Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muilla mennyt aikuisena täysin välit omaan sisarukseen? Mistä se johtui?
30.08.2023 |
Siis jos on kasvettu samassa ydinperheessä ja nyt ei olla missään tekemisissä.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Juuri tällaiset seikat aiheuttavat niitä riitoja perheissä. Jos kaikki arvokas menee ilman erillistä sopimusta yhdelle lapselle, eikä asiasta saa keskustella, niin siitä tulee kaunoja. Mitään papereita ei tehty, että irtaimisto myydään, ne vain annettiin.
Ne ovat silloin ennakkoperintöä, joka voidaan huomioida aikanaan perinnönjaossa. Veli voi maksaa niistä sinulle osuutensa tai antaa sen lipaston, jonka haluat.
Voi näitä asioita tietysti huonostikin hoitaa, mikä synnyttää kaunoja, en minä sillä. Puutuin vain tuohon, että uskotellaan, että kaikki on lahjoitettu ilmaiseksi. Joku saattaa vielä tuon uskoa, kun kuvitellaan kaikenlaista outoa maajusseista.
En nyt sitten tiedä kannattaako perintölipastoista nostaa suurta haloota. Se on tietysti isomman asian symboli, siis epäoikeudenmukaiseksi koetun tilanteen.
Jos joku on mennyt selkeästi lainvastaisesti, niin usein asioita voi korjata viimeistään siellä perinnönjaossa. Kyllähän vanhemmat ovat kaupasta paljon rahaa saaneet, ostaneet sillä uuden asunnon tms. Summat mitä maatiloista maksetaan ovat isoja, vaikka löytyy appivanhempiakin, jotka väittävät "antaneensa" tilan eteenpäin. He voivat tietty tuhlata kaiken, mutta useimmat kuitenkin ostavat asunnon missä asua nykypäivänä, kun syytinkiä ei enää suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Tähän liittyen: miksi sitä tilaa ei voi myydä? Miksi siihen on jonkun jäätävä jos ei ihan todella halua jäädä? Jos ei enää ole jatkajia niin sitten ei ole. Tätä olen aina ihmetellyt.
Ei siihen kenenkään ole pakko jäädä, paljonhan tiloja nykyisin myydään. En suosittele maanviljelijän ammattia kenellekään nykypäivänä, kun leipä jää kovin kapeaksi. Omallakaan tilalla ei ole jatkajaa, joten todennäköisesti kaikki myydään.
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien väli voi olla aika lyhyt tänä päivänä ja perintö tulee kun itsekin on jo joku yli seitsenkymppinen. Juhuu, kylläpä lohduttaa, kun sisarus puolestaan sai omaisuuden jo kolmikymppisenä.
Ei saanut. Sisarus osti tilan ja sai valtavat velat kannettavakseen jo alle kolmekymppisenä. Nimimerkillä Kokemusta on, tein kolmea työtä ne maksaakseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Juuri tällaiset seikat aiheuttavat niitä riitoja perheissä. Jos kaikki arvokas menee ilman erillistä sopimusta yhdelle lapselle, eikä asiasta saa keskustella, niin siitä tulee kaunoja. Mitään papereita ei tehty, että irtaimisto myydään, ne vain annettiin.
Ne ovat silloin ennakkoperintöä, joka voidaan huomioida aikanaan perinnönjaossa. Veli voi maksaa niistä sinulle osuutensa tai antaa sen lipaston, jonka haluat.
Voi näitä asioita tietysti huonostikin hoitaa, mikä synnyttää kaunoja, en minä sillä. Puutuin vain tuohon, että uskotellaan, että kaikki on lahjoitettu ilmaiseksi. Joku saattaa vielä tuon uskoa, kun kuvitellaan kaikenlaista outoa maajusseista.
En nyt sitten tiedä kannattaako perintölipastoista nostaa suurta haloota. Se on tietysti isomman asian symboli, siis epäoikeudenmukaiseksi koetun tilanteen.
Jos joku on mennyt selkeästi lainvastaisesti, niin usein asioita voi korjata viimeistään siellä perinnönjaossa. Kyllähän vanhemmat ovat kaupasta paljon rahaa saaneet, ostaneet sillä uuden asunnon tms. Summat mitä maatiloista maksetaan ovat isoja, vaikka löytyy appivanhempiakin, jotka väittävät "antaneensa" tilan eteenpäin. He voivat tietty tuhlata kaiken, mutta useimmat kuitenkin ostavat asunnon missä asua nykypäivänä, kun syytinkiä ei enää suositella.
Tämä avoimuus ja puhuminen olisi se avain välien säilymiseen. Mutta jostain syystä näistä asioista ei perheessä puhuta eikä kysymyksiin vastata, jolloin asiat jäävät epäselviksi ja hiertämään.
Vaikka joillain huonekaluilla ei mitään arvoa sinänsä olekaan kuin lähinnä tunnearvoa, niin lapset asetetaan tällaisessa tilanteessa monesti eriarvoiseen asemaan. Se, että yksi saa kaiken joko rahalla tai ilman ja toiselta ei edes kysytä asiasta, on monesti se mikä hiertää välejä. Samaa monet muutkin ovat kertoneet ketjussa, että on koettu jonkun lapsen olevan vanhempien suosikki ja siksi välit ovat menneet.
Rahasta on turha riidellä mutta se yleensä paljastaa miten eri asemassa sisarukset ovat, jos toiselle taataan lainoja ja ostetaan lahjoja ja toiselle ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Tietääkseni jokaisella on oikeus käyttää ja antaa omaisuutta elämänsä aikana, kuinka itse haluaa. Ei ole olemassa velvollisuutta kerätä perintöä tai jakaa kaiken jo eläessään tasapuolisesti.
Perintö jaetaan kuoleman jälkeen. Silloin riidellään kuolinhetken omaisuudesta, jossa tietenkin voidaan huomioida tietyin edellytyksin lasten aiemmin saamat lahjat tai raha-avustukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Kukaan ei "saa" mitään tiloja ja taloja niin, että muut jää tyhjätaskuiksi. Kyllä se tilan "saaja" ottaa lainaa yleensä eli on velkaisempi kuin ne muut jotka "jäi ilman"..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Tietääkseni jokaisella on oikeus käyttää ja antaa omaisuutta elämänsä aikana, kuinka itse haluaa. Ei ole olemassa velvollisuutta kerätä perintöä tai jakaa kaiken jo eläessään tasapuolisesti.
Perintö jaetaan kuoleman jälkeen. Silloin riidellään kuolinhetken omaisuudesta, jossa tietenkin voidaan huomioida tietyin edellytyksin lasten aiemmin saamat lahjat tai raha-avustukset.
Miksi kohdistat minulle tällaisen kommentin. En ole missään sanonut, etteikö omaa omaisuuttaan saisi lahjoittaa, mutta sukupolvenvaihdoksessa ei ole siitä kyse. Kohdista siis kommenttisi niille, jotka kritisoivat vanhempiaan siitä, että ovat lahjoittaneet omaisuuden yhdelle sisaruksista äläkä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Juuri tällaiset seikat aiheuttavat niitä riitoja perheissä. Jos kaikki arvokas menee ilman erillistä sopimusta yhdelle lapselle, eikä asiasta saa keskustella, niin siitä tulee kaunoja. Mitään papereita ei tehty, että irtaimisto myydään, ne vain annettiin.
Ne ovat silloin ennakkoperintöä, joka voidaan huomioida aikanaan perinnönjaossa. Veli voi maksaa niistä sinulle osuutensa tai antaa sen lipaston, jonka haluat.
Voi näitä asioita tietysti huonostikin hoitaa, mikä synnyttää kaunoja, en minä sillä. Puutuin vain tuohon, että uskotellaan, että kaikki on lahjoitettu ilmaiseksi. Joku saattaa vielä tuon uskoa, kun kuvitellaan kaikenlaista outoa maajusseista.
En nyt sitten tiedä kannattaako perintölipastoista nostaa suurta haloota. Se on tietysti isomman asian symboli, siis epäoikeudenmukaiseksi koetun tilanteen.
Jos joku on mennyt selkeästi lainvastaisesti, niin usein asioita voi korjata viimeistään siellä perinnönjaossa. Kyllähän vanhemmat ovat kaupasta paljon rahaa saaneet, ostaneet sillä uuden asunnon tms. Summat mitä maatiloista maksetaan ovat isoja, vaikka löytyy appivanhempiakin, jotka väittävät "antaneensa" tilan eteenpäin. He voivat tietty tuhlata kaiken, mutta useimmat kuitenkin ostavat asunnon missä asua nykypäivänä, kun syytinkiä ei enää suositella.
Tämä avoimuus ja puhuminen olisi se avain välien säilymiseen. Mutta jostain syystä näistä asioista ei perheessä puhuta eikä kysymyksiin vastata, jolloin asiat jäävät epäselviksi ja hiertämään.
Vaikka joillain huonekaluilla ei mitään arvoa sinänsä olekaan kuin lähinnä tunnearvoa, niin lapset asetetaan tällaisessa tilanteessa monesti eriarvoiseen asemaan. Se, että yksi saa kaiken joko rahalla tai ilman ja toiselta ei edes kysytä asiasta, on monesti se mikä hiertää välejä. Samaa monet muutkin ovat kertoneet ketjussa, että on koettu jonkun lapsen olevan vanhempien suosikki ja siksi välit ovat menneet.
Rahasta on turha riidellä mutta se yleensä paljastaa miten eri asemassa sisarukset ovat, jos toiselle taataan lainoja ja ostetaan lahjoja ja toiselle ei.
Aivan, mutta nyt oli kyse maatilojen sukupolvenvaihdoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.
Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään).
Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin.
Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta.
Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".
voihh. Nyt jo on puututtava asiaan sivusta. Verottaja pitää huolen, ettei mitään vain anneta. On tehty kauppa, tai ennakkoperintö. Molemmat otetaan tulevassa perinnönjaossa huomioon. Ennakkoperinnön osuus vähennetään veljesi lakiosasta. Kaupassa saadut rahat jaetaan perillisten kesken perintökaaren mukaisesti.
Malta nyt odottaa omaa osuuttasi vanhempiesi rahoista. Sillä aikaa voit ottaa veljesi kutsun vastaan ja käydä vieraana lapsuudenkodissasi kuten ennenkin. Olit silloinkin vanhempiesi vieraana, jos et sitä ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä joka harmittelit sitä perintölipastoa, miksi et kysy saisitko ostaa sen itsellesi? Irtaimistosta on varmasti sovittu kauppakirjassa eli sisaruksesi on ostanut talon irtaimistoineen. Ei edelleenkään saanut. Asiallisesti kysymällä voisit saada ostaa lipaston.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.
Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään).
Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin.
Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta.
Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".
voihh. Nyt jo on puututtava asiaan sivusta. Verottaja pitää huolen, ettei mitään vain anneta. On tehty kauppa, tai ennakkoperintö. Molemmat otetaan tulevassa perinnönjaossa huomioon. Ennakkoperinnön osuus vähennetään veljesi lakiosasta. Kaupassa saadut rahat jaetaan perillisten kesken perintökaaren mukaisesti.
Malta nyt odottaa omaa osuuttasi vanhempiesi rahoista. Sillä aikaa voit ottaa veljesi kutsun vastaan ja käydä vieraana lapsuudenkodissasi kuten ennenkin. Olit silloinkin vanhempiesi vieraana, jos et sitä ymmärtänyt.
Tässähän on faktisesti siitä kyse, että sisaruksensa tilakaupasta valittavat lapset pitävät vanhempien omaisuutta omanaan, vaikka nämä eivät ole kuolleet. Sisarus on ostanut omaisuutta vanhemmiltaan, missä on huomioitu perinnön osuus (hieman alempi hinta). Hän ei ole saanut mitään ilmaiseksi.
En tiedä onko asia jäänyt ymmärtämättä vai annetaanko tahallaan (vaikkapa kateuden takia) väärä kuva asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskon teinimäinen itsekkyys ei koskaan muuttunut aikuisuudeksi. Siinä vaiheessa kun jatkuvan hänen yksipuolisen auttamisensa jälkeen ilkeili ennen häitämme ja ilman että olimme pyytäneet apua, ilmoitti ettei aio auttaa mitenkään häissämme ja kyynelsilmin ilmoitti että "on antanut anteeksi" (kysyttäessä mitä antoi anteeksi nii ilmeisesti sen että on koko elämänsä ollut minulle kaikesta kateellinen. Olen siis todella tylsä ja normaali keskiverto ihminen kuten hänkin.) silmät aukesivat ja alkoi etääntyminen tapahtua aika vauhdilla.
Mitä vähemmän olimme tekemisissä, sen vähemmän elämässä oli kummallista draamaa ja pikkuhiljaa välit katosivat olemattomiin. Mietin että luovutinko liian helpolla kun hän on sentään siskoni mutta nykyinen tilanne on vaan niin paljon iloisempi ja kevyempi.
Sisko ottaa toki silloin tällöin yhteyttä kun tarvitsee minulta jotain mutta muuten emme ole tekemisissä. En ole enää autellut. :D
Puhut kuin siskostani. Tosin lisäbonuksena hän oli minua kohtaan lapsena väkivaltainen, valehteli minun tehneen mitä vain, pelasi läheisiä törkeästi puolelleen, kertoi ystävilleni valheita ja varasti rahaa ties keneltä. Myös minulta. Aina käskettiin vain ymmärtää.
Nyt aikuisena hän ei voisi vähempää kiinnostaa. Puhuu ihan omiaan suvulle, yksi sukulaiseni sanoi vasta pari vuotta sitten, että voisin yrittää puhua sisarelleni ja sopia sen mitä tein. Siskoni kyllä jo varmaan antaisi anteeksi. Hämmästyneenä kysyin, että mitä olen sitten tehnyt. Sukulaiseni vain pyöritteli päätään.
Työssäni en kuulemme pärjää, lapseni ovat kehityshäiriöisiä, mieheni on ihan täysi sika, koiramme luonnevikainen (ei ole edes ikinä nähnyt, edellinenkin kuulemma oli, ei tosin nähnyt sitäkään kuin pentuna kerran) ja automme, talomme ja ihan nyt kaikki on pielessä. Olen kuullut aina joltakin tuttavalta tai sukulaiselta kauhisteluja, kun joskus näemme. Ja siis kaikki tuulesta temmattua. Eikä kukaan tajua.
Itse en pidä yhteyttä ollenkaan. Enkä tule pitämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Juuri tällaiset seikat aiheuttavat niitä riitoja perheissä. Jos kaikki arvokas menee ilman erillistä sopimusta yhdelle lapselle, eikä asiasta saa keskustella, niin siitä tulee kaunoja. Mitään papereita ei tehty, että irtaimisto myydään, ne vain annettiin.
Ne ovat silloin ennakkoperintöä, joka voidaan huomioida aikanaan perinnönjaossa. Veli voi maksaa niistä sinulle osuutensa tai antaa sen lipaston, jonka haluat.
Voi näitä asioita tietysti huonostikin hoitaa, mikä synnyttää kaunoja, en minä sillä. Puutuin vain tuohon, että uskotellaan, että kaikki on lahjoitettu ilmaiseksi. Joku saattaa vielä tuon uskoa, kun kuvitellaan kaikenlaista outoa maajusseista.
En nyt sitten tiedä kannattaako perintölipastoista nostaa suurta haloota. Se on tietysti isomman asian symboli, siis epäoikeudenmukaiseksi koetun tilanteen.
Jos joku on mennyt selkeästi lainvastaisesti, niin usein asioita voi korjata viimeistään siellä perinnönjaossa. Kyllähän vanhemmat ovat kaupasta paljon rahaa saaneet, ostaneet sillä uuden asunnon tms. Summat mitä maatiloista maksetaan ovat isoja, vaikka löytyy appivanhempiakin, jotka väittävät "antaneensa" tilan eteenpäin. He voivat tietty tuhlata kaiken, mutta useimmat kuitenkin ostavat asunnon missä asua nykypäivänä, kun syytinkiä ei enää suositella.
Tämä avoimuus ja puhuminen olisi se avain välien säilymiseen. Mutta jostain syystä näistä asioista ei perheessä puhuta eikä kysymyksiin vastata, jolloin asiat jäävät epäselviksi ja hiertämään.
Vaikka joillain huonekaluilla ei mitään arvoa sinänsä olekaan kuin lähinnä tunnearvoa, niin lapset asetetaan tällaisessa tilanteessa monesti eriarvoiseen asemaan. Se, että yksi saa kaiken joko rahalla tai ilman ja toiselta ei edes kysytä asiasta, on monesti se mikä hiertää välejä. Samaa monet muutkin ovat kertoneet ketjussa, että on koettu jonkun lapsen olevan vanhempien suosikki ja siksi välit ovat menneet.
Rahasta on turha riidellä mutta se yleensä paljastaa miten eri asemassa sisarukset ovat, jos toiselle taataan lainoja ja ostetaan lahjoja ja toiselle ei.
Nuo on tunneasioita joita ei mikään järki ohjaa. Juuret on jossain lapsuudenperheen erilaisissa kokemuksissa.
Me olemme sisarukset kaikki saaneet ennakkoperintöä. Joku asunnon ostoon, joku muuten vaan. Itse sain vanhempieni kesäasunnon. Näiden lahjoitusten arvo oli rahallisesti täysin sama. Asun ainoana lapsista kesäasunnon lähellä. Olen pitänyt sitä kunnossa ja vanhempani halusivat että jatkan tätä työtä. Heillä on elinikäinen hallintaoikeus, eli käyttävät kuten haluavat, minä maksan laskut. Muilla lapsilla on satojen kilometrien matka paikkaan ja vanhemmat ovat jo ikääntyneitä. Sisaruksilleni asian piti olla ok, koska eivät pysty kiinteistöstä huolehtimaan. Ajattelin, että investoin siihen, jotta jatkossa kaikki sisaruksenikin mahtuisivat sinne yöksi mukavasti kun vaan pääsevät käymään. Että olisi perheellä yhä yhteinen paikka lapsuuden paikkakunnalla kun vanhemmista aika jättää.
Kunnes selvisikin, ettei yksi sisaruksistani halua enää käydä paikassa kun se siirrettiin minulle, olisi kuulema ollut parempi myydä pois. En ymmärrä miksi, olemme mielestäni olleet hyvissä väleissä, nyt ei enää minkäänlaisissa. Enää en tiedä teenkö mitään remontteja vai myynkö pois koko paikan kunhan vanhemmat eivät sitä enää käytä, mokoma kiistakapula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä joka harmittelit sitä perintölipastoa, miksi et kysy saisitko ostaa sen itsellesi? Irtaimistosta on varmasti sovittu kauppakirjassa eli sisaruksesi on ostanut talon irtaimistoineen. Ei edelleenkään saanut. Asiallisesti kysymällä voisit saada ostaa lipaston.
Joo, minäkin epäilen, että tuo kirjoittaja joko tahallaan antaa väärää tietoa tai ei oikeasti tiedä, että irtaimistosta on maksettu. Kyllä ne paperit on juristin kanssa ja lain mukaisesti. Kauppakirjassa mainitaan kaikki mikä kauppaan on kuulunut, meidänkin spv:ssä määriteltiin jopa aitan sisällä oleva irtaimisto ja metsään kuuluvan lähteen käyttöoikeudet jatkossa. Kauppakirjassa oli neljä molemmin puolin kirjoitettua sivua.
Eiköhän tällä palstalla ole jo useampi maajussi näitä juttuja oikaisemassa.
Joo, osa jakaa täällä "perintöä" vaikka vanhemmat on hengissä. Kun omilla rahoillaan saa kukin tehdä mitä haluaa, vaikka polttaa takassa.
Tuollainen asenne saisi minut ainakin sivuuttamaan "perijän", kun perittävä ei ole edes kuollut.
Mennyt ihan sivuraiteille koko ketju. Perheissä riidellään ihan ihmeellisistä asioista. Isälläni meni välit sisaruksiin, kun perinnön jaossa tuli riitaa sukuraamatusta. Kyllä ne riidat saavat alkunsa (vai sen kuuluisan kamelinselän katkaisun) ihan vähäpätöisistä asioista.
Sairastuin masennukseen ja jäin pois työelämästä ja sisko katkaisi välit, koska häpeää minua. Kiitti sisko.
Tähän liittyen: miksi sitä tilaa ei voi myydä? Miksi siihen on jonkun jäätävä jos ei ihan todella halua jäädä? Jos ei enää ole jatkajia niin sitten ei ole. Tätä olen aina ihmetellyt.