Miksi pitkä matematiikka on muka niin ylivertaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikka vaatii hoksaamista, kun taas kielissä ja reaaliaineissa voi usein pärjätä vain muistamalla ulkoa.

Kielet ja reaaliaineet ovat keskenään hyvin erilaisia.

Matematiikkaa (yli)arvostetaan, koska sen hyvn osaamiseen tarvitaan matemaattista lahjakkuutta, jota ei monella ole, sekä usein myös paneutumista.

Kuitenkaan matematiikkaakaan ei opi ilman, että sitä selitetään jossain määrin kielellä.

Koko tämä ketju on tuotettu kielellä. Ulkoaoppimistako? Ei.

Kieli = ajattelu

Asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on virallisten psykologisten testien mukaan hyvä avaruudellinen hahmotuskyky, mutta olen silti aivan pahvikallo matematiikassa. Eivätkö nuo kaksi yleensä korreloi keskenään? Miten tuo siis on mahdollista kohdallani? Minusta on helppoa havainnoida ja piirtää esineitä ja asioita kolmiulotteisesti, mutta hädin tuskin osaan päässälaskuja.

Matikassakin on eri osa-alueita. Oletko kaikissa huono? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikka vaatii hoksaamista, kun taas kielissä ja reaaliaineissa voi usein pärjätä vain muistamalla ulkoa.

Kielet ja reaaliaineet ovat keskenään hyvin erilaisia.

Matematiikkaa (yli)arvostetaan, koska sen hyvn osaamiseen tarvitaan matemaattista lahjakkuutta, jota ei monella ole, sekä usein myös paneutumista.

Kuitenkaan matematiikkaakaan ei opi ilman, että sitä selitetään jossain määrin kielellä.

Koko tämä ketju on tuotettu kielellä. Ulkoaoppimistako? Ei.

Kieli = ajattelu

Kieli on ajattelua, ja matematiikka on yksi kieli muiden joukossa. Se on erittäin selkeä kieli, josta tulkinnanvaraisuudet on riisuttu olemattomiin, ja joka sen vuoksi sopii erityisen hyvin monimutkaisten ideoiden käsittelyyn.

Kun matematiikassa päästään hieman pidemmälle ja eroon laskennosta ja numeroista, alkaa matematiikan rooli kielenä hahmottua paremmin.

Siksi on melko hölmöä pistää matemaattista ja kielellistä osaamista vastatusten. Yleensä kaikki oppiminen vie ihmistä eteenpäin, ja työnteko yhdessä asiassa kantaa hedelmää muissakin, jos ihminen vain pääsee omien asenneongelmiensa ylitse.

T. Kielen ammattilainen, joka olisi voinut suuntautua myös matematiikkaan.

Oman äidinkielensä osaaminen on tarpeellista että pystyy ilmaisemaan omat ajatuksensa mutta kaikki vieraat kielet ovat lähtökohtaisesti tarpeettomia ajattelun lopputuloksen kannalta. Matemaattiset ideat säilyvät kielestä ja notaatiosta irrallisina kokonaisuuksina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikka vaatii hoksaamista, kun taas kielissä ja reaaliaineissa voi usein pärjätä vain muistamalla ulkoa.

olipa paksua, samalla tavalla kielten opiskelussa opetellaan säännöt joita sovelletaan. ei kaikkia ranskan verbejä eri muodoissaan voi opetella ulkoa, mutta säännöt siitä, miten eri päätteiset verbit taipuvat missäkin muodossa voi. samalla tavalla matematiikassa opetellaan vaikka miten ratkaistaan toisen asteen yhtälö, ja sitten sitä sovelletaan tehtäviin

Ja mitenkäs ne verbien taivutussäännöt opetellaan: päntätään muistiin.

Matematiikassa ei riitä, että osaa säännöt

Luetunymmärtäminen ei taida olla sinulla kamalan korkealla tasolla. Molemmissa sovelletaan.

Ei se vaadi hirveästi soveltamista jos tietää, että kaikki -ung loppuiset substantiivit ovat saksassa feminiinejä tai että ranskan passe composé on verbin runko + é.

Sen sijaan soveltamista vaatii se, että sinulla annetaan ympyräkartio täytettynä jollakin substanssilla ja pitää laskea vaikka paino tai tiheys, kun ao. ympyräkartion sisällä on pallon muotoinen kappale.

Itse kieliä harrastavana matemaatikkona suhtaudun ehkä tuohon turhan suoraviivaisesti

Et ilmeisesti harrasta lainkaan kaunokirjallisuutta jos et hahmota lainkaan kielen valtavaa ilmaisullista kirjoa joka nojaa nimenomaan luovuuteen ja jopa leikittelyyn joka on jotain ihan muuta kuin sääntöjen ulkoa opettelua.

Kaunokirjallisuus on unettavaa ja pitkästyttävää juuri sen vuoksi, että siellä ei ole luovuutta juuri lainkaan. Kaunokirjallisuuden klassikoista, jos yrittää niitä lukea, saa vain pirunomaisen päänsäryn.

Aivan, sen takia lukupiireissä useimmiten kokoonnutaankin keskustelemaan matematiikan oppikirjoista ja niitä siteerataan milloin missäkin.

Lukupiireissä testataan, kuka rouvista on ymmärtänyt kirjan "parhaiten" ja "oikein"....

Kirjoitin pitkän matikan. En tiedä, oliko siitä mitään hyötyä. Mitään en enää muista.

Yliopiston suoritin lähinnä päättelemällä asioita ja myötäilemällä opettajien mielipiteitä. Siellä oli turha alkaa päteä. Matematiikassahan on lait ja oikeat vastaukset, soveltaa voi vasta korkealla asteella. Yksi tyyppi oli tutkinut neliötä 5 vuotta. Kiinnostavaa sinällään tai sitten ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikka vaatii hoksaamista, kun taas kielissä ja reaaliaineissa voi usein pärjätä vain muistamalla ulkoa.

olipa paksua, samalla tavalla kielten opiskelussa opetellaan säännöt joita sovelletaan. ei kaikkia ranskan verbejä eri muodoissaan voi opetella ulkoa, mutta säännöt siitä, miten eri päätteiset verbit taipuvat missäkin muodossa voi. samalla tavalla matematiikassa opetellaan vaikka miten ratkaistaan toisen asteen yhtälö, ja sitten sitä sovelletaan tehtäviin

Ja mitenkäs ne verbien taivutussäännöt opetellaan: päntätään muistiin.

Matematiikassa ei riitä, että osaa säännöt

Luetunymmärtäminen ei taida olla sinulla kamalan korkealla tasolla. Molemmissa sovelletaan.

Ei se vaadi hirveästi soveltamista jos tietää, että kaikki -ung loppuiset substantiivit ovat saksassa feminiinejä tai että ranskan passe composé on verbin runko + é.

Sen sijaan soveltamista vaatii se, että sinulla annetaan ympyräkartio täytettynä jollakin substanssilla ja pitää laskea vaikka paino tai tiheys, kun ao. ympyräkartion sisällä on pallon muotoinen kappale.

Itse kieliä harrastavana matemaatikkona suhtaudun ehkä tuohon turhan suoraviivaisesti

Selkeästi suhtaudut suoraviivaisesti jos ranskan verbiesi ymmärrys päättyy passé composéhen, etkä ymmärrä että tähän verbimuotoon pitää voida yhdistää vielä esim. konditionaali. Lisäksi passé composén apuverbi taipuu ja vaihtuu tietyn logiikan mukaan. Saksaa en ole paljoa opiskellut mutta eikö siinäkin pidä aika paljon soveltaa tuntemiaan sääntöjä esim. eri sukuisten sanojen taivuttamisessa sijamuodoissa?Sehän muistuttaa lähes yhtälöä.

Jos haluat elää uskossa, että matematiikka on se kaikista kaunein ja tärkein asia niin mikäs siinä. Kuulostaa aika ankealta tosin.

Nuo olivat vain esimerkkejä, ei matematiikkakaan ole vain a2 + b2 = c2 tai 2+3=5.

Veikkaan, että tämän matemaatikon ranska on parempaa kuin sinun, subjunktiivikin sujuu, pakon edessä piti oppia jopa erikoissanastoa, ala jääköön pimentoon, jottei olisi edes mahdollisuutta tunnistamiseen. 

En ole pitkään aikaan nähnyt mitään säälittävämpää kuin ranskan subjunktiivin osaamisella uhoamisen. Kiitos selkäkeikkanauruista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matematiikka vaatii paljon keskittymiskykyä. Joillakin vain sitä ei ole.

Niin vaatii vaikkapa kielten opiskelukin.Mutta sitä ei silti arvosteta samalla tavalla.

Kyllä minä arvostan kielitaitoa. Aivan älyttömästi jää mielenkiintoista ja tarpeellista tietoa saamatta, jos osaa vain suomea. 

Suomessa painotetaan aivan liikaa kielitaitoa kun substanssiosaaminen on se mikä loppupeleissä ratkaisee. Annetaan muille hirveästi tasoitusta kun yliopistoissa opetusta kotimaisilla kielillä on vähennetty.

Riippuu ihan siitä mikä se "loppupeleissä" milloinkin on. Suomen vienti vetäisi paljon paremmin jos meillä oli samanlaisia sujuvasanaisia ja kielitaitoisia myynnin "substanssiosaajia" kuin vaikka Ruotsilla sen sijaan että meillä myyntiä yrittää se tankeroenglantia solkkaava harmaa insinööri. Jokainen tehköön sitä missä on paras mutta kunnioittakoon myös sitä että kaikkea ei voi osata ja joku muu voi hoitaa osan hommista paremmin.

Myynti ja markkinointi on erillinen asia eikä liity suoraan kielitaitoon. Ei Nokia siksi Omenalle hävinnyt että talosta ei kielitaitoisia löytynyt.

Nokian häviö Applelle johtui kyllä täysin tuotteesta eikä myynnistä tai markkinoinnista.

Kyllä ja se taas johtui siitä että ei ollut sitä ihmistä joka olisi osannut ohjata sitä tuotekehitystä oikeaan suntaan. Ne Nokian insinöörit olisivat kyllä osanneet kehittää yhtä hyvän puhelimen mutta eivät kehittäneet koska tuotekehityksen suuntaa ei kukaan osannut visioida oikeasta näkökulmasta, nimittäin kuluttajalähtöisestä näkökulmasta. Tehtiin "insinööripuhelimia".

Juuri siksi jumiutuminen siihen että "insinööri tietää pahaiten" on vaarallista silloin kun ei tehdä vain tekniikkaa vaan kuluttajille myytävää tuotetta.

Ongelma Nokialla oli johto joka koostui pavunlaskijoista ja juristeista. Insinöörijohtoisena olisi pärjännyt paremmin.

Kaikkein parhaiten pärjää firma, jossa on riittävän erilaisia ihmisiä, ja Yhdysvalloissa se on tajuttu paremmin.

Ei siellä ole mitään tajuttu sen paremmin vaan markkinat valitsee parhaat. Isoilla kotimarkkinoilla on etunsa myöskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä painotetaan, koska on huomattu, että laajan matematiikan opiskelijat ovat hyviä myös muissa aineissa.

No oikeasti oli vain helpoin tehdä pisteytys ihan suoraan sen mukaan kuinka monta kurssia mistäkin aineesta lukiossa on. Ja pitkästä matikasta oli selkeästi eniten. Erilaisia perusteluita sille sitten on jälkikäteen keksitty. Mutta ei se logiikka "mitä on huomattu" ole missään muidenkaan aineiden kohdalla katsottu. Jos menet lukemaan historiaa niin saat uskonnosta enemmän pisteitä kuin historiasta koska uskonnosta on enemmän lukiokursseja. Tuskin missään on huomattu että uskonnon osaaminen parantaa historian oppimistuloksia enemmänkuin historian osaaminen.

Ennen oli niin, että reaali oli pakollinen vain lyhyen matematiikan opiskelijoille. Siitä huolimatta laajan matematiikan opiskelijat, jolle reaali oli vapaaehtoinen, kirjoittivat sen paremmin.

Totta ihmeessä laajan matematiikan opiskelijat kirjoittivat reaalin paremmin. Jos ei napannut lukeminen, he jättivät yksinkertaisesti menemättä kokeeseen.

Aika monella elämänalueella vapaaehtoiset menestyvät paremmin kuin pakotetut, mutta sinänsä siitä ei voi vielä vetää johtopäätöksiä, että matematiikan osaaminen oikeasti parantaisi reaalin osaamista muuten kuin yleisen koulumenestyksen korrelaation verran.

Ammattipolitiikoista enemmistö on heikosti matemaattisissa aineissa pärjänneitä. Se näkyy ja kuuluu heidän loogisessa päättelykyvyssään vähän turhankin selvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikka vaatii hoksaamista, kun taas kielissä ja reaaliaineissa voi usein pärjätä vain muistamalla ulkoa.

olipa paksua, samalla tavalla kielten opiskelussa opetellaan säännöt joita sovelletaan. ei kaikkia ranskan verbejä eri muodoissaan voi opetella ulkoa, mutta säännöt siitä, miten eri päätteiset verbit taipuvat missäkin muodossa voi. samalla tavalla matematiikassa opetellaan vaikka miten ratkaistaan toisen asteen yhtälö, ja sitten sitä sovelletaan tehtäviin

Ja mitenkäs ne verbien taivutussäännöt opetellaan: päntätään muistiin.

Matematiikassa ei riitä, että osaa säännöt

Luetunymmärtäminen ei taida olla sinulla kamalan korkealla tasolla. Molemmissa sovelletaan.

Ei se vaadi hirveästi soveltamista jos tietää, että kaikki -ung loppuiset substantiivit ovat saksassa feminiinejä tai että ranskan passe composé on verbin runko + é.

Sen sijaan soveltamista vaatii se, että sinulla annetaan ympyräkartio täytettynä jollakin substanssilla ja pitää laskea vaikka paino tai tiheys, kun ao. ympyräkartion sisällä on pallon muotoinen kappale.

Itse kieliä harrastavana matemaatikkona suhtaudun ehkä tuohon turhan suoraviivaisesti

Et ilmeisesti harrasta lainkaan kaunokirjallisuutta jos et hahmota lainkaan kielen valtavaa ilmaisullista kirjoa joka nojaa nimenomaan luovuuteen ja jopa leikittelyyn joka on jotain ihan muuta kuin sääntöjen ulkoa opettelua.

Kaunokirjallisuus on unettavaa ja pitkästyttävää juuri sen vuoksi, että siellä ei ole luovuutta juuri lainkaan. Kaunokirjallisuuden klassikoista, jos yrittää niitä lukea, saa vain pirunomaisen päänsäryn.

Aivan, sen takia lukupiireissä useimmiten kokoonnutaankin keskustelemaan matematiikan oppikirjoista ja niitä siteerataan milloin missäkin.

Lukupiireissä testataan, kuka rouvista on ymmärtänyt kirjan "parhaiten" ja "oikein"....

Lukupiireissä myös kokoonnutaan ystävien kanssa viettämään aikaa, mikä saattaa tietysti monelta matemaattisemmalta tyypiltä mennä yli hilseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matematiikka vaatii paljon keskittymiskykyä. Joillakin vain sitä ei ole.

Niin vaatii vaikkapa kielten opiskelukin.Mutta sitä ei silti arvosteta samalla tavalla.

Kyllä minä arvostan kielitaitoa. Aivan älyttömästi jää mielenkiintoista ja tarpeellista tietoa saamatta, jos osaa vain suomea. 

Suomessa painotetaan aivan liikaa kielitaitoa kun substanssiosaaminen on se mikä loppupeleissä ratkaisee. Annetaan muille hirveästi tasoitusta kun yliopistoissa opetusta kotimaisilla kielillä on vähennetty.

Riippuu ihan siitä mikä se "loppupeleissä" milloinkin on. Suomen vienti vetäisi paljon paremmin jos meillä oli samanlaisia sujuvasanaisia ja kielitaitoisia myynnin "substanssiosaajia" kuin vaikka Ruotsilla sen sijaan että meillä myyntiä yrittää se tankeroenglantia solkkaava harmaa insinööri. Jokainen tehköön sitä missä on paras mutta kunnioittakoon myös sitä että kaikkea ei voi osata ja joku muu voi hoitaa osan hommista paremmin.

Myynti ja markkinointi on erillinen asia eikä liity suoraan kielitaitoon. Ei Nokia siksi Omenalle hävinnyt että talosta ei kielitaitoisia löytynyt.

Nokian häviö Applelle johtui kyllä täysin tuotteesta eikä myynnistä tai markkinoinnista.

Kyllä ja se taas johtui siitä että ei ollut sitä ihmistä joka olisi osannut ohjata sitä tuotekehitystä oikeaan suntaan. Ne Nokian insinöörit olisivat kyllä osanneet kehittää yhtä hyvän puhelimen mutta eivät kehittäneet koska tuotekehityksen suuntaa ei kukaan osannut visioida oikeasta näkökulmasta, nimittäin kuluttajalähtöisestä näkökulmasta. Tehtiin "insinööripuhelimia".

Juuri siksi jumiutuminen siihen että "insinööri tietää pahaiten" on vaarallista silloin kun ei tehdä vain tekniikkaa vaan kuluttajille myytävää tuotetta.

Ongelma Nokialla oli johto joka koostui pavunlaskijoista ja juristeista. Insinöörijohtoisena olisi pärjännyt paremmin.

Jorma Ollilan aikana Nokiasta tuli maailman arvostetuin brändi. Ollilalla oli DI:n paperit, inter alia. Tämä suututti humanisteja suuresti, siis se, että joku suomalainen teknologiayritys oikeasti pääse maailman huipulle.

Täytyy muistaa, että suomalaisten humanistien maailmankuvassa tekniikka on kaiken muun alapuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikka vaatii hoksaamista, kun taas kielissä ja reaaliaineissa voi usein pärjätä vain muistamalla ulkoa.

olipa paksua, samalla tavalla kielten opiskelussa opetellaan säännöt joita sovelletaan. ei kaikkia ranskan verbejä eri muodoissaan voi opetella ulkoa, mutta säännöt siitä, miten eri päätteiset verbit taipuvat missäkin muodossa voi. samalla tavalla matematiikassa opetellaan vaikka miten ratkaistaan toisen asteen yhtälö, ja sitten sitä sovelletaan tehtäviin

Ja mitenkäs ne verbien taivutussäännöt opetellaan: päntätään muistiin.

Matematiikassa ei riitä, että osaa säännöt

Luetunymmärtäminen ei taida olla sinulla kamalan korkealla tasolla. Molemmissa sovelletaan.

Ei se vaadi hirveästi soveltamista jos tietää, että kaikki -ung loppuiset substantiivit ovat saksassa feminiinejä tai että ranskan passe composé on verbin runko + é.

Sen sijaan soveltamista vaatii se, että sinulla annetaan ympyräkartio täytettynä jollakin substanssilla ja pitää laskea vaikka paino tai tiheys, kun ao. ympyräkartion sisällä on pallon muotoinen kappale.

Itse kieliä harrastavana matemaatikkona suhtaudun ehkä tuohon turhan suoraviivaisesti

Selkeästi suhtaudut suoraviivaisesti jos ranskan verbiesi ymmärrys päättyy passé composéhen, etkä ymmärrä että tähän verbimuotoon pitää voida yhdistää vielä esim. konditionaali. Lisäksi passé composén apuverbi taipuu ja vaihtuu tietyn logiikan mukaan. Saksaa en ole paljoa opiskellut mutta eikö siinäkin pidä aika paljon soveltaa tuntemiaan sääntöjä esim. eri sukuisten sanojen taivuttamisessa sijamuodoissa?Sehän muistuttaa lähes yhtälöä.

Jos haluat elää uskossa, että matematiikka on se kaikista kaunein ja tärkein asia niin mikäs siinä. Kuulostaa aika ankealta tosin.

Nuo olivat vain esimerkkejä, ei matematiikkakaan ole vain a2 + b2 = c2 tai 2+3=5.

Veikkaan, että tämän matemaatikon ranska on parempaa kuin sinun, subjunktiivikin sujuu, pakon edessä piti oppia jopa erikoissanastoa, ala jääköön pimentoon, jottei olisi edes mahdollisuutta tunnistamiseen. 

En ole pitkään aikaan nähnyt mitään säälittävämpää kuin ranskan subjunktiivin osaamisella uhoamisen. Kiitos selkäkeikkanauruista.

Me ei niin lahjakkaat miellämme subjunktiivin hankalaksi lähinnä verbien epäsäännöllisyyden vuoksi (fasse, sois, ei mitään tolkkua). Kiva jos saatoin tarjota sinulle kiva tripin ylimielisyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikka vaatii hoksaamista, kun taas kielissä ja reaaliaineissa voi usein pärjätä vain muistamalla ulkoa.

Kielet ja reaaliaineet ovat keskenään hyvin erilaisia.

Matematiikkaa (yli)arvostetaan, koska sen hyvn osaamiseen tarvitaan matemaattista lahjakkuutta, jota ei monella ole, sekä usein myös paneutumista.

Kuitenkaan matematiikkaakaan ei opi ilman, että sitä selitetään jossain määrin kielellä.

Koko tämä ketju on tuotettu kielellä. Ulkoaoppimistako? Ei.

Kieli = ajattelu

Kieli on ajattelua, ja matematiikka on yksi kieli muiden joukossa. Se on erittäin selkeä kieli, josta tulkinnanvaraisuudet on riisuttu olemattomiin, ja joka sen vuoksi sopii erityisen hyvin monimutkaisten ideoiden käsittelyyn.

Kun matematiikassa päästään hieman pidemmälle ja eroon laskennosta ja numeroista, alkaa matematiikan rooli kielenä hahmottua paremmin.

Siksi on melko hölmöä pistää matemaattista ja kielellistä osaamista vastatusten. Yleensä kaikki oppiminen vie ihmistä eteenpäin, ja työnteko yhdessä asiassa kantaa hedelmää muissakin, jos ihminen vain pääsee omien asenneongelmiensa ylitse.

T. Kielen ammattilainen, joka olisi voinut suuntautua myös matematiikkaan.

Oman äidinkielensä osaaminen on tarpeellista että pystyy ilmaisemaan omat ajatuksensa mutta kaikki vieraat kielet ovat lähtökohtaisesti tarpeettomia ajattelun lopputuloksen kannalta. Matemaattiset ideat säilyvät kielestä ja notaatiosta irrallisina kokonaisuuksina.

Matemaattiset oliot ovat olemassa kielestä ja notaatiosta irrallaan matematiikan maailmassa, mutta ihmisen ajattelumaailmassa ne ovat olemassa ainoastaan matematiikan kielen välityksellä.

Ja mitä taas tulee eri kieliin, ohjaavat ne erilaisiin ajattelutapoihin. Luonnonkansoilla on kielissään erilaisia aikamuotoja kuin meillä.

Luota minuun, on tullut luettua ontologiaa.

-Se, jota kommentoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matematiikka vaatii paljon keskittymiskykyä. Joillakin vain sitä ei ole.

Niin vaatii vaikkapa kielten opiskelukin.Mutta sitä ei silti arvosteta samalla tavalla.

Ei vaadi. Matematiikka on paljon monimutkaisempaa ja haastavampaa. Kielioppirakenteet ovat lasten leikkiä verrattuna matematiikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka oli koulussa taideaineiden lisäksi oikeastaan ainoa, joka kehitti ajattelukykyä. Suurin osa muista aineista on asioiden opettelemista, harjoittelemista ja mieleen painamista.

Matematiikka antaa mahdollisuuden hahmottaa asioiden taustalla olevia rakenteita ja jäsentää kokonaisuuksia. Itselleni se oli olennaisinta, ja työssäkin myöhemmin tärkeää.

Nykyään en muista edes toisen asteen yhtälön ratkaisukaavaa, integroinnista tai derivoinnista puhumattakaan, mutta monet  matematiikan osa-alueet ovat aina työssäni se perusta, johon kaikki palautuu, vaikken sitä jatkuvasti ajattelekaan.

Arkkitehti olen.

Niin koska et osannut ottaa niitä muuna. Kyllä niissäkin olisi ollut samat ainekset kehittää ajattelukykyä niiden avulla mutta koska sinun lahjasi ja kiinnostuksesi oli muualla niin et sitä ymmärtänyt.

ihminen löytää sen luovuuden ja ajattelun niiden asioiden kautta jotka ovat itselle luontevimpia mutta se ei tarkoita että ne löytyisivät kaikille samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikka vaatii hoksaamista, kun taas kielissä ja reaaliaineissa voi usein pärjätä vain muistamalla ulkoa.

olipa paksua, samalla tavalla kielten opiskelussa opetellaan säännöt joita sovelletaan. ei kaikkia ranskan verbejä eri muodoissaan voi opetella ulkoa, mutta säännöt siitä, miten eri päätteiset verbit taipuvat missäkin muodossa voi. samalla tavalla matematiikassa opetellaan vaikka miten ratkaistaan toisen asteen yhtälö, ja sitten sitä sovelletaan tehtäviin

Ja mitenkäs ne verbien taivutussäännöt opetellaan: päntätään muistiin.

Matematiikassa ei riitä, että osaa säännöt

Luetunymmärtäminen ei taida olla sinulla kamalan korkealla tasolla. Molemmissa sovelletaan.

Ei se vaadi hirveästi soveltamista jos tietää, että kaikki -ung loppuiset substantiivit ovat saksassa feminiinejä tai että ranskan passe composé on verbin runko + é.

Sen sijaan soveltamista vaatii se, että sinulla annetaan ympyräkartio täytettynä jollakin substanssilla ja pitää laskea vaikka paino tai tiheys, kun ao. ympyräkartion sisällä on pallon muotoinen kappale.

Itse kieliä harrastavana matemaatikkona suhtaudun ehkä tuohon turhan suoraviivaisesti

Et ilmeisesti harrasta lainkaan kaunokirjallisuutta jos et hahmota lainkaan kielen valtavaa ilmaisullista kirjoa joka nojaa nimenomaan luovuuteen ja jopa leikittelyyn joka on jotain ihan muuta kuin sääntöjen ulkoa opettelua.

Kaunokirjallisuus on unettavaa ja pitkästyttävää juuri sen vuoksi, että siellä ei ole luovuutta juuri lainkaan. Kaunokirjallisuuden klassikoista, jos yrittää niitä lukea, saa vain pirunomaisen päänsäryn.

Kirjailija luo kielellään aivan oman maailmansa, johon lukija pääsee sisälle, tai ei pääse. Kirjoittajan kielen voi oppia tuntemaan samaan tapaan kuin vaikka tutun ihmisen elekielen tai kävelytyylin, kasvonpiirteistä tai äänestä puhumattakaan.

Ei kaikki kirjallisuus ole kaikille. Usein on kyllä palkitsevaa, jos jaksaa ne muutaman kymmentä sivua niin, että pääsee teokseen sisälle.

Jokainen tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matematiikka vaatii paljon keskittymiskykyä. Joillakin vain sitä ei ole.

Niin vaatii vaikkapa kielten opiskelukin.Mutta sitä ei silti arvosteta samalla tavalla.

Kyllä minä arvostan kielitaitoa. Aivan älyttömästi jää mielenkiintoista ja tarpeellista tietoa saamatta, jos osaa vain suomea. 

Suomessa painotetaan aivan liikaa kielitaitoa kun substanssiosaaminen on se mikä loppupeleissä ratkaisee. Annetaan muille hirveästi tasoitusta kun yliopistoissa opetusta kotimaisilla kielillä on vähennetty.

Riippuu ihan siitä mikä se "loppupeleissä" milloinkin on. Suomen vienti vetäisi paljon paremmin jos meillä oli samanlaisia sujuvasanaisia ja kielitaitoisia myynnin "substanssiosaajia" kuin vaikka Ruotsilla sen sijaan että meillä myyntiä yrittää se tankeroenglantia solkkaava harmaa insinööri. Jokainen tehköön sitä missä on paras mutta kunnioittakoon myös sitä että kaikkea ei voi osata ja joku muu voi hoitaa osan hommista paremmin.

Myynti ja markkinointi on erillinen asia eikä liity suoraan kielitaitoon. Ei Nokia siksi Omenalle hävinnyt että talosta ei kielitaitoisia löytynyt.

Nokian häviö Applelle johtui kyllä täysin tuotteesta eikä myynnistä tai markkinoinnista.

Kyllä ja se taas johtui siitä että ei ollut sitä ihmistä joka olisi osannut ohjata sitä tuotekehitystä oikeaan suntaan. Ne Nokian insinöörit olisivat kyllä osanneet kehittää yhtä hyvän puhelimen mutta eivät kehittäneet koska tuotekehityksen suuntaa ei kukaan osannut visioida oikeasta näkökulmasta, nimittäin kuluttajalähtöisestä näkökulmasta. Tehtiin "insinööripuhelimia".

Juuri siksi jumiutuminen siihen että "insinööri tietää pahaiten" on vaarallista silloin kun ei tehdä vain tekniikkaa vaan kuluttajille myytävää tuotetta.

Ongelma Nokialla oli johto joka koostui pavunlaskijoista ja juristeista. Insinöörijohtoisena olisi pärjännyt paremmin.

Jorma Ollilan aikana Nokiasta tuli maailman arvostetuin brändi. Ollilalla oli DI:n paperit, inter alia. Tämä suututti humanisteja suuresti, siis se, että joku suomalainen teknologiayritys oikeasti pääse maailman huipulle.

Täytyy muistaa, että suomalaisten humanistien maailmankuvassa tekniikka on kaiken muun alapuolella.

Olen humanisti, eikä Nokian menestys ole koskaan suututtanut minua, päinvastoin olen siitä iloinen ja ylpeä.

Sinä, mikä sitten oletkaan, annat alasi ihmisten itsetunnosta aika heikon kuvan.

-eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matematiikka vaatii paljon keskittymiskykyä. Joillakin vain sitä ei ole.

Niin vaatii vaikkapa kielten opiskelukin.Mutta sitä ei silti arvosteta samalla tavalla.

Ei vaadi. Matematiikka on paljon monimutkaisempaa ja haastavampaa. Kielioppirakenteet ovat lasten leikkiä verrattuna matematiikkaan.

Kielioppi on kielissä sama asia kuin mekaaninen laskutaito matikassa. Se todellinen kielitaito ja todellinen matikka on sääntöjen käytössä omaksi hyväksi ja luovassa käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matematiikka vaatii paljon keskittymiskykyä. Joillakin vain sitä ei ole.

Niin vaatii vaikkapa kielten opiskelukin.Mutta sitä ei silti arvosteta samalla tavalla.

Ei vaadi. Matematiikka on paljon monimutkaisempaa ja haastavampaa. Kielioppirakenteet ovat lasten leikkiä verrattuna matematiikkaan.

Olet siis lahjakas kielissä. Kaikilta ei suju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä matematiikka vaatii paljon keskittymiskykyä. Joillakin vain sitä ei ole.

Niin vaatii vaikkapa kielten opiskelukin.Mutta sitä ei silti arvosteta samalla tavalla.

Kyllä minä arvostan kielitaitoa. Aivan älyttömästi jää mielenkiintoista ja tarpeellista tietoa saamatta, jos osaa vain suomea. 

Suomessa painotetaan aivan liikaa kielitaitoa kun substanssiosaaminen on se mikä loppupeleissä ratkaisee. Annetaan muille hirveästi tasoitusta kun yliopistoissa opetusta kotimaisilla kielillä on vähennetty.

Riippuu ihan siitä mikä se "loppupeleissä" milloinkin on. Suomen vienti vetäisi paljon paremmin jos meillä oli samanlaisia sujuvasanaisia ja kielitaitoisia myynnin "substanssiosaajia" kuin vaikka Ruotsilla sen sijaan että meillä myyntiä yrittää se tankeroenglantia solkkaava harmaa insinööri. Jokainen tehköön sitä missä on paras mutta kunnioittakoon myös sitä että kaikkea ei voi osata ja joku muu voi hoitaa osan hommista paremmin.

Myynti ja markkinointi on erillinen asia eikä liity suoraan kielitaitoon. Ei Nokia siksi Omenalle hävinnyt että talosta ei kielitaitoisia löytynyt.

Nokian häviö Applelle johtui kyllä täysin tuotteesta eikä myynnistä tai markkinoinnista.

Kyllä ja se taas johtui siitä että ei ollut sitä ihmistä joka olisi osannut ohjata sitä tuotekehitystä oikeaan suntaan. Ne Nokian insinöörit olisivat kyllä osanneet kehittää yhtä hyvän puhelimen mutta eivät kehittäneet koska tuotekehityksen suuntaa ei kukaan osannut visioida oikeasta näkökulmasta, nimittäin kuluttajalähtöisestä näkökulmasta. Tehtiin "insinööripuhelimia".

Juuri siksi jumiutuminen siihen että "insinööri tietää pahaiten" on vaarallista silloin kun ei tehdä vain tekniikkaa vaan kuluttajille myytävää tuotetta.

Ongelma Nokialla oli johto joka koostui pavunlaskijoista ja juristeista. Insinöörijohtoisena olisi pärjännyt paremmin.

Jorma Ollilan aikana Nokiasta tuli maailman arvostetuin brändi. Ollilalla oli DI:n paperit, inter alia. Tämä suututti humanisteja suuresti, siis se, että joku suomalainen teknologiayritys oikeasti pääse maailman huipulle.

Täytyy muistaa, että suomalaisten humanistien maailmankuvassa tekniikka on kaiken muun alapuolella.

Pavunlaskija Ollilakin ensisijaisesti oli ja DI väärältä alalta. Puuttui se kantava visio juuri ohjelmistopuolelta.