Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?

Meitä oli neljä. Olisin halunnut olla ainoa lapsi. En resurssien tai vanhempien huomion takia vaan siksi, ettei meillä ollut koskaan hiljaista eikä ikinä saanut olla kotona rauhassa. Onneksi oli lapseton täti, jonka luokse pääsin kuukausittain lepäämään viikonlopuksi ilman sisaruksia.

Minulla on kolme sisarusta äidin ensimmäisestä avioliitosta, jotka ovat huomattavasti vanhempia kuin me seuraavat kolme. Totta kai puolisisaruksilla oli oma teinielämänsä ja tyttö-ja poikakaverit ja omat koditkin jo silloin kun olin lapsi, mutta olivat ja ovat silti minulle tosi läheisiä.

Olen itse keskimmäinen jälkimmäisestä sisarusparvesta, mutta myös meillä on todella läheiset välit. Serkkuja on aina ollut leikkikavereiksi asti ja nyt oma esikoinen saa sisaruksen. Päätimme miehen kanssa, että kun molemmilla meistä on isot perheet ja kokonaiskuvassa positiivisia kokemuksia siitä, että sisaruksia on. Toki kummallakin kokemuksia siitä, miten on myös tapeltu ja toivottu joskus, että kuinka se kiusaava sisarus olisi saanut jäädä syntymättä. Tämä kuuluu minusta asiaan, ketunpennutkin tappelevat

Täällä on kauheasti vääriä vastauksia. Kuuluu vastata, ettei yhtään, koska sisaruksia saa maailmalta ja ilmastokriisi.

Lasse kirjoitti:

Jaahas ja taas yritetään keksiä syitä ja perusteluja tehdä lisää lapsia vaikka ei ole varaa edes sitä yhtä itse elättää ilman valtion tukia.

Onneksi myös lapsiperheiden tukia leikataan niin ehkä ihmiset edes vähän harkitsisivat asioita.

valtion kuuluukin tukea lapsiperheitä, sillä valtio niistä uusista ihmisistä viimekädessä hyötyy.  Miksi luulet, että poliitikot usuttaa ihmisiä synnytystalkoisiin tai ovat huolissaan, kun lapsia ei synny??

Valtio olemme me ja jos meitä ei ole, ei ole valtioakaan. Millainen on valtio, jossa ei ole yhtään lasta tai nuorta??? Se on kuihtuva valtio.

Minulla neljä sisarusta. Toivoisin olevani ainoa lapsi. Syyt?

Noh; Vanhemmat hankkivat 5 lasta peräjälkeen. Kouluttamattomina. Olisi ehkä ollut lapsuuskin vähemmän ankea. 

Isosiskoni oli lapsena perässä vedettävä hissukka, josta kasvoi mt-räpistelijä, jonka lapsista kaikilla iso kirjo diagnoosia ja huostassa pienestä alkaen 2/3. 

Pikkusiskoni kuoli kehitysvammaisena keskosena. Jätti varmasti oman pikantin sivumaun jo muutenkin ankeisiin kotioloihini, joista päälimmäisenä mielessä tunnekylmyys.

Pikkuveljeni on aikuinen lompakkoloinen. Vaativa lapsi, hirveä teini, vankilassa istunut aikuinen, joka vähävaraisten vanhempien vähiäkin varoja sumeilematta käyttänyt hyväksi. Lapsia tehty lauma useammalle naiselle ilman mitään kykyä niistä huolehtia.

Ja toinen pikkuveljeni on syvästi vammainen; Ai että. Koko lapsuuteni olin hänen hoitajansa. Se oli ainoa keino saada edes jotain hyväkynnän tunnetta vanhemmilta. Olla hyödyksi. 

Että. Jos päättää saisin. Niin ainoa lapsi olisin.

Ja mikä minusta tuli; No sukuni musta lammas. Vuosikymmenet paskantärkeäksi ja leuhkaksi leimattu. Tiukkapipo, jolle omat vanhemmatkin pitää mykkäkoulua. Kahden terveen ja tasapainoisen lapsen äiti (joka ihme kun mieheni sukukin aivan samaa linjaa kuin omani). Kaunis koti, nousujohteinen ura, hyvä palkka. Virallisesti kiinni kaikilla mittareilla keskiluokassa. Ja takana piiiiitkä terapia, jotta päässyt siihen, että uskaltanut katkaista välit lapsuuden perheeseeni, joka vain tuottanut mielipahaa ja kaatoi vuosikymmenet oman pahan olonsa minun niskaan. 

Olen kolmilapsisesta perheestä, ja ei siitä mihinkään pääse että meitä oli yksi liikaa. Vanhempiemme aika, rahat ja jaksaminen eivät vain riittäneet kolmelle.

