Miten eroon katkeruudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni ap:n ei tarvitse yrittää olla onnellinen exänsä puolesta. Minusta tuntuu, että se ainakin osittain on vienyt hänet väärälle polulle. Jos tuollainen tunne tulee myöhemmin luonnollisena vastaan, niin ok, mutta kenenkään ei tarvitse lähteä siitä liikkeelle eron jälkeen, etenkään jos toinen on jättänyt vaikealla hetkellä. 

Toisaalta hänen kannattaisi miettiä tarkemmin, mistä on katkera. Siitäkö, että ex-mies oli typerys? No, eihän se ole ap:n vika. Haluaisiko hän edelleen olla typeryksen kanssa ja jos haluaa, niin miksi? 

Niin, kyllähän mä järjellä tiedän etten exän kanssa enää haluaisi olla. En olisi alunperinkään häntä kumppanikseni valinnut, jos olisin tiennyt, että hän ei ole kanssani vakavissaan ja häipyy hädän hetkellä. En myöskään ottaisi häntä ikimaailmassa takaisin, vaikkei sellaista tilannetta tulekaan että takaisin pyytäisi. On ilmeisesti erittäin onnellinen nykyisen vaimonsa kanssa ja sehän se vain pahentaa oloani.

-ap

Niin minunkin eksäni muka oli, toitotti sitä kaikille. Myöhemmin paljastui kamalia asioita. Älä kaikkea usko, koskaan ei voi tietää.

Kiitos vertaistuesta 79 ja 80 <3

Minäkin olen estänyt exän joka paikasta, mutta silti en voi välttyä kokonaan törmäämästä häneen tai juoruihin hänestä silloin tällöin, koska en halua vaihtaa paikkakuntaa. Toivon, että hän vaihtaisi, mutta tuskin vaihtaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.

Ai jos minä seurustelen jonkun kanssa mutta jotenkin en ole suhteesta varma vaikka toisesta välitänkin ja siksi en täysin sitoudu ja yhtäkkiä tapaan jonkun josta olen varma ja sitoudun häneen. Olen tehnyt jotenkin väärin ja ansaitsen koston??

Olet tehnyt väärin, jos et ole kertonut toiselle, ettet ole suhteesta varma. Leikittelet toisen tunteilla. Et sinä tuossa tilanteessa välitä kumppanistasi vaan pelkästään itsestäsi ja ilmeisesti seksin saamisesta. Et anna toisen ihmisen olla suhteessa kanssasi avoimin kortein. Hänen pitäisi saada itse päättää, haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole varma suhteesta.

"Yht'äkkiä tapaan junkun, josta olen varma". Nämä on näitä pettämistarinoita tyyliin "kaaduttiin yhdessä samaan banaaninkuoreen ja sen seurauksena syntyi lapsi". 

Jep. Minulle jäi huijattu ja hyväksikäytetty olo, ja pysyvä epäluulo miehiä kohtaan.

-ap

Oletko yleensäkin sitä mieltä, että yhdestä tapauksesta voi vetää jahtopäätökset kaikkiin samantapaisiin asioihin? Jos joku tuttusi kertoisi tarinasi, neuvoisitko katkeroitumaan, koska "kaikki miehet ovat samanlaisia"? 

Jos olet vilpittömästi tuota mieltä, ala kehittää itseäsi siihen suuntaan, ettet enää salaisestikaan toivo itsellesi suhdetta. Elämähän voi olla hienoa ilman parisuhdettakin, joten jos olet päättänyt, ettet voi luottaa kehenkään, niin elä sen mukaan.

Luottaminen nimittäin lähtee sinusta. Kukaan toinen ei voi sitä sinulle tarjota. Voit olla luottamatta vaikka mailman luotettavimpaan ihmiseen, jos itse et sisimmässäsi pysty siihen tunteeseen. 

Muistan kauan sitten Dr. Philin vastanneen eräälle naiselle, että mitä sitten jos sinua petetään uudestaan, vaikka päätit luottaa uuteen ihmissuhteeseen. Sinä olet tarpeeksi vahva kestämään senkin tilanteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ilmeisesti erittäin onnellinen nykyisen vaimonsa kanssa ja sehän se vain pahentaa oloani.

-ap

Olet muuttanut kaksikin kertaa ja vaihtanut työtä. Nyt lopetat exäsi elämän seuraamisen, vai onko hän muuttanut perässäsi samaan naapurustoon, etkä voi välttyä näkemästä?

