Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muilla mennyt aikuisena täysin välit omaan sisarukseen? Mistä se johtui?
30.08.2023 |
Siis jos on kasvettu samassa ydinperheessä ja nyt ei olla missään tekemisissä.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Joo, osa jakaa täällä "perintöä" vaikka vanhemmat on hengissä. Kun omilla rahoillaan saa kukin tehdä mitä haluaa, vaikka polttaa takassa.
Tuollainen asenne saisi minut ainakin sivuuttamaan "perijän", kun perittävä ei ole edes kuollut.
Sisaruksensa tilakaupoista valittavat eivät ole vissinkään käsittäneet, että vanhemmat olisivat voineet myydä maatilan ulkopuolisille ostajille ja tuhlata ne rahat viimeistä penniä myöten. Nyt tila on myyty omalle lapselle eikä valittaja maininnut, että olisi itse halunnut ostaa sen ja jatkaa tilaa. Rahaa vain olisivat halunneet ilmaiseksi saada, vaikka vanhemmat eivät ole vielä kuolleet. Normaalisti, kun vanhemmat myyvät omaisuuttaan, eivät lapset odota saavansa niitä rahoja, koska perinnön saa vasta vanhempien kuoltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairastuin masennukseen ja jäin pois työelämästä ja sisko katkaisi välit, koska häpeää minua. Kiitti sisko.
Tässä tarinassa jää kyllä aivan varmasti jotain kertomatta!
Vierailija kirjoitti:
Välit pikkuveljeeni, joka on hyvin elämässään menestynyt vanhempien lempilapsi, katkesivat totaalisesti, kun kerroin lapsenlasta veljeltänikin odottaneelle äidille: "Turha tuolta homolta on mitään lapsia odottaa". Äiti ei siis tiennyt, että veljeni seurustelee vain miesten kanssa.
Sen jälkeen veli ei ole ottanut minuun mitään yhteyttä vuosiin, paitsi vanhan äidin hoitoasioista voidaan viestitellä.
Mitä just luin?
Haukuit veljeäsi äidillenne noin ja ihmettelet miksi meni välit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Tietääkseni jokaisella on oikeus käyttää ja antaa omaisuutta elämänsä aikana, kuinka itse haluaa. Ei ole olemassa velvollisuutta kerätä perintöä tai jakaa kaiken jo eläessään tasapuolisesti.
Perintö jaetaan kuoleman jälkeen. Silloin riidellään kuolinhetken omaisuudesta, jossa tietenkin voidaan huomioida tietyin edellytyksin lasten aiemmin saamat lahjat tai raha-avustukset.
Miksi kohdistat minulle tällaisen kommentin. En ole missään sanonut, etteikö omaa omaisuuttaan saisi lahjoittaa, mutta sukupolvenvaihdoksessa ei ole siitä kyse. Kohdista siis kommenttisi niille, jotka kritisoivat vanhempiaan siitä, että ovat lahjoittaneet omaisuuden yhdelle sisaruksista äläkä minulle.
Ilmeisesti sinä aloit asiasta mitään tietämättä väittämään, että erään kommentoijan tilanteessa olisi kyse sukupolvenvaihdoksesta. Näin ei välttämättä ole. Lisäksi sukupolvenvaihdoksessa halutaan, että jälkipolvi jatkaa tilalla, joten kyseessä ei ole varsinaisesti tilan myynti. Usein vanhemmat jäävät tilalle asumaan, joten jo sen perusteella hyväksytään alempi korvaus.
En myöskään ymmärrä väitettä, että sukupolvenvaihdoksessa pitäisi omistajan lapsille maksaa korvauksia. Yleensä sukupolvenvaihdossa taloudellisen hyödyn saa vanhemmat. Miksi heidän pitäisi jakaa omaisuuttaan jo eläissään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.
Miksi sinulle olisi pitänyt maksaa, kun vanhempasi ovat myyneet omaisuuttaan? Vanhempasi omaisuus ei ole sinun eikä sinulle kuulu kauppasummasta penniäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.
Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään).
Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin.
Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta.
Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".
voihh. Nyt jo on puututtava asiaan sivusta. Verottaja pitää huolen, ettei mitään vain anneta. On tehty kauppa, tai ennakkoperintö. Molemmat otetaan tulevassa perinnönjaossa huomioon. Ennakkoperinnön osuus vähennetään veljesi lakiosasta. Kaupassa saadut rahat jaetaan perillisten kesken perintökaaren mukaisesti.
Malta nyt odottaa omaa osuuttasi vanhempiesi rahoista. Sillä aikaa voit ottaa veljesi kutsun vastaan ja käydä vieraana lapsuudenkodissasi kuten ennenkin. Olit silloinkin vanhempiesi vieraana, jos et sitä ymmärtänyt.