Tietysti sekin vaikuttaa että toinen sisaruksistani on nepsy, ja sitä suuremmalla syyllä vanhempiemme olisi pitänyt miettiä että riittävätkö rahkeet todella kolmeen kun kahdenkin kanssa oli tiukkaa.

Hankkivat meidät vielä pienillä ikäeroilla, ja sitten valittivat kun joutuivat huolehtimaan kolmesta pienestä lapsesta. Teini-iässä sitten alkoi valitus kun oli kolme teiniä elätettävänä.

Sen kokoisesta perheestä, että vanhemmilla aidosti riittää jaksaminen, aika, kiinnostus ja rahat kaikille lapsille. Minulle ei riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse kolmilapsisesta perheestä, mutta koska vanhemmat sisarukset olivat syntyessäni jo 18v ja 16v, niin olin koko lapsuuteni melkein kuin ainoa lapsi, koska sisaruksilla oli syntyessäni jo muita kiinnostuksen kohteita kuin vauvaikäinen tai taapero sisarus. Ei siinä oikein koskaan pystynyt kehittymään kunnollinen sisarussuhde kun he muuttivat pois kotoa ja menivät naimisiin kun minä olin itse vasta jotain 5-8v. Sitten sisarusten ja serkkujen lapset alkoivat syntymään ja näiden joukkoon minä taas olin itse liian vanha, kun olen heitä vähintään 6 vuotta vanhempi. Eli minä olen väliinputoaja tässä asiassa, liian nuori sisarusten ja serkkujen joukkoon ja liian vanha taas näiden lasten joukkoon. Mieluummin olisin sitten ollut vaikka 4-5 lapsisesta perheestä, jossa olisi ollut edes 1-2 suunnilleen minun ikäistä sisarusta, noin 2-4 vuotta minua vanhempia tai nuorempia.

Siellä 4-5 lapsisessa perheessä voi myös olla isot ikäerot. Tai vaikkapa vakavaa sairautta tai kehitysvammaa tai muuta sellaista, että ei kuitenkaan saa läheisen sisaruksen kokemusta.

Enemmän tukiverkkoa taikka sitten huolehdittavaa kun on kolme lasta. Riippuu ihan siitä millaisia lapsista tulee.

Meitä oli kolme ja välillä toivoin, että olisi ollut enempi, olisihan se nyt aikuisena kiva jos olisi omilla lapsilla täti/eno ja serkkuja äidinkin puolelta ja joku, kenen kanssa jakaa lapsuudenkokemukset. Sisarukset on olemassa vain perunkirjoitusten yhteydessä, nekin sekä elossa olevat vanhat sukulaiset kaatuneet mun niskaan. Olisi varmaan helpompaa jos ei olisi omia sisaruksia. Itselläni on kolme lasta ja toivon, että välit säilyy hyvinä/edes asiallisina.

Mulla on pari nuorempaa veljeä, pyysin monta kertaa äidiltä vielä siskoa. Vieläkin haluaisin siskon. Kaikki sisarukset on jo 30+

Kauhean moni on ihan onnessaan ollessaan ainut lapsi. Tai toivoisi olevansa ainut lapsi. Huomion keskipiste. Itselleni hyvin vieras ajatus. Millaiset ihmissuhdetaidot teillä tyytyväisillä ainokaisilla on nyt aikuisena?

2 tai 3 ei väliä. Kunhan ei ikinä vertailla keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on neljä. Asia ei ollut millään tavalla omasta päätöksestäni kiinni.

Eikö oikeesti? Voi sua. Kaikki muut on saaneet päättää, montako muksua vanhemmat tekee.

Aina toivonut siskoa tai veljeä. Tietysti olis mahtavaa, jos olis molemmat.

Tuota toivetta on mollattu sillä, että mollaaja on huonoissa väleissä sisaruksensa kanssa. Ei ole kovin pätevä perustelu. Pitäkää huolta suhteista te,kenellä on sisaruksia.

Lapsi,jolla ei ole sisaruksia, on aina yksin, kaikkialla, niin hyvässä kuin pahassa. Hänestä ei tule tätiä tai setää kenellekään. Jos vielä hankkii omia lapsia toisen ainoan lapsen kanssa, näillä lapsilla ei ole serkkuja,tätejä, setiä, jne.... Mietipä vaikka millaiset rippijuhlat tulee, kun ei ole ketään keitä kutsua paikalle ja kaverit luettelee kuinka paljon heidän juhlissaan on väkeä. Monesta muusta hetkestä puhumattakaan

2, niin pikkuveljeni olisi jäänyt syntymättä. On lapsesta asti ollut vastenmielinen basga ja on sitä aikuisenakin niin etteivät edes vanhempani enää jaksa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean moni on ihan onnessaan ollessaan ainut lapsi. Tai toivoisi olevansa ainut lapsi. Huomion keskipiste. Itselleni hyvin vieras ajatus. Millaiset ihmissuhdetaidot teillä tyytyväisillä ainokaisilla on nyt aikuisena?

