamaan, luotan, että perinnönkin saatuaan [ohituskaistaa] poikani avustaisi hoivakustannuksissani.

Vierailija kirjoitti:

Sisko ei suostu myöntämään, että vanhemmat suosivat häntä lapsuudessamme. Häneltä ei vaadittu niin paljoa esim. koulussa, hänen kaverinsa olivat meille paljon tervetulleempia kuin minun, ja jos esim. tehtiin yhdessä jotain hölmöilyjä niin minä olin aina se jolle tuli huudot/kotiaresti/tukkapölly/remmi. Vanhemmat jotenkin ajattelivat, että koska olin isompi ja olin poika, niin olin jotenkin vastuussa paitsi omista niin myös siskoni tekemisistä. Vanhemmat eivät olleet sellaisia että niiden kanssa olisi voinut ruveta tästä väittelemään silloin lapsena.

Sisko on vedonnut siihen, että tähän tietyllä tavalla jotenkin seksistiseen kuvioon liittyi kääntöpuolena se, että vanhemmat tyyliin antoivat minun valita jotkut harrastukseni vapaammin, ja antoivat niihin (siskon muistikuvan mukaan) enemmän rahaa ja tukea. Sanoin näistä lapsuuskokemuksista keskusteltaessa kerran, että sillä ei ole väliä, koska jos kysytään olisinko halunnut olla mieluummin tyttö, jos sillä olisi saanut tytön kohtelun, niin olisin. Tarkoitin sitä oikeasti, mutta sisko ei uskonut vaan väitti että sanoin niin vaan suutuksissani.

Ei olla varsinaisesti katkaistu välejä, vastaisin kyllä jos esim. näkisin että se soittaa, mutta yhteydenpito on ihan olematonta. Tässä auttaa sekin, että asutaan nykyään ihan eri puolilla Suomea.

Ei se ole ihan epätyypillistä, että sisarukset kokee molemmat lapsuuden perhetapahtumat erilailla. Ennemmin kysyisin miksi teidän välisessä suhteessanne on niin keskeistä se miten kukin kokee vanhempien valinneen teitä kohdella sata vuotta sitten? Kun vanhempia ei enää ole, on jäljellä enää se teidän sisarussuhteenne, miksi se ei voi elää epäreilujen vanhempienne ulkopuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.

Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.

Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta. 

Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.

Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.

Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle. 

Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.

Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.

Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään). 

Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin. 

 

Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta. 

Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".

voihh. Nyt jo on puututtava asiaan sivusta. Verottaja pitää huolen, ettei mitään vain anneta. On tehty kauppa, tai ennakkoperintö. Molemmat otetaan tulevassa perinnönjaossa huomioon. Ennakkoperinnön osuus vähennetään veljesi lakiosasta. Kaupassa saadut rahat jaetaan perillisten kesken perintökaaren mukaisesti.

Malta nyt odottaa omaa osuuttasi vanhempiesi rahoista. Sillä aikaa voit ottaa veljesi kutsun vastaan ja käydä vieraana lapsuudenkodissasi kuten ennenkin. Olit silloinkin vanhempiesi vieraana, jos et sitä ymmärtänyt.

Tässähän on faktisesti siitä kyse, että sisaruksensa tilakaupasta valittavat lapset pitävät vanhempien omaisuutta omanaan, vaikka nämä eivät ole kuolleet. Sisarus on ostanut omaisuutta vanhemmiltaan, missä on huomioitu perinnön osuus (hieman alempi hinta). Hän ei ole saanut mitään ilmaiseksi.

En tiedä onko asia jäänyt ymmärtämättä vai annetaanko tahallaan (vaikkapa kateuden takia) väärä kuva asiasta.

En tiedä ongelmaa, mutta yksi syy saattaisi olla se, että muille ei anneta vastaavaa mahdollisuutta.

Yksikään tässä ketjussa kirjoittaneista ei maininnut, että olisivat itse halunneet ostaa tilan ja ryhtyä viljelemään sitä. Ainoastaan olisivat halunneet rahaa ja omaisuutta vanhemmiltaan ilman vastiketta. Mutta onhan tässä jo riittävän monesti huomautettu, ettei se tilan jatkaja sitä tilaa ilmaiseksi saanut.

Asiallehan ei mitään voi niin kauan kun vanhemmat elossa päättämässä omista asioistaan ja joku (oli se naapuri tai lapsi itse) on halukas ostamaan tilan omalle kontolleen. Turha siinä muiden on itkeä. Toki jos kyse olisi kuolinpesään kuuluvasta tilasta, niin yksikin jos haluaa jaon, niin se on tehtävä ja silloin siitä saattanee jäädä jotain jaettavaakin, vaikka joku sisaruksista sen kuolinpesän kiinteistön ostaiskin. Vanhemmat saa kuitenkin päättää niin kauan kuin elossa ovat ilman, että kellään lapsella on nokassa koputtamista. Typerää, jos sen takia pitää välit katkaista, oli kyse sitten kuolinpesän kiinteistöstä tai normaalista kiinteistökaupasta.

