Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?
Ainoat lapset, kaikki toivoivat yleensä sisarusta. Vanhenevien vanhempien asiat kaatuvat yhdelle henkilölle.
Kaksi lasta, olisitko toivonut veljen lisäksi siskoa, vai oliko hyvä näin?
Te jotka tulette kolmelapsisesta perheestä, oliko teitä liikaa?
Kommentit (371)
Meitä on neljä. Asia ei ollut millään tavalla omasta päätöksestäni kiinni.
Kolme on hyvä! Jos sisko ymmärsi asiaa X, mutta ei asiaa Y, ymmärsi veli asiaa Y paremmin kuin muut, vaikka X oltiinkin aina nokittain.
Meitä on 3. Kaikki yli kolmekymppisiä. Aina ollaan toimeen tultu ja riitoja oli lapsenakin suht vähän. Tämä riippuu niin monesta tekijästä ja myös tuurista miten sisarusten kemiat kohtaavat.
Joillakin sujuu asiat mutkitta ja toiset tappelee läpi elämän. Osa ei ole edes missään tekemisissä ja sekin on ihan ok.
2-lapsisesta. Veljen kanssa on hyvät välit, samoin vanhempien. En olisi kaivannut enää nuorempaa sisarusta.
Pitkään meitä oli kaksi, kolmas syntyi iltatähtenä kun olin jo teini. Jälkikäteen ajateltuna samapa tuo. Nykyään kaikki osaa olla jo ihmisiksi, mutta lapsena näki asiat toisin. Nyt on ihan kiva kun on sisaruksia.
Mieluummin kaksi sisarusta kuin vain yksi. Meitä on neljä.
Meitä oli kolme, vaikea kuvitella vähempää tai enempää.
Mitä muita ihmisiä tunnen, on kaikessa hyvät ja huonot puolensa.
Mikään vaihtoehto ei ole siis väärä. :)
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
Me aikoinaan siskon kanssa välillä kaivattiin vielä yhtä siskoa, mutta lopulta olimme todella tyytyväisiä keskenämme. Itsekin halusin esikoiselle sisaruksen, se oli ollut oman lapsuuteni paras juttu. Tietysti käsitin ettei omista lapsistani välttämättä tulisi parhaita kavereita, mutta toisaalta ilman että saa sisaruksen on mahdotonta asiaa tietää...
Kävikin sitten niin että yhden sisaruksen sijaan tulikin kaksoset ja nykyään meillä on kolme pientä lasta, jotka valta osan ajasta viettävät ja viihtyvät yhdessä. Kotona on aina leikki (tai kinastelu) kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin kaksi sisarusta kuin vain yksi. Meitä on neljä.
Ihana kuulla tämä
Niin juuri. Vanhemmille suuri suru, jos vain kaksi lasta ja toinen kuolee.
Ihastelin Meeri koutaniemen 4 sisarusta tässä Siskot-sarjassa.
Oliko teillä puutetta jostain? Saitteko harrastaa, matkustaa, tai vanhemmilta muuta taloudellista tukea tai apua aikuisena?
Vierailija kirjoitti:
Me aikoinaan siskon kanssa välillä kaivattiin vielä yhtä siskoa, mutta lopulta olimme todella tyytyväisiä keskenämme. Itsekin halusin esikoiselle sisaruksen, se oli ollut oman lapsuuteni paras juttu. Tietysti käsitin ettei omista lapsistani välttämättä tulisi parhaita kavereita, mutta toisaalta ilman että saa sisaruksen on mahdotonta asiaa tietää...
Kävikin sitten niin että yhden sisaruksen sijaan tulikin kaksoset ja nykyään meillä on kolme pientä lasta, jotka valta osan ajasta viettävät ja viihtyvät yhdessä. Kotona on aina leikki (tai kinastelu) kaveri.
Ihanaa!!! Mitä sukupuolia te saitte? Vaikuttaako tämä leikkeihin?
Vierailija kirjoitti:
Meitä on neljä. Asia ei ollut millään tavalla omasta päätöksestäni kiinni.
Eihän tätä kysytty. Vaan sitä koitko puutetta 3 sisaruksesi kanssa ? Vai ovatko he suuri tuki ja turva sinulle?
