Lue keskustelun säännöt.
Olin aiemmin vela, mutta nyt 40v ikä lähestyy ja iskenyt paha ahdistus lapsettomuudesta
10.03.2023 |
Täytän ensi vuonna 40v ja viime vuosina alkanut olla todella ahdistunut olo ikääntymisestä. En sinäänsä kaipaa nuoruusvuosien menoa mutta tuntuu että minulta puuttu jotain mitä muilla on, eli lapset joita kasvattaa ja joiden elämässä olla tukena. Samat asiat jotka kiinnosti joskus 25-30 vuotiaana, eivät enää yhtä tärkeitä mutta sen sijaan olen tosissani alkanut kaipaamaan lapsia.
Tuntuu vähän kuin elämällä ei olisi erityistä tarkoitusta nyt kun alkaa olla keski-ikäinen eikä ole samaa "maailmanvaltias"-tunnetta kuin nuorempana. Tarkoitan siis niitä suuria unelmia ja mahdollisuuksia mistä nuorempana vielä unelmoi, nyt vanhempana ja viisaampana osaa arvostaa elämän perusasioita paremmin.
Ei tietenkään vielä ole myöhäistä saada lapsia mutta ahdistaa vaan ajatus että teinkö väärän päätöksen nuorempana. Hirveän yksinäiseltä tuntuu vanheta ilman lapsia vaikka kavereita ja kumppani löytyykin.
Kommentit (262)
No mulle ei koskaan tullut tuollaisia ajatuksia vaan enemmän vahvistusta siitä, että luojan kiitos en tehnyt lapsia. Ei tunnut yhtään yksinäiseltä vanheta, kun on niitä kavereita ja sukulaisiakin.
N53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäyksenä siis vielä että ajatus synnyttämisestäkin ahdistaa nyt ikäni puolesta, varmasti siksi tunne noussut esiin vasta viime vuosina. Nuorempana oli aina se mahdollisuus muuttaa mieltään mutta nyt olen jo vanhemmasta päästä synnyttämään.
ap
Onko tämän provon tarkoitus saada velat ja äidit kiistelemään?
Olen vela eikä ole yhtään tullut tuollaisia tunteita, harmi jos et ollutkaan vela loppujen lopuksi ja huomasit asian liian myöhään.
Tiedän usemman tutun jolle noin on käynyt, yhtenä päivänä katsoo ryppyjään peilistä ja huomaa että loppuelämä tuleekin olemaan aika tyhjä ilman lapsia. Tuntuu vähän kuin itsellä ei olisi enää tarkoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri sai ensimmäisen lapsen 42-vuotiaana, joten kipin kapin nyt tulemaan raskaaksi. Itselle ei ole tullut tuollaisia ajatuksia ja hyvillä mielin jatkan lapsettomana edelleenkin.
Mitä mieltä kumppanisi olisi lapsesta? Jos molemmat toivotte lasta niin voittehan te yrittää saada lapsen. Olet kuitenkin vielä alle 40v niin ei lapsen saaminen välttämättä vielä ole mikään mahdottomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota muutama vuosi. Kyllä se ohi menee.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän usemman tutun jolle noin on käynyt, yhtenä päivänä katsoo ryppyjään peilistä ja huomaa että loppuelämä tuleekin olemaan aika tyhjä ilman lapsia. Tuntuu vähän kuin itsellä ei olisi enää tarkoitusta.
Jaa minä en taas tunne yhtäkään tällaista tuttua vaan kaikki lapsettomat tutut ovat sanoneet, että luojan kiitos päätin pysyä lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämän provon tarkoitus saada velat ja äidit kiistelemään?
Ohiksena täällä huutelen... vaimolla kävi samoin. Sen serkku kun tuli raskaaksi niin iski joku paniikki vaikka rouvani oli jo 42v
Ei ole väärä päätös. Lapsi lähtee joskus kotoa kun tulee isoksi, ei ole ikuisesti seurana välttämättä tai avuksi vanhana. Koira sopii monelle seuraksi. Ja omat päämäärät, harrasteet. Monilla ei ole miestä, eikä ehtiviä kavereitakaan. Ulkomaita jotkut tutkivat, maisemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän usemman tutun jolle noin on käynyt, yhtenä päivänä katsoo ryppyjään peilistä ja huomaa että loppuelämä tuleekin olemaan aika tyhjä ilman lapsia. Tuntuu vähän kuin itsellä ei olisi enää tarkoitusta.
Kukaan ei enää ajattele noin, kun ne lapset voivat lentää toiselle puolen maapalloa eivätkä ole siinä lähelläsi. Minä lähdin ulkomaille ja molemmat vanhempani kuolivat sinä aikana. En ollut heidän tukenaan.
Se on vain viimeisiä vetelevä biologinen kellosi joka yrittää viimeisenä keinona huijata sinut lisääntymään ja sammuttaa järjen. Ei ne lapset henkistä yksinäisyyttä poista, lisäävät vain työmäärää ja huolta. Kun alat tosissasi vanheta, olisi lapsesi jo elämässä omaa elämäänsä kuitenkin siinä vaiheessa. Jokainen kohtaa loppunsa yksin anyway.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Tätini oli käsittääkseni vapaaehtoisesti lapseton ja vanhempana syrjääntyi pahasti, ilmeisesti otti niin koville ja katui päätöstään
Syntymä on kuolemantuomio.
Tee mikä ikinä tyydyttää tarpeitasi :(
ONKO SULLA RAHAA KUMPPANIN LISÄKSI??? ONKO SE KUMPPANI HALUKAS ISÄKSI???
Harvalla on omaa elämää, vaan yrittävät saada sellaisen emättimestään. Sitten häiriökäyttäytyvät, masentuvat ja syrjäytyvät kun elämä yrittää aloittaa oman elämän.
Tuolla iällä ehdit vielä tekemään lapsia, joten nyt heti hommiin vaan.
Ei muutaku panemaan!