Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Entinen koulukiusaaja ei ole automaattisesti hirveä ihminen aikuisenakin
29.08.2023 |
Täälläkin oli keskusteluketju jossa lueteltiin lapsena kiusaamista harrastaneiden nykyisiä ammatteja. Kauhisteltiin miten entinen kiusaaja voi olla vaikkapa opettaja tai sairaanhoitaja. Tietenkin osa koulukiusaajista on oikeasti niin häiriintyneitä, että jatkavat samaa aikuisenakin. Mutta ihminen voi myös muuttua todella paljon, katua ja oppia virheistään. Ei ole automaattista, että entinen kiusaaja on aikuisenakin samanlainen. Moni saattaa haluta myös myöhemmässä elämässään saada jotain hyvää aikaan ja pystyä vaikuttamaan asioihin esimerkiksi työn kautta.
Ja ei en ole itse ollut koulukiusaaja, olen ollut enemmänkin kiusattu. En vain ole samaa mieltä siitä, että menneisyys määrittää automaattisesti nykyhetken.
Kommentit (181)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiselle pitäisi olla nollatoleranssi kaikkialla, kaikkien pitäisi puuttua kiusaamiseen silloin kun kiusaamista havaitsee koska se on ainoa keino saada kiusaaminen loppumaan.
Tuskin kiusaaja jatkaa kiusaamista jos valtaosa sivullisista paheksuu kiusaajaa.Tätä mä oikeastaan ihmettelen että miksi sivulliset ihmiset ei puutu kiusaamiseen? Hyväksyykö he kiusaamisen kun he eivät puutu asiaan?
Jos on hiljaa eikä puutu asiaan niin silloinhan hyväksyy kiusaamisen?Ne menee siihen joukkopsykoosiin mukaan. Kelkka kääntyy vasta kun tulee rohkea järki-ihminen huutamaan ettei keisarilla ole vaatteita. Sitten takki kääntyy näin kuten kuuluisassa lastenlaulussa
Joukkopsykoosi loppuu aikanaan. Kaikki ajan myötä tajuaa ettei niitä keisarin vaatteita ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yle Areenassa on katsottavissa todella hyvä ruotsalainen elokuva vuodelta 2019 juuri tästä aiheesta, eli koulukiusaamisesta, ja mitä kiusatusta ja kiusaajista tuli aikuisina.
Elokuvan nimi on Koomikon synty, ruotsiksi En komikers uppväxt. Elokuva perustuu Jonas Gardellin romaaniin.
Olen nähnyt elokuvan kaksi kertaa, eilen katsoin sen uudelleen. Elokuva kertoo rankasta koulukiusaamisesta, elokuva kesti paremmin kuin hyvin toisenkin katsomisen. Oma lapsi on jo aikuinen, mutta jos minulla olisi kouluikäisiä lapsia katsoisin elokuvan todennäköisesti nyt lasten kanssa yhdessä, elokuvan ikäraja on 12 v. Vaikka elokuvan aihe on rankka, on siinä myös iloa ja huumoriakin, ja takuulla antaa ajattelemisen aihetta. Toivoisin myös, että mahdollisimman moni opettaja katsoisi tämän elokuvan.
Varoitan kuitenkin , elokuva saattaa jopa järkyttää, varsinkin elokuvan lopun kohtaukset.
Onkohan nämä ketkä aikuisenakin kiusaa muita ja on kuspäitä entisiä koulukiusaajia?
Narsistit vaikuttaa ainakin olevan entisiä koulukiusaajia ja minäminä tyypit.
Duudsonien Jukka on ollut koulukiusaaja ja jätkä selvästi katuu kun Duudsonit ovat olleet koulukiusaamista vastustavissa kampanjoissa kasvoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiselle pitäisi olla nollatoleranssi kaikkialla, kaikkien pitäisi puuttua kiusaamiseen silloin kun kiusaamista havaitsee koska se on ainoa keino saada kiusaaminen loppumaan.
Tuskin kiusaaja jatkaa kiusaamista jos valtaosa sivullisista paheksuu kiusaajaa.Tätä mä oikeastaan ihmettelen että miksi sivulliset ihmiset ei puutu kiusaamiseen? Hyväksyykö he kiusaamisen kun he eivät puutu asiaan?
Jos on hiljaa eikä puutu asiaan niin silloinhan hyväksyy kiusaamisen?Ne menee siihen joukkopsykoosiin mukaan. Kelkka kääntyy vasta kun tulee rohkea järki-ihminen huutamaan ettei keisarilla ole vaatteita. Sitten takki kääntyy näin kuten kuuluisassa lastenlaulussa
Joukkopsykoosi loppuu aikanaan. Kaikki ajan myötä tajuaa ettei niitä keisarin vaatteita ole.
Se loppuu kun joku tajuaa kupletin juonen. Joku fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiselle pitäisi olla nollatoleranssi kaikkialla, kaikkien pitäisi puuttua kiusaamiseen silloin kun kiusaamista havaitsee koska se on ainoa keino saada kiusaaminen loppumaan.
Tuskin kiusaaja jatkaa kiusaamista jos valtaosa sivullisista paheksuu kiusaajaa.Tätä mä oikeastaan ihmettelen että miksi sivulliset ihmiset ei puutu kiusaamiseen? Hyväksyykö he kiusaamisen kun he eivät puutu asiaan?
Jos on hiljaa eikä puutu asiaan niin silloinhan hyväksyy kiusaamisen?
Pelätään joutumista itsekin kiusatuksi. Vaati vahvuutta ja itsevarmuutta, että uskaltaa puuttua. Siksi aikuisten pitäisi olla tarkkoina kiusaamiselle. Moni opettajakaan ei välttämättä ymmärrä sitä kiusatun vuosia jatkunutta käsrsimystä ja näe asiaa oikein.
Myös traumatisoitunut lapsi voi oireilla käyttäytymällä huonosti muita kohtaan. Ei ole syyt ihmisen toiminnan taustalla aina niin yksioikoiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse onkin usein siitä, että _mitä se kiusaaminen on tehnyt sille kiusatulle_.
Se on se syy, joka saa vihan aikaan.
No ei yhtään mitään. Kaikkia kiusattiin ja lapset on typeriä ja nahistelee tms. Jos kiusattu ei kestä elämää myöhemminkään niin kysymyksessä on jokin yliherkkyys. Koska sielläkin tapahtuu epämiellyttäviä asioita. Minusta kiusaaminen teki myös hetkeksi kiusaajan, mutta kovetti myös ja moinen touhu unouhtui kunnes aikuistuin. Eläimet näykkivät myös pienenä toisinaan. Luonnon tapa karsia geenit, joista olisi haittaa populaatiolle.
Sinä ja kommenttisi olette inhottavia. Toivottavasti saat mitä ansaitset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on teininä varastanut kaupasta karkkia niin tarkoittaako se automaattisesti, että aikuisena hänestä tulee rikollinen? No ei todellakaan. Sama pätee tähän kiusaamiseen. Lapsena ja nuorena moni tekee tyhmiä asioita, joita ei enää aikuisena harrasta.
Kiusaaminen on enemmän luonnehäiriö kuin varkaus eikä luonne ja miten suhtautuu muihin ihmisiin muutu vanhemmiten.
Ei kiusaaminen ole heti mikään luonnehäiriö. Yhtälailla varkaus voi olla luonnehäiriö, piittaamattomuus säännöistä. Ihmisen ajattelu, suhtautuminen asioihin sekä syy-seuraussuhteiden ymmärrys muuttuu iän myötä aika paljon.
Kyllä on. Ei kaikille tule edes mieleen alkaa kiusaamaan jos huomaa toisessa jonkun herkän kohdan.
Toki on niitä, joille ei tulis mieleenkään alkaa kiusaamaan. Mutta ne jotka ei kuulu siihen kategoriaan ja jostain syystä päätyy kiusaamaan tai olemaan mukana siinä, ei automaattisesti oo luonnevikaisia. Tässäkin on varmasti enemmän kuin joko-tai kategoriat. Voi olla ties minkälaisia syitä, jotka saa lapsen kiusaamaan. Ja sitten varmasti löytyy myös oikeasti empatiattomia ja luonnevikaisia kiusaajia, joille se muuttuminen on todella todella epätodennäköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:lla ihan asiaa. Moraali ja empatiahan kehittyvät esim. miehillä tosi myöhään, jopa kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen. Tästä löytyy tutkimuksia.
En mm. usko että on sattumaa että nuoret miehet lähetetään armeijaan juuri ko. iässä. Ihmiselle jolla empatiakyky ja harkinta ei ole vielä kehittynyt valmiiksi on kannattavampaa opettaa armeijan hierarkia ja ajatus tappamisesta.
Mä tiedän yhden yläkoulussa väkivaltaisen kiusaajan joka nyt tekee kiusaamisen vastaista duunia just tarinansa vuoksi. Sen aivot kehittyi ilmeisesti vasta myöhemmin. Oli kyllä ihan hirveä luokan pojille 7 ja 8 luokalla, en edes eläimeen halua verrata kun olisi eläimiä kohtaan loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamiselle pitäisi olla nollatoleranssi kaikkialla, kaikkien pitäisi puuttua kiusaamiseen silloin kun kiusaamista havaitsee koska se on ainoa keino saada kiusaaminen loppumaan.
Tuskin kiusaaja jatkaa kiusaamista jos valtaosa sivullisista paheksuu kiusaajaa.Tätä mä oikeastaan ihmettelen että miksi sivulliset ihmiset ei puutu kiusaamiseen? Hyväksyykö he kiusaamisen kun he eivät puutu asiaan?
Jos on hiljaa eikä puutu asiaan niin silloinhan hyväksyy kiusaamisen?Eivät valitettavasti uskalla puuttua, koska pelkäävät siten joutuvansa itsekin kiusatuiksi.
Tää kertoo vaan sen kuinka tyhmiä sitten valtaosa ihmisistä on. Jos työpaikalla on 20 ihmistä ja kiusaaja joka kiusaa yhtä ihmistä niin eikö tosiaan ne 18 muuta ihmistä uskalla asettua kiusatun puolelle?
Vierailija kirjoitti:
Myös traumatisoitunut lapsi voi oireilla käyttäytymällä huonosti muita kohtaan. Ei ole syyt ihmisen toiminnan taustalla aina niin yksioikoiset.
Trauma pitää hoitaa. Siihen saa apua. Ei oikeuta kiusaamaan tai loukkaamaan muita lapsena tai aikuisena. Koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotoa kaikki lähtee. Kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Duudsonien Jukka on ollut koulukiusaaja ja jätkä selvästi katuu kun Duudsonit ovat olleet koulukiusaamista vastustavissa kampanjoissa kasvoina.
Jotkut harvat kiusaajat voi näköjään muuttua iän myötä.
En ikinä unohda enkä ikinä anna anteeksi kiusaajilleni. Eivätkä ole anteeksi pyytäneetkään.
Kun mietin omaa koettua kiusaamista näin jälkikäteen, niin sehän oli ihan järjetöntä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mikä kesti vuosia. Aikuisena pienemmästäkin saa oikeudessa kovia rangaistuksia. Mutta teineille ja lapsille se on sallittua?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sellainen ihminen, joka ei itse kykene muuttumaan, ei luonnollisesti usko muidenkaan siihem pystyvän.
No tunnetko ketään, joka on muuttunut? Mä en tunne. Kaikki tuntemani ihmiset on olleet samanlaisia siitä asti kun olen heihin tutustunut.
Touhukas on edelleen touhukas, murjottaja murjottaa yhäkin, laiskasta ei ole tullut ahkeraa jne.Aika vähän ihmisiä tunnen, varsinkaan pitemmältä ajalta, niin en pysty tuolleen sanomaan. Lisäks aattelen, että toisen ihmisen voi tuntea vain rajallisesti ja jokseenkin pinnallisesti, jolloin muutoksen täytyy olla radikaali, että sen pystyis tuolleen osoittamaan. Nuista mainitsemistas ainakin murjottaja pystyis halutessaan ja tajutessaan hyvinkin muuttumaan. Olen muokkaillut omaa käytöstä, arvoja ja ajatusmaailmaa, joten sitä kautta tiedän sen olevan mahdollista. Kiusaaja en ole ollut.
Olen minäkin käytöstäni ja tapojani muuttanut mutta kiusaamiseen taipuvainen ihminen on sitä myöhemminkin. Ei sellainen ominaisuus mihinkään häviä. Sitä voi ehkä oppia hillitsemään mutta kun pintaa vähän raaputtaa niin siellä se sama ilkimys yhä on. Näin mä ajattelen tästä.
Kaikkihan ei edes hoksaa ruveta kiusaamaan ketään vaikka mahdollisuuksia varmasti olisi.
Kiusaaminenkin on käytöstä ja tapaa, jonka voi muuttaa. Löytyykö sulla vanhat tavat pinnan alta kun raaputtaa, vai miksi kiusaaminen olis tämmönen poikkeuksellinen asia?
Nämä kiusaajat, jotka ovat "tehneet parannuksen" tavalla tai toisella - uskon että osalla on kyse vain siitä, että oma julkisuuskuva huolettaa, ei niinkään sadistisuutensa katumisesta.
On viimein herätty huomaamaan, että "muahan saatetaan pitää pskana tyyppinä" - ja koska sellaisesta voi olla haittaa itselle, niin siksi.
Alue: Aihe vapaa
Ei tietenkään ole automaattisesti. Minä jouduin kiusatuksi yläasteella 8.-9. luokalla. Minulla oli myös ystäviä, en ollut yksinäinen.
Kiusaaminen alkoi mustasukkaisuudesta. Tanssin muutamana iltana diskossa yhden rinnakkaisluokan pojan kanssa, ehkä joku pusu vaihdettiin, muttei sen syvällisempää. Yksi luokan tyttö oli ihastunut siihen poikaan ja mustasukkaisena alkoi levittää minusta aivan järkyttäviä juttuja. En ensin edes tiennyt, kuka niitä levitti. Siis sellaisia, että olen pyörinyt jossain liuotin/liimaporukoiden kämpillä ihan sekaisin. Minulle huudeltiin pihalla ja käytävillä, keksivät haukkumanimenkin, joka viittasi päihteisiin. Yksi poika repäisi hiuksista, mistä sai arestia ja puhuttelun.
Kerran oli varastettu reppu ja levitelty tavarat pitkin pihaa. Joku väitti nähneensä kondomin tavaroiden joukossa. Siis ihan perättömiä juttuja. Rehtorin puheille pääsi 2 poikaa, mutta se tyttö, joka ne yllytti siihen, jäi taas ilman mitään rangaistusta.
Mitä niistä kiusaajista on tullut, niin se hiuksista repinyt poika on istunut vankilassa useita tuomioita. Ymmärtääkseni väkivalta- ja omaisuusrikoksista, en tiedä tosin onko vielä sortunut johonkin. Ne 2 poikaa, jotka levitti repun sisällön pitkin pihaa, on molemmat ilmeisesti alkoholisteja. Viimeksi kun tapasin toisen kadulla, hän yritti pyytää kymppiä lainaksi. Kysyin, eikö hän muista, kuka minä olen. Hänellä oli vaan mielikuva, että ollaan oltu hyvissä väleissä luokkakavereina. Samalla luokalla oltiin 7 vuotta ja varmaan siihen asti hyvissä väleissä kyllä, kunnes alkoi haukkua ja varasti repun. En antanut kymppiä, annoin euron. Vähän nautinkin, että joutuu kerjäämään kaljarahoja muualtakin. Ei sillä, että alkoholismi olisi mikään rangaistus kenellekään, kauhea sairaushan se on.
Siitä tytöstä en tiedä, mitä tekee ja missä. Viimeksi 15 vuotta sitten yhteisen tutun kautta kuulin, että on mennyt uusiin naimisiin rikkaan miehen kanssa, oli jättänyt entisen miehen ihan yllättäen, kun löysi rikkaamman. Ei yllätä yhtään.