En seuraa emmekä asu lähekkäin, mutta samassa kaupungissa kuitenkin. Liikumme osin samoilla alueilla ja yhteisten tuttujen vuoksi en voi kokonaan välttyä kuulemasta hänestä koskaan mitään. Kaupungin vaihtaminen ei sentään tule kyseeseen, enkä muutenkaan voi ihan kaikkea elämässäni muuttaa vain siksi etten osaa käsitellä tätä katkeruutta pois. On oltava muita keinoja ja luulen, että vaikka muuttaisin erakoksi kuuhun, seuraisi katkeruus mukana.

-ap

Ok, olet päättänyt olla katkera loppuelämäsi. Se on ihan oma valintasi. 

Ala ap vastata napakasti juoruilijoille takaisin, ettet halua kuulla. Jos eivät usko, käännä selkä, puhu päälle, keksi jotain.

Sinun ei tarvitse kuunnella. Mieluumin ole törppö kuin anna satuttaa itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.

Ai jos minä seurustelen jonkun kanssa mutta jotenkin en ole suhteesta varma vaikka toisesta välitänkin ja siksi en täysin sitoudu ja yhtäkkiä tapaan jonkun josta olen varma ja sitoudun häneen. Olen tehnyt jotenkin väärin ja ansaitsen koston??

Olet tehnyt väärin, jos et ole kertonut toiselle, ettet ole suhteesta varma. Leikittelet toisen tunteilla. Et sinä tuossa tilanteessa välitä kumppanistasi vaan pelkästään itsestäsi ja ilmeisesti seksin saamisesta. Et anna toisen ihmisen olla suhteessa kanssasi avoimin kortein. Hänen pitäisi saada itse päättää, haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole varma suhteesta.

"Yht'äkkiä tapaan junkun, josta olen varma". Nämä on näitä pettämistarinoita tyyliin "kaaduttiin yhdessä samaan banaaninkuoreen ja sen seurauksena syntyi lapsi". 

Jep. Minulle jäi huijattu ja hyväksikäytetty olo, ja pysyvä epäluulo miehiä kohtaan.

-ap

Oletko yleensäkin sitä mieltä, että yhdestä tapauksesta voi vetää jahtopäätökset kaikkiin samantapaisiin asioihin? Jos joku tuttusi kertoisi tarinasi, neuvoisitko katkeroitumaan, koska "kaikki miehet ovat samanlaisia"? 

Jos olet vilpittömästi tuota mieltä, ala kehittää itseäsi siihen suuntaan, ettet enää salaisestikaan toivo itsellesi suhdetta. Elämähän voi olla hienoa ilman parisuhdettakin, joten jos olet päättänyt, ettet voi luottaa kehenkään, niin elä sen mukaan.

Luottaminen nimittäin lähtee sinusta. Kukaan toinen ei voi sitä sinulle tarjota. Voit olla luottamatta vaikka mailman luotettavimpaan ihmiseen, jos itse et sisimmässäsi pysty siihen tunteeseen. 

Muistan kauan sitten Dr. Philin vastanneen eräälle naiselle, että mitä sitten jos sinua petetään uudestaan, vaikka päätit luottaa uuteen ihmissuhteeseen. Sinä olet tarpeeksi vahva kestämään senkin tilanteen. 

Kuten kirjoitin, tämä ei ollut suinkaan ainut hylkäämiskokemus elämässäni, mutta viimeaikaisista se merkittävin. Ja kyllä, olen tehnyt kaikkeni nauttiakseni elämästäni yksin ja osin olen siinä onnistunutkin. Kaikki on näennäisesti hyvin. On kausia, kun osaan iloita pienistäkin asioista, mutta syvällä sisimmässä katkeruus kalvaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kokonaan se ei ole loppunut. Nyt taas enemmän, kun kuulin exän menneen naimisiin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ala ap vastata napakasti juoruilijoille takaisin, ettet halua kuulla. Jos eivät usko, käännä selkä, puhu päälle, keksi jotain.

Sinun ei tarvitse kuunnella. Mieluumin ole törppö kuin anna satuttaa itseäsi.

Näin pitäisi tehdä, mutta sitten tulisi julkisesti myönnettyä että asia on minulle vieläkin kivulias. Olen tähän asti aika menestyksekkäästi larpannut ihan muuta.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.

Ai jos minä seurustelen jonkun kanssa mutta jotenkin en ole suhteesta varma vaikka toisesta välitänkin ja siksi en täysin sitoudu ja yhtäkkiä tapaan jonkun josta olen varma ja sitoudun häneen. Olen tehnyt jotenkin väärin ja ansaitsen koston??