No onhan se typerää, monet saavat vielä siitä haukut palkakseen sisaruksilta, kun ovat hoitaneet vanhempansa tilanpidon ohessa syytinkiin kuuluen. Meillä ei onneksi näin ollut. Mutta ei ollut kyllä kovin helppoakaan. Anoppi ei suostunut tilakauppaan ilman syytinkiä, jonka itse määritteli hyvin tiukasti. Nuorina ja hölmöinä suostuttiin siihen.

no joo, minä maksan kaikki laskut (tänä vuonna joku 2500-3000eur) mökistä, jota ei voi käyttää niin kuin omaa, koska vanhemmat on siellä käytännössä koko ajan. Olishan sillä rahalla ollut vaikka vuokramökillä kesäloman ja talvilomankin päälle. Mutta tästäkin yksi sisarus on jotenkin katkera, että saan toimia vanhempien kesämökillä isännöitsijänä ja laskunmaksajana ja sitten joskus kun vanhemmista aika jättää se on mun mökkini. Mitään ylimääräistä perintöosuutta en siis ole saamassa.

Nuo syytinkijutut (elinikäinen asumis- ja käyttöoikeus, maatiloilla sukupolvenvaihdoksissa usein siihen kuuluu sähkö ja vesi myös, joskus jopa ruoka) on kyllä sellaisia, ettei niihin kannata koskaan suostua. Mieluummin sitten antaa koko talon tai mökin olla, koska siitä ei ole mitään mahdollisuutta perääntyä. Pitää maksaa, vaikka olisi kuinka huono rahatilanne, ei voi myydä edes konkurssissa, koska syytinki menisi mukana eikä kukaan ulkopuolinen rupea mummoja ja pappoja elättämään.

Mekin asuimme pienessä mökissä perheen kanssa, maksoimme velkaa mökistä ja tilasta ja vieressä anoppi eleli isossa päärakennuksessa meidän laskuun. Syytän kyllä neuvojia, että panivat nuoren parin tuollaiseen liemeen. Jotenkin kuitenkin selvisimme tekemällä töitä tilan ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Sisko ei suostu myöntämään, että vanhemmat suosivat häntä lapsuudessamme. Häneltä ei vaadittu niin paljoa esim. koulussa, hänen kaverinsa olivat meille paljon tervetulleempia kuin minun, ja jos esim. tehtiin yhdessä jotain hölmöilyjä niin minä olin aina se jolle tuli huudot/kotiaresti/tukkapölly/remmi. Vanhemmat jotenkin ajattelivat, että koska olin isompi ja olin poika, niin olin jotenkin vastuussa paitsi omista niin myös siskoni tekemisistä. Vanhemmat eivät olleet sellaisia että niiden kanssa olisi voinut ruveta tästä väittelemään silloin lapsena.

Sisko on vedonnut siihen, että tähän tietyllä tavalla jotenkin seksistiseen kuvioon liittyi kääntöpuolena se, että vanhemmat tyyliin antoivat minun valita jotkut harrastukseni vapaammin, ja antoivat niihin (siskon muistikuvan mukaan) enemmän rahaa ja tukea. Sanoin näistä lapsuuskokemuksista keskusteltaessa kerran, että sillä ei ole väliä, koska jos kysytään olisinko halunnut olla mieluummin tyttö, jos sillä olisi saanut tytön kohtelun, niin olisin. Tarkoitin sitä oikeasti, mutta sisko ei uskonut vaan väitti että sanoin niin vaan suutuksissani.

Ei olla varsinaisesti katkaistu välejä, vastaisin kyllä jos esim. näkisin että se soittaa, mutta yhteydenpito on ihan olematonta. Tässä auttaa sekin, että asutaan nykyään ihan eri puolilla Suomea.

Olen sivusta seurannut tuota, että poikaa rangaistiin siskon puolesta ja jopa tämän kaverin (minun) puolesta, koska tämä oli isompi. Vaikka siis ei ollut tehnyt mitään. Sisko oli selkeästi suosikkilapsi ja käytti sitä myös hyväkseen. Tosi surullista, koska veljen elämä ei mennyt todellakaan kovin hyvin, kuoli nuorena elämän ongelmien takia. Sisar oppi tuosta kieron toimintatavan, hänen ystävänsä en enää ole.