Meitä oli 4 lasta mikä todellakin oli liikaa. Asuttiin kolmiossa, rahat ei riittäneet koskaan mihinkään ja kaikista pahinta oli se ettei äidillä ollut ikinä kahdenkeskistä aikaa kenellekään meistä lapsista.
Jos olisin saanut päättää, niin lapsia olisi ollut 2.
Minua säälittää yhden lapsen vanhemmat/perheet. Salaa säälin heitä, kun näen omasta perheestä jo miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen 🔥
2 äiti joka odottaa 3.
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
No pienet ovat juhlat, mutta lapset eivät kaipaa sitä mitä ei ole. Usein olen kutsunut omat kummini ja miehellä on sisarus. Jos jotain isompia juhlia halutaan niin kutsutaan enoa ja tätejä myöden.
Vierailija kirjoitti:
Meitä oli 4 lasta mikä todellakin oli liikaa. Asuttiin kolmiossa, rahat ei riittäneet koskaan mihinkään ja kaikista pahinta oli se ettei äidillä ollut ikinä kahdenkeskistä aikaa kenellekään meistä lapsista.
Jos olisin saanut päättää, niin lapsia olisi ollut 2.
Neljä on kyllä paljon
Me muutetaan kolmiosta sitten, kun kolmas on 2-vuotias Onneksi on iso mökki, jossa saadaan olla loma-ajat.
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää yhden lapsen vanhemmat/perheet. Salaa säälin heitä, kun näen omasta perheestä jo miten tärkeitä sisarukset ovat toisilleen 🔥
2 äiti joka odottaa 3.
Eivät sisarukset aina tule toimeen keskenään. Viimeistään perintöriidat voivat paljastaa yllättäviä puolia ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aikoinaan siskon kanssa välillä kaivattiin vielä yhtä siskoa, mutta lopulta olimme todella tyytyväisiä keskenämme. Itsekin halusin esikoiselle sisaruksen, se oli ollut oman lapsuuteni paras juttu. Tietysti käsitin ettei omista lapsistani välttämättä tulisi parhaita kavereita, mutta toisaalta ilman että saa sisaruksen on mahdotonta asiaa tietää...
Kävikin sitten niin että yhden sisaruksen sijaan tulikin kaksoset ja nykyään meillä on kolme pientä lasta, jotka valta osan ajasta viettävät ja viihtyvät yhdessä. Kotona on aina leikki (tai kinastelu) kaveri.Ihanaa!!! Mitä sukupuolia te saitte? Vaikuttaako tämä leikkeihin?
Meillä oli esikoispoika ja hänen ollessa kaksi saapuivat kaksostytöt. Isoveli on suojeleva pikkusiskoja kohtaan ja tykkää opettaa/näyttää uusia taitoja yms. Kaksoset ovat pian vuoden ikäisiä, että toki tässä vaiheessa vielä aikaista sanoa miten tässä käy, mutta toivotaan parasta.
Mä tutustuin lasten kautta tosi itsekkääseen äitiin, jolle oli tärkeää itsensä ja materian jatkuva korostaminen, kuten Chanelit ja Pariisin matkat. Koko ajan höpötti muista ihmisistä (muista alueen äideistä) miten se ja se on niin uupunut (mistä hitosta hän tämän tietää) ja miten heillä on niin omaa aikaa paljon kun vain 2 lasta, joita isovanhemmat hoitaa koko ajan.
Onneksi lopulta tajusin, miten kieroutunut ajatusmalli tuo on hänellä.
Onneksi en antanut tämän höpötyksen vaikuttaa Meidän Perheen valintoihin, joten meille kolmas syntyy kesällä. Niin onnellinen tästä, että päästiin eroon negatiivisista perhekavereista!! Jotka tulkuttaa sitä omaa ajatusta kaikesta muille. Jos he eivät jaksa, ei se tarkoita etteivätkö muut jaksaisi
Ihan yksilapsisesta mielellään. Ei perintöongelmia eikä sisaruskateutta. Ei kenenkään suosimista. Kaikki olen saanut, mitä halunnut. Silti kunnon koulutus, ura ja toimeentulo. Ystäviä, mies ja yksi lapsi. En koskaan halunnut sisaruksia. Vanhemmat nyt jo kuolleet ja perinnöt säätiöity lapselleni.