Olet tehnyt väärin, jos et ole kertonut toiselle, ettet ole suhteesta varma. Leikittelet toisen tunteilla. Et sinä tuossa tilanteessa välitä kumppanistasi vaan pelkästään itsestäsi ja ilmeisesti seksin saamisesta. Et anna toisen ihmisen olla suhteessa kanssasi avoimin kortein. Hänen pitäisi saada itse päättää, haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole varma suhteesta.

"Yht'äkkiä tapaan junkun, josta olen varma". Nämä on näitä pettämistarinoita tyyliin "kaaduttiin yhdessä samaan banaaninkuoreen ja sen seurauksena syntyi lapsi". 

Jep. Minulle jäi huijattu ja hyväksikäytetty olo, ja pysyvä epäluulo miehiä kohtaan.

-ap

Oletko yleensäkin sitä mieltä, että yhdestä tapauksesta voi vetää jahtopäätökset kaikkiin samantapaisiin asioihin? Jos joku tuttusi kertoisi tarinasi, neuvoisitko katkeroitumaan, koska "kaikki miehet ovat samanlaisia"? 

Jos olet vilpittömästi tuota mieltä, ala kehittää itseäsi siihen suuntaan, ettet enää salaisestikaan toivo itsellesi suhdetta. Elämähän voi olla hienoa ilman parisuhdettakin, joten jos olet päättänyt, ettet voi luottaa kehenkään, niin elä sen mukaan.

Luottaminen nimittäin lähtee sinusta. Kukaan toinen ei voi sitä sinulle tarjota. Voit olla luottamatta vaikka mailman luotettavimpaan ihmiseen, jos itse et sisimmässäsi pysty siihen tunteeseen. 

Muistan kauan sitten Dr. Philin vastanneen eräälle naiselle, että mitä sitten jos sinua petetään uudestaan, vaikka päätit luottaa uuteen ihmissuhteeseen. Sinä olet tarpeeksi vahva kestämään senkin tilanteen. 

Kuten kirjoitin, tämä ei ollut suinkaan ainut hylkäämiskokemus elämässäni, mutta viimeaikaisista se merkittävin. Ja kyllä, olen tehnyt kaikkeni nauttiakseni elämästäni yksin ja osin olen siinä onnistunutkin. Kaikki on näennäisesti hyvin. On kausia, kun osaan iloita pienistäkin asioista, mutta syvällä sisimmässä katkeruus kalvaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kokonaan se ei ole loppunut. Nyt taas enemmän, kun kuulin exän menneen naimisiin.

-ap

Et ole siis edelleenkään päässyt eroon exästäsi. Hänellä on oma elämänsä ja myös oikeus elää sitä haluamallaan tavalla. Se, että sinä roikut edelleen hänessä kiinni, vaikeuttaa vapautumistasi menneestä ja katsomista tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Sinulla on oma, arvokas elämäsi, jota kukaan toinen ei voi elää puolestasi. Et kirjoituksistasi päätellen tunnu kauheasti arvostavan itseäsi ja ainutkertaista elämääsi. Voisiko sille tehdä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ilmeisesti erittäin onnellinen nykyisen vaimonsa kanssa ja sehän se vain pahentaa oloani.

-ap

Olet muuttanut kaksikin kertaa ja vaihtanut työtä. Nyt lopetat exäsi elämän seuraamisen, vai onko hän muuttanut perässäsi samaan naapurustoon, etkä voi välttyä näkemästä?

En seuraa emmekä asu lähekkäin, mutta samassa kaupungissa kuitenkin. Liikumme osin samoilla alueilla ja yhteisten tuttujen vuoksi en voi kokonaan välttyä kuulemasta hänestä koskaan mitään. Kaupungin vaihtaminen ei sentään tule kyseeseen, enkä muutenkaan voi ihan kaikkea elämässäni muuttaa vain siksi etten osaa käsitellä tätä katkeruutta pois. On oltava muita keinoja ja luulen, että vaikka muuttaisin erakoksi kuuhun, seuraisi katkeruus mukana.

-ap

Ok, olet päättänyt olla katkera loppuelämäsi. Se on ihan oma valintasi. 

Tarkoitin, että pakeneminen ei ole ratkaisu.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.

Ai jos minä seurustelen jonkun kanssa mutta jotenkin en ole suhteesta varma vaikka toisesta välitänkin ja siksi en täysin sitoudu ja yhtäkkiä tapaan jonkun josta olen varma ja sitoudun häneen. Olen tehnyt jotenkin väärin ja ansaitsen koston??

Olet tehnyt väärin, jos et ole kertonut toiselle, ettet ole suhteesta varma. Leikittelet toisen tunteilla. Et sinä tuossa tilanteessa välitä kumppanistasi vaan pelkästään itsestäsi ja ilmeisesti seksin saamisesta. Et anna toisen ihmisen olla suhteessa kanssasi avoimin kortein. Hänen pitäisi saada itse päättää, haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole varma suhteesta.