Eikä ainoan lapsen elämä todellakaan ole pelkkää kimallusta. Ihan samalla tavalla voi olla laiminlyöty, alkoholistiperheestä jne kuin muutkin.

Itse kolmi lapsisesta perheestä.

Itsellä kaksi lasta.

Yksi lapsen lapsi.

Ei sillä ole niin suurta merkitystä montako sisarusta on.

Jos on pelkästään yksi lapsi hän saa kaiken huomion ja muunkin, mutta hänellä ei ole samanlaisia sisarus riitoja ja kilpailua sen takia mistään.

Usein he saavat kaiken ja se tekee itsekkäästi kun ei joudu jakamaan mitään.

Aikoinaan lapsuudessa kun asuin koko lapsuuteni lastenkodissa olin isä,äiti ja veli sisaruksille jotka tuskin muistivat tai muistavat vieläkään vanhempiemme. Sitten meidänkin sijoitettiin eri puolille Suomea. Minä jäin lastenkotiin, veli joutui koulukotiin ja sisko sijoitettiin perheeseen.

Muista lapsista lastenkodissa tuli lähinnä sisaruksia minulle jo pienenä ja kaverit olivat perheeni.

Oman perheen perustamista harkitsin pitkään kun ei tänne halunnut yhtään jälkeläistä jättää kun maailman arvot ja Suomen lastensuojelu ja muut asiat olivat päin helvettiä kuten on edelleenkin. Ei siis ollut helppo päättää haluaako vai ei lapsia. Päätettiin kuitenkin hankkia ja itselle oli tärkeää ettei lapsi ole ilman sisarusta. Siksi hankimme niitä lapsia kaksi. En halunnut että hän olisi yksinäinen ja yksin jos me kuolisimme jostakin syystä kuten oma isänikin kuoli nuorena.

Se ei oikeastaan ole kuin kokemuksen ja tahdon välinen asia haluaako suurperheen vai lapsettoman.

Itse laskin että pystyn elättämään ja kasvattamaan kaksi lasta. Lama ajan lapsia he ovat ja yhteiskunta eikä tukia haettu kun en halunnut olla missään tekemisissä viranomaisten kanssa joitten toiminta oli itselle traumaattinen jo ollut kauan.

Teininä lapseni oli menehtyä viranomaisten toimien takia ja täysin mielivaltaista oli kohtelu heitä kohtaan muutenkin. En siis suosittele perheen perustamista ainakaan Suomeen. Mekin oltiin jo muuttamassa pois täältä silloin. Yrittäjästä kohtelumme oli täysin rakenteellista syrjintää ja mielivaltaista. Omillaan toimeen tuleva ex lastenkodin kasvatti pärjäsi. Se oli liikaa byrokraateille. Vieläkin vituttaa heidän asenne ja toiminta. En luota heihin missään asioissa edelleenkään. Mikään ei ole muuttunut.

Syntyvyyden lasku taitaa johtua siitä, kun poliisilla ym on ohjeistuksen "kaikki lapset ja nuoret ovat syntyneet rikollisiksi" ja kohtelu on sen mukaista. Maan tapa. Raiskaa, tuomitsee ja kohtelee kaltoin lapsia ja viranomaisten ym päättäjien toimintaa he edustavat.

Rakenteellista rasismia ja syrjintää he eivät myönnä omassa toiminnassaan ja ohjeissaan kuitenkaan. Siksi syntyvyys on laskussa. Uhrin osa ei ketään kiinnosta kiusaamisen ym takia.

Minulla on kaksi sisarusta (olen kuopus) mutta tunnen olevani melkein ainut lapsi joten haluaisinkin olla ainut lapsi

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse saalia. Elama jossa lapsella on harrastuksia, menoa ja meininkia. Kavereita paljon. Matkoja. Ei siihen valttamatta mahdu toinen lapsi ja jos mahtuu dynamiikka ja elama muuttuu radikaalisti, 3ika valttamatta paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minua säälittää yhden lapsen vanhemmat/perheet. Salaa säälin heitä, kun näen omasta perheestä jo miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen 🔥

2 äiti joka odottaa 3.

No tarvitseehan sääliä. Kyllähän tässäkin ketjussa poikkeuksetta enemmistö vastaa, että on ihanaa, että on kolme sisarusta.