Lue keskustelun säännöt.
Jos sinä saisit päättää, olisitko itse mieluummin 2 vai 3 lapsisesta perheestä?
Ainoat lapset, kaikki toivoivat yleensä sisarusta. Vanhenevien vanhempien asiat kaatuvat yhdelle henkilölle.
Kaksi lasta, olisitko toivonut veljen lisäksi siskoa, vai oliko hyvä näin?
Te jotka tulette kolmelapsisesta perheestä, oliko teitä liikaa?
Kommentit (371)
Mahdollisimman monta sisarusta ettei kukaan ole yksin. Mulla on 3 sisarusta ja nykyään tunnen olevani ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te ainoat lapset, kuka käy perhejuhlissanne, tai lastenne juhlissa, kun ei ole ketään sukua? Ankea kohtalo ainoilla lapsilla. Korvaako raha tämän lähisuvun?
No pienet ovat juhlat, mutta lapset eivät kaipaa sitä mitä ei ole. Usein olen kutsunut omat kummini ja miehellä on sisarus. Jos jotain isompia juhlia halutaan niin kutsutaan enoa ja tätejä myöden.
Meillä on paljon muuta sukua. Sisarellani on kolme lasta, jotka ovat ainoalle lapselleni kuin sisaruksia. Myös serkullani on lapseni ikäisiä lapsia, jotka aina kutsutaan juhliin. Meillä juhlat eivät ole pienet.
No mä olisin mieluummin itse asiassa ainut lapsi. Mun 5 vuotta vanhempi veli oli mulle lapsena tosi ilkeä ja kaikin tavoin osoitti ettei pidä minusta yhtään. Vanhempien huomio meni aina sen ongelmiin, minä sain hoitaa itse itseni. Ja tätä on turha kuitata millään lapsuuden traumoilla, koska muistan eräänkin kerran, kun menin hakemaan vanhempieni auton häneltä lainasta parikymppisenä, hän lähinnä huusi ja riehui mulle.
Nyt viisikymppisenä ainut syy miksi olen sen kanssa tekemisissä on se, että haluan lapseni olevan tekemisissä serkkujensa kanssa. He ovatkin hyvät kaverit ja veljeni on nykyään ihan mukava ja fiksu ihminen objektiivisesti arvioituna ja hyvä isäkin, mutta en välitä koko ihmisestä noin muuten ollenkaan.
Ainoa tietenkin. Miksi enpä kehtaa kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisimman monta sisarusta ettei kukaan ole yksin. Mulla on 3 sisarusta ja nykyään tunnen olevani ulkopuolinen.
On olemassa ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen nelilapsesta perheestä lähtösin. Jos olisin kaksi lapsisesta perheestä, niin mä oisin aivan eri ihminen. Jos äiti ei olisi mennyt uudelleen naimisiin, niin mä olisin ehkä saanut elää vapaamman elämän, mutta köyhemmän.
Eli nuoremmat sisaret olivat mua yli 10 vuotta nuorempia ja mähän niitä sitten jouduin hoitamaan jatkuvastri. Isä(puoli) teki päivä töitä, mutta äidillä oli kaksivuoro työ.
Mun yläaste - ja lukio aika meni kotona jokatoinen viikko. Isähän ei siis hoitanut yhtään mitään, eikä tehnyt osallistunut kotitöihin. Hän kävi töissä ja toi rahaa kotiin. Se makas sohvalla. Viikonloppuisin kävi pubissa.
Kasarilla vielä yläasteen koulupäivätkin oli helposti 8-16, että tuli välillä kiire hake sisarukset päiväkodista. Isä ei edes sitä voinut tehdä. Eikä kaksi vuotta nuoremmalta veljeltä voinut mitään odottaa yhtään mitään apua, koska oli hunsvotti ja niin poika.
Äiti kyllä huomio mua rahassa tai tavarassa. Sain salaa enemmän viikkistä tai jonkun vinyylin/kasetin.
Sisarusten kanssa välit ok, mutta vanhempiin tämä katkeruus ei ole vieläkään laimentunut. Etenkään isään. Nyt tässä tajusin yhtä piirrettäni, kun se toisinaan hävettää. Tietty itsekkyys, kun saan tarpeetonta mielihyvää. Esim olen tehnyt jonkun projektin yksin ja sitten palkitsen itseni. Jollain kalliimmalla tai käyn yksin syömässä hienossa ravintolassa... Aina ei välttämättä olisi ollut varaa, mutta tämä tyttö porskuttaa ylpeänä. "olen ansainnut sen!"
Olisin aina halunnut siskon. Nuorempi tai vanhempi, ei väliä. Minulla on muutamia vuosia vanhempi veli, jonka kanssa en ole koskaan ollut läheinen. Ajattelin aina, että siskon kanssa olisi enemmän yhteisiä juttuja ja tekemistä; en ehkä olisi silloin ollut lapsena niin yksinäinenkään. Vanhempani eivät kuitenkaan halunneet kolmatta lasta, joten minkäs teet.
Voi olla että romantisoin tätä ajatusta, sillä tiedän myös siskoksia, jotka eivät tule lainkaan toimeen keskenään. Mutta monella kaverillani on sisko, jonka kanssa ovat todella läheisiä nyt aikuisenakin, ja tekevät yhdessä kaikenlaista. Edelleen ajattelen välillä, että olisipa kivaa, jos tuollaista olisi itselläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on kolme, joista yksi niin paljon vanhempi että on ollut aikuinen kun oltiin veljen kanssa lapsia. Ihania molemmat, eikä olla perinnöstäkään riidelty vaikka vanhemmat jo kuolleet. Määrä on ollut hyvä. Omalle lapselle haluaisin sisaruksen mutta saa nähdä onnistuuko se.
Toivoisin että olisi ainakin viisi sisarusta. Hyvät välit myös ainoaan, tärkeä ihminen ollut aina.
Jos mahdollista tehkää lapsia hyvissä ajoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi vaan mulle kavisi, nyt onpi meillä 17 lapsi.
Varmaan riippuu yksilöstä, mutta serkkuni ja paras ystäväni ovat ainoita lapsia. Aivan erilaisia, erilaisista perheistä, silti tietty piirre kummassakin, jota ilmeisesti sisarus katras ei ole hionut pois. Ainahan heillä piti olla kavereita kylässä, kun eivät halunneet olla yksin.