"Yht'äkkiä tapaan junkun, josta olen varma". Nämä on näitä pettämistarinoita tyyliin "kaaduttiin yhdessä samaan banaaninkuoreen ja sen seurauksena syntyi lapsi". 

Jep. Minulle jäi huijattu ja hyväksikäytetty olo, ja pysyvä epäluulo miehiä kohtaan.

-ap

Oletko yleensäkin sitä mieltä, että yhdestä tapauksesta voi vetää jahtopäätökset kaikkiin samantapaisiin asioihin? Jos joku tuttusi kertoisi tarinasi, neuvoisitko katkeroitumaan, koska "kaikki miehet ovat samanlaisia"? 

Jos olet vilpittömästi tuota mieltä, ala kehittää itseäsi siihen suuntaan, ettet enää salaisestikaan toivo itsellesi suhdetta. Elämähän voi olla hienoa ilman parisuhdettakin, joten jos olet päättänyt, ettet voi luottaa kehenkään, niin elä sen mukaan.

Luottaminen nimittäin lähtee sinusta. Kukaan toinen ei voi sitä sinulle tarjota. Voit olla luottamatta vaikka mailman luotettavimpaan ihmiseen, jos itse et sisimmässäsi pysty siihen tunteeseen. 

Muistan kauan sitten Dr. Philin vastanneen eräälle naiselle, että mitä sitten jos sinua petetään uudestaan, vaikka päätit luottaa uuteen ihmissuhteeseen. Sinä olet tarpeeksi vahva kestämään senkin tilanteen. 

Kuten kirjoitin, tämä ei ollut suinkaan ainut hylkäämiskokemus elämässäni, mutta viimeaikaisista se merkittävin. Ja kyllä, olen tehnyt kaikkeni nauttiakseni elämästäni yksin ja osin olen siinä onnistunutkin. Kaikki on näennäisesti hyvin. On kausia, kun osaan iloita pienistäkin asioista, mutta syvällä sisimmässä katkeruus kalvaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kokonaan se ei ole loppunut. Nyt taas enemmän, kun kuulin exän menneen naimisiin.

-ap

Ihan normaleja juttuja sinulle on tapahtunut, ei mitään sellaista, että olisit uniikki lumihiutale. Jonkun toisen mielestä olet joutunut kokemaan vähän.

Jospa vaan toteaisit, että tämä on sinun tapasi reagoida elämään. Olet luonteeltasi katkera, eikä siitä tarvitse pyristellä irti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.

Ai jos minä seurustelen jonkun kanssa mutta jotenkin en ole suhteesta varma vaikka toisesta välitänkin ja siksi en täysin sitoudu ja yhtäkkiä tapaan jonkun josta olen varma ja sitoudun häneen. Olen tehnyt jotenkin väärin ja ansaitsen koston??

Olet tehnyt väärin, jos et ole kertonut toiselle, ettet ole suhteesta varma. Leikittelet toisen tunteilla. Et sinä tuossa tilanteessa välitä kumppanistasi vaan pelkästään itsestäsi ja ilmeisesti seksin saamisesta. Et anna toisen ihmisen olla suhteessa kanssasi avoimin kortein. Hänen pitäisi saada itse päättää, haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole varma suhteesta.

"Yht'äkkiä tapaan junkun, josta olen varma". Nämä on näitä pettämistarinoita tyyliin "kaaduttiin yhdessä samaan banaaninkuoreen ja sen seurauksena syntyi lapsi". 

Jep. Minulle jäi huijattu ja hyväksikäytetty olo, ja pysyvä epäluulo miehiä kohtaan.

-ap

Oletko yleensäkin sitä mieltä, että yhdestä tapauksesta voi vetää jahtopäätökset kaikkiin samantapaisiin asioihin? Jos joku tuttusi kertoisi tarinasi, neuvoisitko katkeroitumaan, koska "kaikki miehet ovat samanlaisia"? 

Jos olet vilpittömästi tuota mieltä, ala kehittää itseäsi siihen suuntaan, ettet enää salaisestikaan toivo itsellesi suhdetta. Elämähän voi olla hienoa ilman parisuhdettakin, joten jos olet päättänyt, ettet voi luottaa kehenkään, niin elä sen mukaan.

Luottaminen nimittäin lähtee sinusta. Kukaan toinen ei voi sitä sinulle tarjota. Voit olla luottamatta vaikka mailman luotettavimpaan ihmiseen, jos itse et sisimmässäsi pysty siihen tunteeseen. 