Outoja kuvioita perheissä kyllä on. Ja kun joku kysyi miksi vanhempien teot vaikuttavat vielä aikuisenakin, niin yksi syy on varmaan se, että samat kuviot ovat jatkuneet aikuisuuteen asti. Sisar on totta kai imenyt tuon asenteen itseensä, että hän on se suojeltava tai se, jota ei voi syyttää mistään. Sitä tosin tuossa kerrotussa pidän etuna, että vanhemmat ovat vaatineet pojalta parempaa koulumenestystä. Siitä lienee ollut jotain hyötyäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisko ei suostu myöntämään, että vanhemmat suosivat häntä lapsuudessamme. Häneltä ei vaadittu niin paljoa esim. koulussa, hänen kaverinsa olivat meille paljon tervetulleempia kuin minun, ja jos esim. tehtiin yhdessä jotain hölmöilyjä niin minä olin aina se jolle tuli huudot/kotiaresti/tukkapölly/remmi. Vanhemmat jotenkin ajattelivat, että koska olin isompi ja olin poika, niin olin jotenkin vastuussa paitsi omista niin myös siskoni tekemisistä. Vanhemmat eivät olleet sellaisia että niiden kanssa olisi voinut ruveta tästä väittelemään silloin lapsena.

Sisko on vedonnut siihen, että tähän tietyllä tavalla jotenkin seksistiseen kuvioon liittyi kääntöpuolena se, että vanhemmat tyyliin antoivat minun valita jotkut harrastukseni vapaammin, ja antoivat niihin (siskon muistikuvan mukaan) enemmän rahaa ja tukea. Sanoin näistä lapsuuskokemuksista keskusteltaessa kerran, että sillä ei ole väliä, koska jos kysytään olisinko halunnut olla mieluummin tyttö, jos sillä olisi saanut tytön kohtelun, niin olisin. Tarkoitin sitä oikeasti, mutta sisko ei uskonut vaan väitti että sanoin niin vaan suutuksissani.

Ei olla varsinaisesti katkaistu välejä, vastaisin kyllä jos esim. näkisin että se soittaa, mutta yhteydenpito on ihan olematonta. Tässä auttaa sekin, että asutaan nykyään ihan eri puolilla Suomea.

Ei se ole ihan epätyypillistä, että sisarukset kokee molemmat lapsuuden perhetapahtumat erilailla. Ennemmin kysyisin miksi teidän välisessä suhteessanne on niin keskeistä se miten kukin kokee vanhempien valinneen teitä kohdella sata vuotta sitten? Kun vanhempia ei enää ole, on jäljellä enää se teidän sisarussuhteenne, miksi se ei voi elää epäreilujen vanhempienne ulkopuolella?

Olen eri, mutta ei sitä oikein voi erilaista kokemisen tapaa syyttää, jos toinen saa huudot tai remmiä meidän tyttöjen rikkeistä ilman syytä. Tuntui jo lapsenakin hyvin kummalliselta, itse kun olen ainoa lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että mistä se kateus syntyy. Sisareni väittää minun saaneen enemmän kuin hän.

Ilmeisesti tarkoittaa huomion saamista, koska materiaa hän on saanut paljon enemmän.

Minä en ole tällaista eriarvoistamista huomannut, vanhemmat pääasiassa hyvää hänestä puhuneet. Sama kokemus muillakin sisarilla, kuin minullakin.

Samaa asiaa valittaa vuodesta toiseen, en jaksaisi.

Kateus syntyy siitä kokemuksesta, että on huonompi. Taustalla voi olla ihan se vain, että oikeasti saa heikkoja numeroita koulussa sisaruksiin verrattuna tai sisar tai veli on huomattavasti suositumpi ystävien ja vastakkaisen sukupuolen silmissä. Eli tavallaan geenit ovat syynä kateuteen alun perin, siihen lisänä vielä vanhempien kyvyttömyys lievittää kateuden tunteita. 

Olen lukenut paljon kateudesta, tuo kokemus huonoudesta on siis osittain tosiasioihin pohjaavaa. Mutta tarvitaan myös muiden tekemää vertailua (vanhempien, opettajien tms.), jossa kateellinen on jäänyt toiseksi.

Emme ole riidoissa mutta ei olla kovin paljon tekemisissä. Vanhempieni suhtautuminen on aina ollut minuun jotenkin alistavaa ja rajatonta, ja veljeni jatkaa samaa linjaa. Olen ollut perheen syntipukki ja veli klassinen kultainen lapsi. Kesällä veljeni ihmetteli, miten olen osannut ajaa autolla vieraaseen kaupunkiin ja osannut etsiä lapsilleni harrastuksia. Aiemmin tuli kotiini kutsumatta, siis ihan muuten vaan vieraisille, ja suuttui, jos meillä olikin jotain menoa tai tekemistä. Olen ihan elämässäni menestynyt, valmistunut tohtoriksi, edennyt työelämässä, rakentanut talon ja mulla on hyvä perhe-elämä, joten tuntuu loukkaavalta, että minuun suhtaudutaan kuin vajaaälyiseen. Ilmeisesti puhuu vanhempieni kanssa minusta potaskaa.