Miksi pitkä matematiikka on muka niin ylivertaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta matikka oli lukiossa ihan kivaa, suoritin jopa sen pitkän matikan, mutta en muistaakseni edes kirjoittanut sitä. Arvosanat oli kuitenkin aina suunnilleen 9, mutta tosi suuri osa asioista oli sellaista että opiskelin asiat kirjasta ja tein kokeen. En kuitenkaan enää nykyään varmasti osaisi niitä asioita.

Olet siis käynyt lukion aikana, jolloin pitkää matikkaa ei ollut pakko kirjoittaa, jos kirjoitti sen sijaan jonkun muun aineen pitkänä (esim. pitkä kieli)?

Saattaa hyvinkin olla. Mä en 1990-luvun puolivälissä kirjoittanut edes lyhyttä matikkaa (vihasin sitä ainetta, hukkasin yhden kurssikirjankin joskus lukion tokalla ja ensimmäisen ysin jälkeen napsin armovitosia). Mutta kirjoitin kaikki mahdolliset reaaliaineet ja kielet. Sain pelkkiä eximioita, ja todistukseen siis sitten yleisarvosanaksi eximia cum laude. Matsku olisi tipauttanut tulosta ja keskiarvoa.

En ole pahemmin tarvinnut matematiikkaa lukion jälkeen. Vähän aikaa jatko-opinnoissa labratyökurssilla, mutta siinäkin kännykkä hoiti laskemisen. Olen töissä arkisto-museo-kirjastoalalla, jo vuosia vakityössä, enkä edelleenkään ole tarvinnut muuta kuin jotain perusplusmiinuskertojakolaskentaa ja sitäkin harvoin. Suomessa on paljon asiantuntijatöitä, joissa matematiikka on täysin toissijaista tai tarpeetonta (palkkakuitin tarkistamisessakin voi käyttää ihan vapaasti laskinta). 

Jostain syystä pakkomatematiikkaa on kuitenkin ajettu pakolla kuin käärmettä pyssyyn.

Niin, kirjanpitäjänkin työ hoituu ilman pitkån matematiikan taitoja, kunhan osaa kirjanpidon säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikka vaatii hoksaamista, kun taas kielissä ja reaaliaineissa voi usein pärjätä vain muistamalla ulkoa.

olipa paksua, samalla tavalla kielten opiskelussa opetellaan säännöt joita sovelletaan. ei kaikkia ranskan verbejä eri muodoissaan voi opetella ulkoa, mutta säännöt siitä, miten eri päätteiset verbit taipuvat missäkin muodossa voi. samalla tavalla matematiikassa opetellaan vaikka miten ratkaistaan toisen asteen yhtälö, ja sitten sitä sovelletaan tehtäviin

Ja mitenkäs ne verbien taivutussäännöt opetellaan: päntätään muistiin.

Matematiikassa ei riitä, että osaa säännöt

Luetunymmärtäminen ei taida olla sinulla kamalan korkealla tasolla. Molemmissa sovelletaan.

Ei se vaadi hirveästi soveltamista jos tietää, että kaikki -ung loppuiset substantiivit ovat saksassa feminiinejä tai että ranskan passe composé on verbin runko + é.

Sen sijaan soveltamista vaatii se, että sinulla annetaan ympyräkartio täytettynä jollakin substanssilla ja pitää laskea vaikka paino tai tiheys, kun ao. ympyräkartion sisällä on pallon muotoinen kappale.

Itse kieliä harrastavana matemaatikkona suhtaudun ehkä tuohon turhan suoraviivaisesti

Selkeästi suhtaudut suoraviivaisesti jos ranskan verbiesi ymmärrys päättyy passé composéhen, etkä ymmärrä että tähän verbimuotoon pitää voida yhdistää vielä esim. konditionaali. Lisäksi passé composén apuverbi taipuu ja vaihtuu tietyn logiikan mukaan. Saksaa en ole paljoa opiskellut mutta eikö siinäkin pidä aika paljon soveltaa tuntemiaan sääntöjä esim. eri sukuisten sanojen taivuttamisessa sijamuodoissa?Sehän muistuttaa lähes yhtälöä.

Jos haluat elää uskossa, että matematiikka on se kaikista kaunein ja tärkein asia niin mikäs siinä. Kuulostaa aika ankealta tosin.

Nuo olivat vain esimerkkejä, ei matematiikkakaan ole vain a2 + b2 = c2 tai 2+3=5.

Veikkaan, että tämän matemaatikon ranska on parempaa kuin sinun, subjunktiivikin sujuu, pakon edessä piti oppia jopa erikoissanastoa, ala jääköön pimentoon, jottei olisi edes mahdollisuutta tunnistamiseen. 

En ole pitkään aikaan nähnyt mitään säälittävämpää kuin ranskan subjunktiivin osaamisella uhoamisen. Kiitos selkäkeikkanauruista.

En ole pitkään aikaan nähnyt mitään ylimielisempää kommenttia palstalla, varsinkin kun kummankaan kielitaito ei ole suoraan testattavissa. Voi jopa olla, että tuon postaaja ei osaa ao. kieltä ollenkaan. 

Säälittävä oli ehkä väärä sanavalinta, pyydän sitä anteeksi. Ehkä enemmän huvittavaa, että oletettavasti aikuinen ihminen kukkoilee sillä, että osaa ranskan subjunktiivin ja yrittää tällä osoittaa, että osaa varmuudella ranskaa paremmin tuntematon henkilö palstalla. En itse ole ikinä pitänyt sitä minään statussymbolina tai mainitsemisen arvoisena asiana ja siksi se nauratti minua.