Muistan kauan sitten Dr. Philin vastanneen eräälle naiselle, että mitä sitten jos sinua petetään uudestaan, vaikka päätit luottaa uuteen ihmissuhteeseen. Sinä olet tarpeeksi vahva kestämään senkin tilanteen. 

Kuten kirjoitin, tämä ei ollut suinkaan ainut hylkäämiskokemus elämässäni, mutta viimeaikaisista se merkittävin. Ja kyllä, olen tehnyt kaikkeni nauttiakseni elämästäni yksin ja osin olen siinä onnistunutkin. Kaikki on näennäisesti hyvin. On kausia, kun osaan iloita pienistäkin asioista, mutta syvällä sisimmässä katkeruus kalvaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kokonaan se ei ole loppunut. Nyt taas enemmän, kun kuulin exän menneen naimisiin.

-ap

Et ole siis edelleenkään päässyt eroon exästäsi. Hänellä on oma elämänsä ja myös oikeus elää sitä haluamallaan tavalla. Se, että sinä roikut edelleen hänessä kiinni, vaikeuttaa vapautumistasi menneestä ja katsomista tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Sinulla on oma, arvokas elämäsi, jota kukaan toinen ei voi elää puolestasi. Et kirjoituksistasi päätellen tunnu kauheasti arvostavan itseäsi ja ainutkertaista elämääsi. Voisiko sille tehdä jotain?

Arvostin sitä elämää, joka mulla oli vielä 6 vuotta sitten, ennen kuin menetykset ja muut vastoinkäymiset alkoivat seurata toisiaan. Nykyinen elämäni on tyhjää ja yksinäistä, vaikea arvostaa. Pikemminkin odotan, että se päättyisi, mutten ole kuitenkaan itsetuhoinen.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala ap vastata napakasti juoruilijoille takaisin, ettet halua kuulla. Jos eivät usko, käännä selkä, puhu päälle, keksi jotain.

Sinun ei tarvitse kuunnella. Mieluumin ole törppö kuin anna satuttaa itseäsi.

Näin pitäisi tehdä, mutta sitten tulisi julkisesti myönnettyä että asia on minulle vieläkin kivulias. Olen tähän asti aika menestyksekkäästi larpannut ihan muuta.

-ap

Niinhän sinä luulet larpanneesi. Silti kerrot täällä vuosikausien katkeruudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ilmeisesti erittäin onnellinen nykyisen vaimonsa kanssa ja sehän se vain pahentaa oloani.

-ap

Olet muuttanut kaksikin kertaa ja vaihtanut työtä. Nyt lopetat exäsi elämän seuraamisen, vai onko hän muuttanut perässäsi samaan naapurustoon, etkä voi välttyä näkemästä?

En seuraa emmekä asu lähekkäin, mutta samassa kaupungissa kuitenkin. Liikumme osin samoilla alueilla ja yhteisten tuttujen vuoksi en voi kokonaan välttyä kuulemasta hänestä koskaan mitään. Kaupungin vaihtaminen ei sentään tule kyseeseen, enkä muutenkaan voi ihan kaikkea elämässäni muuttaa vain siksi etten osaa käsitellä tätä katkeruutta pois. On oltava muita keinoja ja luulen, että vaikka muuttaisin erakoksi kuuhun, seuraisi katkeruus mukana.

-ap

Ok, olet päättänyt olla katkera loppuelämäsi. Se on ihan oma valintasi. 

Tarkoitin, että pakeneminen ei ole ratkaisu.

-ap

Katsos kun joku toinen voi ajatella sen mahdollisuutena, mutta sinulle se on pakenemista. Elät elämääsi exän kautta ihan täysillä. Kaikki mitä teet, teet hänen takiaan, et itsesi. 

Suosittelen, että jätät edellämanitun katkeruuspäiväkirjan kirjoittamisen välistä, koska et sinä oikeasti edes halua muuttaa mitään. Ja sekin voi olla ihan ok. 

Ap: lla on kaikki oikeus olla katkera ja useimmat varmasti ymmärtävät, että tuollainen kokemus tuntuu katkeralta. Ihmisen on kuitenkin hyvä tiedostaa, että katkeruus ja negatiivisuus yleensäkin tekee terveydelle todella huonoa. Suoraan sanottuna siitä sairastuu vakaviin sairauksiin, kuten syöpään. Tämä ei ole pelottelua, vaan faktaa ja neuvomista.

Minulla itselläni auttoi kurssin vaihtaminen negatiivisuudesta positiiviseksi, juurikin tämä tieto. En halua luoda itselleni mitään kauheaa ja pahaa omilla tunteillani.Tiedän ainakin tehneeni parhaani pysyäkseni terveenä.