Tämähän se, niin näissä mökeissä kuin kotitiloissakin. Aikuiset lapset on tottuneet kulkemaan siellä kuin omassaan. Ilmoitusluontoisesti ja valmiille tullen. Sitten kun tilanne muuttuu ja yksi lapsista alkaa pitämään tilasta huolta, ollaankin tyrmistyneitä uuden edessä. Ei tajuta, että ollaan itse itseasiassa vuosia käytetty hyväksi vanhempien vaikeaa asemaa kieltäytyä ikuisesta vieraanvaraisuudesta lapsiaan kohtaan, eikä nyt menetetä siis mitään mikä olisi itselle koskaan kuulunutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Tietääkseni jokaisella on oikeus käyttää ja antaa omaisuutta elämänsä aikana, kuinka itse haluaa. Ei ole olemassa velvollisuutta kerätä perintöä tai jakaa kaiken jo eläessään tasapuolisesti.
Perintö jaetaan kuoleman jälkeen. Silloin riidellään kuolinhetken omaisuudesta, jossa tietenkin voidaan huomioida tietyin edellytyksin lasten aiemmin saamat lahjat tai raha-avustukset.
Miksi kohdistat minulle tällaisen kommentin. En ole missään sanonut, etteikö omaa omaisuuttaan saisi lahjoittaa, mutta sukupolvenvaihdoksessa ei ole siitä kyse. Kohdista siis kommenttisi niille, jotka kritisoivat vanhempiaan siitä, että ovat lahjoittaneet omaisuuden yhdelle sisaruksista äläkä minulle.
Ilmeisesti sinä aloit asiasta mitään tietämättä väittämään, että erään kommentoijan tilanteessa olisi kyse sukupolvenvaihdoksesta. Näin ei välttämättä ole. Lisäksi sukupolvenvaihdoksessa halutaan, että jälkipolvi jatkaa tilalla, joten kyseessä ei ole varsinaisesti tilan myynti. Usein vanhemmat jäävät tilalle asumaan, joten jo sen perusteella hyväksytään alempi korvaus.
En myöskään ymmärrä väitettä, että sukupolvenvaihdoksessa pitäisi omistajan lapsille maksaa korvauksia. Yleensä sukupolvenvaihdossa taloudellisen hyödyn saa vanhemmat. Miksi heidän pitäisi jakaa omaisuuttaan jo eläissään?
Mitä ihmettä? Se on tilakauppa, josta maksetaan helkkarinmoinen summa eli se käytännössä tarkoittaa monikymmenvuotista isoa velkaa jatkajalle maksettavaksi. Miksi puutut asiaan, josta et nähtävästi mitään tiedä? Jos vanhemmat jäävät tilalle asumaan syytinkiläisinä, se huomioidaan kauppahinnassa alentavasti, koska se jää tilalle rasitteeksi eikä taloa voi silloin esimerkiksi myydä (elinikäinen asumisoikeus). Nykyisin tuollaista ei enää suositella lainkaan.
Jälkimmäisessä kappaleessa olet oikeassa eli siihen itsekin puutuin, sisaruksille ei edes kuulu maksaa mitään, ellei sovita ennakkoperinnöstä tilakaupan yhteydessä (sisarosuus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.
Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään).
Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin.
Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta.
Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".
voihh. Nyt jo on puututtava asiaan sivusta. Verottaja pitää huolen, ettei mitään vain anneta. On tehty kauppa, tai ennakkoperintö. Molemmat otetaan tulevassa perinnönjaossa huomioon. Ennakkoperinnön osuus vähennetään veljesi lakiosasta. Kaupassa saadut rahat jaetaan perillisten kesken perintökaaren mukaisesti.
Malta nyt odottaa omaa osuuttasi vanhempiesi rahoista. Sillä aikaa voit ottaa veljesi kutsun vastaan ja käydä vieraana lapsuudenkodissasi kuten ennenkin. Olit silloinkin vanhempiesi vieraana, jos et sitä ymmärtänyt.
Tässähän on faktisesti siitä kyse, että sisaruksensa tilakaupasta valittavat lapset pitävät vanhempien omaisuutta omanaan, vaikka nämä eivät ole kuolleet. Sisarus on ostanut omaisuutta vanhemmiltaan, missä on huomioitu perinnön osuus (hieman alempi hinta). Hän ei ole saanut mitään ilmaiseksi.
En tiedä onko asia jäänyt ymmärtämättä vai annetaanko tahallaan (vaikkapa kateuden takia) väärä kuva asiasta.
En tiedä ongelmaa, mutta yksi syy saattaisi olla se, että muille ei anneta vastaavaa mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.
Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään).
Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin.
Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta.
Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".
voihh. Nyt jo on puututtava asiaan sivusta. Verottaja pitää huolen, ettei mitään vain anneta. On tehty kauppa, tai ennakkoperintö. Molemmat otetaan tulevassa perinnönjaossa huomioon. Ennakkoperinnön osuus vähennetään veljesi lakiosasta. Kaupassa saadut rahat jaetaan perillisten kesken perintökaaren mukaisesti.
Malta nyt odottaa omaa osuuttasi vanhempiesi rahoista. Sillä aikaa voit ottaa veljesi kutsun vastaan ja käydä vieraana lapsuudenkodissasi kuten ennenkin. Olit silloinkin vanhempiesi vieraana, jos et sitä ymmärtänyt.
Tämähän se, niin näissä mökeissä kuin kotitiloissakin. Aikuiset lapset on tottuneet kulkemaan siellä kuin omassaan. Ilmoitusluontoisesti ja valmiille tullen. Sitten kun tilanne muuttuu ja yksi lapsista alkaa pitämään tilasta huolta, ollaankin tyrmistyneitä uuden edessä. Ei tajuta, että ollaan itse itseasiassa vuosia käytetty hyväksi vanhempien vaikeaa asemaa kieltäytyä ikuisesta vieraanvaraisuudesta lapsiaan kohtaan, eikä nyt menetetä siis mitään mikä olisi itselle koskaan kuulunutkaan.
Näissä on jopa sukupolvien ketjut eli myös edeltävä sukupolvi on tullut sinne tilalle ilmaiseksi lomailemaan ja tuonut samalla jälkeläisensä serkuksia tapaamaan. Tuolla edellä juuri valitettiin sellaisesta tilanteesta, kun tilan pitäjät ovat ilmeisesti toivoneet, että tuotaisiin ruokaa mukana ja autettaisiin töissä.
Ei ole mitään käsitystä siitä, että kyseessä todella on näiden ostajien uusi koti, jonne ei pitäisi mennä ilmaiseksi lomailemaan ja häiritsemään kesäkiireitä. Itselläni ei ole tällaisesta kokemusta, mutta anoppini oli tällaisesta todella harmissaan. Kesken heinätöitä tullaan isolla porukalla moneksi päiväksi, johan tuollaisen porukan ruokkiminenkin maksaa maltaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Sukupolvenvaihdoksessa jatkaja myös maksetaan sisarosuudet pois eli maksaa sisaruksille näiden osuuden tilasta, jos on sisaruksia. Taivaan kiitos ei ollut meillä.
Siis useimmiten pari "pikku juttua" unohtuu näiltä, jotka selittävät miten maatila on muka "annettu" yhdelle sisarukselle. Se ainoa, joka on suostunut tai halunnut maatilaa jatkaa. Vaihtoehtonahan olisi ollut tilan myyminen, että vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Toivottavasti nykyisin tiloista katsotaan sellainen hinta, ettei jatkaja mene konkurssiin. Me satuimme tekemään sukupolvenvaihdoksen todella huonoon aikaan ennen kun tiedettiin EU-jäsenyydestä.
Ei me ainakaan saatu penniäkään sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Ei sitä enää makseta.
Olet väärässä. Sinä saat lakiosan vanhempiesi kuoltua vähintään eli siinä tilanteessa tilan jatkaja ei saa enää mitään. Ellei tästä ole sovittu, voit nostaa kanteen oikeudessa jomman kumman vanhemmistasi kuollessa, jolloin saat lakiosuutesi (vähintään).
Ellet sitten "unohtanut" kertoa tästäkin, sillä lapsia ei voi jättää perinnöttömäksi Suomen lain mukaan. Sukupolvenvaihdokseen liittyvä lainsäändäntö siis liittyy tuohonkin.
Asioista voi sopia monella tavalla, mutta ei ole reilua huudella tällaisia, että muka on jääty ilman mitään, jos se kerran ei ole totta.
Mikä perintö? Eihän niillä vanhemmilla välttämättä ole enää mitään. Kaikki annettu "tilanjatkajalle".
voihh. Nyt jo on puututtava asiaan sivusta. Verottaja pitää huolen, ettei mitään vain anneta. On tehty kauppa, tai ennakkoperintö. Molemmat otetaan tulevassa perinnönjaossa huomioon. Ennakkoperinnön osuus vähennetään veljesi lakiosasta. Kaupassa saadut rahat jaetaan perillisten kesken perintökaaren mukaisesti.
Malta nyt odottaa omaa osuuttasi vanhempiesi rahoista. Sillä aikaa voit ottaa veljesi kutsun vastaan ja käydä vieraana lapsuudenkodissasi kuten ennenkin. Olit silloinkin vanhempiesi vieraana, jos et sitä ymmärtänyt.
Tässähän on faktisesti siitä kyse, että sisaruksensa tilakaupasta valittavat lapset pitävät vanhempien omaisuutta omanaan, vaikka nämä eivät ole kuolleet. Sisarus on ostanut omaisuutta vanhemmiltaan, missä on huomioitu perinnön osuus (hieman alempi hinta). Hän ei ole saanut mitään ilmaiseksi.
En tiedä onko asia jäänyt ymmärtämättä vai annetaanko tahallaan (vaikkapa kateuden takia) väärä kuva asiasta.
En tiedä ongelmaa, mutta yksi syy saattaisi olla se, että muille ei anneta vastaavaa mahdollisuutta.
Yksikään tässä ketjussa kirjoittaneista ei maininnut, että olisivat itse halunneet ostaa tilan ja ryhtyä viljelemään sitä. Ainoastaan olisivat halunneet rahaa ja omaisuutta vanhemmiltaan ilman vastiketta. Mutta onhan tässä jo riittävän monesti huomautettu, ettei se tilan jatkaja sitä tilaa ilmaiseksi saanut.
Tää keskustelu on vaan järkyttävä osoitus siitä kuinka varallisuus on sukupolvien välillä muuttunut.
Meidän vanhempamme eivät yleensä saaneet omiltaan oikein minkäänlaista perintöä. Joku sisaruksista saattoi jäädä pitämään vanhaa tilaa, jolla ei ilman investointeja olisi enää mitään arvoa, ei käyttö eikä rahallista. Joissain suvuissa jäi ehkä metsää ja sitten muutamassa rannikon suvussa enemmänkin omaisuutta. No sitten tämä 60 -luvulta eteenpäin syntynyt pienempi ikäpolvi elää elämäänsä kunnes vanhemmista aika jättää. Ja tässä hetkessä näillä perinnönsaajilla itsellään ei ole mökkiä tai kotitilaa, johon kutsua omia lapsiaan, vaan he yhä käyvät 40-50 luvulla syntyneiden vanhempiensa mökeillä ja tiloilla viettämässä lomiaan. Sitten koetaan, että oma perhe jää vaille lomanviettopaikkaa jos yksi lapsista perii sen vanhempien kiinteistön.
Siis järkyttävää minkälainen varallisuusero sukupolvien välille on ehtinyt muodostua yhden sukupolven aikana!
Näin omassakin perheessä, vaikka me lapset olemme kaikki työelämässä ja korkeakoulutettuja, kuten olivat vanhempammekin. Meillä on 1-2 lasta, heillä 4. Heillä oli nelikymppisenä talo ja mökki, me käymme yhä nelikymppisenä heidän mökillään ja asumme rivareissa. Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on vaan järkyttävä osoitus siitä kuinka varallisuus on sukupolvien välillä muuttunut.
Meidän vanhempamme eivät yleensä saaneet omiltaan oikein minkäänlaista perintöä. Joku sisaruksista saattoi jäädä pitämään vanhaa tilaa, jolla ei ilman investointeja olisi enää mitään arvoa, ei käyttö eikä rahallista. Joissain suvuissa jäi ehkä metsää ja sitten muutamassa rannikon suvussa enemmänkin omaisuutta. No sitten tämä 60 -luvulta eteenpäin syntynyt pienempi ikäpolvi elää elämäänsä kunnes vanhemmista aika jättää. Ja tässä hetkessä näillä perinnönsaajilla itsellään ei ole mökkiä tai kotitilaa, johon kutsua omia lapsiaan, vaan he yhä käyvät 40-50 luvulla syntyneiden vanhempiensa mökeillä ja tiloilla viettämässä lomiaan. Sitten koetaan, että oma perhe jää vaille lomanviettopaikkaa jos yksi lapsista perii sen vanhempien kiinteistön.
Siis järkyttävää minkälainen varallisuusero sukupolvien välille on ehtinyt muodostua yhden sukupolven aikana!
Näin omassakin perheessä, vaikka me lapset olemme kaikki työelämässä ja korkeakoulutettuja, kuten olivat vanhempammekin. Meillä on 1-2 lasta, heillä 4. Heillä oli nelikymppisenä talo ja mökki, me käymme yhä nelikymppisenä heidän mökillään ja asumme rivareissa. Huhhuh.
Ehkä se on helpompi mennä sinne sukulaisen mökille ja käyttää omat rahat muuhun. Silloin pitää ottaa riski siitä, ettei mökki enää seuraavassa sukupolvessa olekaan enää käytössä, kun se ei ole oma eikä ole sitä koskaan ollutkaan.
Perheemme viidestä jäsenestä on kolme mullan alla. Me kaksi jäljellä olevaa sisarusta emme ole yhteyksissä. Välit ovat olleet poikki jo vuosikymmenen ja sitäkin ennen oli hyvin vaikeaa aina tavatessa.
En sääli siskoani enkä ryve itsesäälissäkään, mutta totean vain että sairaita olemme molemmat, meillä on kamalat sukurasitteet niskassamme, perheemme historia on täynnä katkeria tapahtumia, neurooseja, alkoholismia, mt-ongelmia ja luonnehäiriöitä.
Lyhyesti: olemme molemmat toisillemme toksisia henkilöitä ja se on tilanne jossa ei tosiaankaan kannata olla yhteyksissä ja molempien etu toteutuu siinä kun kontakteja ei ole.
Onhan se hyytävää realismia että hautaan mennään näillä, mutta liian paljon on tapahtunut, jotta toisinkaan voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on vaan järkyttävä osoitus siitä kuinka varallisuus on sukupolvien välillä muuttunut.
Meidän vanhempamme eivät yleensä saaneet omiltaan oikein minkäänlaista perintöä. Joku sisaruksista saattoi jäädä pitämään vanhaa tilaa, jolla ei ilman investointeja olisi enää mitään arvoa, ei käyttö eikä rahallista. Joissain suvuissa jäi ehkä metsää ja sitten muutamassa rannikon suvussa enemmänkin omaisuutta. No sitten tämä 60 -luvulta eteenpäin syntynyt pienempi ikäpolvi elää elämäänsä kunnes vanhemmista aika jättää. Ja tässä hetkessä näillä perinnönsaajilla itsellään ei ole mökkiä tai kotitilaa, johon kutsua omia lapsiaan, vaan he yhä käyvät 40-50 luvulla syntyneiden vanhempiensa mökeillä ja tiloilla viettämässä lomiaan. Sitten koetaan, että oma perhe jää vaille lomanviettopaikkaa jos yksi lapsista perii sen vanhempien kiinteistön.
Siis järkyttävää minkälainen varallisuusero sukupolvien välille on ehtinyt muodostua yhden sukupolven aikana!
Näin omassakin perheessä, vaikka me lapset olemme kaikki työelämässä ja korkeakoulutettuja, kuten olivat vanhempammekin. Meillä on 1-2 lasta, heillä 4. Heillä oli nelikymppisenä talo ja mökki, me käymme yhä nelikymppisenä heidän mökillään ja asumme rivareissa. Huhhuh.
Varallisuuserot eivät synny tyhjästä. Jokaisella on se oma perintöosuus, joka käytetään halutulla tavalla. Eihän tässä perintöjen varassa toivottavasti eletä, vaan hankitaan itse omalla rahalla omaisuutta.
Vanhemmat + pikkuveli kyyläsivät ihan kaikkia tekemisiäni, kun sai ajokortin ei saanut edes käydä missään, ei kavereiden luona, ei lauantai-iltaa viettämässä ilman että otti pikkuveljen mukaan. Pikkuveli kyllä sitten kävi kyläilemässä minun kaverieni luona yksinäänkin. Lauantai-iltana paikallienen tanssilava oli oikeastaan ainoa mahdollinen paikka mihin saattoi ottaa alaikäisen mukaan, missään baarissa käymisestä oli turha haaveilla eikä kavereille voinut ilmoittautua edes kuskiksi.
Kun muutin kotoa pois, pikkuveli tuli perässä samaan kaupunkiin (300km päässä) samaan opiskelupaikkaan. Ostin talon maaseudulta niin pikkuveli auttoi isääni muuttamaan samalle paikkakunnalle kyttäämään tekemisiäni (ajeli maantietä talon ohi ihan jatkuvasti, ja kävi rähjäämässä ja uhkailemassa mm kirveellä). Maalla oli talo toisessa paikassa keskellä kylää ja sitten verstas kilsan päässä, pikkuveli kävi vuokraamassa varastotilaa ihan kummankin naapurista niin että oli hyvä näköyhteys pihaan. En tiedä onko virittänyt jonkun kameravalvonnan kun onnistui ainakin verstaan viereen tulemaan noin puolessa tunnissa siitä kun yritin siellä jotain tehdä. Talo ja verstas on nyt autiona koska en vaan kyennyt enää käymään siellä, ja ostin toisen talon toisaalta jossa ei ole naapureita sillä tavalla että pystyisi mistään kyttäämään.
Ja kaikki perintötavarat on tietysti myös pikkuveljen hallussa ja nosti tililtä 50.000 eur. Pitäisi varmaan tehdä joku rikosilmoitus siitä mutta ajatus ahdistaa pahasti.
Veljeni sai aina isältäni enemmän, loppupeleissä myös lahjoina ja testamentissa. Testamentissa piti isän mukaan tasata niin, että minä, veljeni ja isän vaimo (e siis äitimme) saisimme lopulta yhtä paljon. Minun osuuteni oli yliarvoitu ja veljeni aliarvioitu. En jaksanut kuitenkaan tästä ruveta rähisemään.
Joitain vuosia sitten äitini meni nopeasti huonoon kuntoon eikä voinut enää asua vanhassa kodissaan. Minä hankin hänelle kuntoutuspaikan, etsin uuden asunnon, organisoin muuton ja tyhjensin vanhan asunnon. Veljen vaimo onneksi auttoi useina päivinä, mutta veljeni vain muutaman kerran, muutaman tunnin kerrallaan. Käytin kaikkeen tähän seitsemän lomaviikkoa miltei joka päivä aamusta iltaan. Lopuksi sain veljeltäni haukut, kun olin "organisoinut asunnon tyhjennyksen niin huonosti".
Olin aina ihmetellyt sisaruksia, joita menee välit nopeasti, mutta yht'äkkiä huomasin, että se onkin helppoa.
Olemme pari kertaa vuodessa tekemisissä ja ihan asiallisesti silloin, mutta minulla ei ole mitään tarvetta olla hänen kanssaan yhteyksissä sen enempää. Olen jo etukäteen tajunnut, että kun äidistä ja parista muustakin lapsettomasta sukulaisesta aika jättää, minulle jäävät nekin asunnon tyhjennykset, hautajaisten järjestämiset ja kuolinpesän ilmoittamiset (kuolinpesän veroilmoitus) yms. Hän kuitenkin halunnee mahdolliset perinnöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä edelleenkin, että yksi perii maatilan , koti - ja sukutilan, ja toiset sisarukset saavat porttikiellon uuden kotivävyn/- miniän astuttua portaista sisään.
Meillä vähän meni tälleen. Isäni ja äitini "siunauksella". Eli yksi veljistäni sai talon ja tilat, me kolme muuta jäätiin ilman. Kylässä kuulemma saataisiin käydä, jos tullaan auttamaan milloin missäkin ja tuodaan ruuat. Vanhempani ottavat aina veljeni ja miniäni puolen kaikessa.
Me muut sisarukset sitten tapaamme muualla, suosittu veli ei ole koskaan kutsuttu ja sekin aiheuttaa kismaa. Hän toki sanelisi ehdot sillekin. Me kolme muuta olemme asiasta samaa mieltä ja meillä tuntuu olevan samantyyliset muistot ja kokemukset lapsuudesta.
Tuskinpa vanhempasi sitä tilaa ovat lahjoittaneet, vaan kyseessä on sukupolvenvaihdos. Eli veli ja hänen vaimonsa ovat ottaneet ison lainan ja ostaneet tilan vanhemmiltasi, jotka ovat vasta sen jälkeen päässeet siirtymään sukupolvenvaihdoseläkkeelle. Näinhän se useimmiten menee, meni meilläkin. Siitä huolimatta puhutaan, kuinka muka olemme saaneet tilan ilmaiseksi. Maksoimme tilaa pois melkein 20 vuotta mm. käymällä tilan ulkopuolella töissä, kun EU:hun siirtymisen jälkeen tulot romahtivat. Lainojen määrä kuitenkin pysyi samana.
Suomessa verottaja pitää kyllä siitä huolen ettei mitään voi vaan antaa.
Onko se muuten sen sisaruksen vika, kun vanhemmat kohtelee epätasa-arvoisesti?Missä se epätasa-arvo tuossakin sukupolvenvaihdostilanteessa oikein on? Yksi on halunnut jatkaa tilaa ja ostanut sen, mahdollistanut vanhempien jäävän eläkkeelle raskaasta työstä sekä maksanut sisaruksille heidän osuutensa.
He ovat ostaneet tilakauppaan kuuluneen kotitalon, jota sisarukset sitten eivät saa käyttää mummolana vapaasti. Se ei ole heidän kotinsa enää, joten pätevät normaalit vierailusäännöt. Sinne ei tulla lomailemaan isäntäväen passattaviksi kesällä kuten usein maatiloilla näyttää olevan. En yhtään ihmettele, jos hermostutaan tuollaisessa tilanteessa.
Kotitalon mukana saattaa mennä myös kaikki perintöhuonekalut, jotka olisivat voineet olla tärkeitä myös niille sisaruksille. Meillä ainakin kitkaa aiheutti se, että tilan ottanut veli sai kaiken, eikä muut sisarukset mitään.
Ei se toki pelkästään veljen vika ollut, vaan vanhemmissamme oli myös paljon vikaa mutta näistä asioista ei saanut puhua ja edelleenkin välillä tulee kinaa asiasta.
Etkö nyt vieläkään voi kirjoittaa kuten asia on eli ei veljesi mitään ole "saanut", vaan ostanut. Se on totta, että sukupolvenvaihdoksessa voidaan myydä kaikki jatkajalle irtaimistoineen. Jos ette ole saaneet sisarosuuttanne, saatte sen vanhempienne kuoltua (=perintö). Silloin veljenne ei saa enää mitään.
Tietääkseni jokaisella on oikeus käyttää ja antaa omaisuutta elämänsä aikana, kuinka itse haluaa. Ei ole olemassa velvollisuutta kerätä perintöä tai jakaa kaiken jo eläessään tasapuolisesti.
Perintö jaetaan kuoleman jälkeen. Silloin riidellään kuolinhetken omaisuudesta, jossa tietenkin voidaan huomioida tietyin edellytyksin lasten aiemmin saamat lahjat tai raha-avustukset.
Miksi kohdistat minulle tällaisen kommentin. En ole missään sanonut, etteikö omaa omaisuuttaan saisi lahjoittaa, mutta sukupolvenvaihdoksessa ei ole siitä kyse. Kohdista siis kommenttisi niille, jotka kritisoivat vanhempiaan siitä, että ovat lahjoittaneet omaisuuden yhdelle sisaruksista äläkä minulle.
Ilmeisesti sinä aloit asiasta mitään tietämättä väittämään, että erään kommentoijan tilanteessa olisi kyse sukupolvenvaihdoksesta. Näin ei välttämättä ole. Lisäksi sukupolvenvaihdoksessa halutaan, että jälkipolvi jatkaa tilalla, joten kyseessä ei ole varsinaisesti tilan myynti. Usein vanhemmat jäävät tilalle asumaan, joten jo sen perusteella hyväksytään alempi korvaus.
En myöskään ymmärrä väitettä, että sukupolvenvaihdoksessa pitäisi omistajan lapsille maksaa korvauksia. Yleensä sukupolvenvaihdossa taloudellisen hyödyn saa vanhemmat. Miksi heidän pitäisi jakaa omaisuuttaan jo eläissään?
Mitä ihmettä? Se on tilakauppa, josta maksetaan helkkarinmoinen summa eli se käytännössä tarkoittaa monikymmenvuotista isoa velkaa jatkajalle maksettavaksi. Miksi puutut asiaan, josta et nähtävästi mitään tiedä? Jos vanhemmat jäävät tilalle asumaan syytinkiläisinä, se huomioidaan kauppahinnassa alentavasti, koska se jää tilalle rasitteeksi eikä taloa voi silloin esimerkiksi myydä (elinikäinen asumisoikeus). Nykyisin tuollaista ei enää suositella lainkaan.
Jälkimmäisessä kappaleessa olet oikeassa eli siihen itsekin puutuin, sisaruksille ei edes kuulu maksaa mitään, ellei sovita ennakkoperinnöstä tilakaupan yhteydessä (sisarosuus).
Aloitit rajun riitelyn sukupolvenvaihdoksesta. Ilmeisesti itselläsi on huono omatunto, kun hyökkäät tuolla tavoin. Mistä sinä tiedät, miten toiset ovat asiansa hoitanut tai jättänyt hoitamatta!
Kukaan ei kuuna kullan valkeana usko, että sukupolvenvaihdos tehtäisiin sillä summalla, jolla se voitaisiin myydä ulkopuolisille. Verottaja puuttuu asiaan lahjaverotuksella, jos maatila kovin alhaiseen hintaan menee, mutta eiköhän verottajakin hyväksy jonkin asteisen jouston käyvän hinnan määrittelemisessä.
Vaikka maatilan saisikin sukupolvenvaihdoksella, niin ei se todellakaan tarkoita ettei siitä joutuisi maksamaan tai ottamaan maatilan maksamiseen velkaa. Usein sitä velkaa otetaan myös tilan uudistamiseen.
Suhtaudut niin raivokkaasti asiaan, että luultavasti se sukupolvenvaihoksessa maksettu rahaa kuluu teidän taloudelliseen auttamiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää keskustelu on vaan järkyttävä osoitus siitä kuinka varallisuus on sukupolvien välillä muuttunut.
Meidän vanhempamme eivät yleensä saaneet omiltaan oikein minkäänlaista perintöä. Joku sisaruksista saattoi jäädä pitämään vanhaa tilaa, jolla ei ilman investointeja olisi enää mitään arvoa, ei käyttö eikä rahallista. Joissain suvuissa jäi ehkä metsää ja sitten muutamassa rannikon suvussa enemmänkin omaisuutta. No sitten tämä 60 -luvulta eteenpäin syntynyt pienempi ikäpolvi elää elämäänsä kunnes vanhemmista aika jättää. Ja tässä hetkessä näillä perinnönsaajilla itsellään ei ole mökkiä tai kotitilaa, johon kutsua omia lapsiaan, vaan he yhä käyvät 40-50 luvulla syntyneiden vanhempiensa mökeillä ja tiloilla viettämässä lomiaan. Sitten koetaan, että oma perhe jää vaille lomanviettopaikkaa jos yksi lapsista perii sen vanhempien kiinteistön.
Siis järkyttävää minkälainen varallisuusero sukupolvien välille on ehtinyt muodostua yhden sukupolven aikana!
Näin omassakin perheessä, vaikka me lapset olemme kaikki työelämässä ja korkeakoulutettuja, kuten olivat vanhempammekin. Meillä on 1-2 lasta, heillä 4. Heillä oli nelikymppisenä talo ja mökki, me käymme yhä nelikymppisenä heidän mökillään ja asumme rivareissa. Huhhuh.
Varallisuuserot eivät synny tyhjästä. Jokaisella on se oma perintöosuus, joka käytetään halutulla tavalla. Eihän tässä perintöjen varassa toivottavasti eletä, vaan hankitaan itse omalla rahalla omaisuutta.
Niinkö minä sanoin, että eletään perintöjen varassa?
Kunhan totesin, että tämän keskustelun pohjana on se tosiasia, että nyt keski-ikäinen ikäpolvi ei ole kyennyt keräämään itselleen vanhempiansa vastaavaa varallisuutta ja siksi ollaan pahalla mielellä perinnönjaoista. Tämähän on todettavissa ihan tilastostakin, eli ei ole mielipideasia. Reaaliansiot romahtivat lamassa ja ovat sen jälkeen jääneet pysyvästi laskukäyrälle
Vierailija kirjoitti:
Veljeni sai aina isältäni enemmän, loppupeleissä myös lahjoina ja testamentissa. Testamentissa piti isän mukaan tasata niin, että minä, veljeni ja isän vaimo (e siis äitimme) saisimme lopulta yhtä paljon. Minun osuuteni oli yliarvoitu ja veljeni aliarvioitu. En jaksanut kuitenkaan tästä ruveta rähisemään.
Joitain vuosia sitten äitini meni nopeasti huonoon kuntoon eikä voinut enää asua vanhassa kodissaan. Minä hankin hänelle kuntoutuspaikan, etsin uuden asunnon, organisoin muuton ja tyhjensin vanhan asunnon. Veljen vaimo onneksi auttoi useina päivinä, mutta veljeni vain muutaman kerran, muutaman tunnin kerrallaan. Käytin kaikkeen tähän seitsemän lomaviikkoa miltei joka päivä aamusta iltaan. Lopuksi sain veljeltäni haukut, kun olin "organisoinut asunnon tyhjennyksen niin huonosti".
Olin aina ihmetellyt sisaruksia, joita menee välit nopeasti, mutta yht'äkkiä huomasin, että se onkin helppoa.
Olemme pari kertaa vuodessa tekemisissä ja ihan asiallisesti silloin, mutta minulla ei ole mitään tarvetta olla hänen kanssaan yhteyksissä sen enempää. Olen jo etukäteen tajunnut, että kun äidistä ja parista muustakin lapsettomasta sukulaisesta aika jättää, minulle jäävät nekin asunnon tyhjennykset, hautajaisten järjestämiset ja kuolinpesän ilmoittamiset (kuolinpesän veroilmoitus) yms. Hän kuitenkin halunnee mahdolliset perinnöt.
Kuolinpesää voi pyytää tyhjentämään osto- ja myyntiliikkeen.
Sinähän voit toimia toisin. Tee kuten minä: kieltäydyn perinnöstä, jolloin se perintökaaren mukaisesti siirtyy minun perilliselleni eli lapselleni.
Aikuisella ihmisellä kuuluu olla oma talous jo sillä mallilla mihin elämänsä rakentaa ja perinnöt on sitten vaan jotain eläkeiän humpparahaa. Sitten ei raaski kuitenkaan niitä silloinkaan kuluttaa vaan säästää jälleen perinnöksi ja samasta rahamässäkästä maksetaan jälleen uusi perintövero.
yleisesti ottaen, miksi mikään omassa elämässä on kiinni vanhemmilta aikuisena saatavista rahoista?Ellei kyse ole jostain suvussa kulkeneesta yrityksestä tai maatilasta, joka tuo jälkipolvelle myös elannon.