Kukahan tuossa oikein kukkoilee? Jos postaaja antoi pari irtonaista esimerkkiä kielen säännöistä, nimenomaan SINÄ löit hänen tietonsa maanrakoon paasamalla passe composen konditionaaleista ja apuverbeistä aivan kuin olisit itse Sundell! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matikka vaatii hoksaamista, kun taas kielissä ja reaaliaineissa voi usein pärjätä vain muistamalla ulkoa.

Kielet ja reaaliaineet ovat keskenään hyvin erilaisia.

Matematiikkaa (yli)arvostetaan, koska sen hyvn osaamiseen tarvitaan matemaattista lahjakkuutta, jota ei monella ole, sekä usein myös paneutumista.

Kuitenkaan matematiikkaakaan ei opi ilman, että sitä selitetään jossain määrin kielellä.

Koko tämä ketju on tuotettu kielellä. Ulkoaoppimistako? Ei.

Kieli = ajattelu

Kieli on ajattelua, ja matematiikka on yksi kieli muiden joukossa. Se on erittäin selkeä kieli, josta tulkinnanvaraisuudet on riisuttu olemattomiin, ja joka sen vuoksi sopii erityisen hyvin monimutkaisten ideoiden käsittelyyn.

Kun matematiikassa päästään hieman pidemmälle ja eroon laskennosta ja numeroista, alkaa matematiikan rooli kielenä hahmottua paremmin.

Siksi on melko hölmöä pistää matemaattista ja kielellistä osaamista vastatusten. Yleensä kaikki oppiminen vie ihmistä eteenpäin, ja työnteko yhdessä asiassa kantaa hedelmää muissakin, jos ihminen vain pääsee omien asenneongelmiensa ylitse.

T. Kielen ammattilainen, joka olisi voinut suuntautua myös matematiikkaan.

Olisitko pystynyt viestimään ajatuksesi matematiikalla? Se ei ole kieli muuten kuin kapeassa merkityksessä.

Minä en ihan ymmärrä näitä täällä käytettyjä typologioita:

- kieli-ihminen on olutta kittaava vähintään kymmenen vuotta yliopistolla roikkunut sivistynyt ja henkevä tyyppi, jolle käytännön asiat ovat hepreaa oven avautumissuunnasta lähtien mutta puhuminen luonnistuu

- matematiikkaihminen on introvertti nörtti, joka ei saa sanaa suustaan edes äidinkielellään, vaikka purkaakin  ydinreaktorin tunnissa. Toisaalta tämä insinööri ei myöskään ymmärrä kulttuurin merkitystä, koska sitä ei voi laskea.

Vierailija kirjoitti:

Montako löydät vaikapa filosofiasta? Ajattelua voi harrastaa myös muuten kuin tilastollisin menetelmin.

Länsimainen sivistys ja ajattelun kehittyminen perustuu paljon myös muuhun kuin matemaattiseen ajatteluun.

Meidän käsitys maailmankaikkeudesta ja kaiken alusta perustuu teoreettiseen fysiikkaan. Ja siinä kaikki on laskemista, matematiikkaa, teorioita todistetaan tuhannen mutkikkailla kaavoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen vuoksi, että pitkässä matematiikassa on lähes mahdotonta opetella asioita ulkoa. Vaatii sisäistämistä toisin kuin lukuaineet. Vaikka kielissäkin vaaditaan lahjoja laudaturiin, M-E tason voi helposti saavuttaa pelkällä hyvällä muistilla tai ahkeruudella.

Kielissä on mahdoton menestyä ilman luovuutta. Ja matikka taas sopii autisteille joiden luovuus 0.

Kielissä pärjää juuri sillä hauki on kala ulkoluvulla. Ei niissä mitään luovuutta tarvita toisin kuin ongelmien ratkomisessa.

Kieliä voi hyvin perustasolla oppia ilman luovuutta mutta et sinä mitään hyvää sujuvaa (varsinkaan kaunokirjallista) tekstiä kirjoita ilman hyvää kielen tajua ja luovuutta. On ihan syy miksi jotkut kirjoittavat romaaneja ja toiset täyttävät vain lomakkeita.

Se onkin täysin eri asia verrattuna kielen osaamiseen. Taito lukea nuotteja ei tee säveltäjää.

Moni matemaattisesti suuntautunut vain tuntuu kuvittelevan että kielen osaaminen on sitä että osaa sijoittaa sanoja kieliopillisesti oikein peräkkäin.

Maailmassa on miljardeja omaa kieltään äidinkielenään puhuvia jotka ei romaaneja kirjoita. Pistäisin natiivin lähes aina osaamisessa yliopistossa kieltä tankanneen edelle. Kielen osaaminen ja kirjallisuus ovat täysin eri asioita.

Kyllä mutta jos sitä natiivia ei ole tarjolla niin seuraavaksi otan hommaan sen joka on oikeasti kieltä opiskellut, en sitä jonka mielestä kielen opiskelu on turhaa ja lähinnä ulkolukua.

Kääntäjän voi toki palkata mutta mekaanista työtähän se pääasiassa on. MOT.

Mekaanista laskemistahan se matikkakin suurimalta osalta on. MOT.

Yliopistotasolla matikka on uuden kehittelyä, uusia teorioita. Voiko kielistä sanoa samaa? Kielen oppii itsestään kun muuttaa kyseiseen maahan. 

Mulla "pään ongelma" (add?) - pää vaa ajaa koko ajan differenssiä - eroa, mitä on nyt ja mitä oli eilen. En ole mikään Sheldon Cooper. Olen rasittava ihminen, tiedän/tiedostan sen.

Niin, matikasta L, TNT;stä 4 (tilastotiede ja .... laskenta, 4 = alin hyväksytty ....)

älykkyyden merkki