Joten aina kun meinaat luisua sinne negatiiviseen ajatteluun, muista ettei se ole terveytesi uhraamisen arvoista. Terveys vai katkeruus. Sinä itse päätät ja valitset. Muut eivät voi kuin neuvoa sinua.

Kannustuksena vielä sanon, että harjoitus tekee mestarin. Olen itsekin onnistunut synnyttämään itsestäni negatiivisuuden ilmentymästä positiivisen ihmisen. Minulle terveys on tärkeintä. Onko sinulle? Kysy tätä kysymystä itseltäsi joka päivä muistutuksena, mikä on tärkeintä.

No se on ex ihan syystä. Ei se keskiluokkainen elämä, mitä ehkä haikailee, ole onnen tae.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.

Ai jos minä seurustelen jonkun kanssa mutta jotenkin en ole suhteesta varma vaikka toisesta välitänkin ja siksi en täysin sitoudu ja yhtäkkiä tapaan jonkun josta olen varma ja sitoudun häneen. Olen tehnyt jotenkin väärin ja ansaitsen koston??

Olet tehnyt väärin, jos et ole kertonut toiselle, ettet ole suhteesta varma. Leikittelet toisen tunteilla. Et sinä tuossa tilanteessa välitä kumppanistasi vaan pelkästään itsestäsi ja ilmeisesti seksin saamisesta. Et anna toisen ihmisen olla suhteessa kanssasi avoimin kortein. Hänen pitäisi saada itse päättää, haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole varma suhteesta.

"Yht'äkkiä tapaan junkun, josta olen varma". Nämä on näitä pettämistarinoita tyyliin "kaaduttiin yhdessä samaan banaaninkuoreen ja sen seurauksena syntyi lapsi". 

Jep. Minulle jäi huijattu ja hyväksikäytetty olo, ja pysyvä epäluulo miehiä kohtaan.

-ap

Oletko yleensäkin sitä mieltä, että yhdestä tapauksesta voi vetää jahtopäätökset kaikkiin samantapaisiin asioihin? Jos joku tuttusi kertoisi tarinasi, neuvoisitko katkeroitumaan, koska "kaikki miehet ovat samanlaisia"? 

Jos olet vilpittömästi tuota mieltä, ala kehittää itseäsi siihen suuntaan, ettet enää salaisestikaan toivo itsellesi suhdetta. Elämähän voi olla hienoa ilman parisuhdettakin, joten jos olet päättänyt, ettet voi luottaa kehenkään, niin elä sen mukaan.

Luottaminen nimittäin lähtee sinusta. Kukaan toinen ei voi sitä sinulle tarjota. Voit olla luottamatta vaikka mailman luotettavimpaan ihmiseen, jos itse et sisimmässäsi pysty siihen tunteeseen. 

Muistan kauan sitten Dr. Philin vastanneen eräälle naiselle, että mitä sitten jos sinua petetään uudestaan, vaikka päätit luottaa uuteen ihmissuhteeseen. Sinä olet tarpeeksi vahva kestämään senkin tilanteen. 

Kuten kirjoitin, tämä ei ollut suinkaan ainut hylkäämiskokemus elämässäni, mutta viimeaikaisista se merkittävin. Ja kyllä, olen tehnyt kaikkeni nauttiakseni elämästäni yksin ja osin olen siinä onnistunutkin. Kaikki on näennäisesti hyvin. On kausia, kun osaan iloita pienistäkin asioista, mutta syvällä sisimmässä katkeruus kalvaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kokonaan se ei ole loppunut. Nyt taas enemmän, kun kuulin exän menneen naimisiin.

-ap

Et ole siis edelleenkään päässyt eroon exästäsi. Hänellä on oma elämänsä ja myös oikeus elää sitä haluamallaan tavalla. Se, että sinä roikut edelleen hänessä kiinni, vaikeuttaa vapautumistasi menneestä ja katsomista tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Sinulla on oma, arvokas elämäsi, jota kukaan toinen ei voi elää puolestasi. Et kirjoituksistasi päätellen tunnu kauheasti arvostavan itseäsi ja ainutkertaista elämääsi. Voisiko sille tehdä jotain?

Arvostin sitä elämää, joka mulla oli vielä 6 vuotta sitten, ennen kuin menetykset ja muut vastoinkäymiset alkoivat seurata toisiaan. Nykyinen elämäni on tyhjää ja yksinäistä, vaikea arvostaa. Pikemminkin odotan, että se päättyisi, mutten ole kuitenkaan itsetuhoinen.

-ap

Niin. Elämä on kuitenkin lahja. Se, miten sen käytät, on sinusta itsestäsi kiinni. Kummanlainen ihminen on mielestäsi onnellisempi: Katkera, kaunainen, menneessä elävä, luovuttanut - vai kiitollinen, elämää ja itseään arvostava, pienistä asioista iloa saava, utelias?

Okei, tänne löysi nyt epäempaattiset trollaajat. Palailen kommentoimaan jos tänne tulee vielä jotain oikeasti rakentavaa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.

Ai jos minä seurustelen jonkun kanssa mutta jotenkin en ole suhteesta varma vaikka toisesta välitänkin ja siksi en täysin sitoudu ja yhtäkkiä tapaan jonkun josta olen varma ja sitoudun häneen. Olen tehnyt jotenkin väärin ja ansaitsen koston??

Olet tehnyt väärin, jos et ole kertonut toiselle, ettet ole suhteesta varma. Leikittelet toisen tunteilla. Et sinä tuossa tilanteessa välitä kumppanistasi vaan pelkästään itsestäsi ja ilmeisesti seksin saamisesta. Et anna toisen ihmisen olla suhteessa kanssasi avoimin kortein. Hänen pitäisi saada itse päättää, haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole varma suhteesta.

"Yht'äkkiä tapaan junkun, josta olen varma". Nämä on näitä pettämistarinoita tyyliin "kaaduttiin yhdessä samaan banaaninkuoreen ja sen seurauksena syntyi lapsi". 

Jep. Minulle jäi huijattu ja hyväksikäytetty olo, ja pysyvä epäluulo miehiä kohtaan.

-ap

Oletko yleensäkin sitä mieltä, että yhdestä tapauksesta voi vetää jahtopäätökset kaikkiin samantapaisiin asioihin? Jos joku tuttusi kertoisi tarinasi, neuvoisitko katkeroitumaan, koska "kaikki miehet ovat samanlaisia"? 

Jos olet vilpittömästi tuota mieltä, ala kehittää itseäsi siihen suuntaan, ettet enää salaisestikaan toivo itsellesi suhdetta. Elämähän voi olla hienoa ilman parisuhdettakin, joten jos olet päättänyt, ettet voi luottaa kehenkään, niin elä sen mukaan.

Luottaminen nimittäin lähtee sinusta. Kukaan toinen ei voi sitä sinulle tarjota. Voit olla luottamatta vaikka mailman luotettavimpaan ihmiseen, jos itse et sisimmässäsi pysty siihen tunteeseen. 

Muistan kauan sitten Dr. Philin vastanneen eräälle naiselle, että mitä sitten jos sinua petetään uudestaan, vaikka päätit luottaa uuteen ihmissuhteeseen. Sinä olet tarpeeksi vahva kestämään senkin tilanteen. 

Kuten kirjoitin, tämä ei ollut suinkaan ainut hylkäämiskokemus elämässäni, mutta viimeaikaisista se merkittävin. Ja kyllä, olen tehnyt kaikkeni nauttiakseni elämästäni yksin ja osin olen siinä onnistunutkin. Kaikki on näennäisesti hyvin. On kausia, kun osaan iloita pienistäkin asioista, mutta syvällä sisimmässä katkeruus kalvaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kokonaan se ei ole loppunut. Nyt taas enemmän, kun kuulin exän menneen naimisiin.

-ap

Et ole siis edelleenkään päässyt eroon exästäsi. Hänellä on oma elämänsä ja myös oikeus elää sitä haluamallaan tavalla. Se, että sinä roikut edelleen hänessä kiinni, vaikeuttaa vapautumistasi menneestä ja katsomista tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Sinulla on oma, arvokas elämäsi, jota kukaan toinen ei voi elää puolestasi. Et kirjoituksistasi päätellen tunnu kauheasti arvostavan itseäsi ja ainutkertaista elämääsi. Voisiko sille tehdä jotain?

Arvostin sitä elämää, joka mulla oli vielä 6 vuotta sitten, ennen kuin menetykset ja muut vastoinkäymiset alkoivat seurata toisiaan. Nykyinen elämäni on tyhjää ja yksinäistä, vaikea arvostaa. Pikemminkin odotan, että se päättyisi, mutten ole kuitenkaan itsetuhoinen.

-ap

Arvostit elämää, jossa miesystäväsi kohteli sinua huonosti ja huijasi uskottelemalla, että olette yhdessä loppuelämän? Ok. 

Vierailija kirjoitti:

Okei, tänne löysi nyt epäempaattiset trollaajat. Palailen kommentoimaan jos tänne tulee vielä jotain oikeasti rakentavaa.

-ap

Niin, ehkä ne trollaaajat haluavat auttaa. Sinä haluat velloa voivoi-empatiassa, mikä vain pahentaa tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karma pitää huolen siitä, että ne ketkä on aiheuttaneet sen katkeruuden, saavat kyllä ennen pitkää takaisin vähintään samalla mitalla.

Ai jos minä seurustelen jonkun kanssa mutta jotenkin en ole suhteesta varma vaikka toisesta välitänkin ja siksi en täysin sitoudu ja yhtäkkiä tapaan jonkun josta olen varma ja sitoudun häneen. Olen tehnyt jotenkin väärin ja ansaitsen koston??

Olet tehnyt väärin, jos et ole kertonut toiselle, ettet ole suhteesta varma. Leikittelet toisen tunteilla. Et sinä tuossa tilanteessa välitä kumppanistasi vaan pelkästään itsestäsi ja ilmeisesti seksin saamisesta. Et anna toisen ihmisen olla suhteessa kanssasi avoimin kortein. Hänen pitäisi saada itse päättää, haluaako olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ole varma suhteesta.

"Yht'äkkiä tapaan junkun, josta olen varma". Nämä on näitä pettämistarinoita tyyliin "kaaduttiin yhdessä samaan banaaninkuoreen ja sen seurauksena syntyi lapsi". 

Jep. Minulle jäi huijattu ja hyväksikäytetty olo, ja pysyvä epäluulo miehiä kohtaan.

-ap

Oletko yleensäkin sitä mieltä, että yhdestä tapauksesta voi vetää jahtopäätökset kaikkiin samantapaisiin asioihin? Jos joku tuttusi kertoisi tarinasi, neuvoisitko katkeroitumaan, koska "kaikki miehet ovat samanlaisia"? 

Jos olet vilpittömästi tuota mieltä, ala kehittää itseäsi siihen suuntaan, ettet enää salaisestikaan toivo itsellesi suhdetta. Elämähän voi olla hienoa ilman parisuhdettakin, joten jos olet päättänyt, ettet voi luottaa kehenkään, niin elä sen mukaan.

Luottaminen nimittäin lähtee sinusta. Kukaan toinen ei voi sitä sinulle tarjota. Voit olla luottamatta vaikka mailman luotettavimpaan ihmiseen, jos itse et sisimmässäsi pysty siihen tunteeseen. 

Muistan kauan sitten Dr. Philin vastanneen eräälle naiselle, että mitä sitten jos sinua petetään uudestaan, vaikka päätit luottaa uuteen ihmissuhteeseen. Sinä olet tarpeeksi vahva kestämään senkin tilanteen. 

Kuten kirjoitin, tämä ei ollut suinkaan ainut hylkäämiskokemus elämässäni, mutta viimeaikaisista se merkittävin. Ja kyllä, olen tehnyt kaikkeni nauttiakseni elämästäni yksin ja osin olen siinä onnistunutkin. Kaikki on näennäisesti hyvin. On kausia, kun osaan iloita pienistäkin asioista, mutta syvällä sisimmässä katkeruus kalvaa. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kokonaan se ei ole loppunut. Nyt taas enemmän, kun kuulin exän menneen naimisiin.

-ap

Et ole siis edelleenkään päässyt eroon exästäsi. Hänellä on oma elämänsä ja myös oikeus elää sitä haluamallaan tavalla. Se, että sinä roikut edelleen hänessä kiinni, vaikeuttaa vapautumistasi menneestä ja katsomista tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Sinulla on oma, arvokas elämäsi, jota kukaan toinen ei voi elää puolestasi. Et kirjoituksistasi päätellen tunnu kauheasti arvostavan itseäsi ja ainutkertaista elämääsi. Voisiko sille tehdä jotain?

Arvostin sitä elämää, joka mulla oli vielä 6 vuotta sitten, ennen kuin menetykset ja muut vastoinkäymiset alkoivat seurata toisiaan. Nykyinen elämäni on tyhjää ja yksinäistä, vaikea arvostaa. Pikemminkin odotan, että se päättyisi, mutten ole kuitenkaan itsetuhoinen.

-ap

Arvostit elämää, jossa miesystäväsi kohteli sinua huonosti ja huijasi uskottelemalla, että olette yhdessä loppuelämän? Ok. 

Kaikki takertuu tuohon exään, vaikka se oli vain yksi menetys. Silloin 6 vuotta sitten mulla oli perheenjäsenet elossa ja hyviä ystäviä sen onnelliseksi luulemani parisuhteen lisäksi. Nyt ei ole enää mitään niistä. Olen totaalisen yksin